Pöydänsiivous

Syksyllä kirjoittelin biiseistä, jotka ovat nousseet listoillemme kahtena eri käännöstekstinä. Blogasin perään niistä, jotka kilpailivat keskenään ulkomaisen hitin imussa, ja koska muistiinpanoni ovat ajelehtineet pöydällä siitä lähtien, hankkiudun lopuista nyt eroon. Siis ensin alkuperäinen melodia ja sen alla versiot vuosilukuineen. Aiempaa versiota väänteleviä vitsilevyjä ei ole huomioitu.

Für Elise (Rote Rosen werden blüh’n /
Lonely Lovers Symphony)
Tuula Ikäheimo: Kaipuun kukka •• 1960
Fredi: Rakkauden sinfonia ••••• 1973

Somethin’ Stupid
Jarkko ja Laura: Kuin pieni tyhmä 1967
Tuomari Nurmio: Lemmenloruja •• 1995

She’s a Lady
Danny: Hän on lady • 1971
Tapani Kansa: Hän on nainen • 1996
Jean S.: Hän on leidi • 2003 (sama kuin Dannyn teksti)

Living Next Door to Alice
Kari Tapio: Viisitoista kesää •••• 1977
Stormwing & Sundqvist: Hjallis (Kuka hiton hjallis?) 1995

Yes Sir, I Can Boogie
Eini: Yes Sir, alkaa polttaa •• 1978
M.A. Numminen: Yes Sir, olen boogie • 1995

Y.M.C.A.
Tapani Kansa: Laulumme soi 1979
Frederik: Miesstrippari • 1991

Woman in Love
Seija Simola: Jos katsot silmiini mun 1981
Arja Koriseva: Rakastunut nainen • 1995

Words
Berit: Helli mua hiljaa 1983
Hausmylly: Jos ••• 1994

Annie’s Song
Ressu Redford: Taas aurinko nousee •• 1993
Ville Valo: Olet mun kaikuluotain 2016

Spanish Bars
Hanna Ekola: Lämmintä pakkaspäivää herra H 1994
Iskias: Huomisen kyynel • 2007

Somethings Gotten Hold of My Heart
Mustajärvi & Kuosmanen: Sydän syrjällään 1995
Siiri Nordin: Sydämeni osuman sai •• 2003

”Pötköön ja paloiksi”

Vaikka olen vanha, en niin vanha että muistaisin kuunnelleeni koskaan Yleisradion suursuosittua Lista-ohjelmaa, jota lähetettiin vuosina 1968–1970. Meillä kyllä oli olohuoneen radio päivisin päällä, luultavasti myös sunnuntaisin klo 13–15.30, tai ehkä ei ollut. KV Väkeväinen laittoi Facebookiin oheisen Ilta-Sanomien jutun, jonka kannanottoja voi miettiä myös suhteessa nykytilanteeseen. Klikkaa isommaksi.

Lista kuulemma ”laiminlyö musiikin valtaosan pienen kaupallisen ja samankaltaisen musiikin vuoksi”, ja sen antama kuva musiikista on ”yksisilmäisen puutteellinen, valheellinen ja falski”. Kyseessä oli siis kerran viikossa tuleva ohjelma. Miten oli sen syytä, että muut toistasataa viikkolähetystuntia eivät tarjonneet sille riittävästi vastapainoa? Nykyäänhän tasapainottaminen olisi vaikeampaa, kun ”samassa muotissa valettuja” levyjä soitetaan usealla kanavalla kellon ympäri.

Jo 55 vuotta sitten oli syytä todeta: ”Kuuntelijalle annetaan illusorinen käsitys siitä, että juuri hän, Anssi Ainutlaatuinen, voi vaikuttaa listaan, muuttaa sitä ja tehdä siitä mieleisensä.” Ihan kuin nykytelkkarin lipevä hehkutus, että juuri sinä päätät voittajan. Tosin tuolloin tulos ratkesi vaihtuvan, noin 200-henkisen raadin puhelinäänestyksellä.

Hauskan muotoiseen kuvaan taitetun Henrik Otto Donnerin titteliä ei kerrota, mutta hän oli tuolloin Love Recordsin toimitusjohtaja ja sai seuraavana vuonna Ylen viihdepäällikön pestin. Pekka Gronow teki radioon jazz- ja bluesohjelmia. Listan ruotsalainen esikuva, pelkkää paikallista musiikkia soittava Svensktoppen pyörii radiossa edelleen yli 60 vuoden jälkeenkin.

Suvin ja Samulin pirteys

Alkuvuoden ilmiö, Mirellan Timanttei, on päässyt vauhtiin myös radiosoitossa ja loikkasi tänään 21. sijalta viidenneksi. Tv-koneistojen ulkopuoliseksi tulokasartistiksi läpimurto on ollut sangen nopea, jos vertaa vaikka Beehen, jonka vuoden vanha Viimeisiä sanoja palasi taas ykköseksi. Timanttei on jo tähanastisilla näytöillä vahva ehdokas 2024-listan kärkitaistoon.

Yllättävämpi harppoja 34. sijalta seitsemänneksi on Suvi Teräsniskan syyskuussa julkaistu Seuraavassa elämässä. Se on artistin kymmenes Top 10 -radiohitti, mutta edellisestä merkinnästä ehti kulua seitsemän vuotta, ja senkin aiheutti Vain elämää -vetäisy. Vielä riittää tavoiteltavaa, sillä Kaija Koon samanniminen kappale ylsi kakkossijalle vuonna 1995.

Viikon korkeimmalla 22:ntena debytoi Ellinooran ja Samuli Putron duetto Osuma, eikä tämä ole kummallekaan vielä erityisen mainittava saavutus. Striimipuolella Putro sen sijaan on oudoissa korkeuksissa kahdeksantena. Kun striimimittaus oli vielä alkuvaiheissaan vuonna 2012, Olet puolisoni nyt kävi sijalla 12, mutta sen jälkeiset soolosinglet ovat jääneet kauas Top 50 -rajasta.

Seuraajan peesissä

Kuumaan Ylivoimainen oli hyvin esillä sekä UMK-finaalissa että Emma-gaalassa ja eteni sunnuntain Spotify-kuunteluissa 17:nneksi. Yllättävämpää on se, että toissavuotinen edeltäjä Tulipalo on saanut selvästi vähemmän huomiota, mutta kiipesi sijalle 24. Kumpikin on haalinut yli 20 miljoonaa kuuntelua ja pieni joulunotkahdus poislukien pysytellyt koko mittavan listauransa ajan Top 50:ssä.

Kworb tilastoi suomalaisten Spotify-soittojen kokonaissaldoa koko Top 200:n osalta, joten voisi järkeillä, että kun Spotifyn ilmoittamasta summasta vähennetään Kworb-summa, jäljelle jää ulkomaisen kuuntelun osuus. Ylivoimaisen kohdalla tulos on noin 1,8 miljoonaa. Pidän sitä mahdollisena, koska viimevuotinen UMK herätti huomiota muissakin viisumaissa. Mutta myös Tulipalo yltäisi yli 1,2 miljoonan! Ei tosin ole mitään takeita siitä, että Spotifyn lista- ja kokonaispottimittaukset olisivat yhteneväisiä.

Emma-gaalassa muutama palkintokategoria näytti aika köykäiseltä, mutta en ole niiden alkaneesta vuodesta niin huolissani kuin sarjasta ”Vuoden striimatuin ulkomainen biisi”. Vaikka Miley Cyrus sai pystin ihan kunnon lukemilla, niin jatko näyttää synkältä. Sunnuntailistan Top 40:ssä ei ole ainoatakaan tuontikappaletta. Paras niiden tämänvuotinen singlelistasija on 20, johon jaksoi Ariana Granden Yes, And. Ehkä euroviisut poikivat jotain säällistä kuten viime vuonnakin.

PS. Oli aika hupaisaa, kun parikin Emman jakajaa piti ennen nimen julistamista "dramaattisen" tauon, mutta suun U-asennosta näki, että he aikovat sanoa Kuumaa.

Rikos ei ole vanhentunut

Kun Suomeen muutama vuosi sitten perustettiin retrohenkisiä radioasemia, myös Top 100 -radiolistan alasijoilla alkoi vierailla viime vuosisadan biisejä. Ne ovat harvinaistuneet viime aikoina, eivätkä tv:n, elokuvien tai Tiktokin elvyttämät striimihititkään ole juuri kokeneet radioelpymisiä. Edes Kate Bushin Stranger Things -suosikki Running Up That Hill ei ylittänyt Top 100 -kynnystä.

Saltburn-leffassa pinnalle palannut Sophie Ellis-Bextorin Murder on the Dancefloor (2001) eteni kuitenkin perjantaina Radio Monitorin mittauksissa 38:nneksi. Spotifyssa se ei ole meillä menestynyt muiden maiden malliin, vaan paras päiväsija oli 59 ja viikkosija 68. Omana aikanaan se noukki sijoitukset 15 (single), 14 (Suomen radiolista) ja 9 (Nielsen Music Control).

Radio Monitorin tulostuksissa kappaleen vanhat listaviikot on nollattu, koska vanhan kansainvälisen laatijan Nielsenin arkistot eivät siirtyneet sen käyttöön, kun vuoro vaihtui vuonna 2013. Meillähän Ifpi-arkistoissa näkyvät sellaisinaan myös vuosina 1995–2009 kootut Yleisradion listatiedot.

Alaikäiset keski-ikäiset

Vielä UMK:sta sen verran, että Iltalehti julkaisi kisan alla jutun ”Yle unohti ydinyleisönsä – Sillä voi olla kohtalokkaat seuraukset” antaen ymmärtää, että iltaman anti oli liian nuorekasta. Vedettiin esiin takavuosien papparaiset Danny ja Tommi Läntinen, jotka koko viisuhistoriaan peilattuna jäävät pelkiksi anomalioiksi. Koko 1900-luvulla ei karsintalavalla nähty yhtään edes viisikymppistä.

UMK 2024:n esiintyjien keski-ikä oli selvästi yli 30 vuotta. Milloin ensimmäisen kerran Suomea edusti kolmekymppinen vokalisti? Keväällä 1976, viisitoista vuotta ensimmäisen osallistumisemme jälkeen. Asialla tuolloin Fredi, joka jo 25-vuotiaana lauloi ”on nuoruusaika tuo jäänyt taa”. 1960-luvulla vastuuta kantoi useampikin alle 20-vuotias. Oheinen graafi kertoo artistien ikäkehityksestä hieman valikoidusti – mukana bändisolisteja, mutta ei kaikkia. Klikkaa isommaksi.

Nuorimmat viisuedustajat
1962 Marion Rung 16
1969 Jarkko ja Laura 18 ja 19
1968 Kristina Hautala 19
1974 Carita Holmström 20
1996 Jasmine 20
2011 Paradise Oskar 20
2014 Topi Latukka (Softengine) 20

Vanhimmat viisuedustajat
1993 Katri Helena 47
2019 Darude 43
2022 Lauri Ylönen (The Rasmus) 43
2005 Geir Rönning 42
2009 Waldo (Waldo’s People) 42
1992 Pave Maijanen 41
1989 Anneli Saaristo 40

Lehden haastattelemista entisistä edustajista moni sanoi, että he eivät koe enää kuuluvansa kohdeyleisöön. Suhteutusta: silloin kun Markku Aro esiintyi euroviisuissa, nykyisen Markku Aron ikäiset katsojat olivat 1800-luvulla syntyneitä eli tuskin tuolloinkaan ihan viisujen aaltopituudella.

Säännöt viisuudelle

Tähän asti verrattain vaisusti striimannut Windows95manin No Rules harppasi Spotifyn päivälistalla jo UMK-päivänä lauantaina 67. sijalta 13:nneksi ja sunnuntaina siitä ykköseksi (134.815). Ero kahteen muuhun samasta show’sta vauhtia ottaneeseen esitykseen jäi vain viiteen tuhanteen: kakkoseksi kuunneltiin väliaikanumero, Käärijän ja Erika Vikmanin Ruoska ja kolmoseksi Sara Siipolan Paskana.

Jos vertaa vastaavaan päivään vuosi sitten, silloinkin kärkitrio oli UMK-johdannainen, mutta striimimäärien erot aivan toisenlaiset: Käärijän Cha cha cha 262.617, Kuumaan Ylivoimainen 155.363 ja Keiran No Business on the Dance Floor 72.282. Tuolloin kisaseitsikko otti sijat 1–2–3–5–7–20–61, tällä kertaa 1–3–7–8–16–17–18.

Jos taas vertaa Youtube-tili Uuden Musiikin Kilpailun videoiden katsojamääriä, No Rulesin ja Ruoskan perästä kolmossijalta löytyy Pilvi Hämäläisen ”hyllytetty kahdeksas kisaesitys” Näytän sinulle taivaan. Esiin on kirjattu ylemäisen runsas tuotantohenkilöstö (yli 20 nimeä), mutta ei biisin säveltäjää tai sanoittajaa. Saa nähdä, johtaako suosio koskaan varsinaisena äänitteenä ilmestymiseen.

Yksi riittää

Päivää vaille vuosi julkaisunsa jälkeen Been Viimeisiä sanoja palasi eilen radiolistan ykköseksi. Siinä mielessä omituista, että artistilta on sen peräänkin ehtinyt ilmestyä striimihittejä, joista Silkkiin verhoiltuna eteni kolmoseksi ja Sä puhuit enkeleistä kuutoseksi. 2023-vuositilastossa Viimeisiä sanoja on yltänyt kärkikymmenikköön, ja parin sijan parannus on vielä aivan mahdollinen.

Hitaasta edistyksestä huolimatta voin kuvitella Bee-ilmiötä muisteltavan myöhemmin samaan sävyyn kuin Iltalehti eilen: ”Laulaja Sini Sabotage nousi raketin lailla suosioon, kun Levikset repee -hitti valtasi radiokanavat vuonna 2013.” Tuossa ei nousunopeuden määrittely niinkään töki, vaan se, että biisi ei vallannut radiokanavia. Se kyllä kävi radiolistan 12:ntena, mutta pisteitä tuli lähinnä neljältä kannattajalta: Yle X, NRJ, The Voice ja (kuka muistaa) Metro.

Yhdenkin valtaaminen joskus riittää, sillä kahdeksannelta sijalta löytyy kappale, joka soi eräällä asemalla viikossa 66 kertaa eikä muilla kertaakaan. Arvasitte oikein: asialla Suomipop ja Vain elämää, mutta mikä niistä melkein sadasta kauden 14 vetäisystä? Tuoreeltaan singlelistan 39:ntenä pistäytynyt Robin Packalenin Sä et ole hullu.

Piste pisteytykselle

Jake Nymanin tuoreehkossa kirjassa Monen vuoden jälkeen – radiomiehen muistelmat puhutaan toki myös listoista, toimihan hän pitkään Suomen virallisen listan tuottajana. Koska kuulin ennalta teoksen sisältävän melko kriittisiä äänenpainoja, arvelin tämän teeman kohdalla niiden kohdistuvan maamme levybisnekseen. Mutta Nyman taisi jo muinoin sanoa siitä kaiken tarvittavan pitkässä vastineessaan Helsingin Sanomiin.

Tällä kertaa sanan säilä heiluu vuonna 1994 aloittaneen Lista Top 40:n tv-version tuottaja-ohjaajan Olof Qvickströmin suuntaan. Kiteytetysti: miehet eivät tulleet toimeen keskenään. Tiheästi vaihtuneista radioversion juontajista on vain hyvää sanottavaa, mutta Alex Nieminen pääsee paljastamaan, että pelkäsi Nymanin vaativuutta ja pikkutarkkuutta – etenkin vedettyään erään sunnuntaishow’n pahassa kankkusessa.

Paljastuu myös se ratkaiseva askel, kun vuonna 1997 lista vihdoin siirtyi mittaamaan myyntilukuja sijoituspisteiden sijasta. Vaikein suostuteltava oli Stockmann, ja yhteisymmärryksen syntymiseen tarvittiin Fazer-musiikin toimitusjohtajan paikalta Ylen tv-pomoksi siirtyneen Heikki Lehmuston suhdetoimintataitoja.

Nymanin ja Qvickströmin käsitykset tv-version katsojalukukehityksestä eivät nekään kohtaa – jälkimmäisiä näkee Ylen muistelujutusta. Täytyy hieman tarkentaa kirjan kertomusta Yle-listan edeltäjistä: Suosikin oma lista loppui 1990, Seuran jo sitä aiemmin. Ne tilastot, jotka lakkautettiin Ylen saatua virallisen laadintavastuun, tulivat Radio Ykköseltä ja Radio Cityltä.

Hidasta viheriöintiä

Sunnuntaina Pekka Laine muisteli radio-ohjelmassaan 30 vuoden takaisia eli vuoden 1994 musiikkitapahtumia ja lupaili palaavansa aiheeseen. Kun lähtökohtana oli ”nämä soivat silloin kaikkialla”, aloin miettiä ajanlaskennallisia kriteereitä ja sitä, kuinka paljon ne muuttuvat kun aikanaan muistellaan vaikka tätä vuotta. Albumin ilmestymispäivä tuskin ainakaan on silloin johtotähtenä.

Soitetut kappaleet olivat Green Dayn When I Come Around ja The Offspringin Self Esteem. Niiden emoalbumit Dookie ja Smash toki julkaistiin alkuvuonna 1994, mutta kaikkialla soimiseen oli vielä matkaa. Tein taulukon niiden myöhemmistä vaiheista.

	Dookie	Smash
Julkaisu (USA)	94 helmikuu	94 huhtikuu
Listadebyytti (Suomi)	94 syyskuu	94 elokuu
Korkein sijoitus	95 syyskuu (5)	95 tammikuu (2)

Vuoden ensimmäistä Rumbaa tehdessä oli usein pulaa varmoista kansiaiheista, ja esille nostettiin pinnan alla väreileviä ilmiöitä. Vuoden 1994 lopulla Green Day oli vielä albumilistan alasijoja koluava tuttavuus, mutta pian Rumba-kannen jälkeen eteni kärkikymmenikköön. Offspring seurasi viikkoa myöhemmin.

Mutta milloin koettiin se huippu, jolloin ”soitiin kaikkialla”? Sitä kuvaa varmaan parhaiten myynnin ja radion yhdistänyt 50 hittiä -lista. Siinä Offspringin Self Esteem oli korkeimmillaan maaliskuussa 1995 ja Green Dayn When I Come Around vasta kesäkuussa 1995.

Radiohittiyttä odotellessa

On toki nähty ennenkin, että Spotifyn viikkotilastossa ja virallisella singlelistalla on eri ykköset. Nyt voittotaistelun väliin on saatu mahtumaan kunnon haamuraja: Anin Jos puhutaan totta keräsi 1.009.970 ja singlekärkisijan säilyttänyt Mirellan Timanttei 993.093 kuuntelua. Vaikka on hyvin harvinaista, että miljoonarajan puhkaisija jää vaille singleykkösen titteliä, viime vuonna Shrtyn Pariisin kevät sai kokea sen Käärijän takana.

Suosiostaan huolimatta Mirella ei ole vielä kiivennyt radiolistalla 27. sijaa ylemmäs, mutta viime päivinä Timanttei on alkanut soida nuorisotaajuuksien lisäksi Suomipopilla. Ani pääsi niin ikään aikoinaan Suomipop-rotaatioon ja radiolistan 15:nneksi vierailtuaan Evelinan hitillä Me ei kuuluta toisillemme, joten uutuusbiisillä on omat saumansa läpimurtoon.

Viime kuukausinahan muutama striimiräppäri on rikkonut lasikaton (radiolistan Top 20 -rajan) ilman Vain elämää -taustaa: Gettomasan Jälkeekään eteni 19:nneksi, Iben Blondina 14:nneksi ja Hugon & Costin Taulut 11:nneksi. Kukaan noista ei kuitenkaan ole murtanut Novan, Iskelmän tai Suomipopin muuria. Toisin kuin vaikka Elastinen, joka hiljattain nettosi viidennen radioykkösensä Pimee-kappaleella.

Kolmas maailma

Katsokaamme, kuinka We Are the Worldin 21 soololaulajaa ovat kiinnostaneet Spotify-aikakaudella. Alla kaikkien kuukausikuuntelijat. Jos artisti nousi kuuluisuuteen yhtyeen jäsenenä, tuon yhtyeen potti on summattu mukaan. Daryl Hall & John Oatesin kovat lukemat yllättävät, mutta The Greatest Night in Pop -dokumentissa kuvattu episodi, jossa tähdet pyysivät toisiltaan nimmareita, alkoi siitä, että Diana Ross halusi juuri Daryl Hallilta nimikirjoituksen.

Michael Jackson (& Jackson 5) 62.800.909
Stevie Wonder 28.722.195
Daryl Hall (& John Oates) 27.391.720
Bruce Springsteen 25.033.543
Billy Joel 23.340.411
Steve Perry (Journey) 19.948.658
Paul Simon (& Garfunkel) 19.769.454
Lionel Richie (Commodores) 18.230.160
Cyndi Lauper 17.527.274
Diana Ross (& Supremes) 13.567.450
Tina Turner (& Ike) 12.794.594
Bob Dylan 10.902.610
Kenny Loggins (& Messina) 10.872.818
Ray Charles 10.295.080
Kenny Rogers (& First Edition) 9.811.691
Willie Nelson 8.269.976
Kim Carnes 6.408.229
Huey Lewis (& News) 5.421.591
Dionne Warwick 4.177.747
James Ingram 1.667.135
Al Jarreau 847.679