Loppuvuosi pelkkää historiaa

Vuoden viimeinen kvartaali ei ole vielä edes alkanut, mutta nyt jo on tapahtunut enemmän kuin yhtenäkään aikaisempana vuonna. Kyllä, on tarpeen iskeä pöytään lisää dataa alati vaihtuvista albumilistan ykkösistä. Yhdeksän kuukauden aikana paalupaikalla on nähty 28 uutta ja kaksi jo edellisenäkin vuonna kärkeen yltänyttä albumia. Tähänastinen koko vuoden paljousennätys (2011) uutuuksien suhteen oli 25!

Viimeisen vuosikymmenen ajan luku on pysytellyt tasaisesti 22:n ja 25:n välillä. 1990-luvulla se jäi jatkuvasti alle kahdenkymmenen. Selvästi staattisimmaksi osoittautui vuosi 1996, jolloin edellisestä joulusta kärjessä jatkaneen Madonna-kokoelman perään saatiin ykkösalbumeita vain 11 kappaletta. Virallisten viikkolistojen aikakauden (1994–) taakse ei juuri ollut syytä kurkistaakaan.

Vaikka Robinilta on juuri julkaistu albumi, ei ole syytä olettaa, että pyöröovimeininki ratkaisevasti hidastuisi keskellä vilkkainta äänitesesonkia. Tai jaa, onkos sitä vielä kerrottu, koska Vain elämää kausi 3 ilmestyy? Jos sekin putoaa huipulta jo viikon jälkeen, iskee epäilys, että vaihtuvuus on vain manipulaatiota, osa kesäkuussa käynnistettyä Listaykkönen-kampanjaa.

Ensikertalainen, 88 vee

Vaikka ennätyksellinen viikoittain vaihtuvien ykkösten putki jatkuu albumilistalla, se jää muiden historiallisuuksien varjoon. Visuaalisesti vetävin ilmiö ifpin listasivulla on se, että kuuden ensimmäisen levyn kohdalla on debyytistä kertova keltapohjainen tähti. Tähän mennessä oli enimmillään nähty neljä uutuutta kärjessä. Sen sijaan viikon 39/2009 ennätys, seitsemän uutuutta Top 10:ssä, jäi yhä voimaan.

Nuo kuusi uutuutta järjestyivät hieman yllättävästi. Edellisellä levyllään ykkösputkensa katkaissut Poets of the Fall peittosi edellisellä levyllään ekan ykkösensä saavuttaneen Leonard Cohenin. Kolmossija on Pauli Hanhiniemen paras ilman Kolmas nainen -yhtyettä, ja Edu Kettunen sivusi nelossijallaan soolouransa parasta numeroa 25 vuoden takaa! Kesän hitti-ihme Kasmir sai tyytyä konkarien perässä viitospaikkaan.

Lenny Kravitz (#6) on korkeimmillaan sitten vuoden 2000 kokoelman. Joe Bonamassa (#11) ja duo Ressu Redford & Jussi Rainio (#20) petrasivat aiemmista merkinnöistään pykälätolkulla. Omien alojensa brittiveteraanit Threshold (#33) ja Aphex Twin (#42) pääsivät Suomen listalle ensimmäistä kertaa, ja Susanna Haavisto (#21) teki paluun yli 20 vuoden jälkeen. Virve Rosti (#41) on mukana uudella studiolevyllä ensi kertaa sitten vuoden 1979.

Viikon varsinainen historiallisuus on kuitenkin sijalla 27: Tony Bennettin ja Lady Gagan yhteisäänite. 88-vuotias Bennett ylsi nyt ensimmäistä kertaa tilastoihimme tehden ennätyksen sekä iäkkäimpänä debytanttina että iäkkäimpänä artistina ylipäätään. Lady Gagan ansioluetteloon peilattuna sijoitus on toki harmillisen matala, mutta pohditaan sitä sitten erikseen.

Tähti nousi, myynti laski

Vaikka en viime aikoina ole täällä entiseen tahtiin oikonut mediassa esiintyviä virheellisiä lista- tai myyntitietoja, niin tokihan niitä julkaistaan yhtä kunniakkaasti kuin ennenkin. Listablogin Facebook-sivuilla kommentoin keskiviikkona Universalin väittämää Robinin levymyyntiennätyksestä, ja kommenttini keräsi johdannaisineen yllättävän paljon klikkauksia.

Samaan syssyyn voisin ihmetellä Ilta-Sanomien eilistä kansihuudahdusta ”Loiri nousi laulajatähdeksi yhdessä yössä”. Jutun tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1971 ennen Vesa-Matti Loirin esikoisalbumin julkaisua. Siinä ei kuitenkaan huomioida, että miehellä oli jo vuonna 1969 kaksi listasingleä, Saiskos pluvan ja Kohtalokas samba, joista ensinmainittu kolmossijoineen on yhä Loirin uran toiseksi suurin hitti. Sen sijaan tuon ”laulajatähdeksi nousun” myötä miehen levymenestys kuivahti vuosikausiksi.

Se suurin on tietenkin Naurava kulkuri (1986), joka juuri debytoi latauslistan kuudentena Elastisen Vain elämää -versiona ja näkyy komeilevan Spotifyn kakkossijalla. Loirin alkuperäinen Lapin kesä ilmaantui myös latausten 16:nneksi. Ainoan edellisen kerran se tilastoitui vasta perustetulla latauslistalla maaliskuussa 2007, kun Kristian Meurman oli esittänyt kappaleen Idolsissa.

Vai elämää?

Sunnuntaina tulikin jo mainittua, että Deep Purple mahdutti tilastohistoriaamme jo neljännen livealbuminsa – Queen viikkoa aiemmin kolmantensa. Popraakkien konserttitallenteet ovat muutoinkin tapetilla, julkaiseehan Abbakin ensi viikolla sellaisen ja Metallica loppuvuoden mittaan vaikka kuinka monta.

Mutta kuka on saanut elävää musiikkia Suomen albumilistoille eniten? Oheisessa laskelmassa on huomioitu myös unplugged-levyt ja kimppaäänitykset kuten Bob Dylan & The Band.
7: Iron Maiden
5: The Rolling Stones
4: Eric Clapton
4: Deep Purple
4: Bob Dylan
4: Jimi Hendrix
4: Kiss
4: Led Zeppelin
4: Nightwish
4: Bruce Springsteen
4: Neil Young

Erikseen pitää mainita kaksi kotimaista yrittäjää. Remu on saattanut markkinoille omissa nimissään kaksi ja Hurriganesin riveissä kolme livejulkaisua, jotka ovat kaikki nousseet vähintään sijalle 13. Ismo Alangon kolmen keikkalevyn lisäksi Sielun veljet on nähty tilastoissa kahdella varsinaisella ja yhdellä osittaisella. Lisäksi yhtyeen esikoisalbumi äänitettiin livenä.

Syksy vilkastutti radion

Tänään julkaistulla radiolistalla näkyy paljon muutoksia, mutta ei mitään dramaattista. Paalupaikan otti Jenni Vartiaisen Eden, ja 11. sijalta viidenneksi loikkasi kanadalaisen Magicin esikoissingle Rude, joka on komeillut muun muassa USA:n ja Britannian ykkösenä. Vaikka se viettää jo kahdeksatta viikkoaan meidän suoratoistovetoisella singlelistallammekin, niin latauslistalle ei ole ollut asiaa.

Huippukymmenikköön hypähtivät myös Nopsajalan ja Erinin duetto Seuraava (16–6) ja Calvin Harrisin Blame (19–10), jonka vokalistilla John Newmanilla oli viime vuonna oma Top 10 -radiohitti Love Me Again. Blame nyhtää poikkeuksellisen kovia kuuntelumääriä Spotifyssa, tuoreimmassa viikkomittauksessa yli 350 tuhatta. Vartiaisen Eden ei edelleenkään yllä 20 kuunnelluimman joukkoon, vaikka saldo on lähellä 128 tuhatta.

Top 20 -radiokynnyksen ylitti Meghan Trainorin All About That Bass (23–15), joka etenee kaikilla listoilla ja on harvinaisesti päässyt sekä Radio Suomen että Yle X:n soittoon. Peruspärjääjien uutuuksista Sunrise Avenuen You Can Never Be Ready nousi 43–25, mutta Yön Jään sun viereen kääntyi laskuun sijalta 30. Biisillä vierailee neljän vuoden takainen Idols-kilpailija Stina Girs.

Elonkerjuun rauta hehkuu

Toissa syksynä Kerkko Koskinen Kollektiivi ja Elonkerjuu julkaisivat albuminsa (tavallaan ensimmäiset, tavallaan ei) kolmen viikon välein ja menivät ykkösiksi. Kun nyt asetuttiin samalle viivalle, voiton vei Elonkerjuu. Samalla tuli taas pieni näpäytys Lauri Tähkälle, jonka molemmat yhteistyön loppumisen jälkeiset pitkäsoitot ovat pysähtyneet kakkossijalle.

Slashin toissavuotinen albumi nousi kolmoseksi, joten uutuuden sopi olettaakin jäävän kärkikaksikon taakse samalle sijalle. Cannibal Corpse (#26) myötäili niin ikään entisiä saavutuksiaan, koska uran paras numero on 25. Sen sijaan Interpol (#45) on tullut lujaa alas huippuhetkistään – vuonna 2007 bändi komeili peräti kolmosena.

Yhdeksän vuotta sitten single- ja radiolistallamme debytoineelle Chris Brownille (#46) aukesivat albumilistan ovet vasta tänään. Ihan itsekseen ensikertalainen on myös Ninni Poijärvi (#31), joka on aiemmin noteerattu Club for Fiven riveissä ja kimppalevyllä Mika Kuokkasen kanssa. Graz 1975 (#49) on Deep Purplen neljäs livetallenne tilastoissamme – edellisestä ei ehtinyt kulua vuottakaan.

Rajantakaiset + 15 vuotta

Jatko-osa toissapäiväiseen postiin oli arvattavissa: ulkomaisten levyjen taulukko samoilla spekseillä. Koska mittaus koskee vain virallisen maahantuojan kautta ostettua musiikkia, palkit ovat lyhyempiä. Pelkästään punaisia, vuoden 1998 julkaistujen albumien palkkeja on vähemmän kuin kotimaisissa. Seassa pilkistää yksi pinkki, koska The Offspringin Smashiä ei löytynyt 15 vuoden takaisista tiedoista.

Hurjin parantaja on Abban Gold, jonka vuoden 1999 painos nousi listaykköseksi ja Mamma Mia -leffan imuun myöhemmin julkaistu sekin hyvin korkealle. Kestomyyjäksi tiedetään myös Metallican Metallica, mutta muutama 1980-luvunkin albumi on pitänyt vireensä – samoin Madonnan ja Bruce Springsteenin kokoelmat. Spice Girls ei jaksa 2000-luvulla enää kiinnostaa. Joidenkin levyjen menekkiä ei luultavastikaan ole vaivauduttu päivittämään moneen vuoteen.

Kaikki ajat + 15 vuotta

Ajan kulumisen huomaa ehkä konkreettisimmin tajutessaan, että myös internetillä on jo pitkä historia. Löysin tulostamaani aineistoa Musiikkituottajien, silloisen ÄKT:n verkkosivuilta vuodelta 1999, siis viidentoista vuoden takaa. Papereissa oli kokonaisuudessaan tiedot Suomen myydyimmistä albumeista vuoden 1998 loppuun mennessä. Noita tietojahan päivitetään vuosittain, mutta koska vanha info joutuu aina tekemään tilaa uudelle, nivaskani näytti yhtäkkiä melko arvokkaalta.

Kyllä: tein graafisen vertailun kotimaisen Top 40 -myyntilistan muutoksista 15 vuoden aikana. Se on tuossa nurkassa ja ymmärtääkseni klikattavissa suuremmaksi. Musta palkki kuvaa tilannetta vuoden 1998 ja punainen vuoden 2013 lopussa. Varsinaisia myyntilukuja en tuohon ympännyt, vaan väripalkkien ero kertoo mielestäni kaiken tarpeellisen.

Joillakin albumeillahan riittää kysyntää vuosikymmeniä ilmestymisensä jälkeen, useimmilla ei. Kiinnostavimpia graafissa ovat levyt, joiden palkki on kasvanut vain aivan vähän, esimerkiksi Dingon Kerjäläisten valtakunta ja Aikakoneen Tähtikaaren taa. Jos se ei ole muuttunut lainkaan, on aina mahdollista, että tietoja ei vain ole vaivauduttu päivittämään – tosin vaikea uskoa, että Joel Hallikaisen tai Anna Hanskin hittialbumeissa olisi paljon päivittämistä ollutkaan.

Vesa-Matti Loirin joululevyn myynnin yli nelinkertaistuminen ei sinänsä yllätä, koska sen kakkosversio ilmestyi vasta vuoden 1998 markkinoille. Jari Sillanpääkin havainnollistaa sitä tosiasiaa, että jouluäänitteellä voi olla pitkä ja paksu häntä. Kuten myös kokoelmalla, jos sille maltetaan olla julkaisematta päällekkäisiä seuraajia.

Seitsemän päivän maksimi

Poikkeustilanne jatkuu Suomen albumilistalla: 16 viikon aikana on nähty 16 eri ykköstä, ja tuskinpa tuoreinkaan In Flames tuli jäädäkseen. Oudointa tässä on vuodenaika – normaalistihan kesäisin joku juuttuu kärkeen kuukausiksi, ja vielä viime vuonnakin Erin hallitsi tilastoa kahdeksan viikkoa. Luetellaanpa oikein nuo kuusitoista, alussa viikon numero.

22 Coldplay: Ghost Stories
23 Justimus: Wunderboy
24 Janna: Janna
25 Lana Del Rey: Ultraviolence
26 Mastodon: Once More 'Round the Sun
27 Ed Sheeran: X
28 Pepe Willberg: Pepe & Saimaa
29 Judas Priest: Redeemer of Souls
30 Robin: Boombox
31 V/A: The Voice Kesähitti 2014
32 Eevil Stöö & Aztra: Menetetyt
33 Mirel Wagner: When the Cellar Children See the Light of Day
34 Accept: Blind Rage
35 Opeth: Pale Communion
36 Amadeus Lundberg: Vain rakkaus
37 In Flames: Siren Charms

Trafiikin jäljiltä listan luulisi olevan pullollaan entisiä ykkösiä, ja onhan se, mutta kyllä niitä poistuukin. Toissapäivänä niitä katosi Top 50:stä kerralla kuusi, muun muassa Mirel Wagner jo neljän listaviikon jälkeen. Osa ex-huipuista epäilemättä palaa mukaan. Arvatkaapa koska viimeksi albumilistallamme ei ollut yhtään re-entryä? Liki vuosi sitten, viikolla 39/2013.

Jättetungt och jättesnabbt

Ruotsimetallin hullut viikot huipentuivat (?) In Flamesin uran toiseen ykkössijaan albumilistalla. Vyörytyksestä on jäänyt mahtaileva sivumaku, sillä viime ja toissaviikolla kärkikympissä debytoineet Hammerfall, Entombed A.D. ja Machinae Supremacy putosivat saman tien koko Top 50:stä. In Flames tuskin jää päiväperhoksi, nähtiinhän bändin edellinen albumi mukana peräti 14 viikon ajan. Toissaviikon ykkönen Opeth roikkuu yhä viidentenä.

Muillekin uutuuksille piisaa hyviä uutisia. Vesa Haaja -vetoinen Agents kohensi aiemmat kuutos- ja seiskasijansa kakkoseksi. Vuodesta 1988 tilastoissamme sooloilleen Robert Plantin paras numero korjaantui 16:sta neloseksi. Maroon 5 (#6) palasi top teniin kymmenen vuoden tauolta ja hiljattain edesmennyt Johnny Winter on listalla ensi kertaa vuoden 1985 jälkeen – kohta 40-vuotias Ryan Adams (#31) puolestaan ensi kertaa ikinä.

Parempaakin olisi voinut toivoa Queenin livelevylle (#40) ja Mikko Herraselle (#35) – mikäli Voice of Finland -kilpailijoiden toisilta albumeilta voi odottaa mitään. Radiolistamenestys olisi ehkä enteillyt Kuningasidealle korkeampaa kuin 11. sijaa. Toisaalta yhtyeen edellistä, 14:nneksi noussutta levyä siivittänyt Enemmän duoo ku sooloo oli lataus- ja suoratoistopuolella selvästi isompi hitti kuin Pohjolan tuulet.

Kolmoiskärjen kiperyydestä

Siitä lähtien, kun huhtikuussa 2012 Suomen singlelistaan sisällytettiin suoratoistot, meillä on ollut kolme selvästi eri kriteerein syntyvää hittitilastoa: latauslista, singlelista (lue: Spotify-lista) ja radiosoittolista. Haloo Helsingin Beibi johtaa nyt noita kaikkia – tänään lohkesi latauksista jo neljäs paalupaikka. Radiolistaa biisi hallitsee kolmatta ja singlelistaa toista viikkoa.

Triplaan yltäneitä kappaleita on kahden ja puolen vuoden aikana saatu verrattain vähän, vain seitsemän. Tässä ovat Beibin edeltäjät aikajärjestyksessä perässään ykkösviikot lataus-, single- ja radiolistalla.
Loreen: Euphoria 6 + 2 + 1
Avicii: Wake Me Up 6 + 5 + 1
Cheek: Timantit on ikuisia 8 + 9 + 5
Pitbull featuring Kesha: Timber 4 + 4 + 5
JVG featuring Anna Abreu: Huominen on huomenna 3 + 4 + 1
Kasmir: Vadelmavene 4 + 3 + 2

Tuo Cheekin kärkiviikkojen määrä tuntuu massiiviselta siihen nähden, että biisi ylsi hittivuosilistalla ”vain” kolmoseksi. Mutta kun ote kirposi ykkössijasta, alas tultiin tavallista rivakammin. Vuosilistan voittaja Wake Me Up viihtyi esimerkiksi singlelistalla lähes tuplasti niin kauan kuin Timantit on ikuisia (34 viikkoa vastaan 19 viikkoa).

Kesä täydensi aukot, osa 2

Kun Ilta-Sanomien listat vuosilta 1961–65 löytyivät, hankin tietysti käsiini myös Iskelmän ja Suosikin tilastot samalta ajanjaksolta. Koska kaikki eivät ole lukeneet viimeviikkoisen tekstini kommentteja, kerrotaan vielä erikseen yhdestä hämmentävästä löydöstä.

Tähän mennessähän arkistoni on ylettynyt vuoden 1966 alkuun, jolloin Iskelmä alkoi julkaista erillistä albumilistaa. Iskelmällä ja Suosikilla oli selvästi omat listansa aina ensinmainitun lehden lakkauttamiseen asti. Kun nyt vertailin aiempia aikoja, huomasin vuoden 1964 puolivaiheissa, että Iskelmässä julkaistu Top 20 olikin muuttunut samaksi kuin minkä Suosikki oli julkaissut edellisen kuun numerossaan. Kun laadinta-ajanjaksoa ei enää kerrottu, mistä tiedän, mikä lista on miltäkin kuukaudelta?

Tässäkin oli hyvä turvata Ilta-Sanomiin. Sen listat koottiin aina kuun alkupuoliskosta ja loppupuoliskosta erikseen ja julkaistiin keskimäärin viikon viipeellä. Niihin vertaamalla Suosikinkin deadline oli helppo arvioida. Suosikin laskelma liikehti hyvin samantapaisesti kuin IS:n jälkipuolisko, eli ns. tammikuun listassa on todennäköisesti ollut korkeintaan viikon verran helmikuun alun myyntiä. Parempi pyöristää noin päin kuin Iskelmän ilmoittaman ajanjakson mukaan – se taas olisi ollut ainakin kolme viikkoa myöhässä.

Jos lasken yhdistelmälistat (Suosikki + Ilta-Sanomat) vuoden 1965 loppuun asti tuolla syklillä, saan myös yhdistettyä ne saumattomasti aiemmin kokoamiini listoihin. Kun Iskelmä alkoi uudestaan koota omia tilastoja vuoden 1966 alussa, ne olivat ajankohtaisempia ja rinnastuskelpoisia Suosikin kanssa, vaikka hiukan perässä yhä laahasivatkin.

Markkinahumun jälkeen

Kahdeksannella viikollaan vihdoin kärjen saavuttanut Vain rakkaus on paitsi Amadeus Lundbergin, Riku Niemi Orchestran ja levy-yhtiö Magnumin eka ykkösalbumi myös 2000-luvun ensimmäinen tangokuninkaallisen aikaansaama listaykkönen. Arja Koriseva kiipesi tilastohuipulle 1991 ja Jari Sillanpää sen jälkeen kolmasti, mutta noista paalupaikoista tuoreinkin rekisteröitiin jo vuonna 1999.

Tangomarkkinoiden joka vuosi aikaansaamaan mediakohuun nähden voittajille on kolmen vuosikymmenen aikana saatu nostatetuksi kunnon listamerkintöjä aika niukalti. Yllämainittujen lisäksi kärkikymmenikköön ovat yltäneet vain Kyösti Mäkimattila (#5), Marita Taavitsainen (#7) ja kuolemansa jälkeen Sauli Lehtonen (#10). Lundberginkin kuninkuudesta on jo viisi vuotta, joten tämänkertainen menestys on ansaittu muilla meriiteillä.

Aiempien saavutusten perusteella pääehdokas viikon korkeimmaksi uutuudeksi oli Eva & Manu, mutta duon saavuttama kahdeksas sija koheni vain viitoseksi. Islantilaisen metallibändin Solstafirin tähän asti ainoa merkintä 41 sen sijaan petraantui peräti kakkossijaksi. Myös Hammerfall (#10) nosti statustaan melkoisesti, etenkin kun edellinen ennätysnumero 34 on neljäntoista vuoden takaa.

Älkää jättäkö Samia

Jenni Vartiaisen Eden debytoi latauslistan kakkosena, mutta sen imussa pronssin nappasi jossain määrin kiinnostavampi tapaus. Arttu Wiskarin kurssi nimittäin näytti alkukesällä vajoneen pahaenteisen alas, kun Avaimet käteen lähti radiolistalla laskuun suoraan debyyttisijaltaan 35 eikä näyttäytynyt muissa tilastoissa lainkaan. Nyt Sirpa sivusi Tuntematon sotilas -hitin parasta sijoitusta ja näyttää kiinnostavan radioitakin edeltäjäänsä enemmän (#24).

Latauslistalle ilmaantui lopulta myös brittiherra Sam Smithin Stay with Me (#21), jonka läpimurtoa on odoteltu jo muutama kuukausi. Muiden maiden menekkiin verrattuna biisin merkinnät eri listojemme kärkikympin ulkopuolella eivät edelleenkään häikäise. Sama pätee 24:ntenä roikkuvaan albumiin In the Lonely Hour, joka on komeillut muun muassa Ruotsin ykkösenä. Viimevuotinen vokaalivierailu Naughty Boyn La La La -hitillä tuntui vetoavan suomalaisiin selvästi paremmin.

Kesä täydensi aukot

Blogissa on silloin tällöin viitattu Ilta-Sanomien 1960-luvulla laatimiin Suomen listoihin, joista näkee pätkittäisiä näytteitä Google-kirjojen Billboard-arkistossa. On myös ollut puhetta, että kokonaisten listojen etsiminen Kansalliskirjaston huonokuntoisista mikrofilmeistä on kohtuuttoman työlästä.

Alkukesällä luin Hesarin yleisönosastolta, että samaiset lehdet löytyvät digitoituina Päivälehden arkistosta. Pahimmilla lomahelteillä istuin mielelläni pari iltapäivää ilmastoidussa arkistossa, vaikka pdf-tekstihaku ei kovin hyvin toiminutkaan. ”Ilta-Sanomain iskelmätilasto” -haulla osuin vain alle kolmasosaan kaikista listoista – kenties siksi, että nimi oli aina painettu kursiivitekstillä. Yksittäisten biisinnimien kautta palapeli alkoi valmistua, ja viimeiset löytyivät selaamalla numero kerrallaan. Melkein aina nelossivulta, shakkipalstan vierestä.

Ensimmäinen Harry Aaltosen kokoama IS-lista julkaistiin 14.6.1961. Kolmessa ekassa kuukausitilastossa kotimaiset ja ulkomaiset hitit olivat erillään, sitten syntyi yhtenäinen Top 20. Helmikuussa 1962 niitä alkoi ilmestyä kahdesti kuussa hiukan epäsäännöllisesti milloin minäkin viikonpäivänä. Välillä innostuttiin ynnäämään 25 tai 30 nimikkeen mittaisia tilastoja, joskus esiteltiin Helsingin suosikkilevyt erikseen.

On myös tullut väitettyä, että Suomen ensimmäinen albumilista ilmestyi Iskelmä-lehdessä 2/1966. No, Ilta-Sanomat julkaisi Top 5 -sellaisen jo 12.2.1965, mutta sen jälkeen tyydyttiin pitkään vain irtomainintoihin. IS-listaa muuten julkaistiin jonkin aikaa myös vuonna 1961 perustetussa Suosikissa, jonka ensimmäinen ihan oma, pelkkään myyntiin perustuva singlelista nähtiin vasta numerossa 6/1964. Sitä ennen oli muutaman kuukauden laadittu sekavaa myynnistä ja ”trendeistä” koostuvaa tilastoa, jonka asiantuntijaraadin puheenjohtaja oli Harry Aaltonen.

Tähän mennessä pomus.netiin kokoamiini lista-arkistoihin (1966-) tämä kesälöytö ei vaikuta, mutta 1960-luvun alkupuoliskon kannalta se on korvaamaton. Suomi soi 4 -kirjan listatarjonnassahan on joitakin aukkoja vuoteen 1963 asti, mutta nyt on mahdollista koostaa katkoton kuukausilista-arkisto ja hittivuosilistat vuoden 1961 alusta lähtien.

Kierrätys on elämää

Radiolistan ainoa varsinainen tapahtuma tällä viikolla on se, että Jenni Vartiaisen ennenjulkaisematon kappale Eden debytoi 17:ntenä. Se, kas kummaa, pohjustaa viimevuotisen Terra-albumin ”spesiaalipainosta”, jonka muusta mahdollisesta spesiaalisisällöstä ei ole vielä tiedotettu.

Vaikka Terra on roikkunut Top 50:ssä keskeytyksettä ilmestymisestään lähtien, sen tuoreimmasta Top 20 -sijoituksesta on yli neljä kuukautta. Kun muut viime syksynä julkaistut kotimaiset tähtijulkaisut yksi kerrallaan siirrettiin midpriceen (poikkeuksena Suvi Teräsniskan jo keväällä bonuspainoksella elvytetty Pohjantuuli), Terran maleksinta alkoi jo ihmetyttää. Spesiaalipainos on tietenkin yhteydessä Vain elämää -stinttiin – se julkaistaan viikko ennen Jenni-jaksoa.

Terralla on 47 ja Aviciin Truella 49 listaviikkoa, mutta vaivihkaa kertynyt pienempikin saldo tekee joskus vaikutuksen. Esimerkiksi Sabatonin kaksi aiempaa tilastovisiittiä kestivät yhden ja kaksi viikkoa, mutta Heroes on nyt mukana jo 15. kertaa. Spotify-vetoinen suosio on tuottamassa listakulttuurille ennestään aivan outoja numeroyhdistelmiä: Imagine Dragonsin Night Visions viettää jo 27. listaviikkoa, vaikka korkein sijoitus on vain 24.