Dazzling Headline

Ensitietojen perusteella viime perjantain biisijulkaisuista parhaiten on striimannut Williamin Love Me. Uusimmalla singlelistalla debytoivat Tuulin Redflag ja T Swoopin ja Iben Allstar, jossa samplataan Edward Mayan vuoden 2010 jättihittiä Stereo Love. Nimistään huolimatta nuo kaikki kappaleet esitetään pääosin suomeksi.

Tuoreehkoja saman trendin edustajia ovat samana päivänä julkaistut Costin ja Lauri Haavin Partyboy ja Korelonin ja Iben Cityboy, joista ensimmäinen pärjäsi aluksi paremmin, mutta jälkimmäinen on roikkunut listalla pitempään. Varmaan liittyy yleiseen Ibe-kuumeen nousuun, joka elvytti myös alkuvuonna ilmestyneen Famousin Top 20:n tuntumaan. Joka totta kai toteuttaa samaa tyylilajia, ja on niitä muitakin.

Ilmiöstä tulee mieleen aika, jolloin euroviisuissa piti laulaa oman maan kielellä, mutta moni yritti ujuttaa sekaan kansainvälisempiäkin sanoja, mieluiten kappaleen nimeen. Niinpä meitäkin edustivat muun muassa Playboy, Reggae OK, La dolce vita ja Bye bye baby. Itävalta, saksankielinen maa, voitti vuonna 1966 saksankielisellä sävelmällä Merci, Chérie.

Edeltävästä voi kenties päätellä, että olen saanut valmiiksi aiemmin mainitsemani suuren viisumaavertailun. Alkava elokuu käynnistää tulostuksen niin moniosaisena, että kesäsarja muuttunee väkisinkin syksysarjaksi.

Pam pamista bam bamiin

Lisämateriaalia 2022-hittivuosilistaan. Oheisessa graafissa esitetään 50 menestyneimmän kappaleen pistejakaumat, harmaassa palkissa striimit ja keltaisessa radiosoitto. Lista on julkaistu myös suomenvuosilistat-sivustolla, jossa noiden elementtien prosenttiosuuksiksi kerrotaan 65/35.

Olen aiemmin väittänyt, että listan kärkipäässä radion osuus kasvaa mainitusta suhdeluvusta, koska isot radiohitit keräävät pisteitä kauemmin kuin striimihitit. Enää tuo ei selvästikään pidä paikkaansa, sillä Top 50:n yhteenlaskuissa radiopisteiden prosenttiosuus on vain runsaat 32. Ja kyllähän sen ilman vuosikatsaustakin huomaa, että striimihittien tilastokestävyys on kohentunut, vaikka pikavisiittejä myös yhä näkee.

Entistä useampi artisti, jolla ei ole toivoakaan päätyä tehorotaatioon, sinnittelee singlelistalla niin kauan, että ovi hittivuosilistan eliittiaitioihin aukeaa. Ykkösnimi on tietenkin Gettomasa, joka sai kaksi biisiä kärkikymmenikköön ilman ensimmäistäkään radiosoittopistettä.

 

Gammalrokin parhaat

Muuttokaaoksessa huomasin yllättäen omistavani 152-sivuisen Mauri Kunnas -kokoelman The best & the wörst of Nyrok City. Halusin hieman tarkentaa muistikuviani tästä vuonna 1975 Introssa aloittaneesta ja Suosikissa 1985 loppunsa kokeneesta sarjakuvasta. Muistikuvissa on aukkoja, koska en milloinkaan ollut Suosikin vakituinen lukija.

Pidin Kunnaksen estottomasta tyylistä, mutta en pitänyt sarjan vaikeuksista ajankohtaisuuden suhteen. Kun 1970-luvun lopulla markkinamme täyttyivät uusista rocknimistä, Nyrokin pääosia pitivät yhä Remu ja Hurriganes. Vihdoin mukaan löydetty hahmo pysyi kuvioissa, vaikka ei reaalimaailmassa enää kiinnostanut ketään, kuten Maukka Perusjätkä. Häntä luultavimmin oli hauska piirtää.

Nykyperspektiivistä hahmoviive ei ollut ihan niin pitkä kuin muinoin tuntui, ja monet (lehden) kohderyhmän kannalta yli-ikäisten tyyppien seikkailut olivat ehkä hauskimpia, kuten Frederikin ja Riki Sorsan kamppailu viisukarsinnoissa 1981. ”Tantsu Känsä”, jolla viitattiin erääseen Kunnaksen ikätoveriin, sai ilkeän mutta osuvan käsittelyn varsinaisen Karvapäägalleria-suosiokautensa jälkeen.

Känsä-sarjiksessa näyttäytyi myös ”Liisa Pullasorsa” eli hiljattain edesmennyt Liisa Tavi. Hänet tunnisti heti! Piirrosten näköisyys vaihteli kuten kaikilla karikatyristeillä, mutta onnistuneimmin tallentuivat ehkä Albert Järvisen, Pirkko Liinamaan, Paul Oxleyn ja Andy McCoyn olemukset.

Japanin jätti kesäterässä

Radio Monitorin viikkoraportin mukana tulee piirakkakaavio eri levy-yhtiöiden impact-osuuksista Top 100:ssa. Yleensä siitä ei ole paljon kerrottavaa, mutta alkukesällä kolmen suuren, Universalin, Warnerin ja Sonyn kilpailu oli tavallista tasaisempaa – kaikkien markkinaosuus alle neljän prosenttiyksikön sisällä, noin 27–31 %. Siitä Sony on nyt runsaassa kuukaudessa pudonnut 18 prosenttiin.

Tämänviikkoisen radiolistan korkein Sony-biisi 14:ntenä on Been Viimeisiä sanoja. Tuntumassa roikkuu Zara Larssonin Can’t Tame Her, joka nousi listalle jo helmikuussa ja kävi ylimmillään seitsemäntenä. Puolivuotias hitti yllätti etenemällä vasta eilen ensi kertaa pistesijalle (#39) singletilastossa. Kworbin mukaan se on julkaisustaan lähtien pysytellyt Spotifyn 80 striimatuimman joukossa.

Can’t Tame Her on matkinut taustabiittinsä The Weekndin giganttisesta iskusävelmästä Blinding Lights. Tuttuja elementtejä on myös jättiloikan radiolistan 36:nneksi ottaneessa Ressu Redfordin Sä olet syyssä. Sen kertosäe ”sä olet syy, wo-oo-o” on ihan samanlainen kuin Jennifer Lopezin vanhassa hitissä ”waiting for tonight, o-oo-o”.

Saha vinkui aikansa

Eilen brittimedia kertoi marraskuussa ensi-iltansa saavasta musikaalista I Should Be So Lucky, joka perustuu tuottaja/lauluntekijätrio Mike Stockin, Matt Aitkenin ja Pete Watermanin biiseihin. Tiedä sitten, onko tuo nimiyhdistelmä lainkaan tuttu 1970-luvun jälkeen syntyneille, mutta iäkkäämmät muistavat sen hyvin – hyvässä, pahassa tai sekä että.

Kolmikko sai aluksi mainetta hi-NRG-dancepiireissä, ja sen ekat listamerkinnät Suomessa olivat Divinen You Think You’re a Man ja Hazell Deanin Whatever I Do syksyllä 1984. DJ-ostoksia painottanut pienimyyntinen singlelistamme antoi heidän mellastaa 1980-luvun loppupuoliskolla lähes yhtä dominoivasti kuin Britanniassa.

Ekaksi brittiykköseksi nousi Dead or Aliven You Spin Me Round 1985 ja USA:n ykköseksi Bananaraman Venus 1986. Nuo olivat muiden sävellyksiä, mutta pian biisiliukuhihna alkoi pyöriä omille popparilöydöille, joista parhaiten menestyivät Mel & Kim, Rick Astley, Kylie Minogue ja Jason Donovan. Kukaan noista ei silti yltänyt Suomen albumilistan kärkeen, vaan sijoille 2–4.

Huippukausi kesti kolmisen vuotta, ja ainoana SAW-biisinä kestoklassikoksi on kasvanut Rick Astleyn Never Gonna Give You Up – sekin poikkeuksellisten vaiheiden jälkeen. Ohessa 1000 listan kirjan lauluntekijäosuuteen koottu Top 12. Noiden lisäksi syntyi isoja coverhittejä kuten Jason Donovanin Sealed with a Kiss ja Kylie Minoguen The Loco-motion.

1. Rick Astley: Never Gonna Give You Up •••• 1987
2. Mel & Kim: Respectable •••• 1987
3. Sinitta: Toy Boy ••• 1987
4. Jason Donovan: Too Many Broken Hearts ••• 1989
5. Kylie Minogue: I Should Be So Lucky ••• 1988
6. Samantha Fox: Nothing’s Gonna Stop Me Now ••• 1987
7. Kylie Minogue: Got to Be Certain ••• 1988
8. Mel & Kim: Showing Out •• 1987
9. Rick Astley: Whenever You Need Somebody •• 1987
10. Kylie Minogue: Hand on Your Heart •• 1989
11. Bananarama: Love Truth & Honesty •• 1988
12. Donna Summer: This Time I Know It’s for Real •• 1989

Suurimmat hitit Suomessa 2022

Tämä laskelma perustuu hittien keräämiin pisteisiin Top 40 -viikkosijoituksissa striimauksissa ja Radio Monitorin mittaamassa radiosoitossa. Myös muina kalenterivuosina kerätyt pisteet on huomioitu, kunhan suurin menestys on vuodelta 2022. Kappaleille on perinteisesti annettu pistemääriä kuvaava nappijono nimen perään.

Vaikka kotimaisten ja ulkomaisten hittien välinen suhde Top 100:ssa on pitkään ja perinteisesti ollut tasainen, nyt tuontimusiikki notkahti 34 edustukseen. Useimmin eli kuudesti listalla mainitaan Costi, mutta hänen paras sijansa on vain 45. JVG ja Sexmane nähdään viidesti.

1. Bess: RAM PAM PAM ••••••••
2. David Guetta & Bebe Rexha: I’M GOOD (BLUE) ••••••
3. Olli Halonen: POHJOLA ••••••
4. Gettomasa ft Van Hegen: SHAMPPANJADIEETILLÄ ••••••
5. JVG: AMATIMIES •••••
6. Harry Styles: AS IT WAS •••••
7. Ramses II: VILLIELÄIN •••••
8. Viivi ft Robin Packalen: IHANA KIPU ••••
9. Haloo Helsinki!: REIVILUOLA ••••
10. Gettomasa: VASTUSTAMATON ••••

11. Jaymes Young: INFINITY •••
12. Elton John & Dua Lipa: COLD HEART •••
13. Lost Frequencies & Calum Scott: WHERE ARE YOU NOW •••
14. Olli Halonen: SUOMEN KESÄ •••
15. Isac Elliot ft William & Cledos: 20MIN ••
16. Viivi: HYVÄUSKOINEN ••
17. T Swoop: MON AMI ••
18. Erin: ANNA MUN RAKASTAA ••
19. Roope Salminen & Koirat ft Kiki: SEN PITUINEN SE ••
20. Rosa Linn: SNAP ••

21. Tiësto & Ava Max: THE MOTTO ••
22. El Migu: ERILAINEN ••
23. Imagine Dragons with J.I.D: ENEMY ••
24. JVG: VAMOS ••
25. Ed Sheeran ft Ellinoora: 2STEP ••
26. Behm: ETHÄN TARKOITTANUT SITÄ ••
27. Evelina: SYDÄN SULAA ••
28. Pihlaja & Etta: BÄNDÄRI ••
29. Sexmane: CHILLAA VELI ••
30. Isac Elliot ft Sexmane: MAKSO MITÄ MAKSO ••

31. Vesala: PAHANILMANLINNUT ••
32. Tom Odell: ANOTHER LOVE ••
33. Portion Boys: ELÄMÄN ABC ••
34. Sam Smith ft Kim Petras: UNHOLY ••
35. Shrty: SUN TAKII ••
36. Turisti & Elastinen: TIPPA-T ••
37. Joe L ft William: KÄYTÖSTAPOI •
38. Blacflaco ft Etta: MY LOVE & HOMIE •
39. Kiki: 666 •
40. Gasellit ft Abreu: LAULU ILMAN SANOJA •

41. Arttu Wiskari: ELÄMÄN KOVA KOULU •
42. Lil Nas X: STAR WALKIN’ (League of Legends Worlds Anthem) •
43. Fabe: TÄHTI •
44. Lauri Tähkä: NUKKUVAT AAMUT •
45. Ahti ft Costi: YKSINKERTASTA •
46. Lavaredo: BLONDI •
47. JVG ft Ege Zulu & Costi: VERKKAREIS •
48. Sexmane: 40K •
49. Gettomasa: 500 HEVOSTA •
50. Camila Cabello ft Ed Sheeran: BAM BAM •

51. Younghearted: SUN NUMERO •
52. Bizi ft William: DRAAMA •
53. Pehmoaino: HALUUN TAKAS MUN PERHOSET •
54. Neon 2: PIENINÄ PALASINA •
55. The Rasmus: JEZEBEL •
56. Frans Harju: MINÄ SYDÄN SINÄ •
57. Måneskin: SUPERMODEL •
58. Willy William: TROMPETA •
59. Elley Duhé: MIDDLE OF THE NIGHT •
60. Nebi ft Gettomasa: KIMI •

61. Nebi: GODDAMN •
62. Ava Max: MILLION DOLLAR BABY •
63. Portion Boys & Teflon Brothers: NAUTIN ELÄMÄSTÄ •
64. Inna ft Sean Paul: UP •
65. Eminem: MOCKINGBIRD •
66. Bee: TEQUILAKAHVI •
67. Benson Boone: GHOST TOWN •
68. Davi ft Ardian Bujupi: RAKASTUNU GANGSTAA •
69. Joe L ft Costi: DEEP DOWN •
70. Fabe ft JVG: KOKO YÖ •

71. Adi L Hasla ft Costee: LEVOTTOMAT TUULET •
72. Ibe: ORANSSI •
73. JVG: VIIKONLOPPU •
74. One Republic: I AIN’T WORRIED •
75. Jambo ft Ville Galle: EI NABBAA •
76. The Neighbourhood: SOFTCORE •
77. Oliver Tree & Robin Schulz: MISS YOU •
78. Nicky Youre with Dazy: SUNROOF •
79. Pascal Letoublon ft Leony: FRIENDSHIPS (LOST MY LOVE) •
80. Purple Disco Machine: IN THE DARK •

81. MDS ft Sexmane & B.baby: NONSTOP
82. Costi ft Sexmane: MEIKÄ MATADORI
83. Costi ft Jami Faltin: MAGALUF
84. Ghost: MARY ON A CROSS
85. Evelina: KYYNELII
86. Taylor Swift: ANTI-HERO
87. Bebe Rexha: SABOTAGE
88. Lauri Tähkä: KAIKELLA ON TARKOITUS
89. Fabe: WYD
90. Lizzo: ABOUT DAMN TIME

91. Samu Haber: SÄ
92. Antti Tuisku ft Bess: GRINDR MAYHEM
93. Jack Harlow: FIRST CLASS
94. Imanbek & BYOR: BELLY DANCER
95. Coldplay & BTS: MY UNIVERSE
96. Benjamin: GAY
97. Abreu: KAIKKI PAITSI SYDÄN
98. Elastinen ft Johanna Kurkela: HETKEN TÄSSÄ KAIKES ON JÄRKEE
99. Costi: KANGASTUS
100. A1 x J1 ft Tion Wayne: NIGHT AWAY (DANCE)

Nimensä mukainen

Hiljattain oli puhetta striimilistakärjen harvinaisesta tasaisuudesta. Todennäköisemmin noita maalikameratilanteita näkee yleensä radiolistalla, mutta siellä on jo pitkään vallinnut toisenlainen meno. Ykköselle mitattiin tänään reilusti kaksinkertaiset impactit kolmoseen verrattuna, eli se noudattaa nimeään Ylivoimainen. Hieman vaikutelmaa laimentaa se, että kakkonen Cha cha cha on myös yhä vedossa. Klikkaa graafi isommaksi.

Takavuosina tilastossa nähtiin yli kymmenenkin miljoonan impacteja, mutta 2020-luvulla kärki on usein asettunut neljän ja viiden miljoonan väliin. Nyt Ylivoimaisella on 8,72 miljoonaa ja Cha cha challa 6,82 miljoonaa. Viikkosoittomääriksi kertyi 498 ja 457, eli pelkkien isojen asemien myllytyksellä ei moisiin ylletä.

Vertailuksi Roope Salmisen ja kumppaneiden Vituiks män saavutti kahdeksannen sijan vain 90 viikkosoitolla. Ne rekisteröitiin Suomipopilta ja Iskelmästä. Adam Lambertin Holding Out for a Hero tarvitsi 11. sijaan ainoastaan 78 ääneenpääsyä – niiden lähteet ovat Radio Nova ja Kiss.

Vuosikatsauksen aika

Yllätys: saan julkaistuksi 2022-hittivuosilistan viikon sisällä. Tilanne on vielä kesken, mutta kun Top 20 -radiolistalla yhä roikkuva Viivin ja Robin Packalenin Ihana kipu ohittaa yhteispisteineen kohta yhden biisin, sen nousu tyrehtyy. Seuraava ohitettava on liian kaukana edellä, ja radiopistesarakekin alkaa tulla täyteen.

Tietysti radiosoitossa tapahtuu aina outoja elpymisiä, joiden ansiosta listaa voi joutua paikkailemaan. Uusimmalla listalla esimerkiksi Lauri Tähkän viimesyksyinen Elämänlangat palasi pistesijoille puolen vuoden tauolta, mutta sen saldo on niin matala, että vuositilaston Top 100 saanee olla rauhassa. Eikä tarvita paljon, että se siirtyisi 2023-hitiksi.

2022- ja 2023-tulostuksissa on nähtävissä selvä ero. Paras niistä biiseistä, joilla ei ole yhtään Top 40 -striimipisteitä vaan pelkkää radiomenestystä, on sijoittumassa 2022-listalla vasta sijalle 54. Tänä vuonna on liikkeellä monta levytystä, joilla on potentiaalia 30:n tai jopa 20:n joukkoon – sekä ulko- että kotimaisia.

Tasatahdissa

Kun on hiljaista, listaviehätys löytyy pienistä eroista. Eritoten siitä, kuinka poikkeuksellisen tasaisesti neljä jo tutuksi käynyttä biisiä ovat mitelleet Spotifyn päivälistan ykköspaikasta sijoituksiaan vaihdellen: vanhuusjärjestyksessä Käärijän Cha cha cha, Shrty ft Joalinin Pariisin kevät, Iben Blondina ja Gettomasan Jälkeekään.

Neljänä peräkkäisenä arkipäivänä tuon kvartetin striimit ovat osuneet näin suppeaan haarukkaan, torstaina jopa saman tuhatluvun sisälle:
maanantai 71.449 – 72.639
tiistai 70.193 – 71.517
keskiviikko 72.864 – 74.340
torstai 74.007 – 74.830
Perjantaina Cha cha cha otti taas eroa muihin kuten yleensäkin viikonloppuisin, minkä ansiosta se vetää pisimpiä korsia singleviikkolistalta.

Jokainen neljästä on nähty päivälistan kärjessä, mutta vaikka Pariisin kevät ja Blondina ovat keränneet viikkotasolla miljoonasaldoja, niillä ei ole singletilaston ykkössijaa. Aina joko Jälkeekään tai Cha cha cha on jäänyt edelle. Seuraavan viikkolistan yläpäähän on tarjolla paljon uutuuksia, mutta nelikkomme ohittaminen voi osoittautua vaikeaksi.

Douze points + 10%

Lisää sadepäiviä, lisää viisuhistorian asemointia. Ensimmäiseksi voittajakseen Ding-a-dongin (1975) saanutta, legendan kiinteäksi osaksi kasvanutta 12 points -arviointijärjestelmää on helppo suhteuttaa. Jos 17 maan kisassa jaetaan 15 prosenttia vähemmän pisteitä kuin 20 maan kisassa, niin sen tulokset saavat 15 prosentin kompensaation, eikö niin? No… ei.

Kukin maa jakaa pisteitä kymmenelle parhaaksi arvioimalleen esitykselle. Jos tarjokkaita on 15, niistä 2/3 saa pisteitä ja 1/3 jää ilman. Mutta jos tarjokkaita on 25, niistä vain 2/5 saa pisteitä ja 3/5 jää ilman, siis 60 prosenttia. Eli mitä enemmän maita, sitä vaikeampaa on saavuttaa edes yksi piste. Onko tämän kompensoimiseksi jotain laskukaavaa?

Koska projektin ensisijainen tarkoitus on vertailla hyvin menestyneiden viisujen pistemääriä, otin joka kisasta Top 12 -sijoitukset ja tutkin graafien avulla, kuinka paljon osanottajamaiden määrän kasvu keskimäärin vaikuttaa niille kertyviin pisteisiin. Päädyin tulokseen, että edellämainitun 15 prosentin kompensaation sijasta noin kymmenen prosenttia riittää.

Toinen testaus tarvittiin, kun semifinaalien lisäämisen jälkeen äänestävien maiden ja finaalin kilpailijamaiden määrät poikkesivat toisistaan. Sen sijaan uusimmasta käänteestä, jossa jury- ja puhelinäänet ilmoitetaan erikseen ja saldo tuplaantuu, en keksinyt mitään venkoiltavaa: pisteet puolitetaan ja siinä se.

Kun laskelmat valmistuvat, niiden pohjalta saadaan pätevä järjestys eri maiden menestykselle euroviisujen koko historian aikana (miinus 1956). Varautukaa juttusarjaan. Yksittäisten biisien vertailuun jää väkisinkin muutama vanha haamutulos, suhtaudutaan niihin vaikka samalla tavoin kuin doping-DDR:ään.

Ykkösillä ykköseksi

Hiljattain raportoimani hanke, jossa yritetään indeksoida euroviisujen 67-vuotisessa historiassa kertyneet pisteet keskenään vertailukelpoisiksi, edistyi taas hiukan sadepäivien aikana. Edistyi tai mutkistui, kuinka vain.

Kaikille tuttua 12 points -järjestelmää ennen yleisin laskentatapa oli käytössä kymmenen kertaa – erikoisuutena se, että siihen palattiin hylkäämisen jälkeen kahdesti uudelleen, viimeksi Abba-vuonna 1974. Siinä jokaisella osallistujamaalla oli kymmenen tuomaria, jotka antoivat yhden pisteen suosikkikappaleelleen ja vain sille. Esimerkiksi 16 maan kisassa jaettiin yhteensä 160 pistettä.

Monet sillä aikaansaaduista lopputuloksista ovat samanhenkisiä kuin myöhemmät: voittaja erottui sopivasti ja pari onnetonta jäi nollille. Mutta potentiaalia oli muuhunkin. Nykymenossahan on mahdollista saada kokoon vain noin 20 prosenttia kaikista pisteistä, vaikka saisi jokaiselta maalta 12, mutta tuolloin olisi voinut rohmuta 160 pisteestä 150.

Näin ei sentään käynyt, mutta muutaman voittajan dominanssi oli nyky-yrittäjille mahdoton, yli kaksinkertainen potti kakkoseen nähden. Pari kertaa kävi niin, että maa antoi yhdelle maalle yhdeksän pistettä ja kaikille muille yhteensä yhden: Tanska Ranskalle vuonna 1958 ja Belgia Irlannille vuonna 1970.

Ensimmäisestä kilpailusta 1956 ei tiedetä kuin voittaja, mutta kaikkien seuraavien pisteet ja niiden synty kerrotaan kai parhaiten eurovisionworld.comissa.