PMMP-debattiin en ota muuta kantaa kuin sen, että jälleen kerran viihdejätti pystyi tiedotetta muotoillessaan luottamaan siihen, että media vetää mutkat halutun suoriksi. Warnermusiclive puhui comebackistä ja stadionkeikasta, mutta ei sanonut, että stadionkeikka olisi se comeback.
Sen sijaan huomioin, että PMMP edusti osaltaan uudenlaista listailmiötä, kun keikkauutisen jälkeen Kuulkaas enot! (2003) ja Kovemmat kädet (2005) palasivat albumilistalle pariksi viikoksi. Jälkimmäisestä saatiin taas tilastosotku, kun Ifpin tietokannassa oli kaksi versiota (alkuperäinen ja kumipainos), ja paluu merkittiin alkuperäisen nimiin, vaikka nykyinen suoratoistoversio on juuri kumipainos, mukana Pikkuveli ja Kumivirsi.
Tämän ”keikkauutisella listadominanssiin” -ilmiön huipensi tietenkin ensimmäisistä Suomen-konserteistaan heinäkuussa kertonut Coldplay, joka rynni albumilistalle kahdeksan levyn voimalla ja sai kunnon sinkkumerkintöjäkin. Näyttävimmin elpyi esikoinen Parachutes (2000), jonka huippusija koheni 29:nnestä seitsemänneksi. Sen Yellow-single eteni ensi kertaa meillä listahitiksi.
Vanhaan aikaan keikat kuvastuivat listoihin vasta toteutuessaan. Niitä tehokkaammat tilastoinvaasiot aikaansaatiin uusintajulkaisuilla (mm. The Beatles, Led Zeppelin, Metallica) tai kuolinuutisilla (mm. Queen, Michael Jackson, Kari Tapio).