sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Sata lasissa


Nolla uutuutta albumilistalla muodostaa kelpo kontrastin ensi viikolla luvassa olevalle myllerrykselle. Levyalehan on jo alkanut, ja nyt mukaan mahtuneet kymmenen joululevyä luonnollisesti katoavat kuvioista. Vain elämää jatkuu otti ennakoidusti paalupaikan edeltäjältään. Yksittäisten artistien kaksoisjohtoja on ajoittain nähty, mutta tuontyylisiä projekteja ei muistu mieleen – aikoinaan Finnhits-osiakin ilmestyi sen verran harvaan, etteivät ne kisanneet keskenään.

Adelen 21 on nyt siis Suomen levymyyntihistorian ensimmäinen ns. studioalbumi, jolle on kertynyt sata listaviikkoa. Leevi and the Leavingsin ja Eppu Normaalin kokoelmien lisäksi sen edellä on yksi elokuvalevy, The Sound of Music. Se tilastoitui yhtäjaksoisesti tammikuusta 1966 toukokuuhun 1968, ja koska olen vertailuissa muuntanut kuukausilista-ajanjaksot niin, että kuukausi = neljä viikkoa, tuosta tulee kokonaispotiksi 116.

En ole maininnut Sound of Musiciä aiemmin, koska ”remasteroin” tuon ajan listat vasta hiljattain. Iskelmä-lehti alkoi ensiksi julkaista erillistä albumilistaa 1966 alussa, mutta Suosikin Top 100 -hittilista huomioi myös albumit ja ne oli helppo poimia sieltä pisteytykseen. (Erillinen albumilista siirtyi Suosikkiin Iskelmän lakkauttamisen jälkeen.) Sound of Music keräsi nuo kaksi listaa yhdistävässä tilastossa kuukausittaiset sijat 11-3-3-2-3-2-3-4-3-1-1-1-2-2-3-2-1-5-12-10-9-7-4-4-10-7-5-8-10.

torstai 27. joulukuuta 2012

Mennyt joulu paras joulu

Radiolistan huipulle kiipesi Diamonds, joka on Rihannan toinen ykkönen (eka oli Don’t Stop the Music) ja kahdestoista Top 10 -merkintä. Huomattavasti tuoreempi nimi – vaikkakin fyysisesti iäkkäämpi – on kolmanneksi edennyt Jannika B (Seuraavaan elämään), jonka esikoisalbumi julkaistaan helmikuussa. Korkein miehen esittämä biisi on Raappanan Kauas pois kuutossijalla, koska Järjetön rakkaus valahti kärjestä kahdeksanneksi.

Entä ne paljon puhutut ja viime vuosina ihan huippusijoja nuolaisseet joulubiisit? Johtuneeko otantamuutoksista, mutta matalammalle jäätiin tällä kertaa. 20:n joukkoon palasivat vain Last Christmas (#12), Hei mummo (#13), Do They Know It’s Christmas (#18) ja Sydämeeni joulun teen (#20). Tihein yksittäisrotaatio oli Sun FM:ltä Band Aidin kimppaveisulle kertyneet 32 viikkokertaa.

Vuosi sitten uutena kappaleena kolmoseksi yltänyt Teleksin Joulun suojaan ei muodostune yllämainittujen kaltaiseksi kestosuosikiksi, sillä tämänviikkoinen sijaluku on vain 70. Vuoden 2012 sesonkilevytykset loistavat poissaolollaan Top 100:sta – myös latauslistan 12:nneksi ostettu Samuli Edelmannin Avaruus.

tiistai 25. joulukuuta 2012

mpk9: Ace of Spades (1980)


Midpriceklassikot-sarjassa käsitellään tunnettuja levyjä, joiden ainoa tilastomerkintä Suomessa on tullut midpricelistalta.

Varmaan on täälläkin ollut puhetta vuodesta 1981, jolloin taikaiskunomaisesti metalli lähti rynnimään Suomen albumilistoille. Ikään kuin laadintametodeja olisi jotenkin muutettu, vaikka tuolloin koottiin kolmea rinnakkaista listaa ja ilmiö oli sama kaikissa. Esimerkiksi AC/DC:n ja Judas Priestin vuoden 1980 menestykset Back in Black ja British Steel jäivät ulos, mutta ei-niin-klassikoista seuraajista For Those About to Rock ja Point of Entry tuli esittäjiensä ensimmäisiä Top 20 -levyjä.

Mystisin tilastoitumattomuus on kuitenkin Motörheadin Ace of Spades, josta nimikappaleensa vetämänä tuli melkoinen ilmiö lehdissä ja jopa radiossa. Mutta revanssia ei tarvinnut kauan odottaa, sillä elokuussa 1981 julkaistu livetallenne No Sleep ’til Hammersmith tunkeutui jo viitossijalle. Sen avausraitana soi mikäpä muukaan kuin Ace of Spades.

31 vuotta myöhemmin Motörheadin ansioluettelossa on 20 lista-albumia, joista toki moni on tyytynyt visiittiin matalilla sijoilla. Mutta tuoreimmasta Top 10 -merkinnästä (Motörizer) ei ole kuin nelisen vuotta, ja huhtikuussa 2011 Ace of Spades lopulta ilmestyi midpricelistan seitsemänneksi. Singlelistallamme yhtyettä ei ole nähty koskaan.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Malttamattomuutta, ei sen enempää


Markkinakuri höltyy! Tiedätte-mikä-jatkuuta ei maltettu pitää poissa kansan ulottuvilta, vaan tietyissä marketeissa sitä kaupattiin kaksi vuorokautta ennen virallista julkaisupäiväänsä albumilistan kahdeksannen sijan edestä. Sinänsä hyvä, että Top 50:ssä on vuodon ansiosta edes yksi debytantti ja jotain raportoitavaa. Adelekin rikkoo haamurajansa vasta ensi viikolla.

Se, että myös midpricessa nähdään uutuus (ei siis päälistalta tuttu jäähdyttelijä), on jo lähes yllättävää. Hiphopkollektiivi KC/MD:n kuusiraitainen Kauheimmat joululaulut ilmaantui kuutoseksi. Mukanaolijoista Eevil Stöö ja Koksukoo olivat heinäkuussa albumitilaston kärjessä, eli menestys ei sinänsä yllätä. Rumban erikoisliikelistalla levy on kakkosena – Vain elämään markettivuoto ei rekisteröitynyt sinne.

Hyvää joulua blogin seuraajille!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Pyhien muistilista

Koska albumilistan julkaisuviive on menneenä vuonna taas pidentynyt, kannattaa huomioida, että aatonaattona julkaistava Top 50 ei suinkaan kerro viimeisten lahjaostospäivien tilannetta. Seuraava, 30.12. ilmestyvä tilasto kattaa päivät 20-24, eli esimerkiksi eilen myyntiin tullut Vain elämää jatkuu näyttäytyy vasta silloin.

Vuodenvaihteessa Listablogissa julkaistaan taas single- ja radiovuosilistat, joiden kummankin metodologia muuttui kesken kauden. Kun Spotify keväällä yhdistyi ns. singlelistaan (ja Itunes erkani siitä), sen ja latauslistan sijoitukset on siitä eteenpäin pisteytetty 50/50-periaatteella. Käytännössä listojen välinen hajonta aiheuttaa sen, että alkuvuoden isoimmilla hiteillä on pieni etulyöntiasema.

Myös radiolistan hajonta kasvoi ja piste-erot pienenivät, kun sen otantaa kasvatettiin ja painoarvoja tarkistettiin heinäkuussa. Radiovuosilistahan perustuu soittopisteisiin eikä sijalukuihin, joten alkuvuoden hyöty saattaa olla suurikin – lopputuloksista sen sitten näkee. Singletilaston laittanen julki uudenvuodenpäivänä, radiotuloksiin otan mukaan vielä yhden sen jälkeisen listan.

torstai 20. joulukuuta 2012

Taituroin, featuroin


Latauslistan kuudentena komeileva Scream & Shout on sikäli harvinainen hitti, että siinä Will.i.amin nimen jatkeena lukee ”featuring Britney Spears”. Spearsin pitkällä uralla se on vasta ensimmäinen tuontyyppinen pesti, eikä hänen omilla levyilläänkään ole juuri näkynyt vierailijoita, vaikka se olisi naisen musiikkityylille enemmän kuin ominaista. Tunnettu poikkeus on tietysti Me Against the Music featuring Madonna.

Hiphop- ja r&b-porukoiden lietsoma featuring-perinne on aika ohut, vaikka duettovierailuilla sinänsä riittää historiaa. Ennen kimppailut vain nimettiin eri tavoin (pelkkä & riittää), tai ei lainkaan. Muistakaamme vaikkapa Kate Piersonia, joka 90-luvun alussa lauloi ja videoesiintyi näkyvästi sekä Iggy Popin ainoalla kunnon jenkkihitillä Candy että R.E.M.in sinkulla Shiny Happy People, mutta ei saanut nimeään kummankaan kreduihin.

Tällä haavaa minua ei ärsytä featuringissa juuri muu kuin se, että jostain syystä vierailut liitetään yleisesti biisin nimeen, ei esittäjän. Esimerkiksi tuolla Suomen latauslistalla artistiksi on merkitty Cheek ja kappaleeksi Syypää sun hymyyn (feat. Yasmine Yamajako). Tyhmää! Okei, ärsyttää minua myös tuo feat-lyhenne ja siitä jatkettu fiittaus-verbi. Feat on suomeksi saavutus, sillä on aika vähän tekemistä feature-sanan lukuisien merkitysten kanssa.

Eikä featuring-perinne ehkä niin ohut ole kuin menin väittämään. Vuonna 1971 albumilistamme kakkoseksi nousi Suomi pop, lp:llinen popularisoitua kansanmusiikkia tekijänään Karelia, jonka johtohahmot olivat Paroni Paakkunainen ja Edward Vesala jonkinlaisine alter egoineen. Kuinkas ne tarjoillaan oheisessa kannessa?  ”Karelia featuring Armas Nukarainen * Iivana Nyhtänköljä”.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Joulupuu on rokattu


Radiolistan reippaimmat nousijat ovat jo viime viikolla huomioidut Irinan Koko kuva (22–4) ja Haloo Helsingin Huuda! (21–8). Ilahduttavasti 17:nneksi eteni pääosin Radio Novan vauhdittamana Jukka Ässän Eläköön, amatöörit! (Huutomerkki on nimessä, en sentään noin paljon ilahtunut.) Biisi komeili syksymmällä myös Radio Suomen toiseksi soitetuimpana, mutta sen ajaminen listakoneistoon viivästyi.

Takana vyöryvät taas joulubiisit tuttujen lastchristmasien vetäminä. Muun muassa 96:nneksi palasi Rockin’ Around the Christmas Tree, jonka tunnettuus täkäläisten klikkaustoimittajien keskuudessa jättää toivomisen varaa. Kim Wilden viimeperjantaisesta metroshow’sta raportoidessaan kaikki mainitsivat Kids in American Kimin isona hittinä, mutta Christmas Treen vain jonain joululauluna.

Melko tasan 25 vuotta sitten Kimin ja koomikko Mel Smithin versio Brenda Leen fiftari-iskelmästä komeili Britannian singlelistan kolmosena. Comic Relief -hengen mukaisesti esittäjäksi merkittiin ajan hittiduoa matkiva Mel & Kim. Kun Wilde alkaa You Tube -suosikissa esittää sitä Ricky-veljensä kanssa, kuvaajan ympäriltä kuuluu kommentteja: ”Can’t do it without Mel.” ”Where’s Mel?”

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Liian uusi lahjaksi

Aika moni nimekäs yrittäjä uskalsi pistää albumin pihalle vielä 12. kuukauden alkamisen jälkeen. Ekat tulokset eivät ehkä rohkaise, mutta uutena vuonna on uudet (sijaluku)markkinat. Jopa muita selvästi paremmin pärjänneelle Asalle Foetida / Use Your Illusion III:n 11. sija on tahra ansioluetteloon, sillä kuusi aiempaa albumilistamerkintää olivat kaikki kevyesti Top 10:ssä.

Robin-yhteistyön ehkä arveltiin kohentavan Brädin taisteluvalmiutta jouluruuhkassa, mutta Näis kengis -levyn debyyttilukemaksi jäi 39. Vaikka Green Dayn trilogia toki tiedettiin laskusuhdanteiseksi, numerosarja 4–18–41 lienee ennakoitua lehmänhäntämäisempi. Viimevuotisen kolmossijan jälkeen Bruno Marsin saavutus (#45) on heikko, etenkin niin hienon singlen kuin Locked Out of Heaven vauhdittamaksi.

Jouluäänitteitä mahtuu mukaan niin paljon, että listalle 1/2013 on luvassa ovelaa liikkuvuutta niiden kaikkien äkkikadotessa. Mutta (ainakin) yhden poissaoloakin voisi ihmetellä. Aikoinaan myös meillä niin suositun Rod Stewartin Merry Christmas, Baby komeilee näet muun muassa Ruotsin listan kakkosena.

lauantai 15. joulukuuta 2012

mpk8: Survival (1979)


Midpriceklassikot-sarjassa käsitellään tunnettuja levyjä, joiden ainoa tilastomerkintä Suomessa on tullut midpricelistalta.

Bob Marley kartutti valtavirtasuosiotaan albumeilla Exodus (1977) ja Kaya (1978), joista jälkimmäinen nousi myös Suomessa 22:nneksi. Jamaikan ylpeyttä alettiin arvostella ”sanoman” vähentymisestä, mihin mies vastasi suorastaan militantisti Afrikan yhtenäistymistä ajavalla Survival-levyllä. Sen kannessa on maanosan maiden liput ja orjalaivan pohjapiirros.

Valtavirtaistuminen otti selvää takapakkia. Kun edellisiltä levyiltä lohkaistiin muun muassa kolme peräkkäistä brittilistan Top 10 -sinkkua, Survivalin maistiainen So Much Trouble in the World jäi sijalle 56. Zimbabwe otettiin kohdemaassaan niin hyvin vastaan, että sitä pidetään jopa epävirallisena kansallislauluna. Muistelen myös Ylen rock-ohjelmien soittaneen levyä enemmän kuin edeltäjiään, vaikka nerokkaasti nytkyvä So Much Trouble poislukien sen musiikillinen anti jäi aika laihaksi.

Seuraaja Uprising (1980) tilastoitui taas Suomessakin, ja Marleyn kuoleman (1981) jälkeiset kokoelmat ovat juhlineet useimpien maiden listoilla. Studiolevyistä kuitenkin ainoastaan Survival on päätynyt midpricelistallemme, peräti ykköseksi marraskuussa 2002.

torstai 13. joulukuuta 2012

Satulinnan harjannostajaiset


Kun kaikki Vain elämää -coverit ovat kääntyneet laskuun latauslistalla ja paljolti pudonneet poiskin, voisi laskeutuvan pölyn seasta tutkia uusversioiden tilastollista suhdetta alkuperäisiin. Aika moni laulu näet kiipesi ylemmäs nyt kuin silloin joskus.

Joistakin tuli listasinkkuja ensimmäistä kertaa – esimerkiksi Jari Sillanpään ennätyksiä myyneen esikoisalbumin lohkaisut Satulinna ja Kaduilla tuulee ylsivät aikanaan vain radio- ja 50 hittiä -tilastoihin. Jonne Aaronin ja Erinin tulkinnat ovat myös ainoat listamyyntimerkinnät kappaleille Kylmä ilman sua (Kaija Koo) ja Nahkatakkinen tyttö (Dingo).

Sekä lataus- että ns. singlelista vastaanottivat yhden Vain elämää -ykkösen – ensimmäisellä se oli Erinin Mitä tänne jää ja toisella Cheekin Puhelinlangat laulaa. Katri Helena lauloi niin ikään puhelinlangat listakärkeen vuonna 1964. Top 10:ssä kävivät katrikierrätyksistä myös Erinin Vasten auringon siltaa ja Jonne Aaronin Lintu ja lapsi, mutta alempana kuin 1970-luvun levytykset. Katri Helenan viitossijan lisäksi Merja Rantamäen versio Ranskan viisuvoittajasta L'oiseau et l'enfant oli sijalla 10.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Ken vois Liekin sammuttaa


Iskelmä-radio veivasi sitä 29 kertaa viikossa. Tuolla ei kuitenkaan päästä ”Eniten Siskoni-biisiä soittaneet asemat” -listan kärkiviisikkoon, sillä edelle menivät Nova (35), Aalto (34), Suomipop (34), Metro FM (33) ja Sun FM (31). Suomipopin Järjetön rakkaus samannimistä laulua kohtaan on peräti 55 soittokerran suuruinen. Noiden taakse radiolistan kolmoseksi noussut Loreenin My Heart Is Refusing Me puolestaan keräsi isoimman asemakohtaisen pistepotin (Nova 38 kertaa).

Top 20 vastaanotti viisi tulokasta: Anna Puun Säännöt rakkaudelle 21–12, Nicki Minajin Va Va Voom 25–15, Irinan Koko kuva 37–16, Johanna Kurkelan Kaikki askeleet 26–17 ja sukupuolijakaumaa uhmaavien Cheek ft Jonne Aaronin Anna mä meen 24–19. Peräti kymmenen radiota on ehtinyt tarttua kolmeen vuoteen ensimmäiseen uuteen Irina-sinkkuun, eli järin suurta haittaa ei tauosta näy koituneen.

Levy-yhtiövaihdosta seuranneen kokoelman floppaaminen ei sekään näy menoa haittaavan, sillä alkuvuonna Sonyn suojissa ilmestyvän Haloo Helsinki! -albumin maistiainen Huuda! nousi suoraan radiolistan 24:nneksi. Moni tuntuu suhtautuvan jo alkukesällä julkaistuun Mariskan Liekkiin kuin se olisi Kukkurukuu-hitin follow-up, ja se loikkasi 48. sijalta 21:nneksi. Tuoreeltaan se kävi 27:ntenä.

KORJAUS. Keskiviikkona radiolistasta tuli korjattu versio, jossa joidenkin tekstissä mainittujen biisien sijoitus muuttui. En rupea muotoilemaan tekstiä uusiksi, tässä muutokset: 11. Säännöt rakkaudelle, 15. Kaikki askeleet, 18. Liekki, 19. Va Va Voom, 21. Huuda!, 22. Koko kuva, 25. Anna mä meen.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Pää kii, jouluna hiljennytään


Albumilistan kärkipää on jumiutumassa lopullisiin lahjasäkkisuhdanteisiinsa. Jos varsinaiset joululevyt aikovat vielä kohentaa osakkeitaan, näytön paikka on ensi viikolla. Viimeisinä myyntipäivinä niiden kysyntä perinteisesti kääntyy jo lievään laskuun. Michael Bublén nousua (27–9) siivittää Christmasin täydennetty painos.

Kiinnostavampaa on seurata melkoiseen debyyttiin (#10) yltäneen Karri Koiran jatkoliikkeitä. Toiseksi korkeimmaksi uutuudeksi (#31) ilmaantui vuosiäänestyksiin (mm. Rumban ykköseksi) yllättävän hyvin ehtinyt Pää kii. Levy julkaistiin vasta viime viikolla, mutta sijojen 37 ja 49 Tomi Metsäketo ja The Baseballs saivat odottaa mukaanpääsyä pitempään.

Hälyä ja pölyä -boksi palautti Ne Luumäet albumitilastoon (#45) lähes 20 vuoden tauolta. Sijan 34 KLS:llä ei ole yhteyttä Luumäkien aikalaisiin The KLF:ään, vaan Vedä henkeä nyt on gospelia Ikaalisista. Midpriceosastosta voisi huomioida sen, että Robin taistelee kakkossijoineen jouluhyökyä vastaan aivan samoin kuin päälistallakin.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Single on taas levy

Juuri kun pääsin mainitsemasta, että singlelistan viiden vuoden takainen painottuminen latausmyyntiin katkaisi monen suomisuosikin pitkän hittiputken, minua ojennetaan kahden äänitteen voimin. CMX:n Kusimyrsky näyttäytyy sekä lataus- että ns. singlelistalla, ja Koti-Viikate-Teollisuus rynni jälkimmäisen ykköseksi cd-vinyyli-digijulkaisullaan Adventti.

Itse asiassa Viikate ja Kotiteollisuus ovat pärjänneet ep-julkaisuilla ja muilla kikoilla murroksen jälkeenkin – jälkimmäisen viimevuotinen ykkösalbumi kylläkin jäi vaille hittejä. Mutta CMX:n edellinen sinkkumerkintä on kesäkuulta 2007, ja latauslistan tähän asti paras sijoitus 19 koheni toistakymmentä pykälää. Toissavuotinen Linnunrata kelpasi yllättäen radioille sijan 7 edestä – kahdeksanminuuttinen Kusimyrsky tuskin kelpaa.

Listasijojen metsästys ei näytä CMX:ää enää liioin kiinnostavan. Kusimyrskystä on näet viritetty jonkinlainen kimppatarjous Rokkikauppa.comiin, joka ei ole mukana virallisten listojen otannassa. Lisäksi helmikuussa ilmestyvää albumia aiotaan jakaa jonkin rocklehden erikoisnumeron mukana, mikä tuskin rekisteröityy tilastoihin. Painoksen suuruudesta tai hinnasta ei ole vielä tiedotettu.

Adventin ykkössija kertoo taas jotain siitä hämmentävästä keitoksesta, jota singlelistaksi kutsutaan. Spotify-soittoja biisi ei ole ehtinyt juuri kerätä eikä lataussijoja ole, joten paalupaikan toivat rajoitetut levypainokset (500 seitsentuumaista ja 1000 cd:tä). Viime viikon Top 20:ssä sijan kahdeksan jakoi neljä eri biisiä, mille on vaikea keksiä mitään edes etäisesti järjellistä selitystä.

torstai 6. joulukuuta 2012

Hiljaa virtaa Calvin


Listablogin liki viisivuotisen historian kenties useimmin mainittu albumi on Rajattoman Joulu useine re-entryineen. Vasta nyt kuitenkin kuuntelen ensi kertaa kyseistä äänitettä – arvatenkin Spotifysta. Enkä ole yksin: hinnanpudotus estää levyn paluun Top 50 -listalle, mutta Spotifyn soitetuimmissa se komeilee 20:ntenä. Vertailuksi trion Edelmann–Tapio–Ahola tuoreet sesonkisuosikit majailevat sijoilla 33, 46 ja 79.

Spotify-albumilistan asetelmat tunnetusti poikkeavat myyntitilastosta – esimerkiksi Flo Rida (#6), The Script (#7) ja Pitbull (#14) jäivät virallisen Top 50:n ulkopuolelle. Virtauspalvelun erityissuosikki on kuitenkin Calvin Harris, jonka 18 Months (#3) julkaistiin lokakuun lopulla. Biisipuolellakin We’ll Be Coming Back roikkui yhdeksän viikkoa ns. singlelistan sijoilla 10–14, vaikka ei käynyt ollenkaan latauslistan Top 30:ssä.

Karri Koiran esikoispitkäsoitto K.O.I.R.A. ilmaantui suoraan Spotify-tilaston viidenneksi, mikä enteilee tai on enteilemättä jotain myös sunnuntain albumilistan kannalta. Ainakaan kilpailevia uutuuksia ei ole ruuhkaksi asti. Vielä Karrilla ei ole soolohittirekisteriä, vaikka Yle X kesällä innokkaasti veivasikin miehen superärsyttävää epäkieli-iskulausetta ”haluun kaikki tai ei mitään”.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Tämä on radio, ei tv


Kerrankin tilasto, johon Vain elämää -villitys ei vaikuta: radiolista. Tai no, sen ykkösenä on Erin, vieläpä ensimmäistä kertaa urallaan – Nylon Beatkään ei pärjännyt kakkossijaa paremmin. Paljon se vaati, mutta Laura Närhi ja Erin (Siskoni) saivat katkaistuksi Jesse Kaikurannan (Järjetön rakkaus) valtakauden. Närhen ekasta paalupaikasta (Kuutamolla) on kohta jo 11 vuotta.

Vaikka näyttävimpien Top 20 -sisääntulojen takana on jälleen Radio Novan vahva tuki, biisit saattavat yllättää jonkun: Raappanan Kauas pois loikkasi 21–5 ja Mokoman Punamultaa 33–17. JVG-kesärenkutus Kran turismo poislukien Raappanalla ei ollut ennestään mitään hittimenneisyyttä, vaan Mokomalta mokomaltapa löytyy toinenkin radiomerkintä viiden vuoden takaa, Marras-singlen 17. sija.

Pitkän kärkkymisen jälkeen kynnyksen ylitti myös Christina Aguileran Your Body (22–20), mikä lohduttanee albumillaan flopannutta laulajatarta. Aguileran suurimmat täkäläiset hitit Moves Like Jagger, Nobody Wants to Be Lonely ja Lady Marmalade olivat kaikki kollaboraatioita, mutta on hän itsekseenkin netonnut radiolistalta sijat kaksi (Beautiful) ja kuusi (Genie in a Bottle).

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Hiljaisen liekin tyttö


Nopeasti ovat taas liikeradat muuttuneet albumilistalla. Syksyisin mukaan lappaa niin paljon uutuuksia, että aniharva äänite jaksaa parantaa asemiaan debyyttisijasta, mutta nyt Top 50:ssä on 16 vihreänuolista nousijaa. Ajankohdalle ominaista on sekin. että viimevuotinen joulumenestys teki re-entryn korkeammalle (#27) kuin mikään tulokas.

Tekijänä siis Michael Bublén Christmas, joka vuosi sitten ylsi kakkoseksi eli sivusi historian parasta joululevyn sijoitusta Suomen listalla. Tänä vuonna on julkaistu potentiaalisia paalupaikan nappaajia, mutta niitä on ehkä liikaakin. Juha Tapio (#4), Samuli Edelmann (#5) ja Jarkko Ahola (#6) haastaisivat Vain elämään tehokkaammin itsekseen, ilman paljolti saman ostajakunnan euroista kamppailevia kollegoja.

Korkein uutuus 30:ntenä tuntui mahdottomalta liikeidealta, mutta tuossa se on. Kun joulu- ja livelevykin on jo kokeiltu, Il Divolta julkaistiin Greatest Hits. Mukana on kaksi kotimaista ensikertalaista, Sin Cos Tan (#36) ja Kuolemanlaakso (#42). Alicia Keysin aloitusnumero (#38) ei ole paha siihen nähden, että Girl on Firen edeltäjä The Element of Freedom (2009) jäi meillä ennen joulua muiden jalkoihin, mutta virkosi vuoden vaihduttua sijalle 13.

perjantai 30. marraskuuta 2012

Joulukuu, jota ei tullut

Nyt saatte toisen retropostauksen peräkkäin. En enää jaksa Vain elämään kanssa. Äsken esimerkiksi Kutosen Latauslista ei saanut ohjelma-aikaansa täyteen listavideoilla, koska Top 30 sisälsi niin paljon VE-johdannaisia. Aiheeni liittyykin kohta viimeisen numeronsa julkaisevaan Suosikkiin.

Tähän astihan olen keskittynyt arkistoimaan listatietoa vuodesta 1972 alkaen. Ihmettelin ja aloin tutkia kahden varhaisempaakin aikaa käsittelevän kirjan (Juha Lassila: Mitä Suomi soittaa ja Jake Nyman: Suuri suomalainen listakirja) tietoa siitä, että joulukuun 1970 listoja ei olisi julkaistu. Kesäkuun 1970 ja huhtikuun 1972 välillä ainoa listalaatija oli Suosikki, joten kohde oli helppo.

Lehti ja sen listat ilmestyivät joka kuukausi. Tammikuun 1971 Suosikki ilmoitti myyntitietojen olevan marraskuulta 1970, helmikuussa ne olivatkin tammikuulta 1971. Lassila kertoo kirjassaan tulkinneensa, että laadintametodit olisivat tuolloin nopeutuneet ja yksi lista jäänyt väliin. Hiukan ristiriitaista, koska toisaalla hän huomioi sen tosiseikan, että lehdet ovat vuosien saatossa ajoittain liioitelleet listojensa ajankohtaisuutta.

Juuri noin Suosikki teki helmikuussa 1971. Se paljastui viimeistään seuraavana vuonna Intro- ja Mitä Suomi soittaa -listojen palatessa sen rinnalle. Kun Nymanin kirjassa siirryttiin julkaisemaan MSS-listaa, yksi kuukausi jäi käytännössä väliin, koska oli noudatettu Suosikin paikkansapitämätöntä ajankohtaväittämää.

Joskus ensi vuonna pomus-listasivustolle ilmestyvät myös vuosien 1966-1971 myyntitilastot. Tuon ajanjakson eri kohdissa niitä kokosivat Suosikin lisäksi Iskelmä, Intro, Ilta-Sanomat ja Stump. Kaikki pyritään huomioimaan, ja mukana on myös joulukuu 1970.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

mpk7: High Voltage (1976)


Midpriceklassikot-sarjassa käsitellään tunnettuja levyjä, joiden ainoa tilastomerkintä Suomessa on tullut midpricelistalta.

High Voltage oli AC/DC:n ensimmäinen kansainvälisesti levitetty julkaisu ja sisälsi parhaita paloja samannimisen australialaisen lp:n lisäksi sen T.N.T.-seuraajalta. Noiden nimikkoraitojen ohella levyltä tunnetaan parhaiten muun muassa School of Rock -leffan loppukohtauksessa soinut It’s a Long Way to the Top (If You Wanna Rock ’n’ Roll).

Ainekset eivät vielä riittäneet maailmanvalloitukseen. Vuoden 1977 Let There Be Rock tunkeutui brittilistan kärkiviisikkoon, ja USA:ssa läpimurron toi Highway to Hell vuonna 1979. Suomessa nuo tai mitkään muutkaan vuonna 1980 kuolleen Bon Scottin laulamat levyt eivät kelvanneet tilastoihin. Muun muassa viisi albumi- ja kolme sinkkuykköstä sisältävän menestysputken aloitti vasta For Those About to Rock (1981).

High Voltage ylsi midpricelistan kolmanneksi maaliskuussa 2003. Neljä vuotta myöhemmin bändin myydyin levy Back in Black (1980) debytoi lopulta päätilastossa ja eteni yhdeksänneksi. Myös Highway to Hell nähtiin virallisen albumilistan 37:ntenä kesäkuussa 2009.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Mikä kestävyysvaje?


Monesti huomioidun Adelen albumilistaviikkohegemonian varjossa tapahtuu yllättävän merkittäviä asioita. Chisun Kun valaistun on kerännyt jatkopainoksen vauhdittamana yhteensä 58 viikkoa. Sen edeltäjä Vapaa ja yksin siirrettiin aikoinaan midpriceen 69 viikon jälkeen. Tämä kohottaa Chisun tilastohistoriamme ainoaksi esittäjäksi, jonka kaksi peräkkäistä levyä ovat viihtyneet listalla yli vuoden.

Jo 40 viikon kertymät ovat harvinaisia peräkkäin – 2000-luvulla tähän ovat ennen Chisua yltäneet vain Eminem ja Anna Puu. Yleensähän kun äänite kerää hiljalleen suosiota, sen seuraajaan käydään kiinni nopeammin, ja myynti myös laantuu nopeammin. Kun valaistun 2.0 on bonuspainokseksi tavallista tehokkaampi, koska sen lisäraidoista kaksi (Kolmas pyörä ja Frankenstein) kasvoivat merkittäviksi hiteiksi kolmen aikaisemman lohkaisun rinnalle.

Kahden yli 52-viikkoisen pitkäsoiton osuminen samaan ansioluetteloon on lähes ennenäkemätöntä Suomessa. Chisun edellä on ainoastaan Abba, jonka Arrival (1976) haali 59 ja Gold – Greatest Hits (1992) 93 listaviikkoa. Adelen 21 etenee pian historian kestävimmäksi studioalbumiksi (siis ei-kokoelmaksi) – toistaiseksi titteliä pitää 97 viikollaan Vesa-Matti Loirin Eino Leino (1978).

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kolme varpusta jouluaamuna

Vaikka Vain elämää meni kärkeen, levymarkkinoille mahtuu muitakin luonnonvoimia. Midpricetilastossa ihmeseitsikon levyt saivat taipua joulumusiikille, ja albumilistan Top 10 vastaanotti kolme sesonkitäkyä: Juha Tapion (#4), Samuli Edelmannin (#7) ja Jarkko Aholan (#10). Noilta kaikilta löytyvät Varpunen jouluaamuna ja Jouluyö, juhlayö. Tapion ja Aholan myötävaikutuksella Spotify tarjoaa nykyisin tasan 40 erilaista versiota Sylvian joululaulusta – auts!

Led Zeppelinin konserttiäänitteitä on nähty listoillamme vuosina 1976, 1997 ja 2003, mutta ne kaikki jäivät Top 20:n alapuolelle. Vuoden 2007 paluukeikan taltiointi Celebration Day debytoi peräti kuudentena. Siihen verrattuna AC/DC-liven jääminen 42:nneksi voi kummastuttaa, mutta samalla Live at River Plate -nimellä ilmestyi jo viime vuonna menestys-dvd.

Jo ennen Zeppeliniä levyttäneiden Reijo Taipaleen ja Katri Helenan kokoelmat ostettiin sijoille 21 ja 26. Katri-koosteita julkaistaan maltillisesti, mutta Taipaleelta niitä on tilastoitu 2000-luvulla jo viisi ja 1990-luvulla kaksi. Vaikka tuo ei ehkä ole ennätys, huomioitakoon että asialla on koko ajan ollut sama (nykyään Sonyn alainen) Bluebird-merkki.

Hittiputken jatkuessa Rihanna-albumien pelinavaukset sen kuin huononevat, ja Unapologetic debytoi vasta 28:ntena. Tuohon ei keksi lohduksi kuin luetella kokonaan Top 50:n ulkopuolelle uutuuksillaan jääneitä: muun muassa Pitbull, Christina Aguilera ja Tomi Metsäketo. The Baseballsin joululevy. Haloo Helsingin, Whitney Houstonin ja Kelly Clarksonin kokoelmat.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Seitsemän elävöityjää

Vain elämää -sarja on johdattanut lataus- ja singlelistoillemme jo 24 biisiä. Ensin elpyivät alkuperäislevytykset, sitten Spotifyyn päätyneitä tv-esityksiä nousi sinkkutilastoon ja eilen albumille tehdyt äänitykset tekivät rynnäkön ladatuimpien joukkoon. Tämäniltainen duettojakso taitaa vielä stimuloida jotakuta, mutta hittipuolella pahin lienee ohi.

Sunnuntaina todistamme albumin marssia listakärkeen. Tässä ei sinänsä ole mitään dramaattista, koska jokainen sen seitsemästä artistista on ollut ykkösenä ennenkin. Tosin Erinillä, Neumannilla ja Jonne Aaronilla ei ole soolohuippuja. Rumban listalla näköjään tekijäksi on laitettu tarunhohtoinen Eri esittäjiä, mutta kannessa lukee kyllä jokaisen nimi siinä järjestyksessä kuin mihin valokuvaaja on heidät asetellut.

Nuo 24 hittimerkintää jakautuvat sangen epätasaisesti: Cheek yhdeksän, Erin kuusi, Jonne Aaron viisi, Kaija Koo kolme, Jari Sillanpää yksi, Katri Helena ja Neumann nolla. Albumin 21 kappaleen valikointi ei onnistunut ihan nappiin, koska siltä puuttuvat Spotifyssa useimmin soitetut Erinin Mitä tänne jää ja Cheekin Rakastuin mä luuseriin. Katri Helenan nostetta mitataan samaan aikaan julkaistulla kokoelmalla.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Häivymme vähin äänin


Sunnuntaisin tulee yleensä aika rutiininomaisesti luetelleeksi albumilistan uutuudet, mutta ainakin näinä vilkkaina aikoina yhtä hedelmällisen rutiinin voisi kehittää listalta pudonneista. Moni katoaa hyvänkin debyytin jälkeen arvaamattoman äkkiä, eivätkä poissaolijat herätä samalla tavoin huomiota kuin esimerkiksi nyt kolmannella viikollaan 49:nneksi romahtanut HIM-kokoelma.

Tietyissä genreissä myyntiajat ovat lyhyitä, mutta muutama pitkiinkin kaariin tottunut kestomenestyjä on tänä syksynä saanut tyytyä pienempiin viikkopotteihin. Kotiteollisuus oli mukana seitsemällä listalla, The 69 Eyes, Neljä ruusua ja Disco Ensemble vain viidellä. Ulkomaisista The Killers jäi viiteen ja Kiss neljään viikkoon. Näihin nähden on miltei yllättävää, että ZZ Topin La Futura on 10. viikollaan yhä sijalla 32.

Laskukäyriä tutkiessa huomaa niin ikään, että Loreenin Euphoria ei ehkä olekaan itsestäänselvä hittivuosilistan voittajasuosikki. Heal-albumi on nimittäin kolmannella viikollaan valunut jo 16:nneksi. Koko syksyn kestänyt melkoinen hajonta single- ja latauslistojen välillä ja radiosoittopisteiden tasoittuminen ovat varmistaneet sen, että poikkeuksellisia pisterohmuja ei tälle vuodelle osu ainoatakaan.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Nylonia & petrolia

Pari vuotta sitten kirjoitin vanhan taian murtumisesta, vaikka tuo murtuma jäikin vähän kyseenalaiseksi. Top 20 -radiolistalla tuolloin täpärästi käväissyt Kunnon syy oli ensimmäinen kahden suomalaisen naissooloartistin (Irinan ja Maija Vilkkumaan) listayhteistyö. Nyt kategoriassa on tarjolla ihan ehta hitti, kiitos Laura Närhen ja Erinin.

Siskoni on ehtinyt latauslistalla yhdeksänneksi ja eteni tänään radiolistan hopeakorokkeelle – Syksyn sävel -voittaja Järjetön rakkaus on ihan tavoitettavissa. Singletilastoon biisillä ei ole asiaa niin kauan kuin Spotify-soittoihin ei saada vauhtia (tämän viikon sija 53). Siskoni on toinen lohkaisu Närhen Tuhlari-albumilta, joka jo kolmatta viikkoa liikkuu Top 50:ssä käsikynkkää Anna Puun kanssa (2–3, 3–4 ja 7–8, Anna edellä).

Hirveää otatusta ei tarvittaisi historian isoimman nais-naisdueton titteliin, sillä ulkomailtakaan ei ole megamenestyksiä tullut. Donna Summerin & Barbra Streisandin No More Tears (1979) ja Lady Gagan & Beyoncén Telephone (2010) ylsivät sentään Top 50 -vuosilistojen alapuoliskoon. Suht lähelle pääsivät myös Whitney Houstonin & Mariah Careyn When You Believe (1998) ja Britney Spearsin & Madonnan Me Against the Music (2001).

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Käsky ei ole pelon väärti

Muutamakin muuttuja enteili One Directionille paalupaikkaa Suomen albumilistalla, mutta lopulta n Pelko ja rakkaus teki saman kuin yhtyeen neljä edellistäkin studiolevyä. Se, ettei Itunesin myyntejä huomioida muualla kuin latauslistalla, lienee toiminut Yön eduksi. One Directionia ei auttanut edes sama ostokehotus (Take Me Home) kuin Jesse Kaikurantaa viikko sitten.

Kahden Top 5 -albumin Soundgarden palasi 10:nneksi yli 16 vuoden tauolta. Pitkä hiljaisuus teki myös The Rolling Stonesin Grrr!-kokoelman menekistä vaikeasti ennustettavan, ja sille näytetään debyyttinumeroa 29. Jope Ruonansuu (#16) ja Deftones (#35) käyttäytyivät hyvinkin odotetusti. Nightwish-elokuvan musiikkia on sijalla 12, mihin en osaa reagoida mitenkään.

Green Day -trilogian avannut ¡Uno! debytoi neljäntenä, mutta katosi tilastosta viidessä viikossa, joten erityisiä täpinöitä ei seuraajille voinut luvata. ¡Dos! avasikin pelinsä vasta 18:ntena. Nopeasti kuvioihin palasi myös Jarkko Ahola, jonka Stoneface ylsi toukokuussa vain 41:nneksi. Joulualbumi Ave Maria debytoi suorastaan lupaavasti 23:ntena – sen yläpuolella ei ole yhtään sesonkiäänitettä.

lauantai 17. marraskuuta 2012

mpk6: Si si si (1974)


Midpriceklassikot-sarjassa käsitellään tunnettuja levyjä, joiden ainoa tilastomerkintä Suomessa on tullut midpricelistalta.

Kahden Syksyn sävel -voiton jälkeen Irwin Goodman päätti vuonna 1973 yrittää kaksoisvoittoa. Vain elämää ja Si si si söivät kuitenkin toistensa postikorttipottia sen verran, että Jukka Kuoppamäen Kultaa tai kunniaa kiilasi kummankin ohi kärkeen. Goodmanin railakas elämäntyyli aiheutti biisinteko- ja ääniongelmia sen verran, että syysmarkkinoille kaavailtu albumi jouduttiin siirtämään kevääseen.

Si si si -lp:n floppi oli siirtymisineenkin yllätys, sillä miehellä oli vakaa pitkäsoittojen ostajakunta – edeltäjä Las Palmas kurotti vaivatta top teniin. Yhteissinkkuna kolmoseksi nousseiden kilpahittien lisäksi radiossa soivat ainakin Punaportin blues ja keskenkasvuisia hihityttänyt Pannaan menemään. Goodman ei julkaissut uutta albumia ennen kuin jouluksi 1976 (yli 40.000 kpl myynyt Häirikkö).

Rentun ruusut -kokoelman (2000) ja sitä seuranneen elokuvan myötä Irwin-kuume oli kova, ja Erikoiset-kokoelma ostettiin tammikuussa 2001 midpricelistan kärkeen. Ainoana alkuperäisäänitteenä sille teki seuraa viitossijoineen Si si si. Ehkä nimeksi olisi kannattanut valita kisassa paremmin pärjännyt ja nykyään kaikkien huulilla oleva Vain elämää.

torstai 15. marraskuuta 2012

Virvoitusvuorossa Jonne


Vain elämää -sarjan vaikutus latauslistaan sen kuin voimistuu. Viime viikolla Kaija Koon vanhat rallit palasivat sijoille 5, 14 ja 20. Tai kaikki niistä eivät palanneet, sillä 19 vuoden takainen Kylmä ilman sua ei aikoinaan noussut singlemyyntilistalle. Radiosoitossa se eteni seitsemänneksi.

Nyt Jonne Aaron (tai Negative) pisti vielä paremmaksi: sijat 5, 7 ja 21. Korkeimmalle elpyneen, uutena nelossijalla käyneen Still Aliven (2003) esitti ohjelmassa Katri Helena suomeksi. Ja taas debyytti: 2010 julkaistun Jealous Skyn ainoaksi merkinnäksi jäi tuolloin radiolistan 18. sija.

Negativen ansioluettelossa on kuusi singleykköstä, mutta sen tilastokäyrä on hyvin samanlainen kuin monilla kotimaisilla suosikkikokoonpanoilla (CMX, The 69 Eyes, Yö, Kotiteollisuus...): vankkumattomalta näyttänyt hittiputki katkesi tylysti, kun mitattava myynti siirtyi cd:stä latauksiin. Samaan aikaan kuitenkin radio löysi Jonnen kumppaneineen, ja Top 5 -hittejä on kertyi kolme vuosina 2008–2010.

Viimeisen VE-jakson teemaksi huomenna pääsevän Katri Helenan tilanne kiinnostaa. Jos yksi Jari Sillanpää -duetto jätetään huomiotta, daamin tuorein singlelistamerkintä on 28 vuoden takaa, ja silloinkin Miljoona ruusua jäi Vera Teleniuksen kilpailevan tulkinnan varjoon.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Ei kannata klikata


Aamulehti, Iltalehti, Helsingin Sanomat ja Turun Sanomat julkaisivat netissään STT:n uutisen Robbie Williamsin noususta brittien albumilistan ykköseksi. Tuo uutinen vain luetteli tilaston kärkipäätä eikä vaivautunut prosessoimaan tietoja edes sen verran, että olisi huomannut Williamsin johtavan myös singlelistaa. Jutun olisi voinut rustata kuka tahansa hyvin pienellä vaivalla.

Samana päivänä Suomen albumilistan valloitti huomattavasti tuoreempi nimi, Jesse Kaikuranta. Mikään noista neljästä suomalaisesta julkaisusta ei reagoinut siihen lainkaan. Robbiemaisen uutisen olisi voinut rustata kuka tahansa vieläkin pienemmällä vaivalla, kun ei ollut edes kielikynnystä ylitettäväksi. Mutta kun ei saatu STT:ltä tietoa!

Ehkä STT:llä ajateltiin, että Kaikurannan levy-yhtiö kuitenkin spämmää median tiedotteillaan. Näin toki myös kävi, mutta Universalin hehkutus löi sen verran yli, että siitä uutisen saadakseen olisi joutunut vähän editoimaan (paitsi jos on Radio Nova). Ei nyt viitsisi, marraskuu ja kaikki. Ei ketään Suomen listat kiinnosta!

Tuo perustelu on havaittu yllättävän monikäyttöiseksi, mutta miksi brittilistan ja Robbie Williamsin sitten oletetaan kiinnostavan? Jos katsomme tuoreinta Musiikkituottajien tilastoa, niin miehen edellä on kymmenen suomalaista ja kaksi ruotsalaista äänitettä. Millä perusteella Williams leijuu sen uutiskynnyksen yli, johon nuo kaikki kompastuvat?

Tiedän, ei pitäisi vetää tähän Amppareita, mutta yllämainittu STT:n pätkä on saanut siellä neljänä versiona yhteensä vain 161 klikkausta. Mitäs kertoivat koko uutisen jo otsikossaan. Tästä kolmikosta (Stara, Nelonen, Yle X) innostuttiin siihen nähden 17-kertaisesti:
Robbie Williams tylyttää suosikkilaulajaa: ”Suosio ei kestä pitkään”
Robbie Williams lyttäsi hittipopparin: Hänen uransa kestää reilun vuoden!
Robbie Williams tylyttää suosittua naisartistia: hänen uransa ei kestä pitkään

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Vientiä moneen kotiin


Television kykykisoista voidaan sittenkin yhä lypsää albumilistan ykkösiä, kunhan satsataan oikeanlaiseen materiaaliin. Diandran jälkeen tämän todistaa tänään Vie mut kotiin -levyllä kärjessä debytoinut Jesse Kaikuranta. Nuo kaksi ovat ainoat esikoisalbumillaan ykköseksi yltäneet artistit sitten toissakesän ja Arttu Wiskarin. Robinin esikoinenhan meni midpriceen.

Viitossijan Bo Kaspers Orkester sai uransa toiseksi parhaan numeron. Alavireisemmin sujuu Robbie Williamsilla (#13) ja Aerosmithillä (#17), jotka taisivat tosin myydä vajaata viikkoa. Aerosmith palasi niin pitkältä tauolta, että tulosta on vaikea suhteuttaa – esimerkiksi No Doubtin taannoista ylösnousemustahan ei noteerattu albumitilastossamme ollenkaan. Celine Dionin vaisu 40. sija tuli ranskankielisellä levyllä, joita ostetaan meillä epätasaisesti.

14:ntena debytoiva Graveyard on yllättäen ensikertalainen, vaikka edellinen albumi nousi kotona Ruotsissa listakärkeen (ja tämä Lights Out kolmoseksi). Tulokas on myös sijan 20 kotimainen Standing Ovation, joka mukana roikkuessaan saattaa saada seuraa Susan Boylen samannimisestä pitkäsoitosta. Smurffit (#29) ei ole tulokas, mutta Top 50:n todennäköisimmin jatkoviikkoina asemiaan parantava akti.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Ei ehdi nyt, palaan pian

Sunnuntaina pohdin, onko kukaan saanut kymmentä albumia Suomen listalle niin vähillä listaviikoilla (31) kuin Cradle of Filth. Tutkittu: ei ole. Filthin eka visiitti kesti kahdeksan viikkoa, ja kaksi esiintyjää on käynyt sitä useammin albumitilastossa viipymättä kertaakaan kahdeksaa viikkoa pitempään. Dream Theaterilla on 12 merkintää ja Nick Cavellä 11 – tai 13, jos hänen Grinderman-yhtyeensä ynnätään mukaan.

Jos verrataan kahdeksan lista-albumin tekijöitä, niin vähimmillä viikoilla ovat selvinneet Eläkeläiset ja Ville Leinonen – kummallakin 20. Kun huomioi, että pikakävijät ovat useimmiten metalli-indie-hiphop-yrittäjiä, niin aika kiinnostava seuralainen näille 23 viikollaan on Tarja Lunnas. Pienin viikkomäärä kuuden lista-albumin artisteille on Ajattaran ja Devin Townsendin yhdeksän.


Suurin määrä pelkkiä yhden viikon visiittejä on Avantasialla ja Huge L / Herra Huulla, viisi. Isommasta suosiosta voi myös vakiintua niin, että esimerkiksi muinoin kultaa myyneellä Bad Religionilla on menossa neljän yksiviikkoisen putki. Tässä suhteessa oma ilmiönsä on Pelle Miljoona, jonka 19 tuoreinta merkintää ovat saaneet kokoon vain 37 listaviikkoa (keskiarvo siis alle kaksi).

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Aikuisten karkkia

Täällä jo kertaalleen radioflopiksi tuomittu Musen Madness innostui verrattain vanhoilla päivillään loikkaamaan tuoreen radiolistan 17. sijalta kolmanneksi. Sen pisteistä noin kolmannes tuli Radio Rockilta ja toinen mokoma Radio Novalta. Listaliikehdintä on lähinnä Top 20:n sisäistä, mutta kenties viikon puhutuin radiohitti valahti siitä jo ulos – Robbie Williamsin Candy (12–24).

Jostain syystä brittimedialla kesti pari kuukautta oivaltaa, ettei Candyä ole otettu BBC:n nuorisokanavan soittolistalle. 38-vuotiaan Williamsin musiikki ei Radio 1:n Nick Grimshaw’n mukaan ole ”relevanttia” 13-14-vuotiaille One Direction -faneille (jotka ilmeisesti ainoina kelpaisivat kanavan kuuntelijoiksi). Candy on takaiskusta huolimatta roikkunut muutaman viikon Britannian radiolistan sijoilla 6–7.

Yle X:n musiikkipäällikkö Tomi Saarinenkin myötäili Grimshaw’n argumentteja, vaikka Candy soi jonkin verran kanavalla. Kokonaisuutena BBC on toki selvästi Yleä Robbie-myönteisempi, sillä BBC Radio 2 laittoi Candyn A-listalleen, mutta meidän Radio Suomemme (eli valtionyhtiön aikuisempi vaihtoehto, ei tosin kovin samanlainen) ei soita sitä lainkaan.

Yle X:n ja Radio Suomen kohdeyleisöjen välillä on niin iso gäppi, että liian tiukalla työnjaolla tuohon väliin putoaa valtaisa määrä ”relevanttia” populaarimusiikkia. Viime aikoina muutama hitti on kelpuutettu kummallekin kanavalle –  esimerkiksi Adelen Skyfall, joka tämän viikon radiolistan nelossijallaan eteni korkeimmalle yltäneeksi Bond-tunnariksi.

Vielä sananen klikkausjournalisteille: Candyä ei vastoinkäymisestään huolimatta todellakaan ole pistetty BBC:ssä soittokieltoon. Muun muassa tästä voi kuunnella Radio 1:n ohjelmaa, jossa biisi soi alusta loppuun Williamsin haastattelun kera.

tiistai 6. marraskuuta 2012

mpk5: What’s Going On (1971)


Midpriceklassikot-sarjassa käsitellään tunnettuja levyjä, joiden ainoa tilastomerkintä Suomessa on tullut midpricelistalta.

Lahjakkaimpienkin Motown-artistien oli tunnetusti vaikea saavuttaa taiteellista itsenäisyyttä. Kun Marvin Gaye ryhtyi muun muassa veljensä Vietnam-kokemusten ja laulukumppani Tammi Terrellin kuoleman järkyttämänä levyttämään kantaaottavampia biisejä, yhtiöpomo Berry Gordy vastusti niitä jyrkästi. What’s Going On saatiin tehdä loppuun vasta, kun Gordyn ohi radioille ujutettu nimiraita sai upean vastaanoton.

Muukin levy menestyi USA:ssa poikien ensimmäisenä miessooloartistin äänitteenä kolme Top 10 -hittiä (WGO, Mercy Mercy Me, Inner City Blues), mutta ulkomaailma tuskin huomasi koko ilmiötä. Gayen kuoltua vuonna 1984 albumi alkoi kuin taikaiskusta juhlia eurooppalaistenkin kriitikoiden ”kaikkien aikojen paras” -äänestyksissä, ja sen raitoja kierrätettiin ja samplattiin minkä ehdittiin.

Ainoa omana aikanaan Suomen listoille noussut Gaye-levytys on vuoden 1982 single Sexual Healing. Covereistakin noteerattiin vain Rod Stewartin ja Tina Turnerin duetto It Takes Two (1990). The Commodoresin tribuutti Nightshift (1985) ylsi jopa kolmoseksi. Tammikuussa 2002 What’s Going Onin deluxe-painos näyttäytyi lopulta midpricetilaston neljäntenä.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Törkykehtoja joka sormelle


Nyt on sellainen viikko, jolloin erityisesti haluaisi tietää albumilistan myyntilukemista. Tuntuisi erikoiselta, jos Robinin Chillaa olisi palannut kärkeen laskeneilla, samana pysyneillä tai edes vain lievästi nousseilla ostomäärillä. Viikko sitten Wintersunille hävinnyt albumi peittosi nyt Anna Puun (#2) ja Laura Närhen (#3). HIM-kokoelman (#4) kukistaminen ei yllättänyt, sen olisi luontevasti nähnyt alempanakin.

Korkein ensikertalainen on kuutossijan Loreen, ja helsinkiläisbändi Ruger Hauer esittäytyy kakkosalbumillaan Erectus 16:ntena. Hiukan eri sarjaa 18:ntena on Neil Young, joka sai mukaan jo 31. pitkäsoittonsa. Vaikka jää kauas noista luvuista, kunnioitettava on myös Cradle of Filthiä (#24), jolle tuli kymmenes merkintä. Pitänee tutkia, onko kukaan muu yltänyt noin moneen visiittiin noin vähillä listaviikoilla (yhteensä 31).

Ihmeen alas (#25) jäi sinkuillaan juhlinut Swedish House Mafia, ja niukin naukin mukaan (#49) selvisi USA:ssa kymmeneen vuoteen muhkeimman viikkomenekin kahminut Taylor Swift. Mahtoiko Aino Venna (#44) arvata yltävänsä tätä ”kilpasiskoa” ylemmäs? Swift tosin nettosi runsaat täkäläisetkin viihdeuutispalstatilansa vasta listadeadlinen jälkeen, joten Redin sijoitus saattaa vielä kohentua.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Pakko katsoa 17: Help

Listablogin epäsäännöllisessä sarjassa esitellään hämäriä mutta sivistäviä videonäkymiä hittihistoriasta.

The Beatlesin ensilevytyksen 50-vuotisuutta voisi juhlistaa vaikka tällä coverilla, joka oli Suomen isoimpia hittejä alkuvuonna 1989. Siitäkin huolimatta, että aniharva edes tiesi, millaisten vaiheiden kautta ja mistä syystä kappale levytettiin.

Vuonna 1988 Dawn French, Jennifer Saunders ja Kathy Burke tekivät BBC:lle armottoman sketsiparodian Lananeeneenoonoo-triosta, jota vauhdittivat mm. tähtijuontaja Paula Yates ja musiikki/videonero Kevin Godley. Esikuva Bananarama suhtautui nöyryytykseen niin rakentavasti, että suostui yhteistyöbiisiin sikäläisenä Nenäpäivänä eli Comic Relief -iltamassa. Tällä Stock Aitken Watermanin tuottamalla Help-singlellä jatkettiin varainkeruuta.

Sketsiä tai nenäpäiväesitystä ei luonnollisestikaan ole Suomen tv:ssä näytetty, joten Lananeeneenoonoon mölinät ovat saattaneet hämmästyttää trion täkäläisiä faneja (joita edellisvuotisen kokoelman platinamyynnin perusteella oli paljon). Onneksi pelkillä banskuäänillä tehty ”kunnon” versiokin oli levyn b-puolena. Help nousi sekä single- että jukeboxlistan kakkoseksi.

Alkuperäisjäsen Siobhan Fahey oli ehtinyt lähteä ja korvautua Jacquie O’Sullivanilla, mutta Faheykin sai osansa French & Saundersin rääpimisestä. Shakespear’s Sisterin parodia vuonna 1992 oli vielä härskimpi ja päättyi mietelmään ”You can take the girl out of Bananarama, but you can’t take Bananarama out of the girl”.

torstai 1. marraskuuta 2012

Poski poskea vastaan


Vain elämää -sarjan ajoittainen myyntivoima näyttäytyy uudella latauslistalla vahvimmillaan. Cheekiltä oli ennestään mukana kaksi tuoreinta singleä Anna mä meen ja Syypää sun hymyyn, ja nyt niiden seuraksi tunki viisi re-entryä. Poskea soitetaan sijoilla 6, 7, 11, 14, 21, 23 ja 27. Harva yltää moiseen dominanssiin niin, että henki säilyy.

Kaksi korkeinta ovat ensi kertaa kärkikympissä. Jonne Aaron -yhteistyö Anna mä meen nousi 22–7. Viidestä palaajasta kolme on entisiä ykköshittejä (Jippikayjei, Jos mä oisin sä, Liekeissä), mutta korkeimmalle ylsi tuoreeltaan vain 17:ntena käynyt Mitä tänne jää (2009), jonka ohjelmassa versioi Erin. Sokka irti palasi myös, vaikka ei telkkarielvytykseen päässytkään.

Vaikka Sokka irti ja samanniminen albumi eivät jatkaneet Cheekin listaykkösputkea, tavallaan menossa on miehen menestyksekkäin vuosi. Kun edellinen Jippikayjei poiki vain yhden hitin, tänä vuonna jo neljä biisiä on napannut Top 10 -statuksen. Ensi sunnuntaina Sokka irti etenee ohi Jare Henrik Tiihosen Cheekin pitkäkestoisimmaksi lista-albumiksi, kun 28 viikkoa tulee täyteen.

tiistai 30. lokakuuta 2012

1 tuttu, 11 outoa

Jesse Kaikurannan Järjetön rakkaus viettää seitsemättä viikkoa radiolistan Top 20:ssä ja on nyt kolmossijalla. Se on siis tullut tutuksi laajalle kansanosalle, joka ehtii vielä laajentua ennen kuin biisi kisaa Syksyn sävelessä 17. marraskuuta. Viimevuotisen paluukilpailun tapaan osallistujakappaleet on vapautettu ensiesitysvaatimuksista.

Melko epätasaiseksi tilanne on kehittynyt, sillä vaikka biisikattaus julkistettiin jo syyskuussa, mikään muu 12 osallistujasta ei ole päässyt radiolistan 40 soitetuimman joukkoon – ei edes -albumin maistiainen Syyt syntyjen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Järjetön rakkaus olisi voittajasuosikki, ehkä jopa päinvastoin.

Viime vuonnakin mukana oli kaksi ennen ja jälkeen vankasti soinutta ja albumimyyntiä ryydittänyttä hittiä, Kaija Koon Kaunis rietas onnellinen ja Juha Tapion Sitkeä sydän. Voiton vei silti Jari Sillanpään En se olla saa, jolle ei koitunut minkäänlaista listamenestystä. Katsojaääniä kertyi yhteensä vain vajaat 20 tuhatta, mutta hyvien katsojalukujen takia taas mennään.

Samaa brändiä on MTV3:lla ja Avalla pyörinyt Syksyn sävel Retro -sarja, jonka kammottavuuksien kauhisteluun voisi perustaa oman blogin. Varmaan silkkaa egomaanisuuttani olen päätynyt sellaiseen mielikuvaan, että sen toimituksellisia kukkasia olisi ruokittu sinnepäin-siteeraamalla myös minun kirjaani. Auts.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Puoliympyrä jyräsi muut

Jännää vaihtelua uutuusalbumien viikkotarjonnassa. Ensi sunnuntaina mittaillaan Anna Puun, Laura Närhen ja Loreenin välistä vahvemmuutta, mutta tänään vastaanotettiin kovin metalli/rockpitoinen ryöpsäys. Pisimmän korren nappasi jo neljännen kerran Mokoma. Yllämainitun trion takia on oletettavissa, että 180 astetta -levyn valtakausi jää kolmen edeltäjänsä tavoin yhteen viikkoon.

Hopeamitali meni yllättävämmälle Wintersunille, entisen Ensiferum-keulahahmon Jari Mäenpään miltei-sooloprojektille. Sijoitus on pykälää parempi kuin Ensiferumin paras. Kolmas listavisiitti on Machinae Supremacyn (#9) ja Stone Sourin (#10) kohdalla selvästi tuloksekkain – siitäkin huolimatta, että Stone Sour ei (vielä) ole netonnut kahden edellisen listalevyn kaltaista kunnon radiohittiä.

Metallia kauttarantain edustanevat myös Kotipelto & Liimatainen (#13), Manowar (#20) ja Valonkantajat (#41). Tässä seurassa vaihtoehtoiset Edu Kettunen (#14) ja Bat for Lashes (#18) rekisteröivät kumpikin edellisellä yrittämällä 39. sijan. Kettuselle tämänpäiväinen numero on paras sitten vuoden 1989, jos vuoden 1998 Kaartamo Kettunen Kuustonen jätetään huomiotta. Avuksi tässä oli Top 20 -radiohitti Maailma ilman sua.

lauantai 27. lokakuuta 2012

mpk4: Porvari nukkuu huonosti (1971)


Midpriceklassikot-sarjassa käsitellään tunnettuja levyjä, joiden ainoa tilastomerkintä Suomessa on tullut midpricelistalta.

1970-luvun alussa runsaasti medianäkyvyyttä saanut poliittinen työväenlaululiike ei ollut levybisneksen tuottoisin haara. Parhaiten albumilistoilla pärjäsivät Arja Saijonmaan esikoisäänite Laula kanssani toveri sekä säyseähkö Työväen lauluja -kokoelma, jossa esiintyi myös valtavirta-artisteja Jussi Raittisesta alkaen. Nuo tehtiin Scandia- ja Fazer-yhtiöiden suojissa.

Ajanjaksosta on kuitenkin jäänyt mieleen demagogisempi puna-aineisto, Love Records, säveltäjä Kaj Chydenius ja hänen vaimonsa Kaisa Korhosen kailotus. Kom-teatterin kuoron legendaarisimmalle Porvari nukkuu huonosti -lp:lle Chydeniuksen melodioita tekstitti usea taho, muun muassa Kotikadun Onni Partasena tuttu Sulevi Peltola. Soitetuimman viisun Kenen joukossa seisot sanoitti Aulikki Oksanen.

Kom-kuoron ainoa oman aikansa listasijoitus tuli sävelradiosuosikilla Kalliolle kukkulalle (1972), joka lopulta päätyi singletilaston 25:nneksi yli kaksi vuotta julkaisunsa jälkeen. Kuudella lisäbiisillä ryyditetty Porvari nukkuu huonosti -cd nousi midpricelistan kakkoseksi toukokuussa 2003 perässään toinen Kom-albumi Kansainvälinen.

torstai 25. lokakuuta 2012

Olen blogi, Listablogi


Psy palasi latauslistan kärkeen annettuaan Adelen hallita kaksi viikkoa. Vaikka Skyfall täten on tavallaan ehtinyt jo entiseksi suuruudeksi, se yhä odottaa nousuaan ns. singlelistalle – biisiä ei voi kuunnella Spotifyssa.

Kirjaimet n ja s siksi, että historiallisessa jatkumossa latauslista on se, johon vanhoja singlelistatapahtumia kuuluu verrata. Jos ja kun pitkittäistutkimme vaikkapa James Bond -leffatunnareiden tilastomenestystä, niin ilman muuta sanon Skyfallin nousseen ykköseksi.

Bond-tunnarien maine syntyi jo 1960-luvulla, mutta ensimmäisenä Suomen Top 20 avasi ovensa vasta vuoden 1981 For Your Eyes Only -sävelmälle. Sheena Easton eteni kakkoseksi asti, ja tämän jälkeen kaikki ketjun lenkit ovat listautuneet – myös vuoden 1983 epävirallinen Never Say Never Again, jonka Lani Hall lauloi sijalle 26.

Monelle bondista on tullut uran suurin hitti – Rita Coolidgen, Gladys Knightin ja Sheryl Crow’n tapauksessa ainoa singlelistavisiitti. Muutaman niukan missauksen jälkeen paalupaikan saavutti vasta Jack Whiten ja Alicia Keysin Another Way to Die (2008). Guns n’ Rosesin cover Paul McCartneyn Live and Let Diesta juhli kyllä kärjessä vuonna 1991.

Skyfallilla on yllättävän hyvä sauma edetä sarjan suurimmaksi radiohitiksi. 1990- ja 2000-lukujen viisut ovat keränneet kolme kahdeksatta ja yhden kuudennen sijan (parhaana Madonnan Die Another Day), ja nykyisellä nousuvauhdilla (31–14) Adele kyllä yltää noita korkeammalle.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Ruuhkaa pyöröovissa


Reipaskin johtoasema sulaa äkkiä, jos Radio Nova pudottaa viikkosoittonsa 30:stä neljään. Niinpä Mariskan Kukkurukuu sai tehdä radiolistan kärjessä tilaa maanmiehilleen järjestyksessä Anna Puu (Kolme pientä sanaa), The 69 Eyes (Red) ja Jesse Kaikuranta (Järjetön rakkaus).

Luettelemiseksi menee, sillä Top 20 vastaanotti peräti kahdeksan pitkäloikkaista tulokasta. Bruno Marsin Locked Out of Heaven 34–9, The Rasmuksen Mysteria 43–10, Rihannan Diamonds 22–12, Loreenin My Heart Is Refusing Me 63–13, Adelen Skyfall 31–14, Elonkerjuun Surun ja ilon kaupunki 35–17, Edu Kettusen Maailma ilman sua 38–18 ja Laura Närhi ft Erinin Siskoni 72–19. Kettunen palasi radiolistalle seitsemän vuoden tauolta.

Tilaatekevistä osa on samojen esittäjien aiempia biisejä, esimerkiksi Laura Närhen Tuhlari romahti 15. sijalta 40:nneksi. Kahden ykkösalbumin paraatilohkaisut saanevat heittää hyvästit radiomerkinnälle, sillä Kerkko Koskinen Kollektiivin Laura Palmer ja Musen Madness kääntyivät peräkkäisinä viikkoina laskuun sijalta 21.

Yksi jalkoihin jäänyt on huomioitava: HIMin myyntitaantuma ei tähän asti ole heijastunut radiosoittoon (pikemminkin päinvastoin), mutta Strange Worldin parhaaksi sijaksi näyttää jäävän 50. Latauslistalla se pikapistäytyi 19:ntenä, ja Spotifyn sadan soitetuimman joukosta kokoelmamaistiaista on turha hakea.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Halpaa ja hupia


Levynjulkaisijat ovat näemmä oppineet väistämään Stockmannin Hulluja päiviä, koska uutuusalbumeita pyrki listalle selvästi edellisviikkoja vähemmän. Ehkä aletuotteetkin pääsivät täten jylläämään vapaammin: huimien tilastonsisäisten nousujen lisäksi kirjattiin 11 re-entryä, joista Jennifer Lopezin kokoelma (#12) ponkaisi ylemmäs kuin koskaan ennen.

Vaisun uutuusvalikoiman korkein (#18) on Absoluuttinen nollapiste, joka kävi samalla sijalla kolme vuotta vanhalla edeltäjällään. Yli viiden vuoden tauolta palasi Pain Confessor (#28), ja My Dying Briden neljäs visiitti toi 39. sijan. Amerikkalainen Fun (#50) on netonnut kaksi kunnon hittiä, mutta Some Nightsin tärkein mukaan kampeaja oli taannoinen keikkavisiitti.

Flo Rida tietää paremmin kuin kukaan, että jatkuvakaan hittiputki ei takaa albumimenekkiä. Nyt mies lopulta nappasi meillä ekan paalupaikkansa I Cry -sinkun ansiosta. Singlelistaksi kutsutun yhdistelmätilaston harvat uutuudet ovat yleensä lataus- tai radiolistalta tuttuja, mutta nyt noiden ohi 15:nneksi ilmaantui keväästä asti Eurooppaa vallannut R.I.O:n normihumppa Party Shaker.

lauantai 20. lokakuuta 2012

mpk3: Tapestry (1971)


Midpriceklassikot-sarjassa käsitellään tunnettuja levyjä, joiden ainoa tilastomerkintä Suomessa on tullut midprice-listalta.

1970-luvulla ei albumeilta vielä lypsetty loputtomasti singlejä, mutta Carole Kingin Tapestry on poikkeuksellisen hittipitoinen. Varsinaisten sinkkubiisien (It’s Too Late, I Feel the Earth Move, So Far Away) lisäksi King kierrätti aiemmin The Shirellesille ja Aretha Franklinille kirjoittamiaan hittejä Will You Love Me Tomorrow ja Natural Woman, ja James Taylor julkaisi samana vuonna jenkkiykkösversion b-puolen avaajasta You’ve Got a Friend.

Ei ihme, että moinen panos vietti USA:n listakärjessä 15 viikkoa. Kaukaiseen Suomeen viesti levyihmeestä kiiri niin hitaasti ja pätkittäin, että tapahtui tuttu ilmiö: Tapestry ei ylittänyt Top 30 -kynnystä, mutta sen seuraaja Music noteerattiin nopeasti ja saavutti 19. sijan alkuvuonna 1972. Kotimaassaan se myi huomattavasti Tapestryä vähemmän, vaikka ykkösenä kävikin.

Tapestry-laulujen lukuisista covereista joitakin on päätynyt Suomenkin listoille kuten Martikan I Feel the Earth Move (1989) ja The Brand New Heaviesin You’ve Got a Friend (1997). Emolevy päätyi lopulta aikakirjoihin elokuussa 1999, jolloin se ostettiin midprice-tilaston sijalle kaksi.

torstai 18. lokakuuta 2012

Vanhasta uutta

Pitkästä aikaa televisio-ohjelman vaikutukset ovat selvästi nähtävissä latauslistalla. Nelosen Vain elämää -jaksossa laulettiin viime perjantaina Erinin biisejä, ja Katri Helenan tulkitsema Vanha nainen hunningolla sai alkuperäisversion palaamaan sijalle 15. Vuodenvaihteessa radiolistalla pärjännyt, telkussa Kaija Koon esitettäväksi päätynyt Vanha sydän nousi ”uutuutena” 13:nneksi.

Viikon korkein debyytti se ei sentään ole, vaan vuoden tähän asti kovin hitti Euphoria sai vihdoin seuraajan. Loreenin My Heart Is Refusing Me näyttäytyy 10:ntenä. Ihan uutena tuttavuutena latauslistalle saapui sijan 30 brittiryhmä The Rolling Stones. Kokeneemmat blogin seuraajat saattavat muistaa moisen nimen takavuosien single- ja albumitilastoista, ja Doom and Gloom pohjustaa kokoelmaa.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Radio on käki

Kolmatta viikkoa radiolistaa hallitseva Mariskan Kukkurukuu on ylivoimaisin ykkönen sen jälkeen, kun otantaa ja pisteytystä muutettiin heinäkuussa. Piste-eroa kakkoseksi kivunneeseen Anna Puu -sinkkuun Kolme pientä sanaa on 42 prosenttia. Erityisesti kärkikaksikkoon on ihastunut Radio Suomipop, joka veivasi niitä viikon mittaan 47 ja 46 kertaa.

Noin tiheä rotaatio on käynyt kanavillamme varsin harvinaiseksi, ja suunnitelmallisimmin tahtiaan näyttää hillinneen naisyleisöä havitteleva The Voice. Top 100 -radiohittien yhteissoittomääriä vertailtaessa Voice oli alkuvuonna vielä toisena NRJ:n takana, mutta tällä viikolla vasta seitsemäntenä. Vaikka vanhat biisit soivat entistä enemmän, PMMP:n Rakkaalleni (#9) keräsi asemalla sentään 32 soittoa.

Top 20:n alapuolella uutuudet etenevät määrätietoisin yli 60 askelman hyppäyksin, eivätkä asialla ole mitkään yllättäjät. Rihannan Diamonds vaanii 22:ntena, Adelen Skyfall 31:ntenä ja Bruno Marsin Locked Out of Heaven 34:ntenä. Mahtaako ketään ihmetyttää se, että Robin ja Tuuli puuttuvat Top 100:sta kokonaan?

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Eva hyppäsi pituutta

Robin on lopultakin oikea listaykkönen, kun kakkosalbumi Chillaa julkaistiin Top 50 -kelpoisella hintalapulla varustettuna. Johanna Kurkelan Sudenmorsian (#3) ei yltänyt ihan peesiin. Jos olisi yltänyt, päälistan ja midprice-listan kärkikaksikko olisi ollut täysin sama. Robinin Koodi jatkaa näet halpissarjan huipulla perässään Kurkelan kokoelma.

Kiss (#8) jäi pykälän edellisestä studioalbumistaan, ja yhteensä kyseessä on bändin seitsemäs Top 10 -merkintä. Vielä veteraanimpi ryhmä 42:ntena on Hortto kaalo, jonka esikoisalbumi (1971) vietti Top 30:ssä rutkasti toista vuotta. Juhlalevy katkaisi 39 vuoden tilastotauon. Sen alapuolella ensiesittäytyy vielä japanilainen The Gazette (#44).

Jaettujen sijalukujen takia listaennätyksetkään eivät ole niin kiehtovia kuin ennen. Viime viikolla sijalle 50 mahdutetut kolme albumia ovat kaikki nousussa, ja Eva Dahlgrenin kokoelma porhalsi viidenneksi – tai oikeammin jaetuksi viidenneksi. Kyseessä on Top 50 -historian mittavin listansisäinen loikka, 45 askelmaa. Höysteeksi viisi vanhaa Dahlgren-pitkäsoittoa paketoiva Original Album Classics debytoi 33:ntena.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Surun pyyhit listoiltani pois


Vielä yksi tilitys pomuswikiin ladatuista vanhoista singlelistoista. Niiden esitystavan lähtökohtana oli mahdollisimman suuri avoimuus: myös lähdeaineisto näyttäytyy niissä ajoittaisine puutteineenkin. Kronologisesti selatessa käy oikeanpuoleisista sarakkeista hyvin selville, kuinka 1980-luvun loppupuoliskolla singletilastointi alkoi hajota käsiin pienenevän myynnin, erikoistuvan ostajakunnan, sekalaisen otannan ja supistuvan kotimaisen valikoiman takia.

Listalaadinnan puutteet havainnollistuvat mm. vuoden 1988 lopulla. Irwin Goodmanin Rentun ruusu ja Kirkan Surun pyyhit silmistäni vauhdittivat erityisesti samannimisten albumien myyntiä, mutta saivat hyvät sijat (1–4) myös Mitä Suomi soittaa- ja Suosikki-singletilastoissa. Sen sijaan ”virallisessa” Radio Ykkösen Top 20:ssä kumpaakaan ei näkynyt. Listaa koottiin esitäytetyn kaavakkeen avulla, ja ilmeisesti nuo sinkut eivät missään vaiheessa päässeet kaavakkeeseen mukaan.

Vuosilta 1985-1993 sai kootuksi hyvät viikoittaiset albumilistat. On monta pientä syytä siihen, miksi katsoin singlepuolella kuukausilistat julkaisukelpoisemmiksi. On myös jokunen pieni syy siihen, että vielä teen myös parannetut viikkoversiot. Ne näyttäisivät aika hyviltä, mutta olisivat paljolti silmänlumetta. Satun kuitenkin tietämään, kuinka surkeilla myyntiluvuilla mukaan pääsi esimerkiksi 1990-luvun alussa.