Soitetuimmat radiohitit 2011

Tämä lista perustuu Nielsen Music Controlin viikoittaisilla Top 40 -radiolistoilla vuoden 2011 aikana kerättyihin pisteisiin. Suluissa paras sijoitus viikkolistoilla vuoden aikana.

1. Jenni Vartiainen: DURAN DURAN (1)
2. Laura Närhi: MÄ ANNAN SUT POIS (2)
3. Haloo Helsinki!: MAAILMAN TOISELLA PUOLEN (2)
4. Jenni Vartiainen: MISSÄ MURUSENI ON (1)
5. Arttu Wiskari: TUNTEMATON POTILAS (1)
6. Jennifer Lopez ft Pitbull: ON THE FLOOR (1)
7. Maroon 5 ft Christina Aguilera: MOVES LIKE JAGGER (1)
8. Adele: SET FIRE TO THE RAIN (1)
9. Bruno Mars: GRENADE (1)
10. Samuli Edelmann: EI MITÄÄN HÄTÄÄ (2)

Jos 2010 huomioidaan, Mä annan sut pois keräsi suuremman radiopotin kuin Duran Duran. Kummatkin silti murskaa yhteispisteillään Missä muruseni on, joka pääsi kärkiviisikkoon toisena vuonna peräkkäin. 2011 julkaistujen laulujen ykkönen, myös singlemyynnissä juhlinut ja albumin kultakantaan lietsonut Maailman toisella puolen jäi täysin dadaistisesti vaille Emma-ehdokkuutta.

11. Bruno Mars: THE LAZY SONG (1)
12. Antti Tuisku: HYÖKYAALTO (2)
13. Panic at the Disco: THE BALLAD OF MONA LISA (1)
14. Chisu: SABOTAGE (1)
15. Alexandra Stan: MR SAXOBEAT (1)
16. Teleks: TYTTÖ JOKA KATSOO MERELLE (1)
17. Sunrise Avenue: I DON'T DANCE (2)
18. Usher: MORE (4)
19. The Sounds: BETTER OFF DEAD (4)
20. Sunrise Avenue: HOLLYWOOD HILLS (3)

Jenni Vartiaisen ohella Bruno Mars ja Chisu nousivat kahdella biisillä ykköseksi. Kärkikympin kaikki hitit ylsivät myös Top 10 -singlemyyntiin, mutta täällä on  oudompaakin tavaraa – The Ballad of Mona Lisa ei rekisteröinyt mitään myyntimerkintöjä. Sunrise Avenuen kakkoslohkaisu päihitti ykköslohkaisun.

21. Juha Tapio: EN MITÄÄN, EN KETÄÄN (2)
22. Christina Perri: JAR OF HEARTS (3)
23. Lauri: HEAVY (3)
24. Anna Järvinen ft Olavi Uusivirta: NUORI JA KAUNIS (5)
25. Red Hot Chili Peppers: THE ADVENTURES OF RAIN DANCE MAGGIE (3)
26. LMFAO ft Lauren Bennett & Goonrock: PARTY ROCK ANTHEM (6)
27. Yö: ONNEN HOHTEESSA (9)
28. Coldplay: PARADISE (1)
29. Reckless Love: HOT (3)
30. Pitbull ft Ne-yo, Afrojack & Nayer: GIVE ME EVERYTHING (4)

31. Haloo Helsinki!: KUULE MINUA (3)
32. Chisu: KOHTALON OMA (1)
33. Juha Tapio: SITKEÄ SYDÄN (3)
34. Tommi Kalenius: VIELÄKÖ RAKKAUS KANTAA (6)
35. Suvi Teräsniska: JOS MIKÄÄN EI RIITÄ (10)
36. Jippu & Samuli Edelmann: PIMEÄ ONNI (3)
37. Katy Perry: LAST FRIDAY NIGHT (T.G.I.F.) (2)
38. Pink: RAISE YOUR GLASS (8)
39. Adele: ROLLING IN THE DEEP (15)
40. Pitbull ft Marc Anthony: RAIN OVER ME (3)

41. Erin: VANHA NAINEN HUNNINGOLLA (9)
42. 3 Doors Down: WHEN YOU'RE YOUNG (5)
43. James Morrison: I WON'T LET YOU GO (5)
44. Lovex: SLAVE FOR THE GLORY (4)
45. Apulanta: PIHTIOTE (1)
46. Jukka Poika: SILKKII (3)
47. Erin: POPEDA (6)
48. Nightwish: STORYTIME (2)
49. Apulanta: VÄÄRYYTTÄ (11)
50. Britney Spears: I WANNA GO (11)

Tähän väliin mahtuu jo profiloituneempaa, iskelmä/pop-muurin ylittämiseen kykenemätöntä musiikkia. Pitbullin asema on vankistunut, ja Erinkin löysi paikkansa radioaalloilta. Reckless Love ja Lovex eivät kyenneet  lunastamaan soittomäärien luomia myyntiodotuksia, kun taas jatkuva myynti sai aluksi kitsaasti soineen Rolling in the Deepin juuttumaan rotaatioon.

51. Anna Abreu ft Redrama: WORST PART IS OVER (12)
52. Suvi Teräsniska: PAHALTA PIILOSSA (3)
53. Kaija Koo: KAUNIS, RIETAS, ONNELLINEN (7)
54. Snoop Dogg vs David Guetta: SWEAT (8)
55. Laura Närhi: TÄMÄ ON TOTTA (5)
56. Nickelback: WHEN WE STAND TOGETHER (3)
57. Britney Spears: HOLD IT AGAINST ME (6)
58. Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani: YSTÄVÄNPÄIVÄ (5)
59. Martti Saarinen: KAIPAUS NOUSEE SIIVILLEEN (8)
60. Lauri Tähkä: SYYSKUUN KYY (2)

61. Snow Patrol: CALLED OUT IN THE DARK (17)
62. Rihanna: S&M (8)
63. Michael Monroe: ’78 (20)
64. Rihanna ft Calvin Harris: WE FOUND LOVE (9)
65. Within Temptation: FASTER (8)
66. Anna Abreu: STEREO (2)
67. Lady Gaga: BORN THIS WAY (11)
68. Anna Abreu: HYSTERIA (5)
69. Lady Gaga: JUDAS (8)
70. Jason Derülo: DON'T WANNA GO HOME (16)

71. Happoradio: AHMAT TULEVAT (10)
72. Wiz Khalifa: BLACK AND YELLOW (14)
73. Apocalyptica ft Brent Smith: NOT STRONG ENOUGH (11)
74. Teleks: KAUNEIN KAIKISTA (7)
75. Lady Gaga: THE EDGE OF GLORY (15)
76. Jennifer Lopez ft Lil Wayne: I'M INTO YOU (19)
77. Rihanna: ONLY GIRL (IN THE WORLD) (2)
78. Milow: YOU AND ME (IN MY POCKET) (15)
79. Britney Spears: CRIMINAL (12)
80. Adele: SOMEONE LIKE YOU (7)

81. Happoradio: RAKKAUS (11)
82. Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani: PELKO POIS (11)
83. Happoradio: PELASTAJA (6)
84. Britney Spears: TILL THE WORLD ENDS (16)
85. Tommi Läntinen: RAHAA RIKKAAMPI (7)
86. Gym Class Heroes ft Adam Levine: STEREO HEARTS (11)
87. Lord Est ft Petri Nygård: REGGAEREKKA (12)
88. Flo Rida: GOOD FEELING (16)
89. LMFAO: SEXY AND I KNOW IT (11)
90. Suvi Teräsniska: ELÄVÄNÄ HAUDATTU (20)

91. Nelly: JUST A DREAM (15)
92. Tinie Tempah ft Eric Turner: WRITTEN IN THE STARS (14)
93. Michael Jackson with Akon: HOLD MY HAND (13)
94. Coldplay: EVERY TEARDROP IS A WATERFALL (8)
95. The Black Eyed Peas: JUST CAN'T GET ENOUGH (20)
96. Take That: THE FLOOD (6)
97. Madcon: FREAKY LIKE ME (13)
98. Anna Puu: SINÄ OLET MINÄ (5)
99. Bruno Mars: IT WILL RAIN (13)
100. Lovex: U.S.A. (9)

Anna Abreu, Britney Spears, Rihanna ja Lady Gaga mättivät biisejään listalle, mutta mikään niistä ei kohonnut yli muiden ykkössfääreihin. Viitoisvoitosta huolimatta kotimainen musa jäi täpärään vähemmistöön (49/100), ja viitoisvoitosta huolimatta suomenkieliset jäivät summaan 38.

Adele kruunasi vuotensa

Albumilistasta ei ole paljon raportoimista, kun mikään levy ei liiku suuntaan tai toiseen kahdeksaa porrasta enempää. Mutta Chisu sentään palasi kärkeen. Kohtalon oma jatkaa kuudetta viikkoa radiolistan ykkösenä, mutta tipahti singlelistan paalulta neloseksi, joten yhtäaikainen tripla jäi naftisti saavuttamatta.

Vuoden viimeisen sinkkuykkösyyden suo silti kernaasti Adelelle, sillä hän on pestissä ensikertalainen. Vaikka Set Fire to the Rain on roikkunut Top 20:ssä 26 viikkoa ja Rolling in the Deep hurjat 38, niiden huippusijat ovat kaksi ja kuusi. Näyttävästi kuudentena debytoi Vuosi vaihtuu, lohkaisu Lord Estin flopanneelta Sommoro senjoro -pitkäsoitolta. Sille ei kannattane ennustaa pitkää sukseeta.

Taatusti vauhdikkaimmin uusiutuu ensi viikolla radiolista, joka tukkeutui joulubiiseistä vielä viimevuotistakin hanakammin. Paljolti samoista tutuista, mutta Teleksin tuore Joulun suojaan kiihdytti pronssipallille erityisesti Radio Suomen veivaamana. Ehkä erikoisin arkistolöytö on Jose Felicianon Feliz navidad (1970) sijalla 22. Biisillä on teoreettinen sauma välttää pikaromahdus, koska siinä toivotetaan myös hyvää uutta vuotta.

Muotopuolet suosikit osa 3

Tammikuussa 1994 käynnistetyt Suomen viralliset viikkolistat täyttävät vuodenvaihteessa 18 vuotta, minkä kunniaksi tässä lajitelma tuon ajan menestyneimpiä albumilista-artisteja, jotka eivät ole koskaan käyneet singlelistalla.

5. Foo Fighters
Taatusti tilaston yllättävin nimi – eikö muka Fightersilla ole Suomessa singlehittejä, jos brittilistallakin kolme on mennyt top viiteen? No ei ole, vaikka radiosoitossa on käyty kuutosena, kaksi albumia kiipesi ykköseksi ja listaviikkoja on kasassa 114. Ehkä siinä piilee konkreettinen viesti, että Greatest Hits jäi sijalle 22.

4. Helmut Lotti
146 listaviikkoa ovat jakautuneet Lottin äänitteille ihmeen tasaisesti: yhdeksän albumia pysyi listalla vähintään kymmenen viikkoa, mutta mikään niistä ei yli kahtakymmentä. Parhaat käyneet sijoilla kaksi, kolme ja kolme. Sinkkuhittien puute ei ihmetytä – kotona Belgiassakin hepulla on vain yksi Top 10 -single ja sekin duetto. (Tähän korjaus kommenteissa.)

3. Yölintu
Ex-tanssiorkesteri voisi johtaa listaa, jos mukaan ynnättäisiin Simo Silmun sooloalbumit, mutta läheltä piti, ettei se puutu kokonaan. Haavoittumaton oli latauslistan seitsemäntenä hiukan ennen kuin latausmyynnit sulautettiin singletilastoon. Albumilistaviikkoja on yhteensä 181 plus Silmun 39.

2. Smurffit
Okei.

1. Andrea Bocelli
Vaikka Bocellin tunnetuin kappale Con te partiro oli suurhitti mm. Britanniassa Sarah Brightman -duettona (Time to Say Goodbye), meillä mies on tyytynyt 189 albumilistaviikkoon. Amore (2006) sai viisi paalupaikkaa, ja sen ohella Romanzakin (1997) keräsi yli 40 listaviikkoa. Lähimmäs radiohittistatusta on päässyt Besame mucho.

Muita singlehitittömiä albumimenestyjiä ovat muun muassa Bo Kaspers Orkester, Kaija Kärkinen & Ile Kallio, Club for Five, Von Hertzen Brothers, Patricia Kaas, Pentti Hietanen, Norah Jones, Tomi Metsäketo, Dream Theater ja Eric Clapton.

Muotopuolet suosikit osa 2

Tammikuussa 1994 käynnistetyt Suomen viralliset viikkolistat täyttävät vuodenvaihteessa 18 vuotta, minkä kunniaksi tässä lajitelma tuon ajan menestyneimpiä albumilista-artisteja, jotka eivät ole koskaan käyneet singlelistalla. Tänään sijat 6–10.

10. Janne Tulkki
Kesän 1998 Sinisen taivaan sateenkaari -biisillä julkisuuteen noussut Tulkki on viihtynyt albumilistalla 83 viikkoa, joista yhden ykkösenä (Sisältä kultaa). Tiukasti iskelmäväelle suunnatusta tuotannosta on lohjennut kymmenen Top 10 -radiohittiä, mutta huippusuosion päivistä on jo yli vuosikymmen. Viimekesäinen albumi jaksoi vain 47:nneksi.

9. Il Divo
Läpilyöntivuonnaan 2005 multikansallinen könsikäskvartetti roikkui kahdella albumilla yhteensä yhdeksän viikkoa listakärjessä. Vauhti laantui tuosta, mutta paraikaa on menossa 88. listaviikko. Konseptoitujen coverlevyjen kokonaisstrategiaan eivät kuulu hittisinglet.

8. Anne Mattila
27-vuotias Mattila on ehtinyt pukata lista-albumeja enemmän (11) kuin samanikäinen Antti Tuisku. 90 listaviikosta korkein on vietetty kolmosena (Unihiekkaa), ja tämänsyksyinen Rakkauden roinaa ylsi 15:nneksi. En tiedä, millä takavuosien annebiisillä olisi ollut saumoja menestyä nykymuotoisella latauslistalla – eikös Perutaan häät aiheuttanut jonkinlaista kohua?

7. Eros Ramazzotti
Eros soi 1990-luvun lopulla jonkin verran nuorisoradioissakin (kymmenen Top 10 -radiohittiä), joten poissaolo singlelistalta vähän ihmetyttää. Kuusi albumia ovat yhteensä keränneet muhkeat 124 listaviikkoa, mutta ei yhtään kärkikolmikossa. Maannainen Laura Pausini oli myös hilkulla päätyä tähän artikkeliin.

6. Jope Ruonansuu
Vaikka kultalevyjen määrässä Jope johtaisi koko porukkaa, niin listavertailussa jäädään tähän 119 viikolla, kun korkein sijoituskin on nelonen (Työnnä kännykkä hanuriin). Pitkäaikainen levy-yhtiö AXR ei ole ikinä satsannut myyntisinkkuihin, mutta olisiko sellainen käynyt kaupaksi – ehkä tuota kännykkäalbumia vauhdittanut Pieni Hiace?

Muotopuolet suosikit osa 1

Tammikuussa 1994 käynnistetyt Suomen viralliset viikkolistat täyttävät vuodenvaihteessa 18 vuotta, minkä kunniaksi tässä lajitelma tuon ajan menestyneimpiä singlelista-artisteja, jotka eivät ole koskaan käyneet albumilistalla.

5. Busta Rhymes
Suurisuinen rappari on elämöinyt Kat Delunan ja Pussycat Dollsin isoilla hiteillä (Run the Show #2, Don’t Cha #7) sekä Janet Jacksonin ja Tiëston kanssa vähän pienemmillä (What’s It Gonna Be #12, C’mon Catch Em by Surprise #19). Täysin omissa nimissään miehellä ovat Turn It Up / Fire It Up (#2) ja Touch It (#10).

4. Antero Mertaranta
Tämänvuotinen Finnish Hockey Mafia -kikkailu Taivas varjele (#2) ja ihan laulamalla esitetty Pedon ulvontaa (#17) toki tulee mainita, mutta paikan kunniataulukossa toi Ihanaa leijonat ihanaa. Vaikka tilastokummajainen on noussut eri miksauksina kolmesti ykköseksi (1999, 2000, 2009) ja kerran viitoseksi (2011), Top 20 -listaviikkoja sillä on yhteensä vain 12.

3. Will Smith
Näyttelijä-rapparin pinnalle nostanutta DJ Jazzy Jeff & Fresh Prince -kokoonpanoa ei Suomessa huomioitu, mutta vahvasti vanhoihin hitteihin nojaavilla 90-luvun lopun sinkuilla on kerätty kuusi merkintää: Men in Black (#2), Gettin’ Jiggy wit It (#9), Miami (#8), Wild Wild West (#2), Will 2K (#9) ja Black Suits Comin’ (#17).

2. Akon
Peräti kymmenen singlelistakäyntiä, mutta vain neljässä niistä senegalilaisjuurinen vokalisti on merkitty pääesiintyjäksi. David Guettan kanssa vedetty Sexy Bitch (#2) roikkui Top 20:ssä yli puoli vuotta, ja muista nimekkäistä kumppaneista mainittakoon Gwen Stefani, Michael Jackson, Pitbull ja Eminem. Vaikka läpimurtohitti Lonely (2005) kävi vain 19:ntenä, se nousi radiolistalla kuudenneksi.

1. Flo Rida
Häviää visiiteissä yhdellä Akonille, mutta niistä suurempi osa (7) ylsi kymmenen myydyimmän joukkoon ja on ensisijaisesti hänen nimissään. Parhaiten ovat pärjänneet Right Round (#3), Club Can’t Handle Me (#5), Where Them Girls At (#5), Sugar (#7) ja tuore Good Feeling (#7). Nuo molemmat viitoshitit ovat David Guetta -yhteistöitä.

Puuro jäähtyy

Ilman sijalle 49 kömpinyttä Julma-Henriä albumilistalla ei olisi yhtään debytanttia. Eikö tunnu nyt hyvältä, että tilasto laajeni Top 50:ksi? Ei ainakaan tuolla argumentilla, sillä vanhassa Top 40 -mitassa Samuli Edelmannin virsikokoelma (48–36) olisi se uusi tulokas. Henri on käynyt korkeimmillaan 11:ntenä, joten joulukuinen julkaisu on tämänkin todisteen valossa huono idea.

Tilasto on odotettuakin staattisempi, kärkikuusikossa ei mitään muutosta. Samaa on luvassa vielä viikon päästä, sillä vaikka seuraavassa listassa on hiukan myös joulunjälkeistä myyntiä, lahjaostosvolyymi jyrää sen yhteenlaskuissa täysin alleen. Joululevyt ottanevat takapakkia, mutta romahtavat ulos siis vasta kahden viikon kuluttua. Tilalletulijat ovatkin sitten arvoituksellisempia.

Tässä yhteydessä toivotan lukijoille oivaa joulua ja kiitän tämän vuoden kommenteista & linkkauksista. Pysykää kuitenkin koko ajan taajuudella, sillä pyhäpäivinä on luvassa kolmiosainen listablogispesiaali. Sillä ei ole mitään tekemistä joulun kanssa.

Rukoillaan kesät talvet

Uudesta radiolistasta paistaa läpi erityisesti se, että Radio Nova soittaa uutterasti joulubiisejä – ja paljolti niitä ilmeisimpiä lastchristmaseja. Tuoreitakin sesonkiesityksiä nousi mukaan kuten Teleksin Joulun suojaan (18) ja Michael Bublén All I Want for Christmas Is You (32). Leevi and the Leavingsin Jossain on vielä joulu (katso lauantaipostaus) on vihdoin kirjattu mittauksiin, mutta ilmaantui vasta sijalle 58.

Antti Tuiskun toiselta joulualbumilta löytyvä Rukous loikkasi muiden messissä 19:nneksi. Kyseessä on versio kesän 2006 Maj Karma -hitistä, joka ylsi singletilaston kakkoseksi ja 50 hittiä -listan kymmenenneksi. En keksi 2000-luvulta muuta suomalaisbiisiä, josta on tullut kahdesti listahitti sanoiltaan muuttumattomana (jätetään siis ruonansuu-osasto huomioimatta). Keksittekö te, jonkin idols-coverin tai muuta?

Kopioille kunniaa

Suomen musiikkibisneksen suuri vaiettu Poptori julkaisee äänitteitä, jotka hintansa ja jakelukanaviensa takia jäävät huomiotta myyntilistoilla eivätkä näy edes Musiikkituottajien kultalevytietokannassa. Mutta Poptorilla on ollut vielä vaietumpia ja vielä menestyneempiä edeltäjiä. 30 vuotta sitten kulta-aikaansa elivät päivän hittien halvat jäljitelmä-äänitykset, joista kasatut ns. huoltoasemakasetit ylsivät jopa sadantuhannen painoksiin.

Kun muistelee, mitä kaikkea jännää vanhaa on maassamme onnistuttu ”arvottomana” tuhoamaan, noille kasettimastereillekin olisi voinut käydä kalpaten. Vaan ei sentään – Rocket Records alkaa tammikuussa julkaista niitä uudelleen. Ensiksi tulee JP-musiikin Disco City -kasettijatkumosta koostettu satabiisinen nelois-cd. Rockethan nosti taannoin listoille parikin Jaakko Teppo -kokoelmaa. Lisätietoa täällä.

Annoskoko tosin arveluttaa, sillä monia kiinnostanee ensisijaisesti tsekata, millaisilla standardeilla biisit on tehty. You Tube -näytteen perusteella taso on lähes varteenotettava, voin kuvitella seasta löytyvän jossain suhteessa alkuperäisten veroisia tulkintoja. Esittäjissä on muutama ex-menestyjä kuten Salomon ja Arto Sotavalta, mutta valtaosa aika meriititöntä massaa. Sen verran sain selville, että Juicea kierrättävä Eerik Epänormaali on esiintynyt myös nimellä Eric Mannström.

Last Christmas, indeed

Keskiviikkona pyyhkäisi läpi viihdemediamme Gramexin tiedotteesta tehty uutinen, joka kertoi viime joulun soitetuimmista joulubiiseistä kaupallisissa radioissamme.
Siis viime joulun.
Vuosi takaperin.
Uutinen.
Jokseenkin saman tiedon olisi voinut poimia ihan tuoreeltaankin Nielsen-radiolistasta silloin kauan sitten. Kuka kehtaisi tuputtaa lukijoille uutisena vaikkapa vuoden takaista albumimyyntilistaa? (Luultavasti monikin, jos heille lähettäisi sopivanlaisen tiedotteen.)

Gramex on jo useana vuonna havainnut hyväksi rytmin, jossa tietoa edellisvuoden soitetuimmista artisteista pantataan maaliskuuhun ja soitetuimmista biiseistä peräti kesä–heinäkuuhun. Vuonna 2008 laskelmat tarjottiin toisin päin. Panttaaminen on aivan turhaa, sillä viihdeuutisissa on monta kertaa nähty, että otsikoihin pääsee helposti tarjoamalla saman tiedon uudelleen muutaman kuukauden päästä – kuka niitä vanhoja enää muistaa?

Tuon joululaulutilaston ykkönen Last Christmas nousi vuosi sitten Nielsen-radiolistalla kolmanneksi ja kolmonen Happy Xmas (War Is Over) yhdeksänneksi. Toiseksi soitetuinta, Leevi and the Leavingsin Jossain on kai vielä joulua, ei sen sijaan ole mittauskoneistoon ajettu, joten varmahko Top 10 -sijoitus jäi saamatta. Sen soitto on vieläpä lisääntymään päin, sillä edellisessä Gramexin joululaskelmassa tuo vuoden 1990 Varasteleva joulupukki -albumin lohkaisu oli vasta yhdeksäs.

Älä kääri pakettiin

Joululevyt eivät yleensä saavuta listapiikkiään viimeisellä, vaan toiseksi viimeisellä joulua edeltävällä viikolla. Esimerkiksi viime vuoden vetonaula Tomi Metsäketo ehti pudota kakkossijalta kahdeksanneksi ennen kauppojen sulkeutumista. Tästä voisi päätellä, että merkittävää osaa joululevyistä ei osteta lahjoiksi, mikä tuntuukin järkevältä. Papereista aattoiltana revittyinä niiden kuunteluaika kun jää kovin lyhyeksi – ainakin useiden radioiden mielestä joulumusiikin soittamisen kuuluu loppua viimeistään tapaninpäivänä.

Täten mikään jouluäänite tuskin syrjäyttää Nightwishiä kärjestä ensi viikollakaan, vaikka moni on tilastollisesti lähellä. Rajaton nousi Jouluyöllään neljänneksi, mutta nousun kääntöpuolena tämä on ensimmäinen vuosi, jolloin 2003 julkaistu Joulu ei palannut tilastoihin. Kumpihan on vahvemmilla ensi vuonna, vai käydäänkö taisto midprice-osastolla? Siellä vasta joulumusaa piisaakin.

Amy Winehouse (25) ja Korn (36) debytoivat pelätyn matalalla, mutta Top 50:ssä on jokunen näyttävä nousija. Ensimmäinen täysi myyntiviikko kohotti Rammsteinin 31–12 ja linnanjuhlakeikka Tuure Kilpeläisen 28–13. Aika väkinäinen keksintö, Samuli Edelmannin kolmesta virsilevystä poimittu lajitelma jaksoi vain sijalle 48.

Loppumattomalla lattialla

Tänään julkaistulla radiolistalla Happoradion Hiljaa niin kuin kuolleet harppasi 22. sijalta kymmenenneksi ja hieman paikkasi edeltäjänsä kämmiä. Bändin kuuden peräkkäisen Top 10 -radiohitin jälkeen näet Jälkiä-kokoelman eka uutuustäky Rakkaus jäi sijalle 11. Top 20 -rajan ylittivät nyt myös Kornin Narcissistic Cannibal (20) ja – lopultakin – Jennifer Lopezin Papi (18).

Papi debytoi singlelistan yhdeksäntenä jo ennen Love?-albumin ilmestymistä huhtikuussa. Varsinaiseksi singlelohkaisuksi (megahitti On the Floorin seuraajaksi) poimittiin kuitenkin I’m Into You, jolloin Papi katosi ja alkoi nostaa taas päätään aika näyttävän videon ilmestyessä syyskuussa. Toinenkin, korkeimmillaan 12:nneksi kantanut listarundi päättyi jo, mutta NRJ:n ja Novan tuella pisteitä kerätään nyt airplay-puolella.

Papi-videota on You Tubessa ehditty katsoa yli 28 miljoonaa kertaa, mutta se on mitätön summa On the Flooriin verrattuna. Sen virallinen VEVO-video julkaistiin 3. maaliskuuta, ja mittari näyttää nyt numeroa 448.684.378! Jos oletetaan kaikkien katsoneen neljä-ja-puoliminuuttisen rainan alusta loppuun, voidaan laskea sen pyörineen runsaan yhdeksän kuukauden ajan tauotta keskimäärin 5000 katsojan koneella.

Kannibaali söi ostajansa

Suomen singlelistan ja latauslistan identtisyydessä on havaittu poikkeama! Nightwishin Storytime jatkaa singletilaston kärjessä neljättä viikkoa, mutta latauksissa se luopui ykkössijasta kahden viikon jälkeen. Silti mielestäni latauslistan sijoja 21–30 voi aivan hyvin nimittää myös singlelistasijoituksiksi.

Täten voi myös sanoa, että Korn-single Narcissistic Cannibal on viettänyt jo viisi viikkoa Top 30:ssä (vaikkakaan ei Top 20:ssä). Tuossa ei ole mitään outoa, parempaankin bändi on pystynyt, mutta biisi on Skrillexin ja Kill the Noisen tuella tienannut yllättäen saman sijan (23) myös radiosoittolistalla. Sen voisi tulkita hyväksi enteeksi The Path of Totality -albumille.

Kornin aiemmat albumit ovat keränneet Suomesta muun muassa sijat 2, 3, 4 ja 4 eli sille toki soisimme myös paalupaikan, mutta ajoitus on nyt aivan väärä – Anttilan Top 40 -väliaikatiedoissa Totalitya ei näy laisin. Ei näy kyllä Amy Winehouseakaan. Lienevät molemmat matkalla tammikuun elpyjäosastoon.

Teho-Jopetusta

Viikon albumilistalla on erikoinen painotus, sillä 39 parhaan joukossa ei ole yhtään AXR-yhtiön julkaisua, mutta loppujen 11:n seassa kuusi. Alkujaan Audiovoxin, sitten Edelin alaisesta levymerkistä itsenäiseksi firmaksi ryhtyneen AXR Music Oy:n tämänvuotisiksi kärkimenestyjiksi kasvoivat albumeissa Kari Tapio -kokoelmat ja sinkuissa Pojun Poika (saunoo). Takaiskuina voinee pitää Arja Korisevan ja Jamppa Kääriäisen joululevyjen listautumattomuutta.

AXR:n kivijalka-artisteina toimivat parisenkymmentä vuotta kaksi miestä, joista toinen kuoli ja toinen lähti. Jopetusministeri on Jope Ruonansuun ensimmäinen lista-albumi, jota ei julkaissut AXR, vaan RCA/Sony. Vanhan firman piikkiin Ruonansuu teki neljätoista kultalevyä, joista muutama ei ylittänyt lainkaan Top 40 -kynnystä – paras sijoitus on nelonen. AXR:llä ja sen entisellä sisarmerkillä Mediamusiikilla on jostain syystä aina ollut listamenestyksen ja tukkumyyntilukujen välinen korrelaatio vähän mitä sattuu.

Jos jäi epäselväksi sen kuolleen kivijalan henkilöllisyys, niin Jopetusministeri sisältää esityksen nimeltä Kari Tapio, joka on väännös Sleepy Sleepersin Donna Summer -väännöksestä Metsäratio. Levy(tyshistoria)n uskomattomin limbo on Lähtisitkö, jossa varamanu hokee Pave Maijasen alkuperäisäänitteen päälle ”Jaa mää vai?”

Myöhäisyydessäkin voi kilpailla

Mitä lähemmäs joulua tullaan, sitä harvinaisemmiksi käyvät muutoin niin tavalliset albumilistan ykkösdebyytit. Koko virallisten viikkolistojen 18-vuotisen historian ”myöhäisyysennätys” oli tähän asti Mokomalla, jonka Luihin ja ytimiin nousi suoraan kärkeen 5.12.2007, mutta nyt Nightwish rikkoi sen. Imaginaerumkin ilmestyi 30.11., joten joulukuussa julkaistulta albumilta temppu on yhä tekemättä.

Viikon muut uutuudet todistavat sesongin hankaluudesta – kovin matalalle jäivät ensiyrityksellä Rammstein (31), Jope Ruonansuu (33) ja Tarja Turunen (37). Il Divon (21) päätyminen noiden ohi toiseksi korkeimmaksi tulokkaaksi on jopa yllätys. Katsotaan, kuinka viikon päästä käy vaikkapa Kornin ja Britanniassa riuskasti myyvän Amy Winehousen.

Jouluäänitteet sen sijaan ovat täyttäneet kärkipään tavallista tiiviimmin (muun muassa sijat 2, 5 ja 8), ja Smurffitkin ovat ylempänä (6) kuin viiteen vuoteen. Mutta Räyhällistä joulua ei suostu pulpahtamaan esiin Top 20:n alapuolelta, vaikka edellinen Hevisaurus-levy käy yhä kaupaksi sijan 16 edestä.

Music Export Finland

Nightwishin paalupaikka seuraavalla albumilistallamme on kai selviö, samaanhan ovat yltäneet bändin kaikki 2000-luvulla julkaistut studiolevyt. Mutta mieleen tulevat Imaginaerumin edeltäjän Dark Passion Playn yli kahden miljoonan myynnillä kerätyt hienot ulkomaiset listasijoitukset, joita voi lukea vaikka täältä. Millä tavoin yli neljän vuoden tauko vaik(e)uttaa?

Hyvää ei enteile ainakaan Storytime-singlen vastaanotto, kun sitä vertaa useiden Euroopan maiden Top 20:ssä nähtyyn Amaranthiin. Storytime ei ole ehtinyt lainkaan esimerkiksi Ruotsin listalle, ja Saksassa se jäi 39:nneksi eli alemmas kuin Amaranthin seuraaja Bye Bye Beautiful. (Laitoinko äsken linkin wikipediaan? Siellähän on ihan puuta heinää ainakin Amaranthin Norjan-menestyksestä. Mikään ykkönen ollut.)

Ehkä vain odotamme ja yllätymme iloisesti kaikesta, mitä tulee. Jotenkin tässä iskee tarve muistuttaa, että vielä viime vuonna Tarja Turusen What Lies Beneath ylsi Saksan albumilistan neljänneksi. Mutta sovitaanko, että kukaan ei edes vilkaise sen kummallisen ”Britannian rocklistan” ja STT:n siitä vääntämien uutisten suuntaan?

Adventtikärjistys

Tänä sesonkina kulta- ja platinamyyntitiedotteet täyttävät viihdeuutispalstoja lähes vanhojen aikojen malliin, mutta yhtä ei näy. Vaikka Adelen 21:n kerrottiin jo kesällä saavuttaneen Suomessa kultalevyn ja koko loppuvuosi on liidelty listakorkeuksissa, lisäkuorrutteista ei ole tietoa. Levyn biisejä on tuoreimmalla Top 20 -singlelistalla kolme, ja niistä korkein Someone Like You nousee radiolistaa 14:ntenä.

Toisaalta 21:n maailmanlaajuista suosiota on jaksettu hehkuttaa, ja se on toistuvasti nimetty vuoden myydyimmäksi levyksi ikään kuin tilanne olisi jo kauan sitten ratkennut. Todennäköinenhän tuo titteli on, mutta vaikka äänitemenekki on ollut laskussa, se ei tarkoita että yksittäisen levyn kysynnälle olisi olemassa jokin katto. Ainakin teoriassa on yhä mahdollista, että esimerkiksi jouluksi ilmestyvä albumi ehtii käydä kaupaksi paremmin kuin koko vuoden listakärjessä juhlinut.

Kuvitellaanpa huomiseen mediaan uutinen, että John Lennon, Bob Marley, Karen Carpenter, Elvis Presley ja Freddie Mercury ovatkin hengissä ja tehneet upean kimppa-albumin. He ovat myös keksineet keinon, jolla syöpä, aids, anoreksia, ampumahaavat ja mihin-elvis-nyt-kuolikaan parannetaan, mutta siihen tarvitaan rahaa. Tuon sensaatiolevyn kaikki tuotot ohjataan parannustyöhön. Mitä arvelette, rikkoutuisivatko 21:n lukemat loppuvuoden aikana?

Kupla karkuteillä

Albumiykkösemme Mutala julkaistiin 23. marraskuuta ja oli paras laskennassa, joka kattoi 23.–29. päivien myynnin. Lista koottiin keskiviikkona 30. marraskuuta, mutta julkaistiin vasta torstaina 1. joulukuuta, joka siis on Mutalan listalletulokuukausi. Tuntuu aika hitaalta tapahtumaketjulta vuonna 2011.

25 vuotta sitten oltiin ripeämpiä. Tuolloin, tarkemmin ottaen maanantaina 1. joulukuuta 1986, julkaistiin Eppu Normaalin Valkoinen kupla. Albumi- ja singlemyyntiä mitannut Mitä Suomi soittaa -lista toimi koko olemassaolonsa (1972–1989) siten, että uusi tilasto aina mittasi päättynyttä kuukautta ensimmäisestä viimeiseen päivään. Kuinka ollakaan, marraskuun 1986 albumilistan ykkösenä komeili Valkoinen kupla!

Tilanne ei tainnut ketään kummastuttaa siksi, että listaa julkaiseva Apu-lehti piti tapanaan aikailla sen kanssa monta viikkoa – tuokin näki päivänvalon vasta 2.1.1987. Passeliltahan kuplan kärkipaikka silloin vaikutti, koska kaikki tiesivät levyn dominoineen joulumyyntiä. Nyt asioita kirjoista tutkiva saattaa sen sijaan ihmetellä, miksi Poko-historiikissa kerrotaan joulukuun julkaisusta ja Suomi soi 4:ssä marraskuun ykkössijasta.

Ristiriidan syitä voi vain arvailla, koska laatijakin on jo kuollut. Voi hyvin kuvitella kauppiaiden painottaneen raporteissaan viimeisten päivien menekkiä, ja ehkä levy oli myynnissä ennen virallista ilmestymistään. Vastaavaa varaslähtöä en kuitenkaan ole havainnut muissa takavuosien tilastoissa, vaikka paljon olenkin niitä syynännyt.

Eppu kestää isältä pojalle

Eppu Normaali on takavuosina päässyt albumilistan ykköseksi 13 levyllä, joista kymmenen oli studioäänitteitä ja kolme kokoelmia. Neljästoista ykkönen Mutala on jotain tuolta väliltä ja oikeastaan aika hankalassa paikassa. Nuo kaikki edeltäjät nimittäin viettivät kärjessä vähintään kaksi viikkoa, mutta tämänviikkoisia julkaisuja tutkiessa tuon perinteen jatkaminen käy Mutalalle vaikeaksi.

Rammstein-kokoelma ei poissaolostaan päätellen tainnutkaan ilmestyä Suomessa vielä maanantaina. Mutta yllättäviä poissaolijoita on niissäkin, jotka tulivat ajoissa myyntiin, kuten singlelistalla mainiosti menestynyt Lord Est. Tai näyttävähkösti puffattu Stina Girs. Cirque du Soleil -showhun tehty Michael Jackson -remix Immortal puuttuu myös, vaikka on ehtinyt kerätä Top 20 -sijoja monesta Euroopan maasta.

Listaknoppi bongattu sijalla 35! Jani Jalkasen debytoidessa Kari Tapio -kokoelmien seassa meillä on historian ensimmäinen albumitilasto, jossa omine soololevyineen nähdään isä ja poika tai mikä tahansa vanhempi-lapsi-kombinaatio. Tietääkseni aiemmin ei edes saman vuoden sisällä ole saatu muita tällaisia pareja kuin Inka ja Jukka Kuoppamäki (1997) ja Kelly ja Ozzy Osbourne (2003).

Rääppiäisvuosi

Arttu Wiskarin Tuntematon potilas tipahti tuoreella radiolistalla 28. sijalta 52:nneksi. Entäpä sitten? No, koska se ei enää kerää vuosilistapisteitä Top 40:n ulkopuolella, viimeinenkin toive on katoamassa siitä, että tämän vuoden radiosoittotilaston kärjessä näkyisi tämänvuotisia biisejä. Ainakin kaksi, ehkä kolmekin parasta julkaistiin 2010. (Joo, nimiä ei ole vaikea arvata, mutta ylläpitäkäämme jännityksen rippeitä.)

Hittien listakierto näyttää loppuvuonna nopeutuneen, ja syysjulkaisuja on tulosten yläpäästä turha etsiä. Jaa, Maroon 5:n ja Christina Aguileran Moves Like Jagger on yhä hyvissä asemissa (9), mutta tuskin ehtii nykyrotaation säilyttäessäänkään kerätä kärkiviisikkoon oikeuttavia pisteitä. Edes Adam Levinen mukanaolo Top 20:n tuntumassa kuplivalla Gym Class Heroesin Stereo Hearts -hitillä ei ole pukannut Jaggeria alamäkeen.

Single- ja radiolistojen menestyneimpien biisien Top 100 -vuosilistat siis presentoidaan Listablogissa joulu–tammikuun vaihteessa. Perinteisesti, sanoisinko.

Vaahteranpunainen joulu

Anttila-myynnin ennakkotietojen perusteella se on tapahtumassa jälleen: Rihannan Talk That Talk käy oudon hitaasti kaupaksi. Laulajattaren kolme edellistä albumia saavuttivat korkeimmat sijansa kahdeksannella, yhdeksännellä ja seitsemännellä listaviikollaan, mikä maineeseen ja hittisumaan suhteutettuna ei käy järkeen – ainakin 90 prosenttia kilpailijoista kun tekee sen aina julkaisuviikollaan.

Sen sijaan Nickelback näyttäisi palaavan kärkikymmenikköön lähes 10 vuoden tauolta. Saattavat jopa viikon kaksi ostetuinta tuontilevyä olla kanadalaisia, koska Michael Bublé taatusti loikkaa promokäyntinsä voimin kohti huippua. USA:n ykkösenä juuri debytoinut rappari-näyttelijä (ja Rihannan exä) Drake on hänkin Kanadasta, mutta tuskin ihan heti valtaamassa meidän tilastojamme.

Ennen Bubléta rapakontakainen joulumusa ei juurikaan ole uponnut suomalaisiin – ehkäpä tärkeä osa joulua eli traditiot poikkeavat tässä suhteessa liikaa toisistaan. Andrea Bocellin toissavuotinen My Christmas sen sijaan menestyi, koska siinä tulkittiin eurooppalaisiakin kappaleita kuten O Tannenbaum (Oi kuusipuu) ja Cantique de Noël (Oi jouluyö). Musiikkituottajien tietokanta näyttää kultamyyntiä myös levylle, josta en muista ennen kuulleenikaan: Elvis Presleyn Christmas Wishes. Varmaan midprice- tai kytkykauppatavaraa.

Valmistusmaa: Saksa

Kun vertaillaan albumilistamme saksalaisia menestyslevyjä, pisimpään kärjessä on viihtynyt The Baseballsin Strike, 13 viikkoa. Eniten kaikilla levyillään ykkösviikkoja (15) on kerännyt Modern Talking. Mutta kenellä on eniten ykkösalbumeita? No tietysti Rammsteinilla, joka on saavuttanut neljällä albumilla kahdeksan paalupaikkaa ja myös historian ainoana esiintyjänä tehnyt re-entryn ykköseksi.

Eilen 14:ntenä debytoinut Mein Land on jo sekstetin kahdestoista Top 20 -single, ja vaikka sija ei ole kovin korkea, jotain yhtyeen kannatuksesta kertoo sen syntyminen pelkällä cd-singlemyynnillä. Rammsteinilla on omistautuneita faneja, mutta aika ennakoimattomaan ilmastoon julkaistaan maanantaina kokoelmalevy Made in Germany 1995–2011. Kiinnostaako se omistautuneita faneja, kiinnostaako se muita?

Vaikka kiinnostaisi, viidennen peräkkäisen ykkösen saavuttaminen on hankalaa. Ensimmäinen myyntiviikko jää vajaaksi, ja vastaan asettuu poikkeuksellisen kovia kotimaisia äänitteitä. Mutta listoja (toivottavasti) laaditaan joulun jälkeenkin – ehkä Made in Germanyn aika koittaa helmikuisen Areena-konsertin myötä. Kaksi tähänastista Rammstein-albumia on osoittanut sitkeytensä roikkumalla tilastoissamme yli 40 viikkoa.

50 sanaa voitti 29 syntiä

Kate Bushin 50 Words for Snow ehti maanantaijulkaisuna albumilistan korkeimmaksi tulokkaaksi, mutta jäi pykälällä normiksi muodostuneesta Top 10 -sijoituksesta. Vaikka suosio on taukoineenkin pysynyt vakiokorkealla ja vaikka ainakin Nyt-liitteessä ja Aallon listaohjelmassa toisin väitettiin, Bush ei ole koskaan yltänyt Suomessa ykköseksi.

Jo ennen trion ensimmäisenkään pitkäsoiton ilmestymistä keväällä 1973 Haminassa taltioitu Hurriganes-live debytoi 13:ntena. Siinä kuullaan muun muassa Roadrunner, joka ilmestyi samannimisellä albumilla vasta puolitoista vuotta myöhemmin. Kaksi aiemmin julkaistua konserttilevyä, Live at Metropol ja Live in Stockholm 77 nousivat kuutos- ja viitossijoille vuosina 1988 ja 1996.

20:nneksi ilmestyneeltä Petri Nygård -kokoelmalta 29 syntiä ei osannut odottaa oikein mitään – enemmän kiinnostaa kaksi isoa hittiä hänen kanssaan tehneen Lord Estin menekki ensi viikolla. Ehdottomasti alle odotusten pärjäävät esikoisellaan 22 viikkoa listalla viettäneen ja kultaa myyneen Puhuvan koneen kakkoslevy (42) ja Sielun veljien kokoelma (45).

Vanhakaan synti ei unohdu

Jenni Vartiaisen ja PMMP:n takavuosien hittien radiositkeys on aika ajoin tullut ilmi Listablogin sivulauseissa, ja samasta teemasta on asiaa edelleen: peräti neljä vartiaislaulua on tämän viikon Nielsen-radiolistalla sijojen 34 ja 56 välissä. Mutta sadan soitetuimman joukossa käy silloin tällöin myös reilusti iäkkäämpää materiaalia.

Nytkin Kolmannen naisen Valehtelisin jos väittäisin (1990) on 88:ntena, Pet Shop Boysin It’s a Sin (1987) 75:ntenä ja Juice Leskisen Viidestoista yö (1980) 73:ntena. Noille kaikille on merkitty 37–40 listaviikkoa, mikä kuulostaa aika randomilta – ikään kuin joku olisi puolihuvikseen ajanut ne mittauskoneistoon tämän vuoden alussa. Viidennentoista yön julkaisustahan on kulunut jo reilusti yli 1500 viikkoa.

Me pistäytyjät

Seuraavalle albumilistalle saapuu taas muutama uutuus ja ehkä jokunen joulupalaaja, joille toisten on tehtävä tilaa. Yksi todennäköisimmistä väistyjistä on Hannibal & Joku roti mafian Viimiseen hengenvetoon sijalla 35. Jos Hannibalin Soppa-yhteislevy lasketaan mukaan, mies on ennen tätä päässyt listalle kolmella pitkäsoitolla, ja jokainen visiitti kesti yhden viikon.

Samanlaisen kolmesta yksiviikkoisesta koostuvan ansioluettelon omistavat Black Sun Aeon, Blackmore’s Night, Eternal Tears of Sorrow, Immortal, Kalmah, Matthau Mikojan, Notkea rotta, Omnium Gatherum, Sadetanssi, Satyricon ja The Valkyrians. Ennen Hannibalia neljä pikakäyntiä on kerännyt Reverend Bizarre, mutta alan ennätystä pitää Avantasia: saksalaisherran kaikki viisi listaäänitettä poistuivat kuvioista seitsemän päivän jälkeen.

Tuotteliaammilta tekijöiltä löytyy menestysten seasta enemmänkin yksiviikkoisia – esimerkiksi Pelle Miljoonalla on niitä kahdeksan, joista viisi peräkkäin. Mutta jos tarkkaillaan pelkkää virallisten viikkolistojen aikaa, tässäkin pisin korsi on päätynyt The Beatlesille, jonka koko tuotanto roiskahti remasteroituna syksyllä 2009 tilastoihin. Joidenkin Beatles-levyjen kohdalla tuo yksi listaviikko pitää historiallisestikin paikkansa, koska niiden ilmestyessä (ennen vuotta 1966) Suomessa ei laadittu lainkaan albumilistoja.

Pohjanlahti on leveä

Suomen albumilistalla Top 10 on kokonaan kotimainen, ja Ruotsissakin kärkikolmikko, jonka muodostavat vanhat tutut Larz-Kristerz, Eldkvarn ja Magnus Uggla. Nelosena tulee sitten Adele, ja jokseenkin kaikki ulkomaiset äänitteet ovat siellä ylempänä kuin meillä – poikkeuksina Michael Bublé, Red Hot Chili Peppers ja Megadeth.

Joissain tapauksissa ero on melkoinen, esimerkiksi meillä 43:ntena debytoinut Susan Boyle komeilee Ruotsissa kymmenentenä. Sijan 14 Sting-kokoelmaa ei Suomi ole noteerannut lainkaan – kuten ei Tony Bennettin tähtiä tihkuvaa Duets II -albumiakaan. Bennett vieraili suositussa norjalais-ruotsalaisessa Skavlan-puheohjelmassa, ja levyn paras sijoitus kummassakin maassa on 7. Bennett lienee promokiertänyt Keski-Eurooppaakin hyvistä listanumeroista päätellen.

Skavlan lähetetään perjantaisin klo 22 myös Suomeen FST:n kautta, ja viime viikolla näin siinä Ryan Adamsin laulamassa ja kertomassa tinnituksestaan. Ashes & Fire debytoi muutama viikko sitten Ruotsin kolmossijalla, ja miehellä oli aikaisemminkin kolme Top 10 -merkintää. Suomen listoilla Adamsia ei ole tavattu ikinä – eikä Bennettiä. Jos Duets II saataisiin kiinnostamaan suomalaisia, 85-vuotias veteraani veisi iäkkäimmän debytantin ennätyksen Johannes Virolaiselta.

Jatketta ansioluetteloon

Albumilistan korkeimman (5) uutuuden Katri Helenan uraa ehdittiin jo maanantaina setviä, mutta toiseksi korkein Antti Tuisku (10) teki myös tilastohistoriaa. Minun jouluni 2 on hänelle jo yhdeksäs Top 10 -pitkäsoitto, mihin kukaan muu alle 30-vuotias sooloartisti ei ole koskaan kyennyt – ja Tuisku on vasta 27-vuotias.

Vain kuusi viikkoa edellisen Hevisaurus-levyn jälkeen Räyhällistä joulua debytoi 21:ntenä. Listalle jo ehtineistä jouluäänitteistä Rajaton ja Michael Bublé ovat nasakassa nousussa ja paradoksaalisesti nimetty Kaikkien aikojen paras joululevy 2 näyttäytyy 38:ntena, mutta Justin Bieber romahti 21. sijalta 47:nneksi. Sesonki-imu on kateissa myös Munamieheltä (15–36).

Sinkuissa Nightwish nettosi Storytimella 13. ykkösensä, mikä oikeuttaa kaikkien aikojen ykkösrohmuissa toiselle sijalle. Yhteistulosten kärjessä on tietenkin Apulanta, jonka Pihtiote nousi latauslistalla 12. sijalta seitsemänneksi, vaikka kokonaismyynnissä tipahtikin kakkoseksi. Aika kokenutta porukkaa on muillakin Top 20:n sijoilla, sillä vain kaksi (Christina Perri ja Lucenzo) ovat mukana ensimmäisellä hitillään.

Koko perheen tarinatuokio

Jotkut asiat ovat yhteisiä. Radioasemat tarttuivat tasaisen hanakasti uuteen Nightwish-singleen Storytime, joka ilmaantui radiolistan viitoseksi. Tosin The Voice ja Aalto ehtivät pyöräyttää sen tarkkailuaikana vain kerran. Pitkästä aikaa olemme joulukuussakin saamassa albumitilastoon korkean (tai siis ykkös-)debyytin, sillä Imaginaerum julkaistaan vasta 2.12.

Viikkoa aiemmin ehtii kärjessä käydä Eppu Normaalin Mutala, jonka avausraita Hiljaa huomiseen on radiolistan toiseksi korkein uutuus aika paljon Storytimea alempana (38). Myös Topi Sorsakosken platina-albumilta on löytymässä jonkinkokoinen radiohitti, koska Viimeiseen korttiin kiipesi sijalle 36 – upeasti yhdellä pykälällä ohi tuoreen PMMP-maistiaisen, vasta 136 listaviikkoa keränneen Lautturin.

Ai niin, uusi ykkönen on Apulannan Pihtiote. Tällä kertaa ei ”rikottu” ”maailmanennätyksiä”, sillä tämän osaston paalupaikkoja triolla on vain kaksi. Ensimmäisenä Apis-singlenä (tai oikeammin ep-raitana) huipun saavutti Paha ihminen kolme vuotta sitten. Nightwishkin jahtaa toista radioykköstään, singleykkösiä on 12.

Katrin vuosikymmenet

Suomessa alettiin koota albumilistoja vuonna 1966, ja kovin kauan ei tarvinnut odotella Katri Helenan mukaantuloa: heinäkuussa 1967 lp Katupoikien laulu nousi Iskelmä-lehden myyntitilaston seitsemänneksi. Seuraavan vuoden Paikka auringossa noteerattiin Suosikissakin viitossijalle. Listat olivat tuolloin vain kymmenen nimikkeen mittaisia – Suosikki siirtyi Top 20 -aikaan elokuussa 1969, jolloin Iskelmä-lehti oli jo lakkautettu.

Viime viikolla ilmestynyt Valon maa on julkisuusprofiililtaan ja tiettävästi myös budjetiltaan niin stydi äänite, että ihan perustellusti odotamme siltä Top 10 -debyyttiä. Moisella tehtäisiin listahistoriaa paitsi kärkikymppilevyjen ajallisessa etäisyydessä myös siinä, että Katri Helenasta tulisi ensimmäinen esittäjä, joka on julkaissut Top 10 -albumeita kuudella vuosikymmenellä.

Alkuajat sujuivat vaivatta – 1970-luvulla niitä tehtailtiin jopa kahden levyn vuosivauhtia. 1980-luvulla saldo kuitenkin karttui vain yhdellä (Kirje sulle #6, 1984) ja 1990-luvulla kahdella (Anna mulle tähtitaivas #8, 1992 ja Vie minut #3, 1995). Nihkein oli ainoastaan yhden kymppisijan tuonut 2000-luku, mutta tuokin yksi (Elämänlangat, 2006) sisälsi ennenjulkaisematonta musiikkia. Katri Helenan saavutuksen arvo on juuri siinä, että ketjuun ei ole tarvittu kokoelmia.

Heille kelpaa, joskus myös meille

Brittilistaa johtava Florence + The Machinen Ceremonials debytoi meillä 27:ntenä. Yhtyeen edellinenkin levy nousi kotimaassaan ykköseksi, mutta ei tilastoitunut Suomessa. Samalla tavoin Kasabian pääsi hiljattain tutustumaan listakulttuuriimme vasta kolmannella brittiykkösellään Velociraptor. Tarkoittaako tämä sitä, että musiikkimakumme olisivat pitkän erkanemisen jälkeen löytämässä yhteistä säveltä?

Saarivaltion kärkeen pääsee yhä meillä sangen tuntemattomia nimiä kuten Ed Sheeran ja Nero, tai hittibiisistä huolimatta albumilistallemme kelpaamattomia kuten Example. Tein pienen vertailun eri vuosilta ja totesin, että vuoden 2010 brittiykkösistä 20 nousi Suomen Top 50:een, 11 ei. Aika hyvä summa, mutta moni noista teki sen vain niukin naukin kuten Take That, Pendulum, Phil Collins ja Oasis-kokoelma.

Vuonna 2005 suhde oli samantyyppinen, 32 ykkösestä 18 rekisteröityi meilläkin, ja tuolloinhan albumilista oli 10 nimikettä lyhyempi. Mutta ero vuoteen 2000 on merkittävä: tuolloisista 26 ykkösestä kaikki paitsi kaksi menestyi myös Suomessa, ja noista kahdesta Gabriellen Rise-levyn nimikappale oli meillä hitti ja Travisin The Man Whon seuraaja The Invisible Band ylsi sijalle 13.

The Man Who on mukana jopa brittihistorian ostetuimpien albumien Top 40 -laskelmassa, jollaisen Markus Hilden ansiokkaasti kokosi blogiinsa. Siihen mahtuu kolme muutakin pitkäsoittoa, joita ei ole ikinä nähty Suomen listalla: Meat Loafin Bat Out of Hell, David Grayn White Ladder ja Take Thatin Beautiful World.

Edelleen suomalainen

Tähän aikaan vuodesta kirjaimet MMM ovat hyvin esillä kirjakaupoissa, ja nyt myös albumilistalla – korkeimpina uutuuksina kun saatiin mukaan Mokoma, Megadeth ja Munamies. Tosin kukaan noista ei näyttäydy ihan maineensa mukaisesti: kolmen peräkkäisen ykkösen jälkeen Mokoman Varjopuoli on viides, kolmesti urallaan kakkoseksi yltänyt Megadeth kahdeksas ja kevällä kärkeen pomppinut Munamies vasta viidestoista.

Huipulla jatkava Topi Sorsakoski haalii ymmärrettävästi valtaosan vainajasympatiasta, mutta Kari Tapio -kokoelmillekin riittää yhä ottajia. AXR on julkaissut niitä tänä vuonna kaksi, jotka pitävät paraikaa sijoja 22 ja 28. Miehen varhaisempaa tuotantoa hallitseva Warner nostatti alkuvuonna Kaikki parhaat -uusintajulkaisun neljänneksi, ja nyt tutunmuotoinen megaboksi/tupla-cd-kaksikko Olen suomalainen debytoi 19:ntenä. Missä viipyy tanssiremix-pläjäys, kumpi ehtii ensin?

Singlelistan kärjessä toistuu Apulannan keväinen keikaus – silloinhan Vääryyttä meni ykköseksi cd-myynnin turvin debytoituaan latauslistalla vasta 10:ntenä, ja nyt Pihtiote merkkautti sijat 1 ja 12. Puoli vuotta sitten tultiin nopeasti alas, joten seuraamme herkeämättä biisin jatkoliikehdintää. Radiovastaanotto on tällä kertaa parempi, jo kakkossijan arvoinen, ja sinkkuykkösiä triolle on täten kertynyt jo 22.

Multihittiyttä

Viimeviikkoisen singlelistan 18. sijan jatkoksi Chisun Kohtalon oma ilmaantui tänään radiolistan sijalle 11. Kun edeltäjähitti Sabotage pitää yhä paikkoja neljä ja seitsemän, niin ensi viikoksi tuplaedustus kumpaankin top teniin, eiks joo? Tuohon ultraharvinaiseen temppuun on Jenni Vartiainenkin yltänyt vain kerran, tämän vuoden viikolla 8 biiseillä Missä muruseni on ja Duran Duran.

Myös seuraava saavutus on harvalle muulle kuin Vartiaiselle tuttu: samalta albumilta neljä 20 parhaan joukkoon sekä myynnissä että soitossa noussutta singleä. Britney Spears pisti tavallaan Jenniä paremmaksi hoitamalla homman yhden kalenterivuoden aikana, kun Criminal hyppäsi tänään 21. sijalta 12:nneksi. Tässä Femme Fatalen lohkaisujen parhaat sijoitukset.
Hold It Against Me: S 1, R 6
Till the World Ends: S 6, R 16
I Wanna Go: S 10, R 11
Criminal: S 16, R 12 (molemmat yhä nousussa)

Spears teki toki saman vuonna 1999 esikoisalbuminsa kappaleilla Baby One More Time, Sometimes, (You Drive Me) Crazy ja Born to Make You Happy, mutta tuolloin pitkän hittiketjun lypsäminen yhdeltä pitkäsoitolta oli yleisempää kuin nykyisin. Hänellä riittää yhä tavoiteltavaa, sillä jos huomioi pelkän radiolistan, Katy Perryn Teenage Dreamsiltä lohkesi viideskin Top 20 -hitti.

Kilvan helkkäilee

Jo albumilistalle ehtineiden Michael Bublén ja Rajattoman lisäksi markkinoille pukkaa muitakin potentiaalisia jouluäänitteitä, päällimmäisinä Antti Tuiskun Minun jouluni 2, Justin Bieberin Under the Mistletoe ja Hevisauruksen Räyhällistä joulua. Ensi torstaille korkeaa debyyttiä puuhaavassa Munamiehen talvessa on biisinnimien perusteella niin ikään jouluteemoja, ja joku saattaa ostaa myös Jamppa Kääriäisen sesonkilevyn.

Monina 2000-luvun vuosina ei ole julkaistu yhtään Top 20 -kelpoista joulualbumia, joten elämme runsaita aikoja. Viime joulun kymmenen myydyimmän joukossa niitä oli kaksi (Tomi Metsäketo #2, Smurffit #8), samoin sitä edellisenä (Andrea Bocelli #2, Suvi Teräsniska #3) ja vuonna 2003 (Rajaton #2, Mamba #6), mutta noiden lisäksi Top 10:ssä on nähty vain Tuiskun eka Minun jouluni (#3, 2005).

Vaikka Metsäketo, Bocelli ja Rajaton ylsivät kakkosiksi, Suomen koko listahistoria ei edelleenkään tunne yhtään terävimmällä huipulla käynyttä joululevyä. Karita Mattilan yli 43.000 kpl myyneen Karitan joulun ilmestyessä 2002 jouluäänitteet eristettiin omaan tilastoonsa, mutta tuskinpa sekään olisi tuolloin Gimmeliä päihittänyt. Nyt olisi korkea aika tehdä historiaa – kuka tekee? Kannattaisiko tämä julkaista uudelleen hyväntekeväisyyshengessä?

Papat bätlää

Suomalaisten levymyyntilistojen kenties merkittävimmät kokoajat ovat Kari Helopaltio ja Jake Nyman, jotka molemmat pyörittivät listaorganisaatioitaan reilusti toistakymmentä vuotta. Helopaltion tilastot ilmestyivät eri lehdissä vuosina 1972–1987, ja Nyman käynnisti Radiomafian listan jälkeen ensimmäisen viikoittain päivittyvän Suomen virallisen listan 1994. Kummankin laajaa poptietämystä on levitetty mediassa vuosikymmenestä toiseen.

Onkin aika hämmentävää lukea marraskuussa 2011 Hitit-lehden kolumnia, jossa Helopaltio vetää koko Nymanin uran mankelin läpi. Tyylilajin kevyt- tai raskasmielisyys jää vähän tulkinnanvaraiseksi, mutta mieleen tulee mahdollisuus, että 65-vuotias Helopaltio haluaa polttaa siltoja takanaan eläkevuosien kunniaksi. ”Miespolo oli ollut ilmeisesti ihan ULA:lla. Nymanilta puuttuu päättelykyky, oma käsitys asioista.” Kuka on seuraava kohde?

Veteraani sivaltaa tuossa kollegansa Suurta suomalaista listakirjaa (2005), mutta hänen bongaamansa virheet ovat varsin harmittomia – hevimpääkin olisi siitä kyllä löytynyt, kuten useimmista tietokirjoista. Enemmän kiinnostaa miehen valitus siitä, että hänen laatimansa ”aikansa tärkein lista” on unohdettu kokonaan. Suomi soi -sarjan neljännessä osassa hyödynnettiin tuolta ajalta Paavo Einiön Mitä Suomi soittaa -tilastoa. Helopaltiolta olisi saanut aineistoa teoksen puutteita paikkaamaan, ”vaan eipä apu kelvannut”.

Olin itsekin mukana opuksen teossa ja sain tuolloin Nymanin puheista sen käsityksen, ettei Helopaltio halunnut myötävaikuttaa koko projektiin. On totuus mikä tahansa, niin käsitykseni vaikutti oman Sisältää hitin -kirjani syntyyn siten, että hankin aineistoni työläämmällä tavalla vanhoista lehdistä keräten. Kirjani tiedothan on saatu yhdistelemällä Einiön, Helopaltion ja Suosikin listoja, joita koottiin rinnakkain lähes koko 1970- ja 1980-luvun.

Koska Discopressin kustantama lehti on huonosti maallikoiden saatavilla ja teksti tuskin päätyy Hitit-sivustollekaan, referoin tässä Nymanin vakavimmat mokat: hän ei arvosta manner-Euroopan musiikkia, hän on joskus valehdellut ikänsä nuoremmaksi ja hylännyt radion tietovisassa kilpailijan oikean vastauksen. Että joku ehtiikin tehdä 40 vuodessa noin paljon pahaa.

Historiallinen kärkikvartetti

Nyt se lopulta nähtiin, eikä edes yllättäen: neljä uutta levyä albumilistan neljällä parhaalla paikalla. Poikkeuksellinen kisa päättyi Topi Sorsakosken voittoon seuraajinaan Lauri Tähkä, Suvi Teräsniska ja Popeda. Teräsniska alkaa olla ajoituksineen sangen taitava paalupaikan väistelijä – viime vuonnahan hän hävisi täpärästi Olli Lindholmille. Tulee mieleen Pet Shop Boys, jonka huippukauden albumit ilmestyivät aina samaan aikaan jonkun megatähden kanssa ja joka pääsi brittilistan kärkeen vasta kuudennella yrittämällä.

Kaikkia ei ruuhka haittaa, sillä 62-vuotias Tom Waits (12) ylsi uransa toiseksi korkeimpaan sijaan ja Pyhimys (16) sivusi parastaan. Lassi Valtonen (10) otteli ainoana ensikertalaisena ihan hyvin – sen sijaan Metallican ja Lou Reedin yhteisäänite (20) on dramaattinen limbo, jota ei voi selittää maanantaijulkaisullakaan. Club for Fiven (18) suhdanteita alkaa selvästi syödä yhtyeen jäsenten jatkuva vaihtuminen.

Harvinaisen lajityypin ”todennäköiset sijoituksensa parantajat” aika on taas koittanut – niistä Rajaton starttaa Jouluyöllään 24:ntenä ja Michael Bublén Christmas 37:ntenä. Smurffeille sija 28 on suorastaan lupaava, sillä muutama aiempi joulunalusäänite on jäänyt julkaisuviikollaan listan ulkopuolelle, mutta edennyt siitä kärkikymppiin. Rajattoman edellinen joululevy debytoi 33:ntena viikolla 46/2003.

Uutuushyöky suisti tietenkin vanhat listalevyt alamäkeen, mutta kovin korkealta ei kukaan pudonnut Top 50:n ulkopuolelle. Syksyn sävel -voitostaan huolimatta Jari Sillanpää liukui 13–27. Vaikka lähes joka kisaajalla on tuore levy markkinoilla, tilastollista hyötyä ei näy saavuttaneen kuin ehkä Martti Saarinen, joka pitää paikkansa 38:ntena.

Stereolähetyksiä

Coldplayn Paradise nousi Nielsen-radiolistan uudeksi ykköseksi, ja sen taakse on kuroutunut outo paakku: sijat 2–8 vaivaisen kahden pisteen sisällä. Onnettaret kiepauttivat kakkossijalle Anna Abreun Stereon, joka on jo kolmas ihan mainittavan kokoinen hitti keväiseltä Rush-albumilta. Sen edeltäjän Just a Pretty Facen sinkuista ylettyi radion ja/tai myynnin Top 20 -sijoille vain yksi.

Paakkuun tarttui edellisviikon Top 100:n ulkopuolelta myös Apulannan Pihtiote (7). Aika hyvä ote, vaikka keväinen Vääryyttä oli Apis-asteikolla jonkinkokoinen floppi ja uutta soundia tavoitteleva Pihtiote sai tyrmäävän vastaanoton Radio Suomen Levylautakunnassa. Niin ikään hyvän loikan (67–19) otti Mattolaituri, joka on Freemanin eka radiolistahitti soolona. Menneisyyden vangit -vokalistina hän on käynyt neljäntenä asti (Tähdet näyttää tien 2002).

Keltaisten tähtien hyökkäys

Albumilistan superviikko on noteerattu ainakin Aamulehdessä, johon Hannu Peltonen kirjoitti hieman sekavan kolumnin siitä, kuinka kova kiista käydään seuraavasta ykkössijasta. Vaikka toisinkin olisi voinut tulkita, Peltonen tarkoitti Lauri Tähkän (Universal), Topi Sorsakosken (EMI), Suvi Teräsniskan (Warner) ja Popedan (Poko) yhtä aikaa julkaistuja levyjä. Kahden ensinmainitunhan kehuttiin tiedotteissa saavuttaneen platinarajan saman tien.

Lisämaustetta asetelmaan ripottelee muun muassa se, että Sorsakosken tuoreimmasta ykkössijasta on jo 20 vuotta ja Teräsniskalta sellainen puuttuu kokonaan. Kiinnostavimmat kärkikahinoitsijat jäivät kuitenkin kolumnissa mainitsematta. Nuo neljähän myyvät joka tapauksessa, vaikka paalupaikka menisi vain yhdelle, mutta arvaamattomampi tapaus on Sonyn kärkitarjokas Lassi Valtonen. Arvelen, että kehuttu Idols-keskeyttäjä kiilaa jonkun yllämainitun ohi, mutta ei kaikkien.

Omassa sarjassaan suhdanneristiriitoineen on tänään ilmestynyt Lou Reedin ja Metallican Lulu. Myöhäisempi myyntiintulo ja jokseenkin tyrmistyneet ennakkoarviot kaivavat maata alta ja Reed ei yksinään ole koskaan juhlinut listoilla, mutta: Metallica on Metallica on Metallica. Death Magnetic jyräsi vuoden 2008 ylivoimaiseksi myyntitykiksi ja murskasi kaikki nimenomaan julkaisuviikollaan, jolloin sitä ostettiin tiskin yli enemmän kuin muita Top 40 -äänitteitä yhteensä. Tuosta on varaa pudottaa aika paljon ilman, että kilpailukyky menee.

Epävirallinen veikkaukseni, jonka tein ennen Anttilan väliaikatietoja: 1. Tähkä, 2. Teräsniska, 3. Lulu, 4. Sorsakoski, 5. Chisu, 6. Valtonen, 7. Coldplay, 8. Popeda.

Puhumalla kärkeen?

Huimista viikko- ja hittikertymistään huolimatta Rihanna ei ole koskaan noussut seitsemättä sijaa korkeammalle Suomen albumilistalla. Varmaan taas kolmen viikon päästä tapahtuu jotain hassua, joka hyydyttää Talk That Talk -pitkäsoiton jonnekin Top 10:n alapuoliskoon. Ensimaistiainen We Found Love kyllä johtaa jo singletilastoa, mutta siellähän laulajatar on pitkään mällännyt ihan halujensa mukaan.

Vai onko? Vaikka Rihanna-nimen alta löytyy muun muassa kaksi nelossijaa, neljä kolmossijaa ja kolme kakkossijaa, ainoalla We Found Lovea edeltäneellä ykkössinkulla hän oli vierailija-asemassa (Eminemin Love the Way You Lie). Ehkä ratkaiseva askel albumimenestykseen on nyt otettu. Radiosoitossakin pohjalla on yksi ykkönen (Don’t Stop the Music), mutta jatko sille näyttää epävarmalta – We Found Loven tuorein sijoitus on 32.

Putket poikki

Happoradio-kokoelman menekki kiinnosti etukäteen siksi, että ennen kahta listaykköstään bändi julkaisi kolme Top 20:n alapuolelle jäänyttä albumia. Moni noiden varhaisten levyjen sinkuista on ihan tuttu ainakin Yle X:n kuuntelijoille, ja koska pitkällä yrittämällä läpilyöneiden artistien kokoelmat tuppaavat menestymään paremmin kuin äkkisuosikkien, korkeampaakin sijoitusta oli lupa odottaa kuin tämän viikon kuutonen.

Coldplaykään (2) ei kolmen päivän myynnillä kyennyt täydentämään ykkösketjuaan ja syrjäyttämään Chisua. Jatkonousun mahdollisuudet näyttävät häviävän pieniltä, koska uutisissa on jo ehditty hehkuttaa kahden eilen myyntiin tulleen levyn platinamyyntiä. Arvometallit eivät tunnetusti suoraan korreloi listasijojen kanssa, mutta ensi viikon ykkönen on taatusti jokin uutuus.

Five Finger Death Punchin kaksi ekaa pitkäsoittoa nousivat meillä listoille kuukauden välein, ja kolmas kiipesi nyt tasoihin kakkosen kanssa 14. sijallaan. Petraamisnäkymiä yhdessä suhteessa silti on, koska edeltäjistä kumpikin viihtyi tilastossa vain viikon. Laura Voutilaisen cv:ssä tuore 20. sija on huonommasta päästä, pari kertaa on jääty allekin. Napakympit (22) sivuaa matalinta Ipanapa-äänitteen huippusijaa.

Noel Gallagher’s High Flying Birdsiä (29) verrataan tietenkin Oasis-kumppanien Beady Eye -bändin keväiseen esikoislevyyn. Britanniassa Noel ylsi korkeammalle (ykköseksi), mutta meillä yhdeksän sijaa alemmas – tosin kilpaillumpana aikana. Rytmihäiriön Surman siipien havinaa debytoi albumilistalla 20 vuotta ensi-ilmestyksensä jälkeen, ja lähes yhtä kauan sitten perustettiin Islannin ensikertalainen Sólstafir (41).

Tukijat julki

Sabotagen noustua radiolistan ykköseksi kerroin sen menestyksen perustuvan tasaiseen soittoon useilla asemilla. Tilanne on yhä sama, mutta ajattelin havainnollistaa sitä uudella tavalla. Luettelen kaikki tämänpäiväisen Top 20:n biisit ja niille prosentuaalisesti eniten soittopisteitä kerryttäneet radiot. Aakkosjärjestyksessä, koska listan sellaisenaan julkaiseminen ei liene korrektia. Kuten arvata saattaa, isoimmat prosenttiluvut tulivat Top 20:n alapuoliskon asukeille.

Ei mitään hätää 53,0 % Iskelmä (Samuli Edelmann)
Good Feeling 47,9 % NRJ (Flo Rida)
I Won’t Let You Go 39,5 % Nova (James Morrison)
Jar of Hearts 26,5 % NRJ (Christina Perri)
Kaunis, rietas, onnellinen 31,6 % Nova (Kaija Koo)
Kuule minua 29,6 % NRJ (Haloo Helsinki!)
Little Bad Girl 64,3 % NRJ (David Guetta)
Moves Like Jagger 32,7 % NRJ (Maroon 5)
Pahalta piilossa 44,4 % Iskelmä (Suvi Teräsniska)
Paradise 42,3 % Nova (Coldplay)
Rain Over Me 38,9 % NRJ (Pitbull)
Rakkaus 25,7 % Yle X (Happoradio)
Sabotage 20,9 % Nova (Chisu)
Se viimeinen 70,9 % Nova (Samuli Edelmann)
Set Fire to the Rain 52,5 % Voice (Adele)
Sitkeä sydän 50,7 % Nova (Juha Tapio)
Stereo 47,8 % Nova (Anna Abreu)
Syyskuun kyy 45,0 % Nova (Lauri Tähkä)
Tuntematon potilas 64,8 % Iskelmä (Arttu Wiskari)
Ystävänpäivä 72,1 % Nova (Tuure Kilpeläinen)

Maltti on valttia?

Jokseenkin kaikki tv:n suosituimmat formaattikilpailut ovat nyt käynnissä ja tarjoavat paljon ponnistuspintaa poppareiden tulla ja elvyttää hiipuva uransa. Tällä viikolla albumilistalle yrittävä Laura Voutilainen on myös mukana synergiassa, mutta ajoitus ei ihan natsaa: vaikka Idols-tuomaruus koreilee kivasti otsikoissa, tv-lähetyksiä on luvassa vasta vuoden vaihduttua.

Vahvin ruutunoste lienee Kaija Koolla, joka Kuorosodan lisäksi laulaa ensi lauantaina Syksyn sävelessä. Jos etukäteen olisi pitänyt arvioida, kenen kuoronjohtajista kannattaa nyt pelata kokoelmakortti, en kuitenkaan olisi päätynyt Kaijaan. Esimerkiksi Hanna Pakarisen olisi luullut tarraavan tähän oljenkorteen, etenkin kun hänellä on tapana voittaa kisat joihin osallistuu (Idols, viisukarsinnat).

Vielä suotuisammin tähdet olisivat järjestyneet Lordi-kokoelman suuntaan. Alamäestä huolimatta yhtyeen brändi on vielä vähän aikaa niin vahva, että sen hitit miten päin tahansa järjestettyinä muodostaisivat suht ehjän kokonaisuuden. Jos Lordi ei Metallica-tyyliin aio koskaan julkaista best ofia, niin hyvä – mutta jos sille odotellaan parempaa ajankohtaa, niin odotuksesta on tulossa pitkä.

Nimet loppuvat, musiikki ei

Lukuisat artistit ovat menestyneet hyvin ja jopa rikkoneet ennätyksiä julkaistuaan esikoisenaan nimettömän albumin. Jotkut ovat avanneet pelin monella putkeen kuten Led Zeppelin ja Peter Gabriel. Mutta jos joku nimellisten menestyslevyjen jälkeen julkaisee yhden ilman nimeä, eikö tule vähän väljähtynyt olo? Jos titulointi-ideat näkyvät loppuneen, kannattaako musiikistakaan innostua? Tutkin asiaa uuden Evanescence-albumin kunniaksi.

Monelle nousevat pophistoriasta mieleen The Beatlesin ”valkoinen” ja Metallican ”musta” albumi, mutta yllättävän usea muukin on yltänyt Suomessa listaykköseksi. Sulkujen sisäinen numero kertoo, monesko esittäjän listalevy on kyseessä.
The Beatles: The Beatles 1968 (6)
Genesis: Genesis 1983 (8)
Metallica: Metallica 1991 (3)
Ricky Martin: Ricky Martin 1999 (3)
Don Huonot: Don Huonot 2002 (9)
Antti Tuisku: Antti Tuisku 2005 (2)
Don Johnson Big Band: Don Johnson Big Band 2006 (2)
Kotiteollisuus: Kotiteollisuus 2011 (9)

Evanescencella on 14. sijaltaan vielä kiipeämistä seuraavaankin sakkiin, sillä nämä kaikki on nähty Top 10:ssä.
Samantha Fox: Samantha Fox #2, 1987 (2)
Apocalyptica: Apocalyptica #2, 2005 (5)
Klamydia: Klamydia #2, 2007 (19)
Donna Summer: Donna Summer #3, 1982 (9)
Anastacia: Anastacia #3, 2004 (3)
Tyrävyö: Tyrävyö #4, 2001 (2)
Stratovarius: Stratovarius #4, 2005 (11)
Alvin Stardust: Alvin Stardust #5, 1975 (2)
Abba: Abba #5, 1975 (2)
Suburban Tribe: Suburban Tribe #5, 2001 (4)
The Cult: The Cult #6, 1994 (6)
Lea Laven: Lea Laven #7, 1986 (9)
Blur: Blur #8, 1997 (3)
Riki Sorsa: Riki Sorsa #10, 1983 (2)

Jätin luettelosta pois paljon äänitteitä, joissa on käytetty vain osaa artistin nimestä (Whitney), siviilinimeä (Jare Henrik Tiihonen) tai lisätty siihen jotain (Marion 77). Samoin soundtrackit (The Doors) ja kokoelmat (Nirvana) olkoot oma lukunsa.

Vanhalla maineella

Insomniumin paljastuminen viikon korkeimmaksi albumiuutuudeksi (6) saattaa ihmetyttää, mutta kaikkien tulokkaiden edellisten listamerkintöjen vertailussakin se oli vahvin käytyään toissavuonna viidentenä. Okei, Jorma Kääriäisen ja Riku Niemen (10) edellinen studiolevy nousi kolmanneksi, mutta sitä seuranneet muitakin vokalisteja sisältänyt liveäänite Vihdoinkin ja Kääriäisen kokoelma jäivät sijoille 29 ja 20.

Ja okei, myös Evanescencen (14) edellinen albumi oli viitosena, mutta koska siitä on jo viisi hiljaista vuotta, mihinkään huimaan sisääntuloon ei ollut syytä varautua. Bändi jätti kuitenkin taakseen Björkin (15), jonka seitsemän Top 10 -albumin putki näyttää katkeavan. Jari Sillanpäältä (13) se katkesi jo viime yrittämällä, ja tiukemmin katsoen Björkiltäkin jo loppuvuonna 2002, jolloin julkaistu Greatest Hits floppasi dramaattisesti kaikilla markkina-alueilla.

Lopuista uutuuksista löytyy niukasti juhlimisen aihetta. Lupaavan radiovastaanoton jälkeen Tommi Läntinen jäi 32:nneksi ja kesän menestyneimmän sinkun tekijä Poju sijalle 38. Peter Gabrielin 39. sija on kaukana miehen huippuajoista, ja aika alas ovat hiljattaisista Top 20 -sijoituksistaan valuneet myös Raaka-aine (45) ja Janne Raappana (49). Misfits (50) teki sentään paluun 14 vuoden tilastotauolta.

Sabotage palasi singlelistan ykköseksi, joten Chisulla on nyt triplahallinta albumi-, single- ja radiomarkkinoilla. Kaija Koo -kokoelman noususta kahdeksannesta kakkoseksi saanee osaltaan kiittää onnistunutta nimikappaletta, joka tiistaina raportoidun radionousun lisäksi debytoi nyt sinkuissa 11:ntenä.

Kaunis + rietas = iskelmällinen

Ensi viikolla ilmestyvä Mylo Xyloto yrittää seurata kahta edeltäjäänsä Coldplayn kolmanneksi ykkösalbumiksi Suomessa, eikä ainakaan radiovastaanotto ole sille este: Paradise kipusi tänään Music Control -listan kuudenneksi, ja aiemmin Every Teardrop Is a Waterfall ehti käväistä kahdeksantena. Noiden edellisten ykköslevyjen kärkihitit Speed of Sound ja Viva la Vida ylsivät vain sijoille 14 ja 13.

Kaija Koon kokoelman nimiraita Kaunis, rietas, onnellinen nousee myös rohkaisevasti (35–14) siihen nähden, että viimevuotisen Vapaa-suurhitin seuraajasinkut hyytyivät lähtötelineisiinsä. Biisin pisteistä yli puolet tuli Iskelmä-radiosta (tämä vastauksena edellisen postaukseni kommentteihin). Sen sijaan yhtä aikaa Coldplayn kanssa ilmestyvä Lassi Valtosen esikoislevy ei vielä saa juurikaan tukea: Tuhkaa ja hiekkaa -lohkaisu on vasta sijalla 83.

Kääntyilevät kaaret

Tämän viikon listauutuuksista tuskin on vakavaa uhkaa Chisun ykkössijalle, mutta kiinnostavaa seurattavaa niissä riittää. Esimerkiksi Björkin kaikki tähänastiset studioalbumit ovat käyneet Top 10:ssä, kun taas Tommi Läntistä ei koko 2000-luvulla ole näkynyt Top 20:ssä. Nuo käyrät saattavat ottaa torstaina uuden suunnan.

Erikoisesta tilanteesta lähti ostajia maanittelemaan myös Jari Sillanpään Millainen laulu jää, sillä sen edeltäjä Kuin elokuvissa oli ainakin tuotantokustannuksiinsa nähden selvä floppi (#13, viisi listaviikkoa). Tuo ei sinänsä yllättänyt, koska laulajan levymyynti on ollut jatkuvassa ja ajoin jyrkässäkin laskussa – jyrkkyyttä oli vain alkuun vaikea havainnoida, koska se lähti esikoislevyn suomenennätyslukemista.

Tuo jatkuva lasku on tehnyt Sillanpäästä tavallaan mielenkiintoisen, sillä häntähän voi jo pitää kestotähtenä, ja kaikkien kestotähtien uralla on ylä- ja alamäkensä. Koska alkaa Jari Sillanpään vääjäämätön nousu? Ja sivujuonteinen kysymys, johon saa esittää ehdotuksia: kenellä vähintään 15 vuotta suosiota nauttineella iskelmälaulajalla on ollut tasaisin ura? Saa vertailla sekä tukkumyyntejä että listasijoja, jotka tässä genressä menevät usein ristiin.

Kämmenet naamaan

Satuin näkemään televisiosta Maria Veitolan haastattelemassa Mikko Alataloa, joka taas perusteli naurunalaisuuttaan tietyissä piireissä sillä, että kriitikot eivät tykänneet hänen kaupallisesta menestyksestään. Jäin miettimään, milloin jos koskaan mies on nauttinut varsinaista kaupallista menestystä, koska laulukilpailuvoitot eivät välttämättä ole sitä.

Noina käänteentekevinä huippuvuosina Alatalo sai kaksi kultalevyä, toisen lastenmusiikilla ja toisen kokoelmalla. Moni nettosi paljon jyhkeämpiä lukuja ilman kriitikoiden raivostumista. Päädyin mikkoalatalo.netiin, jonka discografiaosastossa levyn jos toisenkin kerrotaan myyneen melkein kultaa. Onpas huonoa tuuria, että kun usein kulta/platinaraja saavutetaan täsmämyynnillä (katsokaa vaikka CMX:n ansioluetteloa), niin Mikko jää aina hiukan alle.

En ole ihan tajunnut kaikkia Mikko-vihan aspekteja, esimerkiksi sinisten silmälasien säädyttömyyttä – voisin itsekin hankkia sellaiset. Mutta noiden discografiasivujen selailu on yksi pitkä facepalm-sessio älyttömine väitteineen ja argumentteineen. Alatalo (tai kuka nimetön lie) ylvästelee mm. Suomen ensimmäisellä reggaebiisillä, texmex-biisillä ja jopa ”räp-kappaleella” (joka kuulemma on Maailmanlopun meininki, 1984). Hän ja Harri Rinne ovat toisaalta ”viimeisiä oikeita lastenlaulun tekijöitä”. Kupletti-sanan käyttö karkaa niin ikään iloisesti käsistä.

Kaikilla mausteilla (1987) -albumin kohdalla otetaan kantaa myös Suomen listoihin. Vaikka vuodatus alkaa valheella (levy ei käynyt myyntilistoilla), siinä on totuudenkin siemen, tosin arveluttavilla lannoitteilla kasvatettu. En millään jaksaisi ruotia sitä kohta kohdalta, lukekaa itse. Tähän ei edes Danny pysty.

Comebackien koko kirjo

Chisun tuore ykkössija vahvistaa suomalaisten naissolistien markkinahaltuunottoa – 2011 on heidän vuotensa, vai? On varmaan heidänkin, mutta Kun valaistun -albumia kärjessä edelsi 13 muiden kuin suomalaisten naissolistien äänitettä. Sen jälkeen, kun Chisu itse viimeksi piti paalupaikkaa toissa kesänä, heitä on nähty ykkösenä vain kaksi (Jenni Vartiainen ja Anna Abreu).

Seuraavat uutuudet Reckless Love (10) ja Freeman (19) esittäytyvät mediaprofiiliinsa verrattuna vähän alakanttisesti. Freemanin lähes 35-vuotisen listatauon aikana Pelle Miljoona on ollut sitäkin ahkerampi, sillä Avara maa (32) on hänen 26. tilastoitu pitkäsoittonsa. Ensikertalaisina tilastoon ilmaantuivat Feist (30) ja Lady Antebellum (44), joista ensimmäinen on sooloartisti, toinen ei. Myös Pink Floydin boksi (42) ja taas yksi Kari Tapio -kokoelma (43) on merkittävä uutuuksiksi.

Tarjouslevyillä on tällä viikolla odotetun vahva rooli, ja Queen-tripla The Platinum Collection (14) nappasi parhaan sijansa koko yhdeksänvuotisen olemassaolonsa aikana. Se on nyt 2000-luvun korkeimmalle noussut Queen-äänite, sillä toissavuotinen Absolute Greatest ja laulaja Paul Rodgersin kanssa tehty Cosmos Rocks (2008) kävivät molemmat 15:nsinä.