Ei yllätystä pääsiäismunassa

Mokoma on tottunut albumilistan ykkössijoihin, ei kahta ilman kolmatta. Mutta näinä arvaamattominakin aikoina voin taata, että Sydänjuuret ei toisella viikollaan käyttäydy kuin edeltäjänsä Luihin ja ytimiin (2007) – sehän upposi joulutungoksessa ennätyksellisesti sijalle 22.

Scorpions on ollut kiusallisen vakituinen näky tilastoissamme, mutta jos verrataan pelkkiä studioalbumeita, viimeiseksi sellaiseksi mainostettu Sting of the Tail nousi korkeammalle (6) kuin mikään muu sitten 1990 ilmestyneen Crazy Worldin (4). Kasvukäyrät eivät näytä Koop Arposelle ihan yhtä pitkää listauraa, koska kakkosalbumi Bright Lights debytoi kahdeksantena. New Town meni kärkeen tasan vuosi sitten. Kun saisi aikanaan edes 10 vuotta kattavan kokoelman sijalle 21 kuten Anssi Kela.

Kolmesta ensikertalaisesta helsinkiläinen Barren Earth on 14:ntenä, kanadalainen Justin Bieber 20:ntenä ja sveitsiläinen Triptykon sijalla 28. Barren Earthin muusikot ovat tuttuja mm. yhtyeistä Amorphis, Waltari, Mannhai ja Swallow the Sun. Bieber on vuosikertaa 1994, eikä ainakaan omalla naamallaan esiintyviä myöhemmin syntyneitä lista-akteja tule mieleen. Schnappi-krokotiilin pikkutyttöääni sekä Ellan ja Aleksin eri inkarnaatiot painivat jotenkin eri sarjassa.

Näin hyödytään listapimennosta

Kuten nimimerkki Pulina parin postin takaisissa kommenteissa huomautti, Jenni Vartiaisen Seili-albumin myynti huomisesta alkaen Ilta-Sanomien kylkiäisenä on taas listojen kannalta hämmentävä ratkaisu. Mutta artistin taustavoimiltahan lista-aiheinen hämmentäminen luonnistuu – ovat muun muassa saaneet mediassa julki allekopioitua soopaa:

”Levyn ensimmäinen singlejulkaisu En haluu kuolla tänä yönä teki historiaa nousemalla julkaisuviikollaan Music Control -radiolistan sijalle 7, joka on tähän mennessä korkein ensimmäisen viikon sijoitus.
Kakkosviikolla sijoitus oli kolmas, ja kolmannesta viikosta lukien single on juhlinut ykkössijalla. Jennin debyyttialbumin jättihitti Ihmisten edessä tekee sekin historiaa, tällä hetkellä listaviikkoja Music Controlissa on takana kaikkiaan 132.”

Runsas kuukausi sitten luettelin täällä kolme yhtä korkealla ja viisi vielä korkeammalla debytoinutta kappaletta. Ja päästyään ykköseksi En haluu on ehtinyt kerätä alempiakin sijoja (3, 4 ja 2 – nyt taas kärjessä). Ihmisten edessä on 132. viikkoa listalla, mutta niin on myös Katri Ylanderin Valehdellaan, 29 porrasta ylempänä (numerot 46 ja 75). 78:ntena on Irinan Älä sano mitään, 238 viikkoa.

Todellisuudessa nuo viikot kertovat siitä, kuinka kauan sitten biisit ajettiin mittauskoneistoon. Ihmisten edessä on toki viihtynyt poikkeuksellisen suuren osan ajastaan sadan ja jopa 40 soitetuimman joukossa, mutta ei jatkuvasti.

Pakko katsoa 2: Bobby Brown (Goes Down)

Listablogin epäsäännöllisessä sarjassa esitellään hämäriä mutta sivistäviä videonäkymiä hittihistoriasta.

Frank Zappa oli 1970-luvun alkupuoliskon vakiovieraita albumilistallamme nousten parhaimmillaan neljänneksi (Overnite Sensation, 1973). Ainoan singlehittinsä hän sai kuitenkin yli neljä vuotta viimeisen albumisijoituksensa jälkeen syksyllä 1979. Warnerilta lähdettyään mies julkaisi omalla Zappa-merkillään tupla-lp:n Sheik Yerbouti, jonka raidoista tunnetuimmin koetteli siveellisyyden rajoja härski singlevalinta Bobby Brown (Goes Down).

Biisi juuttui USA:ssa kaikkiin sensuuriseuloihin, mutta ei-englanninkielisessä Euroopassa siitä tuli menestys. Vaikka läheskään kaikki Zappan käyttämät ilmaukset tuskin aukenivat valtaosalle kuulijoista, useita tuntui kutkuttavan se asetelma, että vieraskielisiä säädyttömyyksiä ei valvo kukaan. Asetelmahan pätee edelleen, vaikka yleinen kielitaito on kasvanut. Esimerkiksi radiovieraiksi kutsuttujen seksimessujen esiintyjien kanssa saa jutella englanniksi sellaista, mitä suomeksi ei uskallettaisi.

Varsinaista promovideota biisistä ei ole, mutta oheinen livepätkä kävisi sellaisesta. Taustabändi eläytyy tarinaan kiitettävästi, ja japanilaisen tekstityksen uskollisuutta alkuperäiselle voi vain arvailla.

Suurimmat hitit Suomessa 2009

Tämä lista perustuu hittien keräämiin pisteisiin single- ja latausmyynnissä (noin 45 prosenttia), Music Controlin mittaamassa radiosoitossa (noin 30 prosenttia) ja albumimyynnissä (noin 25 prosenttia). Myös muina kalenterivuosina kerätyt pisteet on huomioitu, kunhan suurin osa on vuodelta 2009. Kappaleille on annettu pistemääristään ”nappeja” soveltamalla 50 hittiä -listalla käytössä ollutta systeemiä. Napit on tässä merkitty asteriskeilla nimen perään. Lisäselityksiä viimevuotisessa postissa.

1. Lady Gaga: POKER FACE *********
2. The Baseballs: UMBRELLA *******
3. Anna Puu: C'EST LA VIE ******
4. Lauri Tähkä & Elonkerjuu: SUUDELLAAN ******
5. PMMP: LAUTTURI *****
6. Madonna: CELEBRATION ****
7. Apulanta: RAVISTETTAVA ENNEN KÄYTTÖÄ ****
8. Waldo's People: LOSE CONTROL ****
9. Happoradio: PUHU ÄÄNELLÄ JONKA KUULEN ****
10. A.R. Rahman ft Pussycat Dolls: JAI HO (YOU ARE MY DESTINY) ***

11. Anna Abreu: MUSIC EVERYWHERE ***
12. Antti Tuisku: JUURET ***
13. Chisu: BADEN-BADEN ***
14. Alesha Dixon: THE BOY DOES NOTHING ***
15. Cheek: JOS MÄ OISIN SÄ ***
16. Yö: LOISTO ***
17. David Guetta ft Akon: SEXY BITCH ***
18. Anna Puu: KAUNIS PÄIVÄ ***
19. Yö: KIITOS JA KUNNIA **
20. Alexander Rybak: FAIRYTALE **

21. Koop Arponen: INSOMNIA **
22. Pink: SOBER **
23. Sturm und Drang: A MILLION NIGHTS **
24. Irina: ET HUOMAA **
25. Linkin Park: NEW DIVIDE **
26. Flo Rida ft Kesha: RIGHT ROUND **
27. David Cook: LIGHT ON **
28. The Black Eyed Peas: I GOTTA FEELING **
29. Koop Arponen: EVERY SONG I HEAR **
30. Suvi Teräsniska: HENTO KUISKAUS **

31. Juha Tapio: MINÄ OLEN, SINÄ OLET **
32. Lady Gaga ft Colby O'Donis: JUST DANCE **
33. Muse: UPRISING **
34. Anna Abreu: SILENT DESPAIR **
35. Lily Allen: FUCK YOU **
36. Pete Parkkonen: THE FINAL DAY **
37. Aste: POIKKEUS SÄÄNTÖÖN **
38. Robbie Williams: BODIES **
39. Juha Tapio: RAIKAS TUULI **
40. Lauri Tähkä & Elonkerjuu: KYLKEEN KYHNYTÄ **

41. Maria Mena: ALL THIS TIME (PICK ME UP SONG) *
42. Paramore: DECODE *
43. Milow: AYO TECHNOLOGY *
44. Irina: NÄE MINUT TÄSSÄ *
45. Mando Diao: DANCE WITH SOMEBODY *
46. Rammstein: PUSSY *
47. Happoradio: OLETTE KAUNIITA *
48. Sunrise Avenue: THE WHOLE STORY *
49. Neljänsuora: SIIPIRIKKO *
50. Leona Lewis: RUN *

51. Pink: PLEASE DON'T LEAVE ME *
52. Vesa-Matti Loiri: HYVÄÄ PUUTA *
53. Lady Gaga: LOVEGAME *
54. Naturi Naughton: FAME *
55. Shakira: SHE WOLF *
56. 3oh!3: DON'T TRUST ME *
57. PMMP: PARITERAPIAA *
58. David Guetta ft Kelly Rowland: WHEN LOVE TAKES OVER *
59. Lily Allen: THE FEAR *
60. Britney Spears: CIRCUS *

61. Chris Cornell: PART OF ME *
62. Lady Gaga: PAPARAZZI *
63. Akon: RIGHT NOW (NA NA NA) *
64. Green Day: 21 GUNS *
65. Antti Tuisku: VIILTO *
66. Pitbull: I KNOW YOU WANT ME (CALLE OCHO) *
67. Jay-Z ft Alicia Keys: EMPIRE STATE OF MIND *
68. The Black Eyed Peas: BOOM BOOM POW *
69. Vesterinen yhtyeineen: KUKAAN EI KOSKAAN *
70. Viikate: KESÄVAINAJA ep *

71. Pete Parkkonen: GIRL IN A UNIFORM *
72. Pate Mustajärvi: KAKSOISELÄMÄÄ *
73. Flo Rida: SUGAR *
74. Anssi Kela: AAMU *
75. Metallica: BROKEN, BEAT & SCARRED *
76. PMMP: VIIMEINEN VALITUSVIRSI *
77. Amorphis: SILVER BRIDE *
78. Enrique Iglesias ft Ciara: TAKIN' BACK MY LOVE *
79. Waldo's People: NEW VIBRATION *
80. Kotiteollisuus: MAHTISANAT *

81. Pitbull: HOTEL ROOM SERVICE *
82. Viikate: VIINA, TERVA & HAUTA *
83. The Veronicas: UNTOUCHED *
84. Taylor Swift: LOVE STORY *
85. Kings of Leon: USE SOMEBODY *
86. Paramore: IGNORANCE *
87. Kristiina Brask: KUIVILLA SUSTA *
88. Britney Spears: 3 *
89. Fall Out Boy: I DON'T CARE *
90. Uniklubi: KUKKA *

91. Kelly Clarkson: MY LIFE WOULD SUCK WITHOUT YOU *
92. Kotiteollisuus: KUOLLUT KÄVELEE ep *
93. Sean Kingston: FIRE BURNING
94. Cheek: MITÄ TÄNNE JÄÄ
95. The Sounds: NO ONE SLEEPS WHEN I'M AWAKE
96. Billy Talent: RUSTED FROM THE RAIN
97. Sunrise Avenue: NOT AGAIN
98. Sonata Arctica: THE LAST AMAZING GRAYS
99. The Rasmus: JUSTIFY
100. Green Day: KNOW YOUR ENEMY

Muokattu 1.7.2010 ja 16.5.2015

Ojasta allikkoon?

Viime viikolla sen kuuluisan puun takaa listaykköseksi ilmestynyt Marella-single poistettiin paraatipaikaltaan jälkikäteen, mutta sai pitää edellisen viikon 10. sijansa. Kuvaa aika hyvin listan nykyistä mediaseksikkyyttä, että ykkösyydestä tai sen menetyksestä ei ole pidetty missään mimmoistakaan meteliä. Minkähänlainen skandaali vastaavasta operaatiosta olisi kasvanut vaikkapa Britanniassa?

Jotkut jaksavat silti uskoa singletilastomme mediaseksikkyyteen – ainakin tuo on ensimmäinen ajatus, kun näkee kärjessä EMI-yhtiön deluxe priority -bändin The Giant Leap. The Best Time of Your Lifen radiosoitto oli vilkkaimmillaan (sija 23) jo vuodenvaihteessa ja albumi katosi Top 50:stä yhden viikon jälkeen, joten jättiloikka ykköseksi tuntuu aika ohjaillulta. Vai soiko tämäkin jossain tv-mainoksessa? No, jatkosijoitukset kertovat lisää. Yhtyeen toinen biisi Like the First Time on radiolistalla nyt 24:ntenä.

Sähköpiikki

Poets of the Fall teki sen, ensimmäisenä Suomen listahistoriassa: neljä albumia, neljä ykkössijaa. Kuten aiemmin kerroin, Kaija Koo ja ZZ Top ovat avanneet listauransa neljällä–viidellä peräkkäisellä ykkösalbumilla, mutta ne eivät olleet heidän ensimmäisiä levyjään. Ennätysketjun muodostavat Signs of Life (2005), Carnival of Rust (2006), Revolution Roulette (2008) ja Twilight Theater (2010).

Viikon kaikki viisi uutuutta ovat kotimaisia ja keskenään hyvin erilaisia. Poisonblackin kolmatta Top 10 -albumia Of Rust and Bones (6) peesasi syntikkaduo Villa Nah Origin -esikoisellaan, joka toi Sähkö-levymerkille sen tähän asti korkeimman listasijan (7). Sodankyläläinen rappari Stepa petrasi myös esikoislevystään 22:nneksi, mutta kaikenlaisissa tilastokorkeuksissa seikkaillut Heikki Salo on vasta sijalla 39.

ÄKT:n sivut ovat kokeneet paljon korjauksia, siellä ovat nyt re-entryt kohdallaan ja listaviikoissa huomioidaan vuodenvaihteessa päättynyt Yle-aikakausi – enimmäkseen. Ainakin This Is It -soundtrackiltä puuttuvat edelleen viimevuotiset viikot. Yle-listojen arkistot elokuusta 1995 asti siirtyivät myös luettaviksi tänne.

Boogiesuodatin päällä

Suomen radio- ja singlelistat ovat viime vuosina lähestyneet sisällöllisesti toisiaan, mutta ilmeisesti NRJ:n mielestä eivät vielä tarpeeksi. Kanava nimittäin nosti voimasoitoillaan tämän viikon Music Control Top 20 -osastoon kolme singlelistalta ajat sitten tutuksi käynyttä esitystä. Pitbull ft Akonin Shut It Down kohosi 22–11, Iyazin Replay 26–18 ja Edward Mayan Stereo Love 51–20.

Stereo Love on nähty Suomen ja sitä ennen muun muassa Ranskan ja Hollannin sinkkuykkösenä, mutta muut kuin NRJ ovat suoneet sille vain muutaman irtopyöräytyksen. Romanialainen 23-vuotias Maya kynäili myös yhden viime vuosien tarttuvimmista euroviisuista – Mihai Traistariun Tornero sijoittui Lordin takana neljänneksi 2006.

Yksi ykkössingle rikkoo kuitenkin listasynergian. Fintelligensin Mikä boogien sormenjälkiä ei edelleenkään ole ajettu Music Control -järjestelmään, joten runsaat nuorisoradiosoitot kaikuvat tilastollisesti kuuroille korville.

Pakko katsoa 1: Jimmy Dean

Listablogin epäsäännöllisessä sarjassa esitellään hämäriä mutta sivistäviä videonäkymiä hittihistoriasta.

Jimmy Dean oli iso radio- ja singlehitti alkuvuonna 1990 (vuosilistan kahdeksas), mutta minulla ei ole siitä mitään visuaalisia muistikuvia. Tiesin Trollin ruotsalaiseksi tyttöryhmäksi, mutta en sitä että mukana oli peräti seitsemän aika hellyttävän näköistä lähiöfriidua Falunista. Troll on uuden blogisarjan innoittaja ja itsestäänselvä aloittaja.

Troll jäi myös Ruotsissa yhden hitin ihmeeksi, vaikka sille tekivät biisejä Tim Norell, Ola Håkansson ja Alexander Bard, joilta noihin aikoihin ammensivat Suomessakin huomioitua listarehua muun muassa Ankie Bagger, Lili & Sussie, Secret Service ja Bardin oma yhtye Army of Lovers. Ei ihme, että trioa pidettiin Ruotsin vastineena Britannian hittitehtaalle Stock Aitken Waterman.

Jimmy Deanistä väänsivät itselleen suomenkielisen pikkuhitin viisi vuotta myöhemmin Katja ja Virpi Kätkä. Sen nimi on Piirtelet mun sydämeen (sanat: Tauski Peltonen).

Halpaa kultaa

Albumilistan näkyvimpiä Anttila-alesta hyötyjiä on 11:nneksi harpannut, viime marraskuussa julkaistu viitois-cd Suomirockin kultainen 80-luku. Toisin kuin moni muu keltaisella tähdellä merkitty elpyjä tämä boksi on katsottava uudeksi tulokkaaksi – se nimittäin näkyi ennen vain vuodenvaihteessa lakkautetulla kokoelmalistalla. Joululevyjen seassa se joutui tyytymään neljään peränpitäjän paikkaan Top 5:ssä.

Pokon julkaisema, mutta muidenkin tuotantoa sisältävä 100 biisin paketti on verrattain singlehittipitoinen – siihen verraten, kuinka vähäinen bisneksemme luottamus oli singlelevyihin koko 1980-luvun. Poko ja Johanna jaksoivat uskoa niihin, mutta muilta levy-yhtiöiltä tuli lähinnä irtohittejä ja muutama Dingo-osaston ilmiö. Esimerkiksi vuosilistalla 1982 ulkomaista hegemoniaa yrittivät rinnakkain torjua Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maa ja Jaana Wileniuksen tiputanssisuomennos Tiina Titityy. Nekin jäivät Top 10:n ulkopuolelle.

Boksin puhkisoitto-osastoa maustaa muutama kulttitäky, joista kaikki eivät enää ole samanlaisia harvinaisuuksia kuin neljä kuukautta sitten. Kokonaisuuden päättävä Älä unohda minua antoi vastikään nimensä Eurooppa 3 -kokoelmalle, joka kävi Top 50:ssä viime viikolla. 20 vuotta sitten Kosketuksia-albumillaan 29:nneksi noussut turkulaisryhmä lykkäsi mukaan yhden tuoreenkin kappaleen.

Maa lataa maata

Suomen single- ja latauslistat ovat jälleen jokseenkin identtiset – sillä erotuksella, että Marellan Pieni maa nousi toisessa ykköseksi kymmenenneltä ja toisessa yhdeksänneltä sijalta. Latauslistan tapahtumista kertovassa The Voicen lehdistötiedotteessa ei mainittu tästä viime viikon korkeimmasta uutuudesta ja tämän viikon ykkösestä kummallakaan kerralla mitään.

Voicen radio-ohjelmassa biisi sentään äsken soitettiin, mutta mistään bisnessynergian tai listauskottavuuden unelmasta ei voi puhua. You Tubessa on sen lähes kaksi vuotta vanha live-esitys, joka on haalinut vain parituhatta katsomiskertaa, ja bändin My Space -sivuilla on yhtä hiljaista. Pieni maa ei ollut mukana Marellan viimevuotisella albumilla. Kolme vuotta sitten ryhmä teki pikavisiitin listaneloseksi coversinglellään Sata kesää tuhat yötä. Tuolloin tilasto mittasi pelkkää levymyyntiä.

Kärkisijan vaihtumisen jälkeen singlelistan kuusi ensimmäistä biisiä ovat kaikki joko nykyisiä tai entisiä ykkösiä. Pientä maata seuraavat Stereo Love, En haluu kuolla tänä yönä, Jos sä tahdot niin, Mikä boogie ja Bad Romance.

13 vuoden synttäriviive

The Baseballs valitsi ikävähkön ajoituksen paluulleen albumilistamme kärkeen. Viikon kolme korkeinta uutta yrittäjää kun olisivat kaikki ansainneet uransa ensimmäisen ykkössijan. Esimerkiksi Lapkolla on nyt koossa sijat 2, 3 ja 3. Tarotin edellinen albumi Crows Fly Black nousi viidenneksi, ja Marco Hietalan Kuorosota-julkisuuden vuoksi pidin paalupaikkaa jopa todennäköisenä, mutta Gravity of Light jäi kakkoseksi.

Oma lukunsa on Jimi Hendrix, jonka ennenjulkaisemattomia äänityksiä sisältävä Valleys of Neptune debytoi viidentenä. Se on jo yhdestoista artistin 40 vuoden takaisen kuoleman jälkeen listallamme nähty albumi. Yhteensä Hendrix on kerännyt yhdeksän Top 10 -merkintää, mutta ei yhtään ykköstä. Vainajuus ei sinänsä tee miehestä poikkeusta, sillä Top 50:ssä ovat mukana myös Johnny Cash, Michael Jackson, Leevi and the Leavings ja Rauli Badding Somerjoki.

Kahdeksantena on ihan kirjaimellista kirkonpolttometallia: Burzum-nimen takaa löytyvä norjalainen Varg Vikernes sai hiljattain kuitattua 16 vuoden vankeustuomiolla kolme palanutta kirkkoa, kuolemantuottamuksen ja murhan. Hendrixkö muka kuriositeetti! Sijalla 17 on ensikertalaisia Australiasta, Airbournen No Guts, No Glory. Kahden Top 10 -albumin jälkeen Gorillaz ylsi vain 41:nneksi.

Ilmeisesti Anttilan tyhjennysmyynti nostelee taas vanhoja äänitteitä – ennen joulua 20:nneksi jäänyt Eppu Normaalin boksi palasi nyt sijalle 14. Kuusi pykälää alempana on Deep Purplen aika koomisen niminen Machine Head – 25th Anniversary. Kyseinen klassikko nimittäin julkaistiin ja nousi Suomen ykköseksi jo 38 vuotta sitten.

Nyrkillä pokerinaamaan

Sehän ei ole mikään skuuppi, että pop- ja viihdealan uutisista yhä suurempi osa on huonosti suodatettuja tiedotteita. Listojen heikentynyt suora medianäkyvyys näyttää synnyttäneen uuden alalajin: uutiset (lue: tiedotteet), joissa listatulokkaat kommentoivat omia sijoituksiaan. Trendiin tarttui myös hallitseva albumiykkönen Apulanta:

- Uskomattoman hienoa hakata Lady GaGa, ja olla vielä hyvällä asialla, Apulannan rumpali Sipe Santapukki tiivistää.

Sipen tiivistysten todestaottaminen on tunnetusti oma taiteenlajinsa, mutta sanonpa silti. Joskus viime vuonna julkaistun levyn ”hakkaaminen” uutuudellaan on suunnilleen sama kuin 100 metrin juoksu, joka onkin toiselle kilpailijoista 5000 metrin loppusuora. No, kyllähän myös hänen kukistamiseensa jotain vaaditaan. Vaan entäpä jos kärkisijat olisivatkin kääntyilleet hieman toisin? Olisimmeko voineet kuvitella näkevämme tällaisen tiedotteen:

- Uskomattoman hienoa hakata Anna Eriksson, ja olla vielä hyvällä asialla, Apulannan rumpali Sipe Santapukki tiivistää.

Hyvä asia tarkoittaa Helsinki Mission Nuorten Kriisipisteen tukemista kymmenellä prosentilla Singlet 2004–2009:n tuotoista. Äänitteessähän ovat katteet kohdallaan, koska kyseessä on kokoelma eli jo ennestään vähintään kertaalleen kaupattu musiikki. Ehkä tähän ei siltikään ole viisasta liittää lausetta, johon sisältyvät sanat ”halvalla”, ”saatu” ja ”sädekehä”.

Tiedän, että Nuorten Kriisipisteessä toimii pätevää porukkaa, joka ansaitsee tukensa. Tietääköhän Apulanta, että muutama vuosi sitten Helsinki Mission toiminnanjohtaja, citypappi Olli Valtonen esti Kauko Röyhkän ja Mats Huldénin esiintymisen Nuorten Kriisipisteen synttärijuhlissa Kaukon ”saatananpalvonnan” takia?

Parempi myöhään

Keskiviikkona julkaistusta Top 50 -albumilistasta poistettiin seuraavana päivänä tuplatarjousjulkaisut, jotka listasääntöjen mukaan eivät sinne kuuluneet. Huomasin vasta samassa yhteydessä, että edelliseen tilastoon oli jälkikäteen lisätty yksi levy – kuopiolaisen Reckless Loven esikoisalbumi 13:nneksi. Uusimman Suosikin kannessa komeileva hörhöryhmä putosi toisella viikollaan sijalle 27.

Tuo ei tietenkään ole optimaalinen tapa koota listoja, mutta ilman muuta parempi rukata niitä totuudenmukaisemmiksi virheen ilmetessä kuin jättää rukkaamatta ja sanoa ”Ensi kerralla sitten”. Kunhan vain ollaan yksimielisiä siitä, mikä on ”virhe” – joidenkin mielestähän esimerkiksi Herra Ylpön ei olisi pitänyt päästä/joutua vuotaneilla myynneillä viikon 3/2010 listalle. Höpö höpö, vika ei ollut listassa vaan vuodossa.

Historiallisesta näkökulmasta listat ovat ainakin minulle samanlaista tietoa kuin mikä muu tahansa – niitä on voitava uudelleenarvioida uusien metodien ja lisäinformaation myötä. Harrastin paljon remasterointia Sisältää hitin -kirjaa varten, ja aion muokata osaa sen sisällöstä jatkossakin. Kunhan ehdin. Elän nyt niin vähävirikkeisessä miljöössä putkiremonttia paossa (nettiäkin käytän hitaalla mokkulalla), että saatan saada koneiston käyntiin.

Reikä sateenvarjossa

Tuskin on kummoinenkaan spoileri sanoa, että The Baseballsin Umbrella on tulevan hittivuosilistan kärkibiisejä. Että sen sijoitus on parempi kuin Rihannan alkuperäisellä, joka päätyi yhdeksänneksi vuonna 2007. Vain kaksi aikaisempaa kappaletta on yltänyt kahtena versiona eri vuosien kymmenen suurimman hitin joukkoon: Killing Me Softly (with His Song) (Roberta Flack 1973, Fugees 1996) ja Over the Hills and Far Away (Gary Moore 1987, Nightwish 2001).

Periaatteessa Baseballs voisi toistaakin temppunsa Hot n Coldilla – olihan Katy Perryn levytys toissavuosilistan kahdeksas. Uusi versio rekisteröityy vuodelle 2010, koska se alkoi soida kunnolla radioissa vasta tammikuun lopulla. Se kävi korkeimmillaan sinkkulistan seitsemäntenä ja radiolistan kuudentena, ja albumimyynnistähän kertyy aimo (tuskin kuitenkaan riittävä) panos.

Usein coverhitti saa olemassaolon oikeutuksensa uudesta koukusta tai sovitusideasta. Gloria Gaynorin discokierrätyksen The Jackson 5:n Never Can Say Goodbyesta kruunasi kertosäkeen päättävä ”no no no, no no no” (jota The Communards korosti vielä lisää omassa hitissään). Aretha Franklin fraseerasi Son of a Preacher Manissä säkeen ”The only one who could ever reach me” niin tarttuvasti, että alkuperäinen esittäjä Dusty Springfield alkoi laulaa sitä samalla tavoin keikoillaan.

Baseballs keksi Hot n Coldin alkuun omat ”you’re hot, you’re cold” -huudot – eivät kummoiset, mutta jotain kuitenkin. Umbrella on oudompi tapaus, sillä päivityksestä poistettiin juuri ne kohdat, joihin Rihanna ripotteli valtaosan taikapölystään: e-laa, e-laa, ee ee ee... ei sillä, että niitä kaipaisin, enhän ole koskaan ymmärtänyt kaivata koko bändiä.

Vielä muinaishistoriaan: juuri ennen Abban läpimurtoa ruotsalaisyhtye Blue Swede pääsi USA:n ykköseksi yhdistämällä B.J. Thomasin Hooked on a Feeling -biisiin vielä vanhemmasta hitistä, Johnny Prestonin Running Bearista matkitut uga-tsaga-hokemat. Ansaittu covermenestys, siis? Ei ihan, sillä saman kombinaation keksi jo vuonna 1971 omaan versioonsa brittiläinen Jonathan King. 1990-luvullahan Hooked on a Feeling koki ylösnousemuksen Reservoir Dogsin ja Ally McBealin ansiosta.

Sääntöjä ja tulkintoja

ÄKT:n listasivulle on laitettu pdf-muodossa kaikkien ladattaviksi Suomen Virallisen Listan säännöt, joissa sanotaan mm. näin: ”Mid price -äänitelistalle sijoitetaan myös kaikki kahdesta tai useammasta erillisestä albumista kootut tuotteet, joita myydään yhtenä pakkauksena, vaikka näiden PPD olisikin korkeampi kuin kahdeksan (8) euroa.”

Tuoreessa Top 50:ssä on kuitenkin neljä tällaista kahden erillisen albumin uudelleenpaketointia sijoilla 29, 36, 38 ja 44. Jonkun voisi tehdä mieli ihmetellä tätä, kenties kysyä selityksiä. Mutta kannattaako? Katsokaa Sääntöjen kohta 8, Riidanratkaisu: ”Näitä Sääntöjä tulkitsee SVL [Suomen Virallinen Listaryhmä], jonka tekemät ratkaisut ovat lopullisia.”

Lopullisiin ratkaisuihin alkavat olla kypsiä myös listatapahtumien tähänastiset seuraajat. Toistaiseksi jaksan vielä todeta, että Singlet 2004–2009 on Apulannan kymmenes ykkösalbumi, joista kaksi aikaisempaakin oli kokoelmia (Singlet 1993–1997 ja Syitä ja seurauksia – 30 parasta). Sarjan täydentäjä Singlet 1998–2003 jäi yhdeksänneksi.

Ambitiot ne on aasillakin

Music Control -radiolistan näyttävimmän loikan ylöspäin teki norjalainen Donkeyboy (63–10). Ambitions-biisi panee epäilemään, suksiiko talviurheilumaa 25 vuoden sykliä (tai sakkokierrosta) – Cato Sundbergin äänestä kun tulee mieleen vuonna 1985 breikanneen A-han Morten Harket. Toinen tehoetenijä (64–13) on Musen The Resistance, josta tuli samannimisen albumin jo kolmas kookas radiohitti.

Perjantaina ennakoimani hittivuosilistan valmistumiselle pilkahti taas vihreää valoa, kun yksi vitkastelijoista, Irinan Näe minut tässä romahti 14. sijalta 38:nneksi. Kantoina kaskessa ovat vielä Yön Kiitos ja kunnia, joka Vuoden iskelmä -tittelinsä kunniaksi raikaa yhä arvaa-millä kanavalla 32 kertaa viikossa sekä PMMP:n tervaskanto Lautturi, joka jälleen elpyi sijalle 26. October & Aprilin vaaka kallistui tälle vuodelle, joten sitä saa edelleen soittaa.

Musiikki + dvd = musiikki-dvd?

Suomen virallista Musiikki DVD:t (sic) -listaa johtaa Iron Maidenin viime toukokuussa julkaistu Flight 666. Vastus ei liene juuri nyt erityisen kova, koska kakkos- ja kolmossijoille selvisivät Brother Firetribe ja At the Gates. Mutta puuttuuko sekoituksesta jotakin? Katsotaanpa vaikka Anttilan kaikenlaiset dvd:t kattavaa Top 20 -tilastoa: sen ykköseksi säntäsi Michael Jacksonin This Is It.

Musiikki-dvd-kriteerit näyttävät vaihtelevan maittain. Arvelen This Is Itin raakkaantuneen Suomen listalta siksi, että sitä ei julkaissut levy-yhtiö vaan leffayhtiö. Se komeilee kuitenkin ykkösenä muun muassa Britanniassa, Irlannissa, Italiassa, Itävallassa, Norjassa, Tanskassa ja Saksassa, jossa se pitää kaksoisjohtoa – Special Edition -tupla laskettiin erikseen.

Yhden julkaisun eliminoinnin ei tarvitse olla artistin listasijojen esteenä, sillä esimerkiksi Ranskan ykkösenä ja Ruotsin kakkosena on Jacksonin Live in Bucharest – The Dangerous Tour. Dvd-julkaisu käänsi myös syksyisen ”soundtrack”-cd:n siellä täällä selvään nousuun – mutta ei Suomessa. Olemme siis yhä ainoa levymyyntilistoja julkistava maa, jossa This Is It jäi Top 10:n ulkopuolelle.

Voittaako April Octoberin?

Vuoden 2009 yhteenvedoista puuttuu vielä se tärkein, suurimpien hittien tulostus. Viivästys johtuu siitä, että vuosihittilistoilla huomioidaan biisien koko listaura, eli odotan kaikkien viime vuonna valtaosan pisteistään keränneiden hittien tippumista single- ja radiolistoilta. Perusteellinen selitys vuosilistan syntyprosessista on täällä.

Viime vuonna tilaston valmistuminen venyi tuskallisen pitkään muutaman roikkujan takia – se päästiin julkistamaan vasta toukokuun lopulla. Nyt näyttää selkeämmältä, ja lopputulos voi hyvinkin lävähtää nähtäväksenne muutaman viikon sisällä. Tai "lopputulos" – sehän saattaa kääntyillä vielä kauan jälkeenkinpäin monenmoisten elpymisten takia. Esimerkkinä vaikkapa Kuorosota-esityksen singlelistalle palauttama Coldplayn Viva la Vida.

Systeemiin kasvaa myös aina vaa'ankieliä, joista vasta viime tipassa näkee, kumman vuoden puolelle piste-enemmistö kertyy. Viime keväänä sellainen oli Kings of Leonin Sex on Fire (jonka vuosilistasija on yhä arvoitus), nyt The Rasmus & Anette Olzon -yhteistyö October & April. Rasmus-kokoelmahan ei ole jaksanut käydä kaupaksi pitkiin aikoihin, mutta sinkkutäky viihtyy yhä myynti- ja radiolistoilla. Luultavasti nimensä mukaisesti huhtikuulle asti.

Leidi otti omansa

Ikään kuin Lady Gagan The Fame / The Fame Monster -kikkailu ei olisi jo aiheuttanut tarpeeksi listasekaannusta, artisti meni ja kiipesi lopultakin albumitilastomme kärkeen. Monsterilla on menossa vasta 14. listaviikko, mutta sen deluxe-painos sisältää The Fame -levyn, joka vietti jo aikaisemmin 35 viikkoa Top 40:ssä. Yhteissumma olisi kaksi enemmän kuin Alanis Morissetten ennätyshidas ykkössijan saavuttaminen vuonna 1996.

Anna Eriksson sivusi kolmossijallaan uransa parasta numeroa. Myös Vuokko Hovatalla oli alla soolokolmonen, mutta Liaani debytoi vasta 10:ntenä. Uusi yhteistyökumppani Warner Music väittää pokkana, että Eriksson on maamme suosituin naisartisti. Tuohon titteliin vaaditaan ehkä muutakin kuin Hovatan kukistaminen – kun olisi edes maamme suosituin Anna-niminen artisti...

Hovatan tapaan Janne Raappana on toista kertaa albumilistalla ja jäi hiukan edellisestä yrityksestä (15–20). I Walk the Line pääsi kolmannen ja Ville Leinonen jo seitsemännen kerran mukaan – kummallakin tuloksena tähän asti matalin sijoitus (29 ja 30). Ensiesiintyjinä nähdään Leinosen kanssa tasoihin päätynyt sveitsiläinen Eluveitie ja perää pitävä tamperelainen Tuvalu.

Johnny Cashin American-sarjan kuudes osa Ain’t No Grave päätyi 11:nneksi eli korkeammalle kuin nelonen (17) ja alemmas kuin viitonen (7). Aikaisempia ei tilastoitu meillä lainkaan. Cash on muuten vahvasti mukana Listablogin seuraavassa kesäsarjassa.

Utopiasta todeksi

Music Control -radiolistalla ei kannata ilkkua flopeille kovin malttamattomasti, koska joskus tapahtumat ottavat aikansa. Esimerkiksi jo syksyllä julkaistu Within Temptation -single Utopia loikkasi tänään 26. sijalta kahdeksanneksi. Myös leffalaulu Jos sä tahdot niin on vertynyt vanhoilla päivillään kolmossijalle. Samuli Edelmann jatkaa pitkää putkeaan kuin ei olisi välillä virsiä veisannutkaan – edellinen Top 10 -hitti oli Ruma mies vuodelta 2006.

Brittien Edelmann, 2000-luvun varmin radiosuosikki Robbie Williams on kuitenkin kärkkynyt Morning Sun -lohkaisullaan parempia sijoja uhkaavan pitkään. Edeltäjä Bodies viihtyi pitkään kakkosena, mutta nyt on jahkailtu viikkokaupalla sijan 20 kieppeillä. Ihan hyvähän tuokin on tapaus Impatientin rinnalla: Anna Abreun kolmosalbumin kakkossinkku kävi sijalla 21, lähti nopeaan laskuun eikä mahdu enää edes 100 soitetuimman joukkoon. Tuosta tuskin noustaan, kun myyntimerkintöjäkään ei ole.

Nollan puutarha

Kieli ja levy-yhtiö vaihtuivat, mutta Anna Erikssonin juurijulkaistu albumi Garden of Love omistanee yhtä vahvan tilastopotentiaalin kuin mihin 13 vuoden aikana on totuttu. Vaikka nimi viittaa tenniskielellä vielä pienempään numeroon, niin ykkösessäkin on haastetta – tähän mennessä laulaja ei ole yltänyt kolmossijaa parempaan.

Jo Top 10 -sijoitus avaisi Erikssonille varsin pienen piirin ovet – kovin moni sooloartisti ei näet ole tehnyt sekä suomen- että englanninkielistä Top 10 -albumia. Koska Tarja Turusen joululevy oli vain puoliksi suomea, ainut aito naiskollega olisi Lontoossa vuonna 1978 Love Is... -lp:n levyttänyt Marion. Miehistä seuraa antaisivat Riki Sorsa ja Remu, jolla ainoana on useampi kuin yksi kärkikymppisijoitus kummallakin kielellä (kyllä, myös soolona).

Yhtyeistä omassa kastissaan komeilee Neljä ruusua, jonka ensimmäinen 4R-albumi Mood (1996) eteni yhdeksi bändin kuudesta ykkösalbumista. Yllättävämpi nimi on Alwari Tuohitorvi, jonka Asia on ananas (1975) ja Light Me (1976) ylittivät riman. Sielun veljien vienti-inkarnaatio L’amourder ei myynyt riittävän hyvin tullakseen huomioiduksi, mutta Softwood Music Under Slow Pillars -albumi (1989) myi. Apulanta ja Tehosekoitin kävivät Top 10:ssä käännösprojekteineen.

Moni englanninkielisessä bändissä läpilyönyt vokalisti on sooloillut menestyksekkäästi suomeksi, ainakin Pave Maijanen (Rock’n’Roll Band, Royals), Ressu Redford (Bogart Co, Sound of RELS), Tommi Läntinen (Boycott), Mikko Kuustonen (Q-stone), Jore Marjaranta (Leningrad Cowboys) sekä Broadcastin Kim Lönnholm ja Edu Kettunen. Dave Lindholm pärjäsi yhtyeissä Bluesounds ja Pen Lee ennen ainoaa Top 10 -sooloaan Huoneet 6 & 14 (1983). Lisää saa keksiä ja kertoa.