Oma talo, oma kehu

Mitä Suomi kuuntelee ja kuka siitä päättää? Tämä suurehko Hesarin otsikko viekotteli minutkin tänään Sanomataloon kuuntelemaan kolmen Sanoma Oy:n työntekijän sanailua. Siltä oli tietenkin turha odottaa mitään räväkkyyttä – esimerkiksi Jarkko Jokelaista ja Jaakko Lyytistä (HS) tivaamassa Mikko Koivusipilältä (Nelonen Media), miksi Nelosella ei ole yhtään 45+-kansalaisille suunnattua musiikkiradiota, vaikka joillakin kaupallisillakin kilpailijoilla on.

Sen sijaan Koivusipilän annettiin tomisaarismaisesti keulia sillä, että hänen päälliköimänsä Suomipop teki Cheekistä radiotähden Vain elämää -sarjan imussa. Hmmm. Kun Cheekin eka tv-sarjan jälkeinen radiohitti Anna mä meen oli korkeimmillaan (#12) vuodenvaihteessa 2012–13, se soi NRJ:llä 40 kertaa viikossa, Yle X:llä 15 kertaa, jopa Radio Porissa yhdeksän kertaa, mutta Suomipopilla vain kerran. Sillä, että Suomipop sai seuraavana syksynä Timantit on ikuisia -sinkun ensisoitto-oikeuden, ei ole mitään tekemistä edelläkävijyyden kanssa.

Siitä, että keski-ikäinen radionkuuntelija edes otettiin puheeksi, saimme kiittää edellistä haastateltavaa Hectoria, joka poistuessaan vei puolet yleisöstä mennessään. Kiitämme Hectoria siitäkin, että huomenna ilmestyvän Hauras-albumin myötä uutisiin on palannut hiukan unohtumaan päässyt ”ennakkoon kultaa” -hehkutus. Maistiaissinkkujen Tavallinen suomalainen mies ja Jos lehmät osais lentää valju vastaanotto lähettää toisenlaista signaalia – odotamme siis listamenestystä kiinnostuneina.

Tarkasti käytetty mahdollisuus

Radio Monitorin listan sijoitukset määriytyvät termin impressions perusteella, eli kertomalla soittokerrat ja soittaja-aseman kuuntelijaluvut. Ykköshitti kerää keskimäärin kahdeksan miljoonaa impressionia, joskus yli kymmenenkin. Kun tänään edellisen ykkösen eli Jenni Vartiaisen Edenin saldo putosi 29 prosenttia, uusi paalupaikka irtosi 6,44 miljoonalla. Samuli Edelmannin Mahdollisuus vei sen huipputäpärästi, sillä Elastinen ja Naurava kulkuri päätyivät 6,43 miljoonaan.

Tässä kohtaa kuuluu perinteisesti päivitellä Edelmannin radioykkösten määrää – niitä on nyt yhteensä kolmetoista, joista viisi on duettoja. Single/latauslistalla cv on paljon vaatimattomampi. Kun Vain elämää -versio Teit meistä kauniin ampaisi latauslistan kakkoseksi, siitä tuli miehen paras täyssoolosaavutus. Ainoilla ykkössinkuilla laulupartnereina ovat olleet Sani (Tuhat yötä, 1995) ja Jippu (Jos sä tahdot niin, 2009).

Viikon ainoa tilastotulokas eli radiolistan Top 20 -rajan ylittäjä ilman aiempia merkintöjä on amerikkalaisyhtye Echosmith. Cool Kids (#20) julkaistiin USA:ssa yli vuosi sitten ja kävi 13:ntena Billboardin Hot 100:ssa. Echosmithin neljä jäsentä ovat kaikki sisaruksia keskenään, mutta eivät päätyneet nimivalinnassa samaan ratkaisuun kuin The Osmonds, The Corrs ja lukuisat muut. Jotenkin kankealta se olisikin tässä tapauksessa kuulostanut: The Sierotas.

Jatkuvia ja katkeavia putkia

Albumilistan paalupaikasta oli luvassa luja taisto ainakin uutuuslevyjen julkaisijoiden aiempien saavutusten perusteella. Jykevimmän ansioluettelon omistaja eli Yö vei voiton – Hyvässä ja pahassa on jo yhtyeen kahdeksas ykkönen 2000-luvulla. Viisi edellistä jäivät kaikki yhteen ykkösviikkoon; vaisuista radio- ja Spotify-soittomääristä päätellen nyt on syytä varautua samaan.

Lähes yhtä usein (kuudesti) kärjessä on käynyt myös Kotiteollisuus, mutta sinkkuja, harvinaisuuksia ja covereita paketoiva Murheen mailla II / Sotakoira III jäi viitossijalle. Edelle neljänneksi kiilasi niin ikään edellisellä studiolevyllään ykkösenä komeillut Slipknot. Pari sijaa parhaastaan lipsunut Amaranthe on kuudes ja Softengine esikoisalbumillaan seitsemäs. Uutuudeksi (#19) merkitty CMX:n Aura on nähty ennenkin virallisella listalla (#3, 1994), kuten täältä voi nähdä.

Sen sijaan tuore midprice-ykkönen ei koskaan käynyt päälistalla. Kyseessä on Samuli Edelmannin kokoelma 36 unohtumatonta. Nimeltään houkuttelevammaksi ja taatusti ajankohtaisemmaksi luulisi miehen toista hittikoostetta: Vain elämää 1992–2005. Ensi listalla uusi Edelmann-albumi Mahdollisuus havittelee tosissaan ykkössijaa, jollainen viimeksi saavutettiin vuoden 2007 virsilevyllä.

Soittolista: Hitit Suomessa 1962

Hittivuosilistat 1962–1965 perustuvat yksinomaan singlelistasijoituksiin. Kuukausittaisten tilastojen pituus vaihteli Top 20:n ja Top 30:n välillä riippuen Ilta-Sanomien listan epävakaisesta mitasta, kunnes keväällä 1964 yllettiin Suosikin mukaantulon myötä Top 40 -mittaan.

Tango iski suomalaisiin jo 1961, kun Eila Pienimäen Tulenliekki saavutti kakkossijan vuosilistalla. Nyt kermat ilmiöstä kuori Veikko Tuomi, jonka Sabina ja Musta ruusu kasvoivat vuoden selvästi pitkäikäisimmiksi listalevyiksi (12 ja 10 kuukautta) ja ottivat täten harvinaisen kaksoisvoiton. Seuraavana vuonna Tuomi sai luovuttaa tangokuninkuuden kolmelle nuoremmalle herralle.

Spotify-valikoimat eivät asettaneet käytännössä mitään rajoituksia soittolistalle. Joitakin päällekkäisiä versioita on karsittu – ainoa tuplaedustus suotiin sävelmälle Sealed with a Kiss / Suudelmin suljetut kirjeet. Jotkut biisit päätyvät eri versioina peräkkäisille vuosilistoille kuten Brigitte Bardot.

Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1962 Suomi Top 40

(8) Marion Rung: Tipi-tii
(29) Tuula ja Paula: Bella
(13) Perry Como: Caterina
(20) Nat King Cole: Ramblin' Rose
(2) Veikko Tuomi: Musta ruusu
(9) Johnny Forsell: Esperanza
(7) Brian Hyland: Sealed with a Kiss
(16) Pat Boone: Speedy Gonzales
(21) Laila Kinnunen: Brigitte Bardot
(5) Ann Christine ja Four Cats: Lalaika
(23) Tippavaaran isäntä: Pigalle
(3) Lill-Jörgen Petersen: Boulevard Of Broken Dreams
(11) Ray Charles: I Can't Stop Loving You
(12) Leroy Van Dyke: Walk On By
(4) Ray Adams: Violetta
(51) Ragni Malmstén: Unohtumaton Elmeri
(22) Eila Pienimäki: Älä lähde pois
(32) Conny Froboess: Zwei kleine Italiener
(18) Jack Ross: Happy Jose (Ching, Ching)
(26) Chubby Checker: Let’s Twist Again
(14) Jerry Williams: Twistin’ Patricia (Hello Goodbye)
(40) The Vostok All Stars: Uusi Säkkijärven polkka
(15) Oili Vainio: Tanssin sun kanssasi aamuun
(46) Taisto Tammi: Ruusu on punainen
(43) The Tornados: Telstar
(49) Paul Anka: Love Me Warm and Tender
(10) Cliff Richard & The Shadows: The Young Ones
(47) Anita Lindblom: Sånt är livet
(28) Four Cats: Painu pois, Jack
(44) Damita Jo: Dance with a Dolly
(53) Tony Renis: Quando quando quando
(31) John Leyton: Johnny Remember Me
(19) Marion Rung: Oi, Jaakko
(35) Laila Kinnunen: Mandshurian kummut
(24) Rauni Pekkala: Virtanen (Tango ruohikolla)
(1) Veikko Tuomi: Sabina
(6) Nat King Cole: Cappuccina
(37) Elvis Presley: Good Luck Charm
(33) Bobby Darin: Multiplication
(17) Eino Grön: Suudelmin suljetut kirjeet

Lisää anteeksipyydeltävää

Jokaiselta Vain elämää -kaudelta on laukaistu nyt yksi listoille rekisteröitynyt sooloura. Toissavuonna sellaisen aloitti Negativesta tuttu Jonne Aaron, viime vuonna Pauli Hanhiniemi – jos ja kun Pauli Hanhiniemen Perunateatteri mielletään yhtyeeksi. Kolmannen kauden listatulokas on PMMP-puolikas Paula Vesala, jonka viime perjantaina esittämä Fintelligens-cover Sori ampaisi Spotify-kuunteluiden kärkeen ja latauslistan kakkoseksi.

Ennen Vesalaa homman olisi voinut korkata Toni Wirtanen, mutta hänen kolme viikkoa sitten julkaistu Kovemmat kädet -versionsa jäi tilastoitumatta. Vaikka Wirtanen on toki esiintynyt muillakin kuin Apulanta-hiteillä, ne ovat olleet kimppalevytyksiä. Vuonna 2003 laajan artistikatraan Asvaltti-single nousi kärkikymmenikköön ja mies vieraili myös eräällä vuoden suurimmistä hiteistä, Beats and Stylesin Dynamitella. Viime keväänä hänen äänensä höysti Brädin mukavasti menestynyttä Hätähuuto-singleä. Kunhan jokin TW:n VE-esitys vielä saa merkinnän, niin voidaan aikakirjoissa koota nuo kaikki saman hakusanan alle.

Nimekäs nimetön

Arvaapa, mikä ulkomainen biisi on kerännyt tänä vuonna eniten radiosoittopisteitä. Väärin, se on Aviciin Addicted to You. Tuon kuultuaan ei ihmettele, että uutta albumia ennakoiva Avicii-single The Days on parissa viikossa ponkaissut radiolistan sijalle 11. Mies edelleen kieltäytyy myöntämästä esittäjäkrediittejä vokalisteilleen, vaikka nyt äänessä on niinkin iso nimi kuin Robbie Williams. Siinä mielessä erikoinen tilanne, että The Days ehti jo debytoida Billboard Hot 100:ssa, toisin kuin yksikään 2000-luvulla julkaistu Robbie-single.

Muutoinkin EDM alkaa valtavirtaistuttuaan olla mitä radioystävällisintä tuontimusiikkia. Vuoden kymmenen soitetuimman ulkomaisen hitin joukkoon mahtuvat myös Calvin Harrisin Summer, Robin Schulzin Prayer in C, David Guettan Lovers on the Sun ja Mr. Probzin Waves, joka viihtyi Top 40:ssä yli puoli vuotta. Harrisin Blame nousi tänään viikkotilaston kolmossijalle.

Suomi-musiikilla on silti edelleen yliote, jota vahvistamaan 18:nneksi eteni Juha Tapion Planeetat, enkelit ja kuu. Kokoelmätäkyksi äänitetyllä kappaleella vierailee Anna Puu. Ikään kuin vastareaktiona viime viikon radiofloppi-vihjailuilleni pari kotimaista biisiä loikkasi roimasti ylöspäin: Poets of the Fallin Daze 60–25 ja Jari Sillanpään Tanssii kuin John Travolta 72–36.

Pyöröovi meni jumiin

20 eri ykköstä 20 peräkkäisellä viikolla sai tällä erää riittää albumilistahistorian ennätykseksi – eikä ihan heti jos koskaan olisikaan tarpeellista, että se rikkoutuu. Haloo Helsinki! jatkaa kärjessä toisen viikon, kun uutuudet suoriutuivat alle odotusten. Hämmentävän laajaa kannatusta nauttineen Sirpa-hitin jälkeen olisi luullut Arttu Wiskarin debytoivan korkeammalla kuin kuutosena, mutta onhan sekin pykälän parempi kuin edellisellä levyllä.

U2 (#10) sai niukin naukin jatketuksi vuodesta 1987 jatkunutta pelkkien kärkikymppialbumien putkea. Mistähän Hesari keksi eilen otsikon ”U2 palasi isoksi nimeksi”, kun huonommasta sijoituksesta on lähes 30 vuotta? Irinan top 10 -ketju näyttää katkenneen coveralbumin avattua pelinsä 15:ntenä. Irinan jatkumo ei niin massiivisen pitkä ollutkaan, kuuden levyn mittainen. U2:lla on pelkkiä ykkösiä saman verran.

Alemmat uutuudet ovat selvästi kokemattomampia, Exodus (#30) mukana toista kertaa, Särkyneet (#26), Robin Schulz (#31) ja Ella Henderson (#37) ensikertalaisia. Prayer in C -hitillä juhlinut Schulz sai ennustellusti valtaosan listapisteistään Spotify-kuunteluista. Helsinkiläisbändi Särkyneet on listahistoriamme ensimmäinen esittäjä, jonka nimi alkaa SÄ-kirjaimilla. Aakkosjärjestyspaikka löytyi Alek Szahalan ja Timmy T:n välistä.

Soittolista: Hitit Suomessa 1961

Nyt on taas tarjota hittivuosi-Spotify-listoja, kun vuodet 1961–1965 saatiin käsitellyiksi. Kuukausittaisten singlelistojen lisäksi tämänkertaisessa listauksessa huomioitiin myös erikseen koottu ep-levyjen Top 10, joka lakkautettiin vuoden 1961 lopussa. Esimerkiksi soittolistan aloittava Flaming Star sai merkittävän osan pisteistään ep-puolelta.

Vuosilistan kärki löytyy Spotifysta yllättävänkin kattavasti. Brita Koivusen nelossijan tuplahitistä Sucu sucu / Pepe otettiin mukaan vain Pepe, koska Sucu sucu soi ulkomaisena (alkuperäisenä?) versiona. Vuosilistan ykkösestä (The Brothers Four) ja kolmosesta (Ricky Nelson) huomioitiin singlen molemmat puolet – nehän ovat ainakin Suomessa esittäjiensä tunnetuimmat biisit. Outo puute on Kai Lindin Annamaija rakkahin (sija 19).

Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1961 Suomi Top 40

(21) Elvis Presley: Flaming Star
(11) Paul Anka: Tonight My Love, Tonight
(24) Kai Lind: Keinu kanssani
(=10) Brita Koivunen: Viimeinen mohikaani
(8) Jay Epae: Putti Putti
(=1) The Brothers Four: Greenfields
(15) Ray Adams: Soria Moria
(27) Johnny Forsell: Syksyn tango
(2) Eila Pienimäki: Tulenliekki
(=25) Gitte: Do What You Want
(=3) Ricky Nelson: Travelin’ Man
(38) The Blue Diamonds: Ramona
(35) Digno Garcia: Brigitte Bardot
(26) Eila Pellinen: Novgorodin ruusu
(12) Laila Kinnunen: Valoa ikkunassa
(28) Paul Anka: Dance On Little Girl
(45) Pat Boone: Moody River
(13) Elvis Presley: Surrender
(16) Jørgen Ingmann: Apache
(50) Annikki Tähti: Pustan poika
(=10) Brita Koivunen ja Four Cats: Saku Sammakko
(37) Ping Ping: Sucu Sucu
(40) Los Machucambos: Pepito
(14) Robertino: Romantica
(6) Olavi Virta: Angelique
(49) Tapio Rautavaara: Exodus
(51) Bobby Darin: Nature Boy
(=1) The Brothers Four: The Green Leaves of Summer
(61) Mauno Kuusisto: Volgalaulu
(46) Vieno Kekkonen: Tähtien kertomaa
(=25) Gitte: I’ve Told Every Little Star
(=3) Ricky Nelson: Hello Mary Lou
(53) Reino Helismaa: Reilusti vaan
(34) Eino Grön: Karnevaalitango
(9) Elvis Presley: It’s Now or Never
(7) Paul Anka: Adam and Eve
(4=) Brita Koivunen: Pepe
(29) Kai Lind: Putti putti
(22) Neloset: Vihreät niityt
(5) Bobby Rydell: Sway

Monenkokoisia ykkösiä

Musiikkituottajat on omatoimisesti koonnut levymenekkilistojamme kohta viisi vuotta. Yhtä kauan on siitä, kun minulla viimeksi oli tietoa listalaskennassa mitatuista myynneistä. Viime aikoinakin minulta on vielä niistä kyselty, ja netissä joskus näkee spekulointeja aiheesta, vaikka lukemien jatkuva putoaminen on yleisessä tiedossa.

Yksi tiedustelumuoto ja siihen tarjotut arviot jaksavat yhä huvittaa: ”Paljonko tarvitsee viikossa myydä, että pääsee ykköseksi?” Tuo määrä näet vaihtelee (tai ainakin takavuosina vaihteli) niin villisti, ettei siihen voi vastata mitään. Billboard-uutisia USA:n ykköslukemista seuratessani olen ihmetellyt, miten sikäläinen vaihteluskaala on niin suppea – lienee vain markkinoiden laajuuden ansiota.

Konkretisoin asiaa käyrillä, joissa näkyvät vuosien 2007–2009 viikoittaiset myynnit suhteessa toisiinsa. Sininen viiva piirtää ykköstä, punainen sijaa 10 ja vihreä sijaa 40. Valtavien erojen takia vihreä ei kykene kertomaan juuri muuta kuin sen, että jouluna 2008 sijaa 40 ostettiin enemmän kuin ykköstä muutama viikko myöhemmin. Joulusuhdanne kuvastuu parhaiten punaisessa käyrässä. Klikkaa isommaksi.

Ykköskäyrässä joulu ei erotu erityisesti, koska huimimmat piikit saatiin aiemmin syksyllä meganimien (Nightwish, Metallica, Lauri Tähkä & Elonkerjuu) julkaisuviikoista. Piikkien jyrkkä lasku kertoo sekin aika paljon menekkimekanismeista. Jouluna 2008 ei mikään äänite noussut yli muiden, mutta seuraavana vuonna The Baseballs oli sitäkin suvereenimpi. Tuo pieni punaviivassa näkyvä uuden vuoden värähdys on – kyllä – levyale.

Rotaatio-ongelmia

Radiolistalla ei tapahdu nyt mitään järisyttävää, joten järistykäämme siitä, mitä ei tapahdu. Eli aiheena biisit, joita radio yllättäen ei (enää) soita.

Vaikka Elastisen Naurava kulkuri komeilee listakolmosena, mikään muu tämän Vain elämää -kauden esityksistä ei mahdu edes top sataan.

Vaikka Poets of the Fall on perinteisesti soinut paljon ja nappasi albumilistalta taas paalupaikan, Daze-single ei ole päässyt sijaa 60 korkeammalle.

Vaikka Jukka Pojan Brand new ihanuus oli nimen- tai oikeastaan yksinomaan radiohitti, sitä seurannut Crzybailaaja kääntyi laskuun sijalta 97. Latauslistaltakin irtosi vain 29. sija.

Vaikka Diandran Onni on -singlen numero 49 ei viritä hurraahuutoja, se on parempi kuin minkä Spotify-ykkönen Paha poika saavutti kesällä. Hurrata ei tee mieli myöskään Diandran stailaukselle singlen kansikuvassa.

Vaikka Robin ja Jari Sillanpää valtasivat viime viikon albumitilaston kärjen, kumpaakaan ei näy radiosoiton top 40:ssä. Sillanpään Tanssii kuin John Travolta kääntyi laskuun sijalta 63.

Vaikka Cheekiltä julkaistiin melko hiljattain kaksi uutta sinkkua pohjustamaan bonuspainosalbumia, niistä soitetumpi Flexaa on vasta 73:ntena. Se ja Äärirajoille ovat ehtineet kadota myös latauslistalta ja Spotifyn 40 kuunnelluimman joukosta.

Nyt ei kiroilla

Murtumattomalta tuntuvasta menestyksestään huolimatta Haloo Helsinki! debytoi tänään vasta ensimmäisen kerran albumitilaston kärjessä. Kiitos ei ole kirosanan edeltäjä Maailma on tehty meitä varten saavutti näet paalupaikkansa puolen vuoden listallaolon jälkeen. Vaan riittääkö Haloonkaan mahti ensi sunnuntaina viikoittain vaihtuvien ykkösalbumien putken katkaisemiseen?

Tuure Kilpeläinen taitaa olla 2010-luvun menestynein ilman ykköspaikkaa jäänyt levyttäjä. Sijojen 10, 4 ja 2 jatkoksi tuli tällä erää kolmosnumero. Jätti hän kuitenkin taakseen vielä meritoituneempia yrittäjiä, Apulannan (#6) sekä Matin ja Tepon (#7). Ruohosen veljeksillä on nyt kuusi peräkkäistä Top 10 -albumia. Syytteitä ja selityksiä – 52 parasta on Apulannan viides listakokoelma. Neljännen ja viidennen välissä ehdittiin julkaista vain yksi studiolevy.

Muun muassa Eden-hitillä täydennetty painos sinkautti Jenni Vartiaisen Terran 32. sijalta neljänneksi. Kuuntelin listalähetystä Radio Aallosta, jossa juontaja Jani Juntusen mielestä nousu tapahtui ”jostain syystä”. Samoin Oasis-albumi (What’s the Story) Morning Gloryn (1995) paluu 37:nneksi ei johtunut uudesta deluxe-painoksesta, vaan ”jostain syystä”. Satuin olemaan kuulolla silloinkin, kun Robinin Boombox ei kadonnut ykkössijaltaan midprice-listalle, vaan ”jonnekin”.

Pölyinen dynastia

Tiesittekö, että Kwanilta julkaistiin kokoelma muutama vuosi sitten? Eipä sille taidettu asettaa isoja odotuksia – kannessakin Microphoneaye on kirjoitettu ”microphoneage”. Miksi huomenna We Want More -ohjelmassa uudelleen esittäytyvä, vuosina 2001–2006 listoilla asunut bändi ehti niin unohtua? Spotify-tilastoissa viiden kunnelluimman Kwan-biisin listalle pääsee alle sadallatuhannella soitolla. Saman ajan suomenkielisten suosikkien (vaikkapa Zen Cafén) lukemat ovat aivan toisenlaisia.

Ns. Dynasty-ryhmä (Kwan, The Rasmus, Killer) tuntuukin nyt oman aikansa eurodancelta, makunsa menettävältä purukumilta, jonka leima pophistoriaan jää himmeäksi. Killerin kappaleista mikään ei yllä sataantuhanteen Spotify-kuunteluun, vaikka All I Want (2001) ja Naughty Boy (2003) olivat ilmestymisvuosiensa 10 suurimman hitin joukossa. Dynasty-väki hurmasi etenkin radiot, jopa niin että vielä Marikon vaisusti myynyt sooloalbumikin (2008) poiki kaksi radiolistan ykköstä.

The Rasmukselle suodaan tietysti historiallinen status pitemmän uran ja hetkellisen kansainvälisen menestyksen ansiosta. Mutta kyllä senkin ansioluettelo 00-luvulta näyttää ylimitoitetulta pitkine nappiriveineen. Joo, F-f-f-falling ja In the Shadows ovat klassikoita, mutta kuinkahan laajasti muistetaan sellaiset listaykköset kuin Heartbreaker, Sail Away, In My Life tai edes vuosilistakolmonen No Fear? Maailmallisen maineen takia Spotify-mittari ei ole tässä yhtä havainnollinen.

Kysymyksiä nollan alapuolelta

Muistui vielä yksi detalji mieleen 1990-luvun listasauruksesta, Eurochartista (josta alkuvuonna kirjoitin täällä). Se painotti eri maiden listasijoituksia niin, että Suomen ykkössijasta saatavilla pisteillä saattoi mahtua sadan parhaan joukkoon. Jos eri hittien pisteet menivät sopivasti ristiin, niin jopa sijan 70 kieppeille. Jos kyseessä oli kotimainen biisi, levy-yhtiöt kernaasti tiedottivat tästä viljellen mielikuvaa, että tässähän jo koko maanosaa valloitetaan, kun eurolistalla ollaan.

Mistäkö tämä muisto pulpahti? Tästä linkistä. Haloo Helsingin uutta albumia on kuunneltu Spotifyssa niin paljon, että ”koko maailmaa” koskevassa rankingissa noilla kuuntelumäärillä yllettiin sijalle 82. Radiossakin kuulin tästä pälätettävän jotenkin kunnioittavaan sävyyn. Suoraan ei kukaan kuitenkaan sano, mikä tapauksessa on niin kunnioitettavaa. Annetaanko Eurochart-perinteiden mukaisesti ymmärtää, että sijoituksen taustalla on myös rajojentakaista vastakaikua?

Se on selvä, että Haloo Helsinki! on Suomessa hyvin suosittu yhtye, mutta kertooko tuo listasijoitus suosion määrästä tai laadusta mitään lisää? Harhauttaako se meitä enemmän kuin informoi? Minun ymmärrykseni mukaan Suomen markkinaosuus Spotifyn yleismaailmallisista soitoista on olennaisesti suurempi kuin Eurochartissa aikoinaan. Vai onko juuri Suomen painoarvo tässä se ohhoh-aspekti?

Ai niin, tällaisten kysymysten esittäminen on nykyisin ”negatiivisuutta”. Älä siis suinkaan vastaa niihin!

Naurava pankkiasiakas

Latauslistan ykkössijan ja Spotifyn kuunnelluimman biisin statuksen jatkoksi Elastisen Naurava kulkuri harppasi tänään radiolistalla 126. sijalta kuudenneksi. Se on Vain elämää -covereiden ennätyskorkeus, sivuaa Anna Abreun saavutusta (Kylmästä lämpimään, 2013). Se on myös miehen ensimmäinen Top 20 -soolohitti, ja Fintelligensin sinkuistakin ylemmäs pääsi ainoastaan Mikä boogie (#4, 2010).

Tänä vuonna jokaisen Vain elämää -jakson jälkeen myyntiin ja suoratoistoon on julkaistu vain kaksi biisiä. Paula Vesalan ja Vesa-Matti Loirin esityksiä ei ole julkaistu yhtään, mutta Samuli Edelmannilta jo kaksi. Outo ratkaisu siinä mielessä, että Edelmannilta on (yllättäen) tullut/tulossa muutakin materiaalia – Mahdollisuus-single on Nauravan kulkurin perässä viikon vauhdikkain radionousija, 29–7.

Perinteiseen tapaan muutama alkuperäinenkin äänite on ehtinyt elpyä lataustilastoon. Viimeksi Paula Vesalan päivän inspiroimana PMMP:n Joutsenet, Oo siellä jossain mun ja Lautturi ilmaantuivat sijoille 11, 16 ja 18. Vaikka – kuten minä teen – latauslistan mieltäisi nykyiseksi single(myynti)listaksi, Oo siellä on aivan korrektisti merkitty uutuudeksi. Se keräsi vuonna 2005 pitkään pisteitä 50 hittiä -listalla ja radiosoitossa, mutta ei koskaan näyttäytynyt single-Top 20:ssä.

Kolmen Robinin vuosi

Kun kumoaa väitteitä Robinin ennätyksistä, lienee paikallaan keksiä uusia tilalle. 16-albumin debytoitua kärjessä herrasta tuli historian ensimmäinen artisti, joka on samana kalenterivuonna päässyt ykköseksi kolmella albumilla. Aikoinaan Tom Jones teki saman 12 kuukauden sisällä vuoden välillä vaihtuessa, mutta Boom kah'n viimeisestä kärkiviikosta on alle kahdeksan kuukautta – välissä paalulla nähtiin myös Boombox.

Tuskinpa moni veikkasi Jari Sillanpään estävän Robinin saavutusta, sillä kakkossijallakin mies sivusi 2000-luvun parasta merkintäänsä. Brittiläinen Electric Wizard (#17) kohensi parastaan 11 pykälää ja ruotsalainen Evergrey (#24) kaksitoista. Hieman tunnetumpi naapuriryhmä Abba sysättiin livelevyineen tilaston peränpitäjäksi. Ainoa aikaisempi konserttijulkaisu, osittain samasta matskusta koottu Abba Live vuodelta 1986 ei listautunut lainkaan.

Kun Prince esittäytyi listoillamme 1984, hän muistutti olemassaolostaan uudella äänitteellä kolmenatoista vuonna peräkkäin. Sessiota seurasi kahdeksan vuoden tauko, sitten kolme merkintää 2004, 2006 ja 2007. Tänään 20:ntenä debytoinut Art Official Age katkaisi taas seitsemän vuoden tilastollisen hiljaiselon. Samaan aikaan julkaistiin toinenkin albumi Plectrum Electrum, ja ainakin Alankomaissa ne molemmat ovat ehtineet nousta kärkikymmenikköön.

Beatles-rakkauden aika

Vuosien 1961–1965 yhdistelmälistat ja hittivuosilistat ovat nyt valmiit, ja niistä tuli yllättävän yhteismitalliset myöhempien tilastojen kanssa. Etenkin singlelistat 1961–1962 liikehtivät vilkkaammin kuin olin olettanut. Ehkä biiseihin kyllästyttiin nopeammin, kun ne vyöryivät markkinoille useiden ulkomaisten ja kotimaisten versioiden voimin. Jo 1961-vuosilistalle kertyi 79 levytystä – sen pisteytyksessä huomioitiin myös koko vuoden ilmestynyt erillinen ep-tilasto.

Erityisesti kiinnosti havainnoida The Beatlesin dominanssia koko listahistoriaan suhteutettuna. Bändihän löi meillä läpi noin vuosi kotimaansa jälkeen – Twist and Shout nousi ykköseksi marraskuussa 1963, ja 1964 oli melkoista tukkeumaa. Vuosilistalta otettiin sijat 2, 4, 7, 9, 10, 11 ja 20. Vuosi 1965 toi myös viisi sijoitusta 20 parhaan joukkoon, korkeimpana nelonen. Noihin saavutuksiin on Cheekilläkin matkaa.

Beatlesin historiallinen status ehkä edellyttäisi ainakin yhtä vuosiykkössijaa, mutta useiden biisien yhtäaikainen suosio aikaansai sen, että pisimmilläänkin (All My Loving) ne pysyivät Top 40:ssä yhdeksän kuukautta, eikä sillä kukistettu Katri Helenaa (Puhelinlangat laulaa 13 kk). Vuonna 1965 se olisi ollut helpompaa, kun paalupaikan otti Kari Kuuvan Tango Pelargonia ennätyksellisen matalalla pistemäärällä, mutta kiihkein kuume oli laantumassa.

Tässä listahistoriamme 20 suurinta Beatles-hittiä. Perässä on mainittu paras kuukausilistan sija ja vuosiluku.

1. All My Loving ****** (1/1964)
2. A Hard Day’s Night ***** (1/1964)
3. Michelle / Girl **** (1/1966)
4. Can’t Buy Me Love **** (3/1964)
5. Yesterday **** (1/1965)
6. I Should Have Known Better **** (1/1964)
7. Rock and Roll Music **** (1/1965)
8. Help **** (2/1965)
9. She Loves You **** (4/1964)
10. Long Tall Sally *** (4/1964)

11. I Feel Fine *** (2/1965)
12. Twist and Shout *** (1/1963)
13. Ticket to Ride *** (3/1965)
14. Get Back *** (4/1969)
15. I Want to Hold Your Hand *** (6/1964)
16. Free as a Bird *** (7/1995)
17. Hey Jude ** (5/1968)
18. All You Need Is Love ** (3/1967)
19. Yellow Submarine / Eleanor Rigby ** (6/1966)
20. Let It Be ** (6/1970)