Myöhässä mikä myöhässä

Hei? Listat ovat näköjään nyt julkisia keskiviikkoisin jo klo 17.00! No, en minä olisi siiheksi ehtinyt, postaan kun postaan.

Tänään ei huomista murehdita pudotti viikkomyynnistään 70 prosenttia, mutta sillähän oli mistä pudottaa – toinen ykkössija tuli helpohkosti. Listalevyjen kokonaismenekkikin tuli alas viime viikosta, sillä kakkosena ja kolmosena debytoineiden Madonnan ja Antti Tuiskun myynnit olisivat edellisessä Top 40:ssä riittäneet vain sijoihin neljä ja viisi.

Madonna-kokoelmaahan on mediassa hehkutettu jo platinalevynä ja vuoden myydyimpänä ulkomaisena, mutta todellinen ostoryntäys oli ainakin julkaisuviikolla laimeampi – saldolla ei tässä vaiheessa saa vuosilaskelman ulkomaisessa sarjassa sen kummempaa sijoitusta kuin 17. Kyseessä on kuitenkin naisen 17. Top 10 -albumi, joista kymmenen on mennyt ykköseksi. Antti Tuiskullakin on jo kuusi Top 3 -albumia. Putken rikkoo vain toissavuonna 10:nneksi jäänyt Aikaa-kokoelma.

Children of Bodomin coverlajitelma Skeletons in the Closet ilmaantui yhdeksänneksi, ja Chisu vei viimeisen kärkikymppipaikan täpärästi Pearl Jamin edestä. Norjalainen Immortal (20) teki listapaluun seitsemän vuoden tauolta, mutta jenkkiryhmä Five Finger Death Punch (14) toimi ripeämmin – edellisen levyn visiitistä ei ole kuin kahdeksan viikkoa! No, se on alkujaan julkaistu jo 2007. Yhtye on, kuten sanoa tavataan, nosteessa.

Madonna ja Antti Tuisku säestivät albumiuutuuksiaan tunkemalla singlelistalle seuralaiset aiemmille hiteilleen. It’s So Cool, Madonnan 50:s (!) Top 10 -single, on digitaalinen bonusraita eikä siis mukana Celebration-cd-tuplalla. Paalupaikan vei murskaavalla erolla Pussy, joka on Rammsteinin toinen ykkössinkku. Ensimmäinen oli vuoden 2005 Benzin.

Korvat raikkaiksi

Juhlava tuuletus käy Music Control -radiolistan kärjessä. Madonnan Celebration tunkeutui lopulta ykköseksi, ja Juha Tapion kokoelma-albumia pohjustava Raikas tuuli porhalsi 10:nnestä toiseksi. Merkittävä on myös Musen Uprisingin eteneminen 14. sijalta seitsemänneksi, sillä se on tilaston korkein biisi, joka ei soi Radio Novassa. Pisteitä sille antavat aika tasaväkisesti Radio Rock, The Voice, NRJ ja Ylex.

Vauhdikkaimpia kiipeäjiä ovat Antti Tuiskun Viilto (51–11) ja Paloma Faithin Stone Cold Sober (63–19). Yhtä kovaa kyytiä tulevat alas Lauri Tähkä & Elonkerjuun Suudellaan (2–26) ja A.R. Rahmanin Jai Ho! (5–43). Kummankin romahduksen pääsyynä lienee poistuminen Novan soittolistalta.

Ennästykset haltun

Madonna pönkitti taas tilastollisia valta-asemiaan nousemalla 11. kertaa Britannian albumilistan kärkeen Celebration-kokoelmineen. Vastikään totesin täällä, että ulkomaisista tietotoimistoista saapuvat listauutiset ovat prosessoidumpia kuin suomalaiset, mutta kyllä niissäkin on toivomisen varaa. AFP raportoi ainakin sangen harhaanjohtavasti:

"Madonna also becomes the most successful female solo artist of all time in Britain with the most weeks at the top of the album charts – 29 – the most number one singles – 13 – and the most chart doubles for topping the singles and album charts simultaneously – four, the company [Official UK Charts company] said."

Tuossahan annetaan ymmärtää, että daami olisi nyt kummankin listan kärjessä, vaikka Celebration-singlen paras sijoitus on kolmonen. Kolmastoista ykkössinkku (4 Minutes) tuli jo puolitoista vuotta sitten, ja neljäs tuplaykkönen ties kuinka kauan aikaisemmin. Albumiykkösviikkotilanteesta en tiedä varmasti, mutta arvelen Madonnan johtaneen sitä jo ennestäänkin yksin.

Eikä kuvio olisi täydellinen, jollei sitä Suomen päässä sössittäisi lisää. Ylen uutisessa "hänellä on eniten hittisinglejä (13)" ja albumit ovat muuttuneet levyiksi (ikäänkuin sinkut eivät olisi levyjä). Seuraavankaltaiset lauseet vahvistavat entisestään sitä käsitystä, että Ylen kannattaisi pitäytyä puhutussa eikä kirjoitetussa informaatiossa: "Näin ollen Madonna sivuaa Elviksen hallussan pitämää ennästystä." Jopa The Voice suoriutui saman uutisen suomentamisesta selkeämmin.

Ei enää nuori, ei vielä ikinuori

Aamun Hesarin Julkisivulautakunta-palstalla Riku Jokinen tutkailee sitä, missä vaiheessa julkkista aletaan kutsua ikinuoreksi. Usein se näyttää liittyvän onnistuneeseen comebackiin. Jokisen mukaan ennätystä pitää hallussaan Tina Turner (s. 1939), josta kirjoitettiin otsikko ”Ikinuori Tina Turner rokkaa keskiviikkona Kulttuuritalolla” lokakuussa 1983.

Ennätykset eivät tällä alalla ole kuitenkaan yhteismitallisia. Turnerhän edustaa nuorisomusiikin ensimmäistä sukupolvea, joka on rollingstonesien ja bobdylanien tapaan koko uransa ajan joutunut venyttämään ihmisten käsityskykyä siitä, mikä on minkäkin ikäiselle soveliasta ja uskottavaa. Muistan aidosti ihmetelleeni, kuinka niin vanha ihminen kuin Cliff Richard (s. 1940) voi saada niin ison hitin kuin We Don’t Talk Anymore syksyllä 1979.

Vaikka nelikymppinen poppari tuntui tuolloin luonnonoikulta, se ei estänyt yli kolmekymppisiä nousemasta tuntemattomuudesta ykköstähdiksi – näin tekivät muun muassa Debbie Harry (s. 1945) ja Ian Dury (1942–2000). Suomessa on tässä asiassa oltu aina avarakatseisempia, mutta milloin muistatte viimeksi todistaneenne yli 30-vuotiaan pop/rock/r&b-artistin kansainvälistä läpimurtoa? Tämänvuotisetkin löydöt Lady Gagasta Alexander Rybakiin ovat kovin nuoria. Mitä tapahtuu nuoruuden ja ikinuoruuden väliinputoajille?

Soittakaa belgialaisia covereita!

Anna Puun menestysalbumin toinen sinkku Kaunis päivä näytti jäävän hämmentäväksi flopiksi, kun se kääntyi radiolistallakin laskuun 24. sijalta jo monta viikkoa sitten. Yhtäkkinen nousu singletilaston 11:nneksi toki panee epäilemään vilunkia, mutta biisi on ansainnut jonkinlaisen aikakirjamerkinnän. Oudolta näyttää myös Yö-klaanin kaupankäynti: Kiitos ja kunnian fyysinen levymyynti tippui viikossa 75 prosenttia ja Motti-Jussi Hakulisen yli 95 prosenttia.

Robbie Williamsin radiokannatusta eivät tauot horjuta – paluulaulu Bodies loikkasi Music Control -mittauksissa 46. sijalta yhdeksänneksi. Monella menestysmyyntiin ehtineellä sen sijaan takkuaa: Anna Abreun Music Everywhere on 31:ntenä ja yllämainittu Kiitos ja kunnia 39:ntenä. Edelliseltä levyltään useita hittejä lypsäneen Mikan We Are Golden rimpuilee vasta sijalla 80.

Lauri Tähkä & Elonkerjuun Kylkeen kyhnytä debytoi radiolistan 22:ntena ja sysäsi ylivoimaisena ykkösenä kukkoilleen Suudellaan-edeltäjänsä alamäkeen. Uudeksi kärkibiisiksi pulpahti keväästä asti tilastoa kiivennyt belgialaisen Milow’n Ayo Technology. Sehän oli pari vuotta sitten Top 5 -jenkkihitti 50 Centin ja kumppaneiden esittämänä.

Uusi lista, uusi ennätys

Vaikka viikon Top 40:ssä on puolet vähemmän (11) uutuuksia kuin viime kerralla, ei ennätyskirjan avaamiselta vältytä. Noista 11:stä nimittäin seitsemän tunkeutui kärkikymmenikköön sijoille 1–2–4–5–7–9–10. Tähän asti suurin Top 10 -debyyttien määrä oli kuusi, nähty viikolla 44/06.

Ei liene jymyuutinen, että Lauri Tähkä & Elonkerjuu saavutti vuoden kovimmat viikkomyynnit – eikä sekään, että Sonata Arctica nykäisi vuoden kovimmat kakkossijalle jääneet viikkomyynnit. Bändin viisi uusinta studioalbumia ovat yltäneet top kolmeen, mutta vain yksi kärkeen (Unia 2007). Lauri Tähkä väitti äsken Ylex:ssä, että Tänään ei huomista murehdita olisi yhtyeensä eka ykkösdebyytti, mutta kyllä Tuhannen riemua teki saman. Kirkkahimmat-kokoelma sen sijaan ylsi paalupaikalle vasta yhdeksännellä viikollaan.

Muse (4) ja Megadeth (7) edustavat tuontimusiikkia ihan kunniakkaasti, vaikka kumpikin kokoonpano on joskus nähty korkeammallakin. Porcupine Tree kävi jo edellisellä albumillaan 16:ntena, mutta on silti kilpailun kovuus huomioiden yllärikorkealla (11). Taakse jäi muun muassa Yleisradion ja Warner Musicin neukkumusiikkiprojekti Yhteinen sävel (15), joka on merkitty tuottaja-sovittaja Kerkko Koskisen nimiin.

Kiristynyttä kilpailua kuvaa Anssi Kelan netissään esittämä veikkaus, että Aukio-albumi tippuisi toisella viikollaan nelosesta seiskaksi. Tai siis sen toteenkäymättömyys. Tuo sijoitus olisi näet edellyttänyt myynnin kaksinkertaistumista julkaisuviikkoon nähden! Aukio valahti 14:nneksi, mutta moni muu joutui samantapaisesti tekemään tilaa. The Beatles -kerroinkin väheni kolmestatoista viiteen.

Merkityksen merkityksestä

Tänään klo 23.45 Yle Teema uusii Elävä arkisto -sarjan osan Musiikkibisnes, joka kannattaa katsoa sieltä tai paremmalla ajalla Yle Areenasta. Siitä huolimatta, että – ja tässä kohdassa pahinkaan kirosana ei olisi asiaton – ennen niin hyväkäytöksinen Elävä arkistokin on ruvennut barbaarisesti murjomaan vanhaa 4:3-kuvaa 16:9-muotoon. Tähänkin kohtaan kirosana.

Mutta pilattu kuva välittää kiehtovia näkyjä muun muassa musiikkiformaattien historiasta. Vinyylilevyn prässääminen ei ole ihan yksinkertaista puuhaa! Päätoimittajat Tom Pyynönen (Help!) ja Jyrki Hämäläinen (Suosikki) todistelevat kilpailevien myyntilistojensa ylivertaisuutta vuonna 1976, ja Ylen tv-listojen menneisyydestä saadaan myös aika käpäyttäviä näytteitä. Muinainen työkaverini Mari Kakko kuulemma valittiin juontajaksi 350 hakijasta...

Toimittaja Harri Hakanen väittää, että tv-listaa ei enää lähetetä, koska listojen merkitys on vähentynyt. Kommentoija Jari Muikku myötäilee häntä. Jos merkitys on vähentynyt, niin kenen kannalta? Yleisradion, muun median, bisneksen, yleisön? Perustelut jäävät ohuiksi.

On helppo hahmottaa listojen ”kulta-aika” Yleisradion kannalta, mutta täsmääkö se muun todellisuuden kanssa? Jos vedotaan pudonneeseen myyntiin, niin eivät markkinat kukkeimmillaan olleet silloinkaan, kun Yle vastuuseen tarttui. Lamassa kärvisteleville musiikinystäville tarjottiin vanhojen formaattien sijasta pelkkää cd:tä, vaikka valtaosa ei omistanut laitetta sen soittamiseksi. Kulta- ja platinalevyjen rajaa pudotettiin ensimmäisen kerran juuri samaan aikaan, vuoden 1994 alussa.

Listafanina mehustelen 1990-luvun sijasta aikoja, jolloin nykytekniikan mahdollistamat viikkoraportit olisivat tuntuneet paljon kiinnostavammilta. Vaikkapa silloin, kun Dingon Kerjäläisten valtakunta julkaistiin. (Tai toisaalta silloin, kun Dingon seuraava levy Pyhä klaani julkaistiin.) Kyllä tuolloinkin kunnon listoilla olisi ollut merkitystä – monet muut asiat vain olivat toisenlaisia, muun muassa Yleisradio.

Halpaa puheaikaa

Joskus pitäisi kai keskitetysti summata seuraamiani musiikki/lista-aiheisia blogeja, mutta heitän tähän nyt vain yhden. Kuuntelin juuri juttua ensimmäisestä ostamastani lp:stä, Queenin A Night at the Operasta. Verbi on oikea, sillä Musiikkiviikko on podcast-blogi. Ja jutusta kiehtovan (sekä vääjäämättömästi myös ärsyttävän) teki se, että podcastin rupattelijat kuulostavat olevan vuosikymmeniä minua nuorempia.

Yksi heistä eli Henrik Anttonen käynnisti toissavuonna Ylen podcast-toimintaa ja isännöi Pop-Talkia. Nyt ilmaisu on rosoisempaa, jahkailevampaa ja pätkivämpää, koska debattiin osallistujat eivät aina ole edes samassa maassa keskenään. Välillä kommentoidaan viikon musiikkiuutisia, välillä keskustellaan merkittävistä äänitteistä (kts. ed. kpl).

Johtuneeko Anttosen Yle-turhaumista, että Musiikkiviikossa syynätään aina Ylen virallisten listojen sijaan Latauslistaa? Vai siitä, että jälkimmäisestä löytää huonompaa hittijöötiä nälvittäväksi? Raatilaiset muun muassa tuntuvat kovin vakuuttuneilta siitä, että erityisen osuvasti nykypopin rappiota edustaa A.R. Rahmanin Jai Ho! ja Nicole Scherzingerin autotune-kujerrus. Sehän on yksi harvoista hiteistä, joista vuosi 2009 ansaitsee tulla muistetuksi.

Setäosasto tietenkin suhtautuu moisiin argumentteihin raikkaina pääntuuletuksina – kuten siihenkin näkemykseen, että A Night at the Operalla Queen vasta haki omaa soundiaan, joka löytyi (yhtenä esimerkkinä) viisi vuotta myöhemmin julkaistulla Another One Bites the Dust -hitillä. Meidän sukupolvemme tuskin osaisi kuvitella absurdimpaa analyysiä, mutta sehän on vain hauskaa.

Pinna uhkaa kiristyä vain silloin, kun 2–4 hengen pitkällisten kehäpäätelmien rakennuspalikoista puuttuu tärkeitä taustatietoja. Joskus tämäkin tilanne laukeaa onnellisesti, kun muiden paskanjauhantaa kuunnellut osallistuja saa lopultakin suunvuoron ja palauttaa jalat maanpinnalle parilla tyynellä sanalla. Matskua on jo 42 jaksoa – käykää höristelemässä.

Musiikilla muutetaan Ruotsia

Suomen ja Ruotsin albumilistoissa on tällä viikolla aika samanlaiset vibraatiot – meillä ykkösenä debytoi Yö, heillä Europe. Last Look at Eden on tosin Europen ensimmäinen kärkilevy yli 20 vuoteen, kun Yö on puskenut ykkösiä pelkästään 2000-luvulla kuusi. Toisaalta Kiitos ja kunnia on Yö-biisiksi niin lähellä Europe-henkistä tukkaheviä kuin vain ilkeän muistella.

Maailmantähtiin länsinaapuri suhtautuu aika toisella tavoin. Whitney Houstonin I Look to You on ehtinyt kerätä Ruotsista jo sijat 2, 2 ja 3, kun Suomessa se käväisi vain 17:ntenä. John Fogerty: täällä numero 25, tuolla 3. Erikoisimmaksi suosikiksi nostaisin silti Prefab Sproutin vuonna 1992 levytetyn, mutta vasta nyt julkaistun Let’s Change the World with Music -albumin, jonka ruotsalaiset ostivat sijalle 28 – 11 porrasta ylemmäs kuin maanmiehet ja -naiset Britanniassa.

Hitit 2009 Suomessa tähän asti

Tässä viimeinen välikatsaus vuoden ostetuimpiin ja radiosoitetuimpiin biiseihin, lähteinä virallinen singlelista ja Music Control -radiolista. Suluissa sijoitus kolme kuukautta sitten.

Single/latausmyynti
1. (1) Lady Gaga: POKER FACE
2. (2) Waldo's People: LOSE CONTROL
3. (–) A.R. Rahman ft Pussycat Dolls: JAI HO (YOU ARE MY DESTINY)
4. (4) Apulanta RAVISTETTAVA ENNEN KÄYTTÖÄ
5. (8) Cheek: JOS MÄ OISIN SÄ
6. (–) Anna Puu: C'EST LA VIE
7. (3) Alesha Dixon: THE BOY DOES NOTHING
8. (5) Happoradio: PUHU ÄÄNELLÄ JONKA KUULEN
9. (–) Alexander Rybak: FAIRYTALE
10. (6) Flo Rida ft Kesha: RIGHT ROUND

Radiosoitto
1. (–) PMMP: LAUTTURI
2. (1) David Cook: LIGHT ON
3. (2) Lady Gaga: POKER FACE
4. (–) Lauri Tähkä & Elonkerjuu: SUUDELLAAN
5. (8) Juha Tapio: MINÄ OLEN, SINÄ OLET
6. (3) Pink: SOBER
7. (4) Alesha Dixon: THE BOY DOES NOTHING
8. (–) Happoradio: OLETTE KAUNIITA
9. (5) Happoradio: PUHU ÄÄNELLÄ JONKA KUULEN
10. (9) Sunrise Avenue: THE WHOLE STORY

Kaupallinen tiedote

Edellisen postin kommenteissakin jo huomioitiin, että Yö satsaa yhä fyysisiin sinkkuihin. Kiitos ja kunnia kirmasi paalupaikalle myymällä yli kolme kertaa niin paljon cd:nä kuin latauksena. Levysinkku juhlii tällä viikolla muutenkin, sillä kakkos- ja kolmossijojen Jussi Hakulinen ja Kakka-hätä 77 saavuttivat asemansa juuri niillä. Soolo-Hakulinen palasi tilastoihin 24 vuoden tauolta – edellinen Top 10 -single oli Yö jota ei ollutkaan syyskuussa 1985.

Maamme viihdeuutissuoltamot osoittivat jälleen outoutensa, kun The Beatles sai paljon enemmän huomiota USA:n kuin Suomen listatapahtumien ansiosta. STT:ltä lähti niille kyllä copypaste-rehua kummastakin aiheesta, mutta konkreettinen suomalainen jäi taas vaikeaselkoisen amerikkalaisen varjoon. (Viittaan tässä siihen, että Beatles suljettiin Michael Jacksonin tapaan ulos viralliselta Billboard 200 -listalta.)

Amerikan ja Britannian listauutiset toki ovat yleensä prosessoidumpia, niissä on vertailut ja ennätystilastot kohdallaan, kun taas Suomessa mokomista pitäisi – kääk – ottaa itse selvää. Listablogissahan sitä taustainfoa olisi kohtalaisen vapaasti käytettävissä (lähde mainiten), mutta ei kai nykyaikana sellaiseen tietolähteeseen voi suhtautua millään muotoa vakavasti, jolla ei ole kaupallisia intressejä.

Vanhat ulos, vanhemmat tilalle

Samanaikaisia uutuuslevyjä on tähän asti nähty kerralla eniten Top 40:ssä viikolla 45/08, jolloin niitä oli 18. Tällä viikolla tilastomusiikista yli puolet sai kyytiä, sillä tulokkaita on huimat 22. Eniten odotetusti ostettiin Yötä, jonka Loisto tunkeutui ylivoimaisine myyntilukemineen saman tien vuosilistankin sijalle 10. Kaula kakkossijaan (Viikate) venähti kuusinkertaiseksi.

Debyyttiennätyksestä saamme tietenkin syyttää/kiittää The Beatlesiä, joka rynni remasteroidusti esille 13 nimikkeen voimin – ennätys sekin. Valtaosahan noista ei varsinaisesti ole listatulokkaita, mutta 13 levyn yhtäaikainen edustus on kiistattomasti ennennäkemätön. Unohtakaamme viikko 22/07, jolloin Metallicalla oli kymmenen levyä listalla. Tai eipä unohdeta, Top 10:ssäkin oli tuolloin neljä Metallicaa, kun Beatles ylsi nyt korkeimmillaan (Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band) vain yhdeksänneksi.

Silmä joutuu työskentelemään bongatakseen Beatlejen seasta muita uutuuksia, mutta piisaa niitäkin. Anssi Kela (4) ja Mamba (8) eivät yllätä, Insomnium (5) palasi kärkikymppiin kolmen vuoden levytystauolta ja Kristiina Brask (11) jaksaa yhä kiinnostaa. Alempana on taas monen sukupolven metallia Suomesta (Thunderstone, Zero Nine, Survivors Zero) ja Ruotsinkin veteraaniosastosta (Raised Fist). Mainittakoon, että Top 40:ssä ei ole Beatlesin seurana lainkaan brittejä.

Pitkä verinen kesä

Aina ehtiessäni talsin aamuisin siihen kohtaan metrolaituria, josta vaunu vie lähimmäs päätepysäkin uloskäyntiä. Juuri tuossa kohdassa on yli kolme kuukautta komeillut oheinen Bloodpitin ja Anttilan mainos. Kolme kuukautta! The Last Day Before the First -levyn realistinen myyntiaika oli ehkä kolme päivää, eikä se tuolloinkaan kelvannut ostajille Top 40 -sijan edestä.

”Kesän kuumimmat levyt nyt Anttilasta” -otsikon alle kootuista äänitteistä peräti yksi vietti kauan sitten peräti yhden viikon listalla (Turmion kätilöt), ja tällaista kavalkadia roikotetaan yhä jylhän kallioseinämän peittona. Näkeehän sen muualtakin, kuinka huonosti (tai halvalla) helsinkiläinen ulkomainostila on käynyt kaupaksi eurovaalien jälkeen, mutta joku raja jossakin. Joo, toisaalta on kiehtovaakin seurata, kauanko kehtaaminen jatkuu.

Ennenkin olen maininnut, että metrorata tuntuu tehottomalta ympäristöltä levymainoksille. Ensi viikolla ilmestyvän Antti Tuisku -albumin julisteet vaununpäädyissä kuitenkin lämmittävät minua oudosti. Niistä hehkuu harvinaista pyrkimystä siihen, että uusi poplevy voisi yhä olla Tapaus. En vähääkään välitä levyn sisällöstä, mutta huomattavasti mieluummin soisin sille listamenestyksen kuin Yölle, Tähkälle, Loirille ja mitä näitä on.

Remasteroitukaamme

The Beatlesin albumilistainvaasion ensimmäiset tositteet saatiin Britanniasta, ja vaikka neljä levyä Top 10:ssä on huikea saavutus, se ei jaksa hätkäyttää vain kaksi kuukautta Michael Jacksonin vieläkin vahvemman dominanssin jälkeen. Moni keskittikin mieluummin huomionsa siihen, että ykkösenä komeilee 92-vuotias Vera Lynn sota-aikaisine levytyksineen.

Anttilan myyntilistasta ei ole viime aikoina pystynyt ennakoimaan Suomen virallisen listan sijoituksia niin suoraan kuin jokunen vuosi sitten, mutta jos se näyttää mitään suuntaa, niin voimme varautua ennätyksiin. Tänään julkistetussa Anttilan Top 40:ssä on näet viisitoista Beatles-äänitettä! Siinä ei edes ole täyden viikon myyntejä, koska remasteroinnithan julkaistiin viime keskiviikkona (myös Britanniassa).

Suomen tilanne on sikäli poikkeuksellinen, että jotkut noista klassikoista tekevät todellakin listadebyytin – niiden alkujaan ilmestyessä meillä ei ollut albumitilastoa, jota alettiin koota vasta 1966. Sitä ennen pitkäsoittoja oli tosin jonkin aikaa kelpuutettu sinkkujen sekaan, ja Rubber Soul (1965) eteni tällaisen sekalistan ykköseksi.

Kerran vielä, ja tunteella

Listablogin kesäsarja päättyi aika hissun kissun ilman loppufanfaareja. Selkeyden vuoksi tässä vielä 50 hittiä -listan kaikkien aikojen pisteimurit oikeassa järjestyksessä – ja runsauden vuoksi sijoilla 51–100 täydennettyinä. Huom: vuosiluku on tässä se, jona biisi nousi listalle. Joissakin tapauksissa varsinainen menestys ajoittui seuraavaan vuoteen.

1. Shakira: WHENEVER, WHEREVER (2002) 5737,17
2. Darude: SANDSTORM (1999) 5406,36
3. Celine Dion: MY HEART WILL GO ON (1998) 5204,16
4. The Rasmus: F-F-F-FALLING (2001) 5081,60
5. Las Ketchup: THE KETCHUP SONG (ASEREJE) (2002) 4911,83
6. Lauri Tähkä & Elonkerjuu: PAUHAAVA SYDÄN (2007) 4594,16
7. HIM: JOIN ME (1999) 4521,02
8. Kaija Koo: KUKA KEKSI RAKKAUDEN (1993) 4325,09
9. Anssi Kela: MILLA (2001) 4310,81
10. No Doubt: DON'T SPEAK (1996) 4306,66

11. Leann Rimes: CAN'T FIGHT THE MOONLIGHT (2000) 4192,21
12. Ricky Martin: LIVIN' LA VIDA LOCA (1999) 4116,77
13. Lordi: HARD ROCK HALLELUJAH (2006) 4100,54
14. Jenni Vartiainen: IHMISTEN EDESSÄ (2007) 3977,37
15. Los Del Rio: MACARENA (1996) 3953,52
16. The Rasmus: CHILL (2001) 3909,25
17. Lauri Tähkä & Elonkerjuu: HETKEKSI EN SULLE RUPIA (2007) 3904,22
18. Apulanta: TEIT MEISTÄ KAUNIIN (1998) 3869,68
19. Ace of Base: THE SIGN (1993) 3813,96
20. Nightwish: AMARANTH (2007) 3784,91

21. The Rasmus: IN THE SHADOWS (2003) 3765,16
22. Ace of Base: ALL THAT SHE WANTS (1993) 3764,18
23. Mr. President: COCO JAMBOO (1996) 3706,11
24. T.A.T.U.: ALL THE THINGS SHE SAID (2002) 3703,45
25. Prodigy: BREATHE (1996) 3699,96
26. Alexia: UH LA LA LA (1997) 3689,90
27. Cher: BELIEVE (1998) 3585,52
28. Don Johnson Big Band: ONE MC, ONE DELAY (2003) 3496,89
29. Joel Hallikainen: KUURANKUKKA (1992) 3461,52
30. Poets of the Fall: CARNIVAL OF RUST (2006) 3438,99

31. Robbie Williams: FEEL (2002) 3434,92
32. Sunrise Avenue: FAIRYTALE GONE BAD (2006) 3431,89
33. J. Karjalainen Electric Sauna: MISSÄ SE VÄINÖ ON? (1996) 3405,89
34. Pet Shop Boys: GO WEST (1993) 3404,95
35. Apulanta: KONEESEEN KADONNUT (2006) 3404,02
36. Haddaway: WHAT IS LOVE? (1993) 3383,94
37. Samuli Edelmann & Sani: TUHAT YÖTÄ (1995) 3364,90
38. Dido: HERE WITH ME (2001) 3327,79
39. Nightwish: NEMO (2004) 3323,40
40. Whitney Houston: I WILL ALWAYS LOVE YOU (1992) 3294,16

41. Rednex: COTTON EYE JOE (1994) 3265,20
42. Fugees: KILLING ME SOFTLY (1996) 3235,15
43. Neljä Baritonia: POP-MUSIIKKIA (1997) 3228,54
44. Madonna: HUNG UP (2005) 3228,47
45. Kwan: SHINE (2002) 3226,82
46. Shakira: UNDERNEATH YOUR CLOTHES (2002) 3218,85
47. Hanson: MMMBOP (1997) 3195,45
48. Yö: RAKKAUS ON LUMIVALKOINEN (2003) 3184,93
49. Aikakone: NTI GROOVE (1996) 3174,45
50. UB40: (I CAN'T HELP) FALLING IN LOVE WITH YOU (1993) 3158,54

51. Ville Valo & Natalia Avelon: SUMMER WINE (2007) 3104,88
52. Nightwish: OVER THE HILLS AND FAR AWAY (2001) 3098,35
53. J.Karjalainen: ON KAIKKI NIINKUIN ENNENKIN (1998) 3096,82
54. Eminem: LOSE YOURSELF (2002) 3089,20
55. Eminem: WITHOUT ME (2002) 3071,06
56. Britney Spears: ...BABY ONE MORE TIME (1999) 3066,33
57. Lou Bega: MAMBO NO. 5 (1999) 3064,26
58. Aqua: BARBIE GIRL (1997) 3062,62
59. Juanes: LA CAMISA NEGRA (2006) 3060,54
60. Tiktak: KYYNELEET (2001) 3009,44

61. Toni Braxton: UN-BREAK MY HEART (1996) 3006,52
62. Taikapeili: JOS SULLA ON TOINEN (1994) 3006,15
63. Anastacia: LEFT OUTSIDE ALONE (2004) 2995,72
64. Madonna: FROZEN (1998) 2991,31
65. Scatman John: SCATMAN (1995) 2991,24
66. Bon Jovi: ALWAYS (1994) 2984,29
67. Sakari Kuosmanen: PIENI SYDÄN (2002) 2972,80
68. Apulanta: VIIVAKOODIT (2001) 2954,94
69. Negative: THE MOMENT OF OUR LOVE (2003) 2946,14
70. Madonna: AMERICAN PIE (2000) 2942,45

71. Anna Abreu: END OF LOVE (2007) 2929,89
72. Culture Beat: MR VAIN (1993) 2926,28
73. Madonna: YOU'LL SEE (1995) 2914,40
74. Irina: POKKA (2007) 2908,04
75. Nylon Beat: ANNA MULLE (2001) 2904,23
76. Nylon Beat: VIIMEINEN (1998) 2872,91
77. Prodigy: FIRESTARTER (1996) 2872,48
78. Petri Munck: LEVOTON PRINSSI (2003) 2870,28
79. Diana King: SHY GUY (1995) 2838,24
80. Aikakone: ODOTA (1995) 2837,17

81. Laura Voutilainen: KERRAN (1993) 2834,19
82. Bomfunk MC's: FREESTYLER (1999) 2831,06
83. Britney Spears: OOPS! ...I DID IT AGAIN (2000) 2826,58
84. Kwan: UNCONDITIONAL LOVE (2004) 2820,91
85. HIM: THE FUNERAL OF HEARTS (2003) 2810,78
86. Rihanna featuring Jay-Z: UMBRELLA (2007) 2783,89
87. Killer: ALL I WANT (2001) 2777,79
88. Jani Wickholm: HUKUN (2004) 2775,49
89. Celine Dion: A NEW DAY HAS COME (2002) 2770,08
90. 2 Unlimited: NO LIMIT (1993) 2762,62

91. Shania Twain: THAT DON'T IMPRESS ME MUCH (1999) 2757,45
92. Madonna: SORRY (2006) 2755,70
93. Coolio: GANGSTA'S PARADISE (1995) 2748,77
94. Uniklubi: RAKKAUTTA JA PIIKKILANKAA (2004) 2734,41
95. Dido: WHITE FLAG (2003) 2729,08
96. Linkin Park: WHAT I'VE DONE (2007) 2718,55
97. HIM: WINGS OF A BUTTERFLY (2005) 2710,83
98. Heikki Hela: UNETON YÖ (1994) 2708,50
99. Eiffel 65: BLUE (DA BA DEE) (1999) 2705,54
100. Lordi: WOULD YOU LOVE A MONSTERMAN? (2002) 2704,73

Yö taas saapuu painajaisineen

Tämä postaus vähän siirtyi, kun unohduin lukemaan Anssi Kelan blogia (muun muassa tämmöistä). Askeleitani johdatti tietenkin Aamu-singlen eilinen debyytti kakkossijalla. Aika harvinainen tapaus, sillä tähänastisista Kela-hiteistä mainittavaa singletilastomenestystä on nauttinut ainoastaan Milla. Sikälikin outo, että Aamu ehti olla latausmyynnissä jo kolme kuukautta väräyttämättä mitään viisareita.

Enemmän business as usual on 18. varsinaista Yö-albumia edeltävän Kiitos ja kunnia -maistiaisen nelossija. Yön kontolla on jo 24 Top 10 -singleä, joista ensimmäisenä ykköseksi kiipesi vasta vuoden 2005 Pettävällä jäällä. Harva muistaa, että bändi on joskus julkaissut Top 40:n ulkopuolelle jääneen albumin (Toinen puoliaika, 1989) tai että 2000-luvullakin olisi jääty sijalle 26 (Valo, 2000).

Radioiden viisarit ovat toki perinteisesti värähdelleet Anssi Kelalle, miehellähän on yhdeksän Top 10 -radiohittiä, joista neljä nousi ykkösiksi. Aamu on Music Control -mittausten viitossijalla – tosin pisteistä peräti 71 prosenttia on lähtöisin Radio Novan myllytyksestä. Nova katsoi asiakseen pelastaa myös vähäisellä soitollaan aiemmin kummastuttaneen The Rasmus -lohkaisun Ghost of Love. Se nousi tällä viikolla radiolistan seitsemänneksi, ja Novan prosenttiosuus on 79.

P.S. Kelan ja Yön pitkäsoitot ovat kaupoissa eilen. Anssin vedonlyöntikerroin lienee suht korkea.

Idoli uhmaa luonnonvoimia

Viikatteen Kuu kaakon yllä veti Top 40:n kovimmat viikkomyynnit sitten PMMP:n uusimman eli 22 viikkoon. Aika ylivoimainen kärkisijahan siitä seurasi. Bändi on aiemminkin yltänyt albumiykköseksi, joten uudeksi tavoitteeksi voisi asettaa kymmenen viikon läsnäolon Top 40:ssä – mikään aiempi viikatelevy kun ei ole moisessa onnistunut. Listalle on lähiviikkoina rynnimässä niin paljon uutuuksia, että suosikkiorkesterienkin asemat saattavat nopeasti käydä tuulisiksi.

Seuraavat debyytit asettuivat yllättävään järjestykseen. Katri Ylander (6) ilmaantui seitsemän pykälää ylemmäs kuin edellisellä levyllään, mitä Idols-artistin kyseessä ollen voi pitää lähes luonnonvastaisena. Tosin vastus oli heikko – Valvojat ei päässyt kymmenesosaankaan Viikatteen menekistä. Juuri vastus huomioiden ihmeen alhaalla on anteliasta mediamyötätuulta nauttinut Haloo Helsinki! (7) – numeroa alempana kuin vuoden takaisella esikoisellaan.

Muut uutuudet tuntuivat etukäteen melkoisilta mysteereiltä. USA:ssa hyvin myyvä Whitney Houstonin paluualbumi on 17:ntenä, laulukieltä vaihtanut Smak 21:ntenä ja viiston coveralbumin tekaissut John Fogerty 25:ntenä. The Blue Ridge Rangers Rides Again viittaa miehen ensimmäiseen CCR:n jälkeiseen sooloprojektiin vuodelta 1973. Myös Sigin kokoelma kurkotti toisella myyntiviikollaan listan 29:nneksi.

Gagalla, Lady puhelimessa

Rikkinäinen puhelin -leikki on täyttä totta itseään siteeraavassa mediamaailmassa – sillä erotuksella, että viesti muuttuu useammin väärän johtopäätöksen kuin väärän kuulemisen kautta. Tämän(kin) päivän esimerkin tarjoaa Lady Gaga, jonka biisien latausmääristä on suollettu otsikoita.

Britanniassa tuli viisi vuotta täyteen siitä, kun maksulliset lataukset alettiin huomioida singlemyyntilistalla, ja tämän kunniaksi koottiin laskelma ajanjakson ostetuimmista tiedostohiteistä. Koska kokonaisvolyymi on noussut koko ajan, tätä vuotta hallinnut Lady Gaga pärjäsi odotetun hyvin: Poker Face rankkaantui ykköseksi (779000 latausta) ja Just Dance kolmoseksi.

Mittausten kohteena olivat yksittäiset biisit, mutta Ylen uutistoimitus keksi niiden pohjalta otsikon ”Lady Gaga on Britannian kaikkien aikojen ladatuin artisti”. Jos sen laatija on ajatellut jotakin, niin kenties sitä, että ykkös- ja kolmossijan yhteistuloksella moinen titteli olisi selviö. Hän olisi voinut myös ajatella sitä, että artisti on julkaissut vasta yhden albumin, kun monilta muilta on ladattavissa useita satoja biisejä.

Gaga saattaa olla ladatuin. Ehkä edes kaikkien rikkinäisten puhelinten kultapojan Michael Jacksonin viimeaikainen kokonaisvolyymi ei riitä hänen ohittamisekseen. Mutta pointtini onkin, että Ylessä taas luettiin uutisesta sellaista, mitä siinä ei ollut.

Tuo Poker Facen potti 779000 panee kyllä miettimään. Suomessakin biisi pesee haastajansa mennen tullen, mutta vaikka maamme asukasluku on lähes kymmenesosa Britanniasta, niin latauslukemat ovat paljon lähempänä sadasosaa kuin kymmenesosaa. Saarivaltakunnan perinteikäs singlekulttuuri osoittaa yhä vahvuutensa, vaikka fyysiset sinkut ovatkin kovin toisenlaisia kulutusnimikkeitä kuin musiikkitiedostot.

|1| Whenever, Wherever

Listablogin kesäsarjassa esitellään 50 hittiä -listan (1992–2007) koko laadinta-aikakauden 50 menestyneintä kappaletta.

Shakira: WHENEVER, WHEREVER (Epic 2002)
Kokonaispisteet: 5737,17
Listaviikot: 29
Korkein sijoitus: 1
Korkein viikkopistemäärä: 338,23
Sijoitus singlemyyntilistalla: 1 (K)
Sijoitus Suomen Radiolistalla: 1
Kulttuurillinen merkittävyys 0–10: 6
Oma arvosana 0–10: 4

Harmillisen vähän on sanottavaa hittien hitistä. Noste lähti tammikuussa tasaisesti joka rintamalla, ja arvannette kaikkien mahdollisten radioiden soittaneen biisiä rutkasti. NRJ tykitti Whenever, Wheneveriä maaliskuun toisella viikolla 73 kertaa, mikä saattaa olla ennätys. Singlelistalla viihdyttiin 23 viikkoa, ja Laundry Service -albumi on Yle-aikakauden ainoa listaykkönen, joka debytoi Top 40:ssä sijalla 40. Ja olihan Shakira ensimmäinen suomalaiset valloittanut kolumbialainen poptähti.

|2| Sandstorm

Listablogin kesäsarjassa esitellään 50 hittiä -listan (1992–2007) koko laadinta-aikakauden 50 menestyneintä kappaletta.

Darude: SANDSTORM (16 Inch 1999)
Kokonaispisteet: 5406,36
Listaviikot: 57
Korkein sijoitus: 5
Korkein viikkopistemäärä: 135,75
Sijoitus singlemyyntilistalla: 3 (P)
Sijoitus Suomen Radiolistalla: –
Kulttuurillinen merkittävyys 0–10: 10
Oma arvosana 0–10: 8

Hitaasti hyvä tulee. Sandstorm ylitti 50 hittiä -listan Top 20 -kynnyksen vasta 12. viikollaan, Top 10:n 23. viikollaan ja Top 5:n peräti 43. viikollaan. Valtaosa pojoista tuli singlemyyntilistalta, koska radiosoiton rippeitä saatiin vain NRJ:ltä ja Radiomafialta ja Before the Storm -albumi ilmestyi lähes vuosi sinkun jälkeen. Mutta varteenotettavaksi pistelähteeksi osoittautuivat myös lukuisat tanssihittikokoelmat ja 28000 kpl myynyt Levottomat-soundtrack. Sandstormista tuli eka suomalainen Top 10 -brittisingle, eikä sen jälkeen ole enää missään syntynyt noin laajalti menestynyttä instrumentaalihittiä.

Ostetuimmat albumit 1–8/2009

Vähänpä näyttää kuukauden aikana tapahtuneen, mutta ostetuimman ulkomaisen levyn titteli sentään vaihtoi omistajaa. Listauutuuden näkeminen oli pienestä kiinni – vain 12 ostotapahtumaa erotti Green Dayn 20. sijasta. Parilla muullakin vanhahkolla kiekolla on vielä mahdollisuus ylittää kynnys ennen kuin syksyn megajulkaisut kiilaavat eteen.

1. (1) Anna Puu: Anna Puu
2. (2) PMMP: Veden varaan
3. (3) Koop Arponen: New Town
4. (5) Lady Gaga: The Fame
5. (4) Metallica: Death Magnetic
6. (7) Kotiteollisuus: Ukonhauta
7. (9) Cheek: Jare Henrik Tiihonen
8. (6) Pete Parkkonen: First Album
9. (8) Happoradio: Kaunis minä
10. (11) Amorphis: Skyforger

11. (13) Tapio Rautavaara: Kulkurin taival
12. (12) Scandinavian Music Group: Palatkaa Pariisiin!
13. (10) U2: No Line on the Horizon
14. (16) Apulanta: Kuutio
15. (18) Pink: Funhouse
16. (14) Duffy: Rockferry
17. (17) AC/DC: Black Ice
18. (15) Bruce Springsteen: Working on a Dream
19. (19) Samuli Putro: Elämä on juhla
20. (20) Klamydia: Rujoa taidetta

Apinoita ja ilmiliekkejä

Yhdeksän uutuutta Top 40:ssä kertoo kyllä vuodenajan muutoksesta, mutta kovin huimiin menekkeihin eivät syksyn ensimmäiset yrittäjät yltäneet. Edes The 69 Eyesin Back in Blood ei pystynyt syrjäyttämään Anna Puuta, vaikka bändin kolme edellistä studiolevyä Paris Kills, Devils ja Angels rynnivät listakärkeen. Puulla on jo 12 ykkösviikkoa eli yhtä paljon kuin mitä Ari Koivunen keräsi esikoisellaan kaksi vuotta sitten.

Kuka uskoisi, että Anne Mattilalla (8) on jo kuusi Top 10 -albumia, mutta Laila Kinnunen (9) sai vasta ensimmäisensä? Uskokaa nyt joku, kun minä sanon! Viimeaikaiset ilmiöt panevat veikkaamaan, että A la Laila saavuttaa parhaat sijansa vasta sitten, kun sen tuplaversiota aletaan myydä marketeissa kympillä. Ehkä tämä mahdollisuus lohduttaa myös Sigiä, jonka kokoelma jäi yllättäen Top 40:stä ulos.

Emma Salokosken ja Ilmiliekki Quartetin Vi sålde våra hemman on 14. sijallaan korkeammalla kuin mikään aikaisempi ruotsiksi esitetty kotimainen albumi. Ville Pusa ja Finntroll ovat käyneet täpärästi Top 20:ssä. Vaikka Ilmiliekki on uusi listanimi, sen jäsenet ovat näissä ympyröissä sangen tuttuja Tuomo Prättälästä alkaen.

Arctic Monkeysin kolmas albumi Humbug debytoi tarkasti kahden edeltäjänsä sijalukujen välissä (8, 14, 11), mutta Vesterinen yhtyeineen oli vaikeammin ennustettava tapaus. Parin kanavan voimasoiton jälkeen Jönköping-esikoinen näyttäytyy 12:ntena. Viikon comebackistä vastaa saksalainen U.D.O. (35), joka havaittiin edellisen kerran Suomen listalla toukokuussa 1991.

Suukkoepidemia

Music Control -radiolistan kärkipää on yleensä pisteiltään tasainen, koska hajontaa on paljon ja jo muutaman suuren aseman soitoilla voi päästä hyvinkin ylös. Nyt tilanne on poikkeuksellinen: Lauri Tähkä & Elonkerjuun Suudellaan kerää suurempia pisteitä kuin muistan koskaan nähneeni. Tällä viikolla sen potti (114,125) on 78 prosenttia isompi kuin tilaston kakkosella (Linkin Parkin New Divide 63,856).

Näin erikoisen tapauksen voisi paloitella tarkemminkin. Luettelen eri asemien prosentuaaliset osuudet suuruusjärjestyksessä.
Radio Nova 35,1 % (41 soittokertaa)
Iskelmä 21,9 % (32)
The Voice 17,0 % (42)
Ylex 11,3 % (16)
Radio Aalto 4,7 % (22)
Radio Suomipop 3,8 % (19)
NRJ 3,6 % (7)
Radio Suomi 1,8 % (1)
Sun FM 0,8 % (19)