Soitetuimmat radiohitit 2014

Tämä lista perustuu Radio Monitorin viikoittaisilla Top 40 -radiolistoilla vuoden 2014 aikana kerättyihin pisteisiin. Suluissa sijoitus, jos hitti oli myös edellisen vuoden Top 100:ssa.

1. Nopsajalka: LUPAAN OLLA   
2. Janna: SÄ ET OLE HULLU (89)
3. Kasmir: VADELMAVENE   
4. Jenni Vartiainen: SURU ON KUNNIAVIERAS
5. Kuningasidea: POHJOLAN TUULET   
6. Kaija Koo: KUKA SEN OPETTAA
7. Avicii: ADDICTED TO YOU   
8. JVG ft Anna Abreu: HUOMINEN ON HUOMENNA   
9. Haloo Helsinki!: BEIBI   
10. Jenni Vartiainen: EDEN

Kun kaikki radiopisteet ynnätään, jo edellisenä vuonna soinut Sä et ole hullu keräsi isomman potin kuin tässä ykköseksi kiilannut Lupaan olla. Viitossijan Pohjolan tuulet pärjäsi muilla listoilla paljon vaatimattomammin. Ainoana ulkomaalaisena kärkikymmenikköön kelpasi viimevuotiseen tapaan Avicii.

11. Robin Schulz, Lilly Wood & The Prick: PRAYER IN C
12. Kaija Koo: SUPERNAISET
13. Pharrell Williams: HAPPY
14. Jukka Poika: BRAND NEW IHANUUS   
15. Juha Tapio: AITO RAKKAUS
16. Clean Bandit ft Jess Glynne: RATHER BE   
17. One Republic: COUNTING STARS   
18. Calvin Harris: SUMMER
19. Mr. Probz: WAVES   
20. David Guetta ft Sam Martin: LOVERS ON THE SUN

Tänne päätyi jo isoja maailmanmenestyksiäkin, ja EDM osoitti lyöneensä läpi myös radioaalloilla. 13:nneksi jäämisestään huolimatta Happy tavoittelee tosissaan keväällä valmistuvan hittivuosilistan paalupaikkaa.

21. Pitbull ft Kesha: TIMBER (85)
22. Juha Tapio: MEILLÄ ON AIKAA
23. Donkeyboy: CRAZY SOMETHING NORMAL   
24. Suvi Teräsniska: VAIETTU RAKKAUS
25. Arttu Wiskari ft Ulpu: SIRPA
26. Samuli Edelmann: MAHDOLLISUUS
27. Calvin Harris ft John Newman: BLAME
28. Jonne Aaron: YKSIN   
29. Coldplay: A SKY FULL OF STARS   
30. JVG ft Pete Parkkonen: ETENEE

Norjalainen Donkeyboy nettosi jo neljännen kunnon radiohitin, ja Coldplay jaksaa ihailtavan hyvin pysytellä relevanttina – joskin Aviciin avulla. JVG näyttäytyy Top 30:ssä kahdesti, ja jouluykkönen Yksin pulskistanee pottiaan olennaisesti myös alkavana vuonna.

31. Kasmir: IHOLLA   
32. Happoradio: SINÄ & HÄN   
33. Maroon 5: MAPS   
34. Haloo Helsinki!: VIHAAN KYLLÄSTYNYT   
35. Anna Abreu: KYLMÄSTÄ LÄMPIMÄÄN (95)
36. Sia: CHANDELIER   
37. Janna: TYTÖT LÄHTEE TANSSIMAAN   
38. Sam Smith: STAY WITH ME
39. David Guetta ft Sam Martin: DANGEROUS
40. John Martin: ANYWHERE FOR YOU

41. Marlon Roudette: WHEN THE BEAT DROPS OUT
42. Ariana Grande ft Zedd: BREAK FREE
43. Ed Sheeran: SING
44. Tuomas Kauhanen: PUMMILLA TALLINNAAN
45. Elastinen: NAURAVA KULKURI   
46. Redrama ft Kristinia Debarge: LET GO   
47. Meghan Trainor: ALL ABOUT THAT BASS
48. Avicii: HEY BROTHER (34)
49. Katy Perry ft Juicy J: DARK HORSE
50. Suvi Teräsniska: TÄYDELLINEN ELÄMÄ (70)

Albumillaan juhlinut Ed Sheeran ei yltänyt 43. sijaa korkeammalle. Vaan Cheekiäpä ei näy Top 50:ssä lainkaan! Tämän vuoden cheek Elastinen ehti vain 45:nneksi, koska Naurava kulkuri taisi kärsiä perään julkaistun Peggyn lähes yhtä innostuneesta vastaanotosta.

51. Avicii: THE DAYS   
52. Taylor Swift: SHAKE IT OFF
53. Zedd ft Hayley Williams: STAY THE NIGHT   
54. Jenni Vartiainen: SELVÄSTI PÄIHTYNYT (32)
55. Calvin Harris & Alesso ft Hurts: UNDER CONTROL
56. American Authors: BEST DAY OF MY LIFE   
57. David Guetta & Showtek ft Vassy: BAD
58. Cheek: KUKA MUU MUKA   
59. Paramore: AIN'T IT FUN   
60. Ella Henderson: GHOST

61. Cheek ft Samuli Edelmann: PAREMPI MIES (15)
62. Erin: ÄLÄ TULE HYVÄ TYTTÖ   
63. Magic!: RUDE   
64. My First Band: DON'T BREAK MY CORAZON   
65. Enrique Iglesias ft Descemer Bueno: BAILANDO
66. Anna Abreu: RA-TA TA-TA
67. Isac Elliot: BABY I   
68. Jari Sillanpää: MALAGAAN
69. Olly Murs ft Travie McCoy: WRAPPED UP
70. Ed Sheeran: DON'T

71. Janna: LÄPINÄKYVÄ   
72. Iggy Azalea ft Rita Ora: BLACK WIDOW
73. Bastille: OF THE NIGHT   
74. Pauli Hanhiniemi: MUUTKIN MOKAA
75. Nopsajalka ft Erin: SEURAAVA   
76. Pitbull ft John Ryan: FIREBALL   
77. Juha Tapio: TSNEH (2)
78. Milky Chance: STOLEN DANCE   
79. Elastinen: PEGGY   
80. Jannika B: ITSENI HERRA

81. Coldplay: MAGIC   
82. Samuli Putro: KUKA TAHANSA KELPAA
83. Olavi Uusivirta: KAUNEUS SEKOITTAA MUN PÄÄN
84. Martin Garrix: WIZARD
85. Aurora: SE SOI   
86. Shakira ft Rihanna: CAN'T REMEMBER TO FORGET YOU   
87. Charli XCX: BOOM CLAP   
88. Stig: ROY ORBISON   
89. Cheek: ÄÄRIRAJOILLE   
90. Juha Tapio ja Anna Puu: PLANEETAT, ENKELIT JA KUU

91. Haloo Helsinki!: VAPAUS KÄTEEN JÄÄ (1)
92. Cris Cab: LIAR LIAR
93. Avicii: LAY ME DOWN   
94. Lady Gaga ft R. Kelly: DO WHAT U WANT (74)
95. Alesso ft Tove Lo: HEROES (WE COULD BE)   
96. TCT & Jontte Valosaari: RANNALLE   
97. Imagine Dragons: DEMONS   
98. Sigma: NOBODY TO LOVE   
99. Cheek ft Sanni & Ville Galle: FLEXAA   
100. Flo Rida: HOW I FEEL   

Ulkomaiset kirivät taas loppulistalla tasapeliin 50–50 kotimaisten kanssa – tai oikeastaan ohi, koska Redraman Let Go -hitillä laulaa amerikkalainen Kristinia Debarge. Kovin eksoottisiksi ei silti tänäkään vuonna heittäydytty, vaan Top 100:n joka ikinen biisi on joko suomen- tai englanninkielinen.

Seuraavan edeltäjät

Vuoden viimeiset päivät kuluvat usein tilastoja summatessa ja joskus hittien nerokkuutta taannehtivasti oivaltaessa (tuore esimerkki Spotifyssa kesällä paljon kuunneltu DJ Snaken ja Lil Jonin Turn Down for What). Ahaa-elämys saattaa myös iskeä, kun merkkaa artistien ansioluetteloihin heidän vierailujaan muiden hiteillä.

Luuppimme alla tänään tapaus Erin. Hämmästyin huomatessani, että vain kaksi sooloalbumia julkaissut laulajatar on ehtinyt netota jo kymmenen Top 10 -radiohittiä. Kymmenen on paljon enemmän kuin esimerkiksi Nylon Beatillä, jolta ilmestyi kuusi studioalbumia. Kymmenen!

Esikoislevy Hunningolla poiki niitä neljä: Vanha nainen hunningolla, Popeda, Vanha sydän ja On elämä laina. Toiselta (Sä osaat!) lohkesi kolme: Ei taida tietää tyttö, Toiset mimmit ja Älä tule hyvä tyttö. Niiden välissä Erin duetoi ykköseksi Laura Närhen kanssa (Siskoni) ja teki ensimmäisen Vain elämää -kauden ainoan kunnon radiohitin Mitä tänne jää. Tuorein merkintä, nelossija, tuli menneenä syksynä Nopsajalan singlellä Seuraava.

Uusi vuosi, uusi sarja

Olen Suomen listalevyjen tietokannassani merkinnyt listalletuloajat vain kuukauden tarkkuudella, koska suuri osa historiasta on kuukausilista-aikaa. Myös siksi, että useimmat myöhemmät hitit ovat tehneet ensiesiintymisensä radio-,  single- ja/tai latauslistoilla eri viikkoina. Lisätarkkuus tuntuu turhalta.

Tämän systeemin ansiosta meillä on vuoden vaihduttua Listablogissa uusi juttusarja nimeltään Merkkikuukausi. Siinä joka kuukauden aluksi juhlistetaan artisteja, joiden ensimmäisestä suomalaisesta listamerkinnästä tulee kuluneeksi viidellä jaollinen vuosimäärä. Tiedossa on jopa 50-vuotiskekkereitä, ja koska arkistoni alkaa vuodesta 1961, ei kovin kauan tarvitse odottaa 55-vuotisjuhliakaan.

”Kovin kauan” on tietysti suhteellinen käsite. Matemaattisimmin orientoituneet lukijat varmaan hoksaavat, että jos sarjassa aiotaan huomioida kaikkien listatähtien merkkikuukaudet, sen on kestettävä viisi vuotta. Kestäköön. Onhan blogi nykyiselläänkin pyörinyt kohta seitsemän vuotta, eikä tunnu missään.

Radio auttaa yksinäisiä

Radiolistan uudeksi ja esittäjänsä ensimmäiseksi ykköseksi nousi Jonne Aaronin Yksin. Viimevuotinen sooloavaus ei radioita hetkauttanut, mutta Negative ylsi parhaimmillaan kakkoseksi (Won’t Let Go, 2008). Muita jouluviikon kiipeäjiä ovat Ed Sheeranin Thinking Out Loud (7–3) ja Jenni Vartiaisen Minä sinua vaan (26–8). Jälkimmäinen oli mukana jo alkuperäisellä Terra-albumilla ja käväisi latauslistalla lokakuussa 2013.

Joululaulujen rooli on takavuosista selvästi kutistunut, lieneekö listalaatijan vaihtumisella jokin osa? Niiden aktiivisin soittoaika on niin lyhyt – tapaninpäivänähän homma loppuu kuin seinään – että listasijoitukset riippuvat paljolti siitä, mille viikonpäivälle joulu osuu. Optimaalisinta olisi, jos tiistaisin ynnättävä mittaus kattaisi 19.–25. päivät.

Sitä ei ole tapahtunut aikoihin, mutta vuonna 2011 ajanjakso oli 20.–26.12. ja kas, joululaulut miehittivät Top 20:stä tasan puolikkaan. Tuolla listalla nähtiin klassikkojen seassa peräti kolmantena Teleksin juurijulkaistu Joulun suojaan. Jos siis haluaa uudelle joululaululleen mahdollisimman hyvän radiolistasijan, kannattaa satsata vuoteen, jolloin laadintapäivät natsaavat. Odottakaa lukemia 2016 tai 2017. Hyvää joulua!

Joulu on taas Robinin

Robin täytti velvollisuutensa, kun 16 palasi albumitilaston ykköseksi. Nimittäin myös aiemmat kolme listalle kelpuutettua Robin-albumia nousivat kärkeen kerran sieltä pudottuaan – tai viimevuotisen jouluykkösen Boom kah’n tapauksessa useankin kerran. Poikkeuksellista toimintaa nykyaikana, kun harvalle levylle suodaan kahta paalupaikkaa edes peräkkäin.

Top 50:ssä ei ole merkittäviä nousijoita eikä yhtään debyyttiä, kun Rumban listalla rekisteröity Reino Nordinin uutuus Bongo Rock jäi sekin rajan alle. Viikon näyttävimpänä sisääntulona pitää siis palkita Sini Sabotagen Kovempaa kyytiä latauslistan kuutosena. Tuo kuutossija on jaettu – samoin ykkössija, johon Stigin rinnalle eteni kuukausi sitten hitiksi povaamani Jari Sillanpään Sinä ansaitset kultaa.

Nuo lukuisat jaetut listasijat kertovat selvästi sen, että latauslistan volyymi on pudonnut. Aion vuoden vaihduttua pudottaa myös sen painoarvoa hittivuosilistan kokoamisessa. Se onnistuu nyt paremmin, kun sain isompinäyttöisen koneen ja voin operoida isommilla excel-taulukoilla. Singlelistan, latauslistan ja radiolistan pisteytykset on helpompi säätää erikseen. Sikäli kun saan joskus tolkkua tästä Yosemite-käyttiksestä.

Kertaus kannattaa

Vuoden vaihduttua julkaisen taas laskelmat maamme menestyneimmistä single- ja radiohiteistä. Niitä odotellessa voi katsastaa Biisit.infon tarjontaa eli asemakohtaisia soittomääriä. Sivusto kertoo 20 aseman kohdalta muun muassa vuoden 20 soitetuinta kappaletta. Melkein kaikista löytyy joitakin... no, omituisuuksia.

Erityisesti huomio kiinnittyy muutamien vanhojen laulujen rotaatioon. Esimerkiksi Nova, Lady Antebellumin Need You Now (2010), tätä kirjoitettaessa 518 soittokertaa. Radio City, The Georgia Satellitesin Hippy Hippy Shake (1988), 331 kertaa. Iskelmä, John Paul Youngin Love Is in the Air (1977), 394 kertaa. Groove FM, Kool and the Gangin Celebration (1980), 479 kertaa. Vajaassa vuodessa.

Nostalgia soittaa pelkkää vanhaa, mutta sen koosteessa ihmetyttää biisivalikoima. 20 soitetuimmasta alle puolet oli Suomessa minkäänlaisia listahittejä, ja isona menestyksenä voi pitää vain kahta (Rod Stewartin Sailing ja Roberta Flackin Killing Me Softly with His Song). Basson tilastoon mahtuu vain yksi hitti, Kasmirin Vadelmavene, joka sattumoisin on myös Loopin Top 20:n ainoa suomalainen levytys.

Loop on soittomäärissä omassa kastissaan – Vadelmavenettäkin veivattiin peräti 1525 kertaa. Toiseksi tihein rotaatio on The Voicella, jolta esimerkiksi Jannika B:n Itseni herra sai 988 soittoa. Flopiksi osoittautunut Jukka Pojan Brand New Ihanuus soi Suomipopilla 834 kertaa. Iskelmän Top 5:ssä on kaksi Juha Tapiota, paremmalla 737 soittoa.

Radiossa ei machoilla

Airplay-listalla jaksetaan kiivetä ja pudota melko vilkkaasti, vaikka joululaulut eivät vielä vie pääosaa. Kiipeäjät eivät ole kovin tuoreita – esimerkiksi 23–8 loikannut Nickelbackin What Are You Waiting for on julkaistu syyskuussa, ja bändin albumi ehti tällä välin osoittautua melkoiseksi flopiksi. 26 sijaa 30:nneksi noussut Teleksin Tommy Tabermann on sekin laitettu kuuluville jo syyskuussa.

Merkittävin etenijä lienee Paperilennokki (36–12), josta tuli saman tien Robinin isoin radiohitti – alkuvuonna Onnellinen kävi tähän asti parhaalla sijalla 15. Huonosti Suomessa menestyneen Sunrise Avenue -kokoelman toinen single Nothing Is Over (#17) soi vilkkaammin radiossa kuin ensimmäinen You Can Never Be Ready (korkeimmillaan #21). Saksan singlelistalla Nothing Is Over kävi 16:ntena ja on bändin uran neljänneksi suurin sikäläinen hitti.

Spotifyn soitetuimmaksi vakuuttavin lukemin rynninyttä Spektin Macho Fantasticoa ei näy radiolistan Top 100:ssa ollenkaan. Hiljattain 35 täyttäneen rapparin samanniminen albumi striimautuu paljon laiskemmin ja debytoi toissapäivänä albumilistalla vasta 33:ntena. Viimevuotinen Diktaattorimies pistäytyi sijalla 20.

Lupaava ensikertalainen

Vaikka lukuja ei ole saatavilla, albumilistan kärkitilanteen voi kuvitella hyvin tiukaksi. Vain elämää -levyjen ero on todennäköisesti pieni, koska niiden keskinäinen järjestys vaihtui, ja väliin kakkoseksi sulloutui vielä Robin. Nyt molemmilla tämänvuotisillakin VE-julkaisuilla on listaykkösen status kuten vuonna 2012 – viime vuonna kakkososa jäi hopealle.

Yllättävän korkea debyyttikin saatiin tilastoon, kun jo lokakuussa julkaistu Kyösti Mäkimattilan Joulumuistoja ilmaantui sijalle 14 ilmeisesti kirkkokonserttikiertueen siivittämänä. Jipun Rakkauden joulu eteni 27:nneksi, ja levytetyimpien joululaulujen laskelmaani pitää tehdä ainakin yksi täydennys; noilla kummallakin albumilla kuullaan nimittäin Heinillä härkien kaukalon.

Tv1:n Linnan juhlien jatkokonsertin esitykset näyttävät vaikuttaneen latauslistaan. Aiemmin vain 20:ntenä käynyt Kasmirin Iholla teki re-entryn 11:nneksi, ja saman show’n stimuloimana sijalla 16 debytoi Jarkko Aholan Finlandia. Kuulkaas, tämä on jokseenkin varmasti historian ensimmäinen Jean Sibeliuksen sävellys Suomen hittilistoilla! Onnea tulokkaalle.

Jouluimmat laulut

2000-luvulla popparit ovat julkaisseet joulumusiikkia luultavasti enemmän kuin sitä aiemmassa äänilevyhistoriassa yhteensä. Miten albumeille riittää materiaalia? Ei se ole ongelma, samoja veisuja voi tehdä huoleti uudestaan. Mutta mitkä ovat ne varmimmat biisivalinnat? Hmm, katsotaanpa.

Viimeisen 15 joulun aikana Top 30:ssä on käynyt lähes 30 kotimaista, uusia levytyksiä sisältävää joulualbumia. Laskin mukaan Tilkkutäkki-projektin (2007) ja neljä Raskasta joulua -äänitettä (2004–2014). Samuli Edelmann tulkitsi Hiljaisuuden valo -albumin lisäksi muutaman joululaulun kolmannella virsilevyllään. Rajaton, Antti Tuisku, Jarkko Ahola, Club for Five ja Suvi Teräsniska ovat julkaisseet kukin kaksi menestynyttä joulualbumia.

En jaksanut setviä, ovatko kahdesti Raskasta joulua -levyillä ilmestyneet samat biisit samoja vai eri levytyksiä, mutta muutoin kävin sisällöt läpi ja ynnäsin koosteen kymmenestä yleisimmästä kappaleesta. Kuinkahan juuri tästä Top 10:stä versioitu albumi menestyisi? Juha Tapio tietää ehkä parhaiten – toissavuotinen Joululauluja näet sisältää niistä kahdeksan.

Varpunen jouluaamuna
Jarkko Ahola, Club for Five, Samuli Edelmann, Soile Isokoski, Paula Koivuniemi, Mamba, Jukka Perko, Rajaton, Juha Tapio, Suvi Teräsniska, Antti Tuisku, Tarja Turunen, Virtuoso, Raskasta joulua x 2

Jouluyö, juhlayö
Jarkko Ahola, Samuli Edelmann, Soile Isokoski, Johanna Kurkela, Jukka Perko, Rajaton, Juha Tapio, Tarja Turunen, Lauri Tähkä, Virtuoso, Raskasta joulua

En etsi valtaa, loistoa
Jarkko Ahola, Samuli Edelmann, Soile Isokoski, Jukka Perko, Rajaton, Juha Tapio, Tarja Turunen, Lauri Tähkä, Tilkkutäkki

Maa on niin kaunis
Club for Five, Samuli Edelmann, Soile Isokoski, Johanna Kurkela, Juha Tapio, Tarja Turunen, Raskasta joulua, Tilkkutäkki

Tonttu
Jarkko Ahola, Johanna Kurkela, Tomi Metsäketo, Jukka Perko, Rajaton, Suvi Teräsniska, Lauri Tähkä, Raskasta joulua x 2

Avaruus / Walking in the Air
Samuli Edelmann, Johanna Kurkela, Tomi Metsäketo, Rajaton, Antti Tuisku, Tarja Turunen, Virtuoso

Heinillä härkien kaukalon
Club for Five, Johanna Kurkela, Rajaton, Juha Tapio, Tarja Turunen, Lauri Tähkä, Raskasta joulua x 2

Kun joulu on
Club for Five, Paula Koivuniemi, Olli Lindholm, Juha Tapio, Tarja Turunen, Lauri Tähkä, Raskasta joulua

Sylvian joululaulu
Jarkko Ahola, Soile Isokoski, Tomi Metsäketo, Juha Tapio, Virtuoso, Raskasta joulua x 2

Oi jouluyö
Jarkko Ahola, Olli Lindholm, Rajaton, Juha Tapio, Antti Tuisku, Raskasta joulua x 2

Varpunen jouluaamuna on Spotifyn valikoimissa myös muun muassa näiden artistien tulkintoina: Saara Aalto, Hanna Ekola, Fredi, Joel Hallikainen, Kai Hyttinen, Irina, Tapani Kansa, Kaija Koo, Vesa-Matti Loiri, Anne Mattila, Irina Milan, Anneli Saaristo, Jari Sillanpää, Viikate, Jani Wickholm, Pepe Willberg. Valitse omasi.

Kultainen klikkaus

Koska joululaulut olivat vielä menneellä viikolla pannassa radioasemillamme, säpinän aiheuttaminen radiolistalla sysättiin lähes täysin Mark Ronsonin ja Bruno Marsin harteille. Uptown Funk harppasi 47. sijalta 16:nneksi. Mars on tuikituttu tilastoistamme, mutta Ronson ihme kyllä ensikertalainen. Biisiin tarttui kerralla yllättävänkin moni asema (12), ja se soi juuri tätä kirjoittaessani Radio Helsingissä.

Tänään uutisoitiin, että Kasmirin AMK Dropout on ensimmäisenä albumina haalinut suoratoistoa kultalevyn edestä – uusista metodeistahan kerrottiin pari viikkoa sitten. Hiukan hämmentävää, koska Vadelmaveneen jälkeiset singlet eivät ole itsekseen juhlineet kovinkaan pitkään Spotify-listauksissa. Sen sijaan Iholla vahvistaa yhä asemiaan radioissa ja eteni tänään kakkossijalle. Wowwowwow kävi kymmenentenä.

Tänään Teoston sivuilla julkaistussa Anni Mattilan artikkelissa ”CD-levybisnes on kuollut — musiikkibisnes voi hyvin” perusteltiin jälkimmäistä lausetta muun muassa Isac Elliotin lupaavalla urakehityksellä. Joo, kansainvälisillä huipputuottajilla hehkutellaan, mutta missä viipyvät hitit? Tired of Missing You jatkaa edeltäjiensä rimpuilua, vaikka kiipesikin tänään radiolistan sijalle 35. New Way Homen jälkeen on tullut jo monta hutia.

Kivi tai povi

1988 Blow Up Your Video. 1990 The Razor’s Edge. 1995 Ballbreaker. 2000 Stiff Upper Lip. 2008 Black Ice. 2014 Rock or Bust. AC/DC on saanut Suomessa kuusi peräkkäistä studioalbumiaan ykköseksi. Yksi tavoite uusimmalla vielä on: kaikki edeltäjät pysyivät kärjessä vähintään kaksi viikkoa. Voi tulla vaikeaa, sillä Rock or Bustin myynti taatusti putoaa nopeammin kuin huipulta syrjäytetyn Vain elämää -kaksikon. Spotifyssa levyä ei ole lainkaan.

Joulualbumien välinen kilpa-asetelma muuttui taas, kun Jarkko Ahola kiipesi kuutossijalle Suvi Teräsniskan perään. Kahden vuoden takainen Ahola-albumikin oli kuudes viikolla 49 ja eteni siitä neljänneksi. Teräsniskan edellinen joululevy ylsi kolmanneksi. Jipun Rakkauden joulu pinnisti lopulta tilastoon sijalle 39 ja Smurffit 49:nneksi.

Ns. singlelistalla Calvin Harrisin Outside pystyi pitämään paalupaikkansa, vaikka Mikael Gabrielin Älä herätä mua unesta syyhki Spotify-soitoissa selvästi ohi jo tiistaina. Muutoin singlelistan ja Spotifyn viikkoraportin tilanteet esittäytyvät jatkuvasti lähes identtisinä – singlelista siis viisi päivää myöhemmin ja kymmenesosaan typistettynä.

#itsari?

Tiedän hekumoineeni tällä aiemminkin tuloksetta, mutta yritetään taas: joko vuonna 2014 koittaisi Smurffien tuho? Vaikka 23. albumi #smurfie julkaistiin jo kuusi viikkoa sitten, se ei ole yltänyt listalle. Hitaastihan ne edeltäjätkin ovat joulumarkkinoiden alla lähteneet liikkeelle, mutta eivät noin verkkaisina. Viimevuotinen jäi tähän asti matalimmalle sijalle, 21:nneksi.

Spotify-lukemat näyttävät ainakin melko murhaavilta. Kuuden viikon aikana #smurfien raidat ovat keränneet 1000–4000 kuuntelua, vaikka työn alle on tutusti laitettu menneen vuoden isoimpia hittejä Vadelmaveneestä alkaen. Yleisemminkin voisi kuvitella, että suoratoiston mukaanotto albumilistalle pudottaa lastenlevyjen muutoinkin pudonneita osakkeita. Kymmenen vuotta sittenhän joulun selvästi kovimmat julkaisut olivat Smurffien 12. levy sekä Ella ja Aleksi.

Väljää tiukkuutta

Jokseenkin hassua, että vuonna, jona albumilistalla on nähty ylivoimaisesti enemmän ykkösiä kuin koskaan ennen, Hesarin printtiversioon päätyy otsikko ”Levylistojen kärkeen mahtuu yhä harvempi”. Jokseenkin hassua sekin, että Jarkko Jokelaisen jutussa on vinha perä – kunhan sitä lukee oikeana ajankohtana. Näin joulun alla on turha etsiä läpimurtonimiä läheltäkään kärkisijoja.

Keväästä syksyyn kestänyt ennätysputki, jossa ykkönen vaihtui 20 peräkkäisenä viikkona, johtui paljolti siitä, että todella isot nimet eivät julkaisseet mitään. Silloin koettiin paljon yllätyksiä, nyt ei todellakaan. Top 20 täyttyy moninkertaisista menestyjistä, joista harvan voi edes sanoa olevan noususuhdanteessa.

Harvainvalta näkyy siinäkin, että parin viime vuoden aikana on tehnyt tiukkaa nimetä ”vuoden artisteja” – sellaisia, joille 2013 tai 2014 oli albumisuosiolla mitaten selvä huippu tai iso askel kohti sitä. Aiempina listavuosina oli helppo koota esimerkiksi kymmenen nimeä, mutta kenet voi nostaa näytteeksi vuoden 2014 tähdestä? Ed Sheeranin, Jannan, Amadeus Lundbergin, muita? Moni kesän kärkinimistä katosi saman tien, kuten Mirel Wagner.

Onneksi listaa voi tilkitä veteraaneilla, jotka saavuttivat uransa parhaat sijoitukset: Pepe Willberg, Judas Priest, Accept, Reijo Taipale... Mutta tuleehan noista (ehkä Pepe poislukien) ensisijaisesti mieleen jokin muu vuosikymmen.

Kadut täyttyvät öisin

Radiolistan tämänviikkoisen yhteensattuman tahallisuutta voi vain arvailla, kun asialla on sama levy-yhtiö. 35. sijalta seitsemänneksi näet kaasutti Kaija Koon Ajoin koko yön, ja sen imussa kahdeksanneksi eteni Stig, joka kertosäkeessään laulaa ”mä ajan koko yön niinkuin Roy Orbison”. Tuo viitannee lauluun I Drove All Night, joka tunnetaan myös Roy Orbisonin levytyksenä, mutta tilastoitui meillä kahdesti esittäjinään Cyndi Lauper (1989) ja Celine Dion (2003).

Stigin biisihän johtaa latauslistaa, mutta ei mahdu lainkaan ns. singlelistalle – vielä. Tänään julkistetussa Spotifyn viikkokatsauksessa se loikkasi kymmenenneksi. Spotify-listaa voi muuten nykyisin lukea kuuntelumäärineen peräti 200 nimikkeen mittaisena täällä, jos saa keploteltua Suomen lipun näkyviin. Sen uusi ykkönen, Mikael Gabrielin Älä herätä mua unesta, on radiosoitossa vasta 32:ntena. Kaija Koon radiosuosikkia vastaavasti ei löydy 200 striimatuimman joukosta.

Tuossa megalistassa on yhä omat vikansa. Esimerkiksi Elastisen Peggy on omana singlejulkaisunaan sijalla 16 ja Vain elämää -albumiraitana erikseen sijalla 103 esittäjänimellä Various Artists. Linkitys tuohon vasemmalle palstalle on myös viime aikoina takkuillut niin paljon, että otin ikkunan pois. Linkki on pysyvästi Puheena ovat -otsikon alla.

Tuplamuuri rakoilee

Albumilistan värikoodisto muuttuu joulun lähestyessä aina toisennäköiseksi. Yleensä niin harvinainen nousijanuoli osui tänään peräti 22 levyn kohdalle, ja uutuustähtiä tuikkii vain kaksi. Nousijoista kummeksuttavin sijalla 22 on Michael Bublén Christmas, joka viime vuonna siirrettiin kamppailemaan midprice-osaston kärkisijoista.

Fyysisen myynnin lisääntyminen tietää suoratoistosuosikeille tilastollista alakynttä, mutta Spotify-kakkonen Calvin Harris nousi 15:nneksi ja David Guetta debytoi mukiinmenevästi sijalla 20. Guettallahan on ollut tänä vuonna jo neljä isoa lataus/radiohittiä, mutta niistä kaksi ensimmäistä (Shot Me Down ja Bad) ovat cd- Listenin mukana vain Deluxe Edition -versiossa. Ne kaksi muuta hittiähän ovat Lovers on the Sun ja Dangerous.

Spotify-kakkonen... siis jokuko on tunkenut Vain elämää -puoliskojen väliin? Kyllä, vieläpä niin että varsinaista listaa yhä johtava Ilta-paketti sysättiin striimeissä kolmanneksi. Edelleenkin Suomen listahistorian ainoa tapaus, jossa saman esittäjän yhtäaikaisista julkaisuista kumpikin meni vuorollaan virallisen myyntilistan ykköseksi, on Apulannan singlekaksikko Liikaa – Mitä vaan (1997).

Melko monenkokoisia ykkösiä

Radio Monitor on koonnut Suomen virallista radiolistaa syyskuusta 2013 alkaen. Koossa on siis ihan riittävästi dataa graafiseen esitykseen, joka kertoo soittopisteiden (impressions) vaihtelusta viikosta toiseen. Kuten viime kuun postauksestani voi verrata, erot ovat paljon maltillisempia kuin albumimyynnissä. Vuodenaikavaihtelua ei voi havaita käytännössä lainkaan. (Klikkaa kuvaa isommaksi.)

Mittayksikköhän muodostuu painottamalla soittokerrat vuorokaudenaikojen ja asemien kuuntelijamäärien mukaan. Ensimmäiset RM-listat iskivät tiskiin kovat lukemat, joita ei ole sittemmin ylitetty – asialla näet olivat Jenni Vartiaisen ja Cheekin odotetut hitit Junat ja naiset ja Timantit on ikuisia. Käyrästä näkee myös, että tämänhetkisellä ykkösellä (Haloo Helsingin Vihaan kyllästynyt) on keskimääräistä matalammat pisteet.

Muutaman kerran ykköskäyrä piipahtaa varsin lähellä sinistä linjaa, joka kertoo sijan 10 pisteet. Ja kun huomaa sinisen ja vihreän (sija 40) käyrän läheisyydet, näkee kuinka pienillä piste-eroilla tilasto pyörii. Top 40 -rajahan on siinä suhteessa tärkeä, että huomioin hittivuosilistojen laskennassa vain sen yläpuolella kerätyt kokonaispisteet.

Sinä ansaitset hitin

Ennen toissavuotiseen Vain elämäähän osallistumistaan Jari Sillanpää oli vajonnut listasuhdanteissa sille tasolle, että albumilistan Top 10 jäi kahdella peräkkäisellä studiolevyllä saavuttamatta. Tämänsyksyinen Rakkaudella merkitty mies nousi ilmestyessään kakkoseksi, mutta voisin kuvitella, että juhlavampaankin ryhtiliikkeeseen oli uuden levy-yhtiön suojissa valmistauduttu.

Koko 2000-luvun jatkunut ongelma, hitittömyys, ei ole poistunut mihinkään. Jos bilehenkisillä sinkuilla Malagaan ja Tanssii kuin Travolta tavoiteltiin tangokuninkaalle uutta yleisöä, siinä tuskin onnistuttiin. Mutta joko nyt nappaa? Radiolistan tämän viikon ainoa Top 20 -tulokas (31–19) on yllättävänkin puhutteleva balladi Sinä ansaitset kultaa, joka etenee lupaavasti myös latauksissa ja Spotify-soitoissa.

Biisin mahdollisuuksia visioidessa tuli mieleen 50 hittiä -listan ajoilta tuttu ilmiö, jonka ei soisi täysin katoavan. Etenkin 1990-luvulla kävi toistuvasti niin, että yksi tai kaksi syksyllä julkaistua sinkkua pääsi kunnolla vauhtiin vasta vuoden vaihduttua. Vuosi sitten Jannan Sä et ole hulluun reagoitiin näin – julkaistiin lokakuussa, korkeimmillaan tammikuussa ja paljon soittoa läpi kevään.

Ykkössuunta hukassa

One Direction oli ennustellusti viikon korkein uutuus, mutta bändiltä puuttuu yhä Suomen albumilistan ykkössija. Kyse on paljolti huonosta ajoituksesta: toisena peräkkäisenä vuonna jäätiin Vain elämää -markkinahumun jalkoihin. Esikoislevyltä tuskin vielä odotettiinkaan parempaa kuin nelossijaa, mutta himoittu seuraaja Take Me Home (2012) jäi kakkoseksi asetuttuaan samalle lähtöviivalle Yö-albumin Pelko ja rakkaus kanssa.

Raskasta joulua 2 (#6) harppasi laakista Suvi Teräsniskan ja Lauri Tähkän ohi sesonkilevyjen keulaksi. Teräsniskan tapaan jo toisen joulualbuminsa julkaissut Jarkko Ahola debytoi 17:ntenä. Vaikka nousu vielä jatkuu, en usko minkään joululevyn uhkailevan tänäkään vuonna ykkössijaa. Niiden kysyntä on jo lähes tapissaan – Robin poislukien ne ovat miehittäneet midprice-tilaston kokonaan.

Mehevän kontrastin adventinkatkuiseen tulokasosastoon toi death metal -yrittäjä Satanic Warmaster (#14), joka ylitti listakynnyksen vasta viidennellä albumillaan. Pitkään yrittänyt ensikertalainen on myös sijan 47 indonesialais-suomalainen Maco Oey. Tasaisen epätasaisesti meillä pärjäillyt Nickelback ylsi vain 31:nneksi ja Depeche Moden livetallenne 37:nneksi.

Ei yhtään nälkävuotta

Viitenä peräkkäisenä lauantaina blogissa julkaistut hittivuosilistoihin perustuvat Spotify-soittolistat eivät saa jatkoa – vielä. Vuodet 1966–1985 käsiteltiin jo aiemmin, ja vuosien 1986–1992 lopulliset tilastot ovat yhä kesken, vaikka olenkin taas aktivoitunut niiden suhteen. Ja huomannut, kuinka paljon työläämpää on saada aikaan dataa viikko- kuin kuukausilistoista.

Vuosilaskentaan päätyvät kaikki kappaleet, jotka ovat nousseet tietylle korkeudelle (aikakaudesta riippuen) single/lataus-, jukebox- ja/tai radiolistoilla. 50 hittiä -listan (1992–2007) kautta oli mahdollista päästä mukaan pelkillä albumimyyntipisteillä, mutta tuolloin operoitiin muutoinkin isommilla kappalemäärillä. Vuosilistat olivat jopa yli 400 biisin mittaisia.

1960- ja 1970-lukujen vuosilistoille päätyi hittejä sadan molemmin puolin. Singlelistan lyheneminen 1972 vähensi määrää, jukebox-listan tulo 1975 lisäsi. Vilkkaamman listakierron myötä 1980-luvun alkupuolella mentiin yli 150:n. Viikoittain laaditut tilastot heittivät summan reilusti yli kahdensadan vuonna 1986, ja radiolistan tulo kartutti massaa edelleen: vuoden 1990 keskeneräisessä laskennassa on noin 300 kappaletta.

50 hittiä -listan lakkautuksen jälkeen määrät vähenivät, ja vuoden 2011 summa jäi alle kahdensadan. Sen jälkeen etenkin latauslista on muuttunut paljon levottomammaksi, kun harva se kerta mukaan ryöpsähtää kerralla iso määrä saman levyn biisejä. Myös latausmyynnin ja suoratoiston eroavaisuudet ovat lisänneet hajontaa. Vuoden 2014 mittauksissa on mukana taas yli 300 hittiä.

Yhteinen erillispaluu

Viime viikon latauslista oli ennennäkemätön: 13 parasta biisiä kaikki lähtöisin Vain elämää -ohjelmasta ja seitsemän muutakin alemmilla sijoilla. Koska multihuipentuma on nyt ilmeisesti (toivottavasti?) takanapäin, voisi tuosta rykelmästä poimia vertailuja siihen, miten menestys korreloi alkuperäisten biisien kanssa.

Useimmat tietänevät, että Naurava kulkuri ja käytännössä kaikki Apulanta-esitykset olivat aikanaan isoja singlehittejä. Samoin Fintelligensin Sori. Paula Koivuniemen kappaleista Sua vasten aina painautuisin (1978) nousi yhdeksänneksi, ja Toni Wirtasen nyt ykköseksi viemä Sata kesää, tuhat yötä eteni etenkin suuren jukebox-menestyksensä myötä 1981-vuosilistan sijalle 26.

Sen sijaan useimmat yllättynevät siitä, että Peggy on ekaa kertaa myyntilistalla – se oli vuonna 1991 vain radiohitti. Ensimmäiset minkäänlaiset tilastomerkinnät saivat Elegia ja Miten ja miksi Paula Vesalan ansiosta. PMMP:n Oo siellä jossain mun pääsi alkuperäisenä single/latauslistalle vasta hiljattain Elastisen stimuloimana, ja nyt uusi versio on kolmosena sekä latauksissa että Spotify-soitoissa.

Kun kuuntelen Tomppaa jäi niin ikään muinoin vaille singlelistasijaa, mutta Samuli Edelmannin kierrättämä Kuuleeko yö nähtiin 26:ntena vuonna 1988. Se oli yli 26 vuoden ajan Paula Koivuniemen viimeinen singlemyyntihitti, mutta laulu ja laulaja tekivät yhtäaikaisen paluun erillään – Koivuniemihän on mukana Koneeseen kadonnut -esityksellään.

Myyttejä lahjaksi

Tasan 20 vuotta sitten joulumarkkinat olivat kokoelmien juhlaa: Bon Jovi, Sting ja Aerosmith pitivät Suomen listan parhaita paikkoja järkähtämättöminä kuusi viikkoa peräkkäin. Siitä bestofien jouluhegemonia on vähitellen rapautunut niin, että viime vuosina edes suursuosikkien, edes vastikään kuolleiden kokoelmia ei ole kelpuutettu kärkikymmenikköön.

Silti tänään Helsingin Sanomissa jaksettiin yhä väittää, että ”joulunajan tyypillisin levyhankinta on hittikokoelma tai poptähden joululevy”. Tarvitaan ehkä muutoksen konkretisointia. Luettelen alla viimeisen 20 vuoden toiseksi viimeisiltä viikkolistoilta kolmen korkeimmalle sijoittuneen artistikokoelman esittäjät.

1994 -- 1. Bon Jovi -- 2. Sting -- 3. Aerosmith
1995 -- 1. Madonna -- 5. Yö -- 6. Elton John
1996 -- 1. Eppu Normaali -- 9. Van Halen -- 10. Toto
1997 -- 3. Leevi and the Leavings -- 9. Sting & The Police -- 13. Eros Ramazzotti
1998 -- 6. U2 -- 7. Dire Straits -- 11. George Michael
1999 -- 1. Celine Dion -- 3. Mamba -- 7. Rauli Badding Somerjoki
2000 -- 1. The Beatles -- 6. Lenny Kravitz -- 11. Neljä ruusua
2001 -- 3. The Rasmus -- 6. Yö -- 9. Laura Pausini
2002 -- 3. Elvis Presley -- 15. Nirvana -- 16. Tauno Palo
2003 -- 8. Zen Cafe -- 10. Eppu Normaali -- 11. Fintelligens
2004 -- 4. Carola -- 7. Britney Spears -- 8. Robbie Williams
2005 -- 6. Nightwish -- 14. Eminem -- 26. Anastacia
2006 -- 17. Juice Leskinen -- 23. U2 -- 25. Abba
2007 -- 12. Tiktak -- 18. Andrea Bocelli -- 33. Antti Tuisku
2008 -- 2. Lauri Tähkä & Elonkerjuu -- 15. Celine Dion -- 22. Anna Eriksson
2009 -- 9. Juha Tapio -- 12. Rajaton -- 18. Yölintu
2010 -- 11. Irwin Goodman -- 16. Bon Jovi -- 26. Kari Tapio
2011 -- 11. Kaija Koo -- 21. Rammstein -- 33. Yö
2012 -- 19. Topi Sorsakoski -- 31. Katri Helena -- 35. Il Divo
2013 -- 14. Jukka Poika -- 20. PMMP -- 31. Popeda

Lasin ja kulkusen kilinää

Ainoa seitsemästä artistista, jonka Vain elämää nosti tänään albumilistan ykköseksi ensimmäisen kerran, on Elastinen. Hän on sooloillaan yltänyt parhaimmillaan neljänneksi, Fintelligens kolmanneksi. Veikkasin Päivä-levyn vetävän pitemmän korren Ela-hittien avulla, mutta Ilta-levyn latausykkönen Sata kesää, tuhat yötä ja neljä Paula Vesalan esitystä lienevät painaneet vaa’assa enemmän.

VE-läsnäolo taisi tällä kertaa lieventää Vesa-Matti Loirin perinteistä Isänpäivän Ihmettä, koska hänen kokoelmansa putosi kolme askelmaa. Niinpä kärkeen avautui tilaa uutuusryöpylle. Isämusaa niin ikään edustaneet Pink Floyd (#4) ja Foo Fighters (#5) taistelivat korkeimman ulkomaisen uutuuden tittelistä lähes samanlaisella cv:llä – kummallakin ennestään kaksi ykkösalbumia. Melkein midprice-kriteereillä kaupattu Isac Elliot jätettiin kovassa kisassa kuudenneksi.

Ruuhkassa joidenkin on aina tyydyttävä totuttua matalampiin asemiin, mutta silti yllättää, että Paleface (#14) jäi jopa Atomirotan (#11) esikoisalbumin taakse. Viimeksi Top 10:ssä käyneet Ghost Brigade ja Machine Head debytoivat nyt vasta sijoilla 16 ja 18. Suvi Teräsniskan (#13) ja Lauri Tähkän (#27) joululevyt epäilemättä jatkavat nousuaan, kolmatta sesonkiyrittäjää Jippua ei vielä edes näy Top 50:ssä.

Soittolista: Hitit Suomessa 1965

1965-vuosilista on kenties tasaisin kaikista. Mikään single ei pysynyt Top 40:ssä yhdeksää kuukautta pitempään eikä ykkösenä kahta kuukautta pitempään. Onni oli Kari Kuuvan puolella, sillä Tango Pelargonia ja Pikku Nina ottivat harvinaisen kaksoisvoiton. Miehen pitkään uraan ei muita listahittejä paljon mahdukaan.

Katri Helena mahdollisesti menetti toisen peräkkäisen paalupaikan oudosta syystä: vaikka hän lauloi Minne tuuli kuljettaa euroviisukarsinnoissa, Ragni Malmsténin versio julkaistiin kaksi kuukautta sitä aikaisemmin ja nousi kärkikymmenikköön. Hän onnistui kuitenkin naisartistien vertailussa pitämään niukasti takanaan Tamara Lundin (Sinun omasi).

Suurinta ulkomaista hittiä ei tehnyt The Beatles, vaikka se kaappasikin vuosilistan sijat 4, 10, 11, 16 ja 20. Kaikkien noiden ohi ylsi The Rolling Stonesin uran kovin Suomi-menestys The Last Time. Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1965 Suomi Top 40

(17) The Rolling Stones: (I Can’t Get No) Satisfaction
(38) The Lollipops: Do You Know (How Much I Love You)
(48) Eero ja Jussi: Kaunis nainen
(5) Katri Helena: Minne tuuli kuljettaa
(37) Seppo Hanski: Anneli, Anneli, Anneli
(9) Esko Rahkonen: Syvä kuin meri
(1) Kari Kuuva: Tango Pelargonia
(25) Cliff Richard: I Could Easily Fall
(7) Lenne & The Lee Kings: Stop the Music
(23) Danny: Piilopaikka
(13) Juha Watt Vainio: Juhannustanssit
(6) Tamara Lund: Sinun omasi
(22) Reijo Taipale: Kangastus
(46) Taisto Tammi: Anna-Liisa
(36) Elvis Presley: Crying in the Chapel
(42) The Byrds: Mr. Tambourine Man
(15) Hootenanny Singers: Gabrielle
(24) Bosse ja Robert: Nellyn palmikko
(44) Lasse Mårtenson: Tien kuningas
(18) Herman’s Hermits: I’m Henry VIII I Am
(30) The Rolling Stones: Get Off of My Cloud
(19) Johnny: Tunti vain
(33) Katri Helena: Letkis
(26) Theresa: Menolippu
(47) Sonny & Cher: I Got You Babe
(29) France Gall: Poupée de cire, poupée de son
(50) Viktor Klimenko: Aurinko laskee länteen
(21) Eino Grön: En tuntenut sua silloin
(8) Seppo Hanski: Dona dona
(2) Kari Kuuva: Pikku Nina
(34) The Lollipops: I’ll Stay by Your Side
(32) Barry McGuire: Eve of Destruction
(28) Juha Watt Vainio: Sellanen ol’ Viipuri
(14) Danny: Kauan
(35) The Honeycombs: That’s the Way
(43) Sir Henry & His Butlers: Let’s Go
(3) The Rolling Stones: The Last Time
(27) Katri Helena: Tyttö niin pieni
(12) Reijo Taipale: Monika, Monika, Monika
(39) Esko Rahkonen: Hiljainen kylätie

Listojen erottamat

Seuraavan albumilistan levykohtaiset myyntiluvut olisi tavallistakin kiinnostavampaa tietää. Suhdeluvutkin riittäisivät. Kuinka suuri menekkiero voi olla kahdella Vain elämää -äänitteellä, jotka ensimmäistä kertaa julkaistiin yhtä aikaa?

Suosikkiesiintyjän kahdesta samanaikaisesta albumista on toki tilastollisia kokemuksia: Antti Tuiskun New York (#1) / Rovaniemi (#2) 2006, Bruce Springsteenin Human Touch (#1) / Lucky Town (#2) 1992 ja Guns n’ Rosesin Use Your Illusion I (#3) / II (#1) 1991. Mainita voisi myös The Beatlesin kokoelmatuplat 1962–1966 (#2) ja 1967–1970 (#4), jotka viihtyivät pitkään Top 10:ssä sekä 1973 että cd-painoksena 1993.

Springsteenin ja Gunnarien tapauksessa ykköseksi meni se puolisko, josta ensimmäinen single julkaistiin. Lucky Town kuitenkin pysytteli Top 40:ssä viisi viikkoa kauemmin kuin Human Touch. Tuiskun levyjen erilaiset tyylilajit olivat jo ennalta tiedossa. Mutta mikä ratkaisee Vain elämää -otatuksen? Luultavasti se, että Päivä-versiossa on enemmän Elastisen esityksiä, myös ne kaksi isoa listahittiä.

Beatlesin eka kerta poislukien nuo kaikki julkaistiin aikakausina, jolloin listalaskenta perustui kappalemyyntiin eikä sijalukupisteytykseen. Hyvä, koska jälkimmäinen toimisi todella huonosti seuraavankaltaisessa skenaariossa.

Tähti Tähtinen julkaisee levyt Hittejä 1 ja Hittejä 2, joita ostetaan 20 kaupassa kussakin yhtä paljon. 20 kauppiasta sijoittaa ne raporttiinsa peräkkäin ykkönen edellä. Näin ykkönen saa lopputuloksissa 20 sijalukupistettä enemmän kuin kakkonen. Teoriassa noiden pistemäärien väliin voi mahtua monta muuta äänitettä ja yhtä paljon myyneet levyt päätyä listalla toisistaan vaikkapa viiden sijan päähän. No, tämähän on vain teoriaa. Vai onko?

Elämään kyllästynyt?

Tämänpäiväisen radiolistan ainoa Top 20 -uutuus on Stigin Roy Orbison, joka harppasi 47–16. Viime vuonnahan Stig nettosi kaksi Top 10 -hittiä, Viheltelen ja Niks ja naks. Korkein uutuus on 29:ntenä debytoiva Elastisen Peggy. 40 soitetuimman seasta ei löydy tämän syksyn Vain elämää -tarjontaa kuin kahden Elan biisin verran, mutta vuoden takainen Anna Abreun Kylmästä lämpimään elpyi taas 37:nneksi.

Albumien julkaisun myötä loputkin VE-esitykset vapautuivat suoratoistoon, ja valtaosa niistä ryöpsähti Spotifyn sadan kuunnelluimman listalle. Elastisen kaikki kuusi tulkintaa mahtuvat tänään 24 parhaan joukkoon – Oo siellä jossain mun eteni peräti kolmanneksi. Vähäisin edustus sadan joukossa on Vesa-Matti Loirilla, eli kyllä show’ta näkyy kotikatsomoissa seuratun ihan korvat auki.

Haloo Helsingin tuorein singlevalinta Vihaan kyllästynyt on radiolistalla viidettä viikkoa, mutta edelleen Beibi-edeltäjän alapuolella (sijat 9 ja 11). Single- ja lataustilastoista kappale katosi pian ensitutustelun jälkeen, mikä ei ole kovin tyypillistä HH-sinkulle. Ehkä kansaa ja jopa musiikkipäälliköitä häiritsee ihan tosissaan se, kuinka paljon alkumelodia myötäilee Juice-klassikkoa Kaksoiselämää.

Palataan asiaan 2034

Hector komeili vuonna 1974 albumilistamme ykkösenä kahdellakin levyllä (Herra Mirandos ja Hectorock 1). Seuraava paalupaikka (Salaisuuksien talo) tuli vuonna 1994 ja seuraava – jollei Mestarit-projektia lasketa – vuonna 2014 eli tänään. Lievästi yllätyimme, sillä Hauras ei ole hittirintamalla pärjännyt läheskään niin hyvin kuin kymmenen vuoden takainen Ei selityksiä, joka jäi kakkoseksi.

Hector ja Pepe Willberg ovat molemmat 67-vuotiaita. Vertailu ykköseksinousun iässä meni niin tarkalle, että debytointiviikollaan Hector on vanhempi, mutta heinäkuussa kärkeen palatessaan Pepe oli vanhempi. Suomalaisten ykkösmiesten vanhuusennätystä (68 vuotta 10 kuukautta) pitää kuitenkin yhä Vesa-Matti Loiri, joka tämänpäiväisen (#6) jälkeen on saanut 2000-luvulla listalle jo kuusi kokoelmaa – seitsemän, jos midprice huomioidaan.

Viime vuonna ykkösenä niin ikään käynyt Jonne Aaron sai nyt tyytyä nelossijaan, ja kuuden Top 10 -albumin jälkeen Lordi debytoi 13:ntena. Spotify-suosio siivitti Calvin Harrisin sijalle 14, ja keskiviikkona 69 vuotta täyttävä Neil Young ilmaantui 28:nneksi varmistamaan, ettei Hector vie ihan kaikkea seniorihuomiota. Storytone on Youngin 33. lista-albumi.

Soittolista: Hitit Suomessa 1964

Tämä vuosisoittolista näyttää hieman omituiselta, mutta omituiselta se näyttäisi silloinkin, jos Spotifylla olisi tarjota kaikki vuoden kovimmat hitit. Syynä on tietenkin The Beatles, joka miehitti muun muassa kärkikymmenikön sijoituksista puolet. Menestynein eli All My Loving on sentään mukana Eeron ja Jussin suomenkielisenä versiona. Lisää Beatlesista tässä postissa.

Muita uusia brittibändejä toki kuullaan kuten The Rolling Stones ja The Swinging Blue Jeans. Oma lukunsa on suomalaisten erityissuosikki, 15:nneksi Cadillacillä yltänyt The Renegades. Nuo ja Surfin’ Birdin kaltaiset noveltybiisit piirtävät jo kuvaavaa kontrastia tangovillitykselle ja perinteisemmälle jäyhistelylle kuten Rakastan sinua, elämä ja Tuopin jäljet.

Tilastollisen ensiesiintymisensä huhtikuun singlelistalla tekivät yhtä aikaa Danny ja Katri Helena. Dannyn isoimmat hitit tulivat myöhemmin, mutta Katri Helena harppasi laakista vuosilistan kärkeen. Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1964 Suomi Top 40

(17) The Swinging Blue Jeans: Hippy Hippy Shake
(45) Cay & The Scaffolds: Girls
(28) Danny & The Islanders: East Virginia
(8) Reijo Taipale: Vaaralliset huulet
(13) Eino Grön: Mustalaisprimas
(42) Reijo Viita: Syksyn sävel
(37) Dean Martin: Everybody Loves Somebody
(24) Gigliola Cinquetti: Non ho l'eta
(1) Katri Helena: Puhelinlangat laulaa
(36) Ronnie Kranckin orkesteri: Letkis
(31) Eero ja Jussi: Kaikki rakkauteni
(25) Manfred Mann: Do Wah Diddy Diddy
(39) Elvis Presley: Viva Las Vegas
(12) The Animals: The House of the Rising Sun
(26) Tapio Rautavaara: Tuopin jäljet
(3) Kauko Käyhkö: Rakastan sinua, elämä
(43) Jim Reeves: I Love You Because
(41) Louis Armstrong: Hello, Dolly!
(21) Millie: My Boy Lollipop
(52) Tamara Lund: Lapin tango
(27) Eino Grön: Tango Anjalle
(30) Markus Allan: Liljankukka
(23) Jan Rohde & The Adventurers: At the Jenka Show
(40) The Trashmen: Surfin’ Bird
(33) The Rolling Stones: It's All Over Now
(22) Antti Einiö & The Islanders: Farmer John
(38) Lasse Mårtenson: Laiskotellen
(48) Marion Rung: Haaremin ruusu
(46) The Honeycombs: Have I the Right
(19) Roy Orbison: Oh, Pretty Woman
(47) Cliff Richard: Don’t Talk to Him
(18) Four Cats: Sabeline
(16) Katri Helena: Budapestin sillat
(50) Johnny: Rehtorin luiseva Salli
(29) The Swinging Blue Jeans: Shakin’ All Over
(15) The Renegades: Cadillac
(5) Eino Grön: Seinillä on korvat
(6) Reijo Taipale: Tähdet meren yllä
(49) Taisto Tammi: Rakkauden rikkaus
(35) Elvis Presley: Suspicion

Elämä on viivyttelyä

Vain elämää teki latauslistalla uuden dominanssiennätyksen: koko kärkiviisikko on peräisin samasta ohjelmasta. Ensin on kaksi Elastista (Peggy ja Naurava kulkuri), sitten kaksi Paula Vesalaa (Miten ja miksi ja Sori). Viidentenä debytoi viime perjantaina kuultu Sata kesää tuhat yötä, jonka ansiosta Toni Wirtanen on lopultakin lista-artisti ihan itsekseen.

Suosituimmat itketyskierrätykset ovat iskeneet lähes yhtä lujaa myös suoratoistossa – ja juuri tuo iskuvoima saa ns. singlelistan näyttämään oudolta. Jo muutaman kerran torstaina latauslistan kärkipäähän sännännyt esitys on debytoinut sunnuntain singlelistalla paljon alempana ja ehtinyt samoihin korkeuksiin vasta viikkoa myöhemmin. Esimerkiksi Vesalan Sori debytoi 13:ntena, vaikka oli jo kolme päivää aikaisemmin noussut latausten kakkoseksi. Viikon päästä se johti kumpaakin tilastoa.

Koska Spotify-kuuntelijat tuskin ovat ratkaisevasti hitaammin reagoivia kuin lataajat (päivälistauksissa on nähty rajujakin nousuja), on syytä olettaa, että singlelistan julkaisuviive on pitkä – liian pitkä. Vai mikä tuossa mättää?

1970-luku: muistaa, ei muista

Juuri kun varsinaisen musiikkiprinttimedian ahdinko leijui korkeimmillaan yleisenä keskustelunaiheena, Suomen kuvalehti ja Helsingin Sanomien kuukausiliite nostivat samana päivänä (31.10.) kansiaiheikseen Sleepy Sleepersin ja Hectorin. Kummassakin jutussa muisteltiin mennyttä myös listatapahtumien kautta.

Sliipparien alkuperäisjäsen Kari Kajala kuvaili Kuka mitä häh? -singlen läpimurtoa näin: ”Ykkössijan esti joko Katri Helenan Vasten auringon siltaa tai Virve Rostin Kun Chicago kuoli.” Sanapari joko-tai tekee lausunnosta paikkansapitävän. Vasten auringon siltaa piti kaikilla listoilla kakkossijaa ennen Kuka mitää. Ainoa täydennettävä seikka on se, että Chicagon pudottua Kuka jatkoi kakkosena toisenkin hitin takana: George Baker Selectionin Una Paloma Blanca, lokakuu 1975. Hyvin muistettu.

Hector-artikkeli on sitten oudompi tapaus. Esikoishittiä Palkkasoturi (1966) väitetään listaykköseksi, vaikka se nousi Suosikissa yhdeksänneksi ja Iskelmässä vain sijalle 12. Sitten väitetään, että Hectorock 1 -albumilta (1974) oli yhtä aikaa neljä singlelohkaisua listalla. Eihän siltä edes julkaistu neljää singleä. Ake, Make, Pera ja mä ja Takataan roos olivat yhden kuukauden yhtä aikaa Top 10:ssä, siinä se.

Sliipparijuttu vie siinäkin voiton, että tilastotieto on selvästi sijoitettu sanojan suuhun, kun Hector-höpinän lähde jää arvoitukseksi. On lähde mikä tahansa, aina jaksaa ihmetyttää yleiset journalistiset periaatteet sivuuttava käytäntö: haastateltavan kertomia listasaavutuksia ei kyseenalaisteta, vaikka niitä jo kuluneen ajan takia kuuluisi pitää epävarmoina jollei tahallisen värittyneinä. Luulevatko toimittajat, että muita tietolähteitä ei ole olemassa kuin muusikon hatara muisti?

Enemmänkin odotettiin

Ennakkovärähtelyt tämänpäiväisestä albumilistasta lupailivat muutoksia ja yllätyksiä, mutta jotenkin ne kaikki laimenivat matkalla. Ei saatu edes uutta ykköstä, kun Vain elämää -imu veti Samuli Edelmannin vain kolmossijalle. Koska Yö putosi paalupaikalta numerotolkulla (ei tosin niin alas kuin arvelin), kärkeen palasi kolmanneksi viikoksi Haloo Helsinki!

Devin Townsendin nelossija on toki räväkkä, ja Taylor Swift (#10) paransi hurjasti aiemmista merkinnöistään. Ulkomailta, etenkin USA:sta kantautuneet myyntitiedot panivat veikkaamaan Swiftille vieläkin stydimpää läpimurtoa. Led Zeppelinin uusintajulkaisut jäivät alemmas (#9, #11) kuin viime satsi. Lupaavasti käynnistynyt Diandran kielenvaihto väsähti kakkosalbumin debytointiin sijalla 12.

At the Gates on tilaston ensikertalainen 15:ntenä. 1990-luvun alussa maineensa luonut ruotsalaisbändi (taas ruotsimetallia!) teki albumin 19 vuoden tauon jälkeen. Tauolta listalle palaaja, studiolevyissä laskettuna peräti 23 vuoden jälkeen, on Billy Idol (#37), ja Tommi Soidinmäkikin (#30) ehti olla poissa kahdeksan vuotta. Sonata Arctican uudelleenlevytetty Ecliptica (#20) jäi vain kaksi pykälää alkuperäisen esikoisen (1999) huippusijasta.

Soittolista: Hitit Suomessa 1963

Tango koki Suomessa kulminaationsa, kun Taisto Tammi, Reijo Taipale ja Eino Grön rynnivät tilastoihin. Vaikka Tangomarkkinoista on vaikea keksiä hyvää sanottavaa, lienee ainakin osittain niiden ansiota, että juuri tangohitit ovat tämän soittolistan tutuinta tavaraa. Vuosilistan kärkikaksikko Satumaa – Tango merellä kuuluu klassikko-osastoon näkökulmasta riippumatta.

Aikasidonnaisempi ilmiö oli suomalaisen ja ruotsalaisen rautalangan vyöry, jota Top 40:ssä edustavat The Sounds, Jan Rohde & The Adventurers, The Spotnicks, The Scaffolds, The Strangers ja Jerry Williams. Loppuvuonna esittäytyi meille myös The Beatles, jonka Twist and Shout soisi vuosilistasijalla 13, jos soisi.

Naisten osuus putosi poikkeuksellisen alas, mutta heidän seastaan löytyy tilaston todellinen knoppi. Yhtä aikaa helmikuussa Top 10 -listalla viihtyneet ja tässä peräkkäin sijoitetut Rauni Pekkala ja Tutta Jew ovat nimittäin siskokset. Samanaikaisia sisarusten erillisiä hittisinglejä saa ihan tosissaan muistella myöhemmästäkin historiasta.

Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1963 Suomi Top 40

(12) Eino Grön: Ruhtinaan viulu
(34) Taisto Tammi: Tangotyttö
(4) Rocco Granata: Tango d'amore
(13) Cliff Richard: Lucky Lips
(45) Paul Anka: Eso Beso (That Kiss)
(44) Les Chats Sauvages: Twist à Saint-Tropez
(3) The Sounds: Emma
(6) Jan Rohde & The Adventurers: Doin' the Jenka
(21) Kyu Sakamoto: Sukiyaki
(46) Reijo Taipale: Tango Humiko
(36) Olavi Virta: Leirinuotiolla
(9) Elvis Presley: The Walls Have Ears
(31) Gene Vincent: Be-Bop-a-Lula
(19) Little Peggy March: I Will Follow Him
(43) Tamara Lund: Olen mikä olen
(7) Jörgen Petersen: Manzanilla
(18) The Spotnicks: Johnny Guitar
(40) Eino Grön: Tulisuudelma
(17) Umberto Marcato: Restera
(37) The Delta Rhythm Boys: Raunchy Ropey
(15) John D. Loudermilk: Callin' Doctor Casey
(25) Chubby Checker: Limbo Rock
(23) The Scaffolds: Tullalla Twist
(16) Four Cats: Suuret setelit
(41) Ismo Kallio: Arabi-Ahab
(35) Paul & Paula: Hey Paula
(24) Eydie Gorme: Blame It on the Bossa Nova
(48) Rauni Pekkala: Paradiso
(42) Tutta Jew: Talven ruusu
(2) Taisto Tammi: Tango merellä
(27) Heikki Aarva: Tuulella ei ole ystävää
(30) The Strangers: Kolme kitaraa
(8) Paul Anka: Crying in the Wind
(11) Elvis Presley: Devil in Disguise
(28) Cliff Richard: Summer Holiday
(20) Jerry Williams: Number One
(33) The Sounds: Troikka
(29) The Adventurers: Letkajenkka
(5) Eino Grön: Kohtalon tango
(1) Reijo Taipale: Satumaa

Oma talo, oma kehu

Mitä Suomi kuuntelee ja kuka siitä päättää? Tämä suurehko Hesarin otsikko viekotteli minutkin tänään Sanomataloon kuuntelemaan kolmen Sanoma Oy:n työntekijän sanailua. Siltä oli tietenkin turha odottaa mitään räväkkyyttä – esimerkiksi Jarkko Jokelaista ja Jaakko Lyytistä (HS) tivaamassa Mikko Koivusipilältä (Nelonen Media), miksi Nelosella ei ole yhtään 45+-kansalaisille suunnattua musiikkiradiota, vaikka joillakin kaupallisillakin kilpailijoilla on.

Sen sijaan Koivusipilän annettiin tomisaarismaisesti keulia sillä, että hänen päälliköimänsä Suomipop teki Cheekistä radiotähden Vain elämää -sarjan imussa. Hmmm. Kun Cheekin eka tv-sarjan jälkeinen radiohitti Anna mä meen oli korkeimmillaan (#12) vuodenvaihteessa 2012–13, se soi NRJ:llä 40 kertaa viikossa, Yle X:llä 15 kertaa, jopa Radio Porissa yhdeksän kertaa, mutta Suomipopilla vain kerran. Sillä, että Suomipop sai seuraavana syksynä Timantit on ikuisia -sinkun ensisoitto-oikeuden, ei ole mitään tekemistä edelläkävijyyden kanssa.

Siitä, että keski-ikäinen radionkuuntelija edes otettiin puheeksi, saimme kiittää edellistä haastateltavaa Hectoria, joka poistuessaan vei puolet yleisöstä mennessään. Kiitämme Hectoria siitäkin, että huomenna ilmestyvän Hauras-albumin myötä uutisiin on palannut hiukan unohtumaan päässyt ”ennakkoon kultaa” -hehkutus. Maistiaissinkkujen Tavallinen suomalainen mies ja Jos lehmät osais lentää valju vastaanotto lähettää toisenlaista signaalia – odotamme siis listamenestystä kiinnostuneina.

Tarkasti käytetty mahdollisuus

Radio Monitorin listan sijoitukset määriytyvät termin impressions perusteella, eli kertomalla soittokerrat ja soittaja-aseman kuuntelijaluvut. Ykköshitti kerää keskimäärin kahdeksan miljoonaa impressionia, joskus yli kymmenenkin. Kun tänään edellisen ykkösen eli Jenni Vartiaisen Edenin saldo putosi 29 prosenttia, uusi paalupaikka irtosi 6,44 miljoonalla. Samuli Edelmannin Mahdollisuus vei sen huipputäpärästi, sillä Elastinen ja Naurava kulkuri päätyivät 6,43 miljoonaan.

Tässä kohtaa kuuluu perinteisesti päivitellä Edelmannin radioykkösten määrää – niitä on nyt yhteensä kolmetoista, joista viisi on duettoja. Single/latauslistalla cv on paljon vaatimattomampi. Kun Vain elämää -versio Teit meistä kauniin ampaisi latauslistan kakkoseksi, siitä tuli miehen paras täyssoolosaavutus. Ainoilla ykkössinkuilla laulupartnereina ovat olleet Sani (Tuhat yötä, 1995) ja Jippu (Jos sä tahdot niin, 2009).

Viikon ainoa tilastotulokas eli radiolistan Top 20 -rajan ylittäjä ilman aiempia merkintöjä on amerikkalaisyhtye Echosmith. Cool Kids (#20) julkaistiin USA:ssa yli vuosi sitten ja kävi 13:ntena Billboardin Hot 100:ssa. Echosmithin neljä jäsentä ovat kaikki sisaruksia keskenään, mutta eivät päätyneet nimivalinnassa samaan ratkaisuun kuin The Osmonds, The Corrs ja lukuisat muut. Jotenkin kankealta se olisikin tässä tapauksessa kuulostanut: The Sierotas.

Jatkuvia ja katkeavia putkia

Albumilistan paalupaikasta oli luvassa luja taisto ainakin uutuuslevyjen julkaisijoiden aiempien saavutusten perusteella. Jykevimmän ansioluettelon omistaja eli Yö vei voiton – Hyvässä ja pahassa on jo yhtyeen kahdeksas ykkönen 2000-luvulla. Viisi edellistä jäivät kaikki yhteen ykkösviikkoon; vaisuista radio- ja Spotify-soittomääristä päätellen nyt on syytä varautua samaan.

Lähes yhtä usein (kuudesti) kärjessä on käynyt myös Kotiteollisuus, mutta sinkkuja, harvinaisuuksia ja covereita paketoiva Murheen mailla II / Sotakoira III jäi viitossijalle. Edelle neljänneksi kiilasi niin ikään edellisellä studiolevyllään ykkösenä komeillut Slipknot. Pari sijaa parhaastaan lipsunut Amaranthe on kuudes ja Softengine esikoisalbumillaan seitsemäs. Uutuudeksi (#19) merkitty CMX:n Aura on nähty ennenkin virallisella listalla (#3, 1994), kuten täältä voi nähdä.

Sen sijaan tuore midprice-ykkönen ei koskaan käynyt päälistalla. Kyseessä on Samuli Edelmannin kokoelma 36 unohtumatonta. Nimeltään houkuttelevammaksi ja taatusti ajankohtaisemmaksi luulisi miehen toista hittikoostetta: Vain elämää 1992–2005. Ensi listalla uusi Edelmann-albumi Mahdollisuus havittelee tosissaan ykkössijaa, jollainen viimeksi saavutettiin vuoden 2007 virsilevyllä.

Soittolista: Hitit Suomessa 1962

Hittivuosilistat 1962–1965 perustuvat yksinomaan singlelistasijoituksiin. Kuukausittaisten tilastojen pituus vaihteli Top 20:n ja Top 30:n välillä riippuen Ilta-Sanomien listan epävakaisesta mitasta, kunnes keväällä 1964 yllettiin Suosikin mukaantulon myötä Top 40 -mittaan.

Tango iski suomalaisiin jo 1961, kun Eila Pienimäen Tulenliekki saavutti kakkossijan vuosilistalla. Nyt kermat ilmiöstä kuori Veikko Tuomi, jonka Sabina ja Musta ruusu kasvoivat vuoden selvästi pitkäikäisimmiksi listalevyiksi (12 ja 10 kuukautta) ja ottivat täten harvinaisen kaksoisvoiton. Seuraavana vuonna Tuomi sai luovuttaa tangokuninkuuden kolmelle nuoremmalle herralle.

Spotify-valikoimat eivät asettaneet käytännössä mitään rajoituksia soittolistalle. Joitakin päällekkäisiä versioita on karsittu – ainoa tuplaedustus suotiin sävelmälle Sealed with a Kiss / Suudelmin suljetut kirjeet. Jotkut biisit päätyvät eri versioina peräkkäisille vuosilistoille kuten Brigitte Bardot.

Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1962 Suomi Top 40

(8) Marion Rung: Tipi-tii
(29) Tuula ja Paula: Bella
(13) Perry Como: Caterina
(20) Nat King Cole: Ramblin' Rose
(2) Veikko Tuomi: Musta ruusu
(9) Johnny Forsell: Esperanza
(7) Brian Hyland: Sealed with a Kiss
(16) Pat Boone: Speedy Gonzales
(21) Laila Kinnunen: Brigitte Bardot
(5) Ann Christine ja Four Cats: Lalaika
(23) Tippavaaran isäntä: Pigalle
(3) Lill-Jörgen Petersen: Boulevard Of Broken Dreams
(11) Ray Charles: I Can't Stop Loving You
(12) Leroy Van Dyke: Walk On By
(4) Ray Adams: Violetta
(51) Ragni Malmstén: Unohtumaton Elmeri
(22) Eila Pienimäki: Älä lähde pois
(32) Conny Froboess: Zwei kleine Italiener
(18) Jack Ross: Happy Jose (Ching, Ching)
(26) Chubby Checker: Let’s Twist Again
(14) Jerry Williams: Twistin’ Patricia (Hello Goodbye)
(40) The Vostok All Stars: Uusi Säkkijärven polkka
(15) Oili Vainio: Tanssin sun kanssasi aamuun
(46) Taisto Tammi: Ruusu on punainen
(43) The Tornados: Telstar
(49) Paul Anka: Love Me Warm and Tender
(10) Cliff Richard & The Shadows: The Young Ones
(47) Anita Lindblom: Sånt är livet
(28) Four Cats: Painu pois, Jack
(44) Damita Jo: Dance with a Dolly
(53) Tony Renis: Quando quando quando
(31) John Leyton: Johnny Remember Me
(19) Marion Rung: Oi, Jaakko
(35) Laila Kinnunen: Mandshurian kummut
(24) Rauni Pekkala: Virtanen (Tango ruohikolla)
(1) Veikko Tuomi: Sabina
(6) Nat King Cole: Cappuccina
(37) Elvis Presley: Good Luck Charm
(33) Bobby Darin: Multiplication
(17) Eino Grön: Suudelmin suljetut kirjeet

Lisää anteeksipyydeltävää

Jokaiselta Vain elämää -kaudelta on laukaistu nyt yksi listoille rekisteröitynyt sooloura. Toissavuonna sellaisen aloitti Negativesta tuttu Jonne Aaron, viime vuonna Pauli Hanhiniemi – jos ja kun Pauli Hanhiniemen Perunateatteri mielletään yhtyeeksi. Kolmannen kauden listatulokas on PMMP-puolikas Paula Vesala, jonka viime perjantaina esittämä Fintelligens-cover Sori ampaisi Spotify-kuunteluiden kärkeen ja latauslistan kakkoseksi.

Ennen Vesalaa homman olisi voinut korkata Toni Wirtanen, mutta hänen kolme viikkoa sitten julkaistu Kovemmat kädet -versionsa jäi tilastoitumatta. Vaikka Wirtanen on toki esiintynyt muillakin kuin Apulanta-hiteillä, ne ovat olleet kimppalevytyksiä. Vuonna 2003 laajan artistikatraan Asvaltti-single nousi kärkikymmenikköön ja mies vieraili myös eräällä vuoden suurimmistä hiteistä, Beats and Stylesin Dynamitella. Viime keväänä hänen äänensä höysti Brädin mukavasti menestynyttä Hätähuuto-singleä. Kunhan jokin TW:n VE-esitys vielä saa merkinnän, niin voidaan aikakirjoissa koota nuo kaikki saman hakusanan alle.

Nimekäs nimetön

Arvaapa, mikä ulkomainen biisi on kerännyt tänä vuonna eniten radiosoittopisteitä. Väärin, se on Aviciin Addicted to You. Tuon kuultuaan ei ihmettele, että uutta albumia ennakoiva Avicii-single The Days on parissa viikossa ponkaissut radiolistan sijalle 11. Mies edelleen kieltäytyy myöntämästä esittäjäkrediittejä vokalisteilleen, vaikka nyt äänessä on niinkin iso nimi kuin Robbie Williams. Siinä mielessä erikoinen tilanne, että The Days ehti jo debytoida Billboard Hot 100:ssa, toisin kuin yksikään 2000-luvulla julkaistu Robbie-single.

Muutoinkin EDM alkaa valtavirtaistuttuaan olla mitä radioystävällisintä tuontimusiikkia. Vuoden kymmenen soitetuimman ulkomaisen hitin joukkoon mahtuvat myös Calvin Harrisin Summer, Robin Schulzin Prayer in C, David Guettan Lovers on the Sun ja Mr. Probzin Waves, joka viihtyi Top 40:ssä yli puoli vuotta. Harrisin Blame nousi tänään viikkotilaston kolmossijalle.

Suomi-musiikilla on silti edelleen yliote, jota vahvistamaan 18:nneksi eteni Juha Tapion Planeetat, enkelit ja kuu. Kokoelmätäkyksi äänitetyllä kappaleella vierailee Anna Puu. Ikään kuin vastareaktiona viime viikon radiofloppi-vihjailuilleni pari kotimaista biisiä loikkasi roimasti ylöspäin: Poets of the Fallin Daze 60–25 ja Jari Sillanpään Tanssii kuin John Travolta 72–36.

Pyöröovi meni jumiin

20 eri ykköstä 20 peräkkäisellä viikolla sai tällä erää riittää albumilistahistorian ennätykseksi – eikä ihan heti jos koskaan olisikaan tarpeellista, että se rikkoutuu. Haloo Helsinki! jatkaa kärjessä toisen viikon, kun uutuudet suoriutuivat alle odotusten. Hämmentävän laajaa kannatusta nauttineen Sirpa-hitin jälkeen olisi luullut Arttu Wiskarin debytoivan korkeammalla kuin kuutosena, mutta onhan sekin pykälän parempi kuin edellisellä levyllä.

U2 (#10) sai niukin naukin jatketuksi vuodesta 1987 jatkunutta pelkkien kärkikymppialbumien putkea. Mistähän Hesari keksi eilen otsikon ”U2 palasi isoksi nimeksi”, kun huonommasta sijoituksesta on lähes 30 vuotta? Irinan top 10 -ketju näyttää katkenneen coveralbumin avattua pelinsä 15:ntenä. Irinan jatkumo ei niin massiivisen pitkä ollutkaan, kuuden levyn mittainen. U2:lla on pelkkiä ykkösiä saman verran.

Alemmat uutuudet ovat selvästi kokemattomampia, Exodus (#30) mukana toista kertaa, Särkyneet (#26), Robin Schulz (#31) ja Ella Henderson (#37) ensikertalaisia. Prayer in C -hitillä juhlinut Schulz sai ennustellusti valtaosan listapisteistään Spotify-kuunteluista. Helsinkiläisbändi Särkyneet on listahistoriamme ensimmäinen esittäjä, jonka nimi alkaa SÄ-kirjaimilla. Aakkosjärjestyspaikka löytyi Alek Szahalan ja Timmy T:n välistä.

Soittolista: Hitit Suomessa 1961

Nyt on taas tarjota hittivuosi-Spotify-listoja, kun vuodet 1961–1965 saatiin käsitellyiksi. Kuukausittaisten singlelistojen lisäksi tämänkertaisessa listauksessa huomioitiin myös erikseen koottu ep-levyjen Top 10, joka lakkautettiin vuoden 1961 lopussa. Esimerkiksi soittolistan aloittava Flaming Star sai merkittävän osan pisteistään ep-puolelta.

Vuosilistan kärki löytyy Spotifysta yllättävänkin kattavasti. Brita Koivusen nelossijan tuplahitistä Sucu sucu / Pepe otettiin mukaan vain Pepe, koska Sucu sucu soi ulkomaisena (alkuperäisenä?) versiona. Vuosilistan ykkösestä (The Brothers Four) ja kolmosesta (Ricky Nelson) huomioitiin singlen molemmat puolet – nehän ovat ainakin Suomessa esittäjiensä tunnetuimmat biisit. Outo puute on Kai Lindin Annamaija rakkahin (sija 19).

Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1961 Suomi Top 40

(21) Elvis Presley: Flaming Star
(11) Paul Anka: Tonight My Love, Tonight
(24) Kai Lind: Keinu kanssani
(=10) Brita Koivunen: Viimeinen mohikaani
(8) Jay Epae: Putti Putti
(=1) The Brothers Four: Greenfields
(15) Ray Adams: Soria Moria
(27) Johnny Forsell: Syksyn tango
(2) Eila Pienimäki: Tulenliekki
(=25) Gitte: Do What You Want
(=3) Ricky Nelson: Travelin’ Man
(38) The Blue Diamonds: Ramona
(35) Digno Garcia: Brigitte Bardot
(26) Eila Pellinen: Novgorodin ruusu
(12) Laila Kinnunen: Valoa ikkunassa
(28) Paul Anka: Dance On Little Girl
(45) Pat Boone: Moody River
(13) Elvis Presley: Surrender
(16) Jørgen Ingmann: Apache
(50) Annikki Tähti: Pustan poika
(=10) Brita Koivunen ja Four Cats: Saku Sammakko
(37) Ping Ping: Sucu Sucu
(40) Los Machucambos: Pepito
(14) Robertino: Romantica
(6) Olavi Virta: Angelique
(49) Tapio Rautavaara: Exodus
(51) Bobby Darin: Nature Boy
(=1) The Brothers Four: The Green Leaves of Summer
(61) Mauno Kuusisto: Volgalaulu
(46) Vieno Kekkonen: Tähtien kertomaa
(=25) Gitte: I’ve Told Every Little Star
(=3) Ricky Nelson: Hello Mary Lou
(53) Reino Helismaa: Reilusti vaan
(34) Eino Grön: Karnevaalitango
(9) Elvis Presley: It’s Now or Never
(7) Paul Anka: Adam and Eve
(4=) Brita Koivunen: Pepe
(29) Kai Lind: Putti putti
(22) Neloset: Vihreät niityt
(5) Bobby Rydell: Sway

Monenkokoisia ykkösiä

Musiikkituottajat on omatoimisesti koonnut levymenekkilistojamme kohta viisi vuotta. Yhtä kauan on siitä, kun minulla viimeksi oli tietoa listalaskennassa mitatuista myynneistä. Viime aikoinakin minulta on vielä niistä kyselty, ja netissä joskus näkee spekulointeja aiheesta, vaikka lukemien jatkuva putoaminen on yleisessä tiedossa.

Yksi tiedustelumuoto ja siihen tarjotut arviot jaksavat yhä huvittaa: ”Paljonko tarvitsee viikossa myydä, että pääsee ykköseksi?” Tuo määrä näet vaihtelee (tai ainakin takavuosina vaihteli) niin villisti, ettei siihen voi vastata mitään. Billboard-uutisia USA:n ykköslukemista seuratessani olen ihmetellyt, miten sikäläinen vaihteluskaala on niin suppea – lienee vain markkinoiden laajuuden ansiota.

Konkretisoin asiaa käyrillä, joissa näkyvät vuosien 2007–2009 viikoittaiset myynnit suhteessa toisiinsa. Sininen viiva piirtää ykköstä, punainen sijaa 10 ja vihreä sijaa 40. Valtavien erojen takia vihreä ei kykene kertomaan juuri muuta kuin sen, että jouluna 2008 sijaa 40 ostettiin enemmän kuin ykköstä muutama viikko myöhemmin. Joulusuhdanne kuvastuu parhaiten punaisessa käyrässä. Klikkaa isommaksi.

Ykköskäyrässä joulu ei erotu erityisesti, koska huimimmat piikit saatiin aiemmin syksyllä meganimien (Nightwish, Metallica, Lauri Tähkä & Elonkerjuu) julkaisuviikoista. Piikkien jyrkkä lasku kertoo sekin aika paljon menekkimekanismeista. Jouluna 2008 ei mikään äänite noussut yli muiden, mutta seuraavana vuonna The Baseballs oli sitäkin suvereenimpi. Tuo pieni punaviivassa näkyvä uuden vuoden värähdys on – kyllä – levyale.