Etsä fiitsisitsä

Tässä olisi kai jonkin 2022-katsauksen paikka, ja tehdään se kertaamalla vuoden innokkaimpia hittivierailijoita – sellaisia, jotka omien levyjensä ohessa useimmin fiittasivat muiden Top 40 -striimihiteillä. Homma tuntui kotimaisilla musamarkkinoilla vain kiihtyvän syyskaudella. Alla vähintään viisi fiittihittiä tänä vuonna tehneet artistit.

Fabe on näissä kuvioissa vielä tuore tapaus – esikoisalbumi ilmestyi syyskuussa – mutta ehti viiteen vierailuun neljän kuukauden sisällä. Cledos: Mis oot ollu (#9), Davi: Kato mua nyt (#39), Infernal: From Paris to Berlin (#8), MDS: Vihatuin (#6), Pihlaja: Heaven (#18).

JVG:n hittimylly pyöri hurjana läpi vuoden, mutta albumin nopeahkosta putoamisesta päätellen kyllästymistäkin on havaittavissa. 50/50-single SMC Lähiörottien kanssa (Niin siin vaan kävi #19) poislukien viisi fiittausta. Bbno$: Edamame remix (#2), Mikael Gabriel: Nallekarkit (#2), Evelina: Galileo Galilei (#23), Fabe: Koko yö (#3), Ramses II: Löylyä lissää (#13).

Cledosin kuusi vierailua tapahtuivat myös tiiviiseen hitti per kuukausi -tahtiin. Isac Elliot: 20min (#1), Davi: Kato mua nyt (#39), Nebi: Ylös/alas (#8), Vitunleija: Make-up (#3), Mikael Gabriel: Drama (#6), Kerza: Kädet ilmaan (#15)

Mestaruuden nappasi kuitenkin seitsemällä visiitillä William, joka ei julkaissut omaa musiikkia lainkaan. Jambo: Tarviin tilaa (#14), Joe L: Käytöstapoi (#3), Isac Elliot: 20min (#1), Bizi: Draama (#6), Vitunleija: Make-up (#3), Mikael Gabriel: Aika on rahaa (#25), Jore & Zpoppa: Bämä (#9)

Joulutilasto remonttiin

Jouluaaton Spotify-päivälista oli aika hapokasta luettavaa: Top sataan mahtui vain kolme ei-joulubiisiä sijoille 60, 85 ja 97. Seuraavana päivänä uudemmat hitit ottivat jo aimo loikkia ylös perusasemiinsa. Jouluhittien järjestyksen muuttumattomuus vähän huolestuttaa, mutta terävimmän kärjen takana on sentään vähän vaihtelua: aaton seitsemänneksi eteni Jose Felicianon Feliz Navidad (1970), jonka paras viikkolistasijoitus aiempina vuosina on ollut 34.

Olen koonnut vuosilistasivustooni erillisen jouluhittilaskelman, jota päivitetään joka sesongin jälkeen. Se on kuitenkin yhdistelmänä vähän kömpelö. Ikuisuusviisujen seassa nimittäin on kappaleita, jotka saivat julkaisuvuonnaan hyvät listapisteet, mutta joilla ei nykysirkukseen ole minkäänlaista asiaa. Kuten Hanoi Rocksin Dead by Xmas ja Bat & Ryydin Ryydjoulu.

Lastchristmasit ovat hallinneet niin kauan, että niille pitäisi asettaa sama pisterajoitus kuin mikä on koskenut ajankohtaishittejä jo muutaman vuoden ajan: sekä striimi- että radioviikkolistoilta huomioitaisiin yhteispisteisiin maksimissaan 40 parasta sijoitusta. Sen edellyttämien tietojen kaivaminen vuosien takaa ei käy käden käänteessä, mutta onnistunee silti. Kerron kun on valmista.

Fairytale of Gramex

Vaikka joulupäivien sijainti suhteessa viikkolistan laadintapäivään ei asettunut optimaalisesti, muutama ikihitti onnistui saavuttamaan radiolistalla ennenkokemattoman korkeuden. Erityisesti Chris Rean Driving Home for Christmas (1988), joka paransi huippusijansa 14:stä 11:een. Leevi and the Leavingsin Jossain on vielä joulu (1990) sivusi kahdeksatta sijaa, jolle ensi kerran kiipesi kaksi vuotta sitten.

Tiedotan myös, että The Poguesin ja Kirsty MacCollin Fairytale of New York on ylempänä kuin koskaan, sijalla 52. Miksikö tiedotan? No, media taas levitti käsittämättömän innokkaasti Gramexin tiedotetta kaupallisen radion VIIME VUODEN soitetuimmista joululauluista. Rumban toimittaja lisäsi juttuunsa oman huomion: ”Hieman yllättäen The Poguesin sekä Kristy McCollin Fairytale of New Yorkia ei top 20 -listalta löydy.”

Niin mukava biisi kuin onkin kyseessä ja niin paljon kuin britit jaksavatkin sitä rakastaa, Fairytale of New Yorkin suomalainen cv on vaatimaton. Tätä ennen sen paras radiosijoitus oli 75, ja Spotify-merkinnät ovat vielä matalampia. Kworbin mukaan vuosikymmenen mittaan biisi on yltänyt Top 200 -viikkolistalle vain kolmena vuonna, korkeimmillaan 97:nneksi. Vuoden 2015 jouluaatolta on paras päiväsijoitus 56.

Biisit.infosta saisi eriteltyä tietoa eri asemien soitoista, mutta sen käyttöliittymä esittäytyy tässä tapauksessa kehnoimmillaan. Koska palvelu poimii kirjoitusasut radioiden nettinäytöistä ja koska kyseessä on fiittilevytys, tietokannassa on sille peräti 12 erilaista kappale–esittäjä–fiittaajayhdistelmää.

Hyvää joulua!

3077. postaus

Vuodenvaihteessa tulee täyteen 15 vuotta Listablogia, mikä on suunnilleen yhtä kauan kuin mitä 50 hittiä -lista sitä ennen toimi. On syytä miettiä, mitä tämän kanssa aikoo tehdä. Tammikuulle tulee erästä vanhaa sarjaa hyödyntävä jälkiviisastelu, mutta pitempijännitteiset suunnitelmat koskevat vain sitä, mitä en tee. Kuten olen sanonutkin, en aio enää arkistoida albumilistaa.

1.1.2023 julkaistava lista on vielä osa tulevan kirjan ajanjaksoa. Se mittaa päiviä 22.–28. joulukuuta eli on yhä vahvasti sesongin värittämä. Tänä vuonna kiihkein jouluhuuma jakautuu kahdelle listaviikolle, mikä näkyy eri tavoin radiossa, striimissä ja albumeissa. Post-jouluromahdusta ehtii ilmetä viikon 52 osalta vain radiolistalla, koska striimien aattoeskalaation vaikutus koko viikkoon on niin suuri.

Yksi ennakoimani jouluilmiö ei näytä toteutuvan. Listareaktio Vesa-Matti Loirin kuolemaan elokuussa oli hämmentävän vaisu, vain pari pikaista re-entryä. Arvelin tämän jotenkin kompensoituvan Sydämeeni joulun teen -biisin ja -albumin korostuneena kuunteluna, mutta tästä ei ole merkkejä. Tosin mikä tahansa re-entry albumitilastoon olisi plussaa viime vuoteen verrattuna – silloin sitä ei tapahtunut lainkaan, vaikka Top 50 oli muutoin väärällään joululevyjä.

1–2–3–4–5–6–7–8–9–10

Kun kartoitin tiettyjen albumilistasijojen kertymistä tietyille esittäjille, seurasin myös, kuka on kyennyt keräämään kaikki Top 10 -huippusijat. Se tuntui ihan normitempulta, kunnes tajusin, että monella kestosuosikilla on ollut vaiheita, jolloin oletusarvoisesti kaikki levyt nousevat ykkösiksi. Saavutus siis edellyttäisi pitkää mutta ei tasaisen huippuvireistä uraa. Ja kaksi sellaista löytyikin terävimmän kärjen takaa. Molemmilla on vain yksi ykkönen.

Yksi sijoitus täydestä ketjusta puuttuu seuraavilta: Elvis Presley (#2), Deep Purple (#3), Scorpions (#5), Hector (#6), Katri Helena (#7), Juice Leskinen (#8), Smurffit (#9), The Rolling Stones (#10), Bruce Springsteen (#10) ja Kari Tapio (#10). Mutta koko sarjan keräsivät seuraavat nimet:

Leevi and the Leavings
#1: Musiikkiluokka 1989
#2: Häntä koipien välissä 1988, Käärmenäyttely 1996, Keskiviikko 1997
#3: Rakkauden planeetta 1995
#4: Turkmenialainen tyttöystävä 1993
#5: Hopeahääpäivä 2003
#6: Torstai 2001, Keskeneräinen sinfonia 2004, Stereogramofoni 2021
#7: Bulebule 2000
#8: Unelmia ja toiveita 1989, Onnen avaimet 2002
#9: Menestyksen salaisuus 1992 (2020)
#10: Kerran elämässä 1998

Popeda
#1: Svoboda 1992
#2: Pohjantähden alla 1985, Ei oo valoo 1987, Pelkkää juhlaa 2002, Täydelliset miehet 2008
#3: Harasoo 1984, Kans’an Popeda 1990, Haista Popeda 2017
#4: Hallelujaa 1988, Voitto 2011
#5: 15GT Golden Turpo 1986, 500cc 1997
#6: Kaasua 1983
#7: Vieraissa 1999
#8: Hittejä, kersantti Karoliina 1997, 30-vuotinen sota 2007, Pitkä kuuma kesä (live) 2010
#9: Hullut koirat 1981
#10: H.Ö.N.Ö. 1994

42 vuotta kuplinut Sika

Albumilistan historiassa on tilastoitu toistasataa yksittäisten esittäjien joululevyä, mutta ensimmäistä niistä saatiin odottaa lähes 15 vuotta. Se oli Juice Leskinen Slamin Kuusessa ollaan (#10, 1980). Leskinen teki vain tämän levyn Poko-yhtiölle, jollei huomioida hänen mukanaoloaan Tuuliajolla-soundtrackillä (1981).

Sen ilmestyessä Leskinen oli juuri noussut suosiokuopasta, jota ei nykyisin tunnuta juuri muistavan. Ensimmäinen Slam-kokoonpanon älppäri Tauko I (1978) jäi ulos Top 30:stä, ja seuraaja Tauko II sai tyytyä sijaan 29. Alkuvuonna 1980 tulivat sitten XV yö ja single Ei elämästä selviä hengissä. Jo helmikuussa 1981 Johanna julkaisi albumin Ajan henki, joka otti artistin siihen asti parhaan kakkossijan.

Kuusessa ollaan sisälsi vain muutaman alkuperäislaulun, joista tunnettuudessa yli muiden on tietenkin päätösraita Sika. Sitä ei julkaistu singlenä, eikä kappale ole myöhemminkään onnistunut etenemään arkistokelpoiseksi hitiksi. Vuonna 2018 se kävi lähellä, radiolistan 22:ntena. Striimeissä hittirajan ylitys näyttää epätodennäköisemmältä, mutta viime jouluaaton Spotify-striimeissä Sika kiipesi sijalle 76.

Ibeinen kakkonen

Iben ansiosta edellisen postauksen teema, kakkossijakertymät, sai jatkoa. Sunnuntaina hopeakorokkeella debytoi näet Nonsense, vain yhdeksän kuukautta edellisen kakkosen Vion perään. Jostain syystä lähes parivuotias striimihitti West Side Baby (#4) ei ollut Violla mukana, vaan vasta nyt Nonsensella. Aiemmista Ibe-albumeista Ibelius (2019) oli myös kakkonen ja Perkele! (2020) kolmonen.

Sellaisten esittäjien joukossa, jotka eivät ole koskaan yltäneet listakärkeen, tuo kolme kakkossijaa on paras saavutus. Trion ovat heistä aikaisemmin saaneet kokoon Village People, Eva Dahlgren, Ace of Base ja Evelina. Dahlgren on kyllä paalupaikan välttelijänä omaa luokkaansa, sillä hänen cv:ssään on peräti yhdeksän Top 5 -albumia.

Koska Ibekään ei onnistunut syrjäyttämään Gettomasaa, tämän Vastustamaton viettää jo viidettä viikkoa listakärjessä. Taitaa viettää myös vuodenvaihteen yli, vaikka tuore Costi-albumi Limbo sen hetkellisesti ohittaisikin. Mitään erityisen vetovoimaisia joulujulkaisuja ei näytä ilmestyneen.

666 = 22222

Kuten olen silloin tällöin maininnut, jotkut viimeaikaiset klassikkolevyjen uusintajulkaisut ovat nousseet listalla korkeammalle kuin alkuperäiset versiot. Esimerkiksi neljä viikkoa sitten HIMin Greatest Lovesongs Vol. 666 (1997) paransi vanhan nelossijansa kakkoseksi. Vasta myöhemmin hoksasin, että siitä tuli yhtyeen viides kakkoseksi yltänyt/jäänyt albumi, ja tämä on jaettu ennätys.

Muut hopeahimit ovat And Love Said No – The Greatest Hits (2004), Venus Doom (2007), Screamworks: Love in Theory and Practice (2010) ja Tears on Tape (2013). Mutta ketkä jakavat tuon ennätyksen?

Hector: Hotelli Hannikainen (1976), Kadonneet lapset (1978), Nuku idiootti (1987), Yhtenä iltana (1990), Ei selityksiä (2004).

Madonna: Who’s That Girl (soundtrack, 1987), Bedtime Stories (1994), American Life (2003), Celebration (2009), Rebel Heart (2015).

Ismo Alanko: Taiteilijaelämää (1995), Hallanvaara (2002), Ruuhkainen taivas (2006), Yksin Vanhalla (2017), Minä halusin olla niin kuin Beethoven (2019).

Oi Suomi kuuntele

Itsenäisyyspäivän vaikutusta Spotify-striimeihin on kiinnostavaa seurata, koska se täsmäkeskittyy vain yhteen päivään toisin kuin se iso J. Vertasin tämänkertaisia tuloksia viimevuotisiin ja Suomi 100 -kekkereihin (2017) ja löysin yleisiä trendejä Finlandia-instituution takaa.

Toissapäivänä Top 60:een nousi viisi Finlandiaa esittäjinään Polyteknikkojen kuoro (#15), Sjöroos & Vesala (#17), Lahti Symphony Orchestra (#42), Jarkko Ahola (#49) ja Club for Five (#59). Kahden ensimmäisen summa olisi jo tuonut ykkössijan, ja viiden summa olisi ollut yli kaksinkertainen listan johtajaan (Gettomasa: Vastustamaton) nähden.

Finlandian kokonaisteho on hieman laantunut – LSO soi peräti kolmantena viisi vuotta sitten – mutta muita sävelmiä on noussut rintamaan. Maamme (nyt #43) oli tuolloin vasta 156:s, Porilaisten marssi (#54) ja Veteraanin iltahuuto (#110) puuttuivat Top 200:sta. Viehätystään ovat menettäneet Olen suomalainen, Minun Suomeni ja Myrskyluodon Maija. Nämähän ovat myös soittolistakysymyksiä – 2017 kuunneltiin paljon kaikentyyppisiä kotimaan kestosuosikkeja.

Ison J:n nousu lähtee aina aaltoina, viikonloppuina ja juhlapäivinä edetään, arkipäivinä taannutaan. Vuoden 2017 itsenäisyyspäivänä korkein jouluhitti oli vasta sijalla 22, vuonna 2021 ne muodostivat kärkinelikon. Nyt oli hieman enemmän malttia mukana: neljä kuunnelluinta keräsivät sijat 3, 5, 6 ja 8. Ne samat.

Fyysisiä veteraaneja

Uusimmalla fyysisellä albumilistalla on tuliterä Raskasta joulua -levy poislukien pelkkiä uusintajulkaisuja. Aikahaarukka ylettyy vuoden 1980 Hurriganes-albumista 10/80 vuoden 2007 Eppu Normaali -albumiin Syvään päähän. Viikkoa aiemmin tuoreet äänitteet muodostivat vielä puolikkaan listasta, joten tilanne on sattuma – joskin enteellinen.

Moni noista näyttäytyy myös päälistalla ja jopa parantelee alkuperäistä sijoitustaan. Ensimmäisen merkinnän (#31) Mokomalle vuonna 2003 tuonut Kurimus on nyt 29:ntenä ja The Curen Wish (#18, 1992) sijalla 17. Historian paras curenumero ei jäänyt kauas, sen näet toi Bloodflowers (#15, 2000). Uutta albumiahan kovasti odoteltiin loppuvuodelle, ja pöytä oli katettu huippusijalle.

Parannusta menneisyyteen voi perustellusti odotella myös Leevi and the Leavingsin Varasteleva joulupukki (#20, 1990), joka teki re-entryn 23:nneksi. Kaikille joululevyille ei vuoden viimeinen kuukausi kuitenkaan ole pelkkää nousua. Viikko sitten 19:ntenä debytoinut Emma Salokosken Joulu, joulu, jul putosi saman tien ulos.

Laserleikkaus menneeseen

On aika puhua historiamme vaietusta vaiheesta. 1970- ja 1980-lukujen kolmesta rinnakkaisesta listalaatijasta yksi, Mitä Suomi soittaa, kokosi kolmena viimeisenä toimintavuonnaan, helmikuusta 1986 helmikuuhun 1989, erillistä cd-myynnin Top 10 -tilastoa. Ehkä siksi, että markkinoille tullessaan cd maksoi paljon enemmän kuin lp tai c-kasetti. Ehkä siksi, että cd-versio yleensä julkaistiin myöhemmin kuin toiset.

Koska en ottanut sitä huomioon koostaessani kolmen listan (Suosikki, Seura, MSS) yhteisvaikutukset uusiksi tilastoiksi, en ole missään vaiheessa katsellut sitä tarkemmin. Itse ostin cd-soittimen vasta 1990-luvulla, joten tiesin skenestä vain juppistereotypiat. Nyt näkee, että kolmessakin vuodessa tuo skene ehti muuttua.

Ekaa kymmenikköä johti Saden tuoreehko kakkosalbumi Promise, mutta tuntumassa vaani Pink Floydin The Dark Side of the Moon (1973). Kolmosena Sibeliusta. Huhtikuussa ykköseksi riensi Jean-Michel Jarren Rendez-vous, varmaan siksi että cd-versio ilmestyi yhtä aikaa muiden kanssa. Jarrehan ei koskaan päässyt meillä päälistan kärkeen – muista ”vain cd-ykkösistä” mainittakoon Kate Bush, George Thorogood ja Miles Davis.

Listasisällön ero päälistaan tasoittui hiljalleen, mutta muutama poikkeuksellinen pärjääjä pistää silmään. Grace Jonesin kokoelma Island Life vietti kolme kuukautta Top 10:ssä! Yllättävää, koska yleensä lista oli vitivalkoinen ja vaihtuvuus suurta, joskus kymmenikkö muuttui kuukauden aikana kokonaan. Suzanne Vegan Solitude Standing ylsi kuitenkin sijoitusputkeen 2–2–2–4–2–9.

Kuvan listaleike, jossa Eppu Normaalin Valkoinen kupla debytoi ykkösenä, on helmikuulta 1987. Levyhän ilmestyi jo vuoden 1986 puolella. The Beatlesin cd-julkaisut olivat tuolloin myös isoja tapauksia, Sgt. Pepper piti kärkisijaa kaksi kuukautta. Vuonna 1988 metallikin löysi tiensä tilastoon, ja viimeistä listaa johti Roy Orbisonin Mystery Girl.

Joulukuun lapset

Sarjassa listataan kussakin kuussa syntyneiden sooloartistien suurimmat hitit Suomen listoilla vuosina 1960–2020 ja vertaillaan eri kuukausien satoa. Yksi hitti per artisti. Sarja päättyy.

Täältä se löytyi, sarjan ainoa 2000-luvun lapsi. Billie Eilish, Britney Spears ja Taisto Tammi olivat kaikki suunnilleen samanikäisiä (17+) isoimman hittinsä noustessa listoille. Mukana on yksi jouluaattona, kaksi joulupäivänä ja yksi tapaninpäivänä syntynyt.

1. Reijo Kallio 27.12.1933 (Yksinäinen 1979)    
2. Alannah Myles 25.12.1958 (Black Velvet 1990)    
3. Marion 7.12.1945 (El Bimbo 1975)    
4. Ricky Martin 24.12.1971 (Livin’ la vida loca 1999)    
5. Taisto Tammi 10.12.1945 (Tango merellä 1963)    
6. Jörgen Petersen 2.12.1931 (Boulevard of Broken Dreams 1962)    
7. Riki Sorsa 26.12.1952 (Reggae OK 1981)    
8. Cheek 22.12.1981 (Timantit on ikuisia 2013)    
9. Billie Eilish 18.12.2001 (Bad Guy 2019)    
10. Dido 25.12.1971 (Here with Me 2001)    
11. Britney Spears 2.12.1981 (Baby One More Time 1999)    
12. Sinéad O’Connor 8.12.1966 (Nothing Compares 2 U 1990)

Yhteensä 79190,43 – sijoitus 4/12