Heikkouteni on vahvuus

Mirellan Timanttei eteni perjantaina radiolistan ykköseksi. Koska singlekärkeä piti jo toista viikkoa uudempi Mirella-biisi Uuteen eiliseen, syntyi harvinainen tilanne: sama artisti, mutta eri kappale johtaa kahta tärkeintä hittilistaamme. Edellinen kerta oli viikolla 8/2023, jolloin sinkkuykkönen oli Kuumaan Ylivoimainen ja radioykkönen Tulipalo.

Uuteen eiliseen pysyi kärjessä vain täpärästi, sillä jo tiistaina sen ohi Spotify-striimeissä nousi Joren & Zpoppan Heikkouteni. Koska biisi kesti myös perjantaisen Gettomasa-hyökkäyksen, se on hyvin todennäköinen seuraava ykkössinkku. Paalupaikka tulee poikkeuksellisen hitaalla kiipeämisellä: Heikkouteni on tähän asti kerännyt viikkosijat 8–4–3–2.

Vaikka Mirellan esikoishitti Sua sattuu kävi ylimmillään vain seitsemäntenä, sitä kuunnellaan yhä niin, että seitsemän miljoonan Spotify-striimin raja ylittyy tuota pikaa. Häneltä on tarjolla vain kolme levytystä, joiden yhteissaldo on yli 20 miljoonaa. Jos löydät vastaavan kotimaisen ansioluettelon, kerro. Hugoltakin on jo julkaistu viisi omaa ja yksi iso fiitti.

Luistelemme taloon autioon

Viime viikon MM-kisoja seuratessani panin merkille, että jäätanssin rytmitanssissa oli pakollisena teemana 80-luvun musiikki – on ollut koko kauden. Selostajat kertoivat tuomarien ottaneen niin tiukan kannan, että he käskivät vaihtaa vanhempien biisien kasaricoverversiot aitoon kasariin. Tämän seurauksena 36 parin kilpailussa soivat lähes pelkästään varman päälle -hitit. En katsonut kaikkia tansseja, vaan luin tiedot netistä.

Useimmin eli neljässä ohjelmassa pääsi ääneen yllättäen Bonnie Tyler. Äänitaustat olivat 2–5 biisin potpureita, ja ainoana kolmella täyspotpurilla muistettiin Princeä. Yellon The Race soi kahdesti, mikä ei ollut yllätys, koska muistan useasti kuulleeni sen instrumentaali-editiä jo takavuosina, jolloin laulettua musiikkia ei vielä sallittu.

Luistelijathan eivät olleet vielä elossa 80-luvulla, joten biisivalinnat taisivat olla koreografien tms. vastuulla. Suomalaisparien sikermissä soivat Madonna ja melko omaperäisesti Taylor Dayne. Omaperäisempääkin olisi voinut toivoa. Ranskalaispari soitti meille Mylène Farmeria, joka tunnetaan vain ranskankielisessä Euroopassa. Mikseivät suomalaiset laittaneet kaiuttimiin vaikka Dingoa tai Kake Randelinia? Hittimusaahan hekin tuolloin tekivät.

Vaikea toinen päivä

Perjantai oli vilkas julkaisuvuorokausi, ja Spotifyn päivälistalle ilmaantui 36 parhaan joukkoon 11 kotimaista uutuutta. Siinä oli kunnon otanta seuraavaan vertailuun: paljonko striimimäärä putoaa toisena päivänä? Ainakin tällä kertaa muut tulivat alaspäin yli 25 prosenttia, mutta Olgan debyyttisingle Uus bitch vain 8,5 – ja tuo riitti nostamaan listasijoituksen 13:nnesta yhdeksänneksi. Alla kaikki tulokkaat kehitysprosentteineen.

4. Kuumaa: Tuhoaisti –30,4 %
6. William: 25 –28,7 %
7. Viivi: Kävi mitä kävi sul on mut –29,7 %
9. Costi: Gambiitti –41,3 %
12. Keko Salata ft Jore & Zpoppa: Minne vaan –34,1 %
13. Olga: Uus bitch –8,5 %
21. Ege Zulu: Ei! –40,0 %
27. Suvi Teräsniska: Kaikki mussa tahtii –36,0 %
33. Turisti: Yks kaks –25,7 %
34. F & Sanni: Sitä sattuu –40,5 %
36. Turisti: Häivytään –41,5 %

Melkein suoraan ykköseksi

En osaa valita, kumpi on parempi strategia: täysin sivuuttaa nykyjamaisen albumilistan olemassaolo vai joskus poimia esimerkkejä sen rappiosta. En tiedä onko tämä välttämättä esimerkki rappiosta, mutta aika poikkeuksellista kuitenkin: Kingston Wall nousi ensimmäistä kertaa koskaan ykkössijalle. Siis vuosina 1992–1994 varsinaisen tuotantonsa julkaissut yhtye.

Kärkipaikkaa pitää nyt III Tri-Logy (2024 Mix) eli taas uusi versio albumista, joka tuoreeltaan nousi kahdeksanneksi ja vuoden 2016 julkaisuna kolmanneksi. Ensimmäisen kakkossijansa trio sai II-levyn uusintajulkaisulla vuonna 2015. Lyhyestä toiminta-ajastaan huolimatta Kingston Wall on näyttäytynyt listoilla 14 eri kalenterivuonna – esimerkiksi seitsemänä vuonna peräkkäin aikavälillä 2011–2017.

Manserock-eepos

Kävin Vapriikin Manserock-näyttelyssä. Se on hyvin kuvapainotteinen, ja Eppu Normaalin aitiossa on jopa vanhojen kansien kuvausrekvisiittaa. Jonnekin kuitenkin unohtui se kuuluisa peräpukamakansi. Myyntiin laitettu satasivuinen Soundin erikoisnumero on viitseliäästi toteutettu.

Koska en ole täällä juuri kierrättänyt vuosi sitten julkaistun Albumilistahistorian Top 1000 -kirjan sisältöä, tulkoon tästä Manserock-erikoispostaus. Näyttelyyn esille otetuista esittäjistä tuhannen sakkiin mahtui vain kahdeksan, joiden tekstit ja sijaluvut toisinnan nyt. En jaksa lihavoida enkä kursivoida.

1. Eppu Normaali
PÄLP-2 on kataloginumero Poko Rekordsin toiselle ja ylöjärveläisen Eppu Normaalin ensimmäiselle lp:lle Aknepop. Se listattiin 16:nneksi toukokuussa 1978, ja seuraaja Maximum jee & jee (1979) nousi jo kolmanneksi. Kolmosalbumista Akun tehdas (1980) tuli ensimmäinen yhtyeen 14 listaykkösestä. Singlehittejä oli tässä vaiheessa jo kertynyt, mutta Puhtoinen lähiöni eteni jukebox-soitossakin nelossijalle. Entinen punkbändi oli nyt Suomen huipulla.
Ihan pelkässä studioalbumien ykkösputkessa ei vielä eletty, vaan Cocktail Bar (1981) jäi kakkoseksi ja Aku ja köyhät pojat (1983) viidenneksi. Lisäksi ilmestyi oheistavaraa kuten harvinaisuuskokoelma Hatullinen paskaa (#12, 1984), mutta senkin jatko-osa Paskahatun paluu (1991) ostettiin listakärkeen. Livelevyillä tähän ei ylletty, vaan kolmella yrityksellä saavutettiin sijat 6, 3 ja 11 (toistaiseksi viimeinen Eppu-julkaisu Ratina 2016).
Ykkösputkea Rupisia riimejä ­karmeita tarinoita 1984, Kahdeksas ihme 1985, Valkoinen kupla 1986, Imperiumin vastaisku 1988, Historian suurmiehiä 1990 ja Studio Etana 1993 seurasi 11 vuoden levytystauko, jolloin ne kunnon tilastotulokset vasta tehtiin: vuoden 1996 tupla-cd Repullinen hittejä hallitsi albumilistaa 12 viikkoa ja oli mukana 113 viikkoa. Toinen annos Reppu 2 nousi nelossijalle.
Tauon katkaissut Sadan vuoden päästäkin (2004) sai seuraajan Syvään päähän jo kolmen vuoden päästä, ja Mutala (2011) sisälsi akustisia sovituksia vanhoista kappaleista. Kaikki ykkösiä, kuinkas muuten. Eppu Normaali on myös muodostanut kolmasosan kahden elokuvan soundtrackeistä, Tuuli­ajolla (#16, 1981) ja Vuonna 85 (#9, 2013).

9. Juice Leskinen
Juankoskella varttunut mutta Tampereella musisoimaan ryhtynyt Juice Leskinen (Juhani, 1950–2006) teki aluksi single- ja albumibiisit erikseen. Vuoden 1973 lp Juice Leskinen & Coitus Int nousi listalle vasta kesäkuussa 1974 Marilyn-hitin saaman huomion myötä. Se ostettiin kolmossijalle ja Per Vers, runoilija neljänneksi vielä loppuvuoden aikana. Toiseltakin levyltä jätettiin pois samanaikainen ykkössingle Jyrki Boy.
Rauli Badding Somerjoen tapaan myös Leskisen herkempiä biisejä kuten Syksyn sävel tai Luonas kai olla saan aluksi vierastettiin. Levymyynti madaltui jopa Top 30:n ulkopuolelle, kunnes XV yö – Tauko III (1980) kiipesi taas kuutossijalle. Sen singlestä Ei elämästä selviä hengissä tuli jukebox-ykkönen ja koko 1980-luvusta Juice-älppäreiden menestysputki.
Vuosina 1980–1992 miehelle rekisteröitiin 12 Top 10 -albumia, joista ykkösiksi etenivät Sivilisaatio, Kaksoiselämää-jättihitin sisältänyt Yölento, Sinä ja Taivaan kappaleita. Eniten listaviikkoja keräsivät Ajan henki ja tupla-lp Boogieteorian alkeet peruskoulun ala-astetta varten, lyhyt oppimäärä. Lastenlevy Haitaribussi (1993) poislukien myöhemmätkin albumit nousivat kärkiviisikkoon, mutta putosivat nopeahkosti alas.
Kun Leskinen kuoli marraskuussa 2006, kokoelmat kävivät kaupaksi. Vuonna 1997 nelossijalle ostettu Kautta aikain palasi kakkoseksi, ja midprice-listalla oli kolme Juicea. Yhteensä tilastoissa on nähty 11 eri kokoelmaa. Miehen muille kynäilemistä hiteistä isoimpia olivat Jonna Tervomaan Rakkauden haudalla, Apua-orkesterin Maksamme velkaa ja bändikaveri Mikko Alatalon Maalaispoika oon.

28. Popeda
Tampereella 1977 perustettu Popeda esittäytyi listalla toisella albumillaan Raswaa koneeseen (#21, 1980) ja eteni siitä tasaisesti. Hullut koirat (1981) oli yhdeksäs ja Kaasua (1983) kuudes. Edistys­askeleen otti myös Harasoo (#3, 1984). Siihen asti yhtye oli pärjännyt lähinnä coversingleillä, mutta Harasoolta löytyi kaksi kunnon alkuperäishittiä, singlekakkonen Matkalla Alabamaan ja jukebox-kakkonen Sukset (vaikeata tämä hiihtäminen).
Vuosien 1985–1990 neljä lp:tä ostettiin kaikki kärkiviisikkoon, mutta listaviikot alkoivat huveta ja hitit kutistua. Ryhtiliikkeenä tehtiin kolme peräkkäistä sinkkuykköstä 1991–1992: Punaista ja makeaa, Kirje ja ensimmäinen iso radiolistamenestys Kersantti Karoliina. Kauan odotetun albumilistan paalupaikan toi Svoboda, jonka neljäskin single Repe ja Lissu kävi kakkossijalla.
Tuon putken jälkeen singleosastolla hiljeni ja albumikysyntäkin alkoi lähennellä Top 20:n alasijoja, kunnes uuden piristysruiskeen antoi kakkoseksi noussut ja 23 listaviikkoon yltänyt Täydelliset miehet (2008). Sen kappale Elän itselleni soitettiin radiolistan viidenneksi. Linjan ovat pitäneet nelos- ja kolmossijoineen Voitto (2011) ja Haista Popeda (2017). Kaikki levyt on julkaistu Poko-merkillä, vaikka Poko-yhtiö on myyty isommilleen.
Popedan kokoelmat ovat aina pärjän­neet, niillä on menty muun muassa kakko­seksi (2002), viitoseksi (1986) ja kahdesti kahdeksanneksi (1997 ja 2007). Livetallenteita on tilastoitu kolme. Laulaja Pate Mustajärvellä on laaja soolotuotanto, ja kitaristi Costello Hautamäki listautui 25 vuoden välein levyillä A Little Bit Crazy (#31, 1988) ja Kun mies unelmoi (#14, 2013).

110. Pate Mustajärvi
Tampereella 1956 syntynyt Pate (Pauli) Mustajärvi tunnetaan ensisijaisesti Popedan laulajana, mutta käännöspainotteisia soololevyjä ja irtosinglejä alkoi tulla bändin uran lähtiessä nousuun. Nyt! (1984) ylsi yhdeksänneksi ja Lago nero (1988) kolmanneksi. Ikurin Turbiini (1995) ja Vol. 4 (1998) jäivät sijoille 18 ja 20, Ukkometso (2000) 22:nneksi – siitäkin huolimatta, että ajan myötä sen nimiraidasta on tullut valtava striimisuosikki.
Ajan päivin, ajan öin (#7, 2005) käänsi kurssin, ja sitä seurasi kaksi cover-ykköstä, Juice Leskistä versioiva Ollaan ihmisiksi (2009) ja Johnny Cash -teemainen Musta (2010). Nostetta hyödynsivät Patentoitu (#3), Taivas on täynnä (#4), 2018 (#2) ja Teillä oli nimet, ja kerran te kuljitte täällä (#11).
Soolouraa on tehty paljolti Popedan ehdoilla, mutta levytauot ovat aina pysyneet alle viiden vuoden mittaisina kokoelmien ansiosta. Pam pam Pauli vaan (1991) nousi seitsemänneksi, 50-vuotislevy Miehen tie (2006) kahdeksanneksi ja 60 – suurimmat hitit 1983–2016 yhdeksänneksi.

206. Mikko Alatalo
Tamperelaisessa Coitus Intissä mainetta saaneen Mikko Alatalon (s.1951) ensimmäinen oma albumi Maalaispoika oon nousi alkuvuonna 1975 nelossijalle ja vietti listalla 22 viikkoa, jotka molemmat ovat yhä hänen parhaita merkintöjään. Jatkolevyt Juice & Mikko (Juice Leskisen kanssa), Hasardi ja Rokkilaulaja pysyttelivät Top 20 -tasolla.
Syksyn sävelen voittoputki lisäsi kuuluisuutta, mutta ei näkynyt albumitilaston tapahtumissa. Päinvastoin, 1980-luvun korkeimman kuutossijan tuoneen Iso joki tulvii -lp:n (1981) myyntivaltti oli toisen kilpailun satoa, euroviisuehdokas Leuhkat eväät. Viimeinen varsinainen Alatalo-albumi listalla oli seuraavan vuoden III tasavallan vieraana. Sen jälkeen on saatu kaksi kokoel­maa (1993, 2021) ja toinen Juice-yhteistyö Senaattori ja boheemi (#5, 2004).

505. Kaseva
Love Records sopi levynteosta nimettömän tamperelaisbändin kanssa sillä ehdolla, että kieli vaihtuu englannista suomeksi. Näin tapahtui, ja Kasevan lp Silloin kun nousi listan 13:nneksi syksyllä 1974. Ensimmäisten keikkojen (!) jälkeen erillinen single Mari soitettiin jukebox-listan viitossijalle, ja yhtye lähti tuottaja Henrik Otto Donnerin kanssa Tukholmaan levyttämään kakkosalbumia Kun maailma elää. Se piti 12. sijaa keväällä 1976.
Loven konkurssin jälkeen Kasevan kolmas levy Meidän huoneessa ilmestyi vasta 1982 EMIn kautta ja eteni tuttuihin korkeuksiin 16:nneksi. Yhtye hajosi, mutta ei unohtunut. Vuonna 2003 oli aika kokoelmalle, joka nimettiin Monen vuoden jälkeen -kappaleen mukaan ja kiipesi kolmossijalle, yhdeksi joulun ostetuimmista albumeista. Sen jälkeen Kaseva on taas keikkaillut.

621. Alwari Tuohitorvi
Tamperelaistunut kvartetti Alwari Tuohitorvi levytti pari singleä Lovelle, mutta tarkennettuaan tyyliään glam rockin suomiversioksi se alkoi menestyä EMIn suojissa. Rokataan vaan -single komeili Top 10:ssä kesällä 1974, ja syksyllä nimetön lp eteni sijalle 17. Seuraavan vuoden jukeboxeissakin soinut hitti Älä iske Tuijaa vauhditti Asia on ananas -albumin nousua yhdeksänneksi.
Vuoden 1976 Top 20 -single oli Lazy Lady ja älppäri kahdeksannella sijalla Light Me! Kyllä, esityskieli vaihtui englanniksi, mikä hyvän alun jälkeen saattoi vauhdittaa yleisökatoa punkin tullessa. Vuoden 1978 Silver Ball jäi sijalle 27. Jo sitä ennen basisti-laulaja Mika Sundqvist kävi albumilistalla Aurinkolaiva-soolollaan. Hänen lisäkseen rumpali Seppo Tammilehto näyttäytyi myöhemmin listoilla parilla radiohitillä.

692. Kontra
Kesällä 1975 Haloo-albumillaan listalla käynyt tamperelaisyhtye Virtanen jakau­tui sooloilevaksi Veltto Virtaseksi ja Kontravirtaseksi, joka yhden ep:n jälkeen lyhentyi muotoon Kontra. Tuo ep:kin kävi listalla, ja loppuvuonna 1977 Aja hiljaa isistä tuli Top 10 -single. Vuoden vaihduttua lp Ei kontrollia ostettiin seitsemänneksi. Albumin ja ep:n Muumi muumi versioitiin vuonna 1988 Raaka-Arskan ja Popedan Top 20 -singleksi.
Syksyllä 1978 Kontran Jerry Cotton, versio The Kinksin albumiraidasta Jack the Idiot Dunce, hallitsi listoja ja paisui vuoden suurimmaksi hitiksi. Sitä seurannut Kontran toinen puoli nousi tammikuussa 14:nneksi. Kolmas albumi Mieto levy (1979) jäi ulos Top 30:stä. Kokoelma Suurimmat iskut kävi midprice-listalla vuonna 2003 ja päälistan pohjasijalla vuonna 2020.

Tonnin setelit

Hittipisteytykseni juuret ovat yli 30 vuotta sitten perustetussa Rumban 50 hittiä -listassa. Siinä oli paljon enemmän laskentaelementtejä, ja yleinen pisteskaala muotoutui aika sattumanvaraisesti. Koska yhteispistetilanteen seuraaminen oli olennainen osa listan ideaa, keksin että kertynyttä saldoa voisi kuvata biisinnimen perään merkityillä ”napeilla”, jollaisen sai tuhannesta pisteestä.

Nykysysteemissä 1000 pisteen nappirajan ylittää vuosittain vajaat sata kappaletta. Tuoreista saavuttajista on mainittava Sannin Mielenmaisemat, joka joltisenkin poissaolon jälkeen palasi perjantaina radiosoitossa sijalle 36. Tuo pikkubonus riitti hilaamaan biisin täpärästi rajan yli. Edellisen kerran Sanni ylsi tonniin vuonna 2021.

Gettomasan ja Sexmanen Hautajaiset mitteli tammikuussa tiukasti Spotifyn ykkössijasta samaan aikaan julkaistun Timanttein kanssa, mutta on ehtinyt valua ulos Top 40:stä. Se sai sentään kokoon yli tuhat pistettä, mikä ei ole paljon takavuosien Gettomasa- tai Sexmane-hitteihin verrattuna, mutta nappi mikä nappi.

Cha cha chan suosio nosti listoille pari Käärijän vanhaa raitaa (Välikuolema ja Viulunkieli), joita seurasi uusia sinkkuja (It’s Crazy It’s Party ja Huhhahhei) ja vierailuja (Antti Tuiskun Auto jää ja Elastisen Toiset samanlaiset). Nuo kaikki jäivät kuitenkin nopean putoamisen myötä kauas nappirajasta. Erika Vikmanin kanssa levytetty Ruoska ylitti juuri tuhat pistettä. Tuplanappi jäänee silläkin haaveeksi.

Vuorikitaran comeback

Joskus laitan soimaan MTV Live HD -kanavan, joka nimensä vastaisesti esittää ensisijaisesti tuoreita musiikkivideoita. Toisinaan toiveikkaasti tsekkaan myös Alt.Rock.Indie-ohjelman, vaikka sain tarpeekseni noista kirjainyhdistelmistä jo 90-luvulla. Genren huonosta hapesta kertoo se, että ohjelma tuuttaa yhä jotain Gallagherin veljeksiä. (Montako heitä oikein on, neljä vai viisi?)

Mutta näin siinä myös Benson Boonen uutuuden Beautiful Things, joka on todennäköisesti tänään ainoa sekä single- että radiolistan Top 40:stä löytyvä ulkomainen biisi. Se on paljon rokkaavampi kuin hänen läpimurtohittinsä Ghost Town, mikä on kai kitaramusiikille hyvä uutinen – sikäli kun radio soittaa sitä eikä akustista ghosttownmaista kakkosversiota.

En kuitenkaan enää haluaisi nähdä niitä kitaroita vingutettavan vuoren huipulla kasarihenkisesti vaikka jonkun Roland Orzabalin tapaan kuten videolla valitettavasti tapahtuu. Kaikkea ei kannata yrittää tuoda takaisin. Jotkut musavideoiden retroilmiöt kyllä lämmittävät kuten se, että Dua Lipan kaksi uusinta klippiä ovat 4:3-kuvasuhteessa eli niissä on mustat reunapalkit.

Paluu unohduksista

Tulevat Ruotsin euroviisuedustajat Marcus & Martinus harppasivat karsintavoiton myötä Spotifyn päivälistalla 145. sijalta 33:nneksi. Ruotsissa Unforgettable on ykkönen ja kaksosten kotimaassa Norjassa sijalla 14. Vaikka duo menestyi vahvasti albumitilastossamme 6–7 vuotta sitten, varsinaisista hiteistä ei voinut puhua, kun lyhyitä merkintöjä tuli vain kuolinkouristuksia poteneelta latauslistalta.

Koska kappale näyttää keräävän ainakin jokusen listapisteen, veljekset liittyvät aika pieneen joukkoon: ulkomaiset esittäjät, jotka saivat meillä hitin jo ennen viisuedustusta ja myös viisubiisillään. 2000-luvulla pisteytys on tehnyt tempusta helpomman, ja neljä alimmaista onnistuivat siinä rimaa hipoen. Oheiselta tusinalta mainitaan viisun seurana vain ensimmäinen hitti.

Jørgen Ingmann
Pepe/Apache ••• 1961, Dansevise 1963
Cliff Richard
The Young Ones •••• 1962, Congratulations ••• 1968
The New Seekers
I’d Like to Teach the World to Sing •• 1972, Beg Steal or Borrow •• 1972
Mouth & MacNeal
How Do You Do • 1972, I See a Star • 1974
Abba
Ring Ring 1973, Waterloo ••••• 1974
The Shadows
The Young Ones •••• 1962, Let Me Be the One •• 1975
Baccara
Yes Sir I Can Boogie ••••••• 1977, Parlez-vous Français •• 1978
Toto Cutugno
L’italiano ••••• 1983, Insieme 1992 1990
Katrina & The Waves
Walking on Sunshine 1985, Love Shine a Light • 1997
Las Ketchup
The Ketchup Song (Asereje) ••••••• 2002, Un Blodymary 2006
DJ Bobo
Somebody Dance with Me • 1993, Vampires Are Alive 2007
Anouk
Nobody’s Wife •• 1998, Birds 2013
Måns Zelmerlöw
Cara mia 2007, Heroes 2015

Ylivoimaisen voittajat

Hiljattain kauhistelin täällä, kuinka Spotifyn päivälistan Top 40:ssä oli nolla ulkomaista biisiä. Tilanne on hieman elpynyt, ja pelastajana toimii Stranger Things -sarjan näyttelijänä tuttu Joe Keery, muusikkonimeltään Djo. Alkujaan syksyn 2002 albumilla ilmestynyt End of Beginning julkaistiin Tiktok-suosion takia singlenä ja nousi torstaisissa soitoissa sijalle 18.

Access All Areas -podcastissa esitettiin kiintoisa näkökulma tuontimusan katoon: se hankaloittaa hittiradioiden toimintaa, koska niiden formaattiin kuuluu soittaa paljon ulkomaista. Kotimaiseen siirtyminen muuttaisi niiden olemuksen genreradioiksi. Tosin nykytilanteessa riittää vielä siirtymävaraa. Katsoin biisit.infosta eri kanavien alkuvuoden soitetuimpia, ja ulkomainen jyllää näin: Nova 15/20, NRJ 16/20, Loop 17/20 ja Basso 18/20. Yle X:n suhdeluku on 9/20.

Vaikka Kuumaan Ylivoimainen mitattiin viime vuoden isoimmaksi radiohitiksi, asemakohtaisissa huippusaldoissa juhlivat muut: Loopissa Lewis Capaldin Forget Me 2991 soittoa ja Radio Top 51:ssä Tove Lon 2 Die 4 2730 soittoa. Valmistumistaan odottavalla hittivuosilistalla on 86 yli tuhanteen pisteeseen yltänyttä biisiä, joista kymmenellä ei ole lainkaan striimipisteitä. Niistä kahdeksan on ulkomaisia – seuranaan Alman Summer Really Hurt Us ja Vesterisen yhtyeineen Kohti sydänpeltoja.

Jawohl, Ich kann boogie

Areenaan alkuviikolla tullut kolmiosainen dokumentti Diskon aikakausi saa monesti käsitellystä aiheestaan jotain uuttakin irti kuvatessaan skenen syntyä New Yorkissa. Näytetään, kuinka diskon nostamina naiset, mustat ja homot pääsivät parempiin asemiin musiikkibisneksessä – kunnes mahtava rocktaantumusto sai tarpeekseen.

Aihepiiri rajautuu niin visusti Yhdysvaltain rajojen sisälle, että ei uskoisi sarjaa BBC-tuotannoksi. Tarkemmin miettien brittien poissaolon kyllä ymmärtää: vaikka sikäläisten muusikoiden 1970-luku sujui hyvin rapakon takana, heidän diskosaavutuksissaan ei ollut paljon kehumista. Irralliset hitit kuten Average White Bandin instrumentaali Pick Up the Pieces tai Hot Chocolaten You Sexy Thing vain hipoivat ilmiön ydintä. Suomessa suosittu Tina Charles ei ylittänyt Hot 100 -kynnystä.

Kun britit sivuutettiin, ei muutakaan Eurooppaa ollut syytä mainita. Baccara tai Boney M. toki jäivät USA:ssa statisteiksi, mutta esimerkiksi länsisaksalainen naistrio Silver Convention ylsi ykköseksi ja kakkoseksi sinkuilla Fly, Robin, Fly (1975) ja Get Up and Boogie (1976). Albumilistan kärkikympissäkin käytiin. Suomalaisia he eivät hurmanneet, paitsi Penny McLean, jonka soolosingle Lady Bump eteni Top 10 -hitiksi.

Minusta jokseenkin

Yhden hitin ihmeen käsite jatkaa hämärtymistään, kun netissä eri maailmankolkkien markkinamuistelot sekoittuvat ja vanhojen biisien striimilukemat näyttävät aivan muunlaista statusta kuin listahistoria. Mutta oli hauskaa lukea aiheesta vauva.fin ketjua, jossa tätä kirjoittaessani on 417 vastausta.

Se on iloinen sekoitus kelpo oivalluksia, itsestäänselvyyksiä ja sekä tahallista että tahatonta häröilyä. Jotkut pitävät yksihittisyyttä loukkauksena, johon pitää keksiä puolustus. Vastaus Lou Reedin Walk on the Wild Siden mainitsemiselle: ”Reed loi pitkän ja arvostetun soolouran, ja oli ennen sitä osa Velvet Undergroundia, jolla taas on ollut melkoinen merkitys rock- ja pop-musiikin historiassa.”

Jopa Lou Begalle osoitetaan tukea hieman vaikeaselkoisesti: ”I Got a Girl soi tiuhaan radiossa ja julkaistiin 20 eri sinkkujulkaisun muodossa. Mambo No. 5 toki poiki 37 eri sinkkuversiota ympäri maailmaa.” Irtokommentti Virve Rostista: ”Menee jotenkin Saijonmaan tai jonkun kanssa sekaisin muistoissa.” Sinéad O’Connorista: ”Oli sillä joku biisi minkä videolla hehkulamppu räjähti.”

Eräs käytti määritelmänä itse äänittämiään kasetteja ja löysi tikkunsa nokkaan REMin Losing My Religionin lisäyksellä: ”Ei kaikkien mielestä yhden hitin ihme, mutta minusta jokseenkin.”

Päivä nujersi viikon

Pari viikkoa julkaisuaan odotellut Pilvi Hämäläisen ”hyllytetty” UMK-biisi Mon chéri kirmasi Spotify-listan kärkeen lähes 200 tuhannen päivästriimauksilla. Vauhti kuitenkin laiskistui jatkovuorokausina niin, että miljoonan viikkohaamuraja jäi haaveeksi ja Mirellan ikihitti Timanttei kiilasi takaisin huipulle. Virallisen singlelistan ykkössija meni sentään Hämäläiselle.

Spotifyn paalupaikka poiki tuoreeltaan paljon Pilvi-otsikoita, mutta virallinen ykkösyys ei yhtään – ja noinhan mediamme nykyisin toimii. Pistää miettimään, miksi kaikki yhä noudattavat perjantaiaikataulua. Se on edullinen viikkolistan kannalta, mutta jos viikkolista ei enää kiinnosta muita kuin minua, niin voisiko hyödyntää ”helpompia” päivälistapaikkoja, vaikka tiistaita tai keskiviikkoa?

Hämäläisen sinkku seuraa aikaansa: kuten noin 90 prosentissa nykyhittejä, sen kannessa ei ole mitään tekstejä, ja suomenkielisestä lyriikasta huolimatta nimi on vieraskielinen. Ranska on harvinaisempi valinta, mutta tuonkin kategorian kärkeen on vielä matkaa: Anna Puun ensisingle C’est la vie (2009) oli julkaisuvuotensa kolmanneksi suurin hitti Suomessa.