Puute, joka jää puuttumaan

Jos menneen viikon virallisia listoja ei jälkikäteenkään julkisteta, kyseessä on 2000-luvun ensimmäinen kerta Suomessa, kun jonkin viikon levymyyntiraportointi jää väliin. 1990-luvulla listalaatija Yle skippasi pari kertaa velvollisuutensa samassa ajankohdassa joulun jälkeen. Tilastoteknisenä seurauksena kaikki levyt menettävät (tai ainakin tuolloin menettivät) yhden listaviikon, jonka minä tietenkin lisään omiin tiedostoihini eli tarjoan taas poikkeavaa todellisuutta.

Okei, lista huomioidaan tuplaten, mikä ongelma? Se, että joululevyille tulee käytännössä yksi ylimääräinen viikko. Ensi sunnuntain Top 50:ssä (kai sellainen sentään tulee?) on kaksinkertaisen ajanjakson takia mukana aimo panos lahjamyyntiä, jolle levyale ei pysty panemaan kampoihin. Joulumusiikki helkkäilee yhä mukana vahvasti, vaikka sen menekki tyssäsi puolitoista viikkoa aikaisemmin.

Olennaisempi seuraus on se, että vuoden dramaattisin suhdannevaihdos katoaa tai ainakin vesittyy. Vuosi sitten albumilistalla oli 17 re-entryä ja jokunen yllätystulokas. Edellisenä vuonna re-entryjä oli 16, sitä edellisenä 12. Tosin levyalen tilastollinen vaikutus huippusijoituksiin on alenemaan päin, kun markkinointi ei enää keskity muutamaan suosikkijulkaisuun. Ei toistu esimerkiksi tammikuun 2007 myllerrys: Pinkin I’m Not Dead humahti 30. listaviikollaan kolmoseksi, joka oli sen ensimmäinen Top 10 -merkintä.

Pakko katsoa 19: What’s the Colour of Money

Listablogin epäsäännöllisessä sarjassa esitellään hämäriä mutta sivistäviä videonäkymiä hittihistoriasta.

Puhallanpa taas pölyt sarjasta, joka väkisinkin tapaa painottua yhden hitin ihmeisiin. Hollywood Beyond eli käytännössä Birminghamin poika Mark Rogers kuuluu niistä mystisimpiin. Single What’s the Colour of Money (1986) oli ja on loistava pelinavaus: eklektinen, imevä ja puhutteleva, mutta viitteellisyydessään myös povaus paremmasta. Jota ei koskaan tullut.

Britannian ja Suomen top tenissä komeilleen hitin jälkeen odotettiin toista, mutta No More Tears ja esikoisalbumi saivat kalsean vastaanoton. Spotifyssa voi tarkkailla, mikä useiden nimituottajien kera puserretussa If-kiekossa meni pieleen. Ensisinglen svengi katosi tipotiehensä, ja jäljelle jäi teennäistä The The -henkistä kasarikeekoilua, joka myös paljasti Rogersin suppean skaalan vokalistina.

Videoesiintyjänä mies vaikutti lupaavalta. What’s the Colour of Money seikkailee takuutyylikkäästi Barcelonassa vartalomaalausten ja punaisten riepujen verhoamien tanssijoiden kera. Miljööt tuntuvat painottuvan Antonio Gaudin suunnittelemiin rakennuksiin, ehkä seassa on muutakin. Joka tapauksessa tässä on raina, joka silloin tällöin kannattaa kaivaa unohduksista.

Keskihintaista tunnelmaa

Tuorein albumilista, niin tavallista substanssipitoisempi kuin onkin, kertoo tavallista vähemmän suomalaisten levyostoksista. On syytä epäillä, että midpricealbumit muuttaisivat järjestystä olennaisesti, jos olisivat mukana Top 50:ssä. Sen voi päätellä muun muassa Rumban erikoisliikelistasta, jonka sisältöä ei lajitella hinnan perusteella. Esimerkiksi Juha Tapion viimevuotinen Joululauluja on siellä kuudentena, vaikka taatusti löytää valtaosan ostajistaan ihan muualta kuin erikoisliikkeistä.

Vaikka ei ole kovin vertailukelpoinen, myös Spotifyn kuunnelluimpien Top 100 kallistaa vaa’an aikaisemman sesonkitarjonnan puolelle. Uusista joululevyistä Top 20:een mahtuvat vain Raskasta joulua ja Johanna Kurkela, kun edellisvuotisia saa poimia sijoilta 1 (Michael Bublé), 6, 7, 10, 12 ja 18. Plus vielä joitakin kokoelmia. Bublélta on myös oheisen Top 50:n kuunnelluin yksittäinen jouluraita, It’s Beginning to Look a Lot Like Christmas (#24).

Myynnissä hyvin aloittanut, mutta loppusuoralla monen kilpailijan kantapäitä katsomaan joutunut Olli Lindholmin Minun jouluni on Spotifyn soitetuimpien listalla vasta sijalla 72. Voisi kuvitella tämän videon säikyttäneen ainakin sävelkorvaisimmat pois kuuntelemasta sitä, mutta katsojamääristä päätellen sana ei ole kiirinyt kovin laajalle. Vapaavalintaista musiikkijoulua blogin lukijoille!

Rapsodia joulunjälkeiselle elämälle

Säännöllisiin Top 10 -sijoituksiin epäsäännöllisillä esittäjänimillään tottuneen Asa Masan Rapsodia on albumilistan korkein tulokas, mutta vasta 24:ntenä. Tuo tuskin on äänitteen viimeinen sana; vuosi sitten Use Your Illusion III debytoi joulukuun alussa 11:ntenä, melkein putosi ulos Top 50:stä, mutta virkosi tammikuussa viidenneksi.

Beyoncén Itunes-vetoinen debyytti 27:ntenä on sangen hyvä suhteutettuna Asaan – tai etenkin siihen, että uusi Idols-äänite ei mahtunut tilastoon laisinkaan. Moni lahjaryysiksessä jalkoihin jäänyt saa uuden tilaisuuden joululevyjen kadotessa listalta, mutta vaikea uskoa Idolsin siipien kantavan vuodenvaihteen yli – eivät edes vaivautuneet äänittämään levylle tutun geneeristä kimppahittiä.

Kimppahittiesimerkkiä tarjosi joululevyjen ostetuin eli Raskasta joulua, jonka huippuvokalisteja kihisevä lohkaisu Tulkoon joulu kiipesi vähän viime tipassa latauslistan 15:nneksi. Albumin edellä staattisessa kamppailussa toki pysyivät Robin, Cheek ja 2 x Vain elämää. Paula Koivuniemen Kun joulu on (#7) ja Perko & Iivanaisen Martan ja Rudolfin joulu (#21) pystyivät vielä kohentamaan korkeinta sijoitustaan.

Robinin Boom kah on siis jouluykkönen, mutta toisin kuin radiossa ja Facebookissa hehkutettiin, ei välttämättä joulumyynnin ykkönen. Viimeiset kuusi ostopäivää näkyvät vasta seuraavassa tilastossa. Britanniassahan vedonlyönnin ja muun mediakohun kohteeksi kehittyneet jouluykköset julkistetaan tänä iltana. James Masterton kirjoitti hiljattain ilmiöstä ansiokkaan blogimerkinnän.

800 takana, 800 edessä

Vuosittaiset (tai siis viikoittaiset) Spotify-hittisoittolistat pitävät nyt 20 kerran jälkeen taukoa. Lopulliset laskelmat vuosilta 1986–1992 on vielä tekemättä, enkä tiedä valmistumisajankohtaa. Voin jättää ne toistaiseksi väliin ja jatkaa tammikuussa tutulla Top 40 -systeemillä vuodesta 1993 eteenpäin. Eli toiset 20 ainakin tulossa.

Tässä esittäjät, jotka olivat useimmin mukana vuosien 1966–1985 soittolistoilla.
13 kertaa 20:stä: Katri Helena
9 kertaa: Abba, Danny, Fredi, Irwin Goodman
8 kertaa: Tapani Kansa, Kirka, Juice Leskinen
7 kertaa: Markku Aro
6 kertaa: Mikko Alatalo, David Bowie, Eppu Normaali, Kai Hyttinen, Marion, Donna Summer
5 kertaa: Boney M, Frederik, Tom Jones, Lea Laven, Sleepy Sleepers

Yllätys ei tule yksin

Pitääpä minunkin osallistua loppuvuoden puheenaiheeseen, yllättäen Itunesissa julkaistuun Beyoncé-albumiin, joka rynni kolmen päivän myynnillä ylivoimaiseksi jenkkiykköseksi. Tuo, että sitä aluksi voi ostaa tai kuunnella ainoastaan Itunesissa, on kiinnostavaa tilastollista seurattavaa meillä Suomessa – ja etenkin Ruotsissa.

Ruotsihan ensimmäisenä alkoi huomioida Spotify-kuuntelut ”myyntilistoissaan”, ja Itunes on systemaattisesti kieltäytynyt olemasta mukana samoissa ynnäyksissä Spotifyn kanssa. Tämä koskee länsinaapurissa myös albumilistaa – tosin en voinut varmistaa asiaa, koska virallisen sivuston om listan -linkki näyttää nyt pelkkää erroria. Mutta mitä ilmeisimmin laulajattaren nimeä ei näy huomenna julkistettavalla Ruotsin listalla.

Kuten r&b ylipäänsäkin, Beyoncé on Ruotsissa suositumpi kuin Suomessa – esimerkiksi meillä Top 40:n ulkopuolelle jäänyt I Am Sasha Fierce (2008) eteni lahden takana viidenneksi. Voi olettaa, että uutuutta on ladattu siellä Itunesista tuhansittain, ja tämä iso lukema jää vaille tilastollista huomiota. Miten se sitten vaikuttaa myöhemmin julkaistavien ja listalle kelpaavien formaattien kysyntään, kun isoin huuma jo hälveni?

Suomessa taas ensi sunnuntain sijoitus kertoo melkeinpä enemmän Itunesin kuin Beyoncén asemasta. Levy on meilläkin Itunesin ostetuin, mutta mihin tuo titteli lahjaruuhkassa riittää? Beyoncén ainoasta Top 20 -sooloalbumista Dangerously in Love on yli kymmenen vuotta, joten jos debyytti jää matalaksi, se saattaa olla nolompaa kauppiaalle kuin kaupattavalle.

Kuinka hiteillä flopataan

Joulukierrätykset ja muut erikoisprojektit varmistavat sen, että loppuvuonna uudet biisit pääsevät esiin tavallista vaikeammin. Tilannetta kylläkin helpottaa takavuosiin verrattuna se, että joulu ei ole enää greatest hits -albumien juhlasesonki. Top 20:ssä tuota osastoa edustaa ainoastaan Jukka Poika (#15), kun PMMP:n Hitit uuvahti jo toisella viikollaan 22:nneksi.

Radiolistallakaan ei erityisen uutta tavaraa ole, sillä Top 20:n kolmesta vaihtujasta kaksi on palaajia ja ainoa ”tulokas” (Are We All We Are, 22–16) jo viides single Pinkin viimevuotiselta albumilta. Alempana etenevät sentään ripeästi Flo Ridan How I Feel (65–22), yhden hitin ihmeeksi luullun Stromaen Papaoutai (58–33) ja sadan ulkopuolelta 34:nneksi kirmaava Pete Parkkosen Mitä minä sanoin.

Albumeita vimmatusti kauppaavat teini-idolit eivät edelleenkään viehätä musiikkipäälliköitä. Miten kuten radiolistalla pärjänneen New Way Homen jälkeen Isac Elliot on ollut heille vain ilmaa, ja aiempien kokemusten jälkeen Robin ja One Direction saavat olla suorastaan kiitollisia sijoituksistaan: Erilaiset on 27:ntenä ja Story of My Life 37:ntenä.

Ei sijaa sabotaasille

Vuoden tärkeimpiä ostospäiviä yritetään vauhdittaa jos jonkinlaisella hypellä, ja media levittää arvometallin paisteisia tiedotteita tottelevaisesti. Tukkumyyntiin perustuvien platinalukujen ja todellisen kuluttajamyynnin ero on nyt suurimmillaan ja sen kurominen tuntuu joissakin tapauksissa epätoivoiselta.

Muun muassa Hesarin jutussa hehkutettiin kahdesti Vain elämää kausi 2 jatkuu -albumin myyneen 82 000 kpl eli jopa enemmän kuin vuoden takainen kollegansa. Listasijoissa se on kuitenkin saanut tyytyä kakkoseen ja kolmoseen ja päästää kaksi kuukautta aiemmin julkaistun Robinin ohitseen. Boom kah päihitti tänään toisenkin VE-julkaisun palaten ykköseksi.

Vielä hiljattain loistavat uranäkymät omistaneen Sini Sabotagen esikoinen 22 m2 debytoi vaisusti 27:ntenä ja Jope Ruonansuun pikkujoululevy vasta sijalla 48. Vaikka midpricen yhdeksän ostetuinta ovat jouluäänitteitä, päälistalla ne eivät kamppaile aivan korkeimmista sijoista. Tällä viikolla kovimmista yrittäjistä ainoastaan Johanna Kurkelan Joulun lauluja kirjautti aiempaa paremman numeron (#8).

Soittolista: Hitit Suomessa 1985

1980-luvun edetessä eteni myös mahtipontisuus: pitkät tehosteiset introt ja muu keekoilu kasvatti hittejä niin, että kun viisi vuotta aikaisemmin keskimääräinen soittolistabiisin kesto oli 3:25, nyt kello näytti 4:05. Siitä huolimatta, että valitsen Spotifysta aina mahdollisimman lyhyen version. Ja siitä, että Bruce Springsteenin I’m on Fire kestää vain 2:34.

Modern Talkingin You’re My Heart, You’re My Soul elpyi vuonna 1998 niin isoksi hitiksi, että yhdistetyillä pisteillä päästiin sangen lähelle vuosilistan ykköstä, Dingon Autiotaloa. Saksasta hyökkäsi kahdella suosikki-iskelmällä myös Sandra ja Amerikasta tulokas nimeltä Madonna. Suomalaisista tuplaedustuksen saivat tuttujen Dingon ja Eppu Normaalin lisäksi Pave Maijanen ja Sielun veljet.

Hyväntekeväisyys toimii huonosti Spotifyn kautta, sillä tarjonnasta puuttuvat USA for African We Are the World (#8) ja Apua-orkesterin Maksamme velkaa (#16). Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1985 Suomi Top 40

(36) Madonna: Into the Groove
(49) Baltimora: Tarzan Boy
(7) Modern Talking: Cheri Cheri Lady
(5) Pave Maijanen: Lähtisitkö
(11) Dingo: Kirjoitan
(3) Eppu Normaali: Kitara, taivas ja tähdet
(21) Bruce Springsteen: I'm on Fire
(27) Tina Turner: We Don't Need Another Hero
(10) Leonard Cohen: Dance Me to the End of Love
(22) Topi Sorsakoski & Agents: Eeva
(24) Sielun veljet: Toiset on luotuja kulkemaan
(32) Popeda: Kuuma kesä
(29) ZZ Top: Sleeping Bag
(4) Sandra: Maria Magdalena
(39) Bad Boys Blue: You're a Woman
(12) Murray Head: One Night in Bangkok
(35) Paul Hardcastle: 19
(33) Commodores: Nightshift
(26) Juice Leskinen Grand Slam: Pyhä toimitus
(9) Yö: Joutsenlaulu
(20) Dire Straits: Money for Nothing
(41) Eurythmics: There Must Be an Angel
(42) Philip Bailey & Phil Collins: Easy Lover
(23) Billy Ocean: Loverboy
(31) Duran Duran: A View to a Kill
(40) Eve: Rankkasateessa
(19) Sielun veljet: Peltirumpu
(6) J. Karjalainen & Mustat lasit: Doris
(17) Pirkka-Pekka Petelius: Lellelle
(15) Opus: Live Is Life
(45) David Bowie & Mick Jagger: Dancing in the Street
(13) A-ha: Take on Me
(28) Madonna: Like a Virgin
(2) Modern Talking: You're My Heart, You're My Soul
(30) Sandra: In the Heat of the Night
(1) Dingo: Autiotalo
(14) Pave Maijanen: Jano
(18) Eppu Normaali: Voi kuinka me sinua kaivataan
(25) Foreigner: I Want to Know What Love Is
(34) Jennifer Rush: The Power of Love

Varjosta valoisaan

Isojen hittien isous saattaa yllättävästi unohtua, jos samalla esittäjällä oli vielä isompi. Moniko muistaa, että yksi historian neljästä suomalaisesta brittien Top 5 -singlelistalle yltäneestä kappaleesta on Daruden Feel the Beat? Toki voidaan argumentoida, että follow-upin kuuluukin jäädä sen biisin varjoon, jonka imussa se menestyi. Jos Feel the Beat olisi juhlinut listoilla vaikkapa kaksi vuotta Sandstormia myöhemmin, itseisarvoa olisi paljon enemmän.

Blogini kommenteissakin on huomioitu, että Aviciin Wake Me Up on varteenotettava ehdokas hittivuosilistan kärkikahinoissa. Mutta jaksammeko panna merkille, kuinka hyvin sen seuraaja Hey Brother pitää pintansa? Se on 11. viikollaan yhä latauslistan kakkosena. Radiolistalta on noukittu kakkossija ja ns. singlelistalta paalupaikka.

Hey Brotherin vokalistiin on kiinnitetty vielä vähemmän huomiota kuin Wake Me Upin luikauttaneeseen Aloe Blacciin. 46-vuotias amerikkalainen country/bluegrasslaulaja Dan Tyminski ei omalla urallaan ole hittiä nähnytkään, jollei huomioida erästä kiintoisaa meriittiä. Voi veljet, missä lienet? -elokuvassa (2000) näet kuullaan juuri Tyminskin esittämänä keskeiseen rooliin noussut biisi Man of Constant Sorrow.

Mummo monitorissa

Radiolistan olemusta ennen ja jälkeen laatijavaihdoksen ei ole ollut aivan helppo määritellä, koska jokainen lista ja jokainen levy on yksittäistapaus. Mielenkiintoiseksi vertailukohteeksi muodostunee joulunalusviikko: rekisteröikö uusi mittausjärjestelmä enemmän vai vähemmän soittoa jouluklassikoille kuten vuosina 2010–2011 top teniin palanneelle Mariah Careyn All I Want for Christmas Is Youlle? Tämänpäiväisessä Radio Monitor Top 100:ssa ei joulu tunnu vielä ollenkaan.

Vertailua haittaa se, että aikaisempi käyttäytymismalli on vielä hieman vakiintumaton. Vuosina 2008–09 kaikki potentiaaliset rallit eivät selvästikään olleet mukana mittauskoneistossa. Vuonna 2010 peräti neljä sesonkiveisua ryöpsähti kärkikymmenikköön, 2011 rintama laajeni (yhdeksän biisiä 20:stä), mutta vuosi sitten huuma näytti laantuvan: edellisinä jouluina kakkos- ja kolmossijoilla käynyt Whamin Last Christmas sai parhaana tyytyä 12. sijaan.

Mainittujen lisäksi toistuvasti voimasoittoon kelpaavat Band Aidin Do They Know It’s Christmas, Suvi Teräsniskan Hei mummo, John Lennonin Happy Xmas, Vesa-Matti Loirin Sydämeeni joulun teen ja vuonna 2009 ylimmäs noussut Chris Rean Driving Home for Christmas. Sen sijaan vastikään taas Britanniassa suosituimmiksi ja tuottoisimmiksi todetut Sladen Merry Xmas Everybody ja The Poguesin Fairytale of New York eivät ikinä väräytä suomalaisia viisareita.

Joulu, ulkomaista hapatusta

Vain elämää kausi 2 jatkuu debytoi miltei dramaattisesti vain kakkosena albumilistalla. Vuosi sittenhän pari kauppiasta pisti jatko-osan myyntiin liian aikaisin ja debyyttisijaksi tuli kahdeksan, mutta sitä seurasi seitsemän viikon ykkösputki. Ilmeisesti tänä vuonna kovimmat hitit osuivat ykkösjulkaisuun, koska ainakin latauslistalla jatko-osan biisit näyttäytyvät vaisusti. Viime kauden isoin menestys Mitä tänne jää oli mukana jatko-osalla.

Joulualbumit jatkavat nousuaan, ja vahvin on yhä viitossijan Raskasta joulua. Kuuntelin todella pitkästä aikaa listalähetystä radiosta (kolmesta vaihtoehdosta valitsin Suomipopin), eikä siinä soitettu ainoatakaan joulubiisiä, vaikka kärkikymppiin etenivät myös Club for Five ja Paula Koivuniemi. Eikö siinä ole tarpeeksi rajoituksia, ettei voi soittaa ulkomaista musiikkia? Ei ihme, että ohjelma loppui kauan ennen sille varatun ajan täyttymistä.

Eipä ulkomaalaisille suurta roolia olisi show’ssa suotukaan. Britney Spearsin uutuus näyttäytyy vasta 24:ntenä ja Musen konserttiäänite 34:ntenä. James Bluntin promokäynti osoittautui tuloksekkaaksi, sillä Moon Landing teki re-entryn 29:nneksi ja sangen iäkäs radiohitti Bonfire Heart debytoi latauslistan yhdeksäntenä. Kaikille suomalaisillekaan ei riitä tilaa kärjessä: Risto ilmaantui vasta sijalle 43 ja Nightwishin neljäs listalivealbumi sijalle 40.

Katso tätä sivua, älä tuota

Radio Suomen lukuisissa 70/80-lukujen nostalgiaohjelmissa on paljon yhteisiä piirteitä, mikä sinänsä on ihan hyvä. Asioita katsotaan samasta (Yleisradion) kulmasta kuin silloin muinoinkin, ja listatiedot pohjautuvat aina Mitä Suomi Soittaa -tilastoon – mitä ilmeisimmin siksi, että Jake Nyman käytti sitä Suuressa suomalaisessa listakirjassaan (Tammi 2005).

Tässä on se ristiriita, että kun tarvitsee referoida muuta vanhaa nuorisomediaa kuin Yleä, ensimmäinen lähde on aina Suosikki, jolla oli oma listansa. Äsken Lakatut varpaankynnet -ohjelmassa Susanna Vainiola siteerasi taas Suosikkia juurta jaksain ja totesi perään, että Kari Peitsamon Onnenpoika oli heinäkuussa 1982 singlelistan ykkönen. Kuten täältä näkee, Suosikissa se ylsi vain sijalle seitsemän.

No, listateemaisessa ohjelmassaan Vainiola tulkitsi lähteitään pätevämmin kuin muutamat kollegansa. Kymmenisen vuotta sitten Radio Suomessa pyöri ohjelma Lista-Suomi, jossa lista- ja muut faktat olivat vahvasti alisteisia toimittaja Kalevi Pollarin halulle sanoa jotain mielestään nokkelaa. Toivottavasti se ei päädy nostalgiakierrätykseen.

Soittolista: Hitit Suomessa 1984

Isoja hittejä, ja sitkeitäkin: peräti neljä vuoden 1984 suosikeista palasi 1990-luvulla listakorkeuksiin promoamaan singlekokoelmaa: Dingon Levoton Tuhkimo, Laura Braniganin Self Control, Frankie Goes to Hollywoodin Relax ja Alphavillen Big in Japan. Oma lukunsa on joulun ikipalaaja, Whamin Last Christmas. Kaikkien pisteet on keskitetty tähän vuoteen.

Dingon, Popedan ja Eppu Normaalin tuplaedustuksesta huolimatta kotimaisen musiikin osuus jäi taas heiveröiseksi. Mutta Vera Telenius (Miljoona ruusua) ja Tuula Amberla (Lulu) ottivat Suomen naisille kaksoisvoiton! Ilmiön irrallisuudesta kertoo se, että seuraava suomineito Katri Helena on vasta 65:ntenä, ja hänkin samalla biisillä kuin Telenius.

Lulua ei valitettavasti ole Spotifyssa, eikä sijan 10 Susannaa (The Art Company). Phil Collinsin isoimmat hititkin on poimittu pois, mutta ensi kerralla hän on äänessä vierailijana. Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1984 Suomi Top 40

(26) Frankie Goes to Hollywood: Two Tribes
(18) Wham!: Wake Me Up Before You Go Go
(49) Hanoi Rocks: Up Around the Bend
(27) Eppu Normaali: Pimeyden tango
(22) Popeda: Sukset (vaikeata tämä hiihtäminen)
(52) W.A.S.P.: I Wanna Be Somebody
(31) The Jacksons & Mick Jagger: State of Shock
(39) Break Machine: Street Dance
(6) Lionel Richie: All Night Long (All Night)
(9) Dingo: Levoton Tuhkimo
(1) Vera Telenius: Miljoona ruusua
(17) Pirkka-Pekka Petelius: Muistan sua, Elaine
(5) Stevie Wonder: I Just Called to Say I Love You
(19) Alphaville: Big In Japan
(51) Prince: When Doves Cry
(35) Kim Wilde: Dancing in the Dark
(25) Bruce Springsteen: Dancing in the Dark
(36) Herreys: Diggi-loo Diggi-ley
(13) Kirka: Hengaillaan
(29) Juice Leskinen Grand Slam: Eesti (on my mind)
(38) Wham!: Last Christmas
(50) The Flying Pickets: Only You
(28) Duran Duran: The Reflex
(11) Paul McCartney & Michael Jackson: Say Say Say
(34) ZZ Top: Sharp Dressed Man
(3) Laura Branigan: Self Control
(41) Nena: 99 Luftballons
(48) Yö: Laulu meille kahdelle
(14) Eppu Normaali: Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset
(23) Queen: Radio Ga Ga
(12) Eartha Kitt: Where Is My Man
(32) Rose Laurens: Africa
(7) Frankie Goes to Hollywood: Relax
(47) Bonnie Tyler: Holding Out for a Hero
(4) Dingo: Sinä ja minä
(8) Popeda: Matkalla Alabamaan
(20) Ray Parker Jr.: Ghostbusters
(15) Lionel Richie: Hello
(16) George Michael: Careless Whisper
(21) Michael Jackson: Thriller

Hidas halkeaminen

Juha Tapion Tsneh (Tykkään susta niin että halkeen) ei ole noussut radiolistan ykköseksi, mutta se viettää jo 14. viikkoa viiden soitetuimman joukossa (#3) ja pitää hallussaan vuoden kuudenneksi suurinta radiopistepottia. Biisin suosion takia seuraaja Paremmat päivät on joutunut odottelemaan rotaatiopaikkoja, mutta etenee tällä viikolla sentään 23–16. Sitä korkeampi Top 20 -tulokas on Anna Abreun Kylmästä lämpimään: 28–9.

Veikkaisin Tsnehille radiovuosilistan ykkössijaa, jollen olisi jo turhaan povannut sitä Timantit on ikuisia -hitille. Se putosi kärjestä niin nopeasti, että ainakin yhtä 2013-vuositilastoa johtaa joku muu kuin Cheek. Neljättä viikkoa ykkösenä juhliva Samuli Edelmann -duetto Parempi mies kerää kenties komeammankin saldon, mutta vuosi loppuu sen kannalta kesken. Kyseessä on muuten Edelmannin kahdestoista radioykkönen – viisi niistä duettoja.

Vuoden 20 soitetuimman joukossa on myös Katy Perryn Roar, jonka seuraaja Unconditionally nousi tänään 42–27. Kylläpä Katy vääntää ja painottaa kertosäkeessään kummallisesti tuota unconditionally-sanaa. Vaivaannuttavin kuuloaistimus sitten Manic Street Preachersin, jonka AAAAAAAA design FOOO-OOOR life -kertsiä en ole ikinä tajunnut. Mutta hitti tai jopa klassikko siitä tuli, joten kukapa Perrynkään keekoilua estäisi.

Suuntana taas hopeakoroke

Platinamyynnillä hehkuteltu One Direction ei kyennyt horjuttamaan Vain elämää -hegemoniaa, mutta Midnight Memoriesin kakkossija on paras ulkomaisen albumin merkintä sitten syyskuun, jolloin Dream Theater debytoi niin ikään kakkosena. Vuonna 2013 on nähty vain kolme tuontiykköstä: David Bowie, Daft Punk ja Avenged Sevenfold. One Direction on kerännyt alle kahdessa vuodessa numerot 4, 2 ja 2.

Uutuuksien väheneminen ei välttämättä merkitse listaliikehdinnän vähenemistä. Haloo Helsinki! ampaisi täydennettyine platinapainoksineen 41. sijalta yhdeksänneksi ja on aika harvinaiseksi käyneellä matkalla kohti kokonaisen vuoden Top 50 -läsnäoloa. Kyösti Mäkimattilan harppaukselle 28. sijalta viidenneksi en ole löytänyt yksiselitteistä syytä, mutta onnea sinne.

Joululevyt hakevat vielä keskinäistä asetelmaansa, vaikka Raskasta joulua näyttää vahvimmalta. Omanlaisensa perinteisen ”joululevyn” ovat jo 18 vuonna peräkkäin julkaisseet Smurffit, mutta poikkeuksellisen alhaiselta vaikuttaa debyytti 42:ntena. Jatkumon osat nousevat korkeimmilleen yleensä viikolla 50, ja tähän asti tuo huippusija on huonoimmillaankin ollut 17. Mutta kuten Sini Sabotagen hitti on tuoreimmalla levyllä modifioitu: Smurffit ei häpee.