Kolmekymppiset osa 1

Nyt kun radiolistallakin vanhojen kestohirmujen hegemonia on säröillyt, hittimarkkinat tuntuvat entistä vähemmän suosivan vuosikymmenien mittaisten urien tekijöitä. Tätä kartoittaakseni tein laskelman: mitkä ovat historian suurimmat vähintään 30-vuotisen levytysuran jälkeen syntyneet hitit ja milloin ne ilmestyivät?

Otin aika tiukan linjan eli kelpuutin mukaan vain ennenjulkaisemattomat biisit ja pääesittäjäroolit, ei siis mitään yksitotuusfeaturingfrederik-osastoa. Sooloartistien laskenta käynnistyi ekasta soololevytyksestä, vaikka bändimenneisyys alkaisi kauempaa. Tulkinnanvaraisuutta riitti: esimerkiksi Tina Turnerin lähtöpisteeksi otin River Deep Mountain High’n (1966). Siihen oli merkitty myös Ike-puolison nimi, mutta hänellä ei ollut mitään osuutta lopputulokseen.

Yhtyeille ja duoille tuo 30 vuoden vaatimus oli selvästi konstikkaampi, joten erottelin niiden kärkikympin omaksi listakseen, vain yksi biisi per bändi. Vapun jälkeen julkaistava sooloartistien laskelma on paljon kovatasoisempi, sen kärkeä voi veikkailla Listablogin Facebook-sivulla.

1. The Beatles: FREE AS A BIRD ••• 1995
2. The Rolling Stones: LOVE IS STRONG •• 1994
3. Yö: MINNE TUULET VIE • 2016
4. AC/DC: ROCK ’N’ ROLL TRAIN • 2008
5. Neljä ruusua: MUSTIA RUUSUJA • 2018
6. Popeda: ELÄN ITSELLENI • 2008
7. Matti ja Teppo: ENSIMMÄINEN • 2001
8. Eppu Normaali: SYVÄÄN PÄÄHÄN 2008
9. Four Cats: TAAS TWISTATAAN 1991
10. Eagles: HOW LONG 2007

Kun radio rakastaa

Radiolistan multiedustukset ovat tunnetusti paljon harvinaisempia kuin singlelistalla. Joulukuussa Kuumaalta oli poikkeuksellisesti neljä biisiä Top 40:ssä, ja nyt sillä on kaksi yhtäaikaista Top 10 -hittiä, kun Tuhoaisti kiipesi yhdeksänneksi pitämään seuraa kolmossijan Satamalle.

Koska radiotilaston tilanteet tuntuvat koko ajan hidastuvan, seuraava fakta on myös maininnan arvoinen. Päivää vaille vuosi aikaisemmin Tulipalo putosi kärkikymmeniköstä, eli triolla on ollut vuoden sisällä viisi Top 10 -merkintää – jo mainittujen lisäksi Ylivoimainen (#1) ja marraskuussa Tässä on kaikki (#7).

Singlelistalla voi saavuttaa vahvemman dominanssin albumijulkaisun yhteydessä, ja uuden Kuumaa-levyn nimiraita Pisara meressä debytoi kahdeksantena. Vuosi sitten Anna mulle mitä vaan eteni kuudenneksi, mutta ei päässyt radiolistalla edes top sataan. Sinänsä varmaan heiltä biisi kuin biisi kelpaisi radioon, uutuuden 12 esitystäkin on kaikki kuin tehty UMK-formaattiin – lyhyin kestää 2:31, pisin 3:18.

Uudet ikäpresidentit

Ifpin tilasto kaikkien aikojen myydyimmistä kotimaisista singleistä painottuu vahvasti 1950-lukuun, ja silloinhan ne kävivätkin parhaiten kaupaksi. Tuolloin myyntilukuja ei tarkistutettu kattojärjestöllä, joten niitä ei ehkä kannata ottaa edes niin todesta kuin alan dataa yleensä. Listasta puuttuu paljon levymerkkien nimiä, vaikka netissä on useita sivustoja, joista ne voisi hakea.

Tieto täsmää listatapahtumien kanssa siinä suhteessa, että ykkösenä on sama biisi kuin kirjani Top 1000 -laskelmassa, Mauno Kuusiston Kertokaa se hänelle. Mutta esimerkiksi lähelle kärkeä päätyneet 50-luvun lopun Lasse Liemola -sinkut Anna pois ja Diivaillen jäivät ulos listoilta. Niitä tosin laadittiinkin tuolloin epäsäännöllisemmin. Georg Malmstenin väitetään saaneen kultalevyn 1953, vaikka kaikkien lähteiden mukaan ensimmäinen sellainen myönnettiin Annikki Tähdelle vasta 1955.

Mukana on myös Pirkko Jaakkolan käännöshitti Preerian keltaruusu (1953). Kun laitoin ikäjärjestykseen vanhimmat elossa olevat lista-artistit joulukuussa 2020, Jaakkola oli suomalaisten kärjessä, mutta hän kuoli myöhemmin 94-vuotiaana. Kato on käynyt muutenkin, sillä 1920-luvulla syntyneistä ovat enää jäljellä Mel Brooks ja Leroy Van Dyke. Iäkkäin suomalainen on nykyisin Hirvenmetsästys-sinkulla pärjännyt Pertti Metsärinne (s. 1930).

Ruuhkaa linjoilla

Striimimäärien kasvaminen tarkoittaa sitä, että kynnys päästä Spotifyn Top 200 -päivälistalle kohoaa myös jatkuvasti. Tähän asti en ole havainnut rajan menevän yli 10.000:n muulloin kuin jouluna, mutta perjantain tulostuksessa sijaan 200 vaadittiin 11.343 kuuntelua. Syynä se, että tilastoon rynni 60 uutuutta, ja osasyynä tähän Kuumaan ja Taylor Swiftin uudet albumit.

Tuoreehkoillekin hiteille tämä merkitsi dramaattisia suhdannemuutoksia. Esimerkiksi Viivin Kävi mitä kävi sul on mut paransi torstaista striimejään (34.617 vastaan 32.627), mutta sijoitus romahti 29:nnestä 62:nneksi. Kärkilukemat eivät silti olleet mitenkään tähtitieteellisiä. Kuumaan aloitusraita Pisara meressä debytoi kakkosena (125.639) ja Swiftin Fortnight 11:ntenä (86.529).

Lauantain listaraja oli yhä varsin korkealla (9.482), mutta tilanteet tasoittuivat ja nähtiin 15 re-entryä. Swiftit putosivat jyrkemmin kuin Kuumaat, joita päätynee Top 50 -singlelistalle jopa seitsemän – Swifteistä vain tuo Post Malone -yhteistyö Fortnight.

Koska Swiftin The Tortured Poets Department -albumin 31 kappaleesta kaikki olivat ennenjulkaisemattomia, sen kuuntelumääriä pitempään seuraamalla saa aika hyvän käsityksen albumiformaatin todellisesta kuluttaja-arvosta. Mitä suuremmat erot raitojen välille kehittyy, sitä vähemmän tapahtuu perinteistä albumi-alusta-loppuun-kuuntelua. Ekan päivän saldot putosivat melko tasaisesti biisijärjestyksen myötä.

Ihonsa rikkoneet

Viikon takainen uutuusperjantai tarjosi harvinaisuuden, kun listasijoista asettuivat kamppailemaan Sannin ja Gettomasan Paperihaavoja sekä Melon Paperihaavoi. Ne debytoivat Spotifyssa sijoilla 2 ja 12, mutta viikkosingletilasto näytti lopulta vaisumpia lukemia 6 ja 26. Vuonna 2001 listoilla nähtiin Linkin Parkin Papercut, mutta nimisana ei esiintynyt tekstissä lainkaan.

Listahistorian suomenkielisistä biisinnimistä löytyy vain kaksi haavaviittausta: Topi Sorsakosken Haavoittuneet ja Yölinnun Haavoittumaton. Ei paperiteemakaan ole mikään runsaudensarvi: Eppu Normaalin Tahroja paperilla, Turo’s Hevi Geen Santapaperi, Popedan Paperitähdet, Hanna Pakarisen Paperimiehen tytär ja Robinin Paperilennokki.

Harvinaisuus debytoi myös singlelistan 13:ntena: Jaxomyn ja Agatino Romeron remix Raffaella Carràn vuoden 1980 levytyksestä Pedro. Viime vuosisadallahan italia oli meillä yleisempi hittikieli kuin espanja, mutta Eros Ramazzottin ja Laura Pausininkin viimeisistä menestyksistä on jo 20 vuotta, eikä sen jälkeen ole käytännössä saatu kuin Måneskinin viisuihme Zitti e buoni. Jos eläisi, Carrà olisi nyt 80-vuotias.

Kuuden vuoden cooliaisuus

Maanantain Spotify-listan sijalla 198 näyttäytyi uutuutena Sipen Tesomanjärvelle. Ensimmäinen tarkistus: sekö Sipe? Ei, vaan Simo Silvennoinen ilmeisestikin Tampereen Tesomalta. Tarkistuksen oheishuomio: biisi on kerännyt elokuusta 2022 eteenpäin 2,7 miljoonaa striimiä. Siis yli kultarajan ilman että on koskaan käynyt Top 200:ssa. (Joo se raja on aina vain naurettavamman alhainen.)

Lisähuomio tuli kappaleen videosta: silläkin 2,2 miljoonaa käynnistystä, ja se on ladattu Youtubeen jo heinäkuussa 2018! Onkohan tuosta pikkulammikosta (jonka oikeassa nimessä ei ole n-kirjainta) tulossa jokin kulttikohde? Sleeper-hittejä on nähty kautta pophistorian, mutta miksi kesäinen ralli ylitti listarajan keskellä takatalvea vastaan kamppailevaa huhtikuuta? Biisit.info näyttää sille nollaa radiosoittokertaa.

Sipe on julkaissut Tesomanjärven jälkeen 11 sinkkua tai ep:tä, mutta striimikehitys näyttää alaspäin. Toiseksi eniten kuunneltu 2015 on yltänyt puoleen miljoonaan.

Sirkuksen katto tuli vastaan

Katsastelin albumitilastomme listaviikkoja ja huomasin, että kahdelle levylle oli merkitty samat 255 viikkoa: Teflon Brothersin Circus ja Gettomasan Diplomaatti. Häh, eikös Tefloneilla ollut melkoinen etumatka kauan sitten viimeksi katsoessani? Selailin taaksepäin, ja edellisessä listassa trion saldo oli myös 255, samoin sitä edellisessä, jne. Jumittuukohan Gettomasakin tuohon samaan kohtaan?

Todellinen Circusin ennätyslukema on ehkä 276 viikkoa, laskuri meni jumiin jo viime heinäkuussa ennen ulkoasu-uudistusta. Gettomasan listataival on kuitenkin selvästi kunniakkaampi, koska Circus on viettänyt Top 10:ssä vain 13 viikkoa (korkein sija 4) ja Diplomaatti peräti 98 viikkoa.

Finnishcharts.comissa pyörii sijalukupisteytykseen perustuva Best of all time -laskelma, joka alkaa vuodesta 1995. Siinä Diplomaatti pitää ylivoimaista ykkössijaa, ja Behmin Draaman kaari viehättää on yhtä tukevasti kakkosena. Circuksen pisteet riittävät vain 11. sijaan, ja kaikki sen edellä ovat 2010- tai 2020-luvulta. Singlepuolen huippu on Behmin Hei rakas, jota Kuumaan Tulipalo saattaa uhata, jos jaksaa jatkaa 79-viikkoista Top 50:ssä roikkumistaan.

Daamit vaihtavat kapulaa

Suomalaiset naisartistit tekevät tilaa toisilleen radiolistan kärjessä. Kaksi viikkoa sitten Jenni Vartiaisen Lanka luovutti kultakorokkeen Mirellan Timantteille, joka viikko sitten puolestaan päästi Sara Siipolan nauttimaan Paskana ykkössijasta. Eilen kapula vaihtoi taas omistajaa, uutena vastaanottajana Behmin Syntymäpäivä (vielä krran jee).

Timantit, paska ja syntymäpäivä ovat nasevia jättihitin aiheita, ja ensimmäinen niistä on tuottanut useita radioykkösiä: Cheekin Timantit on ikuisia, Sunrise Avenuen Diamonds ja Rihannan Diamonds. Paskassa ei ennen ollut samaa potentiaalia, eikä muissakaan kirosanoiksi luokiteltavissa kirjainjonoissa, mutta yksi salakavala ykköspoikkeus löytyy: Roope Salmisen Madafakin darra.

Syntymä- tai muilla merkkipäivillä ei ole aiemmin juhlittu, eikä viikonpäivilläkään kuin kerran (Erinin Yhtenä sunnuntaina). Kalenteripäivistä yli muiden on tietenkin JVG:n Ikuinen vappu, mutta yllättäen joululauluilla ei ole menty kärkeen. Whamin Last Christmas ja Haloo Helsingin Joulun kanssas jaan ovat (toistaiseksi) saavuttaneet vain kakkossijan.

Kuu sydämen edessä

Pitkin Pohjois-Amerikkaa maanantaina näkynyt täydellinen auringonpimennys sai aikaan hienoja ja hauskoja meemejä ja myös tilastollisia reaktioita, vaikka ei muutamaa minuuttia pitempään kestänytkään. Spotifyn USA:n päivälistalle ilmaantui teemaan sopivia kappaleita 1900-luvun neljältä viimeiseltä vuosikymmeneltä:

36. Bonnie Tyler: Total Eclipse of the Heart
49. Bill Withers: Ain’t No Sunshine
65. Soundgarden: Black Hole Sun
127. Creedence Clearwater Revival: Bad Moon Rising
140. The Beatles: Here Comes the Sun

Total Eclipse of the Heartin uutisoitiin nousseen Itunes-digimyyntilistan ykköseksi. Tuosta listasta enää harvoin puhutaan, ja syystä – kuka muka ostaa biisilatauksia? Digital Sales Data -sivusto ei saa enää käyttöönsä myyntilukuja, ja arvio siitä että päivätilaston kärkeen pääsee parilla kolmella tuhannella lienee myös vanhentunut. Suomen Itunes-listalla on täysin random-tavaraa – ehkä vuosittain laadittuna siihen saisi vielä jotain tolkkua.

Englanti englantilaisille

Brittimies Artemas nousi vihdoin 13. omakustannesinglellään muutaman listan alasijoille, ja nyt kuudestoista omakustannesingle I Like the Way You Kiss Me on lyönyt hänet kansainvälisesti läpi. Suomessa se eteni suorastaan luonnonoikkumaisesti singlelistan viidenneksi, ylemmäs kuin kotimaassa. Viittaan luonnonoikulla ulkomaisten hittien surkeaan menekkiin striimimarkkinoillamme.

I Like the Way You Kiss Me on Youtubessakin selvästi katsotuin ulkomainen musiikkivideo (sija 14, seuraava sijalla 40), vaikka tuossa videossa ei juuri tapahdu mitään. Se on tänä vuonna korkeimmalle meillä noussut englanninkielinen single, koska vaikka Windows95manin No Rules kävi Spotifyn päivälistan kärjessä, viikkotasolla se eväät riittivät vain kuudenneksi.

Raja venyy tarvittaessa

Eilen julkaistun albumilistan kärkikisa oli varsin vaisu, mikä sai yli vuoden vanhan Kuumaa-levyn palaamaan ykköseksi. Siltikin Beyoncén Cowboy Carter debytoi vaatimattomasti sijalla 11. Siis tuo supermegatähden hehkutettu äänite, josta Ampparit-otsikkopalvelun mukaan eräskin pääkaupunkiseudun paikallislehti julkaisi ainakin neljä juttua ja josta Ylessäkin on kiitettävästi keuhkottu.

Beyoncélla ei ole koskaan ollut meillä yhtään ka-ching-hittiä. Hän oli viimeksi 14 vuotta sitten radiolistan Top 20:ssä, silloinkin vierailijana Lady Gagan singlellä. Vuosi sitten julkaisemallani albumilistahistoriamme menestyneimpien esittäjien listalla hän on sijalla 420 ja Destiny’s Child 989:ntenä. Silti ainakin mediassa häntä usein kohdellaan myös suomalaisten ykkösjumalattarena.

Cowboy Carter on perus-Beyoncésta erkaantuneimmillaankin jonkinlaista americana-folkia, ei countrya. Tästä huolimatta Ylessä nostettiin sen yhteydessä esille countryn ”kasvanut suosio”, kuten yleensä tavataan tehdä jonkin kantrahtavan valtavirtahitin syntyessä. Tosiasiassa countryn asema Amerikassa on ollut jokseenkin järkähtämätön niin kauan kuin kukaan muistaa.

Jotkut countryartistit kautta vuosikymmenten ovat tehneet erimittaisia visiittejä popsuosioon kuten Patsy Cline, Willie Nelson, Kenny Rogers, Shania Twain, Keith Urban tai viime vuonna Luke Combs, jonka Fast Car palkittiin parhaana singlenä CMA-gaalassa. Kyseessähän on alkuperäiselle uskollinen versio Tracy Chapmanin kappaleesta vuodelta 1988. Tuosta ja Beyoncén kelpuuttamisesta countrylistalle näkee, että ala osaa sopivasti venyttää tyylilajin rajoja.

On myös karsinaansa jääneitä tähtiä kuten Garth Brooks, joka myi USA:ssa yli sata miljoonaa albumia ilman kunnon crossover-menestyksiä. Tai Loretta Lynn, josta tehty oscar-leffa Kaivosmiehen tytär (1980) tuli äskettäin taas tv:stä. Hänen pikkusiskonsa Crystal Gayle sen sijaan sai pophittejä – esimerkiksi Don’t It Make My Brown Eyes Blue (1977) eteni Hot 100:n kakkoseksi ja Britanniassa viidenneksi.

Voitto tuntuu voitolta

Lauantaina tulee 50 vuotta siitä, kun Abba voitti euroviisut Brightonissa. Tieto ei ole mikään yllätys, sitähän kelattiin jo viime vuonna: Loreen sai murskaäänimäärän tuomaristolta mukamas siksi, että viisuorganisaatio haluaa Waterloon 50-vuotisjuhlat Ruotsiin. Hohhoijaa.

Harvemmin on ollut puhetta siitä, että Waterloon kokonaispisteistä peräti 21,74 prosenttia tuli Suomesta. Voittajakappale on saanut yksittäisestä maasta isomman prosenttiosuuden vain parissa varhaisemmassa kisassa, joissa oli vain 12 tai 10 osanottajaa. Seuraavana vuonna 1975 tuli käyttöön nykyjärjestelmä, jossa maksimipistemäärä on 12, eikä yksittäisen maan osuus ole sittemmin yltänyt edes 10 prosenttiin voittopotista.

Vuoden 1974 järjestelmässä joka maassa oli 10 tuomaria, jotka antoivat pisteen suosikkibiisilleen. Jaossa oli siis 170 pistettä, joista Waterloo sai suhteellisen vaatimattomat 24. Suomen tuomareista viisi äänesti sitä. Jos kolme heistä olisi Ruotsin sijasta antanut äänensä Italialle, kokonaistulos olisi muuttunut.

On ratkaisematon ikuisuuskysymys, kuinka paljon voitto vaikutti Abban uraan. Viisuorganisaatio tietysti hehkuttaa sen merkitystä pönkittääkseen omaa erinomaisuuttaan, mutta Waterloohan eteni USA:ssakin kuutossijalle, ja siellä ei vieläkään useimmille euroviisut merkitse yhtään mitään. Kiinnostavaa muuten, että yksi isoimmista Abba-fanimaista eli Britannia antoi Waterloolle nolla pistettä.