Catch 22

Googlailin eilen kovasti taustaa tiedolle, joka toistui sekä suomalaisissa että ulkomaisissa uutisissa koskien Pet Shop Boysin ensivuotista, Helsinkiinkin saapuvaa hittikiertuetta. Sille, että konsertissa kuultaisiin duon ”kaikki 22 Euroopan Top 10 -hittiä”. Mitä tuo tarkoittaa? Jäi vähintäänkin epäselväksi.

Ensinnäkin pelkästään Suomen singlelistalta on lohjennut 25 Top 10 -sijoitusta plus parille muulle vastaava radiosija. Eli tuohon summaan ei ole päädytty haarukoimalla koko maanosa. Toisaalta jos katsoo duon huippuaikoina toiminutta Eurochart Hot 100 -listaa, niin sieltä on saatu vain kymmenen Top 10 -merkintää. Ruotsista 14, samoin Saksasta.

Ahaa, Britanniasta 22! Näinkö yksinkertaista se oli? Ei toki, sillä noista 22:sta peräti kuusi puuttuu kiertuesetistä. Niiden tilalla ovat muun muassa Opportunities, jonka ainoat Top 10 -sijat tulivat USA:sta ja Uudesta-Seelannista, ja Jealousy, joka ylsi Irlannin kärkikymppiin. Toisaalta niin ylsi myös poisjätetty DJ Culture, joten tuokaan ei ole kriteeri.

Ehkä tietoni esitettävistä biiseistä eivät pidä paikkaansa. Kiertueesta löytyy vain yksi Wikipedia-sivu, espanjaksi. Sen konekäännöksen mukaan settiin kuuluu muun muassa hitti "Jätetty omille laitteilleni”.

Teitä on varoitettu

Spotify-kuuntelukulttuurista hyötyjiin kuuluvat muun muassa lapsille soitettavat kehtolaulut. Kun olen katsellut eri esittäjien soitetuimpia biisejä, niin esimerkiksi kaksi Top 10 -albumia ihan aikuisille tehneen Vuokko Hovatan koko kärki muodostuu uni- ja lastenlauluista. Samoin Suvi Teräsniskan Iltalauluja (2020) on edennyt artistin eniten listaviikkoja (64) keränneeksi albumiksi.

Teräsniskalla on myös kolmen menestyneen joululevyn tekijänä edessä jälleen mehukas sesonki. Viimevuotinen Tämä maailma tarvitsee joulun kiipesi ykköseksi ja Joulun henki (#4, 2014) komeili sekin kahdeksantena. Ensimmäinen Tulkoon joulu (#3, 2009) nähtiin viimeksi kahdeksan vuotta sitten Top 50:ssä, mutta jostain syystä se ja vain se oli tänään re-entryn tehneiden joulualbumien joukossa, sijalla 20.

Teräsniska on Warnerin artisti, kuten ovat kaksi muutakin korkeaa listallepalaajaa Sia ja Michael Bublé. Samaa kaartia nykyisin on Spinefarmin jättänyt, yhdeksännellä levyllään Viides adventti seitsemäntenä debytoinut Raskasta joulua -projekti. Joulualbumin Top 10 -sija jo marraskuun puolella on harvinainen ja lupailee nousua.

Paraatista paraatiin

Useissa historiikeissa, myös Wikipediassa, mainitaan Marionin saavuttaneen listamenestystä 1970-luvulla Länsi-Saksassa. Ainakaan myyntilistalla sellaista ei tullut, arkistot ovat tarkat, eikä muista tilastoista ole tietoa. Mutta Youtubesta löytyy ainakin kuusi näytettä esiintymisistä hyvin suositun näköisissä sikäläisissä tv-ohjelmissa.

ZDF-kanavalla pyöri kauan Starparade- ja Hitparade-ohjelmat. Starparade oli pitempi ja kansainvälisempi ja lähetettiin muutaman kuukauden välein. Hitparade tuli kerran kuussa ja esitti vain saksankielistä musiikkia. 5.12.1974 Marion esitti Starparadessa sekä El Bimbon että sen b-puolen Rikke ding, rikke dong. Ehtipä vaihtaa leninkiäkin välissä ja antaa haastattelun saksaksi.

Hitparade-tallenteissa ruutu näyttää suurikokoista numeroa, jota voisi ohjelman nimikin huomioiden luulla listasijaksi. Katsottuani kokonaisen jakson tajusin, että numerot olivat postikorttiäänestystä varten! Suosituimmat pääsivät ohjelmaan uudelleen, ja näin kävi myös El Bimbolle. Kaikki artistit istuivat siellä täällä studioyleisön seassa ja nousivat vuorollaan esiintymään.

Tubevideo on olemassa myös El Bimbosta ohjelmassa Die Nacht mit Musik (1975). Vuonna 1976 Marion palasi Hitparadeen biisillä Der Bauer und sein Weibchen, alkujaan Ballerino, suomeksi Kylähäät. Melko pian tämän jälkeen Saksa-projekti artistin itsensä mukaan ”vain hiipui”.

Kolinaa Pörsänmäeltä

Kuukausi sitten kirjoitin artistin toiselle tekemistä tribuuttilevyistä. Eilen tuli syy muistella saman aiheen toista variaatiota, albumeita joissa laumana kunnioitetaan jonkun tuotantoa työnjaolla biisi per artisti. Vuoden takaisesta The Metallica Blacklist -levystä huolimatta ne ovat viime vuosina olleet harvinainen listanäky, mutta nyt sijalla 21 komeilee Egotripillä, varsin nimekkäiden esittäjien Egotrippi-tulkintoja.

Ensimmäinen lajityypin lista-albumi oli syöpäyhdistykselle varoja kerännyt Eino Partasen kauneimmat laulut (#19, 1978) ja toinen teatteriesitykseen perustuva Laulusi elää, Brel! (#18, 1984). Pari hittiäkin poikinut Toivo Kärki muistoissamme (1992) jäi sijalle 12, mutta oli kai jonkinlainen pioneerijulkaisu. Kaikki parhaat sijat (Top 10) ovat peräisin kahdeksan vuoden sisältä, aikaväliltä 2006–2014.

Tässä kahdeksikko aikajärjestyksessä.
Kaikki paitsi Mårtenson on turhaa #8, 2006
Melkein vieraissa – tribuutti Leevi and the Leavingsille #2, 2007
Sanat Jukka Virtanen #6, 2008
Mestaria kunnioittaen – tribuutti Tapio Rautavaaralle #6, 2008
Melkein vieraissa – Nimemme on Dingo #8, 2008
Pörsänmäen sanomat – tribuutti Jaakko Tepolle #10, 2009
Eput rautaa #3, 2014
Nyt kolisee #1, 2014

Tuo ainoa ykkönenhän oli hiphoppareiden uusionäkemys ja anagrammi J. Karjalaisen vuotta aiemmin julkaistusta Et ole yksin -albumista.

Ydinvoimaa kannatetaan taas

Syksyn mittaan on radiolistan Top 20:ssä nähty paljon biisejä, jotka eivät yltäneet striimien Top 40:een eli pääsevät suureen hittiarkistoon radiosijoituksensa ansiosta. Tuoreimpana eilen 20:nneksi eteni saksalaisen Topicin ja ruotsalaisen A7S:n kolmas yhteishitti Kernkraft 400 (A Better Day). Kuten viimevuotinen Your Love (9 AM) tämäkin versioi vuoden 1999 saksalaista teknoa.

Zombie Nationin Kernkraft 400 nousi kotimaassaan aikoinaan vain sijalle 22 eikä menestynyt Suomessa, mutta oli iso suosikki muualla Euroopassa, muun muassa brittilistan kakkonen. Yllättävää, että sen tylystä sointimaailmasta (joka kuulosti hengenheimolaiselta Mr. Oizon tuolloiselle Flat Beat -hitille) on Topicille pälkähtänyt päähän loihtia ja A7S:n laulaa noinkin vetoava nykyveisu.

Osui silmään, että Top 20:ssä on Kernkraftin lisäksi myös kolme muuta ulkomaista hittiä, joiden nimissä käytetään sulkeita. 17:nneksi nousi Lizzon 2 Be Loved (Am I Ready), 11:nneksi Lil Nas X:n Star Walkin’ (League of Legends Worlds Anthem) ja ykköseksi David Guettan ja Bebe Rexhan I’m Good (Blue). Kotimaisia sulkubiisejä ei ole Top 100:ssa ollenkaan.

Top 24 -kynnyksen korkeudesta

Älkää kertoko kenellekään, mutta aion laittaa joulukalenterin siviili-facebooksivulleni. Erään operaation seurauksena järjestelin vanhat vinyylialbumini uudelleen – siis oikeasti vanhat, en ole ostanut niitä yhtään koko 2000-luvulla. Ja taas yllätyin, kuinka indie/kuriositeettivoittoinen kokoelmani on. Tätä ei taatusti löydy Spotifysta, eikä tätä.

Ja siinä kalenterin juoni: joka luukusta paljastuu omistamani lp-levy, jota ei ole tarjolla Spotifyssa. Ennalta puntaroin, saanko 24 kokoon, mutta tarjontahan paisui niin, että oli karsittava julmalla kädellä. Pois putosi muun muassa oheinen The Flying Lizardsin ihana Top Ten (1984). Kyytiä sai myös Raptorin listaykkönen Moe! (1990). Pitkänniminen kakkosalbumi on mulla cd:nä, ja niitä en katsastanut lainkaan.

Albumin poissaolo Spotifysta ei aina tarkoita, että sen sisältämä musiikki olisi myös poissa. Vaikka meillä aikoinaan silmittömästi myynyt Baccaran esikoislevy puuttuu, sen hitit ovat saatavilla alkuperäisessä muodossaan kymmenillä eri äänitteillä. Mutta minun älppäreistäni moni puuttuu ihan kokonaan. Ainakin juuri nyt, niitähän tulee ja menee.

Netflixissä on ruotsalainen kuusiosainen minisarja The Playlist, joka kertoo dramatisoidusti Spotifyn synnystä ja vähän tulevaisuudestakin. Sitä voi lämpimästi suositella – fiktiona. Aika fiktiivistä on esimerkiksi sen vaikerointi, että meillä on maailman kaikki musiikki, paitsi nyt ei ole Taylor Swiftiä, voi kääk mikä kriisi.

Kehno tv-hittisyksy

Kun Alfa-tv viime vuonna elvytti Syksyn sävelen, katsoin muistaakseni aika pitkänkin pätkän finaalia. Neljän viikon takainen kisa meni täysin ohi, kunnes eilen kuulin voittajan (Leif Lindeman: Sydämes on kultaa vieläkin) päässeen radion Poppikoulun kysymyksen aiheeksi. Mitähän tuollaisella meriitillä striimaa Spotifyssa? Ei järisyttävästi, alle 20.000 kertaa.

Moni muu finaalibiisi on jäänyt muutamaan tuhanteen, Tero Vaaran Menköön kaikki jopa alle kahdentonnin. Paras potti on Frederikillä, Revontulten alla lähes 52.000. Viimevuotinen voittaja (Saija Tuupanen: Kuurasydän) on 86 tuhannessa, eikä mikään muukaan tuonkertainen ole yltänyt kuusinumeroiseen kertymään.

Noihin lukemiin verrattuna kolmastoista Vain elämää -kausi näyttäytyy suurena ja mahtavana, mutta omaan historiaan suhteutettuna saldo on heikko. Ei yhtään Top 40 -striimiviikkosijaa, ei toistaiseksi yhtään Top 100 -radiomerkintää. Ainoana yli 500.000 kuuntelua on haalinut Erika Vikmanin Ihmisen ikävä toisen luo. Yllättäen kakkosena, ehkä Spektin vierailun takia, on Meiju Suvas toisella Mikko Alatalo -coverilla Tytöt tahtoo pitää hauskaa.

Vaikea vastustaa

Viime perjantaina julkaistun Gettomasa-albumin Vastustamaton kaikki 11 raitaa mahtuivat vielä kuudentena päivänäkin Spotifyn 40 striimatuimman joukkoon ja kolme niistä kärkiviisikkoon. Yksitoista on albumiannoksena paljon verrattuna miehen kahden edellisen levyn kahdeksaan ja seitsemään kappaleeseen. Ensi sunnuntain ykkössija näyttää selviöltä.

Edeltäjä Kalamies (2020) jäi kakkoseksi ja häipyi (toistaiseksi) Top 50:stä 75 viikon jälkeen. Sen sijaan toukokuussa 2019 ilmestynyt Diplomaatti oli kärjessä kaksi viikkoa, eikä sillä ole edes aikomusta poistua minnekään. 180 listaviikon aikana on alimmillaan käyty sijalla 30, ja tästä pohjakosketuksesta on aikaa yli vuosi. Finnishcharts.comin Best of all time -listan ykkössija on karttunut ylivoimaiseksi. Sen biiseistä kaikki paitsi yksi ovat striimanneet vähintään platinarajan, neljä miljoonaa.

Tuore hittiryöpsähdys nostaa Gettomasan Top 40 -hittien määrän lähelle neljääkymmentä, vierailut mukaan lukien. Mutta Top 100 -radiolistalla ei edelleenkään ole käyty kuin kahdesti, ja visiiteistä onnistuneempi (Muijii Stadis) tuotti 63. sijan.

Yksi ep vastaa kolmea albumia

Muutaman normaalimmalta näyttäneen viikon jälkeen albumilista palasi taas outoon nykyjamaansa. En tarkoita pelkästään Nightwishin ennätyksellistä Top 10 -dominanssia, vaikka sehän ensimmäisenä pistää silmään. Yhtyeen vanhojen levytysten spesiaalipainokset ilmaantuivat sijoille 2, 3, 4, 5 ja 7. Iäkkäimmät niistä, Angels Fall First ja Oceanborn, vieläpä paransivat alkuperäistä sijoitustaan.

Sijan 7 Over the Hills and Far Away julkaistiin alkujaan vuonna 2001 neljän ennenjulkaisemattoman biisin ep:nä, joten ei ihme että se myi ”singleksi” valtavasti. Uuden painoksen jatkeena on kahdeksan liveraitaa, joten nykyisin se on enemmän ”albumi” kuin moni muu ja ansaitsee debyyttimerkinnän, vaikka riitasointuja menneisyyden kanssa ei voi välttää.

Jako single- ja albumilistan sisältöjen välillä on ajan mittaan vaihdellut railakkaasti. 1980-luvulla alle 20-minuuttiset maxi-ep:t kuten Peer Güntin Through the Wall ja Kauko Röyhkän Mutta, mutta päätyivät albumilistalle, samoin George Michaelin Five Live (1992), joka kuitenkin juhli muiden maiden singletilastossa.

Myöhemmin taas jopa yli tunnin mittaiset eepokset määriteltiin fiilispohjalta ep:ksi ja sitä kautta singlelistalle, esimerkiksi Moonsorrow’n Tulimyrsky (#2, 2008). Sillä on enemmän kestoa kuin vuosien 2018–2021 kolmella Cledos-albumilistamerkinnällä yhteensä. (Boboff Tape 18:42, Ceissi 27:58, Kazama 15:14)

Sinistä ja tulikuumaa

Julkaisin täällä viimeisen Suomi Hot 50:n tasan viisi kuukautta sitten. Lopetusperusteluni oli Spotifyn muuttunut listasivusto, josta ei enää saanut dataa entisenlaisessa muodossa. Myöhemmin huomasin, että taulukkona tallentaminen oli yhä mahdollista, mutta homma ei enää houkuttanut lainkaan. Striimi- ja radiolista ovat entisestään erkaantuneet ja Youtube-tilasto oudosti näivettynyt.

Jos lista yhä pyörisi, sen kärjessä olisi jo tovin komeillut ylivoimaisesti David Guettan ja Bebe Rexhan I’m Good (Blue), striimien taannoinen ykkönen ja radiosoiton nykyinen kakkonen. Sen takana hajonta on niin suurta, että toisena olisi varmaan jokusen viikon viettänyt Kuumaan Tulipalo, striimien hiljattainen yhdeksikkö, joka eilen harppasi radion viitoseksi.

Vaikka Kuumaa julkaisi ensisinglensä vuonna 2017 ja kävi albumilistalla toukokuussa 2019, se on tänä vuonna käyttäytynyt kuin hitaasti löydetty tulokas. Keväällä Oo vielä sekunnin mun palloili kauan Top 20:n alapuolella, ja Tulipalo oli myös verkkainen kiipeäjä – sen matka kärkikymppiin kesti 15 viikkoa. Yleensä tuollaista harrastavat vain ulkomaiset läpimurtajat. Uusin single Edelleen sua lähti oikeaoppisesti laskuun jo toisella viikollaan.

Kivulloinen ihanuus

Viivin ja Robinin uutuusbiisi Ihana kipu rynni Spotifyn päivälistan kärkeen saldolla 289.285, joka ainakin Kworbin arkistojen mukaan on historian toiseksi korkein. Edellä on Sannin Että mitähän vittua (304.106) ja tuntumassa Isac Elliotin, Williamin ja Cledosin viimekesäinen 20min (284.955). Viidentenä päivänä Ihana kipu ehti kuitenkin vajota pienempin kuunteluihin kuin 20min, vertailuluvut 151.612 ja 170.282.

Vaikka moni muukin striimisuosikki vierailee ahkerasti muiden biiseillä, tuo Cledos tuntuu tällä hetkellä muodostuvan omaksi luvukseen. Muutaman viikon sisällä häntä on kuultu Nebin (Ylös/alas), Vitunleijan (Make-up) ja Mikael Gabrielin (Drama) Top 10 -hiteillä. Aiemmista fiiteistä tunnetuimpia ovat 20minin ohella Kuben Japanese drip ja A36:n Samma gamla vanligan lokalisoitu versio.

Itähelsinkiläinen rappari taitaa hitinteon myös isännän roolissa ja on vuodesta 2018 lähtien käynyt Top 10:ssä kymmenellä biisillä, joista Kysymys (ft Pyhimys) nousi ykköseksi ja Life (sun luo) (ft Behm) kakkoseksi. Ainoa varsinainen albumi Ceissi (2020) eteni myös listakärkeen, ep:t Boboff Tape ja Kazama sijoille kuusi ja viisi.

Marraskuun lapset

Sarjassa listataan kussakin kuussa syntyneiden sooloartistien suurimmat hitit Suomen listoilla vuosina 1960–2020 ja vertaillaan eri kuukausien satoa. Yksi hitti per artisti.

Marraskuun potissa on historian suurin hitti, mutta silti se jäi kuukausivertailussa huonompaan puoliskoon. Tuon kärkihitin laulaja Mauno Kuusisto on myös vanhimmaksi elänyt sarjan artisti, 92-vuotiaaksi.

1. Mauno Kuusisto 3.11.1917 (Kertokaa se hänelle 1960)    
2. Bryan Adams 5.11.1959 ((Everything I Do) I Do It For You 1991)
3. Kim Wilde 18.11.1960 (Kids in America 1981)    
4. Virve Rosti 10.11.1958 (Kun Chicago kuoli 1975)    
5. Joe Dassin 5.11.1938 (Taka-takata 1973)    
6. Pasi Kaunisto 9.11.1950 (Koskaan et muuttua saa 1969)    
7. Robin 3.11.1944 (Vuonna 2525 / Prinsessa 1969)    
8. Tina Turner 26.11.1939 (The Best 1989)    
9. Diana King 8.11.1970 (Shy Guy 1995)    
10. Lauri Tähkä 9.11.1973 (Palavaa vettä 2019)    
11. Lost Frequencies 30.11.1993 (Are You with Me 2015)    
12. Brian Hyland 12.11.1943 (Sealed with a Kiss 1962)    

Yhteensä 77737,06 – sijoitus 7/12