Huhtikuun Top 30

Huhtikuussa Listablogin Facebook-sivulla listattiin menestyneimpiä kanadalaisia hittejä, yksi per esittäjä.

1. Celine Dion: My Heart Will Go On (1998)
2. Bryan Adams: (Everything I Do) I Do It for You (1991)
3. Alannah Myles: Black Velvet (1990)
4. Terry Jacks: Seasons in the Sun (1974)
5. Paul Anka: Crying in the Wind (1963)
6. Shania Twain: That Don’t Impress Me Much (1999)
7. Leonard Cohen: Dance Me to the End of Love (1985)
8. Nickelback: When We Stand Together (2011)
9. Carly Rae Jepsen: Call Me Maybe (2012)
10. Nelly Furtado: Say It Right (2007)

11. K-maro: Femme Like U (2005)
12. Justin Bieber: Sorry (2015)
13. Crash Test Dummies: Mmm Mmm Mmm Mmm (1994)
14. Snow: Informer (1993)
15. Duck Sauce: Barbra Streisand (2010)
16. Alanis Morissette: Ironic (1996)
17. Avril Lavigne: Nobody’s Home (2005)
18. Simple Plan: Your Love Is a Lie (2008)
19: The Weeknd: Can’t Feel My Face (2015)
20. Miquel Brown: So Many Men, So Little Time (1983)

21. Daniel Powter: Bad Day (2005)
22. Michael Bublé: It’s a Beautiful Day (2013)
23. Magic!: Rude (2014)
24. Kardinal Offishall: Dangerous (2008)
25. Neil Young: Piece of Crap (1994)
26. Billy Talent: Rusted from the Rain (2009)
27. DVBBS & Borgeous: Tsunami (2014)
28. Kon Kan: I Beg Your Pardon (1989)
29. Drake: Hotline Bling (2015)
30. The Guess Who: Dancin’ Fool (1975)

Toukokuun Top 30:n aiheena ovat kokoelmasyötit, siis artistien hittikokoelmille lisätyt ennenjulkaisemattomat biisit. Vanhin mukaan päässyt esitys on vasta vuodelta 1977, koska sitä aiemmin tavallisen irtosinglen ja kokoelmasyötin välinen ero oli vähintäänkin hämärä.

Petrin paluu (taas)

Johan siitä Petri Nygårdin edellisestä ykköshitistä (Selvä päivä) ehti kulua viisi vuotta, ja sitä edeltävästä (Vitun suomirokki) peräti kuusitoista. Vittuilun ja juopottelun jälkeen on uusi menestysresepti odotetusti löytynyt navan alta, ja muun muassa Toimi Kankaanniemeä siteeraava Pannaan Suomi kuntoon punnersi kahdessa päivässä Spotifyn kuunnelluimmaksi kappaleeksi.

Noin nopea nousu auttaa arvioimaan uuden listayrittäjän ajankohtaisuutta; mihin mahtaa Nygård sijoittua huomenna NRJ-radiossa aloittavalla Suomen virallisella striimauslistalla? Virallisuudesta huolimatta lista on käynnistymässä aika hissun kissun, en ole nähnyt muiden kuin itse NRJ:n tiedottavan asiasta. Top 50 -mittainen tilasto kootaan Apple Musicin, Deezerin, Google Playn ja Spotifyn kuunteluista – ei siis vielä kuitenkaan You Tuben, jonka vaikutus näkyy joillakin Billboardin hittilistoilla.

Vaikka kyseessä on viikkolista, musiikkipäällikön tiedotetaan iloitsevan siitä näin kryptisesti: ”TOP 50 -lista elää omaa elämäänsä ja uudistuu päivittäin.” En tiedä mitä tuo tarkoittaa, enkä sitäkään, syrjäyttääkö uusi lista aikansa eläneen Top 20 -singlelistan vai ryhtyvätkö ne kiusalliselta vaikuttavaan rinnakkaiseloon. Tervetuloa kuitenkin, toivomme pitkää ja menestyksekästä tulevaisuutta.

Polarisoituja pisteitä

Ne excel-funktiot, joilla pisteytän hittien listasijaluvut vuosilistoja varten, ovat perustuneet vuosikymmenten aikana kertyneisiin havaintoihin. Myyntipohjaisissa (albumi)listoissa ykkösten saldot ovat vaihdelleet villisti, mutta esimerkiksi sijojen 10 ja 40 myyntimääriä vertaillessa on löytynyt lainalaisuuksia siitä, minkä arvoisia eri sijaluvut ovat suhteessa toisiinsa.

Kun listalaatija vaihtui 2010 enkä enää saanut myyntidataa käyttööni, aloin pisteyttää singlelistaa käyrällä, jossa ykkössijasta saa 200 pistettä ja 40. sijasta vähän yli 21 pistettä. Se vastasi paljolti tuonaikaisen latauksista ja cd-sinkuista koostuvan myynnin suhdanteita. Suoratoiston aikakaudella kaikki on saatavilla aivan eri tavoin kuin rajallisen hyllytilan varassa toimivien levykauppojen hallitessa bisnestä. Nuo käyräni eivät siten enää vastaa todellisuutta.

Laitoin samaan mittakaavaan singlelistan pisteytyskäyräni ja viime viikon Spotifyn kuunnelluimpien Top 40:n. Täytyy jaksaa -ykkösen 580.840 kuuntelua muunnettiin 200 pisteeksi ja muut samalla suhteutuksella. Isovolyymisillä striimimarkkinoilla sija 40 on selvästi kookkaampi hitti kuin myyntimarkkinoilla oli koskaan. Klikkaa oheista graafia isommaksi.

Mutta jos hittivuosilistat pisteytettäisiin striimisuhdanteiden mukaan, niistä tulisi olennaisesti latteampia kuin ennen. Vähemmän kunnon huippuja, enemmän vaisua tasaisuutta. Niinpä pidän excel-käyrääni yhä aivan käyttökelpoisena. Popkulttuurin kunniakkaiden perinteiden mukaisesti se hieman polarisoi, nostaa voittajia, mutta ei vääristele.

Kebu ei petä aina

Koska elämme hiljaista albumikevättä ja koska suoratoiston osuus ei vielä suuruudellaan nitistä julkaisuviikon myyntipiikkejä, olemme saaneet yllätysnimiltäkin näyttäviä debyyttejä. Tällä viikolla korkeimmaksi uutuudeksi pyrkivät turhaan muun muassa Instagram-sensaatio Benjaminin esikoisalbumi (#17) ja hyviä hittimerkintöjä kerännyt rappari Särre (#19). Itse uskoin ”alkuperäisen” Santanan paluun saavan enemmän kannatusta kuin sijan 20 edestä.

Nuo kukisti kuutossijoineen analogisyntikoiden rehabilitoinnille omistautunut instrumentaalimuusikko Sebastian Teir eli Kebu, joka on kerännyt mainetta You Tubessa ja tekemällä ohjelmia Radio Vegaan. Kebun edellinen levy kävi neljä vuotta sitten 28:ntena. Vielä pitemmältä tauolta palannut PJ Harvey debytoi uransa kolmanneksi parhaalla sijalla 16.

Jotenkin albumilistalle kelpuutettiin myös Teksti-tv 666:n 12-tuumainen ep (#15) ja samaten 12-tuumaisena vinyylinä kaupattu Nightwishin singlelohkaisu My Walden. Kun striimit ovat vallanneet ns. singlelistan, luontevin paikka noille olisi se tilasto, joka yhä mittaa biisien myyntiä. Ilmeisesti tämä ei käy siksi, että tuon listan nimi sattuu olemaan latauslista. Midprice-listakaan ei käy Nightwishin tapauksessa, koska ainakin yksi putiikki pyytää vihreästä vinyylistä peräti 26,95 euroa.

25 x Prince

Tämä taisi sittenkin olla vuoden huonoin pop-uutinen. Listataan miehen suurimmat hitit Suomessa.

1. BATDANCE ••• 1989
2. KISS •• 1986
3. SIGN OF THE TIMES •• 1987
4. ALPHABET STREET • 1988
5. THE MOST BEAUTIFUL GIRL IN THE WORLD • 1994

6. CREAM • 1991
7. GETT OFF • 1991
8. WHEN DOVES CRY • 1984
9. DIAMONDS AND PEARLS • 1991
10. MY NAME IS PRINCE • 1992

11. PARTYMAN • 1989
12. THIEVES IN THE TEMPLE • 1990
13. SEXY M.F. • 1992
14. PEACH 1993   
15. LETITGO 1994

16. GOLD 1996
17. RASPBERRY BERET 1985
18. GLAM SLAM 1988
19. GIRLS AND BOYS 1986
20. 1999 1983

21. PURPLE RAIN 1984
22. NEW POWER GENERATION 1990
23. 7 1992
24. MOUNTAINS 1986
25. EYE HATE U 1995

Striimi triplasi listaviikot

Adelen 21 putosi vihdoin, tai ainakin toistaiseksi, Top 50 -albumilistalta. Syksyllä alkanut uusi elämä kartutti sen tilastotaipaleen ennätykselliseen 148 viikkoon eli miltei kolmeen vuoteen. Mutta mukana on yhä melkoisia veteraaneja kuten Haloo Helsinki! 78 ja Ed Sheeran 85 listaviikolla. Ensi kerralla Sannin Lelukin saa vuoden täyteen.

Perinteisestihän maalis–huhtikuu on ollut hyvin vilkas äänitesesonki, joka on huuhtonut viimeisetkin joulusuosikit unholaan. Siis myynnilliseen unholaan. Kun tilasto mittaa nyt myös kuuntelua, voimme havaita suosikkilevyjen suosion jatkuvan pitempään kuin pelkät ostotapahtumat ovat antaneet ymmärtää. Oheisessa graafissa vertaillaan albumien keskimääräisiä listaviikkomääriä viikolla 15 niinä vuosina (2010–2016), kun lista on ollut 50 nimikkeen mittainen. Klikkaa suuremmaksi.

Viisi vuotta sitten Top 50 -levyjen listallaoloajan keskiarvo oli 6,04 viikkoa. Tuoreimmassa tilastossa sama luku on yli kolminkertainen, 19,98. Numeron voi olettaa jatkossakin kasvavan suoratoiston painoarvon myötä – etenkin jos tulevat levykeväät jäävät yhtä vaisuiksi kuin tämänkertainen.

21:n seurana Top 50:stä katosi kolme muutakin entistä ykköstä, David Bowien Blackstar, Olavi Uusivirran Olavi ja Viikatteen XII – Kouvostomolli. Siitä huolimatta listalle mahtuu yhä 19 ykköslevyä. Vaikka yleinen staattisuus kasvaa, kärkipäässä on levotonta ja pitkät valtakaudet entistä harvinaisempia.

Robin ja vähän kuin Robin

Olisihan se pitänyt arvata. Kun Robinin Yhdessä-albumi ilmestyi lokakuussa, se muodosti pahan kauneusvirheen esittäjänsä cv:hen jäätyään kakkoseksi, kun sen viisi edeltäjää olivat kaikki nousseet ykkösiksi. Esikoinen midprice-listalla, muut päätilastossa. Nyt yllättävän hiljaiseen kevätsesonkiin julkaistiin ties millä herkuilla pönkitetty deluxe-painos, ja Yhdessä on lopultakin ykkönen ja Robin virallisesti Suomen pisimmällä ykkösputkella uransa aloittanut esiintyjä. Neljä paaluahan oli aiemmin saavuttanut myös Poets of the Fall.

Robinin Boombox siirrettiin aikoinaan paalupaikalta suoraan midpriceen, mutta tuota ei lasketa jyrkimmäksi kärjestä putoamiseksi. Moonsorrow teki niin harvinaisen tempun romahtamalla tällä viikolla 1–14, että parempaan/huonompaan ovat 22-vuotisella virallisella viikkolistakaudella yltäneet vain Justimus (16), Eevil Stöö & Koksukoo (16) ja Mokoma (22).

Viikon korkein uutuus Khid petrasi aiempia merkintöjään: RPK:n kanssa hän debytoi toissavuonna nelosena, sitten Aivovuodon kanssa kolmosena ja nyt itsekseen kakkosena. Mutta: Khid eli Kristo Laanti on myös DJ Kridlokk, jonka Mutsi kävi niin ikään kakkosena huhtikuussa 2014. Neljä Top 4 -albumia kahdessa vuodessa, mieshän on vähän kuin Robin. (Tosin Robin ei ole vielä tietääkseni julkaissut biisiä nimeltä Myyn kaikki paitsi Kate Bushin levyt.)

Entinen nuori vertyy

Radiolistan pistetilanne on viime aikoina käynyt niin tasaiseksi, että aikamoisia keikauksia oli odotettavissa, ja tänään niitä tuli. Jonas Bluen Fast Car luiskahti ykkösestä kymmenenneksi, ja uuden johdon otti viime viikon yhdeksikkö, Sian Cheap Thrills. Kärkikymmenikössä on enää kolme kotimaista biisiä, niistäkin kaksi viimevuotisia. Suomen kunnian puolustaminen delegoidaan täten Antti Tuiskulle, jonka Pyydä multa anteeks kunnolla harppasi 16. sijalta neljänneksi.

Englanninkielisen suomimusan ahdinkoa torjuu urheimmin nuori Alex Mattson, jonka striimihitti UFO etenee myös radiosoitossa, 39–25. Semifloppien kurimukseen joutunut Isac Elliot yrittää nyt raidalla Worth Something, joka debytoi latauslistan 14:ntenä. Neljä sijaa ylemmäs teki paluun Volbeat, jonka poissaolon aikana rockin asema radioaalloilla on muuttunut täysin. The Devil’s Bleeding Crown tuskin seuraa Fallenia ja Cape of Our Heroa radiotilaston kärkipäähän.

Alasuhdanteessa ovat myös albumeilta jälkikäteen lohkaistut singlet, kuten näemme vaikka tapauksesta Adele. When We Were Young teki 25:n ilmestyttyä pikavisiitin latauslistan kolmoseksi, mutta ei herättänyt oikeastaan mitään reaktioita saatuaan alkuvuonna kakkossinglen statuksen ja päästyään suoratoistolevitykseen. Nyt biisi on lopulta noteerattu radioissa vähän paremmin ja nousi 66. sijalta 37:nneksi. Ehkä se vielä siitä.

Yksi on mutkikas numero

Käyn välillä Wizard of Loose -joukkuemusavisassa, jonka kysymysnikkarit jaksavat ilahduttaa kekseliäisyydellään, etenkin kuvantunnistusosuudessa. Viimeksi huomasin kuitenkin pasmojeni sekoavan, kun piti tunnistaa kotimaisia ”yhden hitin ihmeitä”. Tuo teemahan, samoin kuin kesähittiys, pyörii selvästi enemmän tunteen kuin tiedon varassa eikä juuri onnistu minua sykähdyttämään. Kuinka ne kehtaavat väittää hittiartistiksi jotakuta, joka ei koskaan noussut listoille?

Kunnollisen listahistorian maissa on yhden hitin ihmeitä joskus eroteltu tiukoin tilastollisin perustein (esimerkiksi ”ei muita Top 40 -merkintöjä”), mutta niissäkin on tilaa tulkinnalle. Hyväksytäänkö kerran menestynyt sooloartisti, jolla on myös menestyksekäs yhtyetausta? Legendaarisen Iltatuulen viestin laulaneet Aikamiehet lauloivat 25 vuotta myöhemmin todennäköisesti täysin uudistuneella kokoonpanolla Dannyn taustalla hitissä Tämä taivas, tämä maa – viekö se heiltä YHI-statuksen?

Suomessa on usein yhdellä hitillä saatu kaupaksi myös paljon, jopa platinamäärin albumeita – kuka muistaa Las Ketchupin? Ei kuitenkaan aina. Niinpä puritaanisin YHI-määritelmä on yksi listahitti ilman albumilistakäyntiä. Tämän sarjan kärkeen nousevat lapsitähdet Jari Huhtasalo (Äideistä parhain), Jaana ja Tiina (Mustan kissan tango) ja Risto Räppääjä (Ei hassumpaa). Sekä Loosen visassakin huomioitu Taisto Ahlgren (Pettäjän tie).

Ulkomaansarjan voittaja olisi The Art Companyn Susanna vuodelta 1984 eli aika kaukaa sekin. Ihan viimeaikaisia tähdenlentoja ei voi vielä julistaa YHI:ksi, mutta eiköhän neljän vuoden takainen helmi, Gotye featuring Kimbran Somebody That I Used to Know ala jo täyttää kriteerit?

Kultaista pohjatyötä

Elastinen on lypsänyt tv-ohjelmastaan jo kolme hittiä Spotifyn päivälistojen ykköseksi. Lempo- ja Oota mua -biiseissä vierailivat tutut listanimet Lauri Tähkä ja Johanna Kurkela, mutta tuorein kärkibiisi Täytyy jaksaa nosti ensimmäistä kertaa hitintekijäksi koomikko Sami Hedbergin. Noiden välissä on julkaistu vähän maltillisemmin menestyneitä äänityksiä, ja nähtäväksi jää, kumpaan kategoriaan eilen päivänvalon nähnyt Anssi Kela -yhteistyö päätyy.

Elastinen feat -kappaleet julkaistaan yhteisenä albumina 6. toukokuuta, ja projekti tuntuu suorastaan räätälöidyltä voimassa olevaan kultalevysysteemiin – nykysäännöissä jokaisen biisin kaikki striimit nimittäin lasketaan mukaan jo ajalta ennen albumin ilmestymistä. Ka-ching!

Tulevaisuudesta innostuneen tiedotteen mukaan ”ohjelmasta nyt julkaistut kappaleet ovat niittäneet menestystä Spotifyn top 50 -listalla ja ne ovat valloittaneet radioiden soittolistoja jo ensimmäisistä julkaisuviikoista lähtien.” Jälkiosan ”valloitukselle” on pakko tyrskähtää, koska edelleenkään noita biisejä ei ole näkynyt Top 100 -radiolistalla. Nelosen radioiden torjuvasta linjasta on lipsuttu sen verran, että Oota mua on soinut jonkin verran Suomipopilla. Lipsahtamista olisi sen sijasta odottanut Hedbergin kohdalla, koska hänen Grillit huurussa -ohjelmaansa on esitetty juuri Nelosen kanavilla.

Jumalten voitto

En saa tabletilla blogipäivityksiini kuvia haluamassani muodossa, joten loin tämän tiedoston ennen reissuani ja latasin kuvan siitä albumista, jonka todennäköisyys korkeimmaksi uutuudeksi oli mielestäni, no, korkein. Kas: vaikka Moonsorrow'n tähän asti paras sijoitus oli 7 ja edellisestä levystä aikaa viitisen vuotta, Jumalten aika säntäsi ykköseksi asti.

Hyvän vastuksen tarjosi toinen kotimainen metalliryhmä, joka palasi vielä pitemmältä tauolta ja joka Moonsorrow'n tapaan oli aiemmin netonnut neljä Top 20 -sijoitusta, paras 10:ntenä. Thunderstone ylsi niin ikään uuteen enkkaan, joka nyt on viitossija. Harkitsin kuva-aiheeksi myös Pet Shop Boysia, joka viimeksi palasi näyttävästi kärkiviisikkoon, mutta Super sai tyytyä kunniakkaaseen kahdeksanteen sijaan.

Kanye West onnistui sähläämään lahjakkaasti The Life of Pablon julkaisun ja Tidal-jakelun kanssa, mutta niin vain onnistui myös nappaamaan parhaan listasijansa Suomessa (#12). Edeltäjä Yeezus kävi 13:ntena ja pari muutakin Top 20:ssä. Ensikertalaisina vastaanotimme tilastoon 30 vuotta sitten Kokkolassa perustetun Wentus Blues Bandin (#35) ja japanilaisen Babymetalin (#45).

50 kuvitelmahittiä

Katsellessani radio- ja striimilistojen yhä toisistaan erkanevia polkuja aloin miettiä, miten muinainen 50 hittiä -lista (1992–2007) toimisi tässä hajamaastossa. Se kannattaisi laatia näin perjantaisin, kun Spotifynkin viikkolista on tuore, ja helpoin resepti kuuluisi näin: 2/5 suoratoistoa, 2/5 radiosoittoa, 1/5 latauksia. Jos resepti sisältäisi albumilistatietoja, se ei olisi helppo.

Ja katso! Siitä tulisi suunnilleen tällainen. Alan Walkerilla saattaisi olla menossa ehkä kolmastoista ykkösviikko.

1. Alan Walker: FADED
2. Sanni: ETTÄ MITÄHÄN VITTUA
3. Sia ft Sean Paul: CHEAP THRILLS
4. Antti Tuisku: PYYDÄ MULTA ANTEEKS KUNNOLLA
5. Jonas Blue ft Dakota: FAST CAR
6. Tungevaag & Raaban: WOLF
7. Mikael Gabriel: HELIUM
8. Evelina: SIREENIT
9. Nikke Ankara: ETTEI NYT VAAN SATTUIS MITÄÄN
10. Fifth Harmony ft Ty Dolla Sign: WORK FROM HOME

11. Tinie Tempah ft Zara Larsson: GIRLS LIKE
12. Elastinen ft Johanna Kurkela: OOTA MUA
13. Yö: MINNE TUULET VIE
14. Alex Mattson ft Solamay: UFO
15. Major Lazer & Moti ft Ty Dolla Sign, Wizkid & Kranium: BOOM
16. Elastinen ft Lauri Tähkä: LEMPO
17. Lukas Graham: MAMA SAID
18. Vesala: TEQUILA
19. Juha Tapio: ELÄKÖÖN
20. Coldplay: HYMN FOR THE WEEKEND

21. Anna Puu: KOHTA VAPAITA
22. Cheek ft Nikke Ankara ym: ME OLLAAN NE PT. 2
23. Apulanta: VALOT PIMEYKSIEN REUNOILLA
24. Chisu: TÄHDET
25. DNCE: CAKE BY THE OCEAN
26. Mäkki: PAKASTIN
27. Vigiland: PONG DANCE
28. Ollie: ONGELMA
29. Justin Bieber: LOVE YOURSELF
30. The Chainsmokers: DON’T LET ME DOWN

31. Vesala: TYTÖT EI SOITA KITARAA
32. Kasmir: AMEN
33. Vilma Alina ft Teflon Brothers: JUHA88
34. Ellinoora: LEIJONAKUNINGAS
35. Johanna Kurkela: KUOLEVAINEN
36. Disturbed: THE SOUND OF SILENCE
37. Evelina ft Mikael Gabriel: HONEY
38. Sandra Lyng: PLAY MY DRUM
39. Twenty One Pilots: STRESSED OUT
40. Roope Salminen & Koirat ft Anna Abreu: VOODOO

41. Zayn: PILLOWTALK
42. Lucas: KAUNIITA YHDESSÄ
43. Laura Närhi: SUPERSANKARI
44. Rihanna ft Drake: WORK
45. Drake ft Wizkid & Kyla: ONE DANCE
46. G-eazy & Bebe Rexha: ME, MYSELF & I
47. Selena Gomez: HANDS TO MYSELF
48. Mike Posner: I TOOK A PILL IN IBIZA
49. Olavi Uusivirta: TANSSIT VAIKKA ET OSAA
50. Nikke Ankara ft Ollie: EN TIIÄ SUN NIMEE

Pitkä lama

Hiljattain kirjoitin huomionani, että Suomen ja suurten markkina-alueiden hittilistat ovat yhdenmukaistuneet suoratoiston yleistymisen myötä. Tämä lienee ilouutinen suomalaisille musiikkitoimittajille (tai heidän tekstiensä lukijoille), joille tunnetusti on vaikeaa lokalisoida maailmantähdistä kertovat juttunsa – siis muokata ne suomalaiseen näkökulmaan, suomalaisille lukijoille.

Malliesimerkin saimme eilen Helsingin Sanomien Mariah Carey -konserttiarviosta, jossa päiviteltiin ”huippusuosion jälkeistä lamaa” ja hämmästeltiin viiteentuhanteen jäänyttä katsojamäärää. Paljonkohan Aleksi Kinnunen arvelisi Careyn kyenneen vetämään väkeä Areenaan tuon mainitun huippusuosion aikaan, ja milloin tämä huippusuosio oli? Vai ajateltiinko tässä kuitenkin naisen rapakontakaista statusta, joka on aina ollut ihan toisella tasolla?

Suomen albumilistalla ei ole nähty yhtään Careyn levyä koko 2000-luvulla. Hänellä oli yksi listaykkönen vuonna 1994, joka johtui yhdestä biisistä. Tuo Music Box -albumi kävi tuoreeltaan syyskuussa 1993 vain sijalla 25 ja alkoi myydä vasta Without Youn ilmestyttyä singlenä. Mikään muu hänen studiolevyistään ei päässyt edes top teniin. Noista ajoista on yli 20 vuotta – mitä järkeä on ottaa noin etäinen menneisyys mittatikuksi, kun ei edes ole aiempia Suomen-keikkoja joihin verrata?

Toistuvan ihmetyksen lähde on myös tietynlaisille (nais)artisteille karttuneen iän käyttäminen väheksynnän välineenä. Carey on 46-vuotias eli sukupolven verran nuorempi kuin moni kanonisoitu äijä, joiden hittiajoista on vielä pitempi aika, mutta se ei keikkakriitikkoja häiritse. Näitä on nähty ennenkin – muistan blogini alkuaikoina kommentoineeni saman lehden samaa asennetta huokuvaa Madonna-kolumnia. Mihin pyrit, Hesari?

Nelivärinen tiiseri

Hittivuosilista 2015:n valmistumisessa otettiin iso askel, kun siihen liittyvä albumilistapisteytys loppui maaliskuun lopussa. Lisäsin nuo pisteet laskutaulukkoon ja tein alustavan tilaston, jota jatkossa korjaillaan niiden biisien osalta, jotka yhä roikkuvat radio- tai latauslistalla. Suoratoistossa viimevuotiset hitit ovat jo kutakuinkin unohtuneet.

Paitsi eihän se noin yksinkertaisesti suju. Viime vuoden osalta sain ensi kertaa merkityksi ns. singlelistan ja latauslistan sijoitukset erikseen ja määritellyksi niille omat painoarvot. Ei liene vaikea arvata, että latausten kerroin putosi ja putoaa tämän vuoden osalta lisää. Eri osa-alueiden vaikutuksen lopputuloksiin voi laskea monella tavalla, esimerkiksi erottelemalla prosentuaaliset osuudet Top 100 -hittien pisteistä. Keskeneräisessä listassani tuo jakauma on nyt tämmöinen:
Suoratoisto (singlelistan sijat 1–20) 35,6 %
Radiosoitto (listasijat 1–40) 28,7 %
Lataukset (listasijat 1–30) 20,9 %
Albumilista (mukana myös suoratoistoa) 14,8 %

Tuokaan ei kerro kaikkea, koska joidenkin osa-alueiden sisäiset piste-erot ovat suurempia kuin toisten. Havainnollistan tätä oheisella graafilla, jossa on tämänhetkisten Top 30 -biisien pistejakauma – osa-alueet on merkitty eri väreillä. Siitä näkee, että vaikka albumipisteiden osuus on alle 15 prosenttia, ne vaikuttavat sijoituksiin varsin paljon. Näkee myös sen, että vaikka latauslistan merkitys on pudonnut, sen pisteet myötäilevät kokonaisuutta kaikkein parhaiten. Kaikilla hiteillä on vihreä palkki. (Klikkaa isommaksi)

Keskeneräisen tilanteen julkistaminen vihjaa tietysti, että voitte tehdä parannusehdotuksia – kertoimia ei ole hakattu kiveen, ja listahan ei valmistu vielä moneen viikkoon. Harjaantunut silmä pystyy ehkä myös tunnistamaan yksittäisiä biisejä. Mikä on tuo radiopisteetön, mikä striimipisteetön? Veikkauksia vastaanotetaan.

Ykkösten ykkönen

Vaikka Ruger Hauerin tähän asti paras albumilistasija oli 15, tämän viikon ykkösyys ei päässyt yllättämään. Sen sai ennakoitua Spotifyn päivälistoille ryöpsähtäneistä albumiraidoista – ja tietenkin siitä, että trion jäsenistä Paperi T ja Pyhimys nousivat soololevyineen viime vuonna listakärkeen ja ovat yhä mukana Top 50:ssä. Nyt he etenivät Maturella siihen artistieliittiin, jonka jäsenillä on paalupaikka sekä sooloilijana että yhtyeen jäsenenä.

Eliittiasemasta joutuu yhä haaveilemaan One Directionista lähtenyt Zayn, jonka Mind of Mine debytoi kolmossijalla. Toistaiseksi sooloura on liidellyt suunnilleen samoissa korkeuksissa kuin bändilläkin, mutta tarkkailkaamme listaviikkojen kertymistä. One Directionin Made in the A.M. on nyt mukana 20. kertaa, ja sen kaikki viisi albumia ovat keränneet vähintään tuon 20 listaviikkoa. Siinä Zaynille tavoiteltavaa.

Ns. singlelistalle ei saatu yhtään uutuutta, mutta Spotifyn päivälistoille on taas ehtinyt kehittyä ihan eri meininki. Ykkössijaa ovat vaihdelleet Nikke Ankaran Ettei nyt vaan sattuis mitään ja Elastisen telkkulaulu Oota mua, jossa tällä kertaa vierailee Johanna Kurkela. Kolmantena uutuutena Spotify-podiumin täydentää Evelinan Sireenit. Jos Elastinen syrjäyttää itsensä seuraavan singletilaston kärjestä, Kurkela saa uransa ensimmäisen ykköshittibiisin millään virallisella listalla.

Merkkikuukausi 4/2016

Sarjassa juhlitaan artisteja, joiden ensikäynnistä Suomen listoilla tulee tässä kuussa kuluneeksi pyöreähköjä vuosia.

55 vuotta: Eino Grön
Kuutisen vuotta vankkana ja yli 30 vuotta pätkittäisenä jatkuneen hittiputken aloitti single ja ep Karnevaalitango.

50 vuotta: Päivi Paunu
Aamulla varhain -singleä seurasi viisi isoa hittiä, joista kolme käännöksiä, yksi syksynsävel ja yksi euroviisu.

40 vuotta: Taiska
40 vuotta: Tina Charles
Taiskan ensimmäisen tilastomerkinnän toi tietenkin Mombasa-single. Netflixin River-sarjan tärkeänä osana soiva I Love to Love nosti Charlesin samannimisen albuminkin nelossijalle.

35 vuotta: Kauko Röyhkä
35 vuotta: Kim Wilde
Uusia tansseja on saanut seuraajikseen tilastoihin 29 Röyhkä-albumia. Kim Wilde käynnisti uransa lyhytjänteisemmin mutta peräti hittivuosilistan ykkössijan arvoisesti Kids in America -sinkkuineen.

30 vuotta: Samantha Fox
30 vuotta: Bangles
Foxin Touch Me (I Want Your Body) -single oli lähes yhtä räväkkä alku kuin Wildella. Bangles ei koskaan saavuttanut meillä ansaitsemaansa suosiota, mutta kolme albumi- ja viisi singlemerkintää sentään kertyi.

25 vuotta: Klamydia
25 vuotta: Aknestik
25 vuotta: De La Soul
Röyhkääkin pitemmän ansioluettelon keränneen Klamydian nosti listoille ep Säynäväynäviä. Aknestikille saman teki single Naapurin parrakas lentovaris. De La Soulin Ring Ring Ring (Ha Ha Hey) ylsi sekä single- että paikallisradiolistan ykköseksi.

20 vuotta: Captain Jack
Kaikki luulivat, että se Suomesta platinalevyn hakenut kapteenihattuinen heebo oli Captain Jack. Mutta kun heebo kuoli, Captain Jack ei kuollutkaan.

15 vuotta: Asa
15 vuotta: Don Johnson Big Band
Asa käytti vielä taiteilijanimeä Avain, kun Roihuvuori-single eteni kärkikymppiin. Don Johnson Big Bandinkään sisääntulo ei ollut näyttävä, sillä esikoisalbumi Support de Microphones ilmaantui midpricelistalle vuosi julkaisunsa jälkeen.