Keltaisten tähtien hyökkäys

Albumilistan superviikko on noteerattu ainakin Aamulehdessä, johon Hannu Peltonen kirjoitti hieman sekavan kolumnin siitä, kuinka kova kiista käydään seuraavasta ykkössijasta. Vaikka toisinkin olisi voinut tulkita, Peltonen tarkoitti Lauri Tähkän (Universal), Topi Sorsakosken (EMI), Suvi Teräsniskan (Warner) ja Popedan (Poko) yhtä aikaa julkaistuja levyjä. Kahden ensinmainitunhan kehuttiin tiedotteissa saavuttaneen platinarajan saman tien.

Lisämaustetta asetelmaan ripottelee muun muassa se, että Sorsakosken tuoreimmasta ykkössijasta on jo 20 vuotta ja Teräsniskalta sellainen puuttuu kokonaan. Kiinnostavimmat kärkikahinoitsijat jäivät kuitenkin kolumnissa mainitsematta. Nuo neljähän myyvät joka tapauksessa, vaikka paalupaikka menisi vain yhdelle, mutta arvaamattomampi tapaus on Sonyn kärkitarjokas Lassi Valtonen. Arvelen, että kehuttu Idols-keskeyttäjä kiilaa jonkun yllämainitun ohi, mutta ei kaikkien.

Omassa sarjassaan suhdanneristiriitoineen on tänään ilmestynyt Lou Reedin ja Metallican Lulu. Myöhäisempi myyntiintulo ja jokseenkin tyrmistyneet ennakkoarviot kaivavat maata alta ja Reed ei yksinään ole koskaan juhlinut listoilla, mutta: Metallica on Metallica on Metallica. Death Magnetic jyräsi vuoden 2008 ylivoimaiseksi myyntitykiksi ja murskasi kaikki nimenomaan julkaisuviikollaan, jolloin sitä ostettiin tiskin yli enemmän kuin muita Top 40 -äänitteitä yhteensä. Tuosta on varaa pudottaa aika paljon ilman, että kilpailukyky menee.

Epävirallinen veikkaukseni, jonka tein ennen Anttilan väliaikatietoja: 1. Tähkä, 2. Teräsniska, 3. Lulu, 4. Sorsakoski, 5. Chisu, 6. Valtonen, 7. Coldplay, 8. Popeda.

Puhumalla kärkeen?

Huimista viikko- ja hittikertymistään huolimatta Rihanna ei ole koskaan noussut seitsemättä sijaa korkeammalle Suomen albumilistalla. Varmaan taas kolmen viikon päästä tapahtuu jotain hassua, joka hyydyttää Talk That Talk -pitkäsoiton jonnekin Top 10:n alapuoliskoon. Ensimaistiainen We Found Love kyllä johtaa jo singletilastoa, mutta siellähän laulajatar on pitkään mällännyt ihan halujensa mukaan.

Vai onko? Vaikka Rihanna-nimen alta löytyy muun muassa kaksi nelossijaa, neljä kolmossijaa ja kolme kakkossijaa, ainoalla We Found Lovea edeltäneellä ykkössinkulla hän oli vierailija-asemassa (Eminemin Love the Way You Lie). Ehkä ratkaiseva askel albumimenestykseen on nyt otettu. Radiosoitossakin pohjalla on yksi ykkönen (Don’t Stop the Music), mutta jatko sille näyttää epävarmalta – We Found Loven tuorein sijoitus on 32.

Putket poikki

Happoradio-kokoelman menekki kiinnosti etukäteen siksi, että ennen kahta listaykköstään bändi julkaisi kolme Top 20:n alapuolelle jäänyttä albumia. Moni noiden varhaisten levyjen sinkuista on ihan tuttu ainakin Yle X:n kuuntelijoille, ja koska pitkällä yrittämällä läpilyöneiden artistien kokoelmat tuppaavat menestymään paremmin kuin äkkisuosikkien, korkeampaakin sijoitusta oli lupa odottaa kuin tämän viikon kuutonen.

Coldplaykään (2) ei kolmen päivän myynnillä kyennyt täydentämään ykkösketjuaan ja syrjäyttämään Chisua. Jatkonousun mahdollisuudet näyttävät häviävän pieniltä, koska uutisissa on jo ehditty hehkuttaa kahden eilen myyntiin tulleen levyn platinamyyntiä. Arvometallit eivät tunnetusti suoraan korreloi listasijojen kanssa, mutta ensi viikon ykkönen on taatusti jokin uutuus.

Five Finger Death Punchin kaksi ekaa pitkäsoittoa nousivat meillä listoille kuukauden välein, ja kolmas kiipesi nyt tasoihin kakkosen kanssa 14. sijallaan. Petraamisnäkymiä yhdessä suhteessa silti on, koska edeltäjistä kumpikin viihtyi tilastossa vain viikon. Laura Voutilaisen cv:ssä tuore 20. sija on huonommasta päästä, pari kertaa on jääty allekin. Napakympit (22) sivuaa matalinta Ipanapa-äänitteen huippusijaa.

Noel Gallagher’s High Flying Birdsiä (29) verrataan tietenkin Oasis-kumppanien Beady Eye -bändin keväiseen esikoislevyyn. Britanniassa Noel ylsi korkeammalle (ykköseksi), mutta meillä yhdeksän sijaa alemmas – tosin kilpaillumpana aikana. Rytmihäiriön Surman siipien havinaa debytoi albumilistalla 20 vuotta ensi-ilmestyksensä jälkeen, ja lähes yhtä kauan sitten perustettiin Islannin ensikertalainen Sólstafir (41).

Tukijat julki

Sabotagen noustua radiolistan ykköseksi kerroin sen menestyksen perustuvan tasaiseen soittoon useilla asemilla. Tilanne on yhä sama, mutta ajattelin havainnollistaa sitä uudella tavalla. Luettelen kaikki tämänpäiväisen Top 20:n biisit ja niille prosentuaalisesti eniten soittopisteitä kerryttäneet radiot. Aakkosjärjestyksessä, koska listan sellaisenaan julkaiseminen ei liene korrektia. Kuten arvata saattaa, isoimmat prosenttiluvut tulivat Top 20:n alapuoliskon asukeille.

Ei mitään hätää 53,0 % Iskelmä (Samuli Edelmann)
Good Feeling 47,9 % NRJ (Flo Rida)
I Won’t Let You Go 39,5 % Nova (James Morrison)
Jar of Hearts 26,5 % NRJ (Christina Perri)
Kaunis, rietas, onnellinen 31,6 % Nova (Kaija Koo)
Kuule minua 29,6 % NRJ (Haloo Helsinki!)
Little Bad Girl 64,3 % NRJ (David Guetta)
Moves Like Jagger 32,7 % NRJ (Maroon 5)
Pahalta piilossa 44,4 % Iskelmä (Suvi Teräsniska)
Paradise 42,3 % Nova (Coldplay)
Rain Over Me 38,9 % NRJ (Pitbull)
Rakkaus 25,7 % Yle X (Happoradio)
Sabotage 20,9 % Nova (Chisu)
Se viimeinen 70,9 % Nova (Samuli Edelmann)
Set Fire to the Rain 52,5 % Voice (Adele)
Sitkeä sydän 50,7 % Nova (Juha Tapio)
Stereo 47,8 % Nova (Anna Abreu)
Syyskuun kyy 45,0 % Nova (Lauri Tähkä)
Tuntematon potilas 64,8 % Iskelmä (Arttu Wiskari)
Ystävänpäivä 72,1 % Nova (Tuure Kilpeläinen)

Maltti on valttia?

Jokseenkin kaikki tv:n suosituimmat formaattikilpailut ovat nyt käynnissä ja tarjoavat paljon ponnistuspintaa poppareiden tulla ja elvyttää hiipuva uransa. Tällä viikolla albumilistalle yrittävä Laura Voutilainen on myös mukana synergiassa, mutta ajoitus ei ihan natsaa: vaikka Idols-tuomaruus koreilee kivasti otsikoissa, tv-lähetyksiä on luvassa vasta vuoden vaihduttua.

Vahvin ruutunoste lienee Kaija Koolla, joka Kuorosodan lisäksi laulaa ensi lauantaina Syksyn sävelessä. Jos etukäteen olisi pitänyt arvioida, kenen kuoronjohtajista kannattaa nyt pelata kokoelmakortti, en kuitenkaan olisi päätynyt Kaijaan. Esimerkiksi Hanna Pakarisen olisi luullut tarraavan tähän oljenkorteen, etenkin kun hänellä on tapana voittaa kisat joihin osallistuu (Idols, viisukarsinnat).

Vielä suotuisammin tähdet olisivat järjestyneet Lordi-kokoelman suuntaan. Alamäestä huolimatta yhtyeen brändi on vielä vähän aikaa niin vahva, että sen hitit miten päin tahansa järjestettyinä muodostaisivat suht ehjän kokonaisuuden. Jos Lordi ei Metallica-tyyliin aio koskaan julkaista best ofia, niin hyvä – mutta jos sille odotellaan parempaa ajankohtaa, niin odotuksesta on tulossa pitkä.

Nimet loppuvat, musiikki ei

Lukuisat artistit ovat menestyneet hyvin ja jopa rikkoneet ennätyksiä julkaistuaan esikoisenaan nimettömän albumin. Jotkut ovat avanneet pelin monella putkeen kuten Led Zeppelin ja Peter Gabriel. Mutta jos joku nimellisten menestyslevyjen jälkeen julkaisee yhden ilman nimeä, eikö tule vähän väljähtynyt olo? Jos titulointi-ideat näkyvät loppuneen, kannattaako musiikistakaan innostua? Tutkin asiaa uuden Evanescence-albumin kunniaksi.

Monelle nousevat pophistoriasta mieleen The Beatlesin ”valkoinen” ja Metallican ”musta” albumi, mutta yllättävän usea muukin on yltänyt Suomessa listaykköseksi. Sulkujen sisäinen numero kertoo, monesko esittäjän listalevy on kyseessä.
The Beatles: The Beatles 1968 (6)
Genesis: Genesis 1983 (8)
Metallica: Metallica 1991 (3)
Ricky Martin: Ricky Martin 1999 (3)
Don Huonot: Don Huonot 2002 (9)
Antti Tuisku: Antti Tuisku 2005 (2)
Don Johnson Big Band: Don Johnson Big Band 2006 (2)
Kotiteollisuus: Kotiteollisuus 2011 (9)

Evanescencella on 14. sijaltaan vielä kiipeämistä seuraavaankin sakkiin, sillä nämä kaikki on nähty Top 10:ssä.
Samantha Fox: Samantha Fox #2, 1987 (2)
Apocalyptica: Apocalyptica #2, 2005 (5)
Klamydia: Klamydia #2, 2007 (19)
Donna Summer: Donna Summer #3, 1982 (9)
Anastacia: Anastacia #3, 2004 (3)
Tyrävyö: Tyrävyö #4, 2001 (2)
Stratovarius: Stratovarius #4, 2005 (11)
Alvin Stardust: Alvin Stardust #5, 1975 (2)
Abba: Abba #5, 1975 (2)
Suburban Tribe: Suburban Tribe #5, 2001 (4)
The Cult: The Cult #6, 1994 (6)
Lea Laven: Lea Laven #7, 1986 (9)
Blur: Blur #8, 1997 (3)
Riki Sorsa: Riki Sorsa #10, 1983 (2)

Jätin luettelosta pois paljon äänitteitä, joissa on käytetty vain osaa artistin nimestä (Whitney), siviilinimeä (Jare Henrik Tiihonen) tai lisätty siihen jotain (Marion 77). Samoin soundtrackit (The Doors) ja kokoelmat (Nirvana) olkoot oma lukunsa.

Vanhalla maineella

Insomniumin paljastuminen viikon korkeimmaksi albumiuutuudeksi (6) saattaa ihmetyttää, mutta kaikkien tulokkaiden edellisten listamerkintöjen vertailussakin se oli vahvin käytyään toissavuonna viidentenä. Okei, Jorma Kääriäisen ja Riku Niemen (10) edellinen studiolevy nousi kolmanneksi, mutta sitä seuranneet muitakin vokalisteja sisältänyt liveäänite Vihdoinkin ja Kääriäisen kokoelma jäivät sijoille 29 ja 20.

Ja okei, myös Evanescencen (14) edellinen albumi oli viitosena, mutta koska siitä on jo viisi hiljaista vuotta, mihinkään huimaan sisääntuloon ei ollut syytä varautua. Bändi jätti kuitenkin taakseen Björkin (15), jonka seitsemän Top 10 -albumin putki näyttää katkeavan. Jari Sillanpäältä (13) se katkesi jo viime yrittämällä, ja tiukemmin katsoen Björkiltäkin jo loppuvuonna 2002, jolloin julkaistu Greatest Hits floppasi dramaattisesti kaikilla markkina-alueilla.

Lopuista uutuuksista löytyy niukasti juhlimisen aihetta. Lupaavan radiovastaanoton jälkeen Tommi Läntinen jäi 32:nneksi ja kesän menestyneimmän sinkun tekijä Poju sijalle 38. Peter Gabrielin 39. sija on kaukana miehen huippuajoista, ja aika alas ovat hiljattaisista Top 20 -sijoituksistaan valuneet myös Raaka-aine (45) ja Janne Raappana (49). Misfits (50) teki sentään paluun 14 vuoden tilastotauolta.

Sabotage palasi singlelistan ykköseksi, joten Chisulla on nyt triplahallinta albumi-, single- ja radiomarkkinoilla. Kaija Koo -kokoelman noususta kahdeksannesta kakkoseksi saanee osaltaan kiittää onnistunutta nimikappaletta, joka tiistaina raportoidun radionousun lisäksi debytoi nyt sinkuissa 11:ntenä.

Kaunis + rietas = iskelmällinen

Ensi viikolla ilmestyvä Mylo Xyloto yrittää seurata kahta edeltäjäänsä Coldplayn kolmanneksi ykkösalbumiksi Suomessa, eikä ainakaan radiovastaanotto ole sille este: Paradise kipusi tänään Music Control -listan kuudenneksi, ja aiemmin Every Teardrop Is a Waterfall ehti käväistä kahdeksantena. Noiden edellisten ykköslevyjen kärkihitit Speed of Sound ja Viva la Vida ylsivät vain sijoille 14 ja 13.

Kaija Koon kokoelman nimiraita Kaunis, rietas, onnellinen nousee myös rohkaisevasti (35–14) siihen nähden, että viimevuotisen Vapaa-suurhitin seuraajasinkut hyytyivät lähtötelineisiinsä. Biisin pisteistä yli puolet tuli Iskelmä-radiosta (tämä vastauksena edellisen postaukseni kommentteihin). Sen sijaan yhtä aikaa Coldplayn kanssa ilmestyvä Lassi Valtosen esikoislevy ei vielä saa juurikaan tukea: Tuhkaa ja hiekkaa -lohkaisu on vasta sijalla 83.

Kääntyilevät kaaret

Tämän viikon listauutuuksista tuskin on vakavaa uhkaa Chisun ykkössijalle, mutta kiinnostavaa seurattavaa niissä riittää. Esimerkiksi Björkin kaikki tähänastiset studioalbumit ovat käyneet Top 10:ssä, kun taas Tommi Läntistä ei koko 2000-luvulla ole näkynyt Top 20:ssä. Nuo käyrät saattavat ottaa torstaina uuden suunnan.

Erikoisesta tilanteesta lähti ostajia maanittelemaan myös Jari Sillanpään Millainen laulu jää, sillä sen edeltäjä Kuin elokuvissa oli ainakin tuotantokustannuksiinsa nähden selvä floppi (#13, viisi listaviikkoa). Tuo ei sinänsä yllättänyt, koska laulajan levymyynti on ollut jatkuvassa ja ajoin jyrkässäkin laskussa – jyrkkyyttä oli vain alkuun vaikea havainnoida, koska se lähti esikoislevyn suomenennätyslukemista.

Tuo jatkuva lasku on tehnyt Sillanpäästä tavallaan mielenkiintoisen, sillä häntähän voi jo pitää kestotähtenä, ja kaikkien kestotähtien uralla on ylä- ja alamäkensä. Koska alkaa Jari Sillanpään vääjäämätön nousu? Ja sivujuonteinen kysymys, johon saa esittää ehdotuksia: kenellä vähintään 15 vuotta suosiota nauttineella iskelmälaulajalla on ollut tasaisin ura? Saa vertailla sekä tukkumyyntejä että listasijoja, jotka tässä genressä menevät usein ristiin.

Kämmenet naamaan

Satuin näkemään televisiosta Maria Veitolan haastattelemassa Mikko Alataloa, joka taas perusteli naurunalaisuuttaan tietyissä piireissä sillä, että kriitikot eivät tykänneet hänen kaupallisesta menestyksestään. Jäin miettimään, milloin jos koskaan mies on nauttinut varsinaista kaupallista menestystä, koska laulukilpailuvoitot eivät välttämättä ole sitä.

Noina käänteentekevinä huippuvuosina Alatalo sai kaksi kultalevyä, toisen lastenmusiikilla ja toisen kokoelmalla. Moni nettosi paljon jyhkeämpiä lukuja ilman kriitikoiden raivostumista. Päädyin mikkoalatalo.netiin, jonka discografiaosastossa levyn jos toisenkin kerrotaan myyneen melkein kultaa. Onpas huonoa tuuria, että kun usein kulta/platinaraja saavutetaan täsmämyynnillä (katsokaa vaikka CMX:n ansioluetteloa), niin Mikko jää aina hiukan alle.

En ole ihan tajunnut kaikkia Mikko-vihan aspekteja, esimerkiksi sinisten silmälasien säädyttömyyttä – voisin itsekin hankkia sellaiset. Mutta noiden discografiasivujen selailu on yksi pitkä facepalm-sessio älyttömine väitteineen ja argumentteineen. Alatalo (tai kuka nimetön lie) ylvästelee mm. Suomen ensimmäisellä reggaebiisillä, texmex-biisillä ja jopa ”räp-kappaleella” (joka kuulemma on Maailmanlopun meininki, 1984). Hän ja Harri Rinne ovat toisaalta ”viimeisiä oikeita lastenlaulun tekijöitä”. Kupletti-sanan käyttö karkaa niin ikään iloisesti käsistä.

Kaikilla mausteilla (1987) -albumin kohdalla otetaan kantaa myös Suomen listoihin. Vaikka vuodatus alkaa valheella (levy ei käynyt myyntilistoilla), siinä on totuudenkin siemen, tosin arveluttavilla lannoitteilla kasvatettu. En millään jaksaisi ruotia sitä kohta kohdalta, lukekaa itse. Tähän ei edes Danny pysty.

Comebackien koko kirjo

Chisun tuore ykkössija vahvistaa suomalaisten naissolistien markkinahaltuunottoa – 2011 on heidän vuotensa, vai? On varmaan heidänkin, mutta Kun valaistun -albumia kärjessä edelsi 13 muiden kuin suomalaisten naissolistien äänitettä. Sen jälkeen, kun Chisu itse viimeksi piti paalupaikkaa toissa kesänä, heitä on nähty ykkösenä vain kaksi (Jenni Vartiainen ja Anna Abreu).

Seuraavat uutuudet Reckless Love (10) ja Freeman (19) esittäytyvät mediaprofiiliinsa verrattuna vähän alakanttisesti. Freemanin lähes 35-vuotisen listatauon aikana Pelle Miljoona on ollut sitäkin ahkerampi, sillä Avara maa (32) on hänen 26. tilastoitu pitkäsoittonsa. Ensikertalaisina tilastoon ilmaantuivat Feist (30) ja Lady Antebellum (44), joista ensimmäinen on sooloartisti, toinen ei. Myös Pink Floydin boksi (42) ja taas yksi Kari Tapio -kokoelma (43) on merkittävä uutuuksiksi.

Tarjouslevyillä on tällä viikolla odotetun vahva rooli, ja Queen-tripla The Platinum Collection (14) nappasi parhaan sijansa koko yhdeksänvuotisen olemassaolonsa aikana. Se on nyt 2000-luvun korkeimmalle noussut Queen-äänite, sillä toissavuotinen Absolute Greatest ja laulaja Paul Rodgersin kanssa tehty Cosmos Rocks (2008) kävivät molemmat 15:nsinä.

Systemaattinen sabotaasi

Chisun Sabotage eteni Music Control -radiolistan uudeksi ykköseksi tasaisuutensa ansiosta. Huippupyörityksiä ei tullut miltään taajuudelta, mutta pisteitä yhteensä kymmeneltä, kun muut kärkihitit saavat kannatusta 5–7 radioasemalta. Noita seitsemän kanavan suosikkeja on muun muassa Lauri Tähkän Syyskuun kyy, joka kuukauden epäsuotuisasta vaihtumisesta huolimatta nousi 10–7.

Levysyksyn vilkkaus ja albumilistan uutuusruuhka eivät heijastu radiotilastoon, vaan Top 40:ssä on lääniä jopa kahden muinaisen Jenni Vartiainen -hitin tulla ja kivuta 28:nneksi (Duran Duran) ja 37:nneksi (Missä muruseni on). Korkein uutuus sijalla 24 on Juha Tapion Sitkeä sydän, jolle edeltäjä En mitään, en ketään teki kohteliaasti tilaa siirtymällä 26:nneksi.

Tuote mahtuu postilaatikkoon

Netanttilan maanantaisin päivittyvä albumilista on hämärien kausien jälkeen muodostunut taas ihan kelpo indikaattoriksi siitä, mitä torstaina virallisesti tapahtuu. Tämä viikko tosin lienee poikkeus, koska Stockmannin Hullut päivät kykenee yleensä ohjailemaan aika vahvasti hintatietoisten musiikinystävien liikehdintää. En ole tutkinut heidän tämänkertaisia tarjouksiaan, joten tulee mitä tulee.

Anttila-raportissa pisti kuitenkin silmään Reckless Loven alhaisehko sijoitus. Mutta miksi odottaakaan parempaa? Bändin esikoislevy ei juuri listoilla juhlinut, vaikka siitä julkaistiin uusi painos Olli Hermanin Kuorosota-julkisuutta hyödyntämään. Ja vaikka Hot-single oli viime kesän veivatuimpia radiohittejä, se ylsi sinkkutilastossa vain 18:nneksi. Olisi kiva kuulla, millaiseksi muut ovat Animal Attractionin menekin ennustaneet.

Maanantaisin päivittyvät myös Spotifyn soitetuimpien Top 100 -listat, joista on turha hakea Reckless Loven nimeä (vaikka albumi on siellä). Albumipuolen kuunnelluin on David Guetta, ja biiseissä johtaa singlelistan kolmonen, Pitbull featuring Marc Anthonyn Rain Over Me. Anthonyn ainoa aiempi listasingle on viime vuosituhannelta, I Need to Know (#13, 1999).

Olen sittenkin yhä kanssasi

Kun albumitilastoon rynnii kerralla paljon uutta musiikkia, vanhat Top 50 -asukit saavat tehdä ajoittain dramaattisestikin sille tilaa. Esimerkiksi Kemopetrol syöksyi toisella viikollaan 12. sijalta 37:nneksi. Mutta Red Hot Chili Peppersin katoaminen kuutossijalta suoraan ulos ei tuntunut ihan mahdolliselta, eikä se ollutkaan: eilen I’m with You palautettiin listan 14:nneksi.

20 levyä kuitenkin katosi, tutkitaanpa niitä. Alkaa olla vilkkaina kevät- ja syyskausina jo nyrkkisääntö, että jos albumi debytoi Top 20:n alapuolella, se ei pysy Top 50:ssä kuin viikon. Mutta pitemmältä kaarelta pudonneista In Flamesin Sounds of a Playground Fading yllätti 14 listaviikollaan, joka on selvä lisäys bändin aikaisempiin kertymiin verrattuna. Lenny Kravitz jäi viiteen ja huimasta mediamyötätuulesta nauttinut Manna vain kahteen viikkoon.

Oma lukunsa on Rihannan Loud tai oikeastaan naisen koko karriääri. Kun Loudin 43 viikkoon ynnätään levyn kolme edeltäjää, läsnäoloa summaantuu yhteensä 112 viikkoa ilman ainoatakaan käyntiä kuuden parhaan joukossa! Toisaalta Loud olisi joka tapauksessa saanut luopua listan kestosuosikin tittelistä, kun mukaan änkivät taas kerran Pink Floyd -klassikot The Wall (47 viikkoa) ja The Dark Side of the Moon (44).

Hopea, saurusten jaettu häpeä

Vaikka albumilista tihkuu tulokkaita (yhteensä 17), mitään erityisen yllättävää ne eivät tarjoa. Hevisaurus tasasi pelin Sauruxet-ottelussa debytoimalla kakkosena, tosin vilkkaammalla myyntiviikolla. Korkeimmaksi uutuudeksi yltääkseen sen piti peitota muun muassa Yön (3) ja Kaija Koon (6) kokoelmat. Edellinen Koo-kooste (2000) saavutti viitossijan, mutta Kuorosota-pesti saattaa vielä siivittää Kaunis rietas onnellinen -paketin sitä ylemmäs.

Machine Head (8) juhlii ekaa Top 10 -merkintäänsä, mutta Martti Saarisen (10) sijoitukselle tuskin poksautellaan korkkeja – jopa X Factor -voittaja Elias Hämäläinen debytoi viime vuonna tuoreinta Idolia paremmin. Johanna Kurkelan (12) kokoelma valui markkinoille aika vähäeleisesti siihen nähden, että edeltävä albumi meni ykköseksi. Mastodon (13) ja Profane Omen (14) lipsuivat aiemmin tavoittamastaan Top 10 -tasosta.

Jar of Hearts -sinkullaan kärkiviisikossa viihtyvä Christina Perri menestyy kohtalaisesti (24) albumillaankin, ja Wilco (25) petrasi 13 sijaa edellisestä yrityksestään. Maanantairaporttini mukaisesti Eini (26) rikkoi ennätyksen palattuaan tauolta, joka venyi miltei tismalleen 33 1/3 vuoden mittaiseksi! Se on myös miltei tismalleen kaksi kolmannesta Einin elämästä, sillä hän debytoi 17-vuotiaana ja täyttää kohdakkoin 51.

Suomalaiset Disease of the Nation (32) ja My First Band (38) tulivat listalle ensikertalaisia, samoin britti James Morrison (42). Pain of Salvation (31) ja Chickenfoot (40) ovat aiemminkin saaneet mukaan yhden albumin. 43-vuotias Steven Wilson (29) puolestaan tutustui tilastoomme Porcupine Treen ja Blackfieldin jäsenenä.

Parhaista parhaita

Ah syksyn lempeä! Tuoreen radiolistan ainoat Top 20 -tulokkaat ovat Kim Heroldin Easy Love (19) ja Happoradion Rakkaus (20), jotka tietenkin maistattavat pitkäsoittoja. Heroldin albumi ilmestyy jo huomenna ja Happoradion eka kokoelma Jälkiä 2001–2011 parin viikon päästä.

Kokoelmat ovat enää aniharvoin sellaisia Tapauksia kuin takavuosina. Toki esimerkiksi Yö ja Kaija Koo nousevat sellaisillaan korkealle tämän viikon listalla, mutta kumpaakin on ehditty paketoida näkyvästi aiemminkin. Yhä harvempi nuori nimi kasvaa koskaan kunnon hittikoosteen kokoiseksi, ja niistäkin harvoista joidenkin mahikset valuvat levy-yhtiöiden väliin. Esimerkiksi Palefaceltä on kohdakkoin ilmestymässä ”greatest hits”, jossa ei ole yhtään Helsinki–Shangri-lan kappaletta.

Vielä kuusi vuotta sitten The Offspring saavutti uransa ensimmäisen Suomen ykkössijan Greatest Hitsillä, mutta sen jälkeen kärjessä on nähty vain yksi ulkomainen kokoelma, The Essential Michael Jackson. Tuskin nähdään tänä syksynäkään, vaikka vanhat tutut Sting, R.E.M. jne. uutterasti tuotantoaan kierrättävätkin. Ehkä mitään Happoradiota mahtavampia kokoelmatapauksia ei ole enää syytä odottaa. Paitsi tietenkin joskus silloin kun joku kuolee.

Viikon ennätysnainen

Pistää kyllä nieleskelemään tämä tilanne, että viimeksi 1970-luvulla albumilistallamme tavatut artistikonkarit ilmestyvät ympyröihin muitta mutkitta kuin 30 vuodessa ei olisi mikään muuttunut. Ry Cooder teki sen muutama viikko sitten, ja odotuksia kerää osalleen myös Freeman, jonka ainut soololistalevy on vuoden 1976 esikoinen. Se sisälsi kolme vankkaa singlehittiä, joille saatiin seuraaja vasta viimevuotisella Uusi fantasia -yhteistyöllä Liian myöhään.

Keskiviikkona levyn julkaiseva Freeman on tekemässä pisimmältä albumilistatauolta paluun ennätystä, mutta väliaikatietojen perusteella sen ehtii tällä viikolla ottaa kotvaksi nimiinsä Eini. Vaikka hänen ainoa tähänastinen merkintänsä on Eini-lp:n 17. sija toukokuulta 1978 ja edellisestä pitkäsoitosta on 14 vuotta, pääosin Ripa Eskolinin tuottama Mä jään on ihan menestyskelpoinen äänite. Uusi single Älä menetä mua ei kuulosta ihan yhtä hyvältä kuin nimensä, mutta tämä comeback-projekti jotenkin inspiroi minua enemmän kuin laskelmoidun tuntuinen Freeman 4.

Seuraavalla sitten

Jos Opethin Heritage olisi noussut tämän viikon ykköseksi, bändille olisi suotu erikoinen kunnia. Viisi o-alkuista esittäjää on nähty albumilistamme kärjessä (Opethin lisäksi Oasis, Sinéad O’Connor, The Offspring ja Paul Oxley’s Unit), mutta tähän asti kaikki ainoastaan yhdellä levyllä. Vaikka Heritage on noukkinut Top 10 -sijoja useista Euroopan maista ja debytoi USA:ssakin sijalla 19, kotona Ruotsissa yllettiin vain neljänneksi.

Edellinen ykkönen Dream Theater puolestaan nuljahti niin alas (kymmenenneksi), että vain neljä albumia on virallisten viikkolistojen aikakaudella pudonnut paalupaikalta jyrkemmin: Juanesin Mi sangre 1–11 (vko 43/06), Depeche Moden Sounds of the Universe 1–12 (19/09), Vesa-Matti Loirin Ystävän laulut 1–14 (2/04) ja Mokoman Luihin ja ytimiin 1–22 (50/07). Uudessa Top 10:ssä muuten joka toinen levy on kotimainen, joka toinen ulkomainen.