Alkuvuoden 2012 hitit

Puolivuotiskatsaus perustuu radiosoiton osalta Nielsen Music Control Top 40:ssä kertyneisiin pisteisiin, mutta singlemyynnin osalta listasijoituksiin. Siitä lähtien kun singlelista muutettiin virtauspainotteiseksi, sen ja latauslistan sijoitukset on huomioitu puoliksi.

Single/lataus
1. Michel Teló: AI SE EU TE PEGO
2. Loreen: EUPHORIA   
3. Jukka Poika: ÄLÄ TYRI NYT   
4. David Guetta ft Sia: TITANIUM
5. Gotye ft Kimbra: SOMEBODY THAT I USED TO KNOW   
6. Robin: FRONTSIDE OLLIE   
7. Elokuu: SOUTAA HUOPAA   
8. Train: DRIVE BY   
9. Adele: ROLLING IN THE DEEP   
10. Nicki Minaj: STARSHIPS

Tasainen väliaikapiste sai yllättävähkön ykkösen, kun tilastot eivät täysin myötäilleet median ja You Tuben Robin-kohua. Suorastaan spuukia on se, että Rolling in the Deep näkyi myös vuoden takaisessa puolivuotiskoosteessa.

Radiosoitto
1. Train: DRIVE BY   
2. Chisu: KOHTALON OMA   
3. Nickelback: WHEN WE STAND TOGETHER   
4. Laura Närhi: HETKEN TIE ON KEVYT
5. Juha Tapio: RAKASTAN NIIN KAUAN KUIN MÄ VOIN
6. Kelly Clarkson: STRONGER (WHAT DOESN'T KILL YOU)
7. Elokuu: SOUTAA HUOPAA   
8. Chisu: TIE   
9. Haloo Helsinki!: JOS MUN POKKA PETTÄÄ   
10. Samuli Edelmann: TÄHTIPÖLYÄ

Tässä rykelmässä on ihmeen monta viimevuotisten levyjen ties monensiako lohkaisuja. Aivan Top 10:n tuntumassa on kuitenkin useita yhä tiiviisti soivia biisejä, jotka ohittavat nuo lopullisella vuosilistalla. Vain kaksi yhteistä äänitettä kärkikympeissä, Drive By ja Soutaa huopaa.

Lisää kaimoja ja kanadalaisia

Niin oudolta kuin se saattaakin kuulostaa, Kanadan ihmeet Justin Bieber ja Devin Townsend ovat tähän asti pärjänneet Suomen listoilla aika tasaväkisesti (korkeimmat sijat 13 ja 15). Vaikka Townsend paransi tänään tuosta kolme pykälää, Bieber otti häneen selvän eron Believen debytoitua kolmosena. Tuo sija on jaettu Jukka Pojan kanssa, mikä lukuisien muiden tasasijojen kera vihjaa, että myyntilukemat eivät juuri päätä huimaa.

Edellinen Idols-kausi (X Factorista puhumattakaan) niitti huonon listasadon, mutta The Voice of Finland on tuonut jo pari piristysruisketta. Jesse Kaikurannan radio/singlehitin Vie mut kotiin jälkeen Mikko Herrasen albumi ilmaantui kuutossijalle. Herrasella on Top 10 -kokemusta vuosilta 2005–2006 sekä albumeista (kuutonen Velcran rumpalina) että singletilastosta (Velcran lisäksi kolmossija Rustin laulajana).

Lähiaikoina julkaistaan albumit sekä Voice-voittaja Mikko Sipolalta että uusimmaksi Idoliksi kruunatulta Diandralta. Aika omituista, että Diandran esikoissinglen Outta My Headin nimi on identtinen amerikkalaisen Idols-löydön Daughtryn tuoreen sinkun kanssa. Daughtryn Outta My Head on radiolistan 26:ntena, Diandran vasta 63:ntena – kummankin kertosäkeessä lauletaan kyliemäisesti ”can’t get you out of my head”. Daughtry-biisi kuultiin albumilla jo viime vuonna.

Yläkerta #21: Freddie Mercury

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Queenin vakaaseen suosioon nähden oli yllättävää, etteivät Freddie Mercuryn oheisprojektit Mr Bad Guy (1985) ja Barcelona (1988) näkyneet listoillamme. Irtosingle The Great Pretender kävi sentään Top 20:ssä. Kun Mercury menehtyi 45-vuotiaana aidsiin 24. marraskuuta 1991, massiivinen ostoreaktio keskittyi Queeniin – eritoten juuri julkaistuun Greatest Hits II -koosteeseen, josta tuli äänitehistoriamme myydyin ulkomainen levy (virallisen maahantuojan kautta).

Soolomatskun rehabilitaatio sai odottaa seuraavia joulumarkkinoita, jolloin The Freddie Mercury Album eteni seitsemänneksi ja vietti 16 viikkoa Top 40:ssä. Living on My Own ylsi singletilaston neloseksi, ja The Great Pretender soi radiolistan 8. sijan edestä. Sen sijaan Barcelonan olympiakisojen avajaisesityksen myötä muualla muhkeasti elpynyt Montserrat Caballé -duetto Barcelona ei edelleenkään hetkauttanut suomalaisia.

Lego, kesän hittilelu?

Kaikkien radiolistan kärkibiisien pisteet putosivat – myös Loreenin Euphorian, mutta edelläolleita vähemmän, mikä lopultakin tiesi ykkössijan saavuttamista. Kisan tasoittuminen nosti myös Elokuun Saatilla-kappaleen seitsemännestä kakkoseksi. Edellinen ruotsalainen radioykkönen on jostain tätä blogia edeltävältä aikakaudelta, eikä viisuvoittajaykkösiä tule mieleen lainkaan – Hard Rock Hallelujahkin jäi kakkossijalle.

Yllättävin Top 20 -tulokas on Ed Sheeranin Lego House (26–14). Sheeranin viimevuotiselta neloisplatina-albumilta + on julkaistu briteissä jo viisi singleä, joista Lego House ilmestyi kolmantena. Ehkä +:ssa on radiosoiton vetämänä ainekset kesähiljaisuutta hyödyntäväksi sleeper-menestykseksi meilläkin, sehän on kerännyt jo muutamia Top 10 -sijoituksia Britannian ulkopuolelta.

Vaikka Trainin Drive By roikkuu yhä seitsemäntenä, 50 Ways to Say Goodbye tunkeutuu sille seuraksi (40–18). Sen sijaan Jukka Poika ja The Rasmus kakistelevat suorastaan dramaattisesti kesälohkaisuillaan: Siideripissiksen kolmen tuoreimman numeron liikesarja on 6–10–38 ja Strangerin vielä ankeampi 10–21–65. Kummankin edelle 37:nneksi elpyi Popedan 27-vuotias Kuuma kesä.

Yläkerta #22: Johnny Cash

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Yölinnun ensimmäisen Top 10 -radiohitin Jään sua kaipaamaan alkuperäinen esittäjä Johnny Cash päätyi Suomen listoille vasta 70-vuotiaana – ensin kokoelmalla, sitten studioalbumilla. Kun hän kuoli puolitoista vuotta myöhemmin (12.9.2003), suomalaiset eivät kuitenkaan surreet myöhään löytynyttä mestaria ostamalla hänen levyjään.

Uuden vauhdin antoi alkuvuonna 2006 ensi-iltaan tullut Walk the Line -elämäkertaelokuva. Ring of Fire -kokoelma kävi sijalla 31 ja American V: A Hundred Highways miehen parhaalla sijalla seitsemäntenä. Samoissa vuoden 2003 sessioissa levytetty American VI: Ain’t No Grave (2010) nousi 11:nneksi. Pian sen jälkeen ykkösenä asti komeili Pate Mustajärven Cash-coverlevy Musta. Singletilastossamme miestä mustissa ei ole havaittu koskaan.

Ei kiirettä kanadalaisilla

Konkareiden vireystila on havaittu hyväksi viikon albumilistauutuuksia silmäillessä. Joo, Agentsilla on kosolti parempiakin merkintöjä kuin On Stage / In Studion 7. sija, mutta viimevuotisesta (ekasta Vesa Haajan laulamasta) Go Gosta jäätiin vain pykälä. Korkein uutuus Rush (4) sivusi yli 40-vuotisen uransa parasta numeroa, ja Top 10 -albumeita kanadalaistriolla on nyt koossa kuusi.

Nuoremmat levyttäjät petrasivat laumana aiemmista sijoituksistaan: Reino & The Rhinos 12:nneksi, Loost Koos 15:nneksi ja pitkän tauon jälkeen rivinsä koonnut Flegmaatikot 13:nneksi. Ensikertalaisina näemme Enemmän duoo ku sooloo -hitillään radiolistan huippua lähestyvän Kuningasidean (14) sekä 20-vuotiaan suomalais-brittiläisen Ronyan (25). Stingin lämppärikeikka ei nostanut Rumeria 48. sijaa korkeammalle.

Chisun Kun valaistun 2.0:n päätäky Kolmas pyörä on ehtinyt komeilla radiolistan kärjessä ja eteni myös latauslistan kuudenneksi, mutta singletilastoon sillä ei edelleenkään ole asiaa. Spotify-soittoja kun on tuoreimman raportin mukaan vain sijan 45 edestä. Toinen uusi biisi Frankenstein (latauslistan 19.) ei mahdu lainkaan Spotifyn top sataan.

Yläkerta #23: Laila Kinnunen

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Jo 17-vuotiaana levytähdeksi kimmonneen Laila Kinnusen listamenestys alkoi laantua pian Suomen ensimmäisen euroviisuedustuksen jälkeen vuonna 1961 laadukkaista tv-spesiaaleista huolimatta. Vuosikymmenen lopulta eteenpäin hän levytti enää satunnaisesti, ja alkoholisoitunut legenda kuoli 60-vuotiaana 26. lokakuuta 2000.

Ties minkä etiäisen avulla Warner ehti pukata joulumarkkinoille Kaikki kauneimmat -paketin, joka myi kultaa ja nosti laulajattaren ensi kertaa albumilistalle (#13). Kolme kuukautta myöhemmin Mediamusiikin kokoelma Muistojen kyyneleet ylsi 17:nneksi. Syksyn 2009 A la Laila -nimen alla julkaistut tupla-cd ja jättiboksi tuottivat sijaluvun yhdeksän. Sitä ennen Milana Misic kävi Top 40:ssä kahdella äitinsä tuotantoa versioineella pitkäsoitolla, joista Laulumme ylsi kuutoseksi asti.

Tehokuuri heliumia

Kaksi vuotta sitten Pariisin kevät eteni radiolistan kakkoseksi Tämän kylän poikii -hitillään, ja tänään on pistetty paremmaksi: paalupaikan vastaanotti Kesäyö. Edellinen kesän nimessään maininnut ykkönen oli Valvomon Mikä kesä (2006). Yllättäen summer-sana ei ole vienyt kärkeen kertaakaan – Texasin Summer Son ja Ace of Basen Cruel Summer ylsivät kakkossijalle.

Kylie Minoguen Timebomb hyppäsi 27–16, ja muut Top 20 -rajan ylittäjät ovat Radio Novan tukemia suomalaisia miestulokkaita. Joltain Idols-kaudelta tuttu Ilpo Kaikkonen debytoi Kleinbusillaan näyttävästi 15:ntenä, ja gospelkuvioista on taas saatu uusi mainstreamsuosikki, Olli Helenius (Nyt ja aina 34–20). Samuli Putrokin on tulokas näin korkealla sooloartistina (Olet puolisoni nyt 45–19).

PMMP:n Heliumpallo kompuroi radiosoitossa vasta 37:ntenä, mutta The Voice TV veivasi sen videota peräti 51 kertaa viikossa. Nielsen koostaa Voicen ja MTV Finlandin rotaatioista 50 nimikkeen tv-listaa, jossa MTV:llä on kutistuvien soitto- ja katsojamäärien seurauksena kovin mitätön 4,76 prosentin rooli.

Yläkerta #24: Stevie Ray Vaughan

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Ahkerasti Suomessa keikkaillut ja Pori Jazzissa jopa Mauno Koiviston fanikseen viekotellut Stevie Ray Vaughan nettosi meillä 1980-luvun mittaan kolme Top 10 -albumisijoitusta, vaikka ei kotonaan USA:ssa ylittänyt edes Top 30 -kynnystä. 28-vuotiaana soolouransa aloittanut kitaristi sai surmansa 35-vuotiaana helikopterionnettomuudessa 27. elokuuta 1990.

The Fabulous Thunderbirdsistä tutun isoveli Jimmien kanssa The Vaughan Brothers -nimellä tehty Family Style julkaistiin vain neljä viikkoa onnettomuuden jälkeen ja nousi kahdeksanneksi. Perään tuli tämän rankingin kannalta olennaisempia äänitteitä: jämäraidoista koottu, 12 viikkoa listalla viettänyt The Sky Is Crying (#23, 1991), Live from Carnegie Hall (#33, 1997) ja vuoden 2003 The Essential Stevie Ray Vaughan (#19).

Yläkerta #25: Frank Sinatra

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Muutaman irtolistamerkinnän vuosikymmenten mittaan kerännyt Frank Sinatra kohotti ukkovaiheessa profiiliaan laulamalla pintapopparien tuella Duets-levyn (1993). Yhteissinglenä U2:n Stay-biisin kanssa julkaistu Bono-duetto I’ve Got You Under My Skin nousi Suomessa viitoseksi (50 hittiä #16). Se palautti hänet singletilastoomme 25 vuoden tauolta.

Kun Sinatra kuukahti 82-vuotiaana 14. toukokuuta 1998, brittilistan kestoennätyshitin My Wayn mukaan nimetty kokoelma pistäytyi 27:ntenä. Vuoden 2002 rakkauslaulukooste Romance toi uran parhaan kolmossijan (vaikka sen I’ve Got You Under My Skin -versiossa ei laulanutkaan Bono). Nothing but the Best ylsi 14:nneksi toukokuussa 2008. Yhteensä nuo lajitelmat saivat kuitenkin kasaan vain 18 listaviikkoa.

Päivä Myyntiä, Myyntiä Päivä

Kahden päivän kaupoissaolo riitti PMMP:lle ottaa uransa kolmas paalupaikka. En ole kuullut selitystä Rakkaudesta-levyn maanantaijulkaisulle, mutta alalla ollaan muutenkin luopumassa lista-aikataulun sanelemasta keskiviikkokäytännöstä. Sony ilmoitti siirtyvänsä heinäkuun alusta perjantaijulkaisuihin, ja Universal näyttää tekevän samoin.

Täydennetty painos kohotti Chisun Kun valaistun -albumin 17. sijalta kolmanneksi ja varmisti sille kosolti lisää listaviikkoja. Edeltäjä Vapaa ja yksinhän siirrettiin midpriceen viikkoa ennen kuin se olisi noussut Lady Gagan The Fame Monsterin rinnalle 2000-luvun pitkäikäisimmäksi listalevyksi. Hintakeekoilu estää suomalaisia jymymenestyjiäkin panemasta tässä suhteessa kampoihin ulkomaaalaisille – nyt kestokuningattareksi ohi Gagan on edennyt Adele, jonka 21 on mukana 72. viikkoa ja jatkaa ties mihin.

Metalliveteraanit Kreator (11) ja Fear Factory (23) saavuttivat uransa korkeimmat sijat, samoin soolo-Uniikki (20). Patti Smith (21) palasi mukaan 24 vuoden tauolta, ja toinen ikäihminen Neil Young (19) on sikäli sopivalla sijalla, että Americana on hänen 19. Top 20 -albuminsa. 22:ntena ensiesittäytyy raumalainen rockabillykolmikko Relax Trio.

Yläkerta #26: 2pac

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Kun 25-vuotias rappari Tupac Shakur ammuttiin hengiltä Las Vegasissa 7. syyskuuta 1996, hänellä oli Suomessa takanaan vain pari singlelistakäyntiä (California Love ja How Do You Want It?). Vaikka ensimmäinen lukuisista ennenjulkaisematonta tavaraa sisältäneistä postuumialbumeista hyökkäsi jenkkiykköseksi alle kaksi kuukautta myöhemmin, mikään niistä ei ole ylittänyt täkäläistä listakynnystä.

Huhtikuussa 1999 singlemyynnin 13:nneksi ja 50 hittiä -listan 22:nneksi nousi Bruce Hornsbyn The Way It Is -hittiä samplaava Changes, ja heti perään albumitilaston 10:nneksi kiipesi Greatest Hits -tupla. Kolmen re-entryn jälkeen listaviikkoja kertyi 20. Ainoan tiedossa olevan ykkössijansa kokoelma nappasi Hollannista, jossa Changeskin meni kärkeen. (Suomen virallisen listan arkistoissa Changesiä ei näy, koska tuolloin singlelista julkaistiin vain 10 nimikkeen mittaisena.)

Sanattomaksi vetää

Koppavimmin Top 20 -radiolistalle tällä viikolla kipaisi Kuningasidean Enemmän duoo ku sooloo (31–13), ja JVG:n Kran turismokin ylitti radiohittirajan (24–16). Huomio kiinnittyy kuitenkin sijaan 20, johon ylsi täysin ihmisäänetön esitys, instrumentaali. Kuten muun muassa täällä olen luennoinut, lauluttomien hittien perinne oudosti tyrehtyi vuosituhannen vaihteessa.

Swedish House Mafian kahdella aiemmalla listasinglellä vielä kuultiin vokaaleja ja konsonantteja, mutta Greyhoundin menestykseen riittää armoton biitti. Tosin sijoitukseen riittivät vain kahden kanavan (NRJ ja Yle X) voimasoitot. Pitkin kevättä lataus- ja singlelistoilla maleksinut Greyhound ehti kärkkyä radiomerkintääkin monta viikkoa.

1990-luvun suosituimmat instrumentaalit Daruden Sandstorm ja Robert Milesin Children eivät kelvanneet Top 20 -radiolistalle, ja kysymys kuuluu: kelpasiko mikään muukaan? Löytyykö kenenkään muistista vastaväittämää sille julistukselle, että Greyhound on noin 25-vuotisen radiolistahistoriamme ensimmäinen Top 20 -instrumentaali?

Yläkerta #27: Patrick Cowley

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Sarjan yllättävin nimi Patrick Cowley oli artistina, tuottajana ja miksaajana amerikkalaisen elektronisen tanssimusiikin pioneeri. Valitettavasti hän oli pioneeri siinäkin, että 12. marraskuuta 1982 menehtyi 32-vuotiaana sairauteen, joka vasta myöhemmin tuli tunnetuksi nimellä aids. Samassa kuussa Suomen singlelistalle ilmaantui pitkäaikaisen muusikkokumppanin Sylvesterin kanssa tehty Do You Wanna Funk.

Viitoseksi nousseella hitillä pohjustettiin dragdiiva Sylvesterin All I Need -albumia, mutta Cowleyn oma Mind Warp eteni sekin yhdeksänneksi ja oli Top 30:ssä kymmenen viikkoa. Todennäköisesti vain harva sen ostaneista edes tiesi, että esittäjä on vastikään kuollut. Aids vei myös Sylvesterin vuonna 1988, mutta hän ei palannut sen jälkeen listoille.

Yläkerta #28: Eddie Cochran

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Kun 21-vuotias rockpioneeri Eddie Cochran sai surmansa auto-onnettomuudessa Englannin-kiertueellaan 17. huhtikuuta 1960, siihen ei reagoitu koti-USA:n tai Suomen listoilla. Sen sijaan hiukan makaaberisti hänen Three Steps to Heaven -singlensä nousi pian brittiykköseksi. Cochranin hitit saivat USA:ssa kolme Top 40 -merkintää, mutta häntä ei ole koskaan nähty maan Top 200 -albumilistalla.

The Very Best of Eddie Cochranin nousu Suomen kahdeksanneksi alkuvuonna 1979 liittyi vahvasti Suosikin masinoimaan rockabillynostalgiaan. Samaan aikaan Britanniassa Sex Pistols nettosi kaksi Top 3 -hittiä Sid Viciousin laulamilla Cochran-covereilla, mutta alkuperäiset eivät kiinnostaneet ketään. C’mon Everybody -single yleni Levi’s 501 -mainoskampanjan siivellä Suomen 11:nneksi helmikuussa 1988.

Kirjainkevennyksellä kärkeen

Albumikevään jäähdyttelyvaiheessa julkaisumäärät ovat jo selvästi pienentyneet, mutta moni viikon uutuus jäi softimmassakin markkinatilanteessa aika alas. Melody Gardot’n (18) ja Paloma Faithin (44) sijat eivät paljon jääneet edeltäjistään, mutta nuo edeltäjät viipyivät kumpikin listalla aika pitkään, mikä yleensä enteilee seuraajalle korkeaa debyyttiä. Myös Sigur Rosin 21. sija on vaisu kahden Top 10 -visiitin jälkeen.

Mutta saatiinpa uusi ykkönen. 55 viikkoa paalupaikasta luopumisensa jälkeen Jare & Ville Galle ottivat sen takaisin virtaviivaistetulla JVG-nimellä. Pelkkään vanhaan maineeseen ei JVG.fi turvaa, vaan Kran Turismo on jo kasvanut Häissän veroiseksi iskusävelmäksi. Albumilistan kakkos- ja radiolistan kasisija voisivat enteillä, että sen pahin kesähittikilpailija olisi Jukka Pojan Siideripissis, mutta tuotapa ei näy vielä lataus- tai singlelistalla ollenkaan.

Yläkerta #29: Édith Piaf

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Vaikka yksityiselämässään tragediasta toiseen liihotelleen ”Pariisin varpusen” levytysura kesti 1930-luvulta 1960-luvulle, Édith Piaf ei eläessään julkaissut yhtään albumia. Tuotantoa on myöhemmin paketoitu niin moneen kertaan, että esimerkiksi Spotifyn erilaisia Piaf-pitkäsoittoja ei jaksa edes laskea.

Syyskuussa 1960 Suomen ykköseksi Milord-singlellä noussut Piaf kuoli 47-vuotiaana maksasyöpään 10. lokakuuta 1963. Hän palasi tilastoihin vasta kesällä 1979, jolloin Her Greatest Hitsille merkittiin 7. sija ja 14 listaviikkoa. Uutta revivalia ei ole tuonut edes vuoden 2007 elämäkertaleffa, vaikka Marion Cotillard sai siitä naispääosa-Oscarin. (Cotillard on 168-senttinen, Piaf vain 142-senttinen – hyvin näytelty!)

Yletön ykkönen

Jälleen on raportoitava radiolistakärjen vaihtumisesta. Paalupaikalle eteni Jesse Kaikurannan Vie mut kotiin, jota edelleen tiiviisti peesaa Loreenin Euphoria. Biiseillä on aika dramaattinen tilastotekninen ero: Vie mut kotiin ei saanut yhtään soittokertaa miltään Yleisradion kanavalta, kun taas sekä Radio Suomi, Yle X, X3M että Vega kannattivat Euphoriaa ahkerasti, yhteensä 45 soiton verran.

Yksioikoinen (vaan toivottavasti ei ainoa) selitys on Yleisradion mukanaolo euroviisuissa ja ei-mukanaolo The Voice of Finlandissa. Vielä yksioikoisempi on Yle X:n kesäkumibiisien asetelma. Tämänvuotinen tarjoomus, Duon Panisin, on sijalla 68 todennäköisesti pelkillä Yle (X)-soitoilla. (Nielsenin raportti antaa asemakohtaiset erittelyt vain Top 20:n osalta.) Latauslistalta Warnerin julkaisema Panisin on pyydystänyt jo 17. sijan.

Uusimmassa Markkinointi&Mainonnassa on parikin kiinnostavasti Yleisradiota sivuavaa juttua. X-musiikkipäällikkö Tomi Saariselta kysytään, voisiko kanava soittaa Robinin Faija skitsoo -singlen sitä versiota, jossa puhutaan Hesburgerista. Saarinen kiertelee vastaten, ettei biisi (siis myöskään hesetön radioversio) ole ollut ehdolla soittolistalle. Miten ja miksi ei maan suurin teinitähti ole ollut edes ehdolla? Jos Saarinen ottaa kantaa vain ehdolla oleviin, niin kuka asettelee ehdokkaat?

Yläkerta #30: Amy Winehouse

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Amy Winehousen ensimmäinen albumi Frank (2003) ei noussut Suomen listalle, mutta seuraaja Back to Black (2006) viihtyi siellä sitäkin kauemmin. Se nousi kakkoseksi myyden platinaa, ja kun Winehouse kuoli 27-vuotiaana alkoholimyrkytykseen 23. heinäkuuta 2011, albumi palasi keräämään 52. ja 53. listaviikkonsa sijoilta 25 ja 45.

Neljä kuukautta Winehousen kuoleman jälkeen ilmestyi ennenjulkaisemattomista levytyksistä ja demoista koottu Lioness: Hidden Treasures, joka nousi 18:nneksi ja vietti Top 50:ssä 13 viikkoa. Viimeiseksi jäänyt äänitys, Tony Bennett -duetto Body and Soul, ei herättänyt meillä reaktioita, mutta toinen cover Our Day Will Come ylsi radiolistan sijalle 46.

Pätkikäs putki

Latauslistan 11:ntenä debytoinut Timebomb on jo kolmaskymmenes Kylie Minoguen biisi, joka rekisteröityi suomalaisille listoille. Välillä seuraksi on merkitty muiltakin: Jason Donovan, K3M, Nick Cave & The Bad Seeds, Robbie Williams ja Taio Cruz. Esikoishitistä I Should Be So Lucky on yli 24 vuotta, ja pisin kyllitön kausi tilastoissamme oli syksystä 1995 kesään 2000.

Hittiputki ei toki vedä vertoja vaikkapa Madonnalle, mutta Minogue-saagasta tekee kiinnostavan sen kiikkerä pohja. Hän ei ole koskaan yltänyt Suomessa sellaiseksi kiintotähdeksi, jonka äänitteet automaattisesti menestyvät. Jos muistatte hiljattaisesta postistani, Donna Summer keräsi meiltä yli 200 albumilistaviikkoa; Kylien cv:stä niitä löytyy vaivaiset 52. Ainoastaan esikoislevy on myynyt kultaa.

Myös radiokannatus on muodostunut pätkittäiseksi. Vaikka viidestä Minoguen biisistä tuli Top 10 -radiohittejä, mikään niistä ei päässyt ykköseksi. Tuskin olen yksin mielipiteineni, että Timebomb ansaitsisi radiolistan kolmossijan mennen tullen kernaammin kuin Madonnan Girl Gone Wild, mutta näin vain ei käy. Kylien koti on singlelista, tai siis nykyisin latauslista.