Soitetuimmat radiohitit 2010

Tämä lista perustuu Music Controlin viikoittaisilla Top 40 -radiolistoilla vuoden 2010 aikana kerättyihin pisteisiin. Suluissa mahdollinen sijoitus vuoden takaisessa Top 100:ssa.

1. Jenni Vartiainen: EN HALUU KUOLLA TÄNÄ YÖNÄ
2. Lady Gaga: ALEJANDRO
3. HIM: HEARTKILLER
4. Edward Maya ft Vika Jigulina: STEREO LOVE
5. Jenni Vartiainen: MISSÄ MURUSENI ON
6. Adam Lambert: WHATAYA WANT FROM ME
7. Laura Närhi: TÄMÄ ON TOTTA
8. Jippu & Samuli Edelmann: JOS SÄ TAHDOT NIIN
9. Negative: END OF THE LINE
10. Johanna Kurkela: RAKKAUSLAULU

Jenni Vartiainen oli ykkös- ja viitossijoineen vuoden radiotähti, vaikka välissä julkaistu Nettiin nyykähtikin sijalle 49. HIMin ja Negativen myynti ja etenkin singlemenestys on pitkään ollut alamäessä, mutta radiokannatus sen kuin kasvaa. Johanna Kurkela demonstroi, kuinka ilman nuorisoradioitakin voi yltää vuosilistan kärkikymmenikköön.

11. Lady Antebellum: NEED YOU NOW
12. Poets of the Fall: DREAMING WIDE AWAKE
13. Lady Gaga: BAD ROMANCE
14. The Baseballs: HOT N COLD
15. Volbeat: FALLEN
16. Teleks: KOTIMATKALLA
17. Happoradio: IHMISENPYÖRÄ
18. Kaija Koo: VAPAA
19. Taio Cruz: BREAK YOUR HEART
20. Lissie: WHEN I'M ALONE

Happoradio selitti jossain Puolimielen myyntiä radiohittien puutteella, mutta tuo puoli on kyllä kunnossa – katsokaa myös sijaa 24. Volbeatin kovat soittomäärät yllättivät, ja jonkin eksoottisen (jopa countrytyyppisen) puun takaa paraatipaikoille ilmestyivät Lady Antebellum ja kehuttua albumiaan huonosti kaupaksi saanut Lissie.

21. Pasi Vainionperä: RAKKAUDESSA SUURIA
22. Katy Perry ft Snoop Dogg: CALIFORNIA GURLS
23. B.O.B. ft Hayley Williams: AIRPLANES
24. Happoradio: PELASTAJA
25. Jason Derulo: IN MY HEAD
26. The Baseballs: UMBRELLA (27)
27. Rihanna: RUDE BOY
28. Adam Lambert: FOR YOUR ENTERTAINMENT
29. Paloma Faith: NEW YORK (95)
30. David Guetta ft Kid Cudi: MEMORIES

Pasi Vainionperän yllätyssija on paljolti Iskelmä-radion ansiota, mutta albumiakin ostettiin jonkin verran. Vaikka Umbrellan radiopisteet jakautuivat tasan kahdelle vuodelle, myynnissä se oli vahvasti mallia 2009. Biisin alkuperäinen esittäjä Rihanna voittaa pikku hiljaa musiikkipäälliköitä puolelleen – loppuvuonna hän kelpasi jopa Novan soittolistalle.

31. HIM: SCARED TO DEATH
32. Suvi Teräsniska: JOS MENET POIS
33. Yö: KIITOS JA KUNNIA (91)
34. Rihanna: RUSSIAN ROULETTE
35. Chisu: SAMA NAINEN
36. James Blunt: STAY THE NIGHT
37. Hurts: WONDERFUL LIFE
38. Eliza Doolittle: PACK UP
39. Pink: RAISE YOUR GLASS
40. Keane: STOP FOR A MINUTE

Tähän settiin saatiin Britanniasta tulokkaat Hurts ja Eliza Doolittle sekä minialbuminsa raidalla ennakoimatonta kannatusta kerännyt Keane. Pink säilyi radiosuosikkina, vaikka hittejä tihkuvan kokoelman menekki petti pahasti odotukset.

41. Flo Rida: CLUB CAN'T HANDLE ME
42. Amy Macdonald: DON'T TELL ME THAT IT'S OVER
43. CMX: LINNUNRATA
44. Irina: NÄE MINUT TÄSSÄ (51)
45. Pariisin kevät: TÄMÄN KYLÄN POIKII
46. Tuure Kilpeläinen: VALON PISAROITA
47. Robbie Williams: MORNING SUN
48. Uniklubi: AIKASI ON NYT
49. Jenni Vartiainen: NETTIIN
50. Eminem ft Rihanna: LOVE THE WAY YOU LIE

CMX haki uusia kokemuksia tekemällä radiohitin, ja uutta homma oli myös Tuure Kilpeläiselle esittäjänä. Robbie Williamsin (ja Take Thatin) loppuvuosi ei sujunut meillä ollenkaan kuten piti, mutta edellisen levyn lohkaisu sentään toi yhden paikan top sadassa.

51. Apocalyptica ft Gavin Rossdale: END OF ME
52. Rihanna: ONLY GIRL (IN THE WORLD)
53. Apocalyptica ft Brent Smith: NOT STRONG ENOUGH
54. Timbaland ft Katy Perry: IF WE EVER MEET AGAIN
55. Stone Sour: SAY YOU'LL HAUNT ME
56. The Rasmus ft Anette Olzon: OCTOBER & APRIL
57. Lauri Tähkä & Elonkerjuu: SUOJAAN KAIKELTA
58. Usher ft Pitbull: DJ GOT US FALLING IN LOVE
59. Muse: RESISTANCE
60. Maija Vilkkumaa: LOTTOVOITTO

61. Lady Gaga ft Beyoncé: TELEPHONE
62. Muse: UNDISCLOSED DESIRES
63. Katy Perry: TEENAGE DREAM
64. Carmen Gray: GATES OF LONELINESS
65. Hanna Pakarinen: PAPERIMIEHEN TYTÄR
66. PMMP: LAUTTURI (1)
67. Train: HEY SOUL SISTER
68. Adam Lambert: IF I HAD YOU
69. Fintelligens: MIKÄ BOOGIE
70. Taio Cruz: DYNAMITE

71. Kesha: TIK TOK
72. Gabriella Cilmi: ON A MISSION
73. Owl City: FIREFLIES
74. Madcon: GLOW
75. Nickelback: BURN IT TO THE GROUND (57)
76. Kymppilinja ft Mariska: MINÄ
77. Herra Ylppö & Ihmiset: POJAT EI TANSSI
78. Pitbull ft Akon: SHUT IT DOWN
79. One Republic: ALL THE RIGHT MOVES
80. Mohombi: BUMPY RIDE

81. Marina & The Diamonds: HOLLYWOOD
82. Anna Puu: ONNEN VIIPALEET
83. Negative: JEALOUS SKY
84. Tinie Tempah ft Eric Turner: WRITTEN IN THE STARS
85. Salem Al Fakir: KEEP ON WALKING
86. Uniklubi: MAAILMA PUHALTAA
87. Suvi Teräsniska: JOS MIKÄÄN EI RIITÄ
88. Travie Mccoy ft Bruno Mars: BILLIONAIRE
89. Laura Närhi: JÄÄ MUN LUO
90. Ginger Ninja: BONE WILL BREAK METAL

91. Jason Derulo: WHATCHA SAY
92. Iyaz: REPLAY
93. Irina & Maija Vilkkumaa: KUNNON SYY
94. Foo Fighters: WHEELS
95. Madonna: REVOLVER
96. Yolanda Be Cool & D Cup: WE NO SPEAK AMERICANO
97. Olavi Uusivirta: NUKKETALO PALAA
98. Mini Viva: LEFT MY HEART IN TOKYO
99. Koop Arponen: YOUNG AND FOOLISH
100. Jippu & Samuli Edelmann: PIMEÄ ONNI

Mikä boogie on aivan väärässä paikassa päästyään Music Control -koneistoon viikkoja myöhässä, mutta tilanne kompensoidaan tulevalla hittivuosilistalla. Muutoin listan jälkipuolisko tuskin järkyttää ketään. Linkin Parkin, Kings of Leonin, Anna Erikssonin ja Olli Lindholmin albumeilta ei lohjennut yhtään Top 20 -hittiä sinkuksi tai radioon, ja tiukkaa se teki Anna Puullakin.

Vuosi käy vähiin

Tämän viikon albumilistalla ei ole yhtään tulokasta ja singletilastossakin vain yksi, sijan 13 Kutsu-ep kuvan duolta Julma-Henri & RKP. Niinpä kiinnitän huomion Musiikkituottajien sivuilla juuri julkaistuihin laskelmiin tänä vuonna tukkumyynnissä menestyneistä äänitteistä. Siitä on jo ehditty keskustella sunnuntaisen postaukseni kommenteissa.

Aika paradoksaalista, että nyt kun tukku- ja kuluttajamyynneistä tiedottaa sama taho, niiden välinen ero on suurempi kuin vuosikausiin. Tukkumyynneissä kun näkyy diilejä mm. iltapäivälehtien ja R-kioskin kanssa, jotka eivät vaikuttaneet virallisten viikkolistojen tilanteisiin. Esimerkiksi ulkomaisten levyjen ykköseksi nostetun AC/DC-kokoelman listamenestys jäi keskinkertaiseksi, X Factorista puhumattakaan.

Koska albumiviikkolistojen myyntilukuja ei ole saatavilla, en kokoa tai julkaise niistä vuosikatsausta. Suurimpien hittien laskelmaa varten olen taulukoinut single- tai radiohittejä sisältävien pitkäsoittojen listasijoja ja hämmästellyt sitä, kuinka pieni osa Top 50:ssä käyvistä albumeista on nykyisin sellaisia. Tai paremminkin sitä, kuinka harvoin etenkään ulkomainen singlehitti enää vauhdittaa albumien menekkiä.

Singleistä sen sijaan on tulossa viikkolistasijoihin perustuva vuosilista, koska latausmyynti vaihtelee niin vähän vuodenajoittain, että lopputulos lienee aika totuudenmukainen. Huomenna ilmestyvä radiolistakatsaus on samanlainen kuin ennenkin, se perustuu Music Control -listan Top 40:ssä kertyneisiin soittopisteisiin.

68-vuotinen unelma toteutui

Kiivaimmat joulumusiikin soittopäivät (20.–26.12.) rekisteröityivät tänä vuonna samaan radiolistaan, mikä osittain selittänee sesonkiklassikoiden vyöryn kohti kärkeä. Tavallinen hittimusa sai tehdä niille tilaa aika dramaattisestikin – esimerkiksi Kaija Koon Vapaa romahti 8. sijalta 69:nneksi.

No mitä sinne nyt nousi? Whamin Last Christmas (1984) kolmanneksi, Band Aidin Do They Know It’s Christmas (1984) neljänneksi, John Lennonin Happy Xmas (War Is Over) (1972) seitsemänneksi ja Mariah Careyn All I Want for Christmas (1994) yhdeksänneksi. Coldplayn ja Lauri Tähkän uudet jouluveisut saivat antautua näille 12. ja 13. sijoineen. Sekä Radio Nova, Iskelmä että Radio Aalto soittivat Last Christmasia 17 kertaa – jotenkin pelottavaa.

Nuo kaikki nousivat ensimmäistä kertaa Top 20 -radiohiteiksi, ja Lennonin Happy Xmas ylipäänsä ensi kertaa Suomen listoille. Vielä viivästyneempi tapaus on sijalla 18 – Bing Crosbyn vuonna 1942 levyttämä White Christmas. Mutta eikös nyt ollutkin valkoisin joulu (ainakin musiikkipäälliköiden asuinalueella) koko tuon biisin olemassaoloaikana?

Do They Know It’s Christmasin esittäjäksi on Music Controlissa merkitty vuoden 2004 version kokoonpano Band Aid 20, mutta tuon on oltava virhe. Ettäkö kaikki biisiä veivanneet yhdeksän radiota olisivat päätyneet tuohon saman tien unohtuneeseen levytykseen alkuperäisen sijasta? Joku raja joukkolobotomiallakin.

Ventillä voittoon

Koska hiljattain listasin eniten Top 10 -albumeita Suomessa julkaisseet naissooloartistit, lienee asiallista paljastaa myös miesten ja yhtyeiden vertailut.

Miessooloartistit
21 Juice Leskinen
20 J. Karjalainen
17 Hector
16 Bruce Springsteen
15 Kari Tapio
13 Kirka
13 Vesa-Matti Loiri
12 Ismo Alanko
12 Irwin Goodman
12 Tom Jones
11 David Bowie
11 Samuli Edelmann
10 Eric Clapton
10 Michael Jackson

Yhtyeet
20 The Rolling Stones
19 The Beatles
19 Eppu Normaali
19 Iron Maiden
17 Popeda
15 Smurffit
14 Apulanta
14 Deep Purple
14 Hurriganes
14 Klamydia
14 Yö
13 Bon Jovi
13 CMX
13 Sleepy Sleepers
12 Leevi and the Leavings
12 Queen

Naisten sarjan voittaneen Madonnan saldo on 18, joten yhteistuloksissa kärkeen päätyi ehkä yllättäen Juice Leskinen. Tosin hänen potissaan on yhteisalbumi Mikko Alatalon kanssa, ja soolo/bändilevyjä yhdistellessä tai uudelleentulkitessa saataisiin uusia summia. Esimerkiksi Pate Mustajärvi + Popeda tuottaa numeron 24.

Kippis, Jenni

Suoraanhan se pitää sanoa, että tämä joulu oli Jenni Vartiaisen joulu. Seili hallitsi albumilistaa yhdeksän peräkkäistä tärkeää viikkoa, ja saavuttamattomaksi hiljalleen muuttuva 100.000:n kokonaismyynti menee rikki koska tahansa. Jääkö Seili viimeiseksi laatuaan? Moinen julistus olisi näköalaton ja toisi mieleen Iskelmän kultaisen kirjan (1986) väittämän, että Dannyn ja Armin Tahdon olla sulle hellä (1977) jää Suomen viimeiseksi kultasingleksi.

Tuon sinkun alkuperäinen a-puoli oli Dannyn versio Ruotsin euroviisusta Beatles, ja Vartiainen nousee nyt listoilla albuminsa neljännellä lohkaisulla Duran Duran. Se – kuten myös loppuvuoden suurin hitti Missä muruseni on – kävi latauslistalla jo keväällä Seilin ilmestyessä. Tuo latausmyynnille ominainen ilmiö on tilastokirjojen kannalta hankala, koska listallenousun päivämäärä ei välttämättä kerro mitään siitä, milloin biisi varsinaisesti oli hitti. Eikä siitä, missä järjestyksessä albumiraidat julkaistiin sinkkuina.

Vaikka tänne ilmestyvät viikon sisällä Top 100 -listat vuoden menestyneimmistä radio- ja singlelistahiteistä, myöhemmin valmistuvan varsinaisen vuosihittilistan järjestys on vielä minullekin arvoitus. Voisiko Vartiainen ottaa siinä jopa kaksoisvoiton? Sellaiseen ei ole vielä kukaan yltänyt – Lauri Tähkä & Elonkerjuu oli lähellä onnistua vuonna 2007, mutta tuplan rikkoi loppukirillään kukapa muu kuin Jenni Vartiainen (Ihmisten edessä).

(Kuva on Vartiaisen tänä aamuna Facebook-sivulleen lataamasta videosta.)

Maailman pisin single

Jouluviikolla perinteisesti liikettä näkyy enemmän single- kuin albumilistalla – niin nytkin, vaikka vähän keinotekoisesti. Hevisauruksen numerosarja 1–17–1 lienee johtunut jakeluvaikeuksista, kyseessähän on cd-ep:nä menestyvä äänite. Kolmoseksi ilmaantunut Rähinä 4 Life taas on silkka tilastointivirhe, koska levyllä on 17 biisiä ja hintaa sen mukaisesti. Veikkaan, että näinä aikoina singlelistan kolmoseksi riittävä menekki ei toisi albumilistalta paikkaa lainkaan.

Sinkkujen alapuoliskossa on kuusi uutuutta, joista viisi suomalaisia, mikä teki hyvää tilaston vinksahtaneille valtasuhteille. Albumipuolellakin tilanne hiukan tasoittui päinvastaisesti, kun täysin kotimaisen Top 10:n sekaan nousi Michael Jackson (22–9). Jotenkin oikullinen koostumus on edelleen, sillä kymmenen kärjessä ei ole yhtään kokoelmalevyä. Melkoinen muutos 1990-luvusta, jonka melkein jokaisena vuonna joulun myydyin äänite oli hittikokoelma.

Motörhead ylsi yllättävän näyttävään debyyttiin 21:nneksi – sesonki huomioiden The Wörld Is Yoursin saavutus on kovempi kuin edeltäjä Motörizerin 9. sija syyskuussa 2008. 38:ntena on hassusti nimetty Maailman kauneimmat joululaulut 2. Eikö ykkösosassa ollutkaan ne kauneimmat? Ymmärränhän minä toki, että Maailman toiseksi kauneimmat joululaulut maistuisi vähän väljähtyneeltä kaikessa totuudenmukaisuudessaan.

Sumua horisontissa

Viime vuonna tähän aikaan radiolistalla kiipeili jo joulunjälkeisten albumien maistiaisia muun muassa HIMiltä, Adam Lambertiltä ja Herra Ylppö & Ihmisiltä. Nyt merkkejä tulevaisuudesta ei ole tarjolla lainkaan – jollei huomioida sitä, että kaksi kookasta radiohittiä tehneen Teleksin pitkäsoitto siintää hamassa ensi vuodessa. Tyttö joka katsoo merelle on nyt Music Controlin 11:ntenä.

Coldplayn sijalle 17 loikanneen Christmas Lightsin yläpuolella talven juhla ei näy, mutta alempana piisaa randomhenkistä sesonkiroinaa. 53:nneksi pulpahti vuoden 1987 brittihitti Rockin’ Around the Christmas Tree esittäjinään Mel & Kim – ei se ajan suosituin siskoduo, vaan Kim Wilde ja koomikko Mel Smith. Vanha knoppi taas kiertoon: kaksikko olisi voinut myös lainata nimeä The Smiths, koska Wilden alkuperäinen sukunimi on Smith.

Ihmisiä, jotka saatat tuntea

Vaikka joulumarkkinat eivät vaikuta niin kiivailta kuin aikaisempina vuosina, jonkinlaista hehkutettavaa on siinä, että koko albumilistan Top 10 on kotimaisissa käsissä. En tarkkaan muista edellistä kertaa, mutta tarunhohtoisin suomalaissesonki oli syksyllä 2001 – tuolloin monet vahvat tuontilevyt kuten Madonnan ja Pink Floydin kokoelmat taklattiin kotimaisin voimin ulos kärkikymmeniköstä.

Värähtelyjä vähentää se, että kukaan Top 10:stä ei ole ensikertalainen noissa korkeuksissa, vaan heillä on yhteensä peräti 81 visiittiä – enemmänkin, jos mukaan lasketaan artistien aiemmat kokoonpanot kuten Gimmel. Vuoden 2010 kehno debytanttitarjonta näkyy myös Emma-ehdokkuuksissa: debyyttialbumi-kategoria on jätetty pois, eikä tulokas-sarjaan saatu haalituksi sen tymäkämpää nimistöä kuin Doom Unit, Laura Närhi, Reckless Love ja Yona.

Laura Närhen vuosi on toki ollut hyvä, mutta jo 1999 listaläpimurtonsa Kemopetrolissa tehneen laulajan ”tulokkuus” varsin kyseenalainen. Muut kolme ovat viettäneet tänä vuonna Top 50 -albumilistalla yhteensä kahdeksan viikkoa eivätkä Top 10:ssä tai singlelistalla sekuntiakaan. Doom Unitin albumi julkaistiin jo marraskuussa 2009. Tuorein esikoislevyllään kärkikymmenikköön yltäjä on Elias Hämäläinen (vko 44), ja vaikka ulkomaalaisilla on mennyt heikosti, vuoden jälkipuoliskon vahvin tulokas oli brittiläinen Hurts kolmossijoineen.

Singlelistahan on ihan toinen tapaus, sen Top 10 on nyt 90-prosenttisesti tuontitavaraa ja verrattain tuoreita nimiä. Sitä veteraaneinta ei ole mainittu Musiikkituottajien virallisella listasivulla: Taio Cruzin Higher-sinkulla vierailee 22 vuotta hittejä maakaroinut Kylie Minogue. Edellisestä kymmenen sakissa käynnistä (Slow) ehti kulua yli seitsemän vuotta.

Joulupukki, lihava vai lihavoitu?

Tomi Metsäketo nousi toissapäivänä uransa parhaalle listasijalle kakkoseksi, mutta useimmat muut joululevyt kääntyivät Top 50:ssä jo lievään laskuun. Olen huomioinut tämän ilmiön edellistenkin vuosien jouluviikoilla, mutta nyt se näyttää aikaistuneen. Joissakin tapauksissa – ainakin Marja Tyrnin – lienee sana ehtinyt kiiriä äänitteen kehnoudesta ja kertakäyttöisyydestä.

Ajatus joululahjaksi hankittavasta joulumusiikista on vuosi vuodelta paradoksaalisempi, sillä nykyäänhän aaton pakettienavaamishekuma on monille joulun loppuhuipennus. Lapsuudessa muistan radion soittaneen nissenpolkkaa loppiaiseen asti, mutta tästä palvelusta näki muutama vuosi sitten, että Radio Novassa joululaulut hylättiin tapaninpäivänä kello 12. Veikkaan deadlinen tuosta sittemmin vielä kiristyneen.

Tämänpäiväinen Helsingin Sanomat äänestyttää vuoden 2010 julkkista ja luettelee ehdokkaana muun muassa Marja Tyrnin – sillä erotuksella, että muiden kuin Tyrnin nimet on lihavoitu. Ilmeisesti siksi, että hän on Aku Hirviniemen luoma roolihahmo. Vähän ihmettelen HS:n tarvetta ja oikeutta vetää tuo raja.

Ainakin musiikkimaailmassa taiteilijanimien, sivupersoonien ja roolihahmojen jaottelu – tuo esiintyy ”aidosti omana itsenään”, tuo ei – on jollei mahdoton niin joka tapauksessa hyvin banaali toimenpide. Ja jos puhutaan naista esittävistä miehistä, niin esimerkiksi Harris Milsteadin naishahmo Divine teki elokuvissa edelleen uusia hahmoja kuten Pink Flamingosin yrjöttävän ihana Babs Johnson. Missä välissä boldaus loppuu?

Terkkuja tuonpuoleisesta

Kari Tapion kuolinajankohta viime viikon tiistai-iltana oli lista-aikataulujen kannalta optimaalinen, joten tuloksia oli odotettavissa. Ilmeisesti saatavuusongelmien takia mikään miehen lukuisista kokoelmista ei palannut tilastoihin, mutta keväällä julkaistu Vieras paratiisissa teki re-entryn viidenneksi. Vuoden takainen kymmenen cd:n boksi Sinivalkoinen ääni on listan ensikertalainen 36:ntena. Midprice- ja dvd-listoille ilmaantui vuonna 2001 taltioitu kirkkokonsertti Joulun tarina.

Kuten täällä ennakoin, korkeat entryt joulunalusviikkoina ovat vaikeita, mutta harva lienee ennakoinut Michael Jacksonille (tai näkökulmasta riippuen Sonyn hautatanssille) noin huonoa aloitusnumeroa kuin 22. Levy kylläkin valui myyntiin hiukan varkain ja epätasaisesti, kun julkaisua aikaistettiin viime tingassa. The Priestsin alkujaankin outo viehätys on laimenemassa (46), mutta Linda Lampenius (45) palasi albumitilastoon 13 vuoden tauolta.

Vielä pitemmän, peräti 28 vuoden paussin jälkeen Barbra Streisand on singlelistamme ykkösenä – mutta vain laulun nimenä. Duck Saucen perässä kakkoseksi kohosi The Black Eyed Peasin The Time (Dirty Bit), vaikka kokoonpanon uutuusalbumia The Beginning ei ole ostettu edes Top 50 -sijan edestä.

Uusiutuva kipu

Viime viikon Music Control -radiolistan Top 100:ssa ei ollut yhtään joulubiisiä, mutta äkkiäkös tilanne korjaantuu. Uusista sesonkikappaleista Lauri Tähkän Sytytä mun sydämeni debytoi tänään 21:ntenä, Tuomari Nurmion Pahaa joulua 51:ntenä ja sinkkuna pärjäävä Coldplayn Christmas Lights vasta sijalla 84. Last Christmasin paluu 37:nneksi poikii kysymyksen: missä toinen kestopalaaja, All I Want for Christmas Is You? Entä missä Mariah Careyn uusi, tv-mainostettu joulumusiikki?

Muutkin kuin jouluvanhukset voivat elpyä näinä aikoina – Top 40:ssä tervehtivät jälleen muun muassa Lady Gagan Alejandro ja PMMP:n Lautturi. Erikoisimmin on tointunut parissa viikossa Top 100:n ulkopuolelta sijalle 20 Hurtsin Wonderful Life. Kyse ei edes ole yhden ison aseman oikusta, vaan pisteitä tuli kuudelta taajuudelta. Erityisesti tähän ennestäänkin yllättävän hyvin pärjänneeseen brittihittiin on mieltynyt Radio Aalto.

Taas sininen paketti

Kuten niin moni keskustelu, tämäkin valui suppilossa kohti tuttua reikää: My Chemical Romancen levy romahtaa listoilla, koska kaikki lataavat sen laittomasti. MCR on lastenmusiikkia, eivätkä lapset enää osta levyjä tai suunnilleen edes tiedä, mitä cd:t ovat.

Lapsi on tietysti venyvä käsite, mutta tarkoitetaan sillä sitten 1990- tai 2000-luvulla syntyneitä, niin nuo molemmathan ovat sitä todellista cd-sukupolvea. Taaperosta asti heille on hankittu Smurffien, Fröbelin palikoiden, Ellan ja Aleksin, Ipanapan ja Paukkumaissin musiikkia – cd:nä. Ja sama jatkuu yhä muun muassa Hevisauruksen ja Puhuvan koneen ansiosta.

Voisikin ajatella, että tälle sukupolvelle cd ei ole vieras, vaan liian tuttu. Rohkenisiko ajatella myös, että cd edustaa heille jotain, jota on saatu lahjaksi enemmän kuin on kaivattu – jotain aikuisten mielestä tarpeellista kuten villasukat ja kalanmaksaöljy? Tai jotain, jota tylsät aikuiset ostavat osa osan perään, vaikka lapsi jaksoi ensimmäisestäkin innostua vain puolitoista kertaa?

Mitä jos syytettäisiinkin levymyynnin laskusta vaihteeksi vaikka Smurffeja? Sinihipiöillä menee nyt paremmin kuin muutamaan vuoteen ekan varsinaisen joululevyn ansiosta. Smurffit + joulu = kiireisen lahjanostajan pelastus! Tunnetteko yhtään tenavaa, joka palavasti odottaa pukkia tuomaan hänelle Kymppilinja-väännöksen Täältä tulee jouluhauki?

Anna mun aurata mökkitie

Music Control -radiolistan Top 100:ssa ei käsittääkseni ole yhtään jouluäänitettä, mutta singlelistan kärkikolmikkoon niitä mahtuu kaksi. Ykkösenä jatkava Hevisauruksen Hirmuliskojen pikkujoululevy sisältää omana annoksenaan neljä joulu/talvilaulua, jotka lisättiin Hirmuliskojen yö -albumin uuteen painokseen, ja kolmantena debytoi Coldplayn Christmas Lights. Hevisaurus on ensimmäistä kertaa singlelistalla, ja Coldplaykin sivusi heti Speed of Soundin saavuttamaa parasta sijoitustaan.

Sesonkisidonnaisuus ei silti ole menestyksen ehto, minkä todistaa sangen kesähenkinen, kesällä jo julkaistu ja tuolloin parilla radioasemallakin soinut Arttu Wiskarin Mökkitie. Se pääsi jollain tavalla esille tämänsyksyisessä Big Brotherissa, ja videota on katsottu You Tubessa jo yli 300 000 kertaa. Siemeniä uudeksi anssikelailmiöksi on nähtävissä, mutta siihen tarvitaan toki muitakin hittejä.

Joulu tulee, niin myös Joulu

Odotetusti albumilistan korkein uutuus on esikoisellaan lähes vuoden Top 40:ssä viihtynyt Duffy. Kymmenes sija ei ehkä säväytä, mutta näin lähellä joulua ilmestyneenä Endlessly saattaa olla niitä äänitteitä, jotka vuoden vaihduttua hyökkäävät paraatipaikoille sesonkilevyjen kadotessa kuvioista. Kaksi muuta kärkikymppiin kiipeäjää ovat juuri näitä sesonkilevyjä, Tomi Metsäketo (5) ja Smurffit (8).

Listalla tapahtuu myös odottamattomia – esimerkiksi Puhuva kone harppasi 16 sijaa tähän asti korkeimmilleen 13:nneksi. Susan Boylekin on alkanut kiinnostaa (39–20), ja välillä jo tilastosta kadonnut Shakiran The Sun Comes Out sivuaa parasta sijaansa 23. Rajattoman Joulu palasi rutinoidusti 26:nneksi ja taas kerran peittoaa lahjamarkkinoilla ryhmän uutuuslevyn. (Tarinoita putosi jo pois.)

Toisille tulee kovassa kisassa aina takkiin, ehkä yllättävimmin oman tv-show’nsa juuri aloittaneelle Marja Tyrnille (23–36). My Chemical Romance romahti toisella myyntiviikollaan 30 sijaa, ja kohuttu/kehuttu Kanye West näyttäytyy uutuudellaan vasta 42:ntena. Kinetik Controlin 47. sija ei liene kova pettymys, sillä vaikka yhtye käväisi toissavuonna neljä kertaa singlelistan Top 5:ssä, niin tämä albumivisiitti on ensimmäinen.

Ei tuisku, vaan tulva

Päivän draamahetken tarjoaa biisinnimineen Music Control -radiolistan Top 20.
Only Girl in the World: Tyttö joka katsoo merelle. Maailma puhaltaa. The Flood. Hyökyaalto! Bumpy Ride! Fallen! Pelastaja: ”Missä muruseni on? Jos mikään ei riitä?” Vapaa! Tämä on totta! Pimeä onni! Raise Your Glass!

Näkyvimmät nousijat ovat Take Thatin The Flood (30–10) ja Antti Tuiskun Hyökyaalto (18–11). Samanhenkisistä nimistä huolimatta varsin vastakkaiset ilmiöt – Take Thatin albumihan hyytyi meillä kertakaikkisesti, kun taas Tuiskulla on ollut vaikeuksia lohkaista hittejä hyvin myyneeltä pitkäsoitoltaan. Voinemme vetää aika suoriakin viivoja MTV3:n Tanssii tähtien kanssa -ohjelman tuloksen ja sisarradio Novan kasvaneiden soittomäärien välille. The Floodinkin vahvin tuki tulee Novasta.

Pelleilyä

Musiikkituottajat haki Suomen viralliselle listalle yhteistyömediaa (eli listaohjelman tekijää) jo ennen kuin otti vuoden alussa kokoamisvastuun Yleltä. Kumppanin löytyminen oli myös lisäarvoa kaipaavien listafanien toiveissa, edellyttäen että itse tilaston luotettavuudesta, johdonmukaisuudesta ja selkeydestä ei tingitä.

Kumppaniksi on lopulta viekoteltu digimusiikkipalvelu Nokia Ovi Musiikki, ja yhteistyön ilmentymät kummankin nettisivuilla viis veisaavat yllämainituista toiveista. Jo aiempi rinnakkaisten single- ja latauslistojen esilläpito on ollut kiusallisen sekava ratkaisu, ja nyt soppaa hämmennetään Ovi Musiikin omalla biisilajitelmalla.

Sisältö on paljolti single- ja radiotilastoista tuttua, mutta ykkösenä komeilee muualla täysin ansioitumaton Blaken Fingers Crossed. Tilannetta on vaikea analysoida, koska missään ei kerrota listan järjestymisperusteista. Eikä siitä, miksi tämä tulostus ei näköjään vaikuta varsinaisen singlelistan tilanteeseen.

Lisää ymmää on luvassa Ovi Musiikin (sic) omalla saitilla. Sen yhteistyönäkemyksen mukaan virallisilta listoilta voi poistaa äänitteitä – ilmeisesti sen mukaan, mitä omasta katalogista löytyy. Tilastoinnin ja mielivallan eroa hämärretään myös sijoittamalla yllämainittujen seuraksi Toplistat-otsikon alle Muistatko nämä Top 20 eli random-sommitelma vanhoja levyjä.

Tiedotteesta: ”Yhteistyöllä pyritään tarjoamaan kuluttajille tietoa uusista digitaalisista palveluista ja aiempaa helpompia keinoja uuden musiikin löytämiseksi ja kuluttamiseksi.” Niinpä. Aika turhaa ihmetellä, miksi niin harvaa enää kiinnostaa suomalainen listakulttuuri.

Perintöprinsessajono pitenee

Takana on ehkä totuttua vähäeleisempi listasyksy, mutta tälläkin vauhdilla asetelmat ovat ehtineet muuttua. Vaikka Jenni Vartiaisen albumin ykkösputki on ”vain” kuuden viikon mittainen, Top 20:ssä ei ole Seilin lisäksi lainkaan muita ykkösiä – tai ennen syksyä ilmestyneitä levyjä. Toiseksi tuorein kärjessä kävijä, Happoradion Puolimieli, on nopeahkosti pudonnut seitsemännellä listaviikollaan sijalle 31.

Kakkoseksi yltäneitä/jääneitä sen sijaan riittää, kahdeksan parhaan joukkoonkin niitä mahtuu viisi. Uusimpia Jennin perintöprinsessoja ovat 5–3–2 edenneet Jippu ja Samuli Edelmann, joita hopeamitali tuskin harmittaa. Kummallekin paalupaikka on ennestään tuttu – Edelmannille jopa 12 viikon ajalta kolmen eri albumin ansiosta.

19–11-loikallaan Tomi Metsäketo petaa asemiaan sesongin myydyimmän joululevyn esittäjänä. Kuului laulu enkelten sisältää ne ennakoiduimmat banaaliudet Sylvian joululaulusta alkaen. Hiukan yllättäen sijaintiaan paransi (21–19) myös Ilkka Alangon Ruusuja, minkä ansiosta levy-yhtiötulokas Ratas on kerännyt viidellä julkaisullaan neljä Top 20 -sijoitusta. Edellisistä vastasivat Olli Lindholm, Sir Elwoodin hiljaiset värit ja Tuomari Nurmio, rintaman rikkoi 31:nneksi hyytynyt Jussi Hakulinen.

Vihreiden nuolten kuu

Joulukuu muutti virallisen listasivun ulkoasua vihreiden nuolten hyökkäyksellä. Kevään ja syksyn vilkkaimpina julkaisuaikoina albumit yleensä hyppäävät oitis huippusijoilleen ja tippuvat sieltä eriasteisella nopeudella, jolloin nousunuolet ovat harvinaisuuksia. Nyt sen sijaan etenkin joulu- ja lastenlevyt ilmaantuvat matalalle ja parantelevat asemiaan viikko viikolta.

Ilmiötä helpottaa se, että uutuudet vähenevät ja niiden korkeat debyytit käyvät vaikeammiksi. My Chemical Romancen yhdeksäs sija on hyvä, kaksi porrasta parempi kuin mihin hitikäs edeltäjälevy ylsi. Levy-yhtiötä vaihtanut Teräsbetoni (14) lipsahti selvästi alemmas kuin kolmella ensimmäisellä albumillaan, mutta kuka kuvittelikaan yhtyeen konseptin kestävän edes näin pitkälle? Blaken 49. sija näyttäytyy myös myönteisenä, koska neljä edellistä albumia eivät näyttäytyneet lainkaan.

46:nneksi raahautunut Take That on sen sijaan sangen dramaattinen näky – jos kvintetille jostain lohkeaa lohtua, niin ehkä siitä, että Westlife jäi Top 50:n ulkopuolelle. Kuten on jäänyt myös muun muassa Norah Jonesin uutukainen ja Mew’n kokoelma. Ja American Idol -voittaja Lee Dewyzen esikoinen.