Yloenen uskoo ulkomaankieleen

Tasan 15 vuotta sitten Suomen albumitilaston kärkeen nousi levy, joka kaikista listahistoriamme ykkösistä taitaa nauttia vahvinta flopin mainetta – kultamyynnistä ja 10 listaviikosta huolimatta. Neljä ruusua eli 4R limbosi vasta toisella englanninkielisellä albumillaan Not for Sale (#23), mutta sen status tuntuu jälkikäteen säteilleen myös Mood-edeltäjään.

Tapauksesta on helppo unohtua muistelemaan englanninkielisen suomimusan suosiosuhdanteita. 4R:n seurana Top 40:ssä olivat tuolloin vain tanssipopparit Sound of RELS ja Waldo, mutta 2000-luvun alun vientibuumi moninkertaisti kysynnän ja tarjonnan. Entä nyt? Viimeisen 12 kuukauden aikana ykkösenä on käväissyt vain kaksi kotimaista vieraskielistä esittäjää, Stratovarius ja Poets of the Fall.

Suurikohan houkutus yhdellä vientipioneereistamme, Lauri Ylösellä oli tehdä palefacet eli satsata kotimarkkinoihin kieltä vaihtamalla? Emma-gaalaan ajoitettu soolouran avaus oli kuitenkin kansainvälisen suurieleinen. Kun Ylönen saa ensimmäisen listamerkinnän, niitä tulee minun aikakirjoihini kerralla neljä – saman hakusanan alle kun lisätään myös vokalistivierailut kahdella Apocalyptican ja yhdellä Kwanin hitillä. Heavy-single saa pärjätä tosissaan ohittaakseen Bittersweetin ja Chillin’ at the Grotton saavutukset.

Suuren ikäluokan kulta-aika

Kun albumilista piteni Top 50:ksi, pikakäynnit sen kärkipäässä kävivät harvinaisemmiksi. Pudotakseen suoraan ulos vaikkapa Top 10:stä levyiltä vaadittiin entistä pitempää putoamismatkaa. Mutta nyt peräkkäisinä viikkoina Ajattaran Murhat ja Omnium Gatherumin New World Shadows viettivät ainoat listaviikkonsa viitossijalla, mikä on uuden aikakauden ennätys.

Aleaikoina yleisempi syy äkkikatoamisiin on ollut levyn (myöhäinen) siirtäminen midprice-tilastoon. Ailahtelevasti liikkunut Vesa-Matti Loirin 4+20 joutui sinne cd-julkaisunsa myötä, mutta ehti käydä vinyylimuodossa varsinaisenkin listan kolmossijalla. Loirilta on täten ilmestynyt 2000-luvulla kahdeksan Top 3 -albumia, mihin nuoremmista on yltänyt vain Apulanta.

Kari Tapiolla on samalta ajalta vain viisi mitalisijaa, mutta jos vertailu laajennetaan Top 6 -albumeihin, hänellä on niitä päihittämättömät yksitoista. Veikkaanpa meidän elävän maailman ainoassa maassa, jossa 2000-luvun tuotteliaisuusennätyksiä tahkoaa kaksi 1940-luvulla syntynyttä artistia. Tarkemmin ottaen molemmat vuonna 1945.

Vinkkilinkki

Kannattaa lukea Metro Liven lista-aiheinen artikkeli. Vaikka otsikko on outo ja muutamat ajatukset epäselvästi ilmaistu, niin keskimääräistä asiapitoisempi juttu kuitenkin. Okei, Markus on kirjoitettu väärin, mutta näihin saa aina tottua – terveisin Timo Huttunen.

Kalpeapaahtoinen sekoitus

Levykevät etenee epätasaisesti, sillä albumilistalla on 13 uutuutta, mutta singlelistalla ei yhtään. Korkein debytantti odotetusti on Petri Nygård, eikä paluussa ykköseksi 11 vuoden jälkeen ole mitään ihmettelemistä. Toiseksi korkein Hurriganes (6) on myös täällä käsitelty, mutta PJ Harvey aiheutti seiskasijallaan yllätyksen. Brittimuusikko kävi sijalla 14 vuonna 2004, mutta Let England Shaken edeltäjä White Chalk (2007) jaksoi vain 32:nneksi.

Top 10:ssä on pitkästä aikaa remix-albumi, kun Palefacen Palaneen käryä ilmaantui yhdeksänneksi. Suomalaisista sitä ylemmäs on päässyt vain Neljän ruusun Energiaa (#7, 1994), tuontituotteista Madonnan You Can Dance (#6, 1987) ja Michael Jacksonin Blood on the Dance Floor (#3, 1997). Kärkikymmenikköä on joskus lähennellyt niinkin hehkeä lajitelma kuin Hausmyllyn Remix Schysteemi (#13, 1991). Lady Gagan uussekoitus jäi viime vuonna sijalle 17.

Esikoislevyillään listalle ylsivät Routasielu (28), Mikko Pohjola (35) ja LCMDF (40). Los Bastardos Finlandeses (30) on myös ensikertalainen, mutta neljännellä yrittämällä. Ruotsalainen September (26) palasi kuvioihin parin sivuutetun albumin jälkeen ja Niko Ahvonen (48) peräti kymmenen vuoden tauolta. Ahvosen seurana tosin on tasaisesti tilastoissa vieraillut Ville Leinonen. Joose Keskitalo (18) kohensi seitsemän pykälää kahden vuoden takaisesta visiitistään.

Kranaatti osui aaltoon

Kun Bruno Mars debytoi albumilistamme kolmosena, hänestä tuli korkeimmalle ilmaantunut ensikertalaisartisti Top 50:ssä sitten viikon 37/2010. Tuolloin asialla oli Hurts niin ikään kolmosena. Marsin myötätuuli jatkuu, sillä tällä viikolla Grenade eteni Music Control -radiolistan kakkoseksi. Se seisoo myös singletilaston pronssipallilla, ja jo syksyllä useiden maiden paalupaikkaa pitänyt edeltäjä Just the Way You Are nousi lopulta mukaan 17:nneksi.

Erityisesti Brunoon näyttää ihastuneen Radio Aalto, jonka en muista ennen soittaneen mitään biisiä niin tiuhaan (36 kertaa viikossa) kuin Grenadea nyt. NRJ soitti sitä 39 kertaa, mutta tuo on sille ihan normitoimintaa. Tällä kertaa suurin yksittäinen rotaatiopaakku on The Voicen suoma 51-kertainen kannatus Pink-hitille Raise Your Glass, jonka kahdeksas sija on yli puolelta osaltaan Voicen ansiota. Lady Gagan ykkössingle Born This Way ei ole vielä ehtinyt soida radiossa kuin sijan 39 edestä.

Hurrigaani puhaltaa taas

Varmimpia seuraavan albumilistan debytantteja on pontevasti markkinoitu 30 Golden Greats, vaikka sekään tuskin yltää ensimmäiseksi kärkikolmikkoon nousseeksi Hurriganes-kokoelmaksi. Lukuisissa tähänastisissa koosteissa on ollut sama ongelma kuin Kari Tapion kanssa: levy-yhtiö vaihtui keskellä huippusuosiota.

Jokseenkin kaikki olennaisuudet tehtiin toki Love Records -kaudella 1973–1977, mutta Scandia/Warner on saanut väsätyksi kelvohkoja tilkekokoelmia liveäänitysten avulla. Sehän nosti vuonna 1996 listaviitoseksi vanhasta c-kasetista masteroidun Live in Stockholm 1977 -albumin. Neljä vuotta sitten Scandia Years 1977–1984 eteni nelossijalle.

30 Golden Greats on Love/Universal-julkaisu, mutta sisältää suurimman Scandia-hitin Bourbon Street (1980) ja myös sen instrumentaali-b-puolen Just for You. Love-hiteistä tuplalta puuttuvat jostain syystä mm. Spotifyn kolmanneksi soitetuin Ganes-biisi Tallahassee Lassie ja Top 10 -sinkku Elephant’s Boogie.

Wikipedia-väite: ”Roadrunner oli Suomen myydyin kotimainen albumi vuosina 1974–1985, kunnes Dingon Kerjäläisten valtakunta ylitti sen myyntimäärän.” Roadrunner on toki Musiikkituottajien tietokannassa myydyin ennen Dingoa ilmestynyt albumi, mutta sen potti on kasvanut vähitellen. Vuonna 1975 ihmeteltiin Erkki Junkkarisen ennätysmenekkiä, sen jälkeen Finnhitsiä ja Tapio Rautavaaran kokoelmaa – Roadrunner kupli vuosikaudet niiden takana.

Syntynyt voittamaan

Lady Gagan Born This Way tuskin on mikään yllätysykkönen Suomen singlelistalla, mutta jotain poikkeuksellista siihen liittyy. Vaikka Gagalla oli ennestään 22 ykkösviikkoa tuossa tilastossa Poker Facen, Bad Romancen ja Alejandron ansiosta, hän nousi nyt ensi kertaa suoraan kärkeen. Esimerkiksi Bad Romancen nousu huipulle kesti kahdeksan viikkoa.

Harva ehkä muistaa, että Gaga-ilmiö käynnistyi aikoinaan hitaasti. The Fame -albumi debytoi Suomessa sijalla 35 ja putosi saman tien pois. Nythän sen jatkopainos The Fame Monster on mukana 64. viikkoa, ja koska uusi pitkäsoitto ilmestyy vasta toukokuussa, Monsterilla on hyvät näkymät edetä 2000-luvun pitkäikäisimmäksi listalevyksi. Chisun Vapaa ja yksin katosi 69 viikon jälkeen midprice-osastoon.

Sinkkulistan yhdeksänneksi on virheellisesti merkitty uutuutena Tonight (I’m Fuckin’ You) – sehän oli samalla sijalla myös viime viikolla oikean pääesittäjänsä Enrique Iglesiasin nimissä, Ludacris vain vierailee. Enriquen edellinenkin hitti Heartbeat kreditoitiin latauslistalla vierailijalleen Nicole Scherzingerille. Ludacris ja Scherzinger eivät ole omilla äänitteillään netonneet Suomessa yhtään listasijaa.

Hullun hidas rakkaus

Nyt albumilista on sen oloinen kuin se tuppasi alkuvuosina olemaan ennen levyale-aikoja. Lukuisat jaetut sijaluvut kielivät alhaisesta myynnistä, ja uutuuksista suurin osa on tuoreiden tai vaihtoehtoisten nimien aikaansaannoksia. Korkeimpana debytoiva Bruno Mars on toki maailmalla suosittu ja tv:ssä mainostettu hittikone, mutta r&b-nimien kehnoon täkäläiseen albumimenekkiin suhteutettuna Doo-wops & Hooligansin kolmossija on jonkinkokoinen yllätys.

Kotimaisista metalliyrittäjistä Omnium Gatherum (5) kohensi parasta noteeraustaan 19 sijaa ja Korpiklaanikin (9) seitsemän sijaa, mutta Kursk (16) jäi viisi pykälää kolmen vuoden takaisista asemista. Ruotsi-musankin suhdanteet ovat muuttuneet, sillä rymyryhmä Sparzanza debytoi komeasti kahdeksantena, kun popveteraanit Tomas Ledin ja Roxette tyytyivät näyttäytymään kivasti vierekkäin sijoilla 33 ja 34.

Alkujaan jo toissavuonna ilmestynyt ja viime syksynä Hollywood-hitillä lisäryyditetty Michael Bublén Crazy Love on juhlinut erityisesti Britannian listoilla ja myynyt siellä kahdeksankertaista platinaa, mutta Suomessa kanadalaista ei ollut tätä ennen kelpuutettu 31. sijaa korkeammalle. Nyt tv-kampanja nosti levyn 12:nneksi ja täten kohentaa olennaisesti wikipedia-sivun listataulukkoa – siellä kaikkien muiden maiden Crazy Lovelle osoittamat huippusijat ovat Top 10:ssä, suuri osa ykkösiä.

Valvojan kannatti kuolla

Radiolista näyttää tällä viikolla virkoavan horroksestaan ja imevän voimaa kevään uutuuksista. Panic! at the Discon The Ballad of Mona Lisa loikkasi 27 sijaa kahdeksanneksi ja The Soundsin Better Off Dead peräti 67 porrasta sijalle 13. Panicille ei ole ennen kertynyt radiohittejä, ja Soundskin petrasi laakista toissavuotisen No One Sleeps When I’m Awaken 15. sijaa.

Kotimaan vakiosoitetuista Sunrise Avenuen Hollywood Hills eteni 29–14 ja Happoradion Ahmat tulevat 27–17. Vanhoista kannattajista NRJ ja The Voice näyttävät kuitenkin noteeranneen Sunrisen kaupallisen alamäen eivätkä ole vielä päästäneet tuoretta sinkkua lainkaan ääneen. Enemmän niiden makuun on 20–12 nouseva Usherin More.

Moni muukin singlelistasuosikki lähestyy 20 soitetuimman rajaa: 24:ntenä Madonnan muinaista Who’s That Girliä mukaileva David Guettan Who’s That Chick, 25:ntenä Wiz Khalifan Black and Yellow, 28:ntena Adelen Rolling in the Deep ja Petri Nygårdin ykkössinkku Selvä päivä sijalla 30. Viisi kuukautta ilmestymisensä jälkeen Suvi Teräsniskan Jos mikään ei riitä ylitti lopulta Top 10 -kynnyksen Iskelmä-radion ronskilla myötävaikutuksella.

Tauskin hauskin

Nyt-liitteen kansijuttu Tauski Peltosesta sisälsi aika häkellyttävää dataa miehen suurimman hitin ja samannimisen Sinä vain -albumin menestyksestä. En nyt suoraan sano paikkaansapitämätöntä, vaan tutkin ennen hutkimista. Näin siinä raportoitiin:

Sinä vain syntyi neljässä tunnissa. "Se oli listaykkösenä kuustoista viikkoa, ja mä muistan, kun Virpi sano, että täst saattaa tulla sun uras suurin juttu ikinä."
Kätkä oli oikeassa. Albumia on myyty reilusti yli 120 000 yksikköä, mikä on yli puolet Peltosen pitkäsoittojen kokonaismyynnistä.

Kuusitoista viikkoa?? Listoja on tietysti monenlaisia koottu jo tuolloin (1994), mutta kullatulta muistolta tuo vaikuttaa. Singlelistalla biisiä ei näkynyt, vaan lähes kaikki 50 hittiä -tilaston 21. sijaan oikeuttaneet pisteet tulivat Discopressin paikallisradiolistan menestyksestä. Senkään kärjessä Sinä vain ei viihtynyt kuin yhden viikon. Kaikkiaan läsnäoloviikkoja Top 20:ssä on saattanut kertyä tuo kuusitoista, mikä siis ei ole likikään sama asia.

120 000 yksikköä?? Vastaus kaikille, jotka turhaan etsivät Tauskia Musiikkituottajien kultalevytietokannasta: Poptori. Tai oikeastaan sen edeltäjä Basebeat. Noiden levy-yhtiöiden pyörittäjä Erkki Puumalainen harjoittaa niin toisenlaista hinta- ja jakelupolitiikkaa, ettei hänen äänitteitään huomioida (edes midprice)listoilla tai virallisissa kultalevyluetteloissa. Tyypillinen Poptori-cd maksaa viisi euroa, mikä näinä levyaleaikoina ei ole enää niin radikaali toimintamalli kuin takavuosina.

Sinä vain -albumin ilmestyessä standardit olivat vielä sen verran yhdenmukaiset, että se kiipesi virallisen listan sijalle 19, mutta epäilemättä valtaosa tuosta potista on kertynyt hiljalleen halpamyynnissä. Poptorin sivujen mukaan se ylitti tuplaplatinarajan (80.000 kpl) vuonna 2001, mutta triplaksi sitä ei ole merkitty. Vaikka muutkin yhtiöt (mm. Sony) ovat sittemmin julkaisseet Peltos-levyjä, läheskään samanlaisiin lukemiin ei ole päästy, ja viimeinen listasijoitus on vuodelta 1997.

Valtaosa Poptorin kultalevyistä on enemmän tai vähemmän entisten laulajasuosikkien muinaisen tuotannon uudelleenlevytyksiä, joten siinä seurassa Tauskin Sinä vain toki ansaitsee arvostuksensa.

Soittoa & Myyntiä

Rihanna on ollut tuttu näky Suomenkin listoilla jo vuodesta 2005, mutta hittimylly tuntuu vain kiihtyvän. Viime vuoden aikana hän keimaili myynti- ja radiolistoilla yhteensä kahdeksan eri kappaleen krediiteissä, ja nytkin S&M:n debytoitua kahdeksantena hänellä on kolme biisiä singletilaston 17 parhaan joukossa.

Missään vaiheessa Rihannaa ei ole kuitenkaan voinut pitää aivan ykköstähtenä – hänhän ei ole yltänyt albumilistallamme 7. sijaa korkeammalle, vaikka listaviikkoja on yhteensä 81. Singlevalinnat vain tuntuvat aina löytävän kohteensa, myös radiossa: Don’t Stop the Music onnistui harvinaisuutena nousemaan Music Control -listan ykköseksi ilman Radio Novan tukea. Rihanna myös kernaasti kohottaa biisivierailuillaan vähän nimettömämpienkin artistien profiilia.

Noista viime vuoden hiteistä neljä viihtyi sekä single- että radiolistan Top 10:ssä (Russian Roulette, Rude Boy, Love the Way You Lie ja Only Girl in the World), ja hittivuosilistalle 2010 on luvassa vankka edustus. Ainakin kaksi noista kisailee paikasta 10 parhaan joukossa, mutta tilasto valmistuu vasta myöhemmin keväällä. Siinähän huomioidaan hittien koko listaura, joka usein jatkuu vuodenvaihteen yli.

Summa pienenee

Yhtälö 4 + 20 tuottaa joka re-entryllä pienempiä tuloksia – nyt Vesa-Matti Loirin 40-vuotias äänite ilmaantui kolmossijalle. Kaukaa menneisyydestä osaavat muutkin palata, sillä vuonna 1973 sijalla 29 käynyt Pekka Strengin Kesämaa on 49:ntenä ja loppuvuonna 1974 julkaistu Hurriganesin Roadrunner 44:ntenä. Aikoinaan kolme kuukautta ykkösenä viettänyt Roadrunner nousi uusintajulkaisuna 12:nneksi vuonna 1988 eli on ollut listakuvioissa sekä Top 30-, Top 40- että Top 50 -aikakaudella. Yhteensä listaviikkoja on 63.

Ajattaran kuudes tilastoitu albumi Murhat toi kaikkia edeltäjiään paremman numeron debytoituaan viitosena. Laulaja Pasi Koskinen on nähty ylempänäkin, sillä hän oli Amorphisin vokalisti Am Universumin kiivetessä neljänneksi vuonna 2004. Aknestikista tutun Jukka Takalon Vastarannan laulut (32) jäi kolme pykälää kuuden vuoden takaisesta sooloesikoisesta. Manboy (45) palasi listakuvioihin parin kehnommin menestyneen pitkäsoiton jälkeen.

Viisi ykköstä seitsemästä

Ehkä vähän tylsää kertoa aina samasta albumista, mutta kun siitä riittää kerrottavaa – ja sillä saa kommentteja. Aivan: Jenni Vartiaisen Seili saavutti taas virstanpylvään, kun sen neljäs lohkaisu Duran Duran hypähti selvällä erolla Music Control -radiolistan ykköseksi. Vartiaisen peräkkäiset soolosinglet ovat keränneet sijoitussarjan 1–1–2–1–8–1–1, ja Seiliä ennen vain kahdelta albumilta on löytynyt kolme radioykköstä. Ne ovat Anastacian Anastacia ja Cherin Believe.

Missä muruseni on roikkuu yhä kolmantena, mikä pani tutkimaan yksittäisten radioiden painotuksia kahden hitin välillä. Duran Durania kannattavat Nova, NRJ ja The Voice, ja Murusen puolta pitävät Aalto, Iskelmä sekä Yle X, joka poimi biisit rotaatioonsa eri järjestyksessä kuin muut. Vaa’ankielenä taiteilee Suomipop, joka soitti kumpaakin kappaletta menneen viikon aikana 18 kertaa.

Pakko katsoa 13: Americanos

Listablogin epäsäännöllisessä sarjassa esitellään hämäriä mutta sivistäviä videonäkymiä hittihistoriasta.

Frankie Goes to Hollywoodista tuttu, keskiviikkona 51 vuotta täyttävä brittilaulaja Holly Johnson käynnisti soolouransa kevään 1989 albumilla Blast, jonka kahdesta hitistä jälkimmäinen Americanos (#10) on jäänyt paremmin mieleen. Se avasi viekkaasti oven viihteellisemmän popin pariin, mutta sarkasmissaan mahdollisti myös paluun provokatiiviselle Frankie-linjalle.

Videossa rikas ja köyhä amerikkalaisperhe katsovat samoja 1950-luvun tv-arpajaisia, joita juontaa Holly aika leveäharteisessa puvussaan. On usein hauskaa katsoa menneisyyttä kuvaavia tv/video/leffatuotantoja jälkikäteen ja bongailla niistä tekoajankohdan tahattomia (?) visuaalisia jäänteitä. Americanos-videossakin myöhäiskasari on esillä ihan kiitettävästi.

Johnsonin strategia ei toiminut, vaan musiikillinen menestys loppui yllättävän lyhyeen ja vaihtui muutamassa vuodessa taidemaalarin uraan. Biisissä huomio kiinnittyy yhteen seikkaan: vaikka mies ei ollut erityisen persoonallinen vokalisti, hänen äänensä tunnistaa levyltä oitis. Tuolloin perusvaatimuksena pidetty tuotantomalli on 2010-luvun hittiradiovirrassa aikamoinen harvinaisuus.

Jäikö ovi auki kavereille?

Vaikka David Guetta lopulta löysikin tiensä Suomen albumilistalle, jäljellä on vielä paljon poppareita, jotka lukuisista single- ja radiolistakäynneistään huolimatta eivät saa pitkäsoittojaan riittävästi kaupaksi. Mittavin tällainen ansioluettelo löytyy ihan Guettan kaveripiiristä: Sexy Bitchin vokalistina toimineella Akonilla on 11 hittiä, joista viisi omissa nimissä ja kuusi vierailijana.

Akon viihtyy paraikaakin tuplaten Latauslistalla – ja viihtyisi myös Top 30 -mittaisella singlelistalla, koska nuo ovat monta viikkoa olleet aivan identtiset – oman Angel-sinkkunsa ja Michael Jackson -duetto Hold My Handin kanssa. Nimekkäitä kimppa-artisteja on piisannut Eminemistä Wyclef Jeaniin ja Gwen Stefanista Pitbulliin. Eka hitti oli kuuden vuoden takainen Lonely.

Lonely eteni radiolistan kuutoseksi, ja moni muukin miehen esitys on päässyt helpommin radioaalloille kuin lajityyppinsä singlehitit keskimäärin. Albumien kysyntä on jäänyt myös muualla Euroopassa nihkeäksi – poikkeuksena Ranska, jonka Top 10:ssä oli tilaa sekä Konvictedille (2006) että Freedomille (2008). Uusi Akonic julkaistaan lähiviikkoina.

Tuttuja ensikertalaisia

Levyalen nostattama pöly on laskeutumaan päin ainakin siitä päätellen, kuinka helposti ensikertalaiset Adele ja Mikael Gabriel loikkasivat kärkikymppiin. Adelehan palkittiin edellisestä albumistaan muun muassa uuden artistin Grammyllä, mutta se ei rekisteröitynyt mitenkään Suomi-tilastoihin – nyt myös Rolling in the Deep on singlelistan kahdeksantena. Gabriel puolestaan on eka kotimainen suuren levy-yhtiön rappari Top 10:ssä sitten – niin, sitten kenen? Viimeaikaiset menestyjät Cheekistä Palefaceen ovat järjestään pikkumerkkien leivissä.

Sen verran levyalella oli vielä lisätehoa, että David Guettan puolitoista vuotta sitten julkaistu One Love ilmestyi sijalle 49. Muun muassa Sexy Bitch- ja When Love Takes Over -hiteistä tuttu ja puolen maailman levyillä vieraillut Guetta on taatusti yksi menestyneimpiä poptähtiä, joka ei tähän asti ollut koskaan eksynyt Suomen albumilistalle.

Kari Tapio vei eilen jo ennakoimani ykkössijan – vasta kolmannen sellaisen urallaan. Paremmin Warner-kautta kartoittava Kaikki parhaat piti hyvin asemansa pudoten vain kolme askelmaa, mutta uutuustriplan tavoin AXR:n julkaisema Vieras paratiisissa romahti kolmossijalta 16:nneksi. Kaksi muuta kokoelmaa piti yhä paikkansa midprice-listalla.

Laula kanssain, älä tuon kanssa

Levyjen ostajat reagoivat Kari Tapion kuolemaan miltei yhtä voimakkaasti kuin media: midprice-albumien Top 10 koostui parhaimmillaan 70-prosenttisesti Tapio-äänitteistä. Sekä Vieras paratiisissa että Kaikki parhaat tekivät re-entryn viitossijalle ja nousivat vähän siitä, mutta yksi puuttuu: moni legenda Irwin Goodmanista Olavi Virtaan ja Elvis Presleystä Michael Jacksoniin on päässyt kuolemansa jälkeen albumilistamme ykköseksi, Tapio ei – vielä.

Viime viikolla ilmestyi taas yksi kokoelma, kolmois-cd Laulaja 1945–2010. Nimi lupailee kattavaa urakatsausta, mutta asioita hankaloittaa se tuttu kaskikanto, levy-yhtiön vaihtuminen. Ensimmäiset menestykset julkaisi Scandia/Fazer (nyk. Warner), ja uusi nousu koettiin 1990-luvulla AXR/Audiovoxin suojissa.

Triplalle on toki lisensoitu ne pakolliset takavuosien klassikot Olen suomalainen, Laula kanssain ja Viisitoista kesää, mutta siltä puuttuu muun muassa neljä 1970-luvun lopulla Top 10 -jukeboxlistalle noussutta biisiä. Vaikka Warnerin julkaisema Kaikki parhaat -tupla on vuodelta 1999, se sisältää enemmän AXR-hittejä kuin tämä AXR:n uutuus Warner-hittejä. Mutta uutuudessa on sentään Peter von Baghin laatima muistokirjoitus, eiköhän kauppa käy joka tapauksessa.