Malli lännestä, selitys lounaasta?

Tänään Musiikkituottajien sivuilla julkaistiin tiedote, jossa odotetusti kerrottiin suoratoistopalveluiden mukaanotosta Suomen viralliselle albumilistalle. Yhtä odotetusti tiedotteessa ei avattu lainkaan eri kulutusmallien yhdistämisperiaatteita tai lukuisia käytännön kysymyksiä, joita muun muassa Listablogin kommenteissa on vatvottu.

Pohdintaa herättää muun muassa alkujaankin hutera jako varsinaisen albumilistan ja midpricelistan välillä. Suoratoistossahan äänitteillä ei ole hintaeroja, josko hintaa laisinkaan. Spotify-kuuntelussa korostuu levymyyntiin verrattuna ns. pitkä häntä eli vanhojen äänitteiden kestosuosio, joten mikäli muutos koskee midpricelistaa, sen vaikutuksenkin tulisi olla suurempi.

BBC:n mukaan myös Britanniassa kaavaillaan samansuuntaista (single)myyntilistojen remontoimista. Kyseessä olisi aivan toisen luokan kulttuurishokki kuin meillä, ja jo tuosta BBC:n uutisesta voi lukea, että tätä kulttuuria kunnioittavat britit eivät ikimaailmassa hoitaisi sitä yhtä salamyhkäisesti kuin Pohjoismaiden ”edelläkävijät”. Todennäköisesti me täällä Suomessakin opimme uuden aikakauden salat vasta kun britit ne meille avoimen valaistuneesti kertovat.

Kunkuksi kunkun paikalle

Lehtitietojen mukaan näyttelijä Riku Nieminen julkaisee huhtikuussa albumin King-nimisen yhtyeen jäsenenä. Koska hänen sketsihahmonsa Munamies ylsi peräti ykköseksi, voinemme nytkin spekuloida jonkinlaisella listamenestyksellä. Ainakin jos unohdamme, että Munamiehen viimesyksyinen kolmas albumi floppasi ikävästi.

Miksikö moisella spekuloimme? Britanniassa nousi alkuvuonna 1985 kakkoseksi King-yhtye singlellään Love & Pride. Koska tuolloin Queen ja Prince olivat sangen tuttuja popsuosikkeja, alettiin odottaa kuninkaallisen perheen täydentymistä Princess-nimisellä artistilla. Ja kas, jo elokuussa Top 10:ssä komeili tuohon taiteilijanimeen turvautuva Desiree Heslop sinkulla Say I’m Your Number One. Kingin ja Princessin listaurat jäivät verrattain lyhyiksi, vaikka King-vokalisti Paul King oli myös jonkin sortin tv-kasvo.

Princess ehti käväistä myös Suomen listoilla, mutta King ei. Toki meillä ovat rekisteröityneet B.B. King, Ben E. King, Carole King, Diana King, Jonathan King ja lukuisat King-alkuiset yhtyeet, mutta se ehta perus-King puuttuu. Tervetuloa siis Riku ja kaverit, minkälaista ikinä musiikkinne sitten onkin.

3/8 nimestä kesti 23 vuoden tauon

Huhuista ja viittauksista huolimatta Suomen albumilistan ja suoratoistopalveluiden välisestä suhteesta ei ole vielä tiedotettu mitään virallista. Tuorein mittaus, millainen sitten olikaan, palautti Robinin ykköseksi jo neljännen kerran. Boom kah ei aikoinaan debytoinut kärjessä, mutta ykkösviikkoja on nyt seitsemän ja tauottomia Top 5 -viikkoja kaksikymmentä.

Alemmas ilmaantui paljon kotimaisia ensikertalaisia: Antti Railio (#3), Satin Circus (#12), Black Twig (#38) ja hiphopduo Kepes Mode (#39). Sijan 35 Chydeone saattaa nimenä kuulostaa tuoreelta, mutta sama mies kävi jo yli 23 vuotta sitten sijalla 11 kirjainyhdistelmänä MC Nikke T. Noiden yhdistäminen arkistoihin saman hakusanan alle ei ehkä kuulosta yhtä luontevalta kuin esimerkiksi kaikkien Asa-variaatioiden, mutta niin vain on tehtävä.

Ranskankielisiin suomicovereihin erikoistunut Irina Björklund paransi kolmen vuoden takaisesta 21. sijasta komeasti kuudenneksi. Amoralin 18. sija on myös paras vokalisti Ari Koivusen aikakaudella, mutta aiemmin on ylletty viitoseksi asti. Koivuselle kuitenkin kunniaa siitä, että on yhä lista-artisti seitsemän vuotta Idols-voiton jälkeen. Taannoin ennätyspitkältä tauolta albumitilastoon palannut Eini sai myös Vähän kipeää -uutuutensa 31:nneksi.

Uusia ja vanhoja temppuja

Taas viittaus singlelistamme historiaan. Ennen latausten tuloa dj-ostokset näkyivät selvästi Top 20:ssä. Esimerkiksi muilla listoilla ansioitumattomat trance/house-sankarit Armand Van Helden, Tiësto ja Armin Van Buuren keräsivät viime vuosikymmenellä kosolti merkintöjä (tarkkaan ottaen 6, 8 ja 8 kpl). Nyt heistä Tiësto on palannut Red Lights -biisillä, joka näyttää ihan oikealta hitiltä lataus- ja spotify-suosioineen. Se myös kuulostaa oikealta hitiltä suorastaan geneerisine EDM-vaikutteineen. Kelpaa radioonkin.

EDM-pioneeri David Guetta malttoi Play Hardin jälkeen pysyä poissa tilastoista oudon pitkään, lähes puoli vuotta. Eilisen latauslistan korkein debyytti kolmosena on Guettan versio muinaisesta Cher-klassikosta Bang Bang, jonka Skylar Grey laulaa nimellä Shot Me Down. Ehkä tämä käynnistää dance-piireissä uuden kierrätysbuumin, niitähän tulee aina muutaman vuoden sykleissä. Nyt listalle ei muita covereita mahdu – paitsi Bastillen Of the Night, kudelma ysärihiteistä Rhythm Is a Dancer ja Rhythm of the Night.

Toni Wirtanen ei ole tilastoitunut varsinaisena sooloartistina, mutta osanotto Brädin Hätähuuto-hitillä (#6) on jo kolmas laatuaan. Taidamme muistaa Beats and Stylesin Dynamiten ja ison artistilauman Asvaltti-singlen, molemmat vuodelta 2003. Hätähuuto tuo ehkä tarpeellistakin kompensaatiota, sillä viimevuotiset Apulanta-biisit Poltettu karma ja Mä nauran tälle olivat kiistattomia floppeja. Kumpikin kävi täpärästi latauslistan sijalla 30 ja jäi radiosoitossa Top 40:n ulkopuolelle.

Muu muuttuu, juutuu pysyy

Suomen singlemyyntilista on 1980-luvulta lähtien vaihdellut ahkerasti olemustaan. Ennen formaattiuudistuksiaan se on ollut välillä dj:den, välillä hardcore-fanien temmellyskenttä. Nykyinen singlemyyntilistan perinteen jatkaja on tietenkin latauslista, ei se singlelistan nimellä ilmestyvä – etenkään jälkeen uusimman tilaston, josta keskustellaan edellisen postaukseni kommenteissa.

Yhden yhtyeen asemat ovat pysyneet pitkään läpi muutosten: latauslistan kahdeksantena debytoi U2:n paluulaulu Invisible. Kun kvartetti sai 1987 vakiinnutettua meillä asemansa With or Without You -hitteineen, joka ikinen sinkku merkkautui mukaan lähes 20 vuoden ajan. Vuonna 1992 One jäi kylläkin ulos listalta, mutta paikkasi lopulta tilanteen vuoden 2010 konserttivierailun imussa.

Pistän tähän koko ansioluettelon ihan siitä riemusta, että vuosien 1985–1993 viikoittaiset singlelistat on vihdoinkin remasteroitu lopulliseen muotoonsa ja muutama U2-sijoituskin tuon seurauksena päivittynyt. Palaan lähiaikoina noihin päivittyneisiin tuloksiin.

9/84 PRIDE (IN THE NAME OF LOVE) #23
4/87 WITH OR WITHOUT YOU #5   
6/87 I STILL HAVEN’T FOUND WHAT I’M LOOKING FOR #5   
10/87 WHERE THE STREETS HAVE NO NAME #21
10/88 DESIRE #3   
1/89 ANGEL OF HARLEM #29
5/89 WHEN LOVE COMES TO TOWN #17
7/89 ALL I WANT IS YOU #7
10/91 THE FLY #2
12/91 MYSTERIOUS WAYS #8
8/92 EVEN BETTER THAN THE REAL THING #18
12/92 WHO’S GONNA RIDE YOUR WILD HORSES #5
12/93 STAY (FARAWAY, SO CLOSE!) #5
6/95 HOLD ME, THRILL ME, KISS ME, KILL ME #1
1/97 DISCOTHEQUE #1
3/97 STARING AT THE SUN #4
7/97 LAST NIGHT ON EARTH #6
9/97 PLEASE #7
12/97 IF GOD WILL SEND HIS ANGELS #6
10/98 SWEETEST THING #6
9/00 BEAUTIFUL DAY #1
12/00 STUCK IN A MOMENT YOU CAN’T GET OUT OF #10
6/01 ELEVATION #9
11/01 WALK ON #16
10/02 ELECTRICAL STORM #2
11/04 VERTIGO #2
1/05 SOMETIMES YOU CAN’T MAKE IT ON YOUR OWN #11
11/06 THE SAINTS ARE COMING #8
1/09 GET ON YOUR BOOTS #22
8/10 MAGNIFICENT #21
8/10 ONE #27
2/14 INVISIBLE #8

Monenlaisia ajoituksia

Sieltä se tulee, joka toinen helmikuu: Staminan ykkösalbumi, jo neljättä kertaa. Helmikuu toki on listavuodenajoista lähes helpoin, mutta tehkää perässä. Metallinsävyä tämänpäiväiseen albumitilastoon tuovat myös kymmenen pykälää enkkaansa parantanut puolalainen Behemoth (#7) ja kakkosalbumillaan listabändiksi ryhtynyt kotimainen Whispered (#10).

Alempana nähdään mielenkiintoisesti viivästyneitä hittiaktien debyyttejä. Viimevuotisilla radio- ja singlelistoilla (ja myös Grammy-gaalassa) juhlineet Lorde ja Imagine Dragons ilmaantuivat sijoille 18 ja 26. Jopa Spotify-kuunteluita loputtomiin määrännyt Calvin Harrisin 18 Months löysi vihdoin tiensä jaetulle 50. sijalle. Itse asiassa Top 50:n voisi kuvitella juuri tällaiseksi, jos siihen lisäisi Spotify-soitot pienellä painoarvolla – Katy Perrykin teki re-entryn 19:nneksi.

Joidenkin suosikkien faneja fyysiset äänitteet eivät kerta kaikkiaan kiinnosta, ja Avicii tuntui aluksi kuuluvan tähän kategoriaan. True-albumin debyytti kahdeksantena ja pikainen putoaminen oli vaisua menoa edeltäneisiin jättihitteihin verrattuna. Uusi nousu alkoi kuitenkin jo ennen joulua, ja tänään True loikkasi 21. viikollaan taas yhdeksänneksi. Onko kyseessä uudenlainen yleisö vai vanhanlaisen yleisön tottumusmuutos?

Nään mustaa vain

Siltä varalta että ne huomenna putoavat, muistutan että albumilistallamme roikkuvat jälleen AC/DC:n Back in Black (1980) ja Metallican ”musta albumi” (1991). Siltikin, että kummallakin on myös midprice-listamenneisyys – Metallicalla jopa 38 viikon mittainen. Päätilastossa viikkoja on kertynyt 95. Yhtä aikaa noissa kahdessa ei sentään ole viihdytty, vaikka liikehdintä kummastuttaakin.

Isompiakin viikkopotteja on nähty, mutta Metallican tuorein visiitti on tavallaan ennätyksellinen: albumi on näyttäytynyt päälistalla yhdeksänä eri kalenterivuonna. Vuotta myöhemmin julkaistulla Abban Gold – Greatest Hitsillä on visiittejä kahdeksana vuonna, tuoreimpana 2010. Silläkin jokseenkin omituisesti on yksi midpriceviikko vuodelta 2006.

Vaikka Metallican viikkomäärä Musiikkituottajien listasivulla on vain 71, sekin riittää himmentämään viikon varsinaista saavutusta: Haloo Helsingin Maailma on tehty meitä varten sai täyteen vuoden Top 50:ssä. Tuosta ajasta 50 viikkoa on pysytty Top 40:ssä, 49 viikkoa Top 30:ssä, 47 viikkoa Top 20:ssä ja 29 viikkoa Top 10:ssä.

Yksi hitti ei enää riitä

Musiikkialan murros on kaikkien tiedossa, mutta jotkut vanhat argumentit elävät yhä vahvoina. Esimerkiksi keskustelussa Spotify-kuuntelujen sisällyttämisestä albumilistaan näkemykset risteävät siinä, miten keskeneräiset parin raidan kuuntelut pitäisi noteerata. Jotkut alan ihmiset puolustavat niiden huomioimista, koska ”albumeitakin ostetaan yhden tai kahden hitin perusteella”.

Totta: yhdellä hitillä on aikoinaan saatu kaupaksi paljon pitkäsoittoja. Joskus jopa on sanottu yksittäisen kappaleen myyneen esimerkiksi 200.000 kpl (Kirkan Surun pyyhit silmistäni, Joel Hallikaisen Kuurankukka), kun tuo luku viittaa biisin sisältäneeseen albumiin. Sinänsä ehkä ymmärrettävää retoriikkaa iskelmämarkkinoilla, joissa singlemyynnillä ei pääse koskaan rehentelemään.

2000-luvun räikein esimerkki on Las Ketchupin Hijas del Tomate (2002), jota suomalaiset ostivat Aserejen eli The Ketchup Songin villitseminä lähes 80.000, vaikka muilla markkinoilla albumin menekki jäi vähäiseksi. Mutta sen jälkeisiä yhden biisin stimuloimia platinapiikkejä on vaikea osoittaa. Vaikka Juanesin Mi sangre (2006) jäi tähdenlennoksi, sitä siivitti kolme Top 10 -radiohittiä. Lordin The Arockalypse (2006) toki porhalsi paljolti yhden esityksen ansiosta, mutta yhtye oli jo aiemminkin myynyt platinaa.

Viime vuosien huippusuosikit ovat olleet monenlaisia (cover)projekteja, vakiintuneiden artistien onnistumisia, useiden hittien osumista samalle levylle – tai persoonia. Robinin Koodin tärkein valtti ei ollut Frontside Ollie, vaan Robin. Niinpä irrallisten biisikuunteluiden sisällyttämistä albumilistalaskentaan on entistä vaikeampi perustella.

Minkä vuoden iskelmä?

Tähteyden kynnyksellä yli vuosikymmenen pyristellyt Olavi Uusivirta ei ole saanut yhtään albumiaan pysymään listalla kahdeksaa viikkoa pitempään, ja viimevuotinen kokoelma hyytyi lannistavasti sijalle 25. Kohta yritetään taas uudella pitkäsoitolla, jonka maistiainen Kauneus sekoittaa mun pään nousi tänään Radio Monitorin listalla 35–18. Se on miehen seitsemäs Top 20 -radiohitti.

Tilaston oudoin nousija kuutosesta kakkoseksi on Suvi Teräsniskan ikivanha Täydellinen elämä. Kanavaerottelun puutteessa veikkaan, että Iskelmä siinä ylimitoitetusti vakuuttelee kuulijoilleen palkinneensa gaalassaan oikean kappaleen vuoden iskelmänä. Kohta myös tätä tapausta joutuu kunnolla pohtimaan, mille vuosilistalle se kuuluu – aiemmin mainitsemani tasapainoilija, Cheekin Kuka muu muka, eteni sekin tänään viitoseksi. Parhaat lataus- ja singlesijat ovat kummallakin viime vuodelta.

Top 20:ssä näyttäytyvät uutuuksina myös Shakiran ja Rihannan Can’t Remember to Forget You (23–14) ja Samuli Putron Kuka tahansa kelpaa (28–19). Näille lopultakin tekivät tilaa pistehirmut TSNEH (14–30) ja Parempi mies (12–33). Aviciin Hey Brother suvaitsi niin ikään antaa vihdoin merkin kuolevaisuudestaan (5–20).

Kokeneita debytantteja

Scandinavian Music Group on albumilistan ykkösenä – taas. Terminal 2:sta tuli tänään ryhmän kolmas ykkönen, ja jos haluaa verrata, myös Ultra Bra pääsi paalulle kolmella albumillaan. Adjutanteikseen SMG sai kakkos- ja nelossijoille eli ennestään tutuille korkeuksille Within Temptationin ja Tuomon. Kumpikin on aiemmin ehtinyt kolmasti kärkikymmenikköön ja parhaimmillaan kakkoseksi.

Listan ensikertalaisissa on Ruotsi hyvin esillä – kun venyttää sekä ensikertalaisuuden että ruotsalaisuuden käsitettä. Regina-vokalisti Iisa ja The Cardigans -vokalisti Nina Persson debytoivat kuudentena ja 19:ntenä eli hiukan emobändien saavutuksia alempana. Sijan 26 Grand Magus on ruotsalainen, ja tenavatähti/tangomarkkinareittiä listan 17:nneksi lopulta päätynyt Leif Lindeman syntyi hänkin Ruotsissa.

Top 50:n loppupäätä mahtuivat tutkimaan vielä turkulainen The New Tigers ja amerikkalainen Broken Bells. Ns. singlelistan uutuudet ovat lähes aina ennalta tuttuja latauslistalta, niin myös tänään Martin Garrixin ja Jay Hardwayn Wizard (#16) sekä A Great Big Worldin ja Christina Aguileran Say Something (#20). Ainakin oletan porukan kuuntelevan Aguilera-versiota, vaikka häntä ei listalla mainita ja biisi julkaistiin aikaisemmin myös ilman häntä.

Triplavarmistus

En katsonut sekuntiakaan tämänvuotista UMK:ta, mutta latauslistan perusteella jotkut ovat pitäneet katsomastaan ja kuulemastaan. Euroviisuedustajaksi päätynyt Softenginen Something Better debytoi 17:ntenä ja kakkoseksi jätetty Mikko Pohjolan Sängyn reunalla peräti kahdeksantena. Pohjolalla on vanhastaankin listameriittejä – kolmen vuoden takainen Et nää ylsi radiosoitossa neljänneksi. Nyt on tuota sarkaa ehditty vasta sijalle 97.

Jenni Vartiaisen Suru on kunniavieras yllättää avausnumerollaan 4, sillä ahkerasti radion luukuttama Selvästi päihtynyt ei jaksanut latauslistalla kuin 23:nneksi. Terra-albumin toki tiedettiin ottavan takapakkia Seilin giganttisista saavutuksista, mutta Spotifyssa se on soinut odotettua vähemmän. Mikään biisi ei ole yltänyt miljoonaan kuunteluun, ja Pulinan laskelmissa se jäi vuosilistan sijalle 32.

Latauslistan korkeimman debyytin kakkoseksi teki JVG, jonka loppuvuotinen Voitolla yöhön menetti äkkiä viehätystään ja tarvitsi pian tuekseen ekaa Warner-albumia pohjustamaan biisin Venäläist rulettii. Siinä vieraileva Sanni on itsekseen netonnut sijat 12, 19 ja 6, joten hänenkin CV:nsä sai olennaisen kaunistuksen. Huomenna pitäisi julkaistaman vielä JVG:n ja Anna Abreun yhteisraita, joten on duolla mistä ponnistaa.

Iltatähdetkin lasketaan

Aiemmin aina radiosoitto edellä markkinoillamme menestynyt One Republic yllätti, kun Counting Stars putosi ulos Top 100:sta ollen samaan aikaan Spotifyn kuunnelluin biisi ja latauslistan kärkikympissä. Nyt on vastayllätyksen paikka: jo kesällä julkaistu maailmanhitti yli kolminkertaisti soittopisteensä yhdessä viikossa ja loikkasi tänään 68. sijalta kahdeksanneksi.

Radio Monitor ei tarjoa kanavakohtaista soittoerittelyä ilmiön analysoimiseksi, mutta muuta hauskaa dataa kyllä. Esimerkiksi 1372. sijalta 50:nneksi harpannut Ella Eyren Deeper lisäsi soittojaan 2900 prosenttia – aivan: 1372. sija tuli yhdellä ja tämänpäiväinen 30 soitolla. Kanavakohtaiset kuulijamäärät huomioivalla impressiomittarilla nousua tuli maltillisemmat 1958 prosenttia.

Counting Stars jätti varjoonsa jopa Jenni Vartiaisen, jonka Suru on kunniavieras eteni 59–13. Sinänsä hyvä kärkyntäpaikka, koska tipattoman tammikuun päätyttyä edeltäjä Selvästi päihtynyt romahtanee nelossijaltaan nopeasti. Top 20 -ovi kävi myös lataus/suoratoistolistoilta kovasti tutuille Redramalle (Let Go 27–15) ja Pharrell Williamsille (Happy 28–17).

Citizen of my habit

Vaikka hittimarkkinoille ei ole ollut vuosiin asiaa, Indican albumilistarekisteri näyttäytyy ihmeen tasaisena. Debytoidessaan kolmosena Akvaario sivusi bändin parasta sijoitusta, ja kuuden pitkäsoiton huippusijat muodostavat ketjun 4–12–8–3–8–3. Listaviikkojen määrässä on sitten enemmän hajontaa. Spotifyssa Akvaario ei taida olla vielä kuunneltavissa.

Muina uutuuksina mukaan saatiin alkuvuodelle ominaisia tutustumistarjouksia. Rappari Tapani Kansalainen (#8), Iiwanajulma (#14) ja Transatlantic (#22) ovat ensikertalaisia, The Coffinshakersilla (#19) ja Primal Fearillä (#44) on takanaan yksi matala pikavisiitti. Kansalainen inspiroi miettimään, kuinka paljon listoillamme näkyy esittäjänimiväännöksiä toisista lista-artisteista. Ensiksi tulivat mieleen Turo’s Hevi Gee, Stalingrad Cowgirls ja eilenkin mainittu Frank Pappa. Muita?

Redraman Clouds olisi menestyksensä puolesta ansainnut biisi-Emma-ehdokkuuden – kenties ulkomaanstaravierailu (A.J. McLean) miellettiin vasta-argumentiksi. Nyt Redrama debytoi singlelistalla esityksellä Let Go, jonka vokalistia Kristinia Debargea supertähteys hipaisee sitä kautta, että hänen James-isänsä oli nuorena pika-aviossa Janet Jacksonin kanssa. Vuosikymmeniä kiersi huhu, että Jackson olisi tuosta liitosta synnyttänyt salatun lapsen ennen läpimurtolevynsä Controlin (1986) tekoa, mutta Kristinia tuskin on kyseessä – hänen raportoidaan syntyneen vasta 1990.

Kapitaalikierros

Tuomas Kauhasen Pummilla Tallinnaan debytoi latauslistan kakkosena ja etenee lupaavasti radiosoitossakin. Neljän vuoden tauon jälkeen meillä on hitti, jonka nimessä mainitaan pääkaupunki – eikä tilanne ole Tallinnalle mitenkään uusi. Kokosin alle Suomen listoilta vuodesta 1966 asti löytämäni tapaukset. Sysäsin kilpailun ulkopuolelle Frank Pappa -singlen Bailataan ankarasti. Soul-johdannaisiakaan tuskin luettelen.

Helsinki on tietysti mainittu useimmin, etenkin kun otin mukaan muutaman Stadin. Peräti neljään nimeen on saatu mahtumaan jopa kaksi pääkaupunkia. Jos Pummilla Tallinnaan haluaa kasvaa lajityypin isoimmaksi hitiksi, sen on päihitettävä Murray Headin One Night in Bangkok, joka on tilastoitunut parina coverinakin.

Juha Watt Vainio: HERRAT HELSINGIN (1966)
Esko Rahkonen: TALLINNAN LAULU (1966)
Carola ja Lasse Mårtenson: MÄ LÄHDEN STADIIN (1967) *
Carola: JERUSALEM (1968) **
Kirka: LIIKAA STADIIN (1975)
Dschinghis Khan: MOSKAU (1979) ***
Ratsia: LONTOON SKIDIT (1979)
Eppu Normaali: WARSOVA (1981) **
Attack: TOKYO (1982)
Murray Head: ONE NIGHT IN BANGKOK (1984) ****
Falco: VIENNA CALLING (1985)
London Boys: LONDON NIGHTS (1989) *
Hector: NUKKUVA STADI (1992)
Colours: HELP US BACK, SARAJEVO (1992)
Miljoonasade: IKÄVÄNI TALLINNAAN (1993)
Vilperin perikunta: TURKULAINEN HELSINGIS (1993)
Mami: LONTOO (1995)
Passengers featuring Luciano Pavarotti: MISS SARAJEVO (1995) *
Michael Jackson: STRANGER IN MOSCOW (1996)
Agents: MOSKOVAN VALOT (1996)
Jari Sillanpää: PARIISI–HELSINKI (1996) **
Dario G: CARNAVAL DE PARIS (1998) *
Mikko Kuustonen: JERUSALEMIIN (1998) **
Tarja Lunnas: PARIISIN KUU (1998)
Giant Robot: HELSINKI ROCK CITY (1999)
Fintelligens featuring Petter & Peewee: STOCKHOLM–HELSINKI  (2000) **
Morcheeba: ROME WASN’T BUILT IN A DAY (2000)
Kalle Ahola: LEIJAT HELSINGIN YLLÄ (2000)
Don huonot: BERLIINI (2001)
Kapasiteettiyksikkö featuring Hector: TÄÄ ON MUN STADI (2003)
Kevin Energy vs. DJ Proteus: LONDON HELSINKI EXPERIENCE (2004)
Ville Leinonen: WIEN (2004)
Infernal: FROM PARIS TO BERLIN (2005) **
Teuvo Loman: HELSINKI CITY BOY (2005)
The 69 Eyes: FEEL BERLIN (2005)    *
Paula Koivuniemi: MOSKOVA (2007) *
Danny: TOKYO (2007)
Paleface: HELLSINKI FREEZES OVER (2007)
Sophia Somajo: STOCKHOLM CALLING (2007)
Mini Viva: LEFT MY HEART IN TOKYO (2009) *
Paleface: HELSINKI–SHANGRI-LA (2010) *
Tuomas Kauhanen featuring Mikko: PUMMILLA TALLINNAAN (2014)