Elokuun Top 30

Listablogin Facebook-sivulla lueteltiin elokuussa artisteja, jotka ovat yhden vuoden aikana keränneet eniten hittilistapisteitä.

1. The Beatles vuonna 1964 (34 590 p)
2. The Sweet vuonna 1972 (21 752 p)
3. The Beatles vuonna 1965 (21 041 p)
4. Irwin Goodman vuonna 1966 (18 725 p)
5. Tapani Kansa vuonna 1977 (18 574 p)
6. Adele vuonna 2011 (18 381 p)
7. Cheek vuonna 2012 (18 239 p)
8. Anssi Kela vuonna 2001 (18 218 p)
9. Shakira vuonna 2002 (17 569 p)
10. Jenni Vartiainen vuonna 2010 (17 385 p)

11. Darude vuonna 2000 (17 254 p)
12. Lauri Tähkä & Elonkerjuu vuonna 2007 (17 050 p)
13. Raptori vuonna 1990 (16 858 p)
14. Dingo vuonna 1985 (16 809 p)
15. Danny vuonna 1968 (16 757 p)
16. The Rasmus vuonna 2001 (16 605 p)
17. Boney M. vuonna 1977 (16 529 p)
18. Haloo Helsinki! vuonna 2013 (15 927 p)
19. Boney M. vuonna 1978 (15 880 p)
20. Eino Grön vuonna 1963 (15 852 p)

21. Avicii vuonna 2013 (15 760 p)
22. HIM vuonna 2000 (15 750 p)
23. Ace of Base vuonna 1993 (15 716 p)
24. Spice Girls vuonna 1997 (15 605 p)
25. Lady Gaga vuonna 2009 (15 494 p)
26. Elvis Presley vuonna 1961 (15 460 p)
27. Modern Talking vuonna 1985 (15 415 p)
28. Hector vuonna 1974 (15 401 p)
29. Cheek vuonna 2013 (15 352 p)
30. Tapani Kansa vuonna 1968 (15 237 p)

Vielä bonuslista. Kaavailin muistavani fb-countdownilla 70 vuotta täyttäviä Katri Helenaa ja Marionia, mutta videotarjonta oli kovin vähäistä. Onnea toki kummallekin.

KATRI HELENA 70 vs MARION 70

1. Katri Helena: Ei kauniimpaa (1970)
2. Katri Helena: Puhelinlangat laulaa (1964)
3. Marion: El Bimbo (1975)
4. Marion: Kylähäät (1977)
5. Katri Helena: Syysunelma (1976)
6. Katri Helena: Vasten auringon siltaa (1975)
7. Katri Helena: Kesän lapsi (1976)
8. Katri Helena: Äänesi mä kuulen (1972)
9. Katri Helena: Paloma Blanca (1975)
10. Katri Helena: Minne tuuli kuljettaa (1965)

11. Marion: Senorita por favor (1978)
12. Marion: Tom tom tom (1973)
13. Marion: Tipi-tii (1962)
14. Marion: Hyvästi yö (1980)
15. Katri Helena: Katson sineen taivaan (1979)
16. Katri Helena: Anna mulle tähtitaivas (1992)
17. Katri Helena: Budapestin sillat (1964)
18. Katri Helena: Kaunis maailmain (1968)
19. Marion: Eviva Espanja (1973)
20. Katri Helena: Johnny Blue (1981)

21. Katri Helena: Tyttö niin pieni (1965)
22. Katri Helena: Paikka auringossa (1968)
23. Marion: Rakkaus on hellyyttä (1977)
24. Katri Helena: Lui (1966)
25. Marion: Pepe (1975)
26. Katri Helena: Katupoikien laulu (1967)
27. Marion: Oi Jaakko (1962)
28. Katri Helena: Vie minut (1995)
29. Marion: Jokainen päivä on liikaa (1974)
30. Katri Helena: Ystävä (1978)

Syyskuun Top 30:n nimi on Kissaeläimet vs koiraeläimet. Siis hittejä, joiden nimessä on mikä tahansa canis- tai felis-sukuun kuuluva luontokappale.

Rakkaus ei voita

Kai se on jonkinlainen merkki vuodenajan vaihdoksesta, että albumilistan kärkikymppiin tunkee kuusi uutuutta. Toissavuonna viidentenä käynyt ruotsalainen Ghost ylsi nyt Meliorallaan paalupaikalle, eli Asa jäi Love-projekteineen jälleen ilman. Miehen uraan mahtuu eri esittäjänimillä kahdeksan Top 10 -albumia, mutta paras sijoitus on yhä kakkonen, johon on päästy aiemminkin.

Kolmantena debytoi Rajaton, jonka The Beatles -coverlevy vertautuu tietenkin edellisiin Abba- (#1) ja Queen (#3) -albumeihin – sillä erotuksella, että nyt kierrätyksessä on yksittäinen kokonaisuus, Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band. Artistitribuutteja vilisevässä listamaailmassa moinen hanke on käsittääkseni ainoa laatuaan. Siihen nähden, että Rajattomalla on nyt kahdeksan Top 5 -merkintää, ykkösyys on sillekin melko vieras kokemus, vain yhden viikon mittainen.

Kotimainen Wolfheart kohensi esikoislevynsä seiskasijasta nyt kuudenneksi. Disturbedin kaksi edellistä albumia nousivat kakkosiksi, mutta koska niistä on ehtinyt kulua jo viisi ja seitsemän vuotta, Immortalizer (#7) suoriutui ihan hyvin. Bon Joville yhdeksäs sija on jo ilmeinen kauneusvirhe, sillä vuoden 1984 esikoislevyn jälkeen yhtyeen jokainen studioalbumi on yltänyt Suomessa vähintään kuudenneksi.

Ähkyvuosi 2007

Sisältää hitin -nettiarkistoon tutustuneilla on saattanut kiinnittyä huomio siihen, että joiltakin vuosilta tuntuu olevan mukana paljon enemmän levyjä kuin toisilta. Se on oikea huomio, etenkin jos silmään on pistänyt vuosi 2007.

Tuolloinhan syyskuulle asti fyysisten sinkkujen myynti ja lataukset listattiin vielä erikseen, ja loppuvaiheissaan cd-sinkkulista ehti muuttua kerrassaan levottomaksi, esimerkkinä vaikkapa tämä Top 20 viikolta 21/2007. Anonyymiä uutuutta pakkasi anonyymin uutuuden perään. Oli vaikea motivoida itseään saattamaan nuo kaikki aikakirjoihin, mutta mikäs auttoi. Onneksi jotkut esittäjänimet sentään toistuivat, mikä vähensi random-tunnetta.

Ohessa graafi siitä, kuinka dramaattisesti listalevyjen määrä väheni, kun lataukset yhdistettiin singlelistaan. Oikeastaan tositilanne oli dramaattisempi, koska tuossa laskelmassa ovat mukana myös albumit ja niiden määrää on vain kasvattanut siirtyminen Top 50 -listamittaan. Graafi kattaa vuodet 2000–2014. Klikkaa isommaksi.

Nimikirjaimet #1: J.L.

Listablogin kesäsarjassa summataan, millä nimikirjaimilla varustetut henkilöt ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla.

• Friikkihittien tekijöitä ikähaarukan ääripäistä: Dur dur d´être bébéä leperrellyt Jordy Lemoine ja Scatmaniksi ryhtynyt John Larkin.

• Sex Pistolsin ja Public Image Ltd:n kasvot: John Lydon.

• Kahdella euroviisuvoitolla hittilistoille: Johnny Logan.

• Ikiroikkuja All of Me on merkittävin neljästä listavisiitistä: John Legend.

• Elokuvatöiltään ehtinyt liidata Thirty Seconds to Marsin kolmeen menestysalbumiin: Jared Leto.

• Electric Light Orchestran pomo, tuttu myös muun muassa Traveling Wilburysista: Jeff Lynne.

• Kotimaisten bändien johtohahmoja on niin paljon, että niputtelen tähän tärkeimpiä: Finlandersin Jussi Lammela, Sir Elwoodin hiljaisten värien Juha Lehti, Charonin ja Harmajan Juha-Pekka Leppäluoto ja The 69 Eyesin Jyrki Linnankivi.

• Lähes vuosikymmen (käännös)hittejä, mutta ei tainnut missään vaiheessa ohittaa Dannya: Johnny Liebkind.

• 15 vuotta listasinkkuja pienillä suvantokausilla, Top 20 -albumeitakin on kuusi: Jennifer Lopez.

• Negativen kuuden Top 5 -albumin jälkeen suomenkielinen sooloura oli luontevaa lanseerata Vain elämäässä: Jonne Aaron Liimatainen.

JL-pokaali ojennetaan juhlallisen kuvaannollisesti kahdelle vainajalle, joiden tilastollisia ansioita on turha kyseenalaistaa tai laittaa toista toisen edelle: John Lennon ja Juice Leskinen.

Nimi ei pahenna miestä eikä levyä

Pyhimys kävi tuolla nimellä viimeksi albumilistalla 2011, mutta on palaillut tällä välin ainakin seuraavissa kokoonpanoissa: Teflon Brothers, Perhosveitsi-Heikki ja Lika-Aki, Steve Ivander ja Ruger Hauer. Viimeksimainitun jäsen on myös Paperi-T, jonka keväinen ykkönen Malarian pelko komeilee yhä sijalla 12. Voiko tänään suoraan kärkeen mennyt Pettymys yltää samanlaiseen kestosuosioon? Oliko Teflonien Pämppää-singlen menestyksellä osasyynsä siihen, että Pyhimyksen aiemmin parhaasta 16. sijasta otettiin näin pitkä loikka ylöspäin?

Brittiryhmä Bullet for My Valentine jatkoi sijoitusketjua 8–3–5 debytoimalla neljäntenä. Samoin neljättä kertaa mukaan päässyt Neljänsuora paransi viitossijoineen yhdellä pykälällä korkeusennätystään. Emma Salokoskella on kokoonpanovariaatioiden takia kirjavampi tilastotausta, mutta sesonkiin suhteutettuna 14. sija tuntuu vähän matalalta. Soulfly (#22) pärjäilee mukiinmenevästi – bändin paras merkintä on sentään jo 1990-luvulta.

Vaikka Daruden edellinen albumi jäi kahdeksan vuotta sitten vaille listasijaa, taannoinen ykkössinkku Beautiful Alien enteili paljon näyttävämpää paluuta kuin Momentsin saavuttama 31. sija. Nettosihan mies keväällä jopa ekan Top 20 -radiosijoituksensa. Englanninkielinen Wikipedia väittää, että kehutulla levyllä olisi mukana Sandstorm, mutta tuo ei pidä paikkaansa. (Suomenkielinen taas väittää, että Sandstorm oli meillä aikoinaan listaykkönen, mikä myös on perättömyys.)

Loistoa viikko vuorollaan

Juuri kun Chisu oli ehtinyt tehdä ennentekemättömän eli debytoinut Radio Monitorin listan ykkössijalla, seuraavalla listalla Juha Tapio tuli ja teki saman. Sinun vuorosi loistaa keräsi julkaisuviikollaan hieman suuremmatkin pisteet kuin Ihana, jonka saldo putosi toisella viikolla seitsemisen prosenttia. Tämän lisäksi Cheekin paluusinkku Sä huudat ylsi muutaman päivän soitoilla suoraan seitsemänneksi.

Kaikkihan nuo ovat suosittujen, ykkösiin tottuneiden artistien odotettuja äänitteitä, mutta ilmiön taustalla on muutakin. Kun listan laadinta- ja julkaisupäivä heinäkuussa siirtyi tiistaista perjantaihin, useimmat uutuudet pääsevät nyt havittelemaan ekaa listasijaansa täyden viikon soitoilla. Jää nähtäväksi, notkahtavatko Tapionkin soitot Chisun tavoin jo ensi kerralla – notkahtaminen on juuri oikea termi, koska yleensä rotaatio saavuttaa todellisen huippunsa muutaman viikon jälkeen. Cheek taitaa olla seuraava ykkönen.

Kotimaisten listajyrien seassa tuontimusan lippua kolmossijalla heiluttavat saksalainen Felix Jaehn ja britti Jasmine Thompson melko perinteisellä coveroinnilla, jonka kohteena on Rufus and Chaka Khanin Ain’t Nobody (1983). Alkuperäinen ei ollut meillä menestys eikä toinenkaan tarjous kovin tuloksekas. Diana King näet seurasi jättihittiään Shy Guy (#1, 1995) näkemyksellään Ain’t Nobodysta, mutta se kiipesi vain niukin naukin 50 hittiä -tilastoon.

Kirja uudistui nettiin

Kirjaani Sisältää hitin (Otava, 2006) varten loin hakemistomallin, jossa aakkostettujen artistien lista-albumit ja hitit lueteltiin peräkkäisinä blokkeina. Hittien sijaluvut esitettiin kolmessa sarakkeessa, joista eka kertoi 50 hittiä -listan, toinen singlemyyntilistan ja kolmas radiolistan menestyksen.

Olen koko ajan ylläpitänyt tuota hakemistoa ja laajentanut sitä taaksepäin. Pohdin ja kokeilin pitkään sille sopivia esitysväyliä netissä. Kun huomasin, että käyttämäni blogialusta (Blogger) pystyy kutakuinkin toistamaan taulukkolaskentaohjelmassa (Numbers) tehdyt väripohja- ja fonttimuotoilut, päädyin nyt valmiiksi saamaani versioon. Olkaa hyvät: Sisältää hitin 2.0.

Ei se ihan toivomani näköinen ole. En kyennyt muokkaamaan Numbersin väripalettia, vaan tyydyin valitsemaan olemassaolevista ne, jotka eivät ole liian tummia (keltaiset ja oranssit sävyt). Jos ne riipivät silmää, pyydän anteeksi. Rivivälit sun muut menevät paljolti sattuman kaupalla. Sivujako tehtiin sen mukaan, paljonko dataa Blogger suostuu yhdellä sivulla julkaisemaan, ja paketti piti siksi jakaa 96 osaan.

Sivustoa ei ole tarkoitus päivittää jatkuvasti, vaan sitten kun siltä tuntuu, lataan ehkä koko paketin uudestaan uudennäköisenä. Tuoreet tiedothan saa muualtakin, vanhat ovat eksklusiivisia.

Sivuston olemassaolo ei myöskään tarkoita sitä, että olisin luopunut listakirjahankkeista. Sellaisia on montakin, mutta ilman mitään aikatauluja. Päivitetyn hittihakemiston panttaaminen printtiä varten tuntui turhalta, joten nyt se on netissä. Käyttäkää vapaasti, kunhan mainitsette lähteen.

Lähes täydellinen täydennys

Haukankatseiset ovat saattaneet huomata jo jokin aika sitten, että vasemmanpuoleiset linkit Suomen listahistoriaa koskeviin sivustoihin ovat hieman muuttuneet. Viime vuonnahan kerroin luoneeni sivuston, jossa sijaitsi singlelistahistoriamme ”puuttuva” osuus, vuosien 1985–1995 viikoittaiset listat. Nyt olen laajentanut sitä niin, että mukaan tulivat myös tuota jaksoa edeltäneet kuukausilistat. Sama koskee albumilistasivustoa.

Olennaista tässä laajennuksessa on se, että olen lopultakin saattanut julkisuuteen vuosien 1961–1965 singlelistat, jotka sain koottua päästyäni käsiksi Ilta-Sanomien digiarkistoon. IS-arkisto paikkasi reiät, joita Iskelmä-lehden ja myöhemmin Suosikin tilastoissa aika ajoin oli. Lista alkaa Top 10 -mitassa, mutta kasvaa hieman aaltoilevasti kolmessa vuodessa Top 40 -mittaan. Aaltoilevuus johtuu paljolti siitä, että Ilta-Sanomien kahden viikon välein julkaisemien listojen pituus vaihteli.

Miksikö julkistan tämän ilouutisen vasta nyt, vaikka uudistus valmistui jo viikkoja sitten? No, kun pitää pitkän kesäloman kehnossa säässä, saa aikaiseksi kaikennäköistä, ja valmiina on nyt vielä yksi, noitakin muhkeampi lista-aiheinen paketti. Kerron siitä seuraavassa postauksessa enemmän. Multijulkistus! Ehkä löydätte sen, jos arvaatte osoitteen – nuo toisethan ovat suomensinglelistat.blogspot.fi ja suomenalbumilistat.blogspot.fi.

Ei vuotta ilman Donkeyboyta

Dr. Dre ei ole aiemmin yltänyt Suomen albumilistalle kuin niukin naukin NWA:n riveissä 1991 ja kerran midprice-osastossa. Detox-nimisen albumin ilmestymistä odoteltiin ainakin vuosituhannen vaihteesta asti, ja neljä vuotta sitten pikkuhitiksi meilläkin merkitty I Need a Doctor -sinkku enteili odotuksen päättymistä. Detoxia ei kuitenkaan ilmeisesti koskaan julkaista – saimme tilalle Comptonin, joka debytoi tänään kolmosena ilman Spotify-soittopisteitä.

Vaikka markkinat muuttuvat nopeasti, kaikki eivät anna sen vaikuttaa. Fear Factory on saanut parissa vuosikymmenessä kuusi pitkäsoittoa rekisteröidyiksi sijojen 23 ja 36 väliin, ja missä debytoi seitsemäs: sijalla 25. Runaway-hitistä tutun Galantis-duon (#44) lisäksi Top 50:ssä ei ole muita uutuuksia, mutta nousijoita näkyy poikkeuksellisen paljon – 22, joista kymmenen perätysten. Kun Led Zeppelin -uusintajulkaisut romahtivat alas, muut pääsivät kohentamaan asemiaan siistissä jonossa.

Chisun paluuhitti Ihana debytoi radiolistalla historiallisesti ykkösenä ja latauslistallakin kolmantena, mutta nopea alamäki Spotify-kuunteluissa johti siihen, ettei paikkaa ns. singlelistan Top 20:ssä lohjennut lainkaan. Sen sijasta tilastoon ilmestyi taas norjalainen Donkeyboy, joka on erikoistunut nettoamaan yhden keskikokoisen hitin per vuosi. Myös latauksissa ja radiossa etenevä Downtown (#19) on jo viides laatuaan.

Nimikirjaimet #2: M.S.

Listablogin kesäsarjassa summataan, millä nimikirjaimilla varustetut henkilöt ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla.

• Eivät ihan parhaiten pärjänneitä tv-kykykisan voittajia: Martti Saarinen ja Mikko Sipola.
• Neljä arvoituksellista singlelistamerkintää 1968–1971: Markku Suominen.
• Täysi vuosikymmen tilastoitua peruukki-iskelmän ilosanomaa: Martti Servo.
• No kukas sitä Michael Schenker Groupia johtaisi jollei Michael Schenker.
• Eppu Normaalin ja Freud Marx Engels & Jungin välissä pari omaa pikkuhittiä: Mikko Saarela.
• Musiikkialan monitoimijalla on muutama listamerkintä ihan itsenäänkin: Mika Sundqvist.
• Linkin Parkin kakkoslaulaja-tuottaja teki kaksi soolohittiä Fort Minor -nimellä: Mark Shinoda.
• Oopperalaulaja julkaisi kaksi yhtäaikaista Top 10 -albumia jouluksi 1983: Matti Salminen.
• 1980-luvun alun iskelmäsuosikki palasi markkinoille Teflon Brothersin mukana: Meiju Suvas.
• 2000-luvun tasaisimmin menestynyt suomalaisrappari Asa eli Matti Salo.
• Ennätyksellisesti neljällä peräkkäisellä ykkösalbumilla uransa aloittaneen Poets of the Fallin vokalisti-biisintekijä Marko Saaresto.
• Yhdeksän Top 10 -albumia julkaisseen R.E.M.in laulaja-sanoittaja Michael Stipe.
• Jättihittejä sekä sinkuilla että albumeilla 1967–1976: Fredi eli Matti Siitonen.

Sisarukset oppivat kyllä jakamaan keskenään jopa MS-kruunun: tehtävän saavat maamme menestyneimmän yhtyeen Eppu Normaalin lauluntekijäveljekset Mikko ja Martti Syrjä.

Ihania esteitä edessä

Kun kolme vuotta levymarkkinoilta ja täten myös listoilta poissa pysytellyt Chisu julkaisi Ihana-singlen viime perjantaina, radiot tarttuivat siihen innokkaasti – ainakin The Voice ja Iskelmä soittivat sitä alkuun kerran tunnissa. Vaikka tahti on siitä ehtinyt laantua, huomiselle radiolistalle on luvassa komea debyytti. Spotifyssakin kuunneltiin uutuutta ensin vilkkaasti, mutta siellä alamäki alkoi yllättävän jyrkkänä – tuoreimmalla Top 50 -päivälistalla Ihana on peränpitäjänä.

Tänä vuonna pinttyneimpienkin tilastosankarittarien tie on käynyt kiviseksi. Madonnan albumi suoriutui ihan kunniakkaasti, mutta totaalinen piittaamattomuus tutun hittikoneen sinkkuja kohtaan on tuntunut dramaattiselta. Rihannan haavoittuvuus on käynyt ilmi kieltämättä melko rohkeiden linjanvetojen myötä, ja pitkään tulolla olleen albumin kohtalosta liikkuu sekavia tietoja.

Suomessa Anna Puun paluusinkku Ota minut tällaisena kuin oon otettiin vastaan aika viileästi – esimerkiksi videota on katsottu You Tubessa alle 200.000 kertaa kolmessa kuukaudessa. Johanna Kurkelan albumia on pohjustettu pitkään, ja vasta toinen maistiainen Kuolevainen sai radiot kiinnostumaan sijan 19 edestä. Viiden vuoden tauon päättänyt Maija Vilkkumaa -single Lissu ja mä ei herättänyt muita reaktioita kuin pikavisiitin latauslistalla, ja Mariskan Itserakkausjuttuu näyttää kokevan samantapaisen kohtalon. Ihan kuin tässä olisi jokin isokin trendi taustalla.

Nimikirjaimet #3: J.T.

Listablogin kesäsarjassa summataan, millä nimikirjaimilla varustetut henkilöt ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla.

• Näyttelijä ensin tanssi (Saturday Night Fever) ja sitten lauloi (Grease) itsensä vuoden 1978 supertähdeksi: John Travolta.

• Duran Duranin basistihurmuri teki myös yhden hitin itsekseen: John Taylor.

• Aknestik-miehellä on neljä soolokäväisyäkin albumitilastossa: Jukka Takalo.

• Sähkökitaroinnilla kolme Top 10 -albumia 1970-luvun alkupuoliskolla: Jukka Tolonen.

• Ilmiömäisen kiharapilven alta kajahti vuoden 1986 isoin hitti The Final Countdown: Europen Joey Tempest.

• Kitaristi on säveltänyt muutaman Eppu Normaalin lukemattomista hiteistä: Juha Torvinen.

• Yli 20-vuotiaita äänityksiä sisältävä kokoelma viihtyi albumilistalla melkein vuoden: Jaakko Teppo.

• Nsyncistä alkanut suosio ei ole Suomessa niin valtaisaa kuin media usein antaa ymmärtää: Justin Timberlake.

• Vuosituhannen vaihteen kovin iskelmätähti ja viimeisen vanhanmallisen Syksyn sävelen voittaja: Janne Tulkki.

• Lapsitähteys ja aikuistähteys tuntuvat kohtaavan toisensa vain paperilla, joka näyttää yhteissummaksi kuutta Top 5 -albumia: Jonna Tervomaa.

• Käännösiskelmästä reality-iskelmään kansamme johdattaneen tenorin legenda elää: Jamppa Tuominen.

• 21 Top 10 -radiohittiä runsaassa vuosikymmenessä onnistuu aniharvalta: Juha Tapio.

 Kuka JT muka peittoaa saavutuksineen nuo yllämainitut? Kukapa muu kuin Cheek eli Jare Tiihonen.

Kooda kaukaisuudesta

Rikkonaisen kesän 2014 jälkeen on albumilistalla taas lähestytty niitä perinteitä, että jokin julkaisu ottaa vastuun listan liidaamisesta hiljaisimman kauden yli. Antti Tuiskun En kommentoi viettää nyt kärjessä jo kuudetta viikkoaan. Peräkkäisiä ykkösviikkoja on toistaiseksi vain neljä, mutta noinkaan pitkää putkea ei ole nähty kahteen vuoteen, sitten Erinin kakkosalbumin (2013).

Led Zeppelinin kierrätysprojektissa olivat nyt vuorossa Coda (#9), In Through the Out Door (#10) ja Presence (#12). Top 10 -albumien määrä kasvoi kerralla kymmenestä kahteentoista, sillä ennenjulkaisemattomuuksista bändin hajoamisen jälkeen vuonna 1982 koostettu Coda ei aikoinaan tilastoitunut Suomessa, ja Out Doorin parhaaksi sijaksi jäi 13 vuonna 1979. Presence ylsi kuudenneksi vuonna 1976.

Mana manan menneisyyttä on myös Top 50:ssä kolmena annoksena, kun jo vuonna 2000 listalla käyneen Murheen laakson (#39) mukana saapuivat ensikertalaisina vuonna 1990 julkaistu Totuus palaa (#37) ja liveäänite Kuolla elävänä (#45). Jos näiden seuraksi kaivataan vielä mainintaa jostain poikkeuksellisesta, niin käykö tämä: Sabatonin Heroes teki jo kuudennen re-entrynsä albumilistalle.

Nimikirjaimet #4: J.H.

Listablogin kesäsarjassa summataan, millä nimikirjaimilla varustetut henkilöt ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla.

• 1980-luvulla hittejä tahkonneen ja 1998 kuolleen itävaltalaisen Falcon oikea nimi oli Johann Hölzel.
• Vuoden 1972 suurimman hitin Äideistä parhain kailotti Jari Huhtasalo.
• CMX:n kitaristi-säveltäjä, Top 10 -merkintöjä myös Sapattivuodessa: Janne Halmkrona.
• Sangen erilaiset bluesmenestyjät, näkövammainen kanadalaiskitaristi Jeff Healey ja yli kuusikymppisenä läpi lyönyt John Lee Hooker.
• Hevivokalistista iskelmätaivaan tähdenlennoksi: Janne Hurme.
• Neljä lista-albumia 1976–2000 on aika hyvin oopperalaulajalta: Jorma Hynninen.
• Keskimääräistä räyhäkkäämpien listabändien Ratsian ja Queens of the Stone Agen johtohahmot Jyri Honkavaara ja Josh Homme.
• Eteni linjanmuutoksen jälkeen äitinsä tavoin albumiykköseksi: Janna Hurmerinta.
• Lista-avaus oli jättihitti Kuurankukka, siitä tasaisesti alaspäin: Joel Hallikainen.
• Tunnetaan parhaiten Yön jäsenenä, ulkojäsenenä ja biisinikkarina, tilastoitu myös soolona: Jussi Hakulinen.
• Tasaisena jatkuvasta äänitevirrasta ei ikinä uskoisi miehen kuolleen jo 45 vuotta sitten: Jimi Hendrix.
• Kotiteollisuudessa mesoaa paitsi Jouni Hynynen myös Janne Hongisto.

Pisimmän JH-korren vie mies, jonka yhtye on rikkonut albumilistan yhtäaikaisuusennätyksiä sekä julkaissut yhdeksän ykkössinkkua ja seitsemän ykkösalbumia: Metallican James Hetfield.

Pysyvän jäljen jäljillä

20 prosenttia keventyneen One Directionin singleuutuus Drag Me Down nousi otsikoihin päädyttyään Spotifyn maailmanlaajuisen kuuntelulistan ykköseksi jo julkaisupäivän soitoillaan. Suomessa se debytoi kolmossijalla ja on nyt kakkosena JVG:n perässä. Tämä saattaa olla merkittävä käänne yhtyeen historiassa, sillä vaikka sen neljä albumia ovat menestyneet tasaisen hienosti, niin niiltä on vaikea osoittaa yhtään varsinaista valtavirtahittiä. Joko tämä takertuisi?

Latauslistalla on nähty kosolti korkeita pikakäväisyjä, joihin ei erityistä fanimobilisaatiota tarvita. Suoratoistovetoiselta ns. singlelistalta sen sijaan ei ole lohjennut kuin kaksi 17. sijaa, asialla kolmoslevyn Story of My Life ja neloslevyn Steal My Girl. Nuo ovat ainoina 1D-biiseinä onnistuneet pistäytymään myös radiosoiton Top 40:ssä. Kummallakin on maailmallisia Spotify-soittoja runsaat 124 miljoonaa. Huima numero, mutta vertailuna esimerkiksi Ed Sheeranin Thinking Out Loudia on kuunneltu yli 441 miljoonaa kertaa.

Viime viikkojen striimaantuneimpia kotimaisia äänitteitä on Valovuoden radioreggaepop Aurinkokuningatar, joka on uusimman singlelistan 10:ntenä. Sen suhteen Spotify-käyttäjiä voi pitää myöhäisherännäisinä, sillä latauslistavisiitti (#4) ajoittui jo huhtikuulle ja radiosoitto oli aktiivisinta (#19) toukokuussa. Tosin biisin uutisoitiin rikkoneen miljoonan kuuntelun rajan jo ennen kuin se oli ehtinyt lainkaan rekisteröityä Top 20:ssä. Jälleen kerran: miksi singlelistalla on vain 20 nimikettä?

Nimikirjaimet #5: J.B.

Listablogin kesäsarjassa summataan, millä nimikirjaimilla varustetut henkilöt ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla.

• Blues Brothersin ansiosta komiikkalegendasta tuli myös eräänlainen musiikkilegenda: John Belushi.
• Je t’aime moi non plus -hittiklassikossa huokaillut Jane Birkin.
• Puolet Ace of Basesta, eurohölkkää vuosikymmenen täydeltä: Jenny ja Jonas Berggren.
• Pitkän arvostetun uran tehneet muusikot ovat yltäneet listanimiksi vain ajoittain: Jeff Beck ja Jackson Browne.
• Ainoa albumimerkintä 1960-luvulta, hitit tulivat 1980-luvulla: James Brown.
• JVG:n se puolikas, joka ei ramppaa featuroimassa eikä vainelämäässä: Jare Brand.
• The Dead Kennedysin, D.A.D.n ja Manic Street Preachersin karismaattiset keulahahmot Jello Biafra, Jesper Binzer ja James Dean Bradfield.
• Albumilistan kolmoseksi kiivennyt teini-ilmiö sai lopulta singlehitin Suomessa Jack Ü:n vokalistina: Justin Bieber.
• You’re Beautiful -hitin käynnistämä suosio on jatkunut melko tasaisena: James Blunt.
• Mitä ylivoimaisesti menestynein ruotsiksi levyttävä yhtye Kent olisi ilman laulaja-kitaristi-lauluntekijäänsä Joakim Bergiä?

JB tai BJ, ylivertaista tulosta on syntynyt jo 30 vuotta nimikkobändin keulilla tai välillä ihan omissakin nimissä: Jon Bon Jovi.

Vuosia & vuosia, jopa 46

Hiljalleen piristyvää albumilistaa piristivät tällä kertaa amerikkalaisbändit Lamb of God (#3) ja Symphony X (#12), jotka kumpikin ovat mukana kolmatta kertaa ja ylempänä kuin ennen. Lamb of God turvautui suomimusan kannalta tuttuun nimeen Sturm und Drang. Tuota teemaa voisi kai tutkia enemmänkin – tiedättekö esimerkiksi, kuka tilastoitui 1990-luvun alussa albumilla Egotrippi?

Hard ’n’ Horny, Wigwamin ensimmäinen levy vuodelta 1969, debytoi lp-uusintajulkaisuna sijalla kahdeksan. Koska Svart-yhtiö saattoi sen seuraajan Tombstone Valentinen jo aiemmin sijalle 42, enää ainoa bändin studioalbumi vailla listakäyntiä on vuoden 1977 Dark Album. Wigwamhan sai 1969 myös singlehitin Luulosairas (#23), joka lisättiin Hard ’n’ Hornyn cd-painokselle, mutta puuttuu tältä uudeltakin lp:ltä.

Years & Years on netonnut tänä vuonna kaksi isoa ja tarttuvaa brittihittiä, mutta niistä tuoreempi Shine näyttää floppaavan meillä Suomessa – radiolistan Top 40 on toistaiseksi jäänyt haaveeksi. Ylivoimaisesti albumilistakärkeen kotimaassaan jyrännyt Communion debytoi meillä 25:ntenä. Joe Satriani (#34) otti ensimmäisen merkintänsä 2000-luvulla, ja viimevuotinen tangokuningas Teemu Roivainen (#47) voi hänkin nyt sanoa olevansa jonkinlainen lista-artisti.

Merkkikuukausi 8/2015

Sarjassa juhlitaan artisteja, joiden ensikäynnistä Suomen listoilla tulee tässä kuussa kuluneeksi pyöreähköjä vuosia.

50 vuotta: Bob Dylan
50 vuotta: The Hollies
50 vuotta: The Byrds
Dylanin pitkän uran (toistaiseksi?) ainoa singlelistamerkintä on Like a Rolling Stone. Myöhemmin viisi Top 10 -albumia julkaissut Hollies esittäytyi samassa kuussa sinkulla I’m Alive ja Byrds ainoaksi jääneellä Top 10 -hitillään Mr. Tambourine Man.

40 vuotta: Eagles
40 vuotta: Dr. Feelgood
Feelgood rynni listoillemme kolmen kuukauden välein kahdella kuutoseksi nousseella albumilla. Eaglesin alku oli vaatimattomampi (One of These Nights -lp ja single), mutta runsaan vuoden päästä putosi Hotel California.

25 vuotta: Arja Koriseva
25 vuotta: Mariah Carey
25 vuotta: MC Nikke T.
Tangokuningattaruuden jälkeinen pakollinen ilman nimeä julkaistu albumi heitti Korisevan laakista multiplatinasarjaan. Nikke T:n Jos haluu saada oli vuoden kovimpia singlelistamenestyksiä, mutta Careyn Vision of Love ei yltänyt esittäytymisten ikimuistettavimpaan sarjaan.

15 vuotta: Craig David
David noteerattiin ensiksi valtamediassamme miehenä, joka esti Bomfunk MC’sin nousun brittiykköseksi. Tuo estäjä 7 Days ja esikoisalbumi menestyivät meillä hyvin, mutta potentiaali katosi johonkin – viimeisestä britti-Top 10 -hitistäkin on jo kahdeksan vuotta.

10 vuotta: Rihanna
10 vuotta: Kanye West
Hiljattain yhteishitin Four Five Seconds tekaisseet supertähdet tilastoituivat yhtä aikaa singleillä Pon de Replay ja Diamonds from Sierra Leone. Rihannan suomalainen ansioluettelo on paljon jykevämpi kuin Westin.

5 vuotta: Avenged Sevenfold
5 vuotta: Hurts
Vaikka toissavuoden Hail to the King nimikkobiisin radiosoittoineen teki Sevenfoldia yhä tunnetummaksi, jo sen edeltäjä Nightmare kävi listaykkösenä. Tuoreen radiohitin perusteella vahvalla pohjalla lepäävä Hurts-suosio alkoi singlestä Wonderful Life.