Duo #11: Baccara

Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.

Mayte Mateus (s. 1951) ja Maria Mendiola (s. 1952), ESP

Mayte ja Maria bongattiin esiintymästä Fuerteventuralla saksalaistuottaja Rolf Sojan hoteisiin, ja esikoissinkku Yes Sir I Can Boogie******* oli valtava hitti pitkin Eurooppaa syksyllä 1977. Täysin svengitön germaaniperäinen hölkkä on aina omiaan iskemään suomalaisiin – tällä kertaa jopa niin, että Baccara-albumista tuli viiden kuukauden ykkösputken myötä äänitehistoriamme ostetuin ulkomainen levy yli vuosikymmeneksi. Lisätukea antoi single Sorry I’m a Lady***.

Darling****- ja euroviisuissa Luxemburgia edustaneen Parlez-vous Francais** -sinkkujen pohjustama Light My Fire jaksoi vielä seiskasijalle, mutta loppuvuoden 1978 kokoelma ja sitä seurannut Colours jäivät ulos listoilta. Jälkimmäisen avausraita Ay Ay Sailor muuntui vielä Raul Reimanin tekstillä jukebox-hitiksi Tartu käteen ja tykkää vähän (esittäjä Maisa Tammi). Mayte ja Maria riitaantuivat 1980-luvun alussa ja pyörittävät yhä kumpikin omaa Baccaraansa. Mayten versio osallistui 2004 Ruotsin viisukarsintaan biisillä Soy tu Venus, joka nousi Suomen radiolistan sijalle 20.

Sekä Yes Sir I Can Boogie että sen b-puoli Cara mia suomennettiin Einille erillisiksi hiteiksi Yes Sir, alkaa polttaa** ja Rakastua voisit aivan pikkuisen. Historiankirjat syystäkin kavahtavat sen kertomista, että Maarit ja Irina Milan suostuivat levyttämään Mami-nimellä yhdeksän (!) Baccara-biisiä diskokokoelmalle Disco Shock. Vuonna 1995 M.A. Nummisen Yes sir, olen boogie* ilmaantui radiolistan kolmoseksi.

Vanha on uusi uusi

Anna Puu on nyt kerännyt kahdella peräkkäisellä albumilla yhteensä enemmän ykkösviikkoja kuin kukaan muu virallisten viikkolistojen aikakaudella (1994–). Esikoislevyn 12 paalupaikan jatkoksi Sahara viettää nyt kahdeksatta viikkoaan kärjessä, mistä summaksi tulee 20. Tätä ennen Bon Jovilla oli 19 ykkösviikkoa (12+7) vuosilta 1994–95. Saharan saldo on paljolti karttunut vastuksen puutteen ansiosta, mutta parempi että hiljaisinakin aikoina ykkössijat päätyvät levylle, joka on osoittanut ansaitsevansa ykkösstatuksen kuin mille tahansa random-hörhölle.

Viikon korkein debyytti 25:ntenä on Warnerin hyvin sekalainen (Jerry Lee Lewisista The Baseballsiin) perinnerokkitupla Happy Days. Pinkin neljä ensimmäistä pitkäsoittoa sisältävä boksikin ilmaantui 42:nneksi, mutta ainoa varsinainen uutuus on Andrea Bocellin Carmen sijalla 48. Aika alhainen positio suosikkivokalistille, ja sekin tuli vasta toisella myyntiviikolla. Samaan aikaan julkaistu Sting eteni 13 askelmaa sijalle 20.

Singletilastoon on yritetty saada eloa merkkaamalla neljä biisiä uutuuksiksi (tai ainakin ekalle listaviikolle), mutta mikään niistä ei ole sellainen. Sinkkulista on jälleen identtinen latauslistan Top 20:n kanssa.

Duo #12: Neon 2

Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.

Jussi Rainio (s. 1965) ja Rami Alanko (s. 1968), FIN

Elokuussa 1992 käynnistetyn 50 hittiä -listan alkuaikojen kärkinimi oli Neon 2 kolmella jättihitillään Polku****, Tässä talossa***** ja Kemiaa*****, jotka sopivat sekä iskelmä- että popradioille. Vaikka Tässä talossa jäi Syksyn sävel -kilpailun yhdeksänneksi, kansa osti Polku-albumin ykkössijalle platinaluvuin, ja siitä irtosivat hiteiksi myös Sikin sokin sinussa* sekä Supernova*.

Syksyllä 1993 julkaistu Rivien välistä -albumi nousi neljänneksi eikä poikinut enää kuin kaksi hittiä, Kerro mikä mun oikein on** ja (Baby) sä oot pop**. Loru ei kuitenkaan lopahtanut siihen, vaan radiot uskoivat duoon ja soittivat Top 10 -hiteiksi vielä neljä vuosien 1995–96 biisiä, Harmaan sävyjä*, Hattu täynnä tähtiä, Ei yksinäinen unta saa* ja Sinua rakastan. Albumi Viides vuodenaika pistäytyi sijalla 11.

Keikkayleisö oli kuitenkin kadonnut kaksikolta niin, että pillit pistettiin pussiin. Rainio sai 1997 radiohitin duetoimalla Inkan kanssa (Mä en rakasta sua enää), ja yhteisalbumi Ressu Redfordin kanssa kävi 36:ntena viime marraskuussa. Kokoelma Hattu täynnä tähtiä – 18 suosikkia julkaistiin 2004 ja saavutti sijan 30.

Niin 2007

Viimeaikainen listatietokannan päivitysprojektini on saanut katsomaan vuoden 2007 tapahtumia uusin silmin. Tuolloin helmikuussahan julkistettiin ensimmäinen virallinen latauslista, mutta virallinen singlelista pyöri edelleen pelkkien fyysisten levymyyntien varassa. 50 hittiä -listaan laskettiin noiden kahden pisteet tasavertaisina, ja kun myynnit lopulta yhdistettiin lokakuussa, singlelista alkoi tuntua niin uskottavalta ja 50 hittiä -lista niin merkityksettömältä suhteessa työmääräänsä, että lakkautin jälkimmäisen joulukuun lopussa.

Olen vasta nyt kirjannut tuon ajan singlemyyntilistan sijoituksia tietokantaani ja huomannut, kuinka omituiseksi meno kalkkiviivoilla muuttui. Koska sen painoarvo putosi 50 hittiä -listan kannalta, en tuolloin pitänyt sen omituisuuksia järin suurena päänsärkynä, mutta nyt sen läpikahlaaminen on ollut sangen työlästä. Joka viikko mukaan ryöpsähti toinen toistaan obskuurimpia dance-äänitteitä, kun kuluttajaostosten määrä putosi ja tiskijukkien uutuustilaukset nousivat hallitsevampaan asemaan.

Katsokaa vaikka tätä tilastoa, tai tätä. Jälkimmäisestä näkee, että taannoisessa Erasure-postauksessani oli virhe – duo kävi singlelistallamme vielä toukokuussa 2007. Noissa viimeisissä singlemyyntilistoissa oli myös tavallista enemmän väärinkirjoitettuja nimiä, mutta vanha kunnon discogs.com auttoi ottamaan paremmin selvää, minkälaisia ”hittejä” meille onkaan rekisteröitynyt.

Aika turhauttavaa merkitä ns. hitiksi sadoittain äänitteitä, joita ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua kansansuosikeiksi, mutta purin hammasta ajatellen, että kyseessä on vain verrattain lyhyt ajanjakso. Kun huomasi samojen esittäjänimien silloin tällöin toistuvan, homma tuntui vähemmän randomilta. Välillä myös klikkasin discogsin videolinkkejä muistuttaakseni itseäni, että kyse on populaarimusiikista. Ihan hyvää tavaraahan sekaan mahtui. Ja nyt pahin kahlaus on ohi – lista normalisoitui merkittävästi heti, kun lataukset tulivat siihen mukaan.

Duo #13: Wham!

Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.

George Michael (s. 1963) ja Andrew Ridgeley (s. 1963), GBR

Vuoden 1983 esikoisalbumilta, kahdeksanneksi nousseelta Fantasticilta julkaistiin paljon sinkkuja, joista Young Guns (Go for it)* ja Bad Boys** näkyivät Suomenkin Top 20:ssä. Varsinainen Wham!-ilmiö oli kuitenkin seuraavan vuoden platinalevy ja listaykkönen Make It Big, jonka ensimaistiainen Wake Me Up Before You Go Go**** nosti duon megasuosioon myös USA:ssa.

Whamin duoasetelma horjahteli alusta asti näkyvien, soolonakin menestyneiden taustatyttöjen takia (Dee C. Lee, Pepsi & Shirlie), ja lisähämmennystä aiheutti Careless Whisper**** -balladin lohkeaminen singleksi George Michaelin nimissä. Seuraajat Freedom**, Last Christmas* ja I’m Your Man** olivat taas Whameja, mutta jäähyväiskokoelmaa, 11:nneksi noussutta The Finalia (1986) edelsi toinen George-single A Different Corner*. Statistiksi ajautuneen Ridgeleyn sooloura jäi pannukakuksi.

Kokoelma If You Were There kävi listalla 1997, ja latauskauppa antoi uuden elämän joululaululle Last Christmas, joka on kolmena viime vuonna kiivennyt singlelistamme sijoille 16, 3 ja 9. Se oli myös single- ja radiohitti vuonna 1995 tanskalaisen Whigfieldin esittämänä, ja lukuisista muista versioista mainittakoon (vaan ei kuunneltakoon) Timo T.A. Mikkosen Joulusydän (1989). George Michaelin soolotuotantoon sisältyy viisi Top 10 -albumia, mutta myös floppeja.

Veteraanien vipinävuoro

Vaikka eivät mitään normijulkaisuja olekaan, Kornin (14) ja Stingin (33) olisi luullut kiipeävän ylemmäs näinä hiljaisina aikoina. Esimerkiksi Saksassa cd/dvd Remember Who You Are debytoi neljäntenä ja orkesterikierrätyksiä sisältävä Symphonicities seitsemäntenä. Sama temppu meillä olisi nostanut Stingin ekaksi tänä vuonna kahdella albumilla Top 10:ssä käyneeksi ulkomaiseksi artistiksi, mutta ei sitten.

Edes Lady Gaga ei ole tuohon tuplaan yltänyt, mutta seiskasta kakkoseksi petraava The Fame Monster on roikkunut koko vuoden 11 myydyimmän joukossa. Chisun Vapaa ja yksinkään ei ole missään vaiheessa pudonnut 16. sijaa alemmas. Kolmannella yläpään veteraanilevyllä, Musen The Resistancella on paljon värikkäämpi menneisyys – se on tehnyt viisi re-entryä ja harppasi keikka-avusteisesti 37. listaviikollaan 30 askelmaa nelossijalle. Joka on sama kuin missä albumi debytoi viime syyskuussa.

Koska kesäapatia jatkuu vielä ainakin kuukauden, hiljalleen kasvavalla hitillä ehtisi vallata hyvät asemat albumilistalla ennen syksyn äänitehyökyä. Tätä näyttää puuhaavan Pariisin kevät, jonka Tämän kylän poikii on nosteessa radiolistan neljäntenä ja singlelistan viidentenä. Astronautti-albumi elpyi tällä viikolla 35. sijalta 21:nneksi, ja sen edeltäjä Meteoriitti ilmaantui midprice-tilaston hopeakorokkeelle.

Duo #14: Taikapeili

Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.

Hanna-Riikka Siitonen (s. 1970) ja Nina Tapio (s. 1972), FIN

Kun Taikapeili perustettiin, tuottaja Kristian Maukonen ei vielä ollut 1990-luvun tehokkain hittimaakari eikä hän edes paljastanut levytyssopimusta hakiessaan, että laulajat olivat tunnettujen musiikkiperheiden jälkikasvua. Duon teki tunnetuksi esikoissingle, sinkku- ja radiolistan ykkönen Jos sulla on toinen****** (1994), joka kuulosti Suomen vastaukselta edellisvuoden menestystarinalle, Ace of Baselle.

Seuraa johtajaa*** vauhditti Suuri salaisuus -albumin nousua kolmoseksi, ja parin pienemmän hitin jälkeen jouluksi julkaistua lisäpainosta ryyditti Mamba-cover Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä***. Myös Jope Ruonansuun väännös Jos sulla on toinen mies oli Top 10 -radiosuosikki. Tuplaplatinasukseen perään julkaistiin rivakasti kakkossijan saavuttanut Nähdään taas (1995), jonka hittejä olivat Nyt kun nähdään taas (moi!)**** ja Sinä kesänä**.

Taikapeili palasi neljän vuoden tauolta vahvoilla radiohiteillä Jäätynyt maa* ja Aina kun sä meet**, mutta albumi Nukahda jos uskallat jäi sijalle 34. Siitonen ja Tapio ovat esiintyneet myöhemminkin yhdessä muun muassa viisukarsinnoissa ja Idols-ohjelmassa, mutta Taikapeili-levyjä ei ole julkaistu kuin nuo kolme.

A:sta lopultakin Ö:hön

Viimeviikkoinen ulkoilma ei ollut minun heiniäni, joten aikaa kului muun muassa lista-arkistojen parissa. Sisältää hitin -kirjassa käyttämääni tietokantaan oli merkitty radiolistasijoitukset vain 10 parhaan osalta, mutta 50 hittiä -listan lopettamisen jälkeen (2008–) olen noteerannut hiteiksi kaikki Top 20:ssä kävijät. Täydensin sijat 11–20 siltä ajalta, kun 50 hittiä -listan sivutuotetta Suomen Radiolistaa julkaistiin erikseen, eli lokakuusta 1997 joulukuuhun 2007.

Jokseenkin kaikkien Top 20 -radiohittien pisteet riittivät aikoinaan myös 50 hittiä -listalle, joten uusia biisejä tietokantaan tuli vain kourallinen – mutta yhtä niistä voi pitää sangen merkittävänä. Aiemmin mukana ei ollut yhtään Ä- tai Ö-alkuista esittäjää, vaan aakkosjärjestyksen päättivät Nina Åström ja Åttopojat. Marraskuussa 2004 radiolistan 18:ntena kävi kuitenkin kuvan Öiset kitarat -yhtye kappaleella Juna on mennyt.

Vaikka pidin operaatiota pienehkönä, joidenkin nimien ansioluettelo vankistui huomattavasti. Esimerkiksi Avril Lavignen hiteistä vain kaksi on ollut Top 10 -radiolistalla, mutta seitsemän Top 20:ssä. Maija Vilkkumaalle merkittiin samat parannukset. Red Hot Chili Peppersin sarake täydentyi yhdestä seitsemään. Vaikka tietokantaan tuli lisäbiisejä yhteensä vähän, Janne Tulkin ansioluettelo onnistui pitenemään kahdella nimikkeellä.

Duo #15: Heart

Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.

Ann Wilson (s. 1951) ja Nancy Wilson (s. 1954), USA

Vaikka Heartin perustivat 1970-luvun alussa aivan muut muusikot, Suomen listoille lopulta vuonna 1986 tunkeutunut inkarnaatio henkilöityi vahvasti Wilsonin sisaruksiin. Heart-albumi kävi korkeimmillaan vain 17:ntenä, mutta roikkui mukana 22 viikkoa useiden sinkkulohkaisujen avulla. Top 20:ssämme käyneen Neverin sijasta levyltä muistetaan parhaiten jenkkiykkönen These Dreams, heartmaisen voimaballadin prototyyppi.

Kahta seuraavaa pitkäsoittoa, kakkossijoille nousseita Bad Animalsia (1987) ja Brigadea (1990) vauhdittivat myös voimaballadit, Alone** ja All I Wanna Do Is Make Love to You**. Alkujaan I-Tenin 1983 levyttämää Alonea ovat kierrättäneet pikkuhitiksi suomalainen Warmen 2001 ja Celine Dion 2007. Heartin levytys nousi keväällä 2009 latauslistalle Kuorosodassa esitetyn Timo Kotipellon kuoroversion innoittamana.

Vuoden 1993 Desire Walks On pääsi vielä 16:nneksi, mutta sen jälkeen kitaristi Nancy keskittyi perhe-elämään ja aviomiehensä Cameron Crowen elokuvien musiikkiin. Heart palasi 2000-luvulla sekä lavalle että levylle edelleen tiuhaan vaihtuvine taustamuusikkoineen, mutta menestys ei ole ollut tilastollisesti mitattavissa.

Viihdeuutisten siirtomaassa

Päivän pop-lööppi on Robbie Williamsin paluu Take Thatiin ja marraskuussa ilmestyvä kimppa-albumi. Britanniassa sitä voi pitää merkittävänä uutisena, koska kvartetti-Take Thatinkin viimeaikaiset levyt ovat menestyneet siellä jopa Williamsia paremmin – sen sijaan esimerkiksi Suomessa mikään niistä ei ole edes käväissyt myyntilistoilla, ja muukin Eurooppa on suhtautunut miltei yhtä kylmäkiskoisesti.

Mutta koska brittimedia on yhä täkäläisen viihdepalstarehun elintärkeä lähde, brittiviihdeuutinen on automaattisesti viihdeuutinen myös Suomessa. Mielenkiintoista, että kun Reutersin taustoitus painotti juuri brittisuhdanteita (”Take That reformed without Williams in 2005 and have seen their popularity in Britain soar in recent years while Williams' solo career has faltered”), niin Yleisradiossa tuo kohta poistettiin. ”Neljä muuta jäsentä lopettivat vuosi Williamsin lähdön jälkeen, mutta tekivät onnistuneen paluun 2005. Williamsin suosio on sen sijaan hiipunut viime vuosina.”

Suhteellisuudentaju on koetuksella myös brittiläisillä listaentusiasteilla, jotka nettiryhmissään ehtivät jo spekuloida syksyn albumiaikataulut uusiksi – muiden suosikkien kun ei kannata julkaista mitään marraskuussa, kun kumminkin jäävät Take Thatin jalkoihin. Jotkut väittävät tosissaan, että huhutun uuden Michael Jackson -musiikin ilmestymistä pitäisi tuon takia aikaistaa tai myöhäistää!

Kyllähän odotettujen levyjen julkaisupäivissä hiukan tarkkaillaan muita, jottei ihan samaan aikaan lyödä kaikkia kortteja pöytään, mutta kuukauden turvallisuusväli on liioittelua. Muistatteko, kun syksyllä 2007 Lauri Tähkän ja Nightwishin albumit ilmestyivät viikon välein? Okei, Tähkä sai aluksi vain yhden ykkösviikon, mutta palasi myöhemmin kärkeen, ja kumpaakin kaupattiin yli 125.000 kappaletta. Ovat muuten edelleen tuoreimmat sadantonnin kerholaiset Suomessa.

Vapaus on riistoa

Anna Puu on omaksumassa viimevuotiset kujeensa. Idols-löydön esikoisalbumihan palasi neljä kertaa listan huipulle sieltä pudottuaan ja keräsi yhteensä 12 ykkösviikkoa. Sahara putosi ensimmäisen kerran viime viikolla Kentin syrjäyttämänä, mutta on nyt taas – kuudetta viikkoa – kärjessä. Kuka on seuraava tuuppaaja?

Sesongin softiudesta kertoo se, että viikon uutuudet sijoittuivat kaikki edeltäjiään korkeammalle. M.I.A.n Maya (9) paransi Kalan noteerauksesta 29 sijaa, ja Enrique Iglesias (11) on ylempänä kuin koskaan aiemmin urallaan – samoin aiemmin kahdesti 19:ntenä käynyt Soilwork (14). Kylie Minogue (22) on virallisten viikkolistojen aikana päässyt kerran pari pykälää ylemmäs, mutta silloin menoa siivitti jättihitti Can’t Get You Out of My Head (2001).

Hyytynyttä singletilastoa elävöittää 12:ntena debytoiva Kaija Koon Vapaa, Apulanta-levymerkin Päijät-Hämeen Sorto & Riisto eka listahitti, joka on ehtinyt myös Radio Suomen soitetuimpien kakkoseksi. Toni Wirtasen kirjoittama biisi palautti 1990-luvun megamyyjä Koon singlelistalle yli kahdeksan vuoden tauolta – tuoreimmasta Top 10 -albumista ei sen sijaan ole kolmeakaan vuotta.

Duo #16: 2 Unlimited

Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.

Anita Dels (s. 1971) ja Ray Slijngaard (s. 1971), NED

Belgialaistuottajat Jean-Paul de Coster ja Phil Wilde pestasivat vuonna 1991 popteknobiisiensä keulakuviksi 19-vuotiaat Anitan ja Rayn, jotka huomattiin manner-Euroopassa ja popmoguli Pete Watermanin avustuksella Britanniassakin jo esikoissinkullaan Get Ready for This. Suomessa se ei noussut singlelistalle, mutta kolme seuraajaa Twilight Zone**, Workaholic* ja The Magic Friend** kylläkin joko ykköseksi tai kakkoseksi. Kaikki nuo sisältänyt albumi Get Ready ei silti kiinnostanut kuin sijan 37 edestä.

Helmikuussa 1993 No Limit***** laittoi uuden vaihteen silmään – sen ja Tribal Dancen**** voimalla No Limits kiipesi kakkoseksi, myi kultaa ja poiki yhteensä viisi hittiä, vaikka radiosoitto oli koko ajan niukkaa. Seuraavana vuonna tahti jatkui kulta-albumilla Real Things (#2), jonka ensilohkaisu The Real Thing*** viittasi duon menestyksen poikimiin jäljittelijöihin pitkin Eurooppaa.

Vaikka europopin kulta-aika jatkui vielä jokusen vuoden, 2 Unlimited ei pysynyt enää kyydissä. Syksyn 1995 kokoelma Hits Unlimited jäi 24:nneksi, ja viimeinen jonkinkokoinen hitti oli Do What’s Good for Me. De Coster ja Wilde heivasivat kaksikon ja yrittivät laihoin tuloksin korvata heidät tyttöduolla. Anita ja Ray palasivat hiljattain yhteen, ja In da Name of Love pääsi maaliskuussa Hollannin singlelistan kuutoseksi.

Venähtänyt kevätkävely

Ylihuomiselle albumilistalle voi ennustella yllättäviä sijamuutoksia ihan vain siksi, että levykaupoissa tuskin on viime päivinä ollut ruuhkaa – paitsi jos ne ovat satsanneet poikkeuksellisen hyvään ilmastointiin. Radiolistalla ei volyymi vaihtele, joten siellä vanhojen biisien nousut voi tulkita työvoitoiksi. Nytkin Top 20 -rajan ylitti ensi kertaa kaksi muinoin keväällä ilmestynyttä laulua, Salem al Fakirin Keep On Walking (25–14) ja Tuure Kilpeläisen Valon pisaroita (27–18).

Ruotsin euroviisukarsinnoissa onneaan koettanut Keep On Walking on kiivennyt ylemmäs kuin mikään muu tämänvuotisiin viisuihin liittyvä esitys – voittaja Satellitekaan ei päässyt 22. sijaa korkeammalle, ja suomalaiset yrittäjät jäivät lähtökuoppiinsa. Kilpailuista puheen ollen: Shakiran harvakseen soinut MM-futislaulu Waka Waka loikkasi finaaliviikolla 90. sijalta 37:nneksi ja kadonnee jäljettömiin seuraavaan listaan mennessä.

Edward Mayan kestohitti Stereo Love on viimein päässyt Radio Novan rotaatioon, mikä nosti sen radiolistalla kuutosesta kakkoseksi Lady Gagan Alejandron taakse. Biisillä on vahvat eväät vuoden suurimpien hittien kärkitaistoon, jos Maya vain saa joskus albuminkin julkaistua ja sitä myös kaupaksi. Seuraajasinkku This Is My Life ei ole pärjännyt likikään Stereo Loven veroisesti muualla kuin Ranskassa.

Duo #17: Carpenters

Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.

Karen Carpenter (s. 1950, k. 1983) ja Richard Carpenter (s. 1946), USA

Amerikkalaissisarukset löivät meillä läpi kolmisen vuotta ekan jenkkiykkösensä Close to Youn jälkeen. Vaikka Now & Then (1973) ja The Singles 1969–1973 olivat korkeimmillaan vain sijoilla 9 ja 16, ne kumpikin viettivät Top 30:ssä reilut puoli vuotta. Horizon-albumi (1975) nousi myös sijalle 15, mutta duon ainoaksi Top 20 -singleksi jäi Yesterday Once More**.

Menestys hiipui tasaisehkosti ennen Karenin kuolemaa, mutta 1990-luvun alussa synkästi häivähtävän easy listening -viihteen arvo nähtiin uusin silmin – USA:n alternative-rokkaritkin tekivät tribuuttialbumin If I Were a Carpenter. Kokoelmatupla Their Greatest Hits (1990) nousi meillä seitsemänneksi ja myi kultaa.

Carpenters-ralleista ei omana aikanaan tehty menestyssuomennoksia, mutta Anja Niskasen Saan nuori olla taas (1991) oli paikallisradiolistan 8. sijalla. Sen pohjana on Yesterday Once More kuten myös Anne Mattilan On siitä aikaa, kun radiota kuunneltiin -albumin (2008) nimiraidalla. Tuo Carpenters-coverlevy ylsi 23:nneksi. Sen nostalgiaote putkiradiokansineen tuntuu oudolta se huomioiden, että Mattila on syntynyt vasta Karen Carpenterin kuoleman jälkeen.

Duo #18: Savage Garden

Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.

Darren Hayes (s. 1972) ja Daniel Jones (s. 1973), AUS

Kuten useiden australialaisyrittäjien myös Savage Gardenin maailmanvalloitus käynnistyi hitaasti, vaikkakin jo esikoislevyllä. 1995 tehty I Want You -single nousi 50 hittiä -listalle kesäkuussa 1997. Savage Garden -albumilta lohkesi tilastoon lopulta viisi kappaletta, joista yksi oli omassa sarjassaan, 1998-vuosilistan sijalle 20 yltänyt Truly Madly Deeply***. Muista nappirajan ylitti vain Tears of Pearls*.

Truly Madly Deeply vauhditti albumin kysyntää yli platinarajan, se nousi kakkoseksi ja vietti Top 40:ssä aussilevyksi ennätykselliset 48 viikkoa. Sen yhä myydessä radiolistan kolmoseksi kiipesi leffasingle The Animal Song*. Syksyllä 1999 ilmestynyt kakkosalbumi Affirmation viihtyi listalla 15 viikkoa (korkein sija 8), mutta siltä lohkaistut I Knew I Loved You*, Crash and Burn ja Hold Me eivät enää pärjänneet järin ikimuistoisesti.

Savage Garden hajosi, ja laulaja Hayesin sooloura käynnistyi lupaavasti. Insatiable** menestyi myynnissä ja radiosoitossa, ja Spin-albumi kiipesi kymmenenneksi tehden miehestä ainoan australialaisen tupla-Top 10 -artistin (soolo + yhtye). Myöhemmät levyt jäivät vaille menestystä. Kokoelma Truly Madly Completely kävi 32:ntena vuonna 2006.

Aurinkoa otetaan kun saadaan

Kentin En plats i solen ilmestyi aika vähin äänin, lyhyellä varoitusajalla ja vain runsaat seitsemän kuukautta Röd-edeltäjän jälkeen, mutta kun ykkössijaa on tyrkyllä, se otetaan. Bändi on päässyt kerran aikaisemmin Suomen albumilistan kärkeen, silloinkin vain viikoksi (Vapen & ammunition 2002). Kyseessä on ensimmäinen ulkomainen ykkönen sitten The Baseballsin ja eka ruotsalainen sitten Opethin runsaat kaksi vuotta sitten.

Pori Jazz 2010 -kokoelma debytoi kahdeksantena pelkillä Stockmannin myynneillä, joita siivittivät kanta-asiakkaille tarkoitetut lippupakettitarjoukset. Nyt listan 11 parhaan joukossa on neljä various-äänitettä, jotka vielä viime vuonna ja kauan aikaisemmin eivät kelvanneet sinne. Scissor Sisters (22) lipsui kahdeksan sijaa alas edeltäjänsä korkeuksista, ja nashvilleläinen Hillbilly Casino (25) pääsi ensi kertaa mukaan neljännellä albumillaan Tennessee Stomp.

Duo #19: Disco

Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.

Aki Eronen (s. 1976) ja Olli Halonen (s. 1975), FIN

Discon laulaja Eronen sai Eroné-nimellä Top 10 -radiohitin Punahuulinen vuonna 1997, ja radio oli myös Discon väylä kohti kärkeä. Hei älä luule tuli kuuntelijoille tutuksi ja Ilkeitä asioita* nousi singlelistallekin, mutta samanniminen albumi (2000) jäi sijalle 40.

Seuraaja Musta sydän (2002) alkoi vähitellen myydäkin aina platinan tuolle puolen (39 listaviikkoa, korkein sija 6), sillä sen kappaleista peräti neljä ylsi radiolistalla neljän soitetuimman joukkoon – järjestyksessä Sanon sinulle*, Ketä sinä odotat***, Levottomat tuulet**** ja Tiedän että me palataan**. Kaksikon melankolinen konepop sai kannatusta jokseenkin kaikilta mahdollisilta kanavilta.

Kolmatta albumia alustanut Toiseen suuntaan* (2004) kohosi sekin radiokakkoseksi, mutta Pitkän päivän matka yöhön jäi myynnissä sijalle 20. Asetelma kärjistyi edelleen: vaikka Aurinko laski** (2006) vietti vahvoilla soittomäärillään 50 hittiä -listalla 21 viikkoa, Vihaa, rakkautta vai jotain muuta pysähtyi 37:nneksi. Vuoden 2009 kokoelma ei jaksanut listalle lainkaan.

Kuokkavieraiden kesä

Kun eri esittäjiä -hittikimarat otettiin vuodenvaihteessa mukaan laajennetulle Top 50 -albumilistalle, päätös tuntui pikkuseikalta. Menneisyyttähän nuo äänitteet edustivat eivätkä enää ansainneet omaa tilastoaan. En tiedä, ansaitsivatko edes aiemmin – niiden tilastollinen viihdearvohan oli lähestulkoon nolla silloinkin, kun painoarvo oli suurempi. Harkittinkohan sitä varteenotettavaa vaihtoehtoa, että jätettäisiin mokomat täysin tilastoimatta?

Nyt ”pikkuseikkaa” joutuu taas miettimään, kun kesä on kohottanut neljä kahden tai kolmen cd:n various-pakettia 20 myydyimmän joukkoon – kolme näyttää vielä olevan kovassa nousussa. Entä jos niistä jokin kappaa ykkössijan ”oikean” artistialbumin nenän edestä? Tuo kuviohan sai monet aikoinaan vaatimaan various-levyjen eliminoimista albumilistalta, ja käytäntö on yhä voimassa useimmissa maissa.

Kaikkien aikojen Suomi-iskelmät (EMI) on kuudentena, Summer Heat 2010 (AXR) jaetulla kahdeksannella sijalla, Voice kesähitit 2000–2010 (Warner) 12:ntena ja Absolute Summer Hits 2010 (Eva/Sony) 18:ntena. Jos nuo puuttuisivat listalta, niin esimerkiksi Charonin kokoelma olisi debytoinut 21. sijan asemasta 17:ntenä ja myös sijan 24 Sia olisi Top 20 -artisti.

Nuo mainitut koosteet ovat kyllä tavallista hittipitoisempia ja tavallaan ansaitsevat menekkinsä – Absolute Summer Hitsilläkin saa kuullakseen lähes kaikki vuoden suurimmat ulkomaiset lataushitit. Kaikkien aikojen Suomi-iskelmiä on kolme levyllistä niin, että uudesta tavarasta liu’utaan vanhempaan. Melkoisia hyppyreitä mahtuu tosin väliin, sillä ekan cd:n aikaväli on 1995–2009, toisen 1972–2001 ja kolmannen 1960–1985.

Duo #20: Erasure

Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.

Andy Bell (s. 1964) ja Vince Clarke (s. 1961), GBR

Toisin kuin Clarken edellinen duo Yazoo Erasure joutui odottamaan menestystä jopa kotimaassaan. Alkuvuonna 1987 Sometimes* nousi meillä sinkkuviitoseksi ja The Circus -albumi 26:nneksi, mutta piittaamattomuus sai taas vallan vuosiksi. Syksyllä 1991 Love to Hate You*** kasvoi melkoiseksi sinkku- ja radiosukseeksi, jota seurasi Breath of Life* ja Chorus-albumin käväisy 34:ntenä.

Neljä kierrätystä (joihin kaikkiin tehtiin video) sisältävä ep Abba-esque ampaisi singlelistan ykköseksi toukokuussa 1992 ja oli merkittävä myötävaikuttaja likimain unohtuneen Abban Gold-kokoelman ilmestymiseen ja jättimyyntiin. Erasuren kokoelma Pop – the First 20 Hits kiipesi loppuvuonna seitsemänneksi ja siltä poimittu Who Needs Love (Like That) 13:nneksi.

Huippuvuodesta tultiin tasaisesti alas, vaikka kolme myyntisingleä kävi vielä Top 10:ssä: Always*, Run to the Sun ja In My Arms. Albumi I Say I Say I Say (1994) saavutti 17. sijan, mutta sen seuraaja Cowboy jäi 40:nneksi. Vuoden 1997 jälkeen kaksikkoa ei ole havaittu suomilistoilla – Britanniassa merkintöjä on vielä viime vuodeltakin.

Duo #21: T.A.T.U.

Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.

Lena Katina (s. 1984) ja Julia Volkova (s. 1985), RUS

All the Things She Said******* kulki tavallista pitemmän reitin ensin venäjän- ja sitten englanninkielisenä maailman listoille. Lesbospekuloinnin ja muun paljolti manageri Ivan Shapovalovin kalkuloiman kohun siivittämänä 200 km/h in the Wrong Lane -albumi eteni Suomessa yhdeksi joulun 2002 myyntitykeistä (korkein sija 2), ja Not Gonna Get Us*** osoitti tyttöjen pystyvän toiseenkin hittiin.

Duo kenkkuili näkyvästi myös euroviisuissa 2003, mutta jäi tasaisessa laskennassa kolmanneksi. Ne ver, ne boisia ei muodostunut meillä hitiksi (kuten ei mikään muukaan suurella rahalla kasattu venäläisviisu), ja kun seuraava sinkku oli laimea luenta The Smithsin How Soon Is Now’sta, näytti Lenan ja Julian loru loppuvan siihen.

Syksyllä 2005 albumi Dangerous and Moving nousi sijalle 20, ja siitä lohkesi kaksi yllättävän kookasta hittiä, All About Us** ja radiolistan ykkönen Friend or Foe**. Maailmalla ei enää jaksettu kiinnostua, ja homma alkoi hajota. Puhuttiin uusista levyistä ja ”kohuvideoista”, mutta konkreettisin jatkosaavutus on viime vuonna ilmeisesti vain Itunesissa julkaistu sekakielinen Happy Smiles.

Single/lataushitit 1–6/2010

Tämä laskelma perustuu listasijoituksiin, mutta lienee lähellä totuutta, koska kappalelatausten määrässä ei ole juurikaan sesonkivaihteluita. Ykköshittien myynti kylläkin vaihtelee, joten jotkut listakärjessä käyneet biisit saattaisivat kuulua tähän mukaan – esimerkiksi Lenan Satellite, Raptorin Oi beibi 16 tai Shakiran Waka Waka. The Giant Leapin tapaisilla pikavisiiteillä ei tällaisiin tilastoihin kiivetä.

Kärkiviisikko on erittäin tasainen, mutta Stereo Loven jatko näyttää selvästi muita vahvemmalta. Yllättävin läsnäolija on Mini Vivan Left My Heart in Tokyo, joka keräsi myyntipisteitä jo viimekin vuonna. The Baseballsilta pääsi mukaan se vanhin hitti – tolkuttomasti mainostettu Last in Line löytyy vasta sijalta 65.

1. Edward Maya & Vika Jigulina: STEREO LOVE
2. Jippu & Samuli Edelmann: JOS SÄ TAHDOT NIIN
3. Fintelligens: MIKÄ BOOGIE
4. Lady Gaga: BAD ROMANCE
5. Jenni Vartiainen: EN HALUU KUOLLA TÄNÄ YÖNÄ
6. Chisu: SAMA NAINEN
7. Adam Lambert: WHATAYA WANT FROM ME
8. Taio Cruz: BREAK YOUR HEART
9. Kesha: TIK TOK
10. Lady Gaga ft Beyoncé: TELEPHONE

11. Adam Lambert: FOR YOUR ENTERTAINMENT
12. David Guetta ft Kid Cudi: MEMORIES
13. Paloma Faith: NEW YORK
14. Rihanna: RUDE BOY
15. Rihanna: RUSSIAN ROULETTE
16. Kymppilinja ft Mariska: MINÄ
17. The Rasmus ft Anette Olzon: OCTOBER & APRIL
18. The Baseballs: UMBRELLA
19. Iyaz: REPLAY
20. Mini Viva: LEFT MY HEART IN TOKYO

Osittain toipunut

Eminemin Recovery kerää maailmalla ykkössijoja eikä saanut minkäänlaista vastusta samaan aikaan julkaistusta Ozzy Osbournen Screamistä. Jälkimmäinen nousi brittilistalla 12:nneksi ja USA:ssa sentään neljänneksi, mutta sielläkin myyntiluvut jäivät runsaaseen kymmenesosaan Eminemistä. Meillä kuitenkin Scream debytoi kolmantena ja Recovery vasta kahdeksantena. Läpimurtolevyä The Slim Shady LP (1999) ei näkynyt Suomen albumilistalla, mutta kaikki sen jälkeiset Eminemit ylsivät kahdeksikkoa parempaan.

Yllättävän paljon uutuuksia vuodenaikaan nähden – ensitutustumisina australialainen Sia (24), kotimainen hengellinen rockryhmä The Truth (40) ja rappari Super Janne (50). Danzig (26) on listalla ensi kertaa 2000-luvulla, ja Alexander Rybak sai toisen albuminsa listalle (32:nneksi), mikä on ulkomaiselle viisuvoittajalle harvinaista. Jos Celine Dionia ei lasketa, kaikki aiemmat olivat ruotsalaisia (Abba, Herreys ja Carola).

Viikon kaksi metallikokoelmaa ovat ihmeen alhaalla esittäjiensä aiempaan ansioluetteloon suhteutettuna. Charonilla on takanaan kolme Top 20 -albumia (korkein sija 3) ja Entwinella neljä (korkein sija 9), mutta A-sides, B-sides & Suicides debytoi 21:ntenä ja Rough n’ Stripped vasta sijalla 37.

Anna Puu pitää paalupaikkaa jo viidettä viikkoa, mutta erikoisempana pitäisin sitä, että Jenni Vartiaisen Seili on ollut neljäntenä seitsemän viikkoa peräkkäin. Ei tule kakkossijan alapuolelta mieleen yhtään noin pitkää putkea. Stingin Fields of Gold – The Best of Sting (1994) oli muinoin kahdeksan viikkoa perätysten kakkosena eikä ylemmäs päässytkään.