sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Hittiresepti hakusessa

Aiemmin korkeimmillaan kuudentena nähty jenkkiryhmä Mastodon nappasi albumilistalla aika helposti tyrkyllä olleen ykkössijan. Runsaasti enteitä antanut Ed Sheeranin täkäläinen läpimurto materialisoitui kolmossijaksi. Koko 2000-luvun listasinkkuja pukanneen Tiëston toinen albumitilastovisiitti tuotti saman numeron (40) kuin eka seitsemän vuotta sitten. Siinä viikon uutuudet.

Huomioni jotenkin kiinnittyy nyt radiolistan sijaan 59, jonne on toisella viikollaan pudonnut Jari Sillanpään Malagaan. Ensimmäinen uuden levytyssopimuksen alainen äänite, josta vastaavat tutut listanimet Setä Tamu, Mariska ja Väinöväinö. Itse artisti on kulkenut mediavoitosta toiseen: Syksyn sävel, Vain elämää, Tähdet tähdet... Mikä tökkii?

Tosiasiassa Sillanpää on kaikenkarvaisine latinoprojekteineen pysytellyt sivussa varsinaisista hittimarkkinoista huiman kauan. Satulinna-aikoihin hänen oli helppo aidata oma nurkkansa radiokentästä, mutta nykyinen aktiivisesti popin ja iskelmän rajaa häivyttävä miljöö on arvoitus. Se tietysti lohduttaa ja inspiroi, että tuon miljöön haltuunsa ottanut Kaija Koo on kolme vuotta Sillanpäätä vanhempi.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

GGH 23: Greatest Hits


Kenny Rogers 1980, #2, 30 listaviikkoa

Greatest Greatest Hits -kesäsarjassa käsitellään kokoelmia, jotka menestyivät listoilla poikkeuksellisen hyvin artistin muuhun tuotantoon nähden.

Kenny Rogers oli 1960–80-luvuilla countrytähti, joka tuon tuosta pistäytyi mainstream-listoilla netoten muun muassa kaksi brittiykkössingleä. Hänen hiteistään vuoden 1969 Ruby Don’t Take Your Love to Town on suomennettu kolmella eri nimellä, ja vuoden 1977 Lucille nousi jukeboxtilastoon Jukka Raitasen tulkintana Miksi lyötyä miestä näin lyöt.

Itse Rogers ilmaantui listoillemme silti vasta 42-vuotiaana marraskuussa 1980. Hän pääsi matkustamaan Lionel Richien tiukkaa formaattia noudattavalla balladiliukuhihnalla, jonka käynnisti The Commodoresin Three Times a Ladyn (1978) suurmenestys. Rogers-biisinkin nimi oli yllättäen Lady, ja se jumittui Suomen singlelistalle kahdeksaksi kuukaudeksi.

Koska kyseessä oli viimeinen United Artistsille tehty levytys, perään pukkasi Greatest Hits, joka ostettiin peräti kakkossijalle. Enemmistö tuskin osti sitä kokoelmana, vaan levynä, jossa oli Lady. Uuden levytyssopimuksen alla julkaistu Share Your Love (1981) kävi vielä 21:ntenä, mutta Rogersin listaloru loppui siihen. Edes Gibb-veljesten kirjoittama Dolly Parton -duetto Islands in the Stream (Ruotsin listakolmonen) ei hetkauttanut suomalaisia.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

We Are Sixteen

Jalkapallon MM-kisojen avajaisissa esitetty We Are One (Ole Ola) julkaistiin jo huhtikuun alussa ja on seikkaillut eestaas latauslistaa, mutta noteerattiin radiolistalla vasta tällä viikolla (nousua 64–16). Turnauksen kunniaksi on ilmestynyt myös virallinen albumi, joka debytoi sunnuntaina 23:ntena.

Top 40:n ulkopuolelta 20:n joukkoon harppasivat niin ikään Jannan Tytöt lähtee tanssimaan (50–14) ja Jason Derulon Wiggle (44–20). Top 40:ssä (54–31) näyttäytyy lopulta pitkäikäinen Spotify-suosikki, John Legendin All of Me. Myös Spotifyssa menestynyt mutta ei singlelistalle kelvannut Aloe Blaccin The Man merkkautti kauan kuplittuaan viime viikolla 19. sijan eli pääsee sittenkin hittiarkistoihin. Ihan hyvä, koska mieshän lauloi ilman krediittiä viime vuoden suurimmalla hitillä Wake Me Up.

Derulon Tattoos-albumi on niitä Spotifyn kestonimiä, jotka aaltoilevat melko yhtenäistä käyrää Top 50:n alapuoliskossa. Hiljattain se saavutti 14. viikollaan parhaan sijansa (23). Vielä oudompi kombinaatio on Imagine Dragonsilla: 18 listaviikkoa, korkein sija 24. Näissä konkretisoituu se listakulttuurille koituva olennainen muutos, kun aletaan mitata ostamisen sijaan/lisäksi kuuntelemista.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

GGH 24: Suurimmat hitit


J. Karjalainen 1992, #1, 60 listaviikkoa

Greatest Greatest Hits -kesäsarjassa käsitellään kokoelmia, jotka menestyivät listoilla poikkeuksellisen hyvin artistin muuhun tuotantoon nähden.

Ensimmäinen J. Karjalaisen Poko-kokoelma ilmestyi verrattain myöhään, peräti kymmenen studioalbumin jälkeen. Syynä oli artistin kiinnostumattomuuden lisäksi se, että Kompass/Polarvoxille tehtyjen kahden ekan lp:n mastereita oli hankala saada – täytyihän Kolme cowboyta, Ankkurinappi ja Sankarit sisällyttää mukaan. Lopulta diilin onnistuttua tuotantoa oli jo niin paljon, että esimerkiksi Keltaisessa talossa -albumi (1990) jätettiin biisivalinnoissa kokonaan huomiotta.

20-raitainen tupla-lp/kasetti ja 17-raitainen cd julkaistiin vain seitsemän kuukautta myöhemmin kuin suuri hitticomeback Tähtilampun alla, jonka sinkut Telepatiaa ja Mies jolle ei koskaan tapahdu mitään myytiin täten kansalle pikauusintana. Niskaliuskassa paketin nimi oli Suurimmat hitit 1982-1992, mutta kannessa ja itse levyssä ei vuosilukuja nähty. Se juhli joulumarkkinoilla neljä viikkoa ykkösenä.

Suurimmat hitit putosi Top 40:stä 23 viikon jälkeen, ja tuollahan ei vielä j-asteikossa tienaa poikkeuksellisen menestyjän titteliä. Se kuitenkin palasi yli neljä vuotta myöhemmin ja teki vuosina 1997–2001 peräti 12 re-entryä kasvattaen viikkomäärän 60:een ja myynnin reippaasti yli sadantuhannen. Seuraava kokoelma Vanhaa rautaa (2004) pärjäsi paljon vaisummin.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Väkivallan logiikkaa

Kun läpimurtoalbumi roikkuu listalla 41 viikkoa ja pitkänä ajanjaksona kertyneet fanit odottavat seuraajaa, pitää tapahtua melkoisia vastoinkäymisiä, että toisella yrittämällä ei debytoida ykkösenä. Emme siis hätkähdä Lana Del Reyn Ultraviolencen paalupaikasta. Vasta jatkoviikot kertovat, onko tuo fanikanta paljonkin sulanut parissa vuodessa. Del Rey on ensimmäinen ulkomainen naisartisti listakärjessämme sitten Adelen 21:n.

The Hunting Party jatkaa Linkin Parkin studioalbumien vakuuttavaa sijoitusputkea: 4–2–1–6–1–6. Myös brittiläinen Anathema on tilastoitunut kuusi kertaa samasta vuodesta (2001) lähtien, mutta Distant Satellitesin tämänviikkoinen 13. sija on niistä korkein. Radiopuhelimet on tuplannut listamerkintänsä vajaassa vuodessa neljästä kahdeksaan viimesyksyisen uutuuslevyn ja kolmen uusintajulkaisun avulla. Vuoden 1993 Maalla debytoi nyt 33:ntena.

Lana Del Reyn menestys oli siis nähtävissä, vaan kuinka käy ensi listalla Ed Sheeranin kakkosalbumille? Vaikka ensimmäistä ei koskaan nähty Top 50:ssä, tuoreimmalle latauslistalle mahtuu kuusi Sheeranin esitystä. Tai kuinka käy seuraavalla viikolla tuon listan ykkösen 5 Seconds of Summerin esikoispitkäsoitolle? Australian pojilla on tältä vuodelta jo kolme Top 10 -hittiä, mutta niistä kahden ensimmäisen visiitti kesti vain viikon.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

GGH 25: 1


The Beatles 2000, #1, 22 listaviikkoa

Greatest Greatest Hits -kesäsarjassa käsitellään kokoelmia, jotka menestyivät listoilla poikkeuksellisen hyvin artistin muuhun tuotantoon nähden.

40–50 vuotta vanhojen ulkomaisten albumien menekistä Suomessa on surkeasti tietoa. Tämä hämäryys leijuu myös The Beatlesin päällä. On vaikeaa edes arvioida, paljonko noita klassikkolevyjä on ostettu aktiiviaikanaan. Musiikkituottajat on myöntänyt arvometallia vain yhtyeen kahdelle kokoelmalle vuosilta 1980 ja 2000.

27 ykkössingleä Britannian ja/tai USA:n listoilta sisältävä 1 on saanut ifpi.fi:ssä peräänsä mahtilukeman 77.466. Tilastollisesti kuusine ykkösviikkoineen se ei ole menestynein Beatles-levy, vaan neljä albumia pysyi kärjessä sitä kauemmin vuosina 1966–69. Neljä kuukautta paalupaikkaa pitänyt Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band ei muuten ole 1-kokoelmalla edustettuna lainkaan.

1 huipensi lähes koko 1990-luvun kestäneen voitonmaksimointiprojektin, johon sisältyivät ”sinisen” ja ”punaisen” kokoelman (1973) cd-painokset, Live at the BBC ja kolme Anthology-tuplaa – nuo kaikki kuusi nähtiin meillä Top 10:ssä. Anthologyjen kysyntää ryyditettiin ennenjulkaisemattomilla biiseillä, mutta 1 kasvoi ilman erityistäkyjä 2000-luvun – ainakin näin väitetään – ostetuimmaksi levyksi maailmanlaajuisesti laskettuna.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Voittajalle palkinto

Janna sai tämänviikkoisesta saavutuksestaan uudenlaisen tunnustuksen, Musiikkituottajien tästä lähtien kaikille listakärkeen nouseville albumeille ojennettavan Listaykkönen-palkinnon. Ehkä tällainen promootiomuoto herättää väen paremmin seuraamaan, kenelle ja kuinka ansaitusti kunniaa jaetaan. Toisaalta laatijoilla lienee entistä vähemmän aikaa/energiaa tarkistaa tulosten oikeellisuus, kun pikapikaa pitää toimittaa seuraavan palkittavan nimi pystintekijöille.

Ihan eka vastaanottaja Janna ei ole, sillä homma käynnistettiin myöntämällä Helsinki-päivän konsertissa palkinto pisimpään viime vuonna ykkössijaa pitäneelle levylle. Saaja oli Erinin Sä osaat!, jonka kahdeksan viikon potti olikin lähes poikkeuksellinen – tänä vuonna kukaan ei ole hallinnut kolmea viikkoa pitempään. Vaikka se on Erinin ainoa ykköslevy, hän on sen turvin 2000-luvulla 22. eniten ykkösviikkoja kerännyt artisti tai projekti.

Kyllä, olen tehnyt moisen laskelman, ja Erin ei ole huonossa seurassa – tuon 22. sijan jakavat näet hänen kanssaan PMMP, Rammstein ja Metallica. Esimerkiksi Cheek on jäänyt vain puoleen tuosta eli neljään paalupaikkaan. Mutta ketkä 21 ovat edellä ja missä järjestyksessä? Katso ja ihmettele.

2000-luvulla eniten albumilistan ykkösviikkoja keränneet artistit
30 – Nightwish
17 – Anssi Kela
17 – Vesa-Matti Loiri
17 – Jenni Vartiainen
16 – HIM
14 – Yö
13 – The Baseballs
13 – Ari Koivunen
12 – Apulanta
12 – Robin
12 – Vain elämää kausi 1
12 – Maija Vilkkumaa
11 – Adele
11 – Lordi
11 – Pikku G
10 – Coldplay
10 – Zen Café
9 – Samuli Edelmann
9 – Eminem
9 – Il Divo
9 – Madonna

maanantai 16. kesäkuuta 2014

GGH 26: 14 suosituinta sävelmää


Julio Iglesias 1981, #1, 23 listaviikkoa

Greatest Greatest Hits -kesäsarjassa käsitellään kokoelmia, jotka menestyivät listoilla poikkeuksellisen hyvin artistin muuhun tuotantoon nähden.

Julio Iglesias oli 1970-luvulla hieman neuvostotähti Alla Pugatshovan kaltainen hahmo: hänen huimasta menestyksestään jossain muualla (espanjankielisissä maissa ja Keski-Euroopassa) kerrottiin paljon, mutta ei se oikeasti jaksanut kiinnostaa. Euroviisuissakin hän sattui laulamaan juuri silloin (1970), kun Suomi boikotoi kisaa.

Vuonna 1979 Iglesias muutti USA:han ja teki uuden levytyssopimuksen, jolloin CBS ryhtyi laajentamaan hänen markkinoitaan. Suomessa julkaistu 14 suosituinta sävelmää poimi näytteitä vuosien 1975–1980 tuotannosta, jonka suurimpia hittejä olivat Hey ja Quiereme mucho. Sen sijaan noihin aikoihin brittiykköseksi noussut versio Cole Porterin Begin the Beguinesta jätettiin pois ja ilmestyi myöhemmin.

Suomalaiset ostivat kokoelmaa yli 70.000 kpl, ja listaykkösviikkoja kertyi kahdeksan. Sitä seuranneista studiokiekoista myös Momentos (1982) ylsi paalupaikalle ja platinamyyntiin. Vuosituhannen lopulla Julio koki pienen revivalin ilmeisesti Enrique-poikansa maineen myötä. Enrique tosin ei ole tienannut meiltä yhtään kultalevyä.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kahden sukupolven ykköset

Viime viikon ykkönen Justimus luiskahti albumilistan sijalle 16, mikä on listahistorian toiseksi pahin pudotus kärjestä. Mokoman Luihin ja ytimiin romahti aikoinaan 1–22, ja 1–16 oli myös Eevil Stöö & Koksukoon kohtalo. Uudeksi ykköseksi singahti taas ensikertalainen, tosin ei levyttäjänä – Jannan kaksi ensimmäistä albumia vain eivät aikoinaan tilastoituneet.

Janna ja Maarit Hurmerinta ovat kaikkien aikojen ainoat lapsi ja vanhempi, jotka ovat yltäneet Suomen albumilistan ykkösiksi. Maarit teki sen vuonna 1980 Nykyajan lapsi -lp:llä. Lähelle pääsevät Seppo ja Anna Hanski, joista Seppo johti single- ja Anna albumilistaa. Useasti kärjessä nähdyn Fredin tytär Hanna-Riikka Siitonen kävi sinkkuykkösenä ja albumikakkosena Taikapeili-duon puolikkaana.

Seuraavat uutuudet noudattivat yhteistä kaavaa eli paransivat joitakin askelmia edellisestä, parin vuoden takaisesta, useimmiten ensimmäisestä visiitistään: Vesku Jokinen & Sundin pojat #2, Rival Sons #3, Arch Enemy #5, First Aid Kit #10. Jack White pääsi samaan kuin viimeksi (#13). Sijan 11 Juju petrasi viime vuodesta jopa 16 pykälää, mutta kahden sinkun vahva Spotify-menestys pani odottamaan korkeampaakin debyyttiä.

Yli kymmenen vuotta levyttänyt Aksim (#15) sai ensimmäisen merkintänsä, ja vielä pitempään joutui odottamaan vuonna 1984 perustettu norjalainen Mayhem (#32). Kolmen vuoden takainen Uriah Heepin listapaluu sai jatkoa (#28). Jatkoa taisi tulla myös laadintavirheelle, joka hukkasi Michael Jacksonin Xscapelta ekan listaviikon. Nyt levy teki re-entryn 12:nneksi pudottuaan ulos sijalta 17.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

GGH 27: 18 Greatest Hits


Cliff Richard 1981, #7, 11 listaviikkoa

Greatest Greatest Hits -kesäsarjassa käsitellään kokoelmia, jotka menestyivät listoilla poikkeuksellisen hyvin artistin muuhun tuotantoon nähden.

Popkörmy Cliff Richard ei koskaan saanut vakiinnutetuksi asemiaan Suomen albumimarkkinoilla – tosin pääsuosion aikoihin 1960-luvun alkupuoliskolla ei moisia markkinoita juuri ollutkaan. Vuoteen 1981 tultaessa paras listanumero oli kahdella lp:llä saavutettu 28, mutta singlelistan ja ulkomaisten signaalien mukaan ura oli selvässä nosteessa.

Suomen EMI julkaisi oman Cliff-lajitelman. Markus Heikkerön suunnitteleman ja Kirjapaino E. Kurosen painaman kannen sisällä lymysi 18 biisiä, joita valitessa oli selvästi paneuduttu paikalliseen historiaan. Kattaus siis noudatteli varsin hyvin suomalaisia listatapahtumia – esimerkiksi vuodelta 1969 noukittiin Good Times (Better Times), joka ei brittilistakriteereillä olisi kelvannut edes 40 suurimman hitin joukkoon.

18 Greatest Hitsistä tuli Richardin uran ainoa suomalainen kultalevy ja Top 10 -albumi. Seuraavana vuonna Now You See Me Now You Don’t ylsi 18:nneksi, ja vielä 1987 käytiin sijalla 25. Toistaiseksi (?) viimeisen tilastomerkintänsä mies sai Stock Aitken Watermanin tehtailemalla singlellä I Just Don’t Have the Heart syksyllä 1989. Cliff Richardia ei juuri tunneta biisintekijänä – tällä kokoelmalla hänen nimensä löytyy vain Bachelor Boyn (1962) krediiteistä.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Yksi lähde, kolme totuutta

Jos jostakin Suomen ns. singlelistan tapahtumasta vielä jaksaa hämmästyä, niin tästä ehkä. Robinin kesäkumikampanjabiisi Kesärenkaat debytoi viime torstaina latauslistan kolmantena ja komeili seuraavana päivänä Radio Novassa julkaistun Spotifyn kuunnelluimpien listan ykkösenä. Sunnuntaina se oli kuitenkin singlelistalla – joka periaatteessa yhdistää nuo kaksi – vasta sijalla 19. Häh?

Spotifyn listoja on esillä ainakin kolmessa paikassa. Novan sivuilla ilmestyvässä Spotify Suomi Top 100:ssa ei näy kuuntelulukuja, toisin kuin charts.spotify.comin tilastossa, joka on upotettu tuohon vasemmalle. Niiden lisäksi kappale- ja myös albumilistan löytää Spotify-softan Top Lists -painikkeen alta.

Ovatko nuo listat keskenään samanlaisia? Eivätpä tietenkään. Tällä haavaa top tenit harvinaista kyllä myötäilevät toisiaan, mutta esimerkiksi Clean Banditin Rather Be on ohessa 13:ntena ja Top Listsissä 11:ntenä. Vaikka hyväntekeväisyyssingle Lohtu eteni Nova-listassa ykköseksi, vasemmalla näkyvässä se oli ylimmillään vain viides. Ehkä jo ymmärrätte, miksi en ainakaan vielä merkitse arkistoihini hittien Spotify-sijalukuja muiden listasaavutusten oheen.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

GGH 28: Hitit – Suomirokkia ja suuria tunteita


Aknestik 2000, #5, 9 listaviikkoa

Greatest Greatest Hits -kesäsarjassa käsitellään kokoelmia, jotka menestyivät listoilla poikkeuksellisen hyvin artistin muuhun tuotantoon nähden.

Aknestik julkaisi ensimmäisen kokoelmansa Hittejä, piisejä ja hittipiisejä vuonna 1997 neljän vaisusti menestyneen albumin ja parin matalan singlelistamerkinnän jälkeen. Se kävi albumitilaston 35:ntenä. Seuraavana vuonna ilmestyi bändin tunnetuin kappale Suomirokkia, mutta myynti ei edelleenkään lähtenyt käyntiin.

Aknestikia erityissuojeluksessaan pitänyt Poko-pomo Epe Helenius ihmetteli tilannetta, teetti jopa markkinatutkimuksen yhtyeen tunnettuudesta ja antoi suosikkibiisinsä nimen kokonaiselle kokoelmalevysarjalle. Suomirokkia oli mukana sekä ensimmäisessä että viidennessä osassa. Sarjan multiplatinamenestys ei tarttunut Aknestikiin, jonka seuraava albumi Tulevaisuus on myöhemmin kiipesi 22:nneksi.

Helenius päätti vielä kerran vetää kaikista naruista. Elokuun 2000 hiljaisuuteen iskettiin tv-kampanjoidulla levyllä, jonka nimessä olivat sekä lähes pakkosyötetty Suomirokkia että yhtyeelle edelleen vieras käsite Hitit. Noin kymppitonnin menekki oli tv-levylle vähäinen, mutta sillä yllettiin viitossijalle. Bändin loru loppui seuraavanvuotisen albumin 31. sijaan.

Joskus noihin aikoihin poistin Rumban listakolumnistani viime tipassa retorisen kysymyksen. ”Kumpi ilmestyy aikaisemmin, Aknestikin kolmas hittikokoelma vai Aknestikin ensimmäinen hitti?”

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Tuoreutta ja säilyvyyttä

Vuosi ja viikko ehti kulua siitä, kun viimeksi jonkun esikoislevy debytoi Suomen albumilistan ykkösenä. Isac Elliotin jälkiä käy nyt huumoriryhmä Justimus, jonka Wunderboy-albumin nimibiisin videota on katsottu You Tubessa yli 1,25 miljoonaa kertaa. Radioasemilta tämä jiiveegeemäinen esitys on kuitenkin kerännyt vain irtopyöräytyksiä.

Tilaston toinen voimahahmo on Led Zeppelin, jonka kolme ekaa pitkäsoittoa ilmaantuivat remasteroituina sijoille 3, 6 ja 7. Aiemmin viikkolista-aikakaudella on saman esittäjän kolme levyä nähty seitsemän myydyimmän joukossa ainoastaan parina viikkona Michael Jacksonin kuoleman jälkeen. Esikois-Zeppelin jopa paransi pykälällä vuoden 1969 merkintäänsä. Kakkonen ja kolmonen ylsivät omana aikanaan sijoille 1 ja 2.

Debyyttejä voi tehdä myös peräkkäisinä viikkoina: seitsemän päivää Suljettu-uusintajulkaisun jälkeen Absoluuttinen nollapiste näyttäytyy 19:ntenä. Pisara ja lammas -jatkumon ykkösosa pääsi toissasyksynä yhden pykälän korkeammalle. Yhden pykälän korkeammalle listahistoria-artistien aakkosjärjestyksessä sijoittuva Anna Abreu täydensi nelossijalla neljän albuminsa sijoitusputken 1–1–2–1. Parin vuoden takainen Greatest Hits hyytyi 18:nneksi.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

GGH 29: Pop! The First 20 Hits


Erasure 1992, #7, 14 listaviikkoa

Greatest Greatest Hits -kesäsarjassa käsitellään kokoelmia, jotka menestyivät listoilla poikkeuksellisen hyvin artistin muuhun tuotantoon nähden.

Brittiduon ura käynnistyi kivulloisesti vuonna 1985, vaikka Vince Clarke oli jo kahdesta kokoonpanosta tunnettu hitintekijä. Vasta neljäs single Sometimes mursi jään sekä kotimaassa että Suomessa. Irtovisiittejä singletilastoomme rekisteröitiin tuon tuosta, mutta albumilistalla ei päästy sijaa 24 ylemmäs.

20 ekaa singleä paketoivan kokoelman julkaisu osui oivaan ajankohtaan. Love to Hate You oli kasvanut meillä kunnon single- ja radiohitiksi loppuvuonna 1991 ja neljän biisin Abba-esque-ep vuoden 1992 menestyneimmäksi sinkkulistaäänitteeksi. Tosin sen Abba-covereista vain yksi otettiin mukaan Popille. Sitä seurasi vielä 21. raitana remix flopanneesta debyyttisinglestä Who Needs Love Like That, joka uudella yrittämällä kiipesi kärkikymmenikköön.

Pop! sinnitteli hienosti joulumarkkinoiden Top 20:ssä ja pistäytyi vuoden vaihduttua seitsemäntenä eli kymmenen sijaa korkeammalla kuin duon mikään studioalbumi. Se keräsi listaviikkojakin yhtä vaille saman kuin kaikki muut Erasure-albumit yhteensä.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Oon vihdoin oikee

Uusi radiohitti on vanhan surma -ilmiötä ei paljon dramaattisemmin voi näyttää toteen kuin mitä Kaija Koolle tapahtui tällä viikolla. Kolme kuukautta putkeen Top 5:ssä juhlinut Kuka sen opettaa romahti hopeakorokkeelta 27:nneksi samaan aikaan kuin seuraaja Supernaiset hyppäsi 117. sijalta viidenneksi. Hyvin toteltu, radiot! Tempun varjossa yhden hitin ihmeeksi luullun Kuningasidean Pohjolan tuulet loikkasi 39–10.

Ihan kuin radiorintamalla olisi tapahtumassa jotain ennakoimatonta. Aikansa eläneet, lähinnä viimevuotiset hitit saavat tiivistä rotaatiota, kuten Vapaus käteen jää sijalla 25 ja Älä tule hyvä tyttö 28:ntena. Oudoksuttavin on silti lähes vuosi sitten julkaistu Sannin Jos mä oon oikee, joka on nyt paremmissa asemissa radiolistalla (#19) kuin koskaan ennen.

Nykyinen listalaatija ei enää tarjoa kanavakohtaista soittoerittelyä, mutta biisit.infon mukaan Sannia veivaavat innokkaasti Suomipop, Aalto ja Metro Helsinki. Ne ovat kaikki Nelonen Median radioita, ja ymmärtääkseni kaikkien musiikkipäällikkö on Mikko Koivusipilä. Silloin tällöin on tullut nuristuksi yksittäisten radioiden liiallisesta vallasta listatapahtumien suhteen, mutta tässä dominanssi tuntuu astuneen vielä yhtä sfääriä ylemmäs.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

GGH 30: Something to Remember


Madonna 1995, #1, 21 listaviikkoa

Greatest Greatest Hits -kesäsarjassa käsitellään kokoelmia, jotka menestyivät listoilla poikkeuksellisen hyvin artistin muuhun tuotantoon nähden.

Virallisen maahantuojan laskelmissa kaksi suomalaisten eniten ostamaa Madonna-albumia ovat kokoelmia: Something to Remember 93.043 ja The Immaculate Collection 92.500. Ensinmainittu on myös artistin pitkäikäisin listaykkönen (10 viikkoa), vaikka katosi Top 40:stä verrattain nopeasti.

Something to Rememberin vastaanotto Suomessa oli poikkeuksellinen: se keräsi maailmalta vain muutaman ykkössijan. Ehkä Madonna vasta löydettiin täällä sen myötä albumiartistina – balladeista sommiteltu levyhän on keskimääräistä kokoelmaa yhtenäisempi kokonaisuus. Kaikki sille päätyneet raidat eivät edes olleet singlehittejä. Kysyntää avitti etukäteen julkaistu You’ll See, joka on laulajattaren menestyneimpiä kappaleita Suomessa.

Kokoelma oli myös osallisena ehkä historian isoimmassa suomalaisessa listadebatissa. Osa bisnesväestä kimmastui, kun Jari Sillanpään esikoislevy ei laakista syrjäyttänytkään Madonnaa paalupaikalta, vaikka sillä oli huimat tukkumyyntiluvut. Kyllä, listapisteytys suosi kaikenlaisissa myymälöissä kaupaksi käyvää Madonnaa (Sillanpää jäi alakynteen erikoislikkeissä), mutta ei tukkumyyntikään kertonut totuutta – noihin aikoihin jopa yli puolet suomalaisten ostamista ulkomaantähtien julkaisuista tuotiin suoraan kauppoihin ohi levy-yhtiöiden täkäläisten sivukonttorien. Tuohon 93.043-lukuun siis voisi hypoteettisesti lisätä eteen ykkösen.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Nimi vaihtuu, nimekkyys pysyy

Albumilistalla huomion vievät toisen viikon nousijat Khid & RPK (23–4) ja Kauko Röyhkä (16–7). Röyhkän petraus johtuu levyn julkaisupäivästä (perjantain sijasta maanantai), hiphopkaksikolla lienee jakelu takkuillut. RPK ja Khid ovat aiemmin tilastoituneet erillään Julma-Henrin ja Paperi T:n kanssa (jälkimmäinen midpricessa), ja hyvän sijan salaisuus avautuu mainitsemalla miesten muita toimintanimiä: DJ Kridlokk, Koksukoo, Euro Crack.

Kauko Röyhkä nettosi yhdeksännen Top 10 -sijansa, mikä on aika paljon koskaan kultalevyä saamattomalta artistilta. Ristiriita selittyy osaltaan sillä, että ensimmäisen huippukauden aikaan 1980-luvun lopulla listaotanta oli erikoisliikepainotteinen eli vaihtoehtomuusikoille suosiollinen. Yhteensä miehellä on 28 albumilistavisiittiä, mutta noinkin hurjalla summalla hävitään yhdelle viikon tulokkaista: A Letter Home (#45) on Neil Youngin 32. merkintä. Ei hänelläkään kultalevyjä.

Korkein uutuus Kube (#10) kohensi edellisestä yrittämästään 29 sijaa. Toinen rappari Francis Koira (#31) on ensikertalainen. 26:ntena näyttäytyy lopulta Absoluuttisen nollapisteen alkujaan vuonna 1999 julkaistu Suljettu. Viiden vuoden tauko taisi vaikuttaa siihen, että vireimmillään kärkikympissä viihtyneen Damn Seagullsin neljäs albumi debytoi vasta sijalla 48. Vai nouseeko tämäkin seuraavalla listalla?