Tulkaa, tulokkaat

Ensimmäistä kertaa tänä vuonna radiolistan (vieläpä aika ylivoimainen) ykkönen on ulkomainen kappale, Just Give Me a Reason. Pitkää hittirimpsua keräävä Pink on toista kertaa tilaston kärjessä, ensimmäisenä tempussa onnistui Sober (2009). Yhtä kokenutta väkeä on valtaosa viikon soitetuimmista – ainoastaan viitossijan Michael Bublé (It’s a Beautiful Day) on näissä ympyröissä tuore, ei hänkään muutoin.

2013 on kulunut jo kolmasosan verran, ja niitä Tämän Vuoden Tulokkaita alkaa vähitellen kaivata. Viime vuonna tähän aikaan oli todistettu muun muassa Robinin, Elokuun ja One Directionin läpimurtoa, mutta nyt ei edes albumilistan yläpäässä ole juuri nähty edistyjiä. Okei, Suvi Teräsniska sai vihdoin ekan paalupaikkansa, mutta siinäkin oli lähinnä kyse sattuman oikusta.

Eivät hekään tulokkaita, mutta radiolistalta löytyy kiinnostavia nousijoita. Daft Punkin latausykkönen Get Lucky debytoi 27:ntenä, ja tuntumassa harppaa 84–29 Avril Lavignen Here’s to Never Growing Up. Lavignen toissavuotinen albumi kävi kahdeksantena, mutta ei tuottanut yhtään hittiä. Nyt taas Irinan Jotain suurempaa on viikon näyttävin Top 20 -tulokas (25–9), vaikka Askeleita-albumi putosi Top 50:stä jo kahdeksan viikon jälkeen.

Tuomarin toiseksi paras

Amorphis katkaisi J. Karjalaisen valtakauden neljännellä ykkösellään ja kymmenennellä Top 10 -merkinnällään Circle. Nuo ykköset eivät ole tulleet peräkkäin, vaan Eclipsen (2006) ja Skyforgerin (2009) välissä Silent Waters jäi kolmossijalle. Circle eteni perjantaina ekana Amorphis-äänitteenä Ruotsin listalle, 33:nneksi – kenties koska sen tuottaja Peter Tägtgren on ruotsalainen.

Vaihtokauppana sveduduo The Knife debytoi meillä 26:ntena. Sen sijaan porrasta ylempänä näkyvä Bob Malmström on espoolainen hc-punkryhmä. Noiden lisäksi ensikertalaisina albumitilastoomme nousivat ähtäriläinen Noumena (#27), amerikkalaisheppu Iron & Wine (#48) ja brittityttöryhmä Little Mix (#50). Jotenkin paikan sai myös seiskatuumaisena uudelleenjulkaistu Kaaos-ep Totaalinen kaaos (#32). Rob Zombien edellisestä visiitistä on kohta 12 vuotta.

Kärkikymppiinkin saatiin toki uutuuksia Amorphisin seuraksi. Neljänsuora (#8) antoi kaksi sijaa periksi edellisestä julkaisusta, mutta Dumari ja spuget kolmossijoineen on parasta, mihin Tuomari Nurmio on yltänyt 34 vuoteen! Edeltäjä Paratiisin puutarha kävi viidentenä ja neljä aiempaa Nurmio-albumia neljäntenä. Esikoislevy Kohdusta hautaan nousi ykköseksi vuonna 1979, ja Nurmiolta on täten tullut Top 10 -albumeita viidellä vuosikymmenellä.

Hittejä 43 vuoden välein

Latauslistalla on nyt kevättä rinnassa, sillä 12 biisiä 30:stä sai kyytiä. Uusi ykkönen on maailmaa valloittava Daft Punkin paluu Get Lucky, jossa laulaa Pharrell Williams. Kummallakin osapuolella on muutama Top 20 -käynti ajalta ennen latausmyyntiä, mutta ei lähelläkään paalupaikkaa.

Varsinaiset tilastoknopit vaanivat kuitenkin alempana. 15:ntenä debytoi Samppa Linnan Ny rillataan viimeiseen asti, johon muutaman sanan töksäyttää myös Timo Jutila. Tokihan Jare & Ville Gallen Häissä-hitissä jo vieraili SM-liigapelaaja Siim Liivik eli Märkä-Simo, mutta nyt levytähtenä on ehta maailmanmestari. Aku Hirviniemellä on listamerkintöjä kahden hahmon nimissä ja tänään julkaistun albumin ansiosta varmaan pian omissaankin.

Tättärää! Numeron 19 kohdalle on kirjattu God Is Dead? esittäjänään Black Sabbath. Milloin bändillä viimeksi oli singlehitti Suomessa? Lokakuussa 1970, sijaluku oli 29 ja biisi tietenkin Paranoid. Toki yhtye eri muodoissaan on tällä välin spämmännyt albumitilastoa. Tuorein studiolevysijoitus on vuodelta 1995, mutta sen jälkeen on ostettu yhtä live- ja kahta kokoelma-albumia listareaktion arvoisesti.

Suurimmat hitit Suomessa 2012

Tämä laskelma perustuu hittien keräämiin pisteisiin latausmyynti- ja single/spotifylistoilla, Nielsen Music Controlin mittaamassa radiosoitossa ja albumilistalla. Myös muina kalenterivuosina kerätyt pisteet on huomioitu, kunhan suurin osa on vuodelta 2012. Kappaleille on annettu pistemääristään ”nappeja” soveltamalla 50 hittiä -listalla käytössä ollutta systeemiä. Napit on tässä merkitty asteriskeilla nimen perään.

1. Loreen: EUPHORIA ******
2. Jukka Poika: ÄLÄ TYRI NYT *****
3. Rihanna: DIAMONDS *****
4. Psy: GANGNAM STYLE ****
5. Carly Rae Jepsen: CALL ME MAYBE ****
6. Cheek ft Yasmine Yamajako: SYYPÄÄ SUN HYMYYN ****
7. Jesse Kaikuranta: VIE MUT KOTIIN ****
8. Elokuu: SOUTAA HUOPAA ****
9. Cheek ft Jonne Aaron: ANNA MÄ MEEN ****
10. JVG ft Raappana: KRAN TURISMO ****

Euroviisuvoittaja ansaitsi vuosilistapaalunsa, mutta muut mitalit lähtivät tavallista halvemmalla. Nelos- ja viitossijoihin ei tarvittu albumilistapisteitä lainkaan. Ainoana kaksi biisiä kärkikymppiin sai hyvän vuoden viettänyt Cheek.

11. Gotye ft Kimbra: SOMEBODY THAT I USED TO KNOW ****
12. Robin: FRONTSIDE OLLIE ****
13. David Guetta ft Sia: TITANIUM ***
14. Michel Teló: AI SE EU TE PEGO ***
15. Pariisin kevät: KESÄYÖ ***
16. The Script ft Will.i.am: HALL OF FAME ***
17. Train: DRIVE BY ***
18. Elokuu: SAATILLA ***
19. Swedish House Mafia ft John Martin: DON'T YOU WORRY CHILD ***
20. Jesse Kaikuranta: JÄRJETÖN RAKKAUS ***

Maantieteellisesti kirjavasta kymmeniköstä on vaikea löytää yhteisiä nimittäjiä. Sijat 11 ja 12 nousivat esille monissa vuosiyhteenvedoissa, mutta niillä oli myös tilastolliset heikkoutensa. Pitkä läsnäolo kantoi ruotsalaiset yllätysasemiin 19:nsiksi.

21. Cheek: SOKKA IRTI ***
22. Laura Närhi: HETKEN TIE ON KEVYT ***
23. Jennifer Lopez ft Pitbull: DANCE AGAIN ***
24. Kuningasidea: ENEMMÄN DUOO KU SOOLOO ***
25. Chisu: KOLMAS PYÖRÄ ***
26. Chisu: TIE **
27. Tacabro: TACATA **
28. Adele: SKYFALL **
29. Flo Rida: I CRY **
30. Flo Rida: WHISTLE **

31. Mariska & Pahat sudet: KUKKURUKUU **
32. Nicki Minaj: STARSHIPS **
33. Haloo Helsinki!: JOS MUN POKKA PETTÄÄ **
34. Maroon 5: ONE MORE NIGHT **
35. David Guetta ft Sia: SHE WOLF (FALLING TO PIECES) **
36. Laura Närhi ft Erin: SISKONI **
37. Samuli Putro: OLET PUOLISONI NYT **
38. Robin ft Brädi: PUUTTUVA PALANEN **
39. Kelly Clarkson: STRONGER (WHAT DOESN'T KILL YOU) **
40. Bruno Mars: LOCKED OUT OF HEAVEN **

41. Anna Puu: KOLME PIENTÄ SANAA **
42. Maroon 5 ft Wiz Khalifa: PAYPHONE **
43. Will.i.am ft Eva Simons: THIS IS LOVE **
44. Diandra: OUTTA MY HEAD **
45. Chisu: FRANKENSTEIN **
46. Flo Rida ft Sia: WILD ONES **
47. PMMP: RAKKAALLENI *
48. Donkeyboy: CITY BOY *
49. Emeli Sandé ft Naughty Boy: DADDY *
50. Taio Cruz ft Flo Rida: HANGOVER *

Chisun kaksi biisiä jäivät täpärästi kolmen napin rajasta ja kolmas putosi ensimmäisenä kaksinappisten joukosta, mutta naisella piisaa niitä menestyneempiäkin. Flo Rida sai peräti neljä edustajaa sijoille 29–50. Samuli Putro ryhtyi vasta kolmannella soolollaan hitintekijäksi, ja Mariskakin ylsi kymmenvuotisen uransa parhaaseen.

51. Erin: ON ELÄMÄ LAINA *
52. Laura Närhi: TUHLARI *
53. Adam Lambert: TRESPASSING *
54. Pitbull ft Chris Brown: INTERNATIONAL LOVE *
55. Redrama: KICKSTART *
56. Jukka Poika: SIIDERIPISSIS *
57. Adam Lambert: NEVER CLOSE OUR EYES *
58. Jannika B: SEURAAVAAN ELÄMÄÄN *
59. Juha Tapio: RAKASTAN NIIN KAUAN KUIN MÄ VOIN *
60. Cheek: PUHELINLANGAT LAULAA *

61. Nicki Minaj: POUND THE ALARM *
62. Petri Nygård: MÄRKÄÄ *
63. Stig: RYYPPY *
64. Samuli Edelmann: TÄHTIPÖLYÄ *
65. Poets of the Fall: CRADLED IN LOVE *
66. Brädi ft Redrama: LÄMPÖÖ *
67. Pink: BLOW ME (ONE LAST KISS) *
68. Nightwish: THE CROW, THE OWL AND THE DOVE *
69. Fun ft Janelle Monae: WE ARE YOUNG *
70. Sturm und Drang: MOLLY THE MURDERER *

71. Apulanta: ZOMBEJA! *
72. Fun: SOME NIGHTS *
73. Loreen: MY HEART IS REFUSING ME *
74. Erin: VANHA SYDÄN *
75. Cheek: TINAKENKÄTYTTÖ *
76. Linkin Park: BURN IT DOWN *
77. Yön polte: TYTTÖ SINÄ OLET MERITÄHTI *
78. Swedish House Mafia: GREYHOUND *
79. Madonna: GIRL GONE WILD *
80. GG Caravan: ON SE HIENOO *

81. Lana Del Rey: BORN TO DIE *
82. Erin: VAPAA *
83. Juha Tapio: JOSSAIN TÄÄLLÄ *
84. Nickelback: TRYING NOT TO LOVE YOU *
85. Madonna ft Nicki Minaj & M.I.A.: GIVE ME ALL YOUR LUVIN' *
86. PMMP: HELIUMPALLO *
87. Herra Ylppö & Ihmiset: MUSTAT HEVOSET *
88. Tuure Kilpeläinen & Kaihon karavaani: ¡ELOON! *
89. Happoradio: HILJAA NIIN KUIN KUOLLEET *
90. Train: 50 WAYS TO SAY GOODBYE *

91. Anna Eriksson: JOS MULLA OLISI SYDÄN *
92. Disco Ensemble: SECOND SOUL *
93. Lord Est ft Mikael Gabriel: VUOSI VAIHTUU *
94. Jenni Vartiainen: MINÄ JA HÄN *
95. The Rasmus: I'M A MESS *
96. Muse: MADNESS *
97. Far East Movement ft Cover Drive: TURN UP THE LOVE *
98. Cheek ft Spekti: PYRKINY VÄHENTÄÄ   
99. One Direction: LIVE WHILE WE'RE YOUNG   
100. Elonkerjuu: VIISTÄKÖÖN SIIPENI MAATA

Vain elämää sai vain jokusen edustajan Top 100:n jälkipuoliskoon, mutta se isoin hittihän näkyy vasta 2013-listalla. Ilmiöllä oli kuitenkin osuutensa siinä voitossa, että voimasuhteet kääntyivät suomalaisille 56–44. Top 50:ssä ulkomaalaiset johtavat 26–24.

Se päivä ei oo vielä tänäänkään

Elokuun Tänään lähtee sai hallita radiolistaa vain viikon, kunnes Meripihkahuone palasi kärkeen. Molemmat J. Karjalaisen tämänvuotiset hitit ovat nyt keränneet neljä ykkösviikkoa, mutta Spotify/latauspuolella Mennyt mies kukistaa seuraajansa mennen tullen. Kun Suomipop veivaa rallia 55 kertaa viikossa, ulkomaisten yrittäjien on vaikea astua haastajiksi, mutta Pinkin Just Give Me a Reason pyrkii tosissaan J:n ohi.

Top 20:n kolme alinta sijaa menivät tulokkaille: Junon Kuuluuks, Volbeatin Cape of Our Hero ja Carly Rae Jepsenin Tonight I’m Getting Over You. Edellisen Volbeat-albumin vetosingle Fallen kävi jopa ykkösenä, mutta yksi viime vuoden isoimmista hiteistä, Jepsenin Call Me Maybe ”vain” kahdeksantena. 23:nneksi noussut Anssi Kelan Miten sydämet toimii? ei taida vielä hätyytellä kärkeä, koska Levoton tyttö soi yhä paljon. Ja Wikipedia-päivittäjälle tiedoksi, että Isac Elliot kohensi sijaansa 37:nneksi.

Pyörrän päätökseni sijoittaa Erinin Mitä tänne jää 2012-vuosilistalle, koska Iskelmä (33) ja Suomipop (51) luukuttivat sen tämän viikon seitsemänneksi eli parhaalle radiosijalleen. Soikoon kuinka kauan vain, nyt pääsen viimeistelemään tilaston ja julkistan sen vielä tällä viikolla.

Kummittelu voittaa rivarikuoleman

Viidennen J-viikon korkeimmaksi debytantiksi kakkossijalle tunkeutui Michael Bublé, jonka tähänastinenkin huippusuoritus oli kakkonen. Toissavuonna tempun tehnyt Christmas palasi vielä seuraavana jouluna seitsemänneksi. Pate Mustajärvi sai tyytyä pronssiin, ja yllättäjänä kärkiviisikossa nähdään ruotsalaisen Ghostin kakkosalbumi.

Ghostin kantapäitä sai katsella esikoislevyllään ykköseksi yltäneen Arttu Wiskarin Tappavan hiljainen rivarinpätkä. Lieneekö sattumaa, että Ikuisesti kahdestaan -sinkku lähti radiolistalla jyrkkään laskuun kohta ”kohuvideon” ilmestyttyä? Hittibiisin epämääräisestä korrelaatiosta albumimenestykseen kertovat Junon matalahko numero 20 ja Fall Out Boyn debyytti vasta 37:ntenä. Laura Voutilaisen 30. sija on muinainen joululevy poislukien pitkän uran alhaisin.

Ghostin lisäksi Top 50:n ensikertalaisina tervehdimme kemiläistä Slap Bettyä (#19) ja amerikkalaista Kurt Vilea (#40). Ylioppilaskunnan laulajat (#38) sen sijaan on kokenut tilastoituja – kymmenen vuoden takainen 120-vuotisjuhlalevy ostettiin jopa 12:nneksi. Collection 1973–2012 (#15) on jo kuudes Bruce Springsteen -kokoelma listoillamme.

Muun muassa Jesse Kaikuranta ja Tuure Kilpeläinen sysättiin midprice-osastoon – jälkimmäinen 9. sijalta. Tiedä sitten kuinka pitkäksi aikaa, sillä viime viikolla saman kohtalon kokenut Anna Puun Antaudun on nyt taas päälistan 31:ntenä. Huokaiskaamme.

Winyyliäkin voi ladata

Viikon ylivoimainen poptapaus maailmalla oli Psyn Gentleman, joka nykyisellä lataustahdillaan ylittää miljardin You Tube -katselun haamurajan jo kuukauden kuluttua. Mutta Suomen latauslistan kärkeen sen ohi kiilasi Back Beat -kappaleellaan kotimainen The Winyls, jonka joku saattaa muistaa viiden ja kahdeksan vuoden takaisista singlelistavisiiteistä.

Ihan omin voimin ei Winyls urotekoonsa yltänyt, vaan Back Beat on koulukiusaamista vastustavan Beat the Violence -kampanjan tunnusbiisi ja varainkeruuväline. Onpa taas väkinäinen nimi kampanjalla – mihin suomi unohtui? Jotain fingelskan todellisesta viehätysvoimasta kertoo se, että edellisen kerran englanninkielinen suomalainen levytys nähtiin latauslistan ykkösenä yli vuosi sitten, ja sekin katosi pika pikaa: Nightwishin The Crow, the Owl and the Dove.

29:ntenä debytoi Scooter, joka on kirjannut tilastohistoriaamme 12 albumia ja huimat 31 singleä, mutta tuoreimmat merkinnät olivat vuodelta 2007. 4 AM:n nousu vähän oudoksuttaa, koska se julkaistiin jo viime syyskuussa eikä esimerkiksi koti-Saksassa yltänyt kuin 96:nneksi. Mutta tervetuloa, tuolta itäsiivestä löytyy ehkä tuttua seuraa.

Aika suttaa muistot

Yle Teeman Elävä arkisto -sarjan ei toki ole tarkoituskaan esitellä menneisyyttä myötäsukaisesti, mutta eilinen ohjelmavalinta oli aika karu: Ylen juuri alkanutta virallisen listalaatijan pestiä juhlistava ensimmäinen Lista Top 40 tammikuulta 1994 juontajinaan Baba Lybeck ja Alex Nieminen. Show’ta voi ihastella viikon ajan Areenassa.

Tämänkaltaisissa produktioissa eka ohjelma ei koskaan ole edustavin, ja tässä tapauksessa esimerkiksi lupailtu kotimainen musavideotuotanto teki vasta tuloaan. Lisäksi käsitelty Top 40 ei ollut vielä ”virallinen”, vaan viimeinen ns. Radiomafian lista viikolta 52/1993. Ohjelmassa esitettiin videonäyte Snoop Doggy Doggin Doggystyle-albumilta, joka ei koskaan virallisesti tilastoitunut Suomessa.

Ykkössijaa piti kokoelmineen Bryan Adams – Lybeckin kuvailun mukaan ”kaikkien suomalaisten rakastama rokkari”. Ja pahitenhan ohjelmassa töksähti juuri Baba Lybeck, jonka mediamyötätuuli on aina ollut minulle kookas mysteeri. Edelleenkin pääsee irvistys jo ennalta, kun Uutisvuodossa näyttää siltä, että Lybeck aikoo sanoa jotakin prompterikäsikirjoituksen ulkopuolelta.

Tuo musiikkivideotuotanto oli teknisesti vaatimatonta, ja usein tuntui siltä, että kuvan puutteita yritettiin kääntää tahalliseksi tyylikeinoksi. 1990-luvun musa/nuoriso-ohjelmista onkin jäänyt päällimmäiseksi muistoksi visuaalinen suttuisuus – MTV3:n Jyrkin alkuvuosiahan kuvattiin poisheittotuomion saaneilla kameroilla, jotta minibudjetti saataisiin suunnattua ”tärkeämpiin” asioihin.

Tilastoitu

Kun nuoremmat eivät saa kammettua Karjalaista listakärjestä, annetaan myös seniorien yrittää. Ennakkotietojen perusteella Pate Mustajärvi saattaa hyvinkin netota kolmannen peräkkäisen ykkösensä. Ainakin Patentoitu on miehen soolouran kahdeksas Top 10 -albumi. Ne ykkösethän kierrättivät temaattisesti Juice Leskistä (Ollaan ihmisiksi 2009) ja Johnny Cashiä (Musta 2010).

Mustajärvi tilastoitui ensi kerran Popedan laulajana vuonna 1980 ja itsekseen vuonna 1984. Näin pitkää ja tasaisesti menestynyttä kahden esittäjäkarriäärin ylläpitoa ei tule mieleen edes ulkomailta – kerro, jos keksit toisen. Albumilistaviikkoja on yhteensä yli 400, joista omissa nimissä 105.

Mittavasta kokonaismenestyksestä huolimatta Popedan uralle mahtuu vain yksi ykkösalbumi (Svoboda 1992), ja se on viimeistään 2000-luvulla jumittunut brändinsä vangiksi aivan toisin kuin soolo-Pate. Hänhän jo ensilevyllään Nyt! osoitti irrottautumiskykyä versioimalla sen nimikappaleeksi Jacques Breliä. Mutta soolo-Patelta puuttuvat isot soolohitit. Korkeimmat singlelistalla käväisyt ovat olleet yhteistöitä kuten Meidän äiti imppaa (Sielun veljet 1989) ja Sankarit (Kiekkoleijonat 1995).

Tanskalainen takaisku

Nykyisin ei ole tarjolla dataa listaykkösten ylivoimaisuudesta suhteessa uhkaajiinsa, mutta J. Karjalaisen menoa albumitilastossa voi kuvailla ylivoimaiseksi. Neljännellä viikollaan Et ole yksin piti takanaan uutuudella iskeneen Volbeatin, jonka kaksi edellistä albumia menivät ykkösiksi. Niistä tuoreempi Beyond Hell / Above Heaven vietti Top 50:ssä 39 viikkoa, mikä enteili vahvaa jatkoa.

Debytoituaan 16:ntena Jari Sillanpään Kaikkien aikojen parhaat kiipesi jo kuudenneksi eli pärjää selvästi miehen aikaisempia kokoelmia paremmin. Tuo on myös Sillanpään korkein listasijoitus viiteen vuoteen, joten ennätyksiä rikkoneen esikoislevyn jälkeinen tasaisehko alamäki näyttää kääntyneen. Mitään dramaattista emme vielä ole todistamassa, mutta legendaariseen uraan vaaditaan ainakin yksi legendaarinen comeback.

Muista uutuuksista Paramore (#10) jäi hieman enkastaan ja Huge L (#14) sivusi omaansa. Deathchainin sijoitusketju ei näytä järin kuolettavalta: 18–17–13–19–12. Jos Martti Servo & Napander (#25) ei tuosta nouse, sijoitus jää huonommaksi kuin viidellä edellisellä listalevyllä. Ensivisiiteillään sijalla 30 käyneet Los Bastardos Finlandeses (#19) ja French Films (#43) kehittyivät eri suuntiin.

Mikäli Huge L putoaa Top 50:stä ensi viikolla, hänellä on Herra Huu -nimimerkki mukaanlukien eniten (6) pelkkiä yhteen listaviikkoon jääneitä albumeita. Tasatahtia edenneen Avantasian The Mystery of Time näet majailee nyt toisella viikollaan 44:ntenä.

Monensorttista musikanttia

Tunnetusti vastustan sitä, että eri esittäjien hittikimarat palautettiin pitkän ajan jälkeen viralliselle albumilistalle. Tästä huolimatta saatan löytää niidenkin menestyksestä jotain kiehtovaa. Vaikea uskoa esimerkiksi yhdenkään Spotify-käyttäjän sellaisia ikinä enää ostavan, mutta niinpä vain Now Hits 2013 komeilee paraikaa Top 50:n kakkosena. Menneisyys ei vielä ole menneisyyttä.

Cd-tuplan hittipitoisuus on kiistattoman korkea, vaikka se alkaa ihmeen vaisusti kolmikolla Kesha - Marina and the Diamonds – Karri Koira. Näitä seuraa vuodenvaihteen kenties suurin hitti Rihannan Diamonds, ja melkoisena täkynä ykköslevylle on saatu niinkin tuore nousija kuin Elokuun Tänään lähtee. Now Hits 2013 on myös ensimmäinen albumilistaäänite, jolta voi kuulla kappaleen Gangnam Style.

Harvinaisempia tämäntyyliset julkaisut toki ovat nykyisin kuin 1970- tai 1980-lukujen listoilla – siis niillä alkuperäisillä, minähän eliminoin various-levyt omista yhdistelmälistoistani vuosien 1994–2009 käytännön mukaisesti. Pomus.netiin ladatuissa versioissa ne näkyvät alkuperäisillä paikoillaan ilman sijalukua. Ja kas kummaa, tuleva Listablogin kesäsarja liittyy jotenkuten niihin. Kesä on lähempänä kuin uskoisi.

Pinkkiä sitkeyttä

Artistin suosion vakiintuessa levymyynti alkaa tiivistyä ensimmäisiin julkaisuviikkoihin, mikä tarkoittaa korkeita listadebyyttejä. Muutamien (ulkomaisten) tähtien kohdalla ilmiö kuitenkin takeltelee. Esimerkiksi Rihannalla on laiskoja/skeptisiä suomalaisia faneja, jotka eivät nosta albumeita suoraan huipulle, vaikka listaviikkoja kertyy. Robbie Williamskin ylsi ykkösdebyyttiin vasta 10. soolollaan, vaikka oli tuohon mennessä saanut meiltä jo viisi kulta/platinalevyä.

Samasta skeptisyydestä nauttii/kärsii myös Pink, joka on erikoistunut lohkomaan albumeiltaan hittejä tasaiseen tai nousevaankin tahtiin. Yksi kovimmista U + Ur Hand (2006) esimerkiksi oli I’m Not Dead -albumin kolmas single. Samalla otteella etenee uutuus Just Give Me a Reason, joka on latauslistahistorian ylimpänä nähty Pink-biisi (#4). The Truth About Loven kolmannella sinkulla vierailee Funin vokalisti Nate Ruess.

The Truth About Loven edellinenkin maistiainen Try pärjäsi paremmin kuin ensisingle Blow Me (One Last Kiss). Try palasi hiljattain kohentamaan latauslistapiikkinsä marraskuussa saadusta kympistä ysiksi saatuaan julkisuutta Voice of Finland -versiona. Samalla vaakakuppi kallistui niin, että biisi sijoitetaan 2013-hittivuosilistalle – sen parhaat radio- ja singlelistasijat osuivat tammikuulle.

Paljon on vähän on paljon

Radiolistan Top 20:ssä ei ole mitään uutta, mutta jotain oudohkoa sentään. Harvoin peräkkäisillä levyillä on näin suuri ero soittomäärien välillä: 6. Levoton tyttö 246 soittoa, 7. My Songs Know What You Did in the Dark 88 soittoa. Fall Out Boyta kannattelee viisi valtakunnallista isokertoimista kanavaa, kun taas esimerkiksi piskuinen Metro FM veivasi Anssi Kelaa 50 kertaa ja Sun FM 37 kertaa viikossa.

Fall Out Boyn ensi viikolla ilmestyvällä albumilla vierailevat muun muassa Courtney Love ja Elton John, mutta kohentunut radiosoitto ei aina merkitse myynnin kohentumista – esimerkkinä vaikkapa Hurts. Vaikka Miracle komeilee 14. viikollaan yhä radioviitosena, Exile-albumi on vajonnut neljännellä tilastointikerrallaan jo sijalle 30. Edeltäjä Happiness viihtyi Top 50:ssä sentään 19 viikkoa.

Top 20:n alapuolelta muutama nousuhuomio. Latauslistan kärjessä käynyt Arashin She Makes Me Go loikkasi 41–22 ja Volbeatin odotettu (?) Cape of Our Hero 44–34. Edellisellä sinkulla flopanneen Himin Into the Night on 39:ntenä, ja Top 40:n ovi aukesi myös Isac Elliotille (52–40), jonka New Way Home toki onkin potentiaalisempaa radiopoppia kuin verrokkiensa Robinin ja Tuulin tuotanto.

Seminaarin alamäki

Albumilistan kärkeen ei ollut nyt tyrkyllä niin vahvaa tavaraa kuin viitenä edellisenä viikkona. Yhden ehdokkaan eli Seminaarinmäen mieslaulajien pohjana oli kaksi ykköseksi noussutta studiolevyä (2004, 2007), mutta niitä seurannut live jäi listalta ulos, ja nyt onnenpyörä osoittaa kuorolle numeroa 22. Niinpä korkeimmaksi debyytiksi eteni bostonilainen Killswitch Engage (#8), jonka aiempi paras sija oli 15.

Avantasia (#9) ylitti lopulta Top 10 -kynnyksen. Edelliset viisi visiittiä kestivät kukin yhden viikon – kenties tämä enää ei. Stone Sourin House of Gold & Bones Part 2 tuplasi ykkösosan sijoituksen (#20). Muut uutuudet ovat kaikki ensikertalaisia: tamperelainen Nyrkkitappelu (#17), ylivieskalainen Nicumo (#24), kotkalainen ID: Exorcist (#43) ja helsinkiläinen Widows (#50), jonka Fun? oli ilmestyessään vuonna 1980 eka suomalainen englanninkielinen punk-albumi.

Nyrkkitappelun levyn nimi Bangkok Shocks Saigon Shakes Nyrkkitappelu Rocks viittaa Hanoi Rocksin esikoiseen, joka nousi 14:nneksi keväällä 1981. Onkohan mikään väännösnimetty albumi yltänyt koskaan korkeammalle kuin vääntelyn kohde? Esimerkiksi Sleepy Sleepersin Born in the S.A.V.O. (#11, 1985) ei vetänyt vertoja Bruce Springsteenille, vaikka bändi monta huippusijaa nettosikin. (Eikä Turo’s Hevi Gee koskaan ohittanut kultalevyineen Pedro’s Heavy Gentlemenin 7. sijaa.)

Mies(tä) itkettää

Vain elämää -sarjan viralliseksi uraboostauslukemaksi on muodostumassa numero 16. Viime viikollahan Neumannin Oma Waterloo ja Jari Sillanpään kokoelma jakoivat albumitilastossa tuon sijan, ja nyt latauslistan 16:ntena debytoi Jonne Aaronin eka soolosingle Taivas itkee hiljaa. Neumann putosi saman tien ulos, mutta Aaronista tuskin pääsemme noin vähällä – olkoon biisi kuinka järkyttävä vedätys tahansa.

Justin Bieber ei yllättävää kyllä ole tähän mennessä päässyt ns. single-, lataus- tai radiolistamme kärkikymppiin. Rajan ylitykseen tarvittiin yhteistyö Will.i.amin kanssa, ja #thatpower debytoi nyt yhdeksäntenä. Will.i.amin albumia on lykätty ties kuinka monesti – eka single julkaistiin jo toissavuonna – mutta #willpowerin pitäisi lopulta nähdä päivänvalo kahden viikon päästä. Sen markkina-arvo etenkin Suomen albumilistalla on melkoinen arvoitus.

Miesartistien myötätuuli näkyy myös radiolistan Top 20:ssä, joka vastaanotti heitä kerralla neljä. Sijat 15, 16, 18 ja 19 sananmukaisesti miehittivät Passengerin Let Her Go, Michael Bublén It’s a Beautiful Day, Antti Tuiskun Rakkaus on ja Justin Timberlaken Mirrors.

30 vuotta äänetönnä

Depeche Moden debyytissä albumilistan kolmantena ei ole mitään ällisteltävää, sillä Delta Machine on yhtyeen seitsemäs Top 3 -merkintä – noista kolme saavutti ykkössijan. Poikkeukseksi uutuuden tekee levymerkki Columbia/Sony. Kaikki aiemmat Depeche Mode -äänitteet vuodesta 1981 asti on Euroopassa julkaissut Daniel Millerin perustama Mute.

Pikkufirma tarvitsee toki yhteistyökumppaneita, ja aikojen saatossa Mute-äänitteiden maahantuontia on heitelty Suomessa edestakaisin. Vuosien 1989–2005 seitsemällä peräkkäisellä Depeche Moden lista-albumilla oli aina eri maahantuoja. 1980-luvulla asioita hoiti Discophon, sen jälkeen Sonet, Polygram, SMD, MNW ja Playground. Delta Machinen neljä edeltäjää julkaisi vuonna 2002 Muten ostanut EMI.

30 vuoteen mahtuu monta menestystä, mutta aika suppealta porukalta. Valtaosa Muten listalevyistä on Depeche-johdannaisia (Dave Gahanin sooloalbumi, bändistä varhain lähteneen Vince Clarken jatkoprojektit Yazoo ja Erasure) tai Nick Caven tuotantoa (The Bad Seeds, Grinderman). Noiden lisäksi Muten logo on koristanut vain kahden albumitilastoomme yltäneen esittäjän levyä: Mobyn ja Inspiral Carpetsin. Jatko näyttää hämärältä – Cavelläkin on nyt oma Bad Seed -merkki.