Mobilisointitrilleri

Kun amerikkalainen listalaskenta siirtyi kappale- ja soittomäärämittaukseen 1990-luvulla ja netti kehittyi, listoihin alettiin kohdistaa fanimobilisaatioita. Esimerkiksi Backstreet Boysin ja Nsyncin ihailijat ryhtyivät rikkomaan viikkomyyntiennätyksiä aina uuden albumin ilmestyessä. Striimiaikakaudella sesonkijulkaisut, etenkin joululevyt, alkoivat vahvistaa asemiaan.

Tämä on johtanut ilmeisesti Twitteristä lähteneeseen hankkeeseen: Michael Jacksonin Thriller-single halutaan saada halloween-viikolla ensi kertaa Billboard Hot 100:n ykköseksi. Kuulostaa hurjalta, vaikka viime vuonna se nousi jo 19:nneksi ilman erityisiä kampanjoita. Hot 100 on monimutkaistunut niistä ajoista, kun ynnättiin vain fyysisten sinkkujen myyntiä ja radiosoittomääriä.

Veljenpoika Taj Jackson kutsui viikko sitten livestriimiinsä tohtori, politiikan tutkija Andrew Greenen selittämään, kuinka kulutus tulee optimoida. Ohjeita on myös twiitattu monena päivänä. Nämä Spotify-versiot huomioidaan laskennassa, näitä ei. Älä kuuntele näin, ettei sinua luulla botiksi. Ota nyt käyttöön Youtube-tutustumisjakso, kuuntelusi saa paremman painoarvon. Älä käytä VPN:ää. Älä vaimenna ääntä alle 50 prosentin. Jne.

Jacksonin kannattajathan ovat joutuneet paneutumaan monenlaisiin aiheisiin taistellessaan ns. laatumedian harhaväitteitä vastaan: oikeustieteeseen, taloustieteeseen, lääketieteeseen, musiikkibisneksen lainalaisuuksiin... Ihan hyvä saada lisätietoa myös listojen logiikasta, koska joskus somessa näkee Jacksonin listameriitteihin liittyviä myyttejä yritettävän kumota aika heppoisilla selityksillä. Parempiakin olisi.

Mittausjakso alkoi tänään ja kestää ensi torstaihin. En jaksa uskoa ykkössijaan enkä todellakaan ole mobilisoinnin ystävä, mutta katsotaan nyt. Ehkä Elon Musk ehtii tuhota Twitterin ennen kampanjan loppua? Jo Top 10 -sijoitus toisi uuden ennätyksen peräkkäisten Top 10 -vuosikymmenten määrässä. Harmillinen muotoseikka koskee 1960-lukua: lista, jossa The Jackson 5:n I Want You Back nousi 17. sijalta kahdeksanneksi, laadittiin ja lehtikin julkaistiin vuoden 1969 puolella, mutta on päivätty viikon loppumisen mukaan 3.1.1970.

Miljoonan sanan otsikko

Yksi klikkiotsikkobisneksen lieveilmiöistä on se, että jutun kohde banalisoidaan huomiohakuisilla määritelmillä. Moni esimerkiksi ilmaisi somessa närkästystään, kun kuolin- ja kuolinsyyotsikoissa Robbie Coltranea nimitettiin ”Harry Potter -tähdeksi”, vaikka hänen merkittävin roolinsa oli tv-sarjassa Fitz ratkaisee (Cracker).

Vaikutusta yritetään usein tehdä myös suurilla luvuilla, vaikka ne jäävät lukijalle abstrakteiksi. Viime sunnuntain tapahtumista V2 loihti otsikon ”Suomen virallisella listalla yli 100 miljoonaa albumia myyneen bändisuosikin uutuus jäi ulos kolmen kärjestä”. Tällä lienee viitattu Red Hot Chili Peppersiin, jonka Return of the Dream Canteen debytoi neljäntenä.

Suhtaudun hyvin skeptisesti maailmanlaajuista levymyyntiä hehkuttaviin väitteisiin. Mutta jos vertaillaan 1980-luvulla läpilyöneitä, noihin lukemiin oletetusti yltäneitä kuusikymppisten bändejä, niin aika kova vaatimus on olettaa niiden yhä nousevan kärkikolmikkoon. Def Leppard? Bon Jovi? Guns n’ Roses? U2?

Red Hot Chili Peppersin ansioluettelo toki on vahva, viisi ykkösalbumia. Uutuus kuitenkin ilmestyi vain puoli vuotta edellisen perään ja on tehty samoissa sessioissa. Tämänkaltaisissa hankkeissa jatkolevyt ovat perinteisesti menestyneet melko kehnosti, paitsi jos niiltä irtoaa hitti. Näinä 20-minuuttisten albumien aikoina kannattaa mainita, että kummallakin levyllä on 17 biisiä ja kestoa yli 70 minuuttia.

Keskiöiden aikaan

Muutama vuosi sitten yhtenään nähdyt odotettujen albumien biisiryöpsähdykset striimilistan kärkeen ovat käyneet harvinaisiksi. Tähän nähden Taylor Swiftin Midnights näyttäytyi perjantaina Spotifyssa varsin vahvasti – siltähän ei julkaistu mitään etukäteen. Albumin perusversion 13 biisiä ilmaantuivat sijojen 8–68 väliin, ja aamuyöllä perään tulleita bonusraitojakin ehti alemmille sijoille neljä.

Swifthän ei ole koskaan kunnolla lyönyt Suomessa läpi. Toissavuotinen Folklore kävi ykkösenä, mutta katosi listalta viidessä viikossa, mikä onkin hänen albumiensa listaviikkojen keskiarvo. USA:ssa suosio on huidellut huimana vuosikaudet, ja myös Midnights ehti jo rikkoa jonkin striimimääräennätyksen.

Vaikka Swiftin saavutuksista uutisoidaan usein Suomessa, juttujen sävy on jotenkin erilainen kuin toisella amerikkalaisartistilla, jonka kaupallisesta glooriasta haihtuu Atlanttia ylittäessä vielä suurempi osa. Täkäläisessä mediassa se kuitenkin hehkuu täysillä: Beyoncén megatähti-jumaluutta ei voi koskaan liiaksi korostaa. Usein mainitsemassani, pian valmistuvassa Top 1000 -artistipisteytyksessä Swift on Beyoncén edellä jo ennen uuden levyn osuutta, eikä hänenkään sijoituksensa päätä pökerrytä.

Jännittävät jänteet

Albumimarkkinoiden kulta-aika ei palaa, mutta koronasiirtymät ovat saaneet tämän syksyn näyttämään vireältä. Listalla on nähty monta pitkältä tauolta palannutta, kuten The Rasmus viiden, Erin kuuden ja Scandinavian Music Group seitsemän vuoden mittaiselta. Maija Vilkkumaakin venyi seitsemään, jos digi-ep:tä Joku muu, mikä ei lasketa. Viime viikolla 22-pistepirkko näyttäytyi listalla ensi kertaa sitten vuoden 2011.

Pirkot jäivät ulos Top 10:stä eikä listaviikkojakaan liene ylenmäärin luvassa, mutta asemat tulevassa Top 1000 -artistitulostuksessa kohenivat mukavasti. Yksi kriteeri kuudesta kun on aikajänne vanhimman ja uusimman listakäynnin välillä. Myös Björk otti selvän askeleen ylöspäin aikajänteeseen lisätyillä viidellä vuodella, vaikka Fossora ei yltänyt 30. sijaa korkeammalle.

Ei kannata silti liiaksi korostaa yhden muuttujan merkitystä – esimerkkinä Scandinavian Music Group ja Ultra Bra. Jännevuosissa SMG on edellä 20 vastaan 5 ja lista-albumeissa 10 vastaan 5. Ykkösiäkin on yhtä monta, kolme. Ultra Bran Top 1000 -sijoitus pysyy silti parempana. Ykkösviikkoja on 12 vastaan 3, ja pelkästään Kroketilla on melkein yhtä paljon listaviikkoja kuin SMG:n koko tuotannolla.

Järnfara, spjutkastare

Olen tänä syksynä mukana järjestämässä Wizard of Loose -musavisaa, jonka pitopaikka Bar Loose juhlisti sunnuntaina 20 vuoden toimintaansa. Tulevan kirjani sivutuotteena kehitin kysymyksen tribuuttilevyistä, joissa artisti/yhtye versioi albumin täydeltä toisen artistin/lauluntekijän tuotantoa.

Kahdeksan tuollaista albumia – kaikki kotimaisia – on näet yltänyt listaykköseksi. Visassa piti tietää kaksi nimiparia, esittäjä ja kohde, mutta ei levyn nimeä. Ihan hyvin sujui, suurin osa sai mainintoja. Tässä kahdeksikko.
– Vesa-Matti Loiri: Eino Leino
– Vesa-Matti Loiri: Juha Vainio (Ystävän laulut)
– Pate Mustajärvi: Juice Leskinen (Ollaan ihmisiksi)
– Pate Mustajärvi: Johnny Cash (Musta)
– Sielun veljet: Tuomari Nurmio (Otteita Tuomari Nurmion laulukirjasta)
– Rajaton: Abba (Rajaton Sings Abba)
– Olli Lindholm: Vexi Salmi (Maailma on kaunis)
– Suvi Teräsniska: Yö (Hän tanssi kanssa enkeleiden)

Tein toisenkin huomion, ehkä turhan vaikean visailuun: listoilla on nähty viisi albumitribuuttia Tapio Rautavaaralle. Eka oli erikoisin: vuosi laulajan kuoleman jälkeen ruotsinhollantilainen Cornelis Vreeswijk levytti Suomessa lp:n En spjutkastares visor, joka miehen ainoana listamerkintänä ostettiin 24:nneksi tammikuussa 1981. Tässä muut neljä.
– Eri esittäjiä: Sunnuntaina sataa aina #24, 1989
– Tapani Kansa: Tapsa ja Rautavaara – lauluja elämän poluilta #5, 2004
– Eri esittäjiä: Mestaria kunnioittaen – tribuutti Tapio Rautavaaralle #6, 2008
– Waltteri Torikka Trio: Sininen uni – Rautavaaran lauluja #8, 2017

Yksikään tapsabiisi ei ole mukana kaikilla viidellä.

Pitkiä ja lyhyitä häntiä

Kun Tiktok jatkuvasti elvyttelee striimihiteiksi vanhoja biisejä, oli vain ajan kysymys, milloin myös Eminem pääsee mukaan nosteeseen. Vuonna 2005 vaisuhkosti menestynyt (50 hittiä -listan 34:ntenä) Mockingbird lähti menneellä viikolla Spotifyssa riuskaan nousuun, tuorein sijoitus 37.

Eminemin kyky maleksia loputtomiin listan alasijoilla kävi ilmi jo ennen Tiktokia, ja sen näkee kworb.netin totaalitilastosta, jossa ovat kaikki Top 200 -päivälistalla syksystä 2014 eteenpäin käyneet 11.832 biisiä. Jos vertailee sellaisten hittien saldoja, jotka eivät ole koskaan käyneet Top 50:ssä, parhaiden joukosta löytyvät Lose Yourself (#58) 7.122.638 striimillään, Till I Collapse (#66), 4.918.079 ja The Real Slim Shady (#51), 4.426.147.

Samalta sivulta voi tutkia päinvastaista ilmiötä: päivälistan ykkösiksi rynnineet, jotka kuitenkin jäivät matalaan kokonaispottiin. Esiin arvatenkin nousevat poikkeustilanteisiin liittyvät kappaleet kuten DJ ILGin Löikö Mörkö sisään, Abban kohuttu paluu Don’t Shut Me Down ja ukrainalaisen Kalushin euroviisuvoittaja Stefania.

Heikkojen ykkösten kategoriassa toistuu myös lajityyppi ”suositun artistin ei-niin-iskevä single”, siellä on kosolti Antti Tuiskua ja Sannia. Oma lukunsa oli viisi–kuusi vuotta sitten Arttu Lindeman. Esimerkiksi Menee tunteisiin on yhä korkeimpien päiväsoittopottien vertailussa seitsemäntenä (201.614), mutta kokonaissoitoissa vasta sijalla 726.

11 miljoonalla mukaan

Vaikka tuuppaan tänne riesaksenne monenmittaisia tekstilistoja, olen toki tietoinen kuvan ja äänen voimasta. Järjestys menee paremmin perille videopotpurina, kun on ”pakko” hiljentyä jokaisen näytteen kohdalle ja aikaansaada jonkinlainen reaktio. Niinkin kulahtaneen aiheen kuin Spotifyn kuunnelluimpien Abba-kappaleiden parissa. Youtube-video kertoo Top 50 -tilanteen lokakuun alussa.

Abba on siinä mielessä kiinnostava aihe, että sen 40 vuoden aikana, jolloin ei tullut uutta musiikkia, tuli kuitenkin monta isoa projektia, joiden biisivalinnat ovat saaneet muokata mieltymyksiämme. Gold-kokoelma, Mamma Mia -musikaali ja elokuva jatko-osineen ja uusimpana Voyage-konserttisarja. Toisaalta viimevuotinen Voyage-albumi oli niin maltillinen striimimenestys, että sekään ei näy tuloksissa erityisen vääristävästi.

Kirjoitin muinoin siitä, kuinka systemaattisesti vuoden 1978 single Summer Night City on syrjäytetty kaikista projekteista. Tähän pimentoon nähden Spotify-listan 35. sija on melkeinpä hyvä saavutus. Albumiraidan Slipping Through My Fingers paikka Top 20:ssä on myös sangen ymmärrettävä, kun muistaa sen keskeisen aseman Mamma Miassa. Koska Abban diskografia ei ole huiman laaja, listan pohjille on päässyt jopa deep cuteiksi luokiteltavia biisejä.

Kärkipäästäkin löytyy jotain yllättävää. Suomessa ja Ruotsissa täysin flopannut Lay All Your Love on Me komeilee kuudentena, hienoa. Top 10:ssä on myös pari muuta meillä huonosti tai ei ollenkaan tilastoitunutta, S.O.S. (#10) ja Take a Chance on Me (#5). Mamma Mian kolmossija ei yllätä, vaikka en sitä kummoisenakaan levytyksenä pidä. Gimme! Gimme! Gimme! on kakkonen ja Dancing Queen ykkönen.

Vuoden tulokas

Sunrise Avenue ylsi parhaimmillaan kahdesti kakkossijalle albumilistalla, eli Samu Haber on nyt ekalla soololevyllään ylempänä kuin koskaan ennen. Tosin Vain elämää -kuvioista ykkösyys on enemmän kuin tuttua – miehellä taitaa olla jopa sarjan paras ansioluettelo. Hän oli mukana kuutos- ja kymppikausilla, joiden molemmat albumikattaukset menivät listakärkeen, ja kymppikauden (2019) joululevykin nousi ykköseksi.

Haberin voi sanoa pohjustaneen sooloalbumiaan perusteellisemmin kuin ehkä kenenkään aiemmin, koska esimerkiksi radiolistan kakkoseksi soitetusta Hiljaisuus-hitistä on jo yli viisi vuotta. Koronallakin oli osuutensa aikatauluun – sen takia kaikkien piti kaksi ylimääräistä vuotta odotella jäähyväiskonsertteja ja teeskennellä, että Haber ja Sunrise Avenue olivat jotenkin olennaisesti kaksi eri asiaa.

Mielenkiintoista nähdä, kehdataanko 46-vuotias Haber nimetä ehdokkaaksi tulokas-Emma-sarjaan. Kahdeksan vuotta Nylon Beatissä hittejä laulanut Erin nimittäin kelpasi yksinään ehdolle, samoin Kemopetrolissa albumiykkössijaa juhlinut Laura Närhi. Sunrise Avenue voitti yhtyetulokassarjan vuonna 2006.

Ei sen enempää

Vuosi sitten ilmestyneen 1000 listan kirjan kaikki listat olivat Top 12 -mittaisia, ja sellaiset tehtiin myös kaikista Vain elämää -kausista hittipisteytysten pohjalta. Syksyn 2021 tuotantokauden tilanne oli tuolloin vielä kesken, mutta sen selvästi menestyneimmäksi esitykseksi osoittautui vahvoine radiosoittoineen Abreun, Evelinan ja Nelli Matulan Levoton tyttö.

Kaikilta muilta kausilta saatiin pistevertailulla vaivatta kokoon Top 12 paitsi surullisenkuuluisasta toisesta Espanjan-sessiosta keväällä 2018. Vain viisi esitystä keräsi minkäänlaisia pisteitä (silloin oli vielä latauslista), ja loput sijat piti poimia Spotifyn Top 200 -viikkolistan sijoituksista. Parhaiten striimasivat Arttu Wiskarin Tahdon olla sulle hellä (#25) ja Kasmirin Nelkytviis (#29) ensimmäiseltä Dannyn päivältä.

Koska hitit tuppaavat muutenkin valikoitumaan alkupään jaksoista, tämänsyksyinen saldo ei näytä hyvältä. Kolmen viikon aikana ei ole saatu yhtään Top 40 -viikkosijaa. Parhaaseen päivämerkintään 34 on yltänyt Erika Vikmanin Ihmisen ikävä toisen luo. Näyttää siltä, että jatkossa pistekynnyksen ylittämiseen tarvitaan jotain todella kohauttavaa. Radioreaktioita ei ole havaittu, mutta nehän tulevatkin hitaammin.

Listamusiikin sosiologisesta kauneudesta

Otsikko on lähtöisin Teoston ja Musiikkituottajien teettämästä tutkimuksesta. Siinä on jonkin verran kiinnostavaa numerotietoa eri ikäryhmien tottumuksista ja artistien tunnettuudesta, mutta myös toteamuksia, joiden seuraksi kaipaisi esimerkkejä tai perusteluja.

”Somevaikuttajia palkataan nostamaan hittejä ja uusia artisteja. Mikrovaikuttajien käyttö korostuu, jotta videoversiointi leviää.”
”Keskittyneen kuuntelun osuus on kääntynyt uudelleen nousuun.”
”Oppi: Jos haluat ymmärtää, mitä Suomessa syvimmiltään tapahtuu ja ajatellaan, seuraa mitä suosituimmissa hiteissä lauletaan.”

Tuo viimeinen on vähän ristiriidassa sen huomion kanssa, että uusien artistien ja listapopin asema yleisessä tietoisuudessa on heikentynyt.
”Noin 30 ikävuoden kohdalla menee melko jyrkkä raja listapoppiin suhtautumisen myönteisyydessä: suhtautuminen muuttuu ensin kielteisemmäksi ja 60 ikävuoden jälkeen hyvin etääntyneeksi.”
Kiinnostavaa, t. nimim. syntynyt 1962.

Etääntynyt papparainen hätkähti eniten sitä tietoa, että 78 prosenttia 13–18-vuotiaista on viimeisen viikon aikana kuunnellut musiikkia auton radiosoittimesta. Miksi noin moni 13–18-vuotias edes viettää aikaansa autossa, musiikkia tai ei? Mun normiviikkooni tuossa iässä sisältyi nolla sekuntia autossa, vaikka isäni oli autoharrastaja ja ajoi työkseenkin. Juu en tarvitse luentoa harrastuksiin kuljettamisesta.

Tiktokista puhutaan tutkimuksessa tietysti paljon. Se on ”osavaikuttajana siihen, että kesän listabiisien tyypillinen kesto lyhyempi kuin koskaan – usein noin 2 minuuttia 30 sekuntia”. Paljon konkreettisempi syy lyhenemiseen on kyllä Spotifyn tilitysmalli. Mitä lyhyempi biisi, sitä useammin kassa kilahtaa.

Oma lukunsa ovat raportin kelvottomat grafiikat. Kun pylväsdiagrammi pitenee, sen ei kuulu leventyä yhtä paljon. Kun tutkimuksen mukaan ulkomaisten rapparien vertailussa Eminem on 20 kertaa niin tunnettu kuin Post Malone, niin grafiikassa ero on 400-kertainen. Klikkaa suuremmaksi.

Lokakuun lapset

Sarjassa listataan kussakin kuussa syntyneiden sooloartistien suurimmat hitit Suomen listoilla vuosina 1960–2020 ja vertaillaan eri kuukausien satoa. Yksi hitti per artisti.

Aika legendaarisia yhden hitin ihmeitä on osunut lokakuulle: Pekka Himanka, Sam Brown ja George McCrae. Ja melkeinpä suomiperspektiivistä joukkoon kuuluisi Toni Braxton, jolla on sama syntymäpäivä kuin Brownilla.

1. Behm 26.10.1994 (Hei rakas 2019)    
2. Kim Lönnholm 4.10.1961 (Minä olen muistanut 1989)    
3. Joel Hallikainen 11.10.1961 (Kuurankukka 1992)    
4. Loreen 16.10.1983 (Euphoria 2012)    
5. Pyhimys 28.10.1981 (Muistuta mua 2019)    
6. George McCrae 19.10.1944 (Rock Your Baby 1974)    
7. Eminem 17.10.1972 (Lose Yourself 2003)    
8. Toni Braxton 7.10.1967 (Un-break My Heart 1997)    
9. Pekka Himanka 17.10.1943 (Kankaan kaunis Katriina 1976)
10. Sam Brown 7.10.1964 (Stop 1989)    
11. Katy Perry 25.10.1984 (Hot n Cold 2008)    
12. Eero Raittinen 6.10.1944 (Vanha holvikirkko 1968)    

Yhteensä 73919,34 – sijoitus 9/12