tiistai 30. lokakuuta 2018

Rappaa ja skannaa

Tiedän yhä mitä tein viime kesänä. Kun matkustin bussilla mökille, kuuntelin usein podcasteja, etenkin Chris Molanphyn Hit Parade -lähetyksiä. Uusin jakso, The Oh. My. God. Becky Edition, on poikkeuksellisen kiinnostava käsitellessään raphittien etenemistä Billboard Hot 100:ssa ja vuoden 1991 listalaadintamuutoksen vaikutuksia.

Tuolloin otettiin käyttöön kappalekohtaista levymyyntiä viivakoodeista mittaava Soundscan-koneisto. Se korvasi kauppiaiden oman raportoinnin, jossa myydyimmät laitettiin sijalukujärjestykseen. Sama muutos radiosoitossa. Kas: ekan uuden Hot 100:n paalupaikalla oli ekaa kertaa afroamerikkalainen rapesiintyjä, PM Dawn singlellään Set Adrift on Memory Bliss. Vanhalla systeemillä vain valkoiset rapparit olivat päässeet ykkösiksi, nimeltä mainiten Vanilla Ice ja Marky Mark.

Sijalukulaskentahan ei huomioinut mitenkään ykkösen ylivoimaisuutta muihin nähden, joten hurjinkin myynti kuten Tone Locin hitillä Wild Thing (2,5 miljoonaa, 1989) olisi tarvinnut tuekseen kärkeä hätyyttelevän radiosoiton Hot 100:n valloitukseen. Wild Thing kyllä soi radiossa kolmossijan edestä, mutta jäi Hot 100:ssa kakkoseksi. Vanilla Icen Ice Ice Baby (1990) oli radioykkönen.

Molanphy korostaa vanhan ”pre-computerised” järjestelmän alttiutta korruptiolle ja manipuloinnille, ja tätähän epäilemättä tapahtui, puhummehan musabisneksestä. Hiukan hänen argumentointinsa kuitenkin ontuu. Levy-yhtiöt kuulemma lahjoivat kauppa- ja radioraporttien antajia, mutta kun Molanphy todistelee vanhan listan sijoittaneen Public Enemyn Fear of a Black Planet -albumin (#10, 1990) liian alas, hän vetoaa yhtyeen levy-yhtiön tiedotteeseen! No, hienoa kuunneltavaa yhtä kaikki.

maanantai 29. lokakuuta 2018

Kaksi elämää: J. Karjalainen

Sarjassa vertaillaan pitkään menestyneiden artistien ansioluetteloita oman aikansa listapisteissä ja lähihistorian Spotify-striimimäärissä.

J. Karjalainen on – kuten eilinen albumilistan ykkössija kertoo – yhä suosituimpia artistejamme, mutta Spotifyn kasvulogiikan vastaisesti hänen ylivoimaisesti striimatuin hittinsä ei ole kahdelta uusimmalta levyltä, vaan Lännen-Jukka-kauden jälkeinen comeback-sinkku Mennyt mies. Sen jälkeiset julkaisut kisaavat himmeämmistä mitaleista miehen vanhojen klassikoiden kanssa.

Doris (1985) aloitti Karjalaisen listahittikauden, mutta kaksi sen edeltäjääkin on ylittänyt striimeissä miljoonarajan, Oi mikä ihana ilta ja Sankarit – niiden taakse jää listahittipisteiden kuningas Missä se Väinö on. Yleisesti ottaen viime vuosisadan tuotannosta ei mikään nouse yli muiden, mikä kai kertoo suosion ja laadun tasaisuudesta. Kuusiviikkoinen radioykkönen Hölmö nuori sydän on tosin jäänyt kovin mataliin lukemiin.

J. Karjalainen – 2 x Top 12
Listapistesijoitus, striimisijoitus, vuosi, listapistenapit, kuuntelumäärä
L
S


V
N
K
1

MISSÄ SE VÄINÖ ON?  
1996
••••••
945 000
2
8

DORIS
1985
•••••
1 254 000
3

ON KAIKKI NIINKUIN ENNENKIN  
1998
•••••
843 000
4
3

HÄN
1988
•••••
1 977 000
5
1

MENNYT MIES
2013
••••
5 799 000
6
5

TELEPATIAA
1992
••••
1 611 000
7
12

VILLEJÄ LUPIINEJA  
1994
••••
954 000
8

MERENNEITONI JA MINÄ
1988
••••
467 000
9

SEKAISIN
1986
••••
732 000
10
7

MIES JOLLE EI KOSKAAN TAPAHDU MITÄÄN
1992
••••
1 283 000
11

HÖLMÖ NUORI SYDÄN  
1999
•••
265 000
12

VIIMEINEN LAULU
1988
••
421 000
2

MERIPIHKAHUONE
2013
••
1 978 000
4

STINDEBINDE
2015
1 824 000
6

RIISINJYVÄ
2013

1 326 000
9

OI MIKÄ IHANA ILTA
1984

1 070 000
10

SANKARIT
1982

1 004 000
11

SYDÄNLUPAUS
2013
998 000

lauantai 27. lokakuuta 2018

Kuolematon jättiläinen

Yli puolen vuoden soimisen jälkeen Anssi Kelan Ilves nousi yllättäen seiskasijalta radiolistan kärkeen. Onnea Kelalle kuudennesta radioykkösestä, mutta samalla on todettava, että paalupaikka irtosi matalammalla impact-luvulla kuin koskaan ennen: 4,00 miljoonaa. Luku siis saadaan kertomalla viikoittain soittomäärät kanavien oletetulla tuonhetkisellä kuuntelijamäärällä.

Kun Radio Monitor aloitti meillä mittauksensa 2013, huippuluvut ylittivät kymmenenkin miljoonan rajan. Nykyinen Top 20:n keskimääräinen impact-kynnys on suunnilleen sama kuin viiden vuoden takainen Top 40 -kynnys, hieman alle kaksi miljoonaa. En tiedä, onko mittausperiaatteita säädetty vai näkeekö tuosta suoraan kuuntelijalukujen yleisen pudotuksen. Ainakaan hittien huippurotaatiota ei ole olennaisesti taltutettu.

Juuri päättynyt Vain elämää 9 nosti kolmen artistin osakkeita, mikä näkyy radiossa eri tavoin. Edelleen ainoa tehosoittoon edennyt VE-esitys on Ellinooran Funeral Song kuutossijalla. Vaikka Evelinan projekti päätyi myös striimilistan perusteella plussalle, mikään hänen kahdeksasta uusimmasta julkaisustaan ei kelpaa radiokansalle. Kyllä: iänikuinen Tornado on taas elvytetty sijalle 27.

Sarjan isoin striimihitti, Pyhimyksen Mulkut, kärkkyi vielä viikko sitten sijalla 62, mutta nyt sekin sai tehdä tilaa turvakortille: keväällä neljäntenä käynyt Jättiläinen otti jättiloikan 106. sijalta seitsemänneksi. Ei pelkästään Nelosen radioiden ansiosta, sillä myös Bauerin Kiss soittaa sitä ahkerasti. No, tällä manööverillä Jättiläinen sai ainakin tiukemman otteen 2018-vuosilistan kakkossijasta.

torstai 25. lokakuuta 2018

Pientuonnin parhaat

Hiljattain mainitsin, kuinka Fazer hallitsi ulkomaisten levyjen maahantuontia ennen kuin maailmanjätit perustivat omat konttorinsa Suomeen. Sen pääkilpailija oli RCA:n maahantuontia varten perustettu Discophon, ja asemat kutistuivat kun EMI, CBS (myöh. Sony), Polygram (myöh. Universal) ja Fazerin lopulta ostanut Warner ottivat paikkansa.

Pienemmätkin kotimaiset ovat kuitenkin aika ajoin nauttineet tuontimenestyksistä. Ennen EMIn tuloa 1960-luvun alkupuolella esimerkiksi Columbia-merkin eli muun muassa Cliff Richardin levyjen edustus oli PSO:lla. Myöhemmin haastajille tuli hyviä listasijoja itsenäisten pikkuyhtiöiden yllärimenestysten kautta.

Virgin-yhtiön 1970-luvun julkaisut (kuten Sex Pistolsin) toi meille Love, mutta The Human Leaguen ja Mike Oldfieldin parhaiden päivien (1982–83) hedelmät korjasi Polarvox. Siltä Virgin päätyi Discophonin, EMIn ja lopulta Universalin alle. 80-luvulla myös Poko pärjäsi Music for Nationsin tuomisillaan, kuten Metallica-albumilla Master of Puppets (#5, 1986). Myöhemmin Roadrunner-edustus toi Top 10 -sijoja Sepulturan, Type 0 Negativen ja Slipknotin ansiosta.

Yllättävin Poko-menestys, XL:n edustuksena, oli The Prodigyn listaykkönen Music for the Jilted Generation (1994). Se jakeli vähän aikaa myös alituiseen maahantuojaa vaihtaneen Muten äänitteitä, kuten Nick Caven kaupallista huippua Murder Ballads (#7, 1996). Spinefarm taas sai oman jättipottinsa, kun Epitaphin julkaisema The Offspringin läpimurto Smash (#2, 1994) myi lopulta sen kautta lähes 75.000 kappaletta.

Lahtelainen Power nettosi niin ikään ykkösen Ed Starinkin Synthesizer Greatest -albumilla (Arcade, 1990). Helsinkiläinen Reel Art edusti jonkin aikaa tanskalaista Megaa ja hiphopmerkki Tommy Boyta parhaina tuloksinaan Ace of Basen The Bridge (#2, 1995), Coolion Gangsta’s Paradise (#11, 1995) ja Leila K:n Manic Panic (#4, 1996).

2010-luvun merkittävin indie-jakelija on tamperelainen Supersounds, jolla ei ole omaa musiikkituotantoa. Kovin hittihakuisiksi sen edustuksia ei voi sanoa (Kscope, Napalm, Peaceville jne), mutta välillä albumilistan paraatipaikoille pääsee vaihtoehtoisemminkin. Parhaista sijoista ovat vastanneet Solstafirin Ótta (#2, 2014), Steven Wilsonin Hand Cannot Erase (#4, 2015) ja Katatonian The Fall of Hearts (#6, 2016).

tiistai 23. lokakuuta 2018

Listaelämän joustoja

Toissapäivän albumilistan 17:nneksi ja fyysisen myyntilistan neljänneksi nousi MC Taakibörstan uusintajulkaisu PA 2001, joka viisibiisisenä ep:nä aikoinaan tilastoitiin singlelistalle. Rumba havahtui tähän eilen ja kyseli asiasta Musiikkituottajilta. Siellä tapausta kuvailtiin metadatan aiheuttamaksi virheeksi, ja kuudennella raidalla täydennetty äänite poistettiin kummaltakin listalta alamittaisena. Suurempivolyymiselle singlelistalle sillä ei ollut asiaa.

Panin minäkin sattumuksen merkille, mutta en kerta kaikkiaan jaksanut reagoida. Alle 24-minuuttinen ep on nimittäin ollut varsin tavallinen näky Top 50 -albumilistalla – lyhyimmillään 15-minuuttisiakin äänitteitä on siellä tavattu. Pelkästään viimeisen vuoden aikana tilastoon ovat kelvanneet seuraavat PA 2001:tä lyhyemmät julkaisut:

Alma: Heavy Rules Mixtape (6 biisiä)
Bizi: Ääniviesti (7 biisiä)
Cledos: Boboff Tape (7 biisiä)
Kube & Eevil Stöö: Pomo sapiens (5 biisiä)
Pohjonen Alanko: Northern Lowland (4 biisiä)
Maija Vilkkumaa: Joku muu, mikä (6 biisiä + 3 välisoittoa)
The Chainsmokers: Sick Boy… This Feeling (ensin 5, sitten 7 biisiä)
The Weeknd: My Dear, Melancholy (6 biisiä)
Kanye West: Ye (7 biisiä)
Xxxtentacion: Revenge Mixtape (8 biisiä)

Taakibörstan eliminointi aiheutti kuitenkin ilouutisen Marzi Nymanille, joka täten debytoi sijalla 50 ja ruotsalaiselle Seventh Wonderille, joka pääsi fyysisen listan 10:nneksi. Uusi listaennätys hieman lieveni: Poets of the Fallin Ultraviolet romahti kärjestä sijalle 26, joka nyt korjautui yhdellä pykälällä. Edellinen enkka oli 1–22. (Huom, korjaus tähän kommenteissa.)

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Kaksi elämää: Anne Mattila

Sarjassa vertaillaan pitkään menestyneiden artistien ansioluetteloita oman aikansa listapisteissä ja lähihistorian Spotify-striimimäärissä.

Anne Mattila olisi pitänyt ottaa sarjaan ennen Vain elämää -keikkaa. Jätin sen esitykset pois tästä alati elävien lukemiensa takia, mutta eivät ne kärkeä olisi hätyytelleet – tätä kirjoitettaessa 300 tuhannen striimin raja on kaikilta rikkomatta, eli parikin kahden vuoden takaisen albumin raitaa on niiden edellä.

Miljoonaliigaan on yltänyt kaksi biisiä, kantayleisön ulkopuolellakin mainetta niittänyt Perutaan häät ja tyypillinen esikoishitti, vähitellen suosiotaan kasvattanut Asfalttiviidakko. Listapisteissä mikään esitys ei ole yli muiden, Mattilahan ei ole koskaan onnistunut pistäytymään singlelistalla tai murtautumaan perinteisten iskelmätaajuuksien ulkopuolelle.

Anne Mattila – 2 x Top 12
Listapistesijoitus, striimisijoitus, vuosi, listapistenapit, kuuntelumäärä
L
S


V
N
K
1

UNIHIEKKAA  
2004
150 000
2
12

KAIPUUNI ON USKOMATON  
2006
159 000
3
1

PERUTAAN HÄÄT  
2005
1 834 000
4
3

SIELU SALAMOI (Anneli Mattila, Janne Tulkki)
2002
845 000
5

NYT VOIMME JATKAA  
2007
100 000
6

TUHLAAJATYTTÖ PALAA  
2003
105 000
7

TYYNYYN JÄLJET JÄÄ  
2006
83 000
8
7

TAIVAAN KARTTA  
2005

245 000
9

KATSEES KUIN TULTA  
2007

36 000
10
10

ENKELEITÄ ONKO HEITÄ 
2003

191 000
11

EN TIETÄÄ MÄ VOI 
2004

20 000
12
6

PIENEN HETKEN 
2001

294 000
2

ASFALTTIVIIDAKKO
2001

1 241 000
4

KUIVAA KOIVUA
2016

440 000
5

IHMINEN
2016

384 000
8

TÄHDET, TÄHDET
2008

240 000
9

VIELÄ YKSI ELÄMÄ
2016

212 000
11

LENNETÄÄN
2012

169 000