Lokakuun Top 30

Lokakuussa Listablogin Facebook-sivulla listattiin toiseksi menestyneimpiä versioita, siis hittejä joista joku muu teki vielä isomman hitin.

1. Fugees: KILLING ME SOFTLY (1996)
2. Nightwish: OVER THE HILLS AND FAR AWAY (2001)
3. Rihanna featuring Jay-Z: UMBRELLA (2007)
4. Bananarama: VENUS (1986)
5. Lenne & The Lee Kings: STOP THE MUSIC (1965)
6. Brian Hyland: SEALED WITH A KISS (1962)
7. The Baseballs: HOT N COLD (2010)
8. Lipps Inc: FUNKYTOWN (1980)
9. Kylie Minogue: THE LOCO-MOTION (1988)
10. Bananarama & Lananeeneenoonoo: HELP (1989)

11. Roger Whittaker: MAMY BLUE (1972)
12. Labelle: LADY MARMALADE (1975)
13. Drömhus: VILL HA DIG (1998)
14. Sound Of R.E.L.S.: RAISING MY FAMILY (1995)
15. Santa Esmeralda: THE HOUSE OF THE RISING SUN (1978)
16. Katri Helena: KATUPOIKIEN LAULU (1967)
17. Neloset: VIHREÄT NIITYT (1961)
18. Satu Pentikäinen: MENOLIPPU (1979)
19. The Beatles: LET IT BE (1970)
20. Take That: HOW DEEP IS YOUR LOVE (1996)

21. Tapani Kansa: RAKKAUSTARINA (1971)
22. Idols-finalistit 2007: POP-MUSIIKKIA (2007)
23. Denigrate: MOMBASA (2002)
24. Pandora: ONE OF US (1995)
25. Alien Ant Farm: SMOOTH CRIMINAL (2001)
26. Jari Sillanpää: UNTA EN SAA (2001)
27. Paula Vesala: SORI (2014)
28. Elvis Presley: VIVA LAS VEGAS (1964)
29. Kontra: AJA HILJAA ISI (1978)
30. Tehosekoitin: HETKEN TIE ON KEVYT (2002)

Marraskuun Top 30:n teemana ovat ilmansuuntahitit, siis laulut joiden nimissä mennään pohjoiseen, itään, etelään tai länteen. Väli-ilmansuunnatkin kelpaisivat, mutta tarjonta on ollut kovin vähäistä. Vain yksi versio per biisi.

Veteraanien syyshuuto

Vaikka Tuure Kilpeläinen on kerännyt 2010-luvulla neljällä Top 10 -albumilla yhteensä 98 listaviikkoa, niin vasta viidennellä tuli ensimmäinen ykkössija. Edelliseltä levyltä ei irronnut hittejä, mutta alkukesällä julkaistu Autiosaari on sinnikkäästi kerännyt sijoja eri tilastoista. Se jopa ylitti suoratoistolla kultarajan käymättä koskaan striimauslistalla 31. sijaa ylempänä, mikä aika hyvin kuvastaa sitä, miten surrealistisen inflaation ”kultalevy” on noilla markkinoilla kokenut.

Kilpeläinen joutui päihittämään tukun kovia ja kokeneita nimiä paikkansa eteen, sillä kärkikymmenikköön ujuttautui seitsemän uutuutta. Kokemusta edustavat etenkin Vesa-Matti Loiri (#4), Leonard Cohen (#7) ja Pate Mustajärvi (#9). Amaranthe kohensi parastaan pykälällä debytoituaan kolmantena, ja huolestuttavat lähtökohdat huomioiden Lady Gagan viitossijakin tuntuu plussalta. Korn (#8) pääsi ylemmäs kuin kolmella edellisellä albumillaan.

Ja uutuuksia aina vain: Paula Koivuniemen duettolevy 11:ntenä, vokalistinsa Tähdet tähdet -pestiä hyödyntävä Neljänsuora-kokoelma 14:ntenä ja Mariska 19:ntenä. Kahdella edellisellä albumillaan kakkoseksi yltänyt Michael Bublé on vasta sijalla 32. Koivuniemi on jäänyt neljästi albumilistan 11:nneksi, mutta Top 10 -sijoituksiakin on kertynyt kahdeksan. Jostain syystä viikon viipeellä mukaan tullut Mustajärvi-boksi toi esittäjälleen kymmenennen sellaisen, siis soolona. Popeda mukaanlukien summa on 29 – siinä jää Loirikin kirkkaasti jalkoihin.

Tutuilla nimillä tutuksi

Moni kestomenestyjä on viime aikoina saanut kokea suosion ailahtelevuuden, mutta tuota pikaa 49 vuotta täyttävä David Guetta onnistuu todistamaan relevanssinsa kerta kerran jälkeen. Cedric Gervaisin ja Chris Willisin kanssa tehty Would I Lie to You on latauslistan kärkikympissä, nousi tänään radiolistan 41:nneksi ja kuplii myös Top 50 -striimattujen tuntumassa. Se on Suomessa 29. listahitti, jonka yhdeksi esittäjäksi on merkitty David Guetta.

Eikä siinä ole mitään poikkeuksellista, että kappaleen nimi on tuttu aikaisemmasta, tässä tapauksessa Eurythmicsin ja/tai Charles & Eddien hitistä. Mies on tilastoitunut viiden vuoden sisällä muun muassa esityksillä Hey Mama (kuten The Black Eyed Peas), She Wolf (kuten Shakira), Sun Goes Down (kuten Level 42) ja Without You (kuten aika moni). Sen sijaan kun hän versioi Cherin kappaletta Bang Bang, sen nimeksi vaihtui Shot Me Down.

Yhdessä viime kevään musavisassa kysyttiin, mikä biisinnimi yhdistää Guettaa, Michael Jacksonia ja U2:ta. Koska en uukakkosta välitäkään tuntea järin hyvin, jouduin arpomaan kahden välillä – Guettan viimeaikaisiin hitteihinhän kuuluvat myös Bad ja Dangerous. Valitsin väärän vaihtoehdon sillä perusteella, että Dangerous on muutoinkin yleinen nimivalinta eli todennäköisemmin oikein. Höh.

Tähti lännestä, aihe idästä

Viikonloppuna Suomessa käväisseen Robbie Williamsin paluusingle Party Like a Russian floppasi suorastaan dramaattisesti jäätyään brittilistan sijalle 68. Niinpä pihalle pistettiin pikapikaa sovinnaisempi single Love My Life tulevaa albumia pönkittämään. Party pistäytyi meidän latauslistamme 25:ntenä, mutta The Heavy Entertainment Show’lla on taatusti kivikkoisempi mäki kiivettävänään Suomen kuin Britannian albumilistalla.

Eikä tuo nimen teemakaan tuo persoonallisuuspisteitä. Tarkkaan ottaen Suomen listahistoriassa Venäjään/Neuvostoliittoon liittyvät biisinnimet ovat tuottaneet isompia hittejä kuin Britanniaan liittyvät, vaikka itänaapurin artistit ani harvoin tilastoihimme eksyvätkin. Ja asiaa ovat edistäneet isot maailmantähdet: The Beatlesin Back in the USSR, Rihannan ja/tai Tungevaag & Raabanin Russian Roulette, Michael Jacksonin Stranger in Moscow, Zarah Leanderin Die Rose von Nowgorod, Dschinghis Khanin Moskau…

Kotimaisia toki myös riittää, seassa yksi joka tuo mieleen Martti Ahtisaaren Nobel-statussekaannuksen – hänet kun Viipurissa syntyneenä oli määritelty venäläiseksi. Juha Vainion isoimpia hittejä oli Sellainen ol’ Viipuri, Top 10 -single vuodelta 1965. Tuolloin Viipuri kuului Neuvostoliittoon ja sittemmin Venäjään, mutta laulu kertoo ajasta, jolloin se oli osa Suomea. Lasketaanko se Venäjä-teemaisten hittien joukkoon?

Puun takaa ei löydy ketään

En tiedä onko syy itsessä vai ympäristössä, mutta tunnen saavani albumijulkaisuista ja niiden ajankohdista huonommin tietoa kuin ennen. Nytkin tiesin kyllä, että Pauli Hanhiniemeltä on tullut/tulossa kirja ja Kotiteollisuudelta elokuva, mutta tämän viikon albumitilastoon en kumpaakaan tajunnut odottaa. Siellä he silti ovat, melko tutuilla paikoilla, Kotiteollisuus korkeimpana uutuutena hopeakorokkeella ja Hanhiniemi 11:ntenä.

Kolme vuotta sitten nelossijallaan yllättänyt DJ Polarsoul debytoi nyt seitsemäntenä, ja Vesterinen yhtyeineen kuittasi jo kolmatta kertaa albumillaan sijan 12. Maco Oeyn (#15) tilastokäyrä on nousussa, Kings of Leonin (#22) tasaisessa laskussa. Bändi jaksoi silti yhä brittilistan kärkeen perässään Phil Collinsin singlekooste. Meillä kokoelmiin suhtaudutaan selvästi kylmäkiskoisemmin, mistä kertoo Anna Puun suorastaan viheliäinen 50. sija levyllä Melankolian riemut – parhaat 2009–2015.

Puunhan piti olla nosteessa, ja tavallaan hän onkin, sillä kauden ensimmäinen Vain elämää -annos ilmestyi kolmossijalle. Tänä vuonna annostelussa noudatettiin esittämisjärjestystä niin, että Hectorin jakso puolitettiin kahteen julkaisuun. Hänen päivästään poimittiin ykkösosaan ne esittäjät (Lauri Tähkä, Chisu, Mikael Gabriel), joilta oman päivänsä takia oli kuultu yksi biisi vähemmän kuin muilta – nokkelaa. Toinen osa tulee ensi perjantaina, Anna Puun päivänä, eli viimeiset versiot lienevät siis myynnissä jo ennen tv-esitystään.

"Singlelista" odottaa tilaisuuttaan

Muun muassa täällä blogissa on kyselty, mitä järkeä on julkaista ja pitää yllä erillistä singlelista-nimistä tilastoa striimauslistan ja latauslistan ohella. Vastasin, ettei ole järkeä, mutta toisaalta ymmärrän tilanteeseen johtaneet kuviot. Suomihan ei ole mikään listakulttuurin ihmemaa, yhtenä kantona kaskessa on liiallinen formaattikeskeisyys.

Kun listoja katsotaan liian suppeasti, esimerkiksi pelkkänä markkinointivälineenä, pelkkänä musiikinkulutusoppaana tai pelkkänä länsimaisen rappion ilmentymänä, jää havaitsematta niin paljon hienoja asioita, että helposti erehtyy korvaamaan ne niinkin triviaalilla asialla kuin itse listan ”trendikkyys”. Luulemaan, että keskittyminen kulutuksen uusimpiin teknisiin muotoihin tekisi listasta kiinnostavamman.

Kun cd:t muinoin tulivat lp:n ja c-kasetin rinnalle, vähän aikaa yritettiin koota niille omaa myyntilistaa. Kun latausmyynti tuli, perustettiin Latauslista, joka jatkoi elämäänsä senkin jälkeen kun lataukset huomioitiin myös singlelistalla. Kun cd-singlemarkkinat kuivahtivat, striimit tulivat ja Itunes kieltäytyi olemasta samalla listalla Spotifyn kanssa, kaiken myynnin olisi voinut keskittää Latauslistalle. Paitsi ettei voinut, koska Latauslista on Latauslista.

Nyt latausmarkkinat kuivahtavat, ja sama kuvio toistuu striimien kanssa. Meillä on Striimatuimmat-lista, koska striimit ovat ”tätä päivää”, ja sitähän ei jakseta miettiä, ovatko ne myös huomista päivää. Tänään tuo lista on loistava, paras mitä Suomessa ikinä on ollut, mutta voimmeko edes yrittää arvata, kuinka relevantti se on vaikkapa vain kymmenen vuoden kuluttua?

Olisiko tässä hyvä perustelu sille, että ”singlelistan” annetaan jatkaa elämäänsä listaperheen muotopuolena nysänä, jonka olemusta ei edes haluta selittää uteliaille? Että tulevaisuudessa koittaa jälleen toisenlaisen, ehkä monimuotoisemman kulutuksen aika, ja tätä monimuotoisuutta pystytään nykyistä luontevammin raportoimaan juuri singlelista-nimikkeen alla?

Rauta on ylikuumaa

Viiden Vain elämää -jakson jälkeen Mikael Gabrielin dominanssi Spotifyn päivälistoilla on ennennäkemätön. Ykkösenä Hector-versio Lumi teki enkelin eteiseen, kakkosena Suvi Teräsniska -versio Tyhjässä huoneessa ja neljäntenä Lauri Tähkä -versio Pauhaava sydän. Ja mikäs sinne väliin kolmoseksi mahtuisi ellei Lauri Tähkän näkemys Mikael Gabrielin omasta kappaleesta Kipua.

Yhteensä 50 kuunnelluimman joukosta löytyy 18 Vain elämää -levytystä. Kun päälle lasketaan Sannin albumiraitojen joukkoinvaasio, lista lilluu melkoisessa poikkeustilassa – muu musiikki saa yksinkertaisesti vähemmän tilaa ja huomiota kuin normaaliolosuhteissa. Menestymään tottuneidenkin esiintyjien biisit lähtevät nopeammin laskuun, harva kestää kärkipäässä neljää–viittä viikkoa. Saa nähdä, kestääkö edes Mikael Gabriel. Pauhaava sydän on syksyn kovin hitti, mutta jopa sillä saattaa jäädä korkea vuosilistasija haaveeksi. Alkuvuoden rytmi oli toisenlainen.

Ilman poikkeustilaakin kotimaan hittimarkkinat vaikuttavat ylikuumentuneilta. Halutaan seurata Sannin, Antti Tuiskun ja JVG:n esimerkkiä eikä uskalleta pitää taukoa. Ne harvat biisit, joita kuunnellaan kymmenenkin viikon jälkeen listasijan veroisesti, ovat mielenkiintoista kyllä ulkomaisia: Let Me Love You, Closer, Cold Water… Tuontimusa onnistuu paremmin kiinnostamaan sekä striimaajia että radioita, kotimainen usein vain jompaakumpaa.

Paljon patuja

Ei kai Sonata Arcticalla nykyisten kulutuspainotusten aikaan ollut mahdollisuuksia Sannia vastaan albumilistalla, mutta The Ninth Hour (#2) on nyt joka tapauksessa yhtyeen kahdeksas Top 3 -albumi. Ensimmäinen niistä julkaistiin 15 vuotta sitten. Fyysisten sinkkujen aikaan myös singlelistalta kerättiin huippusijoja ja vielä edellisen albumin allakin käytiin latauslistalla, mutta tätä nykyä sillä rintamalla on hiljaista.

Green Dayn vastaanotosta oli ristiriitaiset odotukset, sillä viimeksihän (2012) bändi lykkäsi kuukauden välein kolme pitkäsoittoa, joista viimeisestä jaksettiin innostua enää sijan 41 edestä. Nyt Revolution Radio (#5) palautti trion kuudetta kertaa kärkiviisikkoon. Ruotsalainen Meshuggah tapaa niin ikään ilmaantua neljän vuoden välein, ja tämänkertainen 11. sija jäi neljä pykälää yhtyeen parhaasta. Vaikka ekasta singlehitistä on jo yhdeksän vuotta, One Republic (#27) on vasta ensimmäistä kertaa Suomen albumitilastossa.

Vaikka Edu Kettunen (#18) jäikin parin edellisen levynsä saavutuksista, pitää vähän kehaista hänen uransa kestoa – listadebyytistä (Broadcastin Pacific) kun tulee kuluneeksi jo 36 vuotta. Hän on päässyt kärkikymmenikköön sekä soolona että kahden yhtyeen riveissä, ja lista-albumeita on yhteensä 15 – siitäkin huolimatta, että kultaa myynyt sooloesikoinen Lentäjän poika (1986) jäi mystisesti ilmestymättä tilastoihin.

Vanha Sanni voittaa pussillisen uusia

Viime toukokuussa raportoin, että taas yhdeltä Juha Tapio -albumilta oli lohjennut kolmas Top 20 -radiohitti. Tuo albumi Sinun vuorosi loistaa putosi listalta tuolla samalla viikolla eikä ole palannut takaisin, mutta kyseessä ollut kappale Jotain niin oikeaa nousi tänään – yli viisi kuukautta myöhemmin! – ensi kertaa radiolistan ykköseksi.

Radiot kulkevat niin ikään omaa polkuaan Sannin kohdalla. Kun uusi albumi tuli jakeluun ja sen kappaleet tekivät joukkoryntäyksen striimilistoille, näyttää siltä, että musiikkipäälliköt eivät löytäneet seasta mitään mieleistään – ja tarttuivat uudelleen vanhaan Vahinko-sinkkuun, joka oli huippukautensa jälkeen valahtanut jo sijalle 106. Tänään se säntäsi takaisin neljänneksi. Tuoreempi albumimaistiainen Oo se kun oot majailee vasta 69:ntenä.

Radioissa on vihdoin saatu tehdyksi päätöksiä Vain elämää -ryöpyn suhteen. Tuloksia: Chisun Polte harppasi 11:nneksi, Mikael Gabrielin Pauhaava sydän 25:nneksi ja Lauri Tähkän Kipua sijalle 42. Visainen pähkinä lienee myös Kaija Koon ja Cheekin duetto Nää yöt ei anna armoo, sillä Kaijan edeltäjä Siniset tikkaat oli viime viikkoon asti radiotilaston ykkönen, kun taas Cheekin All Good Everything jäi ulos Top 40:stä. Uutuuden eka listasija on kompromissimainen 38.

Mitä täytebiiseillä täytetään?

Albumilistalta putosi sunnuntaina 16 levyä, joiden seassa oli aika vastakohtaista ennätysainesta. Nick Caven Skeleton Tree jatkoi jyrkkää alamäkeään ja on nyt ainoa ykköseksi yltänyt äänite, jolle kertyi vain kolme listaviikkoa. Aikoinaan Gebardi XXL:n Sisäinen eläin putosi tilastosta jo kahden viikon jälkeen, mutta se palasi vielä kahdeksi viikoksi.

Kuben Purppura puolestaan jätti Top 50:n oltuaan mukana 25 viikkoa, joista yhtenäkään se ei mahtunut 30 parhaan joukkoon! Tuon ilmiön takana on oltava tasainen striimikannatus, ja koska Kubella ei ole erityisiä singlehittejä, halusin katsoa Spotifysta Purppuran jokaisen raidan kuuntelumäärät. Voisiko listasijojen takaa löytyä ihan oikeaa albumikuuntelua, levy alusta loppuun?

Ööö, näköjään ei. Levyllä on useita suosikkikappaleita, mutta tasaisin välein (klikkaa oheinen graafi isommaksi) myös ilmeisiä hylkiöitä, joita ei päästetä ääneen edes taukoviihteenä. Oletan että nuo suosituimmat keräävät saldonsa paljolti soittolistojen kautta, mikä entisestään kyseenalaistaa albumikonseptin olemusta striimiympäristössä. Se on vain tapa tuoda tavaraa tarjolle.

Tosin Purppurankin kulutus näyttää melko tasaiselta, kun vertailuun otetaan suunnilleen yhtä kauan listalla ollut hittiorientoituneempi albumi, Roope Salmisen Madafakin levy. Kun Kuben kuunnelluimman ja vähiten kuunnellun ero on kymmenkertainen, Salmisella se on satakertainen! Kolme vähiten huomiota saanutta biisiä jäävät vielä pienempiin lukemiin kuin Purppura-hylkiöt, vaikka kokonaispotti on paljon suurempi. Madafakin darran osuus koko ”albumimenestyksestä” on nelisenkymmentä prosenttia.

Kyllähän fyysisten levyjen kulta-aikanakin albumeita ostettiin yhden tai kahden hitin takia, mutta kuunneltiinko niitä yhtä valikoivasti? Ei voi tietää, mutta en usko.

Kaunis kiittää

Suvi Teräsniska on julkaissut 2010-luvulla seitsemän Top 10 -albumia, joista uusi Sinä olet kaunis eteni kolmantena ykköseksi. Striimimarkkinoilla sen sisältö on jäänyt samaan aikaan ilmestyneiden Vain elämää -versioiden varjoon, mutta radiolistalla sen kesällä tullut maistiainen Elämäni miehiä ylitti lopulta tällä viikolla Top 20 -kynnyksen. Tuon kynnyksen ylittäneitä hittejä artistilla on nyt yhteensä yksitoista.

Teräsniskan paalupaikka ei ollut ennalta mikään selviö, sillä vastassa olivat kahdesti kärkeen jyrännyt Opeth (#3) ja peräti viisi ykkössijaa kerännyt Poets of The Fall (#2). Poeetithan aloittivat uransa neljällä peräkkäisellä ykkösellä ja palasivat lievästä notkahduksesta kultakantaan toissavuonna. Ja onpa Jarkko Martikaisellakin (#6) ykkösiä vanhan bändinsä kanssa. YUP:n jälkeen on käyty mm. kakkosena, kolmosena ja nelosena.

Bon Iver palasi viiden vuoden tauolta ja kohensi parhaan tuloksensa 19:nneksi – Ruotsissa mentiin kakkoseksi asti. Hollantilainen Epica (#26) sivusi omaa ennätystään. Mikael Gabrielin vanhat albumit ovat elpyneet sijoille 20 ja 24, ja Top 50:stä löytyy yhdeksän re-entryä, mikä ei ole vilkkaalle levysesongille tyypillistä. Olisin ottanut niiden tilalle vaikka brittineloseksi ja Ruotsissakin 19:nneksi kiivenneen Van Morrisonin.

Kolme erilaista hittitotuutta

Vaikka olen parissa viimeaikaisessa postauksessa puhunut striimi- ja radiomarkkinoiden erkaantumisesta, niin pakko palata asiaan. Tämän viikon radiosoiton ja striimausten Top 40 -listoissa on yhteensä 33 kotimaista levytystä, hyvä. Mutta mikään noista 33:sta ei ole mukana sekä että, vaan vain jommassakummassa. Aika dramaattista suorastaan.

Tilanne on osittain tilapäinen, koska Vain elämää -biisien nopeutunut julkaisupolitiikka näyttää hämmentävän radioita. Ne ovat aiemminkin poimineet ohjelman tuotoksia rotaatioonsa tiukalla seulalla, mutta eivät näin tiukalla. Eikä kyse ole siitä, että radio vain reagoisi hitaammin kuin striimaajat: esimerkiksi Arttu Wiskarin Kuningaslohi (#8) ja Irinan Parane parane (#17) otettiin monella asemalla saman tien soittoon. (Kumpikaan ei ole nyt Spotifyn päivälistalla sadan kuunnelluimman joukossa.)

Vaikka latauslista on pahasti jäämässä kahden muun varjoon, silläkin on osansa hajaannuksessa – siinä kuuluu kiihkeiden fanien ääni. Tämän viikon ykköseksi säntäsi One Directionin jäsenen Niall Horanin soolosinkku This Town, kuten niin monet 1D:nkin muualla huomiotta jääneet biisit. Yhtyeellä on Suomessa 23 latauslistamerkintää, mutta vain muutama striimeistä tai radiosta.

Erkanema on johtanut siihen, että tältä vuodelta arkistooni kertyy todennäköisesti enemmän ”listahittejä” kuin miltään aikaisemmalta, ja isoja hittejä vastaavasti vähemmän. Tulevan hittivuosilistan yllättävyyttä lisää se, että radiolistan kärkipäähän jumitutaan tätä nykyä paljon pitemmäksi aikaa kuin striimeissä – maaliskuusta asti soineet Juha Tapion Jotain niin oikeaa ja Ellinooran Leijonakuningas komeilevat yhä sijoilla kaksi ja neljä.

Sitä siellä silloin

Sain hiljattain haltuuni yhtä vaille täyden eli 65 kappaleen setin Mitä missä milloin -kirjoja. Niissähän on aina myös kevyen musiikin katsaus, jota olen itsekin joskus listatiedoilla avustanut ja jonka kautta sain Otavalta kirjankustannussopimuksen.

”Aina” tarkoittaa vuodesta 1956 lähtien, sillä vaikka ekoihinkin osiin (1951–55) sisältyi muun muassa seikkaperäinen muoti- ja kauneusosio missikisoineen, niin iskelmäkulttuurille ei ollut tilaa. Ensimmäisiä palstoja kokosivat listalaadinnan pioneerit Paavo Einiö ja Harry Aaltonen, mutta varsinaisia myyntitilastoja niissä ei julkaistu – ennen kuin Aaltonen teki comebackin vuosien 1976–77 kirjoihin. Ilpo Hakasalo sai mahtumaan vuosien 1978–79 opuksiin kuukausittaisten lp- ja singlekärkikymppien seuraksi jukebox-hititkin.

Hakasalon aikaan katsauksen sivumäärä oli ennätyssuuri 14, joka leikattiin kuuteen vuonna 1980 – siinä menivät listat. Tosin Tapani Ripatti sai ujutetuksi 1983-kirjaan kuukausittaiset Top 2 (!) -tilastot. Palstan painopiste vaihteli toimittajan mukaan. Anekdoottina vaikkapa se, että jaksoa syksy82–kesä83 luodanneessa 1984-kirjassa ei mainittu lainkaan Michael Jacksonin Thrilleriä, ja seuraavassakin osassa vain kultalevyluettelon osana.

Viime vuosina palsta on vakiintunut kahdeksansivuiseksi, mutta nykyisinhän popkulttuuri höystää kirjan muitakin aihealueita. 67. osa ilmestyy kai lähipäivinä tai ainakin -viikkoina.

Kuuntelu kasvaa korkoa

Tänään media on copypeistannut tiedotetta, jonka mukaan Sannin tuleva kolmas albumi ”myi platinaa” ennen ilmestymistään. Suomennettuna tuo tarkoittaa, että albumi sisältää useita aiemmin julkaistuja kappaleita, joita on ehditty kuukausien saatossa kuunnella suoratoistopalveluissa niin monta kertaa, että kun kerrat lasketaan yhteen, saadaan summa jolla on sovittu olevan jotain tekemistä albumin menestyksen kanssa.

Tiedote ajoitettiin oikeaoppisesti kolmen päivän päähän julkaisusta, mutta tätä protokollaa on joku uskaltanut rikkoa: Evelinan esikoisalbumin (27.10.) platinastatuksesta kerrottin yli kuukausi (!) etukäteen! Mikäs on kertoessa, kun ennakoivia striimejä on laskettu jo viime vuoden Honey-hitistä asti. Ehkäpä pottiin sisältyy myös jokin oletusarvo uuden Ei filtterii -sinkun kuunteluille. Vanha knoppi musiikkibisneksessä: ”Ei se raja vielä ole rikki, mutta tiedottamalla se menee.”

Hehkulause ”Tähän ei ole vielä kukaan muu suomalainen artisti yltänyt ennen Evelinaa” tarkoittanee, että nykylaskentasysteemillä kukaan muu ei ole pystynyt haalimaan tulevan esikoisalbuminsa maistiaisille platinakuunteluita. Mutta takavuosien jallitusmekanismissa, jossa arvometalleja jaettiin levykauppojen tilausten perusteella, moni etenkin tv:n kykykisasta tuttu ensilevyttäjä rikkoi ennakkoon platinarajoja. Silloin tosin tykättiin ajoittaa tiedote ilmestymispäivään ja uskotella, että raja olisi rikottu yhden päivän kuluttajamyynnillä.

Talven portista syksyyn

Viides peräkkäinen Top 10 -albumi, yhdestä biisistä koostuva Winter’s Gate, toi vihdoin Insomniumille ykkössijan ja jätti Klamydian hopealle. Klamydialla on toki yhä mittavampi ansioluettelo: 18 albumia kymmenen joukossa, joista kolme ykkösiä. Tuo Antisupersankarien kakkossijakin on yhtyeelle tänä vuonna jo toinen Punksinfonian jälkeen. Viikon kolmanneksi korkein tulokas Shawn Mendes (#9) on ensi kertaa noin ylhäällä.

Keikkavisiitti sinkosi Justin Bieberin 30. sijalta seitsemänneksi, mutta Purpose ei ole viimevuotisista levyistä korkeimmalla – Ghostin Meliora eteni 45. listaviikollaan viidenneksi. Bruce Springsteenin Chapter and Verse jäi sijalle 11 ja kertoo osaltaan kokoelmalevyjen hupenevasta markkina-arvosta – Kentin kokoelmakin vajosi debyyttisijaltaan 9 saman tien 33:nneksi.

Kent ei ole viikon vauhdikkain putoaja, koska Mira Luoti havainnollistaa hyvin sukunimensä monimerkityksisyyttä. Viime viikolla hänen albuminsa oli aseen luoti, englannin- ja etenkin listakielellä bullet. Nyt taas merenkulussa käytetty luoti, englanniksi plummet, joka tarkoittaa myös syöksymistä, romahtamista. Tunnelivisio romahti toisella viikollaan kuutossijalta 40:nneksi.

Viime aikoina on silloin tällöin nähty sinnikkäiden veteraanibändien lopulta ylittävän suomalaisen listakynnyksen, ja nyt taisi tulla ennätys. 1973 perustettu ja 70-luvulla tunnetuimmat äänitteensä julkaissut Kansas näet debytoi 46:ntena. Ilmiöön lienee myötävaikuttanut Yle Teeman alkuvuonna esittämä Kansas-dokumentti, joka oli ansiokas mutta lajityypille ominaiseen tapaan liioitteli kohteensa kaupallisia saavutuksia. Bändissä on nykyisin kaksi alkuperäistä jäsentä.

Merkkikuukausi 10/2016

Sarjassa juhlitaan artisteja, joiden ensikäynnistä Suomen listoilla tulee tässä kuussa kuluneeksi pyöreähköjä vuosia.

45 vuotta: T. Rex
Marc Bolanin bändi piti meille hektisen kuurin nettoamalla vuoden sisällä noin 70 albumilistaviikkoa ja neljä listasinkkua – se alkoi Get It Onilla.

40 vuotta: J.J. Cale
40 vuotta: Herbie Hancock
Ensimmäinen Calen kahdeksasta Top 20 -albumista oli Troubadour. Samasta ovesta astui singlemenestyksiäkin saaneen Hancockin Secrets.

35 vuotta: Freestyle
Vill ha dig tartutti meihin lyhyen mutta ihmeen intensiivisen svenskspråkig-popkuumeen. Albumikakkoseksikin kiivennyt bändi sai vuosia myöhemmin yhden pikkuhitin Style-nimellä.

30 vuotta: Run DMC
30 vuotta: Cutting Crew
30 vuotta: The Communards
Run DMC:n uraauurtava yhteistyösingle Walk This Way oli myös Steven Tylerin ja Joe Perryn ensivisiitti Suomen listoille. Jimmy Somervillea ei noteerattu vielä Bronski Beatin aikoihin, mutta Communardsin Don’t Leave Me This Waystä tuli Top 10 -sinkku. Ja hei, mitä voi sanoa: I Just Died in Your Arms, 30 vee.

25 vuotta: Nirvana
25 vuotta: D.A.D.
Nevermind tilastoitui lokakuussa (jolloin Nirvanan vielä luultiin tulevan Lepakkoon keikalle), mutta nousi ykköseksi vasta tammikuussa. Tanskalainen D.A.D. ehti listoille jopa USA:ssa ennen kuin Suomessa (Riskin’ It All).

20 vuotta: Korn
20 vuotta: The Chemical Brothers
Chemical Brothers nousi singlelistalle Oasis-pomo Noel Gallagherin tuella (Setting Sun). Life Is Peachy -albumilla breikanneella Kornilla on vähemmän hittejä, mutta yksi yllättävä Top 20 -radiolistavisiitti.

15 vuotta: Maj Karma
15 vuotta: Soul Captain Band
15 vuotta: Tiësto
Jukka Poika & Nopsajalka (Soul Captain Band) ja Herra Ylppö (Maj Karma) saivat isoimmat hittinsä vuosia myöhemmin omissa nimissään. Tiëston ekat sinkkumerkinnät taisivat paljolti tulla dj-myynnin ansiosta, mutta striimiaikakaudella on tullut oikeitakin listamenestyksiä.