Soittolista: Hitit Suomessa 1970

Singlelista alkoi selvästi hidastaa liikkeitään vuosikymmenen vaihduttua. Katri Helenan Ei kauniimpaa roikkui Top 40:ssä 17 ja Shocking Bluen Venus 15 kuukautta, mutta niidenkin ohi pisteytyksessä meni ykkössijaa puoli vuotta pitänyt Mari Laurilan Peppi Pitkätossu. Hyvin peesasi vuositilastoon myös Inger Nilssonin alkuperäinen.

Led Zeppeliniä (8. Whole Lotta Love) ja The Beatlesiä (20. Let It Be) on turha soittolistalta etsiä, ja tavallista enemmän jäi puuttumaan muitakin. Kuten sijojen 21–22 Ritva Oksanen/Ossi Ahlapuro -duetto Maria Isabel ja Roger Whittakerin Early One Morning. Whittakerin viheltelyä kuullaan sentään 32:ntena. Sija 24kin kompensoituu ensi kerralla – se on näet Mustan kissan tangon japanilainen esiaste.

Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1970 Suomi Top 40

(7) Kai Hyttinen: Tuulen tie
(30) Jouko ja Kosti: Illasta aamuun
(23) Cumulus: Länsituuli
(34) Los Incas: El condor pasa
(32) Roger Whittaker: Mexican Whistler
(28) Simon and Garfunkel: Cecilia
(43) Danny: Räystäät jos tippuu
(37) Katri Helena: Niin kaikki on kuin ennenkin
(=6) Markus: Jos vielä oot vapaa
(60) The Kinks: Lola
(15) Creedence Clearwater Revival: Up Around the Bend
(5) Mungo Jerry: In the Summertime
(9) Markku Aro: Hyvännäköinen
(27) Seija Simola: Näkemiin
(38) Tom Jones: I (Who Have Nothing)
(41) Kirka: Ilon laulu
(26) Jari Lappalainen: Kaiken kauniin rinnalla
(12) Markku Suominen: Sade
(40) Pertti Metsärinne: Hirvenmetsästys
(29) Simo Salminen: Suurena miehenä
(50) Jukka Virtanen: Hanna ja Niilo
(33) Tampereen Popteatteri: Aquarius
(3) Shocking Blue: Venus
(48) Frijid Pink: House of the Rising Sun
(54) Black Sabbath: Paranoid
(55) Kirka ja Sammy: Mrs. Robinson
(14) Fredi: Ota ja omista
(2) Katri Helena: Ei kauniimpaa
(16) Sylvie Vartan: La Maritza
(31) Tapani Kansa: Jos alkaa saan uudelleen
(18) Danny: Täytyy jotain yrittää
(36) Anita Hegerland: Mitt sommarlov
(19) Inger Nilsson: Här kommer Pippi Långstrump
(1) Mari Laurila: Peppi Pitkätossu
(39) Frederik: Nyt tai ei koskaan
(4) Irwin Goodman: St. Pauli ja Reeperbahn
(61) Dave Edmunds: I Hear You Knocking
(10) Creedence Clearwater Revival: Travelin' Band
(11) Simon and Garfunkel: Bridge Over Troubled Water
(=6) Markus: Vain kotka lentää aurinkoon

Salil eka listal kuudes

Viime viikon latauslistan Top 10:ssä oli kuusi biisiä, jotka eivät mahtuneet lainkaan Spotify-vetoiselle ns. singlelistalle. Vieläpä isoilta nimiltä kuten Jenni Vartiainen, Lady Gaga, Lauri Tähkä, Pariisin kevät ja Katy Perry. Ei tuorein Spotify-tulostuskaan näytä heille järin vahvaa nostetta – esimerkiksi Vartiaisen Junat ja naiset viruu sijalla 33.

Junaisia tiheämmin on suoratoistettu muun muassa viime aikojen somekohuartistia Musta barbaari, jonka Salil eka salil vika debytoi tänään latausten kuudentena. Vaikka biisin kuntosalivideo värähtelee sangen uhmakkaasti, mies tarjoaa muitakin puolia itsestään ikävöimällä FB-sivullaan takavuosien tv-visailua Tupla tai kuitti. Radioita tulokas ei ole vielä saanut puolelleen.

Epämääräisistä pikavisiiteistään (kuten viiden vuoden takainen sinkkuykkönen Kuka mä oon) tutuksi käynyt Oliver näyttäytyy taas latauslistan 15:ntenä, ja mukaan ehti Berzerk-uutuudellaan myös Eminem. Sangen Beastie Boys -henkinen kappale sai maailmanensi-iltansa vasta kolme päivää sitten. Albumia joutuu odottamaan marraskuulle asti.

Mistä tytölle seuraa?

Isosti debytoineiden isojen kotimaantähtien hiteistä huolimatta Aviciin Wake Me Up onnistui nappaamaan radiolistan kärkipaikan. Vaikka sillä ei ole jakoa Suomipopin hyperrotaatiossa, muualta haaliutui isoja numeroita: The Voice 44, NRJ 40, Aalto 38, Nova 35... Metro FM:n 55 soitosta ei pisteitä paljon kerry eikä X3M:n 27:stäkään, mutta aika tiheää pyöritystä Ylen kanavaksi.

Jenni Vartiaisen Junat ja naiset eteni seiskasta kakkoseksi ja Spotify-soitoissa viime viikosta melkoisesti rauhoittunut Cheekin Timantit on ikuisia ysistä neloseksi. Cheekiä kohti on heitelty iskelmärap-termiä, ja kyllä, Iskelmä-kanava soitti uutuutta viikon mittaan 17 kertaa. Mielenkiintoista siihenkin nähden, että Top 20:stä vain viisi biisiä on Iskelmän soittolistalla.

Viikon romahtajiksi nimetään Erinin Ei taida tietää tyttö (13–41) ja Daft Punkin Get Lucky (23–56). Yleensä uusi lohkaisu sysää vanhan alamäkeen, mutta noiden mahdollisista seuraajista ei ole vielä hajuakaan – sadan joukkoon mahtuu kyllä kaksi Erinin vanhempaa esitystä. Ei taida tietää tyttö on yhteispisteineen vuoden tähän asti kolmanneksi suurin radiohitti, joten jatkoa kaivattaneen.

Niukkuutta jaetaan, runsautta pihdataan

Viime viikon albumilistalla ei ollut yhtään uutuutta – tällä viikolla useita, mutta kaikki sesongin hiljaisuudesta kielivästi sangen yläkanttisia. Ensi viikolla syyskausi iskee jo isoilla nimillä (muun muassa Michael Monroe, Avenged Sevenfold) ja pyöröovi alkaa taas liikkua.

Parin huonomman sijan jälkeen Lovex debytoi seitsemäntenä, vaikka yhtyeen radiokannatus on päässyt lerpahtamaan. Useiden Top 10 -merkintöjen jälkeen State of Mindia alustanut Don Juan jäi radiolistalla 28:nneksi. John Mayerin tähänastinen vaatimaton tilastoennätys, 49. sija koheni laakista kahdeksikoksi. Ja kuka olisi veikannut yhden hitin ihme Tean palaavan vielä joskus sijalle 22?

Moni merkki viittaa siihen, että midprice-listan substanssi suhteessa päälistaan kasvaa koko ajan – kuten se, että Suvi Teräsniskan viime viikolla Top 50:n sijalle 10 riittänyt menekki toikin nyt midpricessa vain kuutospaikan. Pakko yhä ihmetellä, miksi edellisessä listauudistuksessa hupenevaa osastoa (albumimyynti) laajennettiin ja vahvistuvat (midprice, singlet) pidettiin ennallaan.

Soittolista: Hitit Suomessa 1969

Vahvasti, tarkemmin sanoen 70-prosenttisesti kotimaisissa käsissä on tämäkin hittivuosilista – siitäkin huolimatta, että tuontitavaraa on biisivalikoimissa hieman suosittu. Päivi Paunun Hei vain sijoittui pari pykälää ylemmäs kuin Mary Hopkinin alkuperäinen Goodbye, mutta valitsin jälkimmäisen, koska Paunu on mukana toisella hitillä Oi rakkahin.

Nykynäkökulmasta yllättävän usein vuosineljäkymppeihin mahtuu instrumentaaleja. Viimeksi niitä edusti Jörgen Petersenin Tango Granada, nyt Fleetwood Macin Albatross. Jatkovuosillekin niitä riittää, vaikka usein ulkomaiset instrumentaalihitit (esim. tv-sarjatunnarit) ovat niitä todennäköisimpiä Spotify-valikoimista puuttujia.

Vielä pakolliset maininnat. Korkein The Beatles oli sijan 16 Get Back. Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1969 Suomi Top 40

(34) Kristian: Vapaapäivä
(15) Tapani Kansa: Ei itketä lauantaina
(4) Markku Aro: Käyn uudelleen eiliseen
(25) Päivi Paunu: Oi rakkahin
(24) Kirka: Pääsi rinnallein painuu
(6) Joe Dolan: Make Me an Island
(14) Zager & Evans: In the Year 2525
(5) Tom Jones: Love Me Tonight
(11) Tapani Perttu: Nathalie
(44) Hazamir-kuoro: Balalaikka
(37) Juha Watt Vainio: Kasatshok
(51) Georg Ots: Uudelleen jos luokses tulla voisin
(39) Seija Simola: Sulle silmäni annan
(10) Pasi Kaunisto: Sanat eivät riitä kertomaan
(=3) Robin: Prinsessa
(45) Tapio Heinonen: Julian Grimau
(21) Fleetwood Mac: Albatross
(32) Cream: White Room
(27) The Rolling Stones: Honky Tonk Women
(20) Mary Hopkin: Goodbye
(23) Stidit: Pienenä tyttönä
(26) Simo Salminen: Politiikkalaulu
(12) Jarkko ja Laura: Kuin silloin ennen
(38) Jouko ja Kosti: Menee mikä menee
(8) Fredi: Se päivä tulee kerran
(42) Katri Helena: Maailman pihamaat
(19) Tapani Kansa: Eloise
(17) Kirka: Viimeiseen mieheen
(35) Jukka Kuoppamäki: Kiskot vievät etelään
(2) Pasi Kaunisto: Koskaan et muuttua saa
(28) Vesa-Matti Loiri: Saiskos pluvan
(13) Jane Birkin & Serge Gainsbourg: Je t’aime... Moi non plus
(36) The Archies: Sugar Sugar
(9) Lasse Mårtenson & Koivistolaiset: Limon limonero
(7) Danny: Se eikö todista, että muutuin
(22) Johnny: Et vielä tiedä
(40) Elvis Presley: In the Ghetto
(59) The Hollies: Sorry Suzanne
(=3) Robin: Vuonna 2525
(1) Tapani Kansa: Kuljen taas kotiinpäin

Poskettomuuden menetys

Nyt heiluu luuta radiorotaatiossa! Vinhaa kyytiä saivat muun muassa 12–43 romahtanut Tuomas Kauhasen Enkeli sekä vielä viime viikolla 23:ntena näkynyt Anssi Kelan Miten sydämet toimii, joka katosi Top 100:sta kokonaan. Onneksi tilalle oli tarjolla isojakin tapauksia: Jenni Vartiaisen Junat ja naiset debytoi seitsemäntenä. Reippaimmin eli 37 kertaa sitä ehti luukuttaa Iskelmä-radio.

Tapaus on toki myös Cheekin Timantit on ikuisia, murskasihan se Jossu-edeltäjänsä ennätyksen viikoittaisissa Spotify-kuunteluissa (444.063). Radiodebyytti yhdeksäntenä on silti joltinenkin yllätys, sillä se on Cheekin uran ensimmäinen Top 10 -merkintä radiolistalla. 17:ntenä vielä debytoi Lauri Tähkän Saat syttymään, joka sai 63 prosenttia pisteistään Iskelmältä. Cheekin innokkain kannattaja on Suomipop.

Maltillisemmilla loikilla Top 20 -kynnyksen ylittivät Tähkän takana Teleksin Lainaksi ystäviltäni, Robin Thicken Blurred Lines ja taannoin jo floppina pitämäni Volbeatin Lola Montez. Uutuuksia riittää myös sijoille 28 (Lady Gagan Applause) ja 39 (Pariisin kevään Odotus). Ai niin, ykköseksi kiipesivät Cloudsillaan Redrama ja A.J. McLean. Redraman ainoa aiempi Top 20 -noteeraus oli vierailu Anna Abreun hitillä Worst Part Is Over.

Variöösi 18: Iskelmätähtiä ja tähti-iskelmiä 1967

Listablogin kesäsarjassa esitellään hyvin menestyneitä sekalaisten hittien kokoelmia takavuosilta.

Palataan sarjan päätteeksi siihen, mistä kaikki alkoi – ensimmäiseen Suomen albumilistalle nousseeseen variöösiin. Rytmi-levymerkin Iskelmätähtiä ja tähti-iskelmiä 1967 tursusi niin paljon singlelistalta tuttuja sävelmiä, että sen olisi luullut kiipeävän korkeammallekin kuin neljänneksi ja kenties pysyvän mukana kauemmin kuin lokakuusta 1967 helmikuuhun 1968.

Fazerin tuotannosta valikoiduista 14 biisistä kaikki paitsi kaksi olivat Top 30 -singlejä. Noiden kahden esittäjistäkin Paula Koivuniemi oli jo menestynyt, mutta Perhonen-hitin sijasta tässä kuultiin Kuumat tuulet. Tilastoihin olivat ehtineet myös nuori Anita Hirvonen (Itke vaan jos helpottaa) ja myöhempi euroviisuduo Jarkko ja Laura (Kuin pieni tyhmä).

1970-luvun kokoelmiin verratessa huomiota herättää kotimaisten sävellysten suuri osuus. Juha Vainio ja Irwin Goodman olivat tunnetusti omavaraisia, tuo Kuumat tuulet oli Rauno Lehtisen sävellys, ja suomibiisejä tulkitsivat myös Reijo Tani, Arttu Suuntala sekä Fredi euroviisuineen Varjoon – suojaan. Levyn ehkä tarunhohtoisin käännöskappale on suositun tv-sarjan tunnarista modifioitu Matti Heinivahon Lännen tie.

Ykkösten oktetti

Latauslistan kärkinelikkoon rynni kolme uutuusbiisiä, mutta vain yksi niistä selvitti tiensä myös ns. singlelistalle – sielläkin ykköseksi. Kyseessä on Cheekin kahdeksas paalupaikka single/latausmyynnissä, ja luettelen ne tässä kaikki: Sun täytyy, Liekeissä, Jos mä oisin sä, Jippikayjei, Syypää sun hymyyn, Anna mä meen, Jossu ja Timantit on ikuisia. Ns. singlelistalla Syypää sun hymyyn jäi kakkoseksi, mutta vastaavasti Puhelinlangat laulaa noteerattiin kärkeen.

Latausten neljänneksi ilmestyi Lady Gagan Applause ilmeisesti vain yhden päivän myyntiajalla. Gagaa odottaa marraskuussa julkaistavine albumeineen täällä näytön paikka, sillä kahden vuoden takainen Born This Way ei yltänyt Suomen ykköseksi eikä poikinut isoja hittejäkään – nimikappale jäi hittivuosilistan sijalle 35.

Top 50 -albumilistan ainoa ”uutuus” on todellisuudessa yksi lukuisista re-entryistä. Hieman ennen virallisten viikkolistojen aikakautta syyskuussa 1993 Stone Temple Pilotsin esikoislevy Core nimittäin kävi 38:ntena. Uusintajulkaisu toi kohennuksen sijalle 21. Bändin ainoa Top 10 -merkintä on kakkosalbumi Purplen yhdeksäs sija kesällä 1994.

Lisäys: Koska albumilistan juoksevassa numeroinnissa on virhe, sijasta 19 eteenpäin kaikilla on liian suuri numero. Esimerkiksi Alicia Keysin re-entry ja Girl on Firen listauran paras sija on 18.

Soittolista: Hitit Suomessa 1968

Hittivuosilista 1968:n kärkikymmenikössä on kolme singleä, joista valitsin Spotify-soittolistalle kummatkin puolet, koska ne molemmat keräsivät hyviä sijoituksia tuon ajan singlelistoilla. En täysin tajua miksi – kirjoitin asiasta pitemmin täällä alkuvuonna.

Nuo singlet ovat Tapani Kansan Delilah / Päättyneet on päivät, Eero Raittisen Vanha holvikirkko / Rakkaudelta näyttää, hitto vie ja Fredin Milloinkaan en löydä samanlaista / Pieni nukke. Kansalta on mukana kolmaskin esitys, samoin Dannyltä. Jonkin verran olen karsinut rinnakkaisversioita ja yliedustusta – Danny-biisejä olisi voinut laittaa neljä-viisikin.

Koska korkein The Beatles -sinkku Hey Jude ylsi vain 22:nneksi, kovin olennaisia puutoksia Spotify-tarjonnassa ei tämän vuoden suhteen ilmennyt. Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1968 Suomi Top 40

(5) Danny: Rebecca
(37) Anita Hirvonen: Sormet pois
(47) The Crazy World Of Arthur Brown: Fire
(1) Tom Jones: Delilah
(10) Engelbert Humperdinck: A Man Without Love
(3) Tapani Kansa: Käymme yhdessä ain
(7) Päivi Paunu: Oi niitä aikoja
(9=) Fredi: Pieni nukke
(16) Kirka & The Islanders: Hetki lyö
(24) The Union Gap: Young Girl
(56) The Monkees: Daydream Believer
(51) Kristina Hautala: Kun kello käy
(8=) Eero Raittinen: Rakkaudelta näyttää, hitto vie
(6) Irwin Goodman: Kun ei rahat riitä
(21) Tauno Palo: Ruusu on punainen
(30) Carola: Jerusalem
(39) Louis Armstrong: What a Wonderful World
(26) Jörgen Petersen: Tango Granada
(4) Danny: Tuuliviiri
(2=) Tapani Kansa: Päättyneet on päivät
(12) Kai Hyttinen: Käymään vain
(48) Juha Watt Vainio: Tulta päin
(28) Simo Salminen: Pornolaulu
(31) Martti Innanen: Gunnar vierasmaalainen
(45) The Jimi Hendrix Experience: All Along the Watchtower
(18) Cliff Richard: Congratulations
(14) Tom Jones: Help Yourself
(17) Lasse Mårtenson: Rikas mies jos oisin
(11) Irwin Goodman: Juhlavalssi
(8=) Eero Raittinen: Vanha holvikirkko
(25) Jukka Kuoppamäki: Rakkaus on sininen
(53) Markku Suominen: Hän
(27) Kirka: Ehkä suukon antaa saan
(34) Danny: Seitsemän kertaa seitsemän
(13) Jouko ja Kosti: Muisto vain jää
(23) Katri Helena: Paikka auringossa
(54) Vera Lynn: It Hurts to Say Goodbye
(19) Mary Hopkin: Those Were the Days
(9=) Fredi: Milloinkaan en löydä samanlaista
(2=) Tapani Kansa: Delilah

Pala sieltä, toinen täältä

Radioiden musiikkipäälliköt näyttävät palailevan lomiltaan – tai ainakin joku on käynyt poistamassa rotaatiosta joitakin koko kesän soineita biisejä. Tällä viikolla Macklemore & Ryan Lewisin Can’t Hold Us putosi 13–30, Trainin Mermaid 18–51 ja Calvin Harris ft Ellie Gouldingin I Need Your Love peräti 15–71. Karsittavaa piisaa, sillä radiolista on ollut pitkään aika hyydyksissä.

No ketkä kiipesivät tilalle? Mitään äkkinousuja ei vielä nähty, mutta taiteilijanimellä Pistepiste operoiva nuoriherra harppasi Novan ja Suomipopin tuella 34. sijalta 18:nneksi. Jo biisin nimestä huokuu laskelmoivuus: Hetken maailma on tässä. Se on saattanut hyvinkin syntyä heittämällä tehosekoittimeen lähimenneisyyden isot radiohitit Hetken tie on kevyt, Maailman toisella puolen ja Näe minut tässä.

Myös Elokuu palasi Top 20 -tunnelmiin Valvoo-sinkun noustua 24–15. Tänään lähtee -edeltäjän huimista soittomääristä huolimatta bändin albumi Pöytä on katettu katosi listoilta jo kymmenen viikon jälkeen. Outoa siihen nähden, että hiljaisen suven jäljiltä Top 50:ssä harrastetaan kaikenlaisia mukanaroikkumisia. Esimerkiksi Elastisen Joka päivä koko päivä jaksoi Top 20:ssä vain kahden listan verran, mutta on sen jälkeen sinnitellyt alemmilla taajuuksilla jo 13 viikkoa.

Variöösi 17: Blue Moon (1993)

Listablogin kesäsarjassa esitellään aikajärjestyksessä hyvin menestyneitä sekalaisten hittien kokoelmia takavuosilta.
Albumilista elokuu 1993

Vuoden 1994 alussa Yleisradio otti vastuun Suomen virallisista levymyyntilistoista, jolloin variöösit erotettiin albumilistalta omaan tilastoonsa. Viimeinen vanhanmallisten tilastojen kärkeen yltänyt kokoelma Blue Moon taidettiin tunnelmaltaan suunnata syyskesän kuutamoiltoihin, ja tuloksena oli myyntiä reilusti platinarajan tuolle puolen. Suomalaisiin selvästi vetosi mainoslause ”16 songs of... loving you... missing you...”

Aika sekalainen keitos Blue Moon silti oli: kaksi biisiä 1960-luvulta (Otis Reddingin Sittin’ on the Dock of the Bay, Ben E. Kingin Stand by Me), kaksi 1970-luvun alusta (American I Need You, Lobon I’d Love You to Want Me), vain yksi 1990-luvulta (K.D. Langin Constant Craving), kaikki muu kasaria. Kaipaus/rakkausteema tulee ja menee – mukaan mahtui muun muassa Enyan matkafantasia Orinoco Flow.

Yksi tilastollinen yhteys kappalevalinnoille kuitenkin löytyy: ne järjestään jäivät pienemmiksi hiteiksi Suomessa kuin lähtömaassaan tai yleismaailmallisesti, oli kyse sitten jenkkiykkösistä kuten Phil Collinsin Against All Odds, Christopher Crossin Arthur’s Theme ja Simply Redin If You Don’t Know Me By Now tai matalamman kuumeen nostattajista kuten Everything but the Girlin I Don’t Want to Talk About It. Ainoana poikkeuksena tästä Blue Moonille päätyi Tanita Tikaramin Twist in My Sobriety.

Kärsivällisten sesonki

Kuten alkukesällä arvelin, Haloo Helsinki! toteutti lopulta tilastollisen potentiaalinsa ja Maailma on tehty meitä varten kiipesi 26. listaviikollaan albumilistan ykköseksi. Tuo on viikkolistahistorian kolmanneksi hitain kärkeennousu – ne kaksi parempaa ovat vähän karussa: Alanis Morissetten Jagged Little Pill 47 viikkoa (1996) ja Chisun Vapaa ja yksin 46 viikkoa (2010). Vuodenaikasuhdanteista kertoo aika paljon se, että nuo kaikki tapahtuivat kalenteriviikoilla 32 tai 33.

Ipanapa-lastenlevyprojekti palasi top teniin lähes viiden vuoden tauolta, kun Ipanapa räp debytoi seitsemäntenä. Sitä pohjustamaan pantu Heikki Kuulan Koirakaveri kävi ns. singlelistan sijalla 11, mutta ei latauslistalla lainkaan. Supernimekäs esittäjäkaarti ennakoi muitakin hittilohkaisuja. Toiseksi korkeimpana uutuutena japanilainen Church of Misery (#28) petrasi kymmenen pykälää edellisestä yrityksestä.

Viime viikon päädebyytti Five Finger Death Punch putosi seiskasijaltaan yllättäen vain yhden askelman. Bändi tykkää liikkua seiskan kertotaululla, sillä neljän Top 50 -käynnin piikit ovat aikajärjestyksessä 28, 14, 14 ja 7. Backstreet Boys tuntuu saaneen vaikutteita: In a World Like This on noukkinut kahdella viikollaan sijat 14 ja 21. Tuo 14 oli yhtyeen paras saavutus yli kahdeksaan vuoteen.

Pieni ja iso huuto kuninkaalle

Listahistoriastamme löytyy useita esittäjiä, jotka pääsivät vain kerran albumitilastoomme, mutta tuo ainoa kerta tuotti ykkössijan. Erityisesti 1990-luvun europopparit kunnostautuivat tässä, muun muassa Daze, Rednex, Lou Bega, Princessa ja hiukan myöhemmin Las Ketchup. On tietysti tulkinnanvaraista, missä vaiheessa artisti voidaan julistaa yhden albumin ihmeeksi. Mutta jaksaako kukaan uskoa, että esimerkiksi neljä vuotta sitten kärjessä käväissyt Gebardi XXL palaa joskus kuvioihin?

Tasan kolme vuotta sitten Avenged Sevenfold vietti uransa ensimmäistä listaviikkoa Suomen ykkösenä. Nightmare on yhä bändin ainoa merkintä, mutta tuskinpa kauan – kohdakkoin julkaistavaa Hail to the Kingiä näet pohjustaa lajityypille harvinainen hittisingle. Samanniminen kappale etenee sekä radiolistalla (#32) että latauslistalla (#26) ja löytyy myös Spotifyn sadan suosituimman pohjasijoilta.

Nielsen-tulostuksesta päätellen jokin muukin kanava soittaa sitä kuin Radio Rock – City varmaan. Biisi sai hyvän vastaanoton Yle X:n Rytmibarometrissä, mutta ei vielä yllä rotaatioon. Raskaahko rock on muuttunut radiolistalla satunnaisuudeksi – jopa useita airplay-menestyksiä kokenut Volbeat rimpuilee Lola Montez -lohkaisullaan vasta 47:ntenä.

Variöösi 16: Techno & Dance (1992)

Listablogin kesäsarjassa esitellään aikajärjestyksessä hyvin menestyneitä sekalaisten hittien kokoelmia takavuosilta.
Albumilista elokuu 1992

Eurodance- ja eurotekno-nimitykset eivät olleet vielä laajassa käytössä Suomen K-telin julkaistessa ensimmäisen Techno & Dance -kokoelmansa, mutta niistähän tässä on kysymys. Levyllä on sisältöä ainakin Italiasta, Espanjasta, Saksasta, Britanniasta ja eritoten Belgiasta. Hollantilaisduo 2 Unlimited pääsi mukaan kahdella kappaleella.

Luultavasti Workaholicin ja Twilight Zonen sisällytys Techno & Dancelle vaikutti siihen, että duon oma Get Ready hyytyi albumilistan 37:nneksi – seuraava levyhän loikki jo kakkoseksi. Ne olivat kokoelman isoimpia hittejä The KLF:n America: What Time Is Loven rinnalla. Melkoista tunnettuutta oli myös Double Youlla (Please Don’t Go) ja 49ersilla (Got to Be Free).

Techno & Dance kävi listakakkosena ja sai tiiviissä tahdissa tyydyttävästi menestyneitä jatko-osia. Kesällä 1993 K-tel pisti Suomen markkinoille myös äänitteen Pure Techno, joka puritaanisesta nimestään huolimatta oli samanlaista, valtavirtaa viistävää dance-tavaraa (Captain Hollywood, Leila K.) ja kävi kaupaksikin muiden malliin.

Kuinka kädet kovettuivat

Popkulttuuriin ovat vuosikymmeniä elimellisesti kuuluneet comebackit, reunionit ja rikas katteettomien lupausten kirjo. Joan Riversin sanoin: ”Cher has been on her farewell tour for 37 years!” Siltikin Suomessa jaksetaan yhä dramatisoitua siitä, kun yhtye ilmoittaa lopettavansa tässä joskus jahka. Kyllä, PMMP ansaitsee mediahuomionsa, mutta ei näin.

Ville Blåfieldin juttu HS Kuukausiliitteessä on poikinut debattia siitä, mikä PMMP:n läpimurron aikoinaan laukaisikaan. Blåfieldin mukaan se oli Ilosaarirockin keikka heinäkuussa 2005, ja suosiota kasvatti Kovemmat kädet -albumin ”kumipainokselle” lisätty Pikkuveli-hitti. (Väite albumilistan kärkipaikasta ei pidä paikkaansa.)

Yle X:n musiikkipäällikkö Tomi Saarinen kuitenkin opponoi tätä Twitterissä painottaen omaa kesäkumikampanjaansa: ”Väittäisin, että enemmän vaikutti Kumipainoksen Kumivirsi. (...) Juuri silloin kriittisellä hetkellä Kumivirsi oli iso hitti.” Tälle lausunnolle muutamakin mediavaikuttaja tuntui tviittaavan kintaalla.

PMMP teki tuona kesänä kolmattakymmentä keikkaa, joten Ilosaaren ratkaisevasta uniikkiudesta kaipaisi muutakin näyttöä kuin sen, että Blåfield ilmeisimminkin oli paikalla. Samoin Kumivirren hittiydestä, sillä sitähän ei näkynyt millään listalla eikä soitettu muualla kuin Yle X:ssä. Lisään oman lusikkani soppaan tällä kertaa graafisesti.

Allaolevat palkit kuvaavat Kovemmat kädet -albumin viikoittaisia listasijoja ekaan Top 40:stä putoamiseen asti. Vihreällä viikolla toinen single Oo siellä jossain mun kiipesi 50 hittiä -listan top teniin. Punainen viikko on Ilosaarirock. Musta viikko on kumipainoksen eka listamerkintä. Kakkonen on korkein sijoitus. Keltaisella viikolla Pikkuveli nousi 50 hittiä -listan top teniin. Päättele tästä itse.

Soittolista: Hitit Suomessa 1967

Juttusarjahan tästä on tulossa. Tämänkertainen Spotify-soittolista on kärkensä osalta mukavan kattava, koska paras The Beatlesin single All You Need Is Love ylsi vasta sijalle 20. Rööperiin-käännöksenä mukaan päässyt Penny Lane oli 28:s.

Rinnakkaisversioita on Top 40:ssä vain yksi pari, muita rajasin ulos. Moninaisimmin vuosilistalla näyttäytyy Dr Zhivago -leffaan sävelletty Lara’s Theme / Somewhere, My Love / On jossakin, joka miehitti sijat 31, 35, 45 ja 56. Edellisvuoden Summer in the City -jättihitin suomennos Kesäkatu ehti vasta tänne – osittain siksi, että b-puoli Hiljainen kitara pidensi suosiollaan singlen listauraa.

Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1967 Suomi Top 40

(33) Carola ja Lasse Mårtenson: Mä lähden stadiin
(39) Jormas: Rööperiin
(19) The Monkees: Last Train to Clarksville
(40) The Turtles: Happy Together
(21) Tom Jones: Green Green Grass of Home
(9) Danny: Sua kutsun Maarit
(1) Aikamiehet: Iltatuulen viesti
(13) Martti Innanen: Urjalan taikayö
(51) Katri Helena: Juliska
(26) Reijo Tani: Seuramatkat
(17) Fredi: Napostellaan
(34) Nancy Sinatra & Lee Hazlewood: Ladybird
(11) Frank Sinatra: The World We Knew
(35) Ray Conniff: Somewhere, My Love
(29) The Hep Stars: Consolation
(46) The First: Meni hermot
(52) Anita Hirvonen: Itke vaan jos helpottaa
(6) Tapio Rautavaara: Vangin laulu
(2) Irwin Goodman: Ryysyranta
(5) Seppo Hanski: Erehdyin kerran
(30) Engelbert Humperdinck: The Last Waltz
(24) Procol Harum: A Whiter Shade of Pale
(25) The Tremeloes: Silence Is Golden
(12) Scott McKenzie: San Francisco
(15) Matti Heinivaho: Lännen tie
(14) Esko Rahkonen: Rakasta, kärsi ja unhoita
(10) Eino Grön: Kyyneleet
(4) Martti Innanen: Elsa, kohtalon lapsi
(49) Annette Tuominen: Kenen syy?
(22) Katri Helena: Katupoikien laulu
(18) Heli Keinonen: Ajettih da tsiganaiset
(50) Petula Clark: This Is My Song
(27) Al Martino: Spanish Eyes
(38) Bee Gees: Massachusetts
(16) Frank & Nancy Sinatra: Somethin' Stupid
(7) The Monkees: I'm a Believer
(36) Sandie Shaw: Puppet On A String
(3) Danny: Kesäkatu
(44) Robin: Okay!
(8) Lasse Mårtenson: On ihmeen hyvä tulla kotiin

Ei kiirettä kesällä

Kun listoilla ”ei tapahdu mitään”, niillä salakavalasti tapahtuu pientä kiinnostavaa. Esimerkiksi Studio Killersin Jenny on hitaasti mutta ansaitusti kasvanut yhdeksi loppukesän suurimmista hiteistä. Spotify-soitoissa se väijyy jo toisena (vaikkakin toivottoman kaukana Aviciin takana) ja eteni tällä viikolla radiosoitoissa 16. sijalta yhdeksänneksi. Jenny on tietääkseni ensimmäinen Teemu Brunilan laulama Top 10 -radiohitti, koska The Crashin korkeimmaksi sijaksi jäi 13.

Hyvin nopeasti jättimenestykseksi sekä USA:ssa että Britanniassa kihahtanut, mutta Suomessa verkkaisesti aloittanut Robin Thicken Blurred Lines harppasi 9. viikollaan latauslistalla 9–2. Radiokannatus on meillä vasta 22. sijan suuruinen, vaikka USA:ssa sille mitatut viikoittaiset yleisömäärät uhkailevat jo kaikkien aikojen ennätystä. Biisissä vieraileva T.I. nettosi 2005–2009 nipun hittimerkintöjä, mutta ennen Blurred Linesia rapparille ehti kertyä yli nelivuotinen tauko.

Variöösi 15: The Blues (1990)

Listablogin kesäsarjassa esitellään aikajärjestyksessä hyvin menestyneitä sekalaisten hittien kokoelmia takavuosilta.
Albumilista lokakuu 1990

Kevään 1990 kukaties ostetuimmaksi albumiksi Suomessa kasvoi Gary Mooren Still Got the Blues. Sen nimiraita oli Top 10 -radiohitti ja päätyi syksyllä avaamaan The Blues -kokoelman, joka kansikuvineen kaikkineen oli Suomen Sonetin aikaansaannos. Yhtään kotimaista esiintyjää ei kuitenkaan päästetty cd:n 17 ja tupla-lp:n 20 kappaleen joukkoon.

Mooren aloitusta seurasi juuri Top 10:ssä käynyt kanadalainen The Jeff Healey Band ja tätä niin ikään aikoinaan suosittu, mutta ei juuri bluestulkiksi mielletty Dr. Feelgood. Kokoelmalle tuntuikin kelvanneen lähes kaikenlainen kitarapohjainen juurimusa, jota niin mielellään tuolloin kutsuttiin ränttätäntäksi. Omar and the Howlers? Rory Gallagher? J.J. Cale? Sinne vain!

Vuoden 1990 bluesnoste oli monen muunkin kuin Gary Mooren ansiota. Seitsemänkymppisenä läpi lyönyt John Lee Hooker kollaboroi The Bluesilla sekä Bonnie Raittin (I’m in the Mood) että Santanan (The Healer) kanssa, ja yhteisbiisillä näyttäytyivät myös Albert Collins ja Robert Cray (cd-vihossa Cary). Samoin tekivät albumilistaltamme sooloina tutut Lonnie Mack ja Stevie Ray Vaughan.

Variöösit väsähtävät jokseenkin säännönmukaisesti lyhytikäisiksi listalevyiksi, eikä The Blues poikennut tästä, vaikka sillä luulisi riittäneen potentiaalia itsenäiseen elämään mainoskampanjan jälkeen. Hyvän lokakuun jälkeen se alkoi jäädä jalkoihin joulumarkkinoilla ja unohtui vanhan vuoden myötä.