Puute, joka jää puuttumaan

Jos menneen viikon virallisia listoja ei jälkikäteenkään julkisteta, kyseessä on 2000-luvun ensimmäinen kerta Suomessa, kun jonkin viikon levymyyntiraportointi jää väliin. 1990-luvulla listalaatija Yle skippasi pari kertaa velvollisuutensa samassa ajankohdassa joulun jälkeen. Tilastoteknisenä seurauksena kaikki levyt menettävät (tai ainakin tuolloin menettivät) yhden listaviikon, jonka minä tietenkin lisään omiin tiedostoihini eli tarjoan taas poikkeavaa todellisuutta.

Okei, lista huomioidaan tuplaten, mikä ongelma? Se, että joululevyille tulee käytännössä yksi ylimääräinen viikko. Ensi sunnuntain Top 50:ssä (kai sellainen sentään tulee?) on kaksinkertaisen ajanjakson takia mukana aimo panos lahjamyyntiä, jolle levyale ei pysty panemaan kampoihin. Joulumusiikki helkkäilee yhä mukana vahvasti, vaikka sen menekki tyssäsi puolitoista viikkoa aikaisemmin.

Olennaisempi seuraus on se, että vuoden dramaattisin suhdannevaihdos katoaa tai ainakin vesittyy. Vuosi sitten albumilistalla oli 17 re-entryä ja jokunen yllätystulokas. Edellisenä vuonna re-entryjä oli 16, sitä edellisenä 12. Tosin levyalen tilastollinen vaikutus huippusijoituksiin on alenemaan päin, kun markkinointi ei enää keskity muutamaan suosikkijulkaisuun. Ei toistu esimerkiksi tammikuun 2007 myllerrys: Pinkin I’m Not Dead humahti 30. listaviikollaan kolmoseksi, joka oli sen ensimmäinen Top 10 -merkintä.

Pakko katsoa 19: What’s the Colour of Money

Listablogin epäsäännöllisessä sarjassa esitellään hämäriä mutta sivistäviä videonäkymiä hittihistoriasta.

Puhallanpa taas pölyt sarjasta, joka väkisinkin tapaa painottua yhden hitin ihmeisiin. Hollywood Beyond eli käytännössä Birminghamin poika Mark Rogers kuuluu niistä mystisimpiin. Single What’s the Colour of Money (1986) oli ja on loistava pelinavaus: eklektinen, imevä ja puhutteleva, mutta viitteellisyydessään myös povaus paremmasta. Jota ei koskaan tullut.

Britannian ja Suomen top tenissä komeilleen hitin jälkeen odotettiin toista, mutta No More Tears ja esikoisalbumi saivat kalsean vastaanoton. Spotifyssa voi tarkkailla, mikä useiden nimituottajien kera puserretussa If-kiekossa meni pieleen. Ensisinglen svengi katosi tipotiehensä, ja jäljelle jäi teennäistä The The -henkistä kasarikeekoilua, joka myös paljasti Rogersin suppean skaalan vokalistina.

Videoesiintyjänä mies vaikutti lupaavalta. What’s the Colour of Money seikkailee takuutyylikkäästi Barcelonassa vartalomaalausten ja punaisten riepujen verhoamien tanssijoiden kera. Miljööt tuntuvat painottuvan Antonio Gaudin suunnittelemiin rakennuksiin, ehkä seassa on muutakin. Joka tapauksessa tässä on raina, joka silloin tällöin kannattaa kaivaa unohduksista.

Keskihintaista tunnelmaa

Tuorein albumilista, niin tavallista substanssipitoisempi kuin onkin, kertoo tavallista vähemmän suomalaisten levyostoksista. On syytä epäillä, että midpricealbumit muuttaisivat järjestystä olennaisesti, jos olisivat mukana Top 50:ssä. Sen voi päätellä muun muassa Rumban erikoisliikelistasta, jonka sisältöä ei lajitella hinnan perusteella. Esimerkiksi Juha Tapion viimevuotinen Joululauluja on siellä kuudentena, vaikka taatusti löytää valtaosan ostajistaan ihan muualta kuin erikoisliikkeistä.

Vaikka ei ole kovin vertailukelpoinen, myös Spotifyn kuunnelluimpien Top 100 kallistaa vaa’an aikaisemman sesonkitarjonnan puolelle. Uusista joululevyistä Top 20:een mahtuvat vain Raskasta joulua ja Johanna Kurkela, kun edellisvuotisia saa poimia sijoilta 1 (Michael Bublé), 6, 7, 10, 12 ja 18. Plus vielä joitakin kokoelmia. Bublélta on myös oheisen Top 50:n kuunnelluin yksittäinen jouluraita, It’s Beginning to Look a Lot Like Christmas (#24).

Myynnissä hyvin aloittanut, mutta loppusuoralla monen kilpailijan kantapäitä katsomaan joutunut Olli Lindholmin Minun jouluni on Spotifyn soitetuimpien listalla vasta sijalla 72. Voisi kuvitella tämän videon säikyttäneen ainakin sävelkorvaisimmat pois kuuntelemasta sitä, mutta katsojamääristä päätellen sana ei ole kiirinyt kovin laajalle. Vapaavalintaista musiikkijoulua blogin lukijoille!

Rapsodia joulunjälkeiselle elämälle

Säännöllisiin Top 10 -sijoituksiin epäsäännöllisillä esittäjänimillään tottuneen Asa Masan Rapsodia on albumilistan korkein tulokas, mutta vasta 24:ntenä. Tuo tuskin on äänitteen viimeinen sana; vuosi sitten Use Your Illusion III debytoi joulukuun alussa 11:ntenä, melkein putosi ulos Top 50:stä, mutta virkosi tammikuussa viidenneksi.

Beyoncén Itunes-vetoinen debyytti 27:ntenä on sangen hyvä suhteutettuna Asaan – tai etenkin siihen, että uusi Idols-äänite ei mahtunut tilastoon laisinkaan. Moni lahjaryysiksessä jalkoihin jäänyt saa uuden tilaisuuden joululevyjen kadotessa listalta, mutta vaikea uskoa Idolsin siipien kantavan vuodenvaihteen yli – eivät edes vaivautuneet äänittämään levylle tutun geneeristä kimppahittiä.

Kimppahittiesimerkkiä tarjosi joululevyjen ostetuin eli Raskasta joulua, jonka huippuvokalisteja kihisevä lohkaisu Tulkoon joulu kiipesi vähän viime tipassa latauslistan 15:nneksi. Albumin edellä staattisessa kamppailussa toki pysyivät Robin, Cheek ja 2 x Vain elämää. Paula Koivuniemen Kun joulu on (#7) ja Perko & Iivanaisen Martan ja Rudolfin joulu (#21) pystyivät vielä kohentamaan korkeinta sijoitustaan.

Robinin Boom kah on siis jouluykkönen, mutta toisin kuin radiossa ja Facebookissa hehkutettiin, ei välttämättä joulumyynnin ykkönen. Viimeiset kuusi ostopäivää näkyvät vasta seuraavassa tilastossa. Britanniassahan vedonlyönnin ja muun mediakohun kohteeksi kehittyneet jouluykköset julkistetaan tänä iltana. James Masterton kirjoitti hiljattain ilmiöstä ansiokkaan blogimerkinnän.

800 takana, 800 edessä

Vuosittaiset (tai siis viikoittaiset) Spotify-hittisoittolistat pitävät nyt 20 kerran jälkeen taukoa. Lopulliset laskelmat vuosilta 1986–1992 on vielä tekemättä, enkä tiedä valmistumisajankohtaa. Voin jättää ne toistaiseksi väliin ja jatkaa tammikuussa tutulla Top 40 -systeemillä vuodesta 1993 eteenpäin. Eli toiset 20 ainakin tulossa.

Tässä esittäjät, jotka olivat useimmin mukana vuosien 1966–1985 soittolistoilla.
13 kertaa 20:stä: Katri Helena
9 kertaa: Abba, Danny, Fredi, Irwin Goodman
8 kertaa: Tapani Kansa, Kirka, Juice Leskinen
7 kertaa: Markku Aro
6 kertaa: Mikko Alatalo, David Bowie, Eppu Normaali, Kai Hyttinen, Marion, Donna Summer
5 kertaa: Boney M, Frederik, Tom Jones, Lea Laven, Sleepy Sleepers

Yllätys ei tule yksin

Pitääpä minunkin osallistua loppuvuoden puheenaiheeseen, yllättäen Itunesissa julkaistuun Beyoncé-albumiin, joka rynni kolmen päivän myynnillä ylivoimaiseksi jenkkiykköseksi. Tuo, että sitä aluksi voi ostaa tai kuunnella ainoastaan Itunesissa, on kiinnostavaa tilastollista seurattavaa meillä Suomessa – ja etenkin Ruotsissa.

Ruotsihan ensimmäisenä alkoi huomioida Spotify-kuuntelut ”myyntilistoissaan”, ja Itunes on systemaattisesti kieltäytynyt olemasta mukana samoissa ynnäyksissä Spotifyn kanssa. Tämä koskee länsinaapurissa myös albumilistaa – tosin en voinut varmistaa asiaa, koska virallisen sivuston om listan -linkki näyttää nyt pelkkää erroria. Mutta mitä ilmeisimmin laulajattaren nimeä ei näy huomenna julkistettavalla Ruotsin listalla.

Kuten r&b ylipäänsäkin, Beyoncé on Ruotsissa suositumpi kuin Suomessa – esimerkiksi meillä Top 40:n ulkopuolelle jäänyt I Am Sasha Fierce (2008) eteni lahden takana viidenneksi. Voi olettaa, että uutuutta on ladattu siellä Itunesista tuhansittain, ja tämä iso lukema jää vaille tilastollista huomiota. Miten se sitten vaikuttaa myöhemmin julkaistavien ja listalle kelpaavien formaattien kysyntään, kun isoin huuma jo hälveni?

Suomessa taas ensi sunnuntain sijoitus kertoo melkeinpä enemmän Itunesin kuin Beyoncén asemasta. Levy on meilläkin Itunesin ostetuin, mutta mihin tuo titteli lahjaruuhkassa riittää? Beyoncén ainoasta Top 20 -sooloalbumista Dangerously in Love on yli kymmenen vuotta, joten jos debyytti jää matalaksi, se saattaa olla nolompaa kauppiaalle kuin kaupattavalle.

Kuinka hiteillä flopataan

Joulukierrätykset ja muut erikoisprojektit varmistavat sen, että loppuvuonna uudet biisit pääsevät esiin tavallista vaikeammin. Tilannetta kylläkin helpottaa takavuosiin verrattuna se, että joulu ei ole enää greatest hits -albumien juhlasesonki. Top 20:ssä tuota osastoa edustaa ainoastaan Jukka Poika (#15), kun PMMP:n Hitit uuvahti jo toisella viikollaan 22:nneksi.

Radiolistallakaan ei erityisen uutta tavaraa ole, sillä Top 20:n kolmesta vaihtujasta kaksi on palaajia ja ainoa ”tulokas” (Are We All We Are, 22–16) jo viides single Pinkin viimevuotiselta albumilta. Alempana etenevät sentään ripeästi Flo Ridan How I Feel (65–22), yhden hitin ihmeeksi luullun Stromaen Papaoutai (58–33) ja sadan ulkopuolelta 34:nneksi kirmaava Pete Parkkosen Mitä minä sanoin.

Albumeita vimmatusti kauppaavat teini-idolit eivät edelleenkään viehätä musiikkipäälliköitä. Miten kuten radiolistalla pärjänneen New Way Homen jälkeen Isac Elliot on ollut heille vain ilmaa, ja aiempien kokemusten jälkeen Robin ja One Direction saavat olla suorastaan kiitollisia sijoituksistaan: Erilaiset on 27:ntenä ja Story of My Life 37:ntenä.

Ei sijaa sabotaasille

Vuoden tärkeimpiä ostospäiviä yritetään vauhdittaa jos jonkinlaisella hypellä, ja media levittää arvometallin paisteisia tiedotteita tottelevaisesti. Tukkumyyntiin perustuvien platinalukujen ja todellisen kuluttajamyynnin ero on nyt suurimmillaan ja sen kurominen tuntuu joissakin tapauksissa epätoivoiselta.

Muun muassa Hesarin jutussa hehkutettiin kahdesti Vain elämää kausi 2 jatkuu -albumin myyneen 82 000 kpl eli jopa enemmän kuin vuoden takainen kollegansa. Listasijoissa se on kuitenkin saanut tyytyä kakkoseen ja kolmoseen ja päästää kaksi kuukautta aiemmin julkaistun Robinin ohitseen. Boom kah päihitti tänään toisenkin VE-julkaisun palaten ykköseksi.

Vielä hiljattain loistavat uranäkymät omistaneen Sini Sabotagen esikoinen 22 m2 debytoi vaisusti 27:ntenä ja Jope Ruonansuun pikkujoululevy vasta sijalla 48. Vaikka midpricen yhdeksän ostetuinta ovat jouluäänitteitä, päälistalla ne eivät kamppaile aivan korkeimmista sijoista. Tällä viikolla kovimmista yrittäjistä ainoastaan Johanna Kurkelan Joulun lauluja kirjautti aiempaa paremman numeron (#8).

Soittolista: Hitit Suomessa 1985

1980-luvun edetessä eteni myös mahtipontisuus: pitkät tehosteiset introt ja muu keekoilu kasvatti hittejä niin, että kun viisi vuotta aikaisemmin keskimääräinen soittolistabiisin kesto oli 3:25, nyt kello näytti 4:05. Siitä huolimatta, että valitsen Spotifysta aina mahdollisimman lyhyen version. Ja siitä, että Bruce Springsteenin I’m on Fire kestää vain 2:34.

Modern Talkingin You’re My Heart, You’re My Soul elpyi vuonna 1998 niin isoksi hitiksi, että yhdistetyillä pisteillä päästiin sangen lähelle vuosilistan ykköstä, Dingon Autiotaloa. Saksasta hyökkäsi kahdella suosikki-iskelmällä myös Sandra ja Amerikasta tulokas nimeltä Madonna. Suomalaisista tuplaedustuksen saivat tuttujen Dingon ja Eppu Normaalin lisäksi Pave Maijanen ja Sielun veljet.

Hyväntekeväisyys toimii huonosti Spotifyn kautta, sillä tarjonnasta puuttuvat USA for African We Are the World (#8) ja Apua-orkesterin Maksamme velkaa (#16). Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1985 Suomi Top 40

(36) Madonna: Into the Groove
(49) Baltimora: Tarzan Boy
(7) Modern Talking: Cheri Cheri Lady
(5) Pave Maijanen: Lähtisitkö
(11) Dingo: Kirjoitan
(3) Eppu Normaali: Kitara, taivas ja tähdet
(21) Bruce Springsteen: I'm on Fire
(27) Tina Turner: We Don't Need Another Hero
(10) Leonard Cohen: Dance Me to the End of Love
(22) Topi Sorsakoski & Agents: Eeva
(24) Sielun veljet: Toiset on luotuja kulkemaan
(32) Popeda: Kuuma kesä
(29) ZZ Top: Sleeping Bag
(4) Sandra: Maria Magdalena
(39) Bad Boys Blue: You're a Woman
(12) Murray Head: One Night in Bangkok
(35) Paul Hardcastle: 19
(33) Commodores: Nightshift
(26) Juice Leskinen Grand Slam: Pyhä toimitus
(9) Yö: Joutsenlaulu
(20) Dire Straits: Money for Nothing
(41) Eurythmics: There Must Be an Angel
(42) Philip Bailey & Phil Collins: Easy Lover
(23) Billy Ocean: Loverboy
(31) Duran Duran: A View to a Kill
(40) Eve: Rankkasateessa
(19) Sielun veljet: Peltirumpu
(6) J. Karjalainen & Mustat lasit: Doris
(17) Pirkka-Pekka Petelius: Lellelle
(15) Opus: Live Is Life
(45) David Bowie & Mick Jagger: Dancing in the Street
(13) A-ha: Take on Me
(28) Madonna: Like a Virgin
(2) Modern Talking: You're My Heart, You're My Soul
(30) Sandra: In the Heat of the Night
(1) Dingo: Autiotalo
(14) Pave Maijanen: Jano
(18) Eppu Normaali: Voi kuinka me sinua kaivataan
(25) Foreigner: I Want to Know What Love Is
(34) Jennifer Rush: The Power of Love

Varjosta valoisaan

Isojen hittien isous saattaa yllättävästi unohtua, jos samalla esittäjällä oli vielä isompi. Moniko muistaa, että yksi historian neljästä suomalaisesta brittien Top 5 -singlelistalle yltäneestä kappaleesta on Daruden Feel the Beat? Toki voidaan argumentoida, että follow-upin kuuluukin jäädä sen biisin varjoon, jonka imussa se menestyi. Jos Feel the Beat olisi juhlinut listoilla vaikkapa kaksi vuotta Sandstormia myöhemmin, itseisarvoa olisi paljon enemmän.

Blogini kommenteissakin on huomioitu, että Aviciin Wake Me Up on varteenotettava ehdokas hittivuosilistan kärkikahinoissa. Mutta jaksammeko panna merkille, kuinka hyvin sen seuraaja Hey Brother pitää pintansa? Se on 11. viikollaan yhä latauslistan kakkosena. Radiolistalta on noukittu kakkossija ja ns. singlelistalta paalupaikka.

Hey Brotherin vokalistiin on kiinnitetty vielä vähemmän huomiota kuin Wake Me Upin luikauttaneeseen Aloe Blacciin. 46-vuotias amerikkalainen country/bluegrasslaulaja Dan Tyminski ei omalla urallaan ole hittiä nähnytkään, jollei huomioida erästä kiintoisaa meriittiä. Voi veljet, missä lienet? -elokuvassa (2000) näet kuullaan juuri Tyminskin esittämänä keskeiseen rooliin noussut biisi Man of Constant Sorrow.

Mummo monitorissa

Radiolistan olemusta ennen ja jälkeen laatijavaihdoksen ei ole ollut aivan helppo määritellä, koska jokainen lista ja jokainen levy on yksittäistapaus. Mielenkiintoiseksi vertailukohteeksi muodostunee joulunalusviikko: rekisteröikö uusi mittausjärjestelmä enemmän vai vähemmän soittoa jouluklassikoille kuten vuosina 2010–2011 top teniin palanneelle Mariah Careyn All I Want for Christmas Is Youlle? Tämänpäiväisessä Radio Monitor Top 100:ssa ei joulu tunnu vielä ollenkaan.

Vertailua haittaa se, että aikaisempi käyttäytymismalli on vielä hieman vakiintumaton. Vuosina 2008–09 kaikki potentiaaliset rallit eivät selvästikään olleet mukana mittauskoneistossa. Vuonna 2010 peräti neljä sesonkiveisua ryöpsähti kärkikymmenikköön, 2011 rintama laajeni (yhdeksän biisiä 20:stä), mutta vuosi sitten huuma näytti laantuvan: edellisinä jouluina kakkos- ja kolmossijoilla käynyt Whamin Last Christmas sai parhaana tyytyä 12. sijaan.

Mainittujen lisäksi toistuvasti voimasoittoon kelpaavat Band Aidin Do They Know It’s Christmas, Suvi Teräsniskan Hei mummo, John Lennonin Happy Xmas, Vesa-Matti Loirin Sydämeeni joulun teen ja vuonna 2009 ylimmäs noussut Chris Rean Driving Home for Christmas. Sen sijaan vastikään taas Britanniassa suosituimmiksi ja tuottoisimmiksi todetut Sladen Merry Xmas Everybody ja The Poguesin Fairytale of New York eivät ikinä väräytä suomalaisia viisareita.

Joulu, ulkomaista hapatusta

Vain elämää kausi 2 jatkuu debytoi miltei dramaattisesti vain kakkosena albumilistalla. Vuosi sittenhän pari kauppiasta pisti jatko-osan myyntiin liian aikaisin ja debyyttisijaksi tuli kahdeksan, mutta sitä seurasi seitsemän viikon ykkösputki. Ilmeisesti tänä vuonna kovimmat hitit osuivat ykkösjulkaisuun, koska ainakin latauslistalla jatko-osan biisit näyttäytyvät vaisusti. Viime kauden isoin menestys Mitä tänne jää oli mukana jatko-osalla.

Joulualbumit jatkavat nousuaan, ja vahvin on yhä viitossijan Raskasta joulua. Kuuntelin todella pitkästä aikaa listalähetystä radiosta (kolmesta vaihtoehdosta valitsin Suomipopin), eikä siinä soitettu ainoatakaan joulubiisiä, vaikka kärkikymppiin etenivät myös Club for Five ja Paula Koivuniemi. Eikö siinä ole tarpeeksi rajoituksia, ettei voi soittaa ulkomaista musiikkia? Ei ihme, että ohjelma loppui kauan ennen sille varatun ajan täyttymistä.

Eipä ulkomaalaisille suurta roolia olisi show’ssa suotukaan. Britney Spearsin uutuus näyttäytyy vasta 24:ntenä ja Musen konserttiäänite 34:ntenä. James Bluntin promokäynti osoittautui tuloksekkaaksi, sillä Moon Landing teki re-entryn 29:nneksi ja sangen iäkäs radiohitti Bonfire Heart debytoi latauslistan yhdeksäntenä. Kaikille suomalaisillekaan ei riitä tilaa kärjessä: Risto ilmaantui vasta sijalle 43 ja Nightwishin neljäs listalivealbumi sijalle 40.

Katso tätä sivua, älä tuota

Radio Suomen lukuisissa 70/80-lukujen nostalgiaohjelmissa on paljon yhteisiä piirteitä, mikä sinänsä on ihan hyvä. Asioita katsotaan samasta (Yleisradion) kulmasta kuin silloin muinoinkin, ja listatiedot pohjautuvat aina Mitä Suomi Soittaa -tilastoon – mitä ilmeisimmin siksi, että Jake Nyman käytti sitä Suuressa suomalaisessa listakirjassaan (Tammi 2005).

Tässä on se ristiriita, että kun tarvitsee referoida muuta vanhaa nuorisomediaa kuin Yleä, ensimmäinen lähde on aina Suosikki, jolla oli oma listansa. Äsken Lakatut varpaankynnet -ohjelmassa Susanna Vainiola siteerasi taas Suosikkia juurta jaksain ja totesi perään, että Kari Peitsamon Onnenpoika oli heinäkuussa 1982 singlelistan ykkönen. Kuten täältä näkee, Suosikissa se ylsi vain sijalle seitsemän.

No, listateemaisessa ohjelmassaan Vainiola tulkitsi lähteitään pätevämmin kuin muutamat kollegansa. Kymmenisen vuotta sitten Radio Suomessa pyöri ohjelma Lista-Suomi, jossa lista- ja muut faktat olivat vahvasti alisteisia toimittaja Kalevi Pollarin halulle sanoa jotain mielestään nokkelaa. Toivottavasti se ei päädy nostalgiakierrätykseen.

Soittolista: Hitit Suomessa 1984

Isoja hittejä, ja sitkeitäkin: peräti neljä vuoden 1984 suosikeista palasi 1990-luvulla listakorkeuksiin promoamaan singlekokoelmaa: Dingon Levoton Tuhkimo, Laura Braniganin Self Control, Frankie Goes to Hollywoodin Relax ja Alphavillen Big in Japan. Oma lukunsa on joulun ikipalaaja, Whamin Last Christmas. Kaikkien pisteet on keskitetty tähän vuoteen.

Dingon, Popedan ja Eppu Normaalin tuplaedustuksesta huolimatta kotimaisen musiikin osuus jäi taas heiveröiseksi. Mutta Vera Telenius (Miljoona ruusua) ja Tuula Amberla (Lulu) ottivat Suomen naisille kaksoisvoiton! Ilmiön irrallisuudesta kertoo se, että seuraava suomineito Katri Helena on vasta 65:ntenä, ja hänkin samalla biisillä kuin Telenius.

Lulua ei valitettavasti ole Spotifyssa, eikä sijan 10 Susannaa (The Art Company). Phil Collinsin isoimmat hititkin on poimittu pois, mutta ensi kerralla hän on äänessä vierailijana. Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1984 Suomi Top 40

(26) Frankie Goes to Hollywood: Two Tribes
(18) Wham!: Wake Me Up Before You Go Go
(49) Hanoi Rocks: Up Around the Bend
(27) Eppu Normaali: Pimeyden tango
(22) Popeda: Sukset (vaikeata tämä hiihtäminen)
(52) W.A.S.P.: I Wanna Be Somebody
(31) The Jacksons & Mick Jagger: State of Shock
(39) Break Machine: Street Dance
(6) Lionel Richie: All Night Long (All Night)
(9) Dingo: Levoton Tuhkimo
(1) Vera Telenius: Miljoona ruusua
(17) Pirkka-Pekka Petelius: Muistan sua, Elaine
(5) Stevie Wonder: I Just Called to Say I Love You
(19) Alphaville: Big In Japan
(51) Prince: When Doves Cry
(35) Kim Wilde: Dancing in the Dark
(25) Bruce Springsteen: Dancing in the Dark
(36) Herreys: Diggi-loo Diggi-ley
(13) Kirka: Hengaillaan
(29) Juice Leskinen Grand Slam: Eesti (on my mind)
(38) Wham!: Last Christmas
(50) The Flying Pickets: Only You
(28) Duran Duran: The Reflex
(11) Paul McCartney & Michael Jackson: Say Say Say
(34) ZZ Top: Sharp Dressed Man
(3) Laura Branigan: Self Control
(41) Nena: 99 Luftballons
(48) Yö: Laulu meille kahdelle
(14) Eppu Normaali: Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset
(23) Queen: Radio Ga Ga
(12) Eartha Kitt: Where Is My Man
(32) Rose Laurens: Africa
(7) Frankie Goes to Hollywood: Relax
(47) Bonnie Tyler: Holding Out for a Hero
(4) Dingo: Sinä ja minä
(8) Popeda: Matkalla Alabamaan
(20) Ray Parker Jr.: Ghostbusters
(15) Lionel Richie: Hello
(16) George Michael: Careless Whisper
(21) Michael Jackson: Thriller

Hidas halkeaminen

Juha Tapion Tsneh (Tykkään susta niin että halkeen) ei ole noussut radiolistan ykköseksi, mutta se viettää jo 14. viikkoa viiden soitetuimman joukossa (#3) ja pitää hallussaan vuoden kuudenneksi suurinta radiopistepottia. Biisin suosion takia seuraaja Paremmat päivät on joutunut odottelemaan rotaatiopaikkoja, mutta etenee tällä viikolla sentään 23–16. Sitä korkeampi Top 20 -tulokas on Anna Abreun Kylmästä lämpimään: 28–9.

Veikkaisin Tsnehille radiovuosilistan ykkössijaa, jollen olisi jo turhaan povannut sitä Timantit on ikuisia -hitille. Se putosi kärjestä niin nopeasti, että ainakin yhtä 2013-vuositilastoa johtaa joku muu kuin Cheek. Neljättä viikkoa ykkösenä juhliva Samuli Edelmann -duetto Parempi mies kerää kenties komeammankin saldon, mutta vuosi loppuu sen kannalta kesken. Kyseessä on muuten Edelmannin kahdestoista radioykkönen – viisi niistä duettoja.

Vuoden 20 soitetuimman joukossa on myös Katy Perryn Roar, jonka seuraaja Unconditionally nousi tänään 42–27. Kylläpä Katy vääntää ja painottaa kertosäkeessään kummallisesti tuota unconditionally-sanaa. Vaivaannuttavin kuuloaistimus sitten Manic Street Preachersin, jonka AAAAAAAA design FOOO-OOOR life -kertsiä en ole ikinä tajunnut. Mutta hitti tai jopa klassikko siitä tuli, joten kukapa Perrynkään keekoilua estäisi.

Suuntana taas hopeakoroke

Platinamyynnillä hehkuteltu One Direction ei kyennyt horjuttamaan Vain elämää -hegemoniaa, mutta Midnight Memoriesin kakkossija on paras ulkomaisen albumin merkintä sitten syyskuun, jolloin Dream Theater debytoi niin ikään kakkosena. Vuonna 2013 on nähty vain kolme tuontiykköstä: David Bowie, Daft Punk ja Avenged Sevenfold. One Direction on kerännyt alle kahdessa vuodessa numerot 4, 2 ja 2.

Uutuuksien väheneminen ei välttämättä merkitse listaliikehdinnän vähenemistä. Haloo Helsinki! ampaisi täydennettyine platinapainoksineen 41. sijalta yhdeksänneksi ja on aika harvinaiseksi käyneellä matkalla kohti kokonaisen vuoden Top 50 -läsnäoloa. Kyösti Mäkimattilan harppaukselle 28. sijalta viidenneksi en ole löytänyt yksiselitteistä syytä, mutta onnea sinne.

Joululevyt hakevat vielä keskinäistä asetelmaansa, vaikka Raskasta joulua näyttää vahvimmalta. Omanlaisensa perinteisen ”joululevyn” ovat jo 18 vuonna peräkkäin julkaisseet Smurffit, mutta poikkeuksellisen alhaiselta vaikuttaa debyytti 42:ntena. Jatkumon osat nousevat korkeimmilleen yleensä viikolla 50, ja tähän asti tuo huippusija on huonoimmillaankin ollut 17. Mutta kuten Sini Sabotagen hitti on tuoreimmalla levyllä modifioitu: Smurffit ei häpee.

Soittolista: Hitit Suomessa 1983

USA:ssa puhuttiin uudesta brittiläisestä invaasiosta, kun videokanava MTV nosti pinnalle useita visuaalisia brittipoppareita. Meillä ei telkkari vielä musiikkivideoita näyttänyt, mutta saarivaltakunta nousi suurimmaksi hittimaaksi: 14 vastaan Suomen 12. Sen sijaan edellisenä vuonna jyllännyt Ruotsi roikkui enää mukana pelkän Carola Häggkvistin varassa.

Yllättäen soittolistalle mahtuu neljä italialaista esittäjää: Righeira, Gazebo, Ryan Paris ja Toto Cutugno. Pitkästä aikaa piti samaan rotaatioon laittaa biisin alkuperäinen ja suomalainen versio, koska Cutugnon L’italiano ja Kari Tapion Olen suomalainen ovat kumpikin sangen ikonisia esityksiä.

Ikävästi Spotify jättää meidät paitsi Mireille Mathieun ja Patrick Duffyn duetosta Together We’re Strong (#13). Käy ihmettelemässä You Tubessa artistien pituuseroa. Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1983 Suomi Top 40

(8) Michael Jackson: Billie Jean
(19) David Bowie: China Girl
(25) Pedro’s Heavy Gentlemen featuring Jim Pembroke: Matuska - Mother
(21) Kari Tapio: Olen suomalainen
(28) Yö: Likaiset Legendat I
(37) Dire Straits: Twisting by the Pool
(32) Men at Work: Down Under
(2) Mike Oldfield: Moonlight Shadow
(5) Irene Cara: Flashdance (What a Feeling)
(24) Dionne Warwick: Heartbreaker
(6) Riki Sorsa: Muuttohaukka
(42) Rauli Badding Somerjoki: Ikkunaprinsessa
(17) Kim Wilde: Love Blonde
(33) Righeira: Vamos a la Playa
(31) Patrick Cowley & Sylvester: Do You Wanna Funk
(29) Donna Summer: She Works Hard for the Money
(20) Yazoo: Don't Go
(38) Carola: Främling
(4) Jonna: Minttu sekä Ville
(30) Jamppa Tuominen: Kuumat kyyneleet
(34) Harri Marstio: Tennessee Waltz
(14) Genesis: Mama
(36) Bonnie Tyler: Total Eclipse of the Heart
(11) Kajagoogoo: Too Shy
(15) Duran Duran: Union of the Snake
(9) David Bowie: Let's Dance
(10) Gazebo: I Like Chopin
(3) Taco: Puttin' on the Ritz
(16) Pave Maijanen: Ai ai ai
(26) Kake Randelin: Kesäksi kotiin
(23) Yö: Särkynyt enkeli
(27) Michael Jackson: Beat It
(40) Wham!: Bad Boys
(12) Culture Club: Karma Chameleon
(35) Broadcast: Who's Got the Ball
(22) Rod Stewart: Baby Jane
(18) The Police: Every Breath You Take
(41) Ryan Paris: Dolce Vita
(7) Toto Cutugno: L'italiano
(1) F.R. David: Words

Pitkät listapiuhat

Niin paljon kuin koko syksyn on mehusteltu kotimaisia kohuäänitteitä ja etenkin niitä kahta Ilmiötä, kannattaa vastapainoksi vilkaista oheista Spotifyn kuunnelluimpien listaa: kymppikärjen biiseistä yhdeksän on ulkomaisia. Tuossa The Monster jatkaa selvähkösti ykkösenä, mutta Spotify-softan tarjoamassa Top 100:ssa sen ohi on mennyt Pitbullin ja Keshan Timber. Ehkä siinä laskelmassa yhdistellään versioita eri tavoin.

Sen ainoan kotimaisen (Kylmästä lämpimään) esittäjäksi on merkitty Various Artists, kuten Top 50:ssä kolmentoista muunkin biisin. Kyse on tietysti Vain elämää kausi 2 -raidoista, joista loputkin mahtuvat kevyesti sadan soitetuimman joukkoon. Jos mainitsemani Ilmiöt eli Vain elämää ja Cheek jätetään laskematta, Top 50:stä joutuu suorastaan etsiskelemään suomalaista tuotantoa – no, löytyi niitä seitsemän.

Latauslistaa ei päivitetty nettiin totuttuna ajankohtana. Jos kaikki viikon mittaan kootut tilastot saa tästedes nähtäväkseen vasta sunnuntaina, tilanne on vähintäänkin omituinen. The Voice julkaisee myös latauslistaa, mutta ei silläkään ole mikään kiire, koska radioensi-ilta on vasta lauantaisin klo 16–18. Parjattu printtimedia pystyisi parempaan.

Soittoja satamäärin

Edellisen tekstin kommenteissa jo kävi ilmi, että Radio Monitorin kokoama Suomen radiosoittolista on nyt esillä Musiikkituottajien sivuilla (linkki vasemmalla). Listahan valmistuu tiistaisin, mutta ei ole vielä päivittynyt – jää nähtäväksi, tuleeko se vasta sunnuntaina muiden kanssa. Tilastolla on mittaa peräti sadan nimikkeen verran, kun Spotify-vetoinen ns. singlelista saa yhä tyytyä 20-osaiseen olomuotoon.

Eminemin ja Rihannan The Monster harppasi sijalle 9, E:n neljänneksi ja R:n 12:nneksi Top 10 -hitiksi. Heidän imussaan Lady Gaga osoittaa 10:ntenä, että radio uskoo yhä hänen ja Do What U Wantin vetovoimaan. Biisistä on muuten jo nykerretty lähes 50.000 merkin wikipedia-artikkeli, jossa on 118 lähdeviittausta! Sanotaan nyt vielä, että Gagalla noita Top 10 -radiohittejä on seitsemän ja partneri R. Kellyllä vain kaksi.

Vain elämää -osuus: Siideripissis ylitti Top 20 -kynnyksen ja Kylmästä lämpimään syyhki 40 sijaa 28:nneksi. Molemmat esitti alkujaan Jukka Poika, joka itse ei mahdu nyt millään esityksellään 50 soitetuimman joukkoon. Mutta mitä kummaa, Robin on ensi kertaa Top 40:ssä sitten Frontside Ollien, kun Erilaiset kiipesi sijalle 33. Albumilistallahan Boom kah osoittaa kovempaa staminaa kuin mitkään cheekjenniteräsniskat noustuaan taas kakkoseksi.

Joustavuutta vuosijuhliin

Vain elämää kausi 2 -albumin listaykkösyydessä ei ole muuta uutisoitavaa kuin se, että valtakausi on jäämässä kahteen viikkoon. Viime vuonna ohjelman musiikista kootut tuplat ilmestyivät viiden viikon välein, mutta nyt jatko-osa julkaistaan jo ensi perjantaina. Jos ostokäyrät myötäilevät viimevuotisia, eka paketti myy enemmän, mutta toka haalii enemmän paalupaikkoja.

Lisää deja vuta: vuosi sitten joululevymarkkinoiden kermat kuori kolme kovaa kotimaista, jotka nyt pitävät midpricetilaston kolmoisjohtoa – Juha Tapio, Jarkko Ahola ja Samuli Edelmann. Tämänkertaisena voimakolmikkona Olli Lindholm, Johanna Kurkela ja Paula Koivuniemi debytoivat sijoilla 6, 12 ja 15. Club for Five jää noiden kyydistä jaksettuaan kakkosviikollaan vain 22:nneksi. Kymmenentenä roikkuva pitkäjänteisempi projekti Raskasta joulua 2013 pitää toki huomioida.

Vaikka listamusiikki valtavirtaistuu näinä aikoina, Top 20 kykeni vielä vastaanottamaan hiphopduo Immanuelin ja Eläkeläiset. Popedan kaksi Museorekisterissä-kokoelmaa (6cd ja 2cd) listattiin yleisen käytännön vastaisesti erikseen (sijat 13 ja 24). Sinänsä kiinnostavaa nähdä versioiden voimasuhde, koska noita perushittipaketteja bändiltä on tullut aiemminkin vaikka kuinka. Ehkä sekin kiinnostaa, että 35-vuotista uraa juhlitaan kuusi vuotta myöhemmin kuin 30-vuotista uraa.

Soittolista: Hitit Suomessa 1982

Samalla kun kotimaa notkahti (korkein sijoitus 10), Ruotsi aukaisi hittihanansa. Soittolistalle päätyi kolme englannin- ja neljä ruotsinkielista esitystä länsinaapurista. Näihin sisältyy vuoden ykköshitti, Freestylen Vill ha dej, joka vuonna 1998 palasi suosioon Drömhusin tulkintana. Tomas Ledinin Sommaren är kort puolestaan koki toisen listaelämän vuonna 2000, ja nuo pisteet konvertoitiin vuodelle 1982.

Kummallisesti coverinsa varjoon on jäänyt Bollandin You’re in the Army Now, joka nosti hollantilaisveljesten albuminkin Suomessa kolmoseksi. Koska siitä ei tullut brittihittiä, Status Quo kokeili onneaan vuonna 1986. Vaikka uusi yritys menestyi meillä paljon vaisummin, nykyisin mediassa viitataan biisiin useimmiten Quo-hittinä. Cover-avusteisesti soittolistalle pääsi yllättäen (ja joo, rimaa hipoen) myös Kari Peitsamo.

Pahimmat Spotify-puutteet ovat Paul McCartneyn ja Stevie Wonderin duetto Ebony and Ivory (#5) sekä Nicolen viisuvoittaja Ein Bisschen Frieden (#20). Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1982 Suomi Top 40

(13) ABC: The Look of Love
(33) Duran Duran: Hungry Like the Wolf
(1) Freestyle: Vill ha dej
(43) Meiju Suvas: Tää onnea on
(21) Kake Randelin: Tarja
(15) Trio: Da da da
(22) Frida: I Know There's Something Going On
(9) Survivor: Eye of the Tiger
(47) Hanoi Rocks: Love's an Injection
(44) Hassisen kone: Hiljaa virtaa veri
(35) Juice Leskinen Grand Slam: Villi länsi
(37) Juha Vainio: Matkalla pohjoiseen
(19) Tomas Ledin: Sommaren är kort
(26) Michael Jackson & Paul McCartney: The Girl Is Mine
(18) Earth, Wind & Fire: Let's Groove
(39) Donna Summer: Love Is in Control
(36) Imagination: Music and Lights
(2) Steve Kekana: Raising My Family
(32) Secret Service – Flash in the Night
(12) Bolland: You're in the Army Now
(16) Kim Wilde: Cambodia
(31) Pedro's Heavy Gentlemen & Harri Marstio: Romany Violin
(40) Matti ja Teppo: Pidä itsestäsi huolta
(10) Eppu Normaali: Murheellisten laulujen maa
(6) David Bowie: Cat People (Putting Out Fire)
(42) Dexy's Midnight Runners: Come On Eileen
(7) Attack: Ooa hela natten
(50) Kojo: Nuku pommiin
(17) Kake Randelin: Avaa hakas
(11) Jaana Wilenius: Tiina Titityy
(28) Falco: Der Kommissar
(3) The Human League: Don't You Want Me
(8) Freestyle: Ögon som glittrar
(25) Meiju Suvas: Tahdon sinut
(49) Rauli Badding Somerjoki: Paras haihtua vaan
(54) Kari Peitsamo Revival: Onnenpoika
(14) Paul Oxley's Unit: Spanish Bars
(23) Steve Miller Band: Abracadabra
(30) Abba: The Day Before You Came
(4) Barbra Streisand: Memory

Tilaa tyttärelle

Vaikka One Direction sinänsä kunnioitettavasti tuipladebytoi latauslistan ykkösenä ja kakkosena, huomio kiinnittyy alemmas. Vain elämää -kakkoskauden (ensimmäisen) albumin raitoja voi vihdoin ladata, ja 30 parhaan joukkoon ehti niistä kuusi. Yksikään esitys ei ole siltä VE-artistilta, joka oli tilastossa ennestäänkin edustettuna, eli Juha Tapiolta.

Neljänneksi ampaisi Anna Abreun Kylmästä lämpimään, jonka alkuperäinenkin levytys (Jukka Poika) listautui vasta kolme viikkoa sitten. Ensi kertaa myyntihiteiksi rekisteröityivät Lautalla (#11, Jukka Poika, alk. Kolmas nainen) ja Siipeen jos sain (#15, Laura Närhi), jonka Pauli Hanhiniemi lauloi vuonna 2000 radiolistan sijalle 11. Hanhiniemen Siideripissis-versio (#14) on jo radiosoitossakin 33:ntena – seuraavaksi paras VE-viisu on vasta sijalla 68.

Ainoa ohjelman artisti, jota ei näy Top 30:ssä kierrätettynä tai kierrättäjänä, on Maarit. Hän ei ole ikinä aiemminkaan menestynyt singlemyynnissä, mutta nyt latauslistalle kohosi äidin sijasta tytär. Kaksi englanninkielistä albumia julkaisseen Jannan Sä et ole hullu otti komean harppauksen myös radiolistalla, 69. sijalta 19:nneksi. Se suomenkielinen pitkäsoitto tulee vasta keväällä.

Tonni täyteen

Heinäkuussa 1956 käynnistetty Britannian albumilista on kehittynyt siihen vaiheeseen, että seuraava listaykkönen on yhteensä tuhannes. Kukaan ei näytä uskovan Lady Gagan mahdollisuuksiin pysytellä toisenkin viikon kärjessä, vaan haamurajan odotetaan rikkoutuvan ensi sunnuntaina. Todennäköisimpänä juhlalevynä pidetään Robbie Williamsin albumia Swings Both Ways. Officialcharts.comissa on aiheesta tarjolla vaikuttavaa infografiikkaa.

Suomessa vastaavaa tilastoa alettiin laatia kymmenen vuotta myöhemmin, ja pitkään vain kerran kuukaudessa, joten ykkösiä ei ole kertynyt likikään noin runsaasti – mutta kuinka paljon ollaan perässä? Tuon grafiikan perusteella brittilistankin alkuvuosia vaivasi aikamoinen hyytyneisyys. No, minulla on vastaus, mahdollisesti jopa oikea, vaikka käytin sen saadakseni ronskihkoja otteita. Väitän, että Tuomittuna kulkemaan -albumin järjestysnumero Suomen ykkösissä on 690.

Mutta kuinka käy Robbie Williamsin Suomessa? Paluu Take Thatiin oli kuolemansuudelma meikämarkkinoiden kannalta, ja vaikka en minkäänlainen fani olekaan, nasevan Candy-singlen viimevuotinen hyljeksintä hämmästytti. En odota kummoisia ensimmäiseksi listasijaksi, mutta kukaties jokin albumin covereista tai tähtivierailuista nostaa uuden kiinnostuksen jouluruuhkan jälkeen. Robbie osaa roikkua.

Lahjasesongista toiseen

Isänpäivä on Vesa-Matti Loirin päivä melkein aina kun mieheltä on albumi markkinoilla. Kolme viimeistä lahjanostopäivää rekisteröityivät vasta tämänpäiväiselle listalle, ja Tuomittuna kulkemaan kiipesi kärkeen debytoituaan kakkosena samoin kuin esimerkiksi Ivalo teki marraskuun 2006 kolmannella viikolla. Yhteensä Loirilla on nyt seitsemän ykkösalbumia.

Lady Gaga sen sijaan on viettänyt 142 listaviikostaan Suomen ykkösenä vain yhden, joten Artpopin jääminen kolmanneksi ei mitenkään hätkähdyttänyt. Tangokuningas Kyösti Mäkimattilan debyytti 11:ntenä on parempi kuin useimpien kollegoiden, mutta isompi poikkeus kollegoista on se, että hänen voitonjälkeisellä albumillaan on nimi! Kenties siksi, että hän kävi jo 2007 Varjokuva-yhtyeineen sijalla 14, ja tuo levy oli nimetön.

Sijan 18 On Air on kolmas The Beatlesin liveäänite tilastohistoriassamme, edelliset tulivat 1977 ja 1994. Club for Fiven joulualbumi varmasti nousee 27. sijaltaan, mutta alkuasetelma ei oikein vakuuta. Koska julkaisutahti on jo hiljenemässä, moni (muukin kuin Loirin) epäsesonkilevy kohentaa nyt debyyttisijastaan: Eminem, Tapani Kansa ja Nickelback. Muutamaa myyntijyrää toki vielä odotellaan joulukamppailuun.

Soittolista: Hitit Suomessa 1981

Pienen juonittelutauon jälkeen Keski-Eurooppa palasi hittilistoillemme kauheimpina aseinaan tiputanssi ja Stars on 45 -potpurit. Soittolistalle väännettiin rautalangasta draamankaari: Stars on 45:n Abba-medleytä seuraa yksi Abban viimeisistä hiteistä, sitten Sleepy Sleepers julistaa ”kukaan ei soita enää Abbaa, hevi tulee ja hevi tappaa” ja perään pari hevihköä esittäjää, Rainbow ja Graham Bonnet. Albumilistalla heavyn läpimurtovuosi näkyi selvemmin.

Woman in Loven siirryttyä hallitsemaan edellistä vuotta kärkeen pulpahtivat yllättävähköt nimet, Kim Wilde ja Ottawan. Mutta jos vuosilistapaikkoja on ajankohtaistettu, mitä täällä tekee edellissyksyn merkkiteoksen, Pelle Miljoonan Moottoritie on kuuman nimikappale? No, se ei koskaan ilmaantunut singlelistalle ja noteerautui jukebox-listalla vasta tammikuussa 1981.

Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1981 Suomi Top 40

(11) Matti ja Teppo: Näitä polkuja tallaan
(4) Mistakes: Pidä huolta
(28) Paul Oxley's Unit: Living in the Western World
(1) Kim Wilde: Kids in America
(21) Sheena Easton: For Your Eyes Only
(37) Diana Ross & Lionel Richie: Endless Love
(29) Riki Sorsa: Can't Stand Dancing
(6) Kisu: Stop the Music
(26) Paula Koivuniemi: Sata kesää, tuhat yötä
(17) Reijo Kallio: Kuin tuhka tuuleen
(15) Anita Hirvonen: Et usko kuinka koskeekaan
(33) Pelle Miljoona Oy: Moottoritie on kuuma
(24) Juice Leskinen Slam: Mussolini perusdiini
(9) Stray Cats: Runaway Boys
(41) Shakin' Stevens: This Ole House
(14) Joe Dolce Music Theatre: Shaddap You Face
(5) Electronicas: Dance Little Bird
(13) Stars on 45: Stars on 45
(8) Stars on 45: Stars on 45 Vol. 2
(30) Abba: Super Trouper
(20) Sleepy Sleepers: Hevi tappaa
(12) Rainbow: I Surrender
(42) Graham Bonnet: Night Games
(10) Kim Carnes: Bette Davis Eyes
(23) Broadcast: Pacific
(25) Katri Helena: Johnny Blue
(40) Ahti Lampi: Elämän valttikortit
(39) Kirka: Kyyneleet
(2) Ottawan: Hands Up
(31) Boney M.: Felicidad
(16) Aneka: Japanese Boy
(34) Frederik: Titanic
(38) Kake Randelin: Ero
(36) Juice Leskinen Slam: Ollaan ihmisiksi
(7) Kenny Rogers: Lady
(19) Jon English: Six Ribbons
(32) Eppu Normaali: Warsova
(22) Pelle Miljoona Oy: Varjo seuraa onneain
(43) Mikko Alatalo: Leuhkat eväät
(3) Riki Sorsa: Reggae O.K.

Hirveä nousija

Vaikka Spotify raportoi nykyisin jopa päivittäisiä soittomääriä, tuo vasemmalla näkyvä viikkolista auttaa näkemään metsän puilta, suhteuttamaan muutokset perinteeseen. Välillä vaihtelu on viikkotasollakin varsin pientä, ja siihen nähden Eminemin ja Rihannan The Monster -dueton nousu 37. sijalta ykköseksi on suorastaan  dramaattinen. Biisin soittomäärä kasvoi 51 tuhannesta 225 tuhanteen eli 4,4-kertaisesti.

The Monster harppoi myös latauslistan kärkeen ja on kasvamassa edellisen ison Eminem-hitin Love the Way You Lien (2010) veroiseksi – tosin Love the Wayn saavuttamaan radiolistan nelossijaan on kosolti matkaa. Kuinka ollakaan, tuossakin biisissä vieraili Rihanna. Ehkä kansa tarttui The Monsteriin noin innostuneesti kompensoidakseen sitä, että toisin kuin neljänä edellisenä vuonna Rihannalta ei tässä marraskuussa julkaista albumia.

Oheisessa tilastossa on edelleen se vika, että hittien eri julkaisumuotoja ei aina lasketa yhteen. Esimerkiksi Martin Garrixin Animals Original Mix ja Animals Radio Edit pärjäävät erikseen ihan hyvin, mutta summattuina hätyyttelisivät terävintä kärkeä. Viime viikon ns. singlelistalla Animals piti jaettua kolmossijaa. Nuo hölmöt tasatilanteet johtuvat kuulemma siitä, että suoratoistokertoja ja myyntejä yhdistettäessä suoratoistot konvertoidaan myyntiasteikolle ilman desimaaleja, eli 225.364 onkin 225 (tai jotain, luultavasti vähemmän).

Anssi Kelan viimeviikkoisessa blogitekstissä kävi ilmi, että maksullisen Spotifyn soitoista maksetaan esittäjille paljon suuremmat korvaukset kuin mainosrahoitteiselta puolelta. Toimiikohan sama logiikka myös listoissa? Onko maksukertoimilla osuutensa noissa soittolukemissa, joiden suuruus yhä joitakuita epäilyttää?

1 x 1994 = 0,85 x 2003

Viimeaikaisen singlelista-arkistoa ja hittivuosilistoja koskevan remonttini yksi pyrkimys on se, että eri aikakausista tulisi mahdollisimman yhteismitallisia ja niiden hittien suuruutta voisi vertailla keskenään. Se on sujunut aika hyvin, vaikka sen eteen jouduin kajoamaan myös kaikkein pyhimpään, omaan kullanmuruuni.

Pyöritin 50 hittiä -listaa 15 vuotta tuohon samaan hyveeseen pyrkien, mutta erityisesti jatkuvat radiopaneelin muutokset tekivät vertailukelpoisuuden säilyttämisestä vaikeaa. Oli pakko ottaa selvää, kuinka suuria vuosikohtaisia vääristymiä pistearkistosta löytyy ja sitten oikaista ne.

Otin kolme ensimmäistä kokonaista vuosilistaa 1993, 1994 ja 1995 ja laskin pistekeskiarvon sijoille 10, 30, 50 ja 100. Sitten annoin jokaiselle hittivuodelle uuden kertoimen sen mukaan, kuinka paljon sijat 10–30–50–100 poikkesivat tuosta keskiarvosta. Erot olivat isompia kuin arvelin/muistin.

Luulin inflaation olleen suurin vuonna 2002, kun Shakiran Whenever, Wherever teki piste-ennätyksen, mutta vielä enemmän karisi vuosista 2001 ja 2003 – miltei 15 prosenttia. Niiden jälkeen tilanne normalisoitui lähelle alkutasoa, kunnes taas vuonna 2007 latauslistan tulo sekoitti pakkaa ja hiukan dramatisoidusti sanoen tappoi 50 hittiä -listan. Oheisessa graafissa näkyvät eri vuosien pistekertoimien erot.



Täten Whenever, Wherever ei enää olekaan aikakauden 1992–2007 suurin hitti Suomessa, vaan ohi kiilasi (ansaitusti?) alkuvuotta 1998 hallinnut Celine Dionin My Heart Will Go On. Kaikkiaan noin 300 biisiä putosi alempaan nappistatukseen, muutama onneton menetti niitä kaksikin. Mutta nyt näyttää hyvältä.

Suvi on kahdeksastoista

1966 The Beatles, 1967 The Monkees, 1968 Tom Jones, 1969 Tom Jones, 1970 Creedence Clearwater Revival, 1972 Uriah Heep, 1974 Hector, 1974 Demis Roussos, 1975 Hurriganes, 1977 Boney M., 1990 Madonna, 1995 Bon Jovi, 1996 Aikakone, 1997 Smurffit, 1998 Apulanta, 2001 Agents & Jorma Kääriäinen, 2001 Apulanta, 2005 Il Divo, 2009 Lauri Tähkä & Elonkerjuu, 2013 Suvi Teräsniska. Siinä Suomen albumilistahistorian ainoat nimet, jotka ovat saman vuoden aikana nousseet kahdella levyllä ykkösiksi.

Vesa-Matti Loiri lienee luovuttanut sovinnolla ykkössijan Teräsniskalle, koska seuraava lista isänpäivämyynteineen on hänelle vahvempi. Vaikka Tuomittuna kulkemaan ei yltäisi silloinkaan kärkeen ja vaikka edellämainittuun kunniataulukkoon ei ihan ole ollut asiaa, Loiri on epäilemättä 2000-luvun menestynein albumilista-artisti – edellisestä Top 5 -levystä (Ville ja Valle) ei ole kuin pari kuukautta.

Myös Ismo Alangolla oli sauma tuohon kunniataulukkoon, mutta jo kuutossija on livelevylle korkea – edellisillä keikkaäänitteillä saavutettiin vain sijat 11 ja 32. Alkuvuoden ykkönen Maailmanlopun sushibaari palasi erikoispainoksineen 12:nneksi. Hittikokoelmillakaan ei enää taivaita tavoitella, minkä osoittavat The 69 Eyesin 13. ja Nickelbackin 27. sija.

Viimeaikaisiin uratapahtum(attomuuks)iin nähden Tapani Kansan (#15) ja Celine Dionin (#16) debytointeja voi pitää onnistuneina. Kansaa pitävät näköjään pinnalla enää coverteemalevyt – tällä kertaa kohteena on Nat King Colen tuotanto. Eminemin 14. sija taisi tulla vain parin päivän myynnillä, mutta tiukkaa tekee kiivetä siitä kärkikymppiin kotimaantähtien sekaan, kasvaa The Monster -singlestä kuinka iso hitti tahansa.

Soittolista: Hitit Suomessa 1980

Jos jollakulla on muistikuvia Sisältää hitin -kirjan vuosilistatapahtumista, niin merkittävin muutos niihin nähden tulee nyt. Vuoden 1981 ykköshitti, Barbra Streisandin Woman in Love onkin vuoden 1980 ykköshitti. Se keräsi suuremman osan pisteistään vuoden vaihduttua, mutta nousi singleykköseksi jo joulukuussa, mikä uusilla kriteereillä tiesi liigan vaihtoa.

Uusi kymmenluku toi ensikertalaisina mukaan muun muassa Ismo Alangon, Michael Jacksonin, Kake Randelinin ja Popedan. Pink Floyd nettosi ainoan varsinaisen hittinsä, ja kahden hitin ihmeinä komeilivat Maukka Perusjätkä sekä diinari-ilmiötä ainoana edustanut Matchbox. Manner-Euroopan yrittäjät katosivat hetkellisesti – okei, Boney M. kapusi vielä mukaan vanhasta muistista.

Spotifyn tarjonnassa ei ole jättimäistä mukisemista, mutta joltisestikin korpeaa sijan 28 puuttuminen: Sigin Tiina menee naimisiin. Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1980 Suomi Top 40

(8) Maukka Perusjätkä: Säpinää
(27) Hassisen kone: Hassisen kone
(20) Pelle Miljoona & 1980: Tahdon rakastella sinua
(12) Matchbox: Rockabilly Rebel
(32) Donna Summer: The Wanderer
(15) Barry Manilow: Ready to Take a Chance Again
(5) Abba: The Winner Takes It All
(43) Taiska: Rannalla
(2) Paula Koivuniemi: Tummat silmät, ruskea tukka
(16) Olivia Newton-John & Electric Light Orchestra: Xanadu
(46) Stevie Wonder: Masterblaster (Jammin')
(7) Pink Floyd: Another Brick in the Wall
(40) The Shadows: Theme From The Deer Hunter (Cavatina)
(34) Kake Singers: Ollaan kahden lällällää
(11) Mikko Alatalo: Rikoo on riskillä ruma
(26) Popeda: Mörri-Möykky
(50) Mika Sundqvist: Moottoripyörä on moottoripyörä
(42) Sleepy Sleepers: Metsäratio
(38) Kool and the Gang: Ladies Night
(23) Lipps Inc.: Funkytown
(30) Boney M.: Bahama Mama
(6) Juhamatti: Volga
(22) Tarja Ylitalo: Kerrasta poikki
(19) Reijo Kallio: Viikonloppuisä
(21) Kake Randelin: Kirje kotiin
(14) Marion: Hyvästi yö
(35) Johnny Logan: What's Another Year
(1) Barbra Streisand: Woman in Love
(24) Diana Ross: Upside Down
(31) Michael Jackson: Don't Stop 'til You Get Enough
(13) Blondie: Call Me
(3) Maukka Perusjätkä: Vaatteet
(4) Eppu Normaali: Puhtoinen lähiöni
(18) Pelle Miljoona Oy: Olen kaunis
(39) Hassisen Kone: Rappiolla
(9) Problems?: Katupoikien laulu
(25) Juice Leskinen Slam: Ei elämästä selviä hengissä
(17) Matchbox: Midnite Dynamos
(10) Abba: Gimme! Gimme! Gimme! (A Man After Midnight)
(36) Village People: Can't Stop the Music

Luotuja putoamaan

Juuri kun viime viikolla päivittelin syksyn kahden suurhitin (Junat ja naiset ja Timantit on ikuisia) radiolistadominanssia, kumpikin kadotti kerralla yli puolet pisteistään – tai listakielellä impressioistaan. Kärkeen syntyi suoranainen tyhjiö, ennätysmäisen korkeat johtopisteet vaihtuivat muutamassa viikossa ennätysmäisen mataliin. Tästä voi ennustaa, että sijoitukset vaihtuvat railakkaasti viikonkin päästä.

Yhdeksänneltä sijalta kärkeen kiilasi Sunrise Avenuen Lifesaver, vaikka sen pisteparannus oli alle kymmenen prosenttia. Bändillä on runsaasti hyviä radiosijoituksia, mutta paalupaikalle se palasi yli kuuden vuoden tauolta. Unholy Ground -albumi on uuvahtanut jo toisella viikollaan 22:nneksi. Todennäköinen seuraava ykkönen on Cheekin ja Samuli Edelmannin Parempi mies (13–4). Se on jopa kelvannut joillekin nuorisotaajuuksille, vaikka toinen esittäjistä on syntynyt (kääk!) 1960-luvulla.

Syksyn sävelen voitto ei ainakaan vielä sanottavammin vauhdita Suvi Teräsniskan biisiä Täydellinen elämä, joka sijaitsee 23:ntena käytyään hiljattain Top 20:ssä. Samassa tapahtumassa kisaillut Stigin Niks ja naks eteni jo seitsemänneksi. Top 40:n perää pitää erikoinen nimisattuma, biisit Kipua ja Nautintoo esittäjinään Mikael Gabriel ja Nopsajalka.

Malttamaton joulublogaus

Ei se olekaan pelkkä ikääntymisen aiheuttama illuusio, että joulunvietto tunnuttaisiin aloitettavan vuosi vuodelta aiemmin. Tilastoista nimittäin näkee, että yleensä joululevyt eivät nouse/palaa listoille vielä viikolla 44, mutta uusimman midprice-kymmenikön sijoille kolme ja neljä ilmaantuivat jo Jarkko Aholan ja Juha Tapion sesonkiäänitteet.

Kysymys kuuluukin nyt: miksi midpriceen? Kumpikin albumi (Ave Maria ja Joululauluja) julkaistiin vuosi sitten ja menestyi kunniakkaasti. Yleensä tuollaisille riittää menekkiä täysihintaisina seuraavanakin jouluna, ja sitä seuraavana. Ei tarvitse aina viitata legendaariseen Rajaton-levyyn, vaan esimerkiksi EMI-vainaan kokoama Kaikkien aikojen paras joululevy määräsi ensin vuosien 2008 ja 2009 kokoelmalistoilla ja on sen jälkeen kiivennyt kolmena jouluna virallisen listan 15 parhaan joukkoon.

Kotimaisia albumeita tuupataan midpriceen aina vain lyhytjänteisemmin – alkaa jopa ihmetyttää, kuinka Top 50:n ylivoimainen ikäpresidentti, Haloo Helsingin Maailma on tehty meitä varten, saa roikkua mukana 38. viikollaan. Bändin edelliseltä albumiltahan lohkaistiin midprice-siirron jälkeen vielä radiolistan ykköshitti Jos mun pokka pettää. Tuorein HH-single Carpe diem ei näytä yltävän samaan.

Maarit-sykli pyörii yhä

Albumilistan kärki on ollut valmiiksi niin kovien kotimaisten nimien kuormittama, että sekaan ei ihan heppoisilla yrityksillä tunkeuduta. Niinpä vaikka Kolmas nainen meni 2009 paluulevyllään ykköseksi ja Pauli Hanhiniemi on paistatellut Vain elämää -hohteessa, Me ollaan ne -albumin kakkossija ei erityisesti yllätä. Enemmän ehkä ihmetytti Neljä ruusua -kokoelman jääminen Top 10:n ulkopuolelle – bändin edellisestä hittilajitelmasta kun on jo 13 vuotta.

Tilastollisesti kiehtovin Vain elämää -sivujuonne on kuitenkin seitsemäntenä. Miten elämästä kertoisin on vasta kuudes Top 10 -albumi Maaritin 40-vuotisella uralla, mutta katsokaapa niiden ilmestymisvuosia: 1978, 1980, 1981, 1999, 2006, 2013. Ne siis kattavat viisi peräkkäistä vuosikymmentä, eikä vastaavaan ole suomalaisista naisartisteista yltänyt kuin Katri Helena – ulkomaisistakin ainoastaan Kate Bush. Seiskasija on myös Maaritin paras yli 32 vuoteen.

Joillakin näyttää olleen kovemmat odotukset uuden Arcade Firen suhteen, mutta debyytti kahdeksantena sopii hyvin kahden viitossijan jatkoksi – suunnilleen samaa voi sanoa radiosuosikiksi kasvaneesta Stigistä (#12). Hevisaurus (#10) vahvistunee taas joulun lähestyessä. Ruger Hauer (#15) petrasi yhden pykälän edelliskerrasta, Gasellit (#16) ja Sin Cos Tan (#26) peräti kymmenen kumpikin. Linkin Parkin toinen remix-albumi (#38) kiinnostaa vähemmän kuin 11 vuoden takainen (#12).

Soittolista: Hitit Suomessa 1979

Käännösvoittoinen Finnhits-aika hiipui varsin äkisti. Vuonna 1979 kaikki kahdeksan 20 suurimman hitin joukkoon päässyttä suomalaislevytystä olivat alkuperäisiä sävellyksiä. Yleisradio reagoi muutokseen ajan hermolla perustamalla samana vuonna Jokamiehen lista -ohjelmassa käännösiskelmille oman kategorian.

Reijo Lumisalmen kirjoittama ja Reijo Kallion esittämä Yksinäinen on hittivuosilistahistorian ylivoimaisimpia ykkösiä. Sekä single että samanniminen albumi viettivät myyntitilastoissa 11 kuukautta, ja jukebox-soittojen Top 10:ssä biisi roikkui myös kahdeksan kuukautta – kaikissa kategorioissa kuljettiin kärjen kautta. Kakkonen Valo yössä keräsi vain 71 prosenttia Yksinäisen vuosipisteistä.

Merkittävimmät Spotify-puutteet ovat ranskalaisen Ritzin Locomotion (#13) ja hollantilaisen Tee Setin Linda Linda (#17). Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1979 Suomi Top 40

(3) Village People: Y.M.C.A.
(23) Dschinghis Khan: Moskau
(37) Blondie: Heart of Glass
(15) Kake Singers: Mäntsälä mielessäin
(35) Leevi and the Leavings: Elämänmeno
(5) Lea Laven: Ei oo, ei tuu
(31) Abba: Voulez-vous
(33) Donna Summer: Bad Girls
(20) Boney M.: Hooray Hooray It’s a Holi-holiday
(16) Mikko Alatalo: Vesilasi, vessanavain, heiniä paali
(2) Tuomari Nurmio: Valo yössä
(42) Liisa Tavi: Lasta ei saa tukuttaa
(1) Reijo Kallio: Yksinäinen
(43) Jamppa Tuominen: Marja
(38) Amii Stewart: Knock on Wood
(25) Patrick Hernandez: Born to Be Alive
(9) Gibson Brothers: Cuba
(30) Cliff Richard: We Don't Talk Anymore
(50) Frank Zappa: Bobby Brown Goes Down
(44) Sleepy Sleepers: Kesämopo
(22) Pelle Miljoona & 1980: Lanka palaa
(49) Eppu Normaali: Mekin tehtiin rakkautta
(29) Donna Summer: Hot Stuff
(14) Rod Stewart: Da Ya Think I'm Sexy?
(46) Earth Wind & Fire: Boogie Wonderland
(10) Gloria Gaynor: I Will Survive
(12) Katri Helena: Katson sineen taivaan
(32) Lea Laven: Rotunainen
(36) Vilho Vartiainen: Nuoruusmuistoja
(27) Eino Valtanen: No justiinsa juu
(41) Frederik: Tsingis Khan
(28) Mona Carita: Rasputin
(4) Boney M.: El Lute
(18) Bee Gees: Too Much Heaven
(6) Abba: Chiquitita
(8) Eruption: One Way Ticket
(24) Anita Ward: Ring My Bell
(19) Village People: In the Navy
(7) Kake Singers: Me halutaan olla neekereitä
(11) Tuomari Nurmio: Hän on täällä tänään

Määrä korvaa laadun

Muutkin kuin Justin Bieber osaavat mättää biisejä latauslistalle. Tällä kertaa pisimmän korren veti – ja Bieberin ykkösputken katkaisi – One Direction. Järin pitkään läsnäoloon ei kannata Story of My Lifenkaan tapauksessa varautua, sillä bändin kaksi aiempaa tämänvuotista lataushittiä (ykkönen ja kakkonen) poistuivat rivakasti. Yhteensä One Directionin viisi tilastoitua sinkkua ovat haalineet 11 listaviikkoa.

Lady Gagakin harrastaa biebermäistä sinkkusarjatulta. Viime viikolla R. Kellyn höystämä Do What U Want jäi Hold Tightin taakse kakkoseksi, mutta nyt Venus (#3) debytoi yhden sijan Recoveryn (#4) edellä. R. Kelly on havaittu Suomen listoilla kolme kertaa vierailijana ja vain kerran itsekseen (Burn It Up, 2005), eikä kertaakaan albumitilastossa.

Pyöröovimeininki herättää yleensä epäilykset vähäisestä kokonaismyynnistä, ja muutenkin latauskauppa näyttää ratkaisevasti menettävän yleisöä suoratoistopalveluille. Sijan kahdeksan nimittäin tällä viikolla jakaa neljä eri esitystä, joista yksi on tulevan PMMP-kokoelman (yllätys!) ainoa ennenjulkaisematon biisi (yllätys!), Valloittamaton. Uusia versioita sisältävä Matkalaulu-albumi on vajonnut viidennellä listaviikollaan jo 31:nneksi.

Kuinka ylivoimaa mitataan?

Kun Suomen radiolistan laadinta siirtyi loppukesällä Nielseniltä Radio Monitorille, oli vaikea määritellä, kuinka yhteismitallinen uusi pisteytyssysteemi on vanhan kanssa. Siis voiko uudet ja vanhat pisteet summata tasaveroisina vuosilistaan. Alemmat sijat etenkin alueella 20–40 tuntuivat yhteneväisiltä, mutta kärjessä heilahteli enemmän kuin mihin keskimäärin oli tottunut.

Radiolistaa ovat koko syksyn hallinneet Jenni Vartiaisen Junat ja naiset ja Cheekin Timantit on ikuisia. Niiden viikkopisteet ovat liidelleet ylempänä kuin mitä on muutamaan vuoteen nähty, mutta isoja odotettuja hittejähän ne ovat olleet. Nyt 11 viikon listallaolon jälkeen ne ovat vuosilaskelmissa jo top viiden kynnyksellä ja syyhkivät ennen pitkää kaksoisjohtoon. Ehkä se on ansaittua. Mielelläni ajattelen näin, koska en ihan pienestä viitsisi ryhtyä pisteytysremonttiin.

Kummankin pisteet ovat pudonneet noin 30 prosenttia huippuajoista, ja kun seuraajatkin kiipeävät jo kohti kärkeä (Parempi mies ja Selvästi päihtynyt), heitämme ehkä hyvästejä yllättävänkin pian, tai ehkä emme. Tällä viikolla Top 20 vastaanotti kaksi tulokasta, Jonna Tervomaan Tikapuut (26–16) ja Sannin ekan näin suuren radiohitin Me ei olla enää me (22–19). Selvästi päihtynyt on korkein Top 100 -uutuus sijalla 26.

Jälkijäristys 30 vuoden takaa

Ikä tuo malttia. Listakonkari Robin odotti rauhassa sopivaa saumaa albumilistan paalupaikan nappaamiseen ja tunkeutui samalla ns. singlelistankin kärkeen Nenäpäivä-keräyslevyllään, joka sisältää Boom kah -albumin kakkosraidan Erilaiset. Sijoitukseen tuli jonkin verran taustatukea Spotify-soitoista, joissa ollaan 32. sijalla.

Vaikea sanoa, paljonko Boom kah sai lisäpontta esimerkiksi Robinin vierailusta Dancing on Ice -show’ssa – tv:n suosikkiohjelmien vaikutus levymyyntiin ei nyt tunnu järin vahvalta. Jukka Pojan Vain elämää -isäntäjakson stimulointivoiman olisi pitänyt näkyä tällä listalla, mutta Kokoelma joutui päästämään edelleen jopa Motörheadin. Aftershock (#5) sivuaa yhtyeen parasta sijoitusta vuosilta 1981 ja 1982.

Parasta aikoihin -osastossa skoolaavat myös Pearl Jam (#8, viimeksi noin korkealla 1998) ja Charles Plogman (#12, edeltäjä jäi 27:nneksi). Seitsemäntenä debytoinut Wolfheart on ylempänä kuin Tuomas Saukkosen edellinen hanke Before the Dawn koskaan, ja Paavoharju ylsi kolmannella levyllään listaensikertalaiseksi sijalle 11.

James Blunt (#13) ja Katy Perry (#15) lipsuivat vain hieman edellisistä pitkäsoitoistaan, mutta Sunrise Avenuen 10. sija (vasta neljänneksi korkein debyytti) tuntuu isommalta notkahdukselta. Saksasta lienee luvassa parempaa, sillä Lifesaver-single ehti siellä jo myynnissä sijalle 13. Suomen Spotify-soitoissa se ei mahdu sadan joukkoon.

Soittolista: Hitit Suomessa 1978

1978 oli elokuvahittien hullu vuosi Greasen ja Saturday Night Feverin ansiosta. Bee Gees sai kolme Fever-biisiä Top 20 -vuosilistalle, jossa kuullaan myös pikkuveli Andy Gibbille ja Frankie Vallille tehdyt Shadow Dancing ja Greasen tunnari. Greasea edustavat niin ikään kaksi John Travoltan ja Olivia Newton-Johnin duettoa. Soundtrack-albumit viettivät yhteensä viisi kuukautta ykkösenä.

Spotifyn valikoima on tämän vuoden osalta kattava. Ainoa Top 20 -poissaolo, Tapani Kansan Rokkivaari Hotanen (#19) johtuu siitä, että alkuperäinen Dartsin Daddy Cool menestyi paremmin. Kansaa edustakoon nyt Veikko Nieminen. Käännöskulttuuri ei vielä suuremmin näivettynyt, mutta muutti muotoaan: vuoden ykköshitti, Kontran Jerry Cotton muokattiin melko tuntemattomasta The Kinksin levytyksestä Jack the Idiot Dunce (1975).

Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1978 Suomi Top 40

(20) Bee Gees: Night Fever
(22) The Michael Zager Band: Let's All Chant
(12) Seitsemän seinähullua veljestä: Banaania poskeen
(45) Veltto Virtanen: Niilo Yli-Mainio
(16) Jamppa Tuominen: Jos ystävään luottaa voit
(8) Marion: Señorita por favor
(13) Santa Esmeralda: Don't Let Me Be Misunderstood
(3) Boney M: Rasputin
(4) John Travolta & Olivia Newton-John: You're the One That I Want
(10) Darts: Daddy Cool
(21) Tom Robinson Band: 2-4-6-8 Motorway
(1) Kontra: Jerry Cotton
(32) Tapani Kansa: Veikko Nieminen
(39) Paula Koivuniemi: Sua vasten aina painautuisin
(33) Kari Tapio: Kaipuu
(5) Bee Gees: How Deep Is Your Love
(42) Donna Summer: MacArthur Park
(6) Abba: Summer Night City
(26) Eini: Yes sir, alkaa polttaa
(18) Danny & Armi: Me vain
(54) Maarit: Jäätelökesä
(37) Hector: Ei mittään
(11) Rod Stewart: Sailing
(9) Bonnie Tyler: It's a Heartache
(34) Jonathan Richman & The Modern Lovers: Egyptian Reggae
(41) Frankie Valli: Grease
(25) Andy Gibb: Shadow Dancing
(30) The Commodores: Three Times a Lady
(36) Katri Helena: Ystävä
(23) Lea Laven: Aamulla rakkaani näin
(40) Umberto Tozzi: Ti amo
(27) John Travolta & Olivia Newton-John: Summer Nights
(35) Sheila & B. Devotion: Singin' in the Rain
(14) Baccara: Darling
(28) Silhuetit: Jos mulle sydämesi annat
(17) Mikko Alatalo: Vicky Lee
(49) Frederik: Tuu jo tangoon
(2) Boney M: Rivers Of Babylon
(15) Bee Gees: Stayin' Alive
(7) Kate Bush: Wuthering Heights

Harvainvalta, uhka vai mahdollisuus?

Jos kolme voi muodostaa putken, niin Justin Bieberin jokaviikkoisilla latauslistaykkösillä on putki päällä. Tänään paalupaikalla debytoi Hold Tight. Liikesarjasta on karsiutumassa kaikki epäolennainen: kymmenikön aloittaja Heartbreaker näyttäytyi kakkosviikolla vielä 18:ntena, mutta viime viikolla kärkeen ampaissut All That Matters katosi Top 30:stä saman tien.

Artistien monimuotoiset multiesiintymiset alkavat jo huolestuttaa – onko listoilla enää tilaa muille kuin muutamalle kärkinimelle kerrallaan? Kuukauden jatkunut ja hiljalleen hiipuva Cheek-invaasio on jo kohdannut Spotify-soitoissa voittajansa: Avicii näet pitää siellä paraikaa sijoja yksi, kolme ja neljä. Myös Jenni Vartiaisen nimeen törmää aivan riittävän usein, vaikka ei parhailla paikoilla.

Avicii onnistuu myös tuplaedustamaan itseään radiolistan Top 20:ssä, mikä on yhä varsin poikkeuksellista. Stig korvasi näyttävästi itsensä, kun Viheltelen-biisin vajotessa rajan alle Niks ja naks viiletti 52. sijalta kymmenenneksi. Hiukan pitemmän loikan (57–14) otti ennustellusti Parempi mies, joka tuossa Cheek-invaasiossa on jo ehtinyt kuplia yhtenä päällimmäisistä, mutta Samuli Edelmannin läsnäolo varmistaa täsmäsukseen nimenomaan radiossa.

37 pisteen tähden

Vajaat kolme vuotta sitten kyselin täälläkin vihjeitä vanhoista Jokamiehen listoista, joita koottiin Yleisradiossa 1973–1985. Erityisesti kaipailin niitä täydentämään 1980-luvun alun hittidokumentointia, jolloin singlelista alkoi menettää uskottavuuttaan. Nyt taidan julistaa etsinnän päättyneeksi.

Yksi osviitta johdatti minut tutkimaan tuon ajanjakson Katso-lehtiä, ja löytyihän noita oheisennäköisiä nurkantäytteitä sieltä täältä, mutta ei likimainkaan kattavasti. Jotain kuitenkin opin: joku Yleisradiossa on koostanut listoja varsin tunnollisesti merkiten ylös kappaleiden aiemmat sijaluvut, pistemäärät ja listallaolokuukaudet, vaikka tietojen säilyttäminen ei olekaan ketään kiinnostanut.

Pistemäärä kertonee biisin saamat maininnat Jokamiehen sävelradioon lähetetyissä toivelistoissa. Veikkaan niiden olleen 1970-luvulla olennaisesti suurempia, mutta esimerkiksi marraskuun 1981 kotimaisessa listassa ykkössijaan riitti 37 pistettä ja kärkikymppiin 24. Ykköseksi nousi yllättävästi Beatin Tulevaisuuden lapset – muu tarjonta oli paljolti tuttua myös myyntitilastojen yläpäästä.

Luovuttamisen jälkeenkin muutama asia kyllä nakertaa. Kirjassani taisin todeta, että Paula Koivuniemen Aikuinen nainen on suurhitti, jota ei koskaan nähty (single/jukebox)listoilla. Katson irtotiedoista kuitenkin ilmeni, että se johti käännösbiisien Jokamiehen listaa loppuvuonna 1982. Listahitti vai ei?

Suurenmoinen peesaaja

Menneinä viikkoina äänitemarkkinoillemme on tungettu kosolti kotimaisten suosikkien levyjä, ja niinpä tämänviikkoinen kärkikymmenikkö on täysin suomalainen. Vieläpä niin, että jokainen noista esittäjistä on joskus komeillut albumilistan ykkösenä. Joten vaikka amerikkalainen Trivium (#11) jäi pykälän parhaasta sijoituksestaan, sen on lupa olla sangen tyytyväinen ostetuimman ulkomaisen albumin titteliin.

Hiukan yllättäen Juha Tapion Lapislatsulia debytoi vasta kakkosena Jenni Vartiaisen takana. Toki sijoitus on Tapiolle ennestään tuttu, sillä vielä muutaman vuoden hittiputken jälkeenkin mies sai tyytyä hopeamitaleihin albumeilla Kaunis ihminen (2006) ja Suurenmoinen elämä (2008). Ekan paalupaikan toi lopulta Suurenmoinen kokoelma, ja sekin 18. listaviikollaan levyalen avittamana alkuvuonna 2010.

Odottajana Tapio ei kuitenkaan vedä vertoja Rodriguezille, joka ensiesiintyy Top 50:ssä kolmen 1970-luvun alussa äänitetyn julkaisun voimin. Teemalla nähty dokumentti Searching for Sugar Man sinkosi listalle miehen ainoat varsinaiset pitkäsoitot Cold Feetin (#18) ja Coming from Realityn (#29) sekä samannimisen soundtrackin (#34). Jonkinlaisen sinnikkyysprenikan ansaitsee myös Death Angel (#36), joka palasi albumitilastoomme 23 vuoden tauolta.