Syyskuun Top 30

Syyskuussa Listablogin Facebook-sivulla listattiin menestyneimpiä hittejä, joiden nimessä on jokin kissa- tai koiraeläin.

1. Jaana ja Tiina: Mustan kissan tango (1971)
2. David Bowie: Cat People (Putting Out Fire) (1982)
3. Survivor: Eye of the Tiger (1982)
4. Matti ja Teppo: Kissankultaa (1970)
5. Antero Mertaranta: Ihanaa Leijonat ihanaa (1999)
6. David Guetta ft Sia: She Wolf (Falling to Pieces) (2012)
7. Duran Duran: Hungry Like the Wolf (1982)
8. David Bowie: Diamond Dogs (1974)
9. Aki Sirkesalo: Kissanainen (1998)
10. Shakira: She Wolf (2009)

11. Sonata Arctica: Wolf & Raven (2001)
12. Mud: Tiger Feet (1974)
13. Ylvis: The Fox (2013)
14. Topi Sorsakoski & Reijo Taipale: Kulkukoirat (1992)
15. Mikko Kuustonen: Abessinian koirat (1999)
16. Swedish House Mafia: Greyhound (2012)
17. Dr Bombay: S.O.S. The Tiger Took My Family (1998)
18. Frederik: Tyttö kuin tiikeri (1982)
19. The Sweet: Fox on the Run (1975)
20. Janet Jackson: Black Cat (1990)

21. Saara Suvanto: Kissat ja koirat ja linnutkin (1988)
22. Stray Cats: Stray Cat Strut (1981)
23. Jamelia: Beware of the Dog (2006)
24. Edu Kettunen: Haukkuva koira (1992)
25. Tina Pettersson: Kesäkissa (1996)
26. Ali ja Rosvot: Kissanpäivät (1994)
27. Stig: Puumaa mä metsästän (2012)
28. Bob Marley: Iron Lion Zion (1992)
29. Heikki Kuula: Koirakaveri (2013)
30. Seppo Närhi: Kujakissa (1975)

Lokakuussa laitetaan järjestykseen ensi perjantaina ilmestyvän, tiettävästi jokseenkin mahtavan Janet Jackson -albumin Unbreakable kunniaksi Jacksonin sisarusten hitit. Tuo yllämainittu sija 20 ei tule uudestaan, koska se ei mahtunut 30:n joukkoon.

Vanhojen mainetekojen tavoittelijat

Albumimarkkinoille tupsahti taas tavaraa useilta aiemmin listakärkeen päässeiltä artisteilta. Pisimmän korren veti se, jonka ykkösyydestä on pisin aika: 2006 paalupaikalla käynyt ja 2008 edellisen levynsä julkaissut Diablo. Toiset jäivät yllättävänkin kauas – viidesti ykkösenä juhlinut Maija Vilkkumaa seitsemänneksi, Lana Del Rey 12:nneksi ja klassiseen musiikkiin vaihtanut Tarja Turunen sijalle 31.

Tokihan ykkösenä on ollut myös Kari Tapio, jonka viides kuolemanjälkeinen Top 20 -kokoelma Sydämeni lyö (#10) ei oikeastaan ole kokoelma, vaan ennenjulkaisemattomia levytyksiä pääosin tutuista biiseistä. Vielä viime vuonna neljänneksi yltänyt Mustasch debytoi nyt vasta 17:ntenä ja sijan 33 My Dying Bride sekin yhdeksän askelmaa ennätystään alempana.

Ja tokihan ykkösenä ovat olleet myös David Gilmour ja Keith Richards, mutta eivät sooloartisteina vaan klassikkobändiensä Pink Floyd ja The Rolling Stones riveissä. Harvakseen sooloilevista äijistä Gilmour ilmaantui peräti kolmanneksi, pykälän ylemmäksi kuin yhdeksän vuotta sitten. Viimeksi vuonna 1988 tilastoitunut Richards sai tyytyä 29. sijaan. Kotona brittilistalla Gilmour debytoi ykkösenä, Richards seitsemäntenä.

Tuloksekasta vuorotyötä

Radiolistan kärjessä ei ole koskaan ennen nähty tuollaista vuorotteluleikkiä kuin mikä Chisun Ihanalla, Roope Salmisen Madafakin darralla ja Juha Tapion Sinun vuorosi loistaalla on käynnissä. Seitsemän viikon aikana ykkössijat on jaettu näin: Chisu – Juha – Roope – Chisu – Roope – Chisu – Juha.

Ulkomaisista parhaaksi (11–6) eteni One Directionin Drag Me Down, ja muutkin kärkeä nopeimmin lähestyvät ovat tuontitavaraa. Sun Goes Down (25–10) on jo kuudes meillä listoille noussut raita David Guettan Listen-albumilta. Sitä ei ole juuri noteerattu suoratoistossa ja latauksissa, mutta radioissa matka saattaa viedä outoon tilastoknoppiin: kolme aiempaa Listen-sinkkua nimittäin nousi kakkoseksi (Lovers on the Sun, Dangerous, Hey Mama).

JVG kärsi takaiskun albumilistalla debytoituaan neljäntenä, ja radiotkin ovat vieroksuneet tuoreimpia sinkkuja. Vai mitä pitäisi päätellä siitä, että Tarkenee putosi Top 20:stä lyhyen visiitin jälkeen, mutta jo keväällä julkaistu Tuulisii palasi tilalle (38–20)? Lataus- ja striimiykköseksi rynninyt Takajeejee löytyy vasta sijalta 56.

Asiaa ja viihdettä

Eilen Ilta-Sanomat avasi palvelun, josta voi katsastaa annettuna päivämääränä Suomen listaykkösenä olleen singlen. Se perustuu alkuosaltaan (1961–1995) sivustooni Suomen vanhat singlelistat. Oli sattumaa, että yhteistyötä ehdotettiin minulle juuri, kun olin lanseeraamassa sivuston laajennettua versiota.

Palvelu myytiin kysymyksellä ”Mikä oli hitti, kun synnyit?”, jonka on havaittu kiehtovan lukijoita muuallakin – jopa niin, että brittiläisiin ja amerikkalaisiin listoihin perustuvat versiot on klikkautettu myös meillä moneen kertaan. Kysymyksen kääntöpuoli on se, että ennen vuotta 1961 syntyneet keksivät mitä moninaisimpia tapoja närkästyä ”syrjinnästään” kommenttiosiossa.

”Iltalehti (sic) ei ilmeisesti tiedä, että radio ja äänilevyt oli keksitty jo ennen vuotta 1961. Ennen tuota olivat levyttäneen jo Rockin suuret nimet kuten: ChuCk Berry, Elvis, Bill Haley, Jerry Lee Lewis ja pitkä lista muita. Pistäkääs korjaten vuosilukua taaksepäin..”

Palvelussa on pieni epäloogisuus, joka vaikuttaa ainakin kuukausilista-aikakauteen. Se ilmoittaa esimerkiksi tammikuun ykkösen olleen kärjessä jo 1. tammikuuta alkaen. Lista koottiin vasta kuun päätyttyä ja julkistettiin pitkällä seuraavan kuun puolella. Jos on syntynyt kuun alussa, ei ilmoitettu ykkönen ollut välttämättä edes ilmestynyt silloin.

Mutta mukava oli huomata heijastusvaikutus omiin saitteihini. Vaikka palvelu pyörii Ilta-Sanomien systeemeissä, yksi linkki sai aikaan sen, että singlelistasivuja klikattiin eilisen aikana noin 2200 ja muitakin listasivujani noin 800 kertaa, yhteensä 2998 sivulatausta.

Iskeekö salama radioon?

Neljännen Vain elämää -kauden avausjaksoon sisältyi sellainen yllätys, että kukaan ei versioinut Virve Rostin suurinta listahittiä – sitä ensimmäistä. Kun Chicago kuoli on kieltämättä varsin korni kappale, ja jättihän viimevuotinenkin kaarti esittämättä Paula Koivuniemen isoimman hitin Tummat silmät, ruskea tukka. Koivuniemen iskusävelistössä on kuitenkin selvästi enemmän karsimisen varaa kuin Rostilla.

Euroviisuedustusbiisejä on sarjassa (viisaasti) vieroksuttu – ei ole kuultu Jari Sillanpään, Vesa-Matti Loirin ja tuskin kuullaan Pave Maijasenkaan kilpailukappaletta. Mutta vuoden 1987 Sata salamaa nostettiin hyvissä ajoin aloitusjakson vetonaulaksi – Antti Tuiskun näkemys julistettiin hitiksi jo ennen kuin väitteen katteellisuutta olisi voitu mitenkään mitata. No, nyt se on mitattu kolmena päivänä Spotifyn kuunnelluimmaksi lauluksi.

Biisin radiovastaanottoa on kiinnostavaa seurata – keväisen En kommentoi -albumin hitithän ovat jääneet hämmästyttävän vähälle rotaatiolle. Biisit.infon mukaan Nelosen sisarkanava Suomipop soitti salamia neljä kertaa perjantaina ennen ohjelman ulostuloa, mutta vain kerran sen jälkeen! Tätä kirjoittaessa innokkain kannattaja on The Voice, 13 soittoa neljässä päivässä. Mitään shokkidebyyttiä ei radiolistalle varmaankaan ole luvassa.

Katumatta korkealle

Metallin juhlaviikot jatkuvat albumitilastossa. Yltääkseen viikon korkeimmaksi tulokkaaksi (#3) Slayerin Repentlessin piti päihittää monta listaykkösenä käynyttä, vaikka yhtyeen oma enkka on vain kakkonen. Esimerkiksi viidentenä debytoinut Stratovarius on nähty usein kärjessä, ja löytääkseen alemmas jääneen studiolevyn bändin ansioluetteloa pitää selata vuoteen 1996 asti.

Vielä hämmentävämpi häviäjä on nelossijan JVG, jonka ilman muuta oletin jatkavan rikkumatonta ykkösalbumien putkea vankkumattomalla striimisuosiollaan. Ainoa neljällä ykkösellä Suomessa uransa avannut kokoonpano on edelleen Poets of the Fall. Johanna Kurkelan kuutossija vastaa kutakuinkin odotuksia, ja Bring Me the Horizon (#9) petrasi yhdellä pykälällä parin vuoden takaisesta esikoisvisiitistä.

Kuusi edellistä Duran Duran -albumia sivuutettiin meillä tilastollisesti, mutta Paper Gods näyttäytyy nyt 28:ntena: yhtyeen eka merkintä 2000-luvulla! Pariin otteeseen mainitsemani re-entryllisten listojen hauras mutta pitkä putki jatkuu yhä ja on jopa vahvenemaan päin. Kolmen edellisen Top 50:n ainoa re-entry oli sijalla 50, mutta nyt Muse palasi peräti 47:nneksi.

Joulukuu on jo ovella

Vaikka syksy on myllännyt levymarkkinat muutamassa viikossa, radiolistan yläpäähän ei ole mitään tunkua. Ihana, Sinun vuorosi loistaa ja Madafakin darra siellä edelleen pompottelevat paalupaikkaa toisilleen – nyt on taas Ihanan vuoro. Yllättäen Cheekin Sä huudat näyttää jäävän eliitin ulkopuolelle ja putosi tänään viidennestä seitsemänneksi.

Ainoa uusi tuttavuus Top 20:ssä on 32–16 etenevä R. City, USA:n Neitsytsaarilta kotoisin oleva veljeskaksikko. Selitys nousulle löytynee feat.-sanan perästä – Locked Awayn laulaja kun oli bändeineen ykkösenä viimeksi heinäkuussa. Kun pottiin ynnää miehen yhtyeen Maroon 5:n biisit ja vuoden 2011 lauluosuuden Gym Class Heroesin 11:ntenä käyneessä singlessä Stereo Hearts, Adam Levinellä on nyt Suomessa jo 16 Top 20 -radiohittiä.

Jotkut uskovat yhä urakokoelmien mielekkyyteen – ainakin Suvi Teräsniska, joka pohjustaa sellaista Uusi aamunkoi -kappaleella. Radiolistalla mentiin suoraan sijalle 45 ja latauslistalla 21:nneksi. Artistin kotisivujen pääotsikko kuuluu ”Suvi Teräsniskalta kokoelmalevy joulukuussa”, ja alla kerrotaan sen ilmestyvän 23. lokakuuta. Kai asiat voi noinkin ilmaista.

Värikkäitä ruutuja

Taas olen syytänyt listaspämmiä netin täydeltä, eli perustanut uuden sivuston. Osoitteesta suomenvuosilistat.blogspot.fi löytyvät Top 75 -hittivuosilistat ajalta 1961–2014. Pituudeksi tuli 75 nimikettä siksi, että joinakin varhaisina vuosina listahitiksi ylsi  vähemmän kuin sata biisiä.

Yksi syy sivustolle oli se, että jossakin on hyvä keskitetysti vastata kysymyksiin, joihin on vaikea lyhyesti vastata. ”Mihin tämä lista perustuu, onko se radiolista vai myyntilista, kuinka paljon eri osatekijät vaikuttavat, pelkkää hämäräperäistä keinottelua koko homma…” Nyt esillä on graafi, joka kertoo painotukset ainakin summittaisella tasolla. Voit klikata sen vierestä suuremmaksi.

Summittaisuus johtuu siitä, että tietyn osa-alueen pisteytyspainoarvo voi olla jotain muuta kuin se, kuinka paljon se oikeasti vaikuttaa lopputuloksiin. Esimerkiksi 1980-luvun alussa singlelista muuttui entistä nopealiikkeisemmäksi ja vain harva hitti keräsi isoja pistepotteja. Kun jukebox-listalla kuitenkin jotkut hitit roikkuivat pitkään, ne pärjäsivät vuosilaskelmassa hyvin, vaikka levyautomaattisoiton painoarvo oli selvästi singlemyyntiä pienempi.

50 hittiä -aikakaudella laskentaan taas tuli paljon pistemassaa radiosoitosta, mutta koska asemien välinen hajonta oli usein suurta, parhaatkaan pistekertymät eivät yltäneet lähellekään teoreettista maksimia. Ennen suoratoiston tuloa myös albumilistan osuus oli monitulkintainen: valtaosa Top 50:stä sisälsi jotain ihan muuta kuin aktuellia hittimusaa. Mutta kyllä tuosta väripaletista tarpeeksi hyvän käsityksen saa.

Suomi lukee sieluja

Albumilistan kärkikamppailua on vaihteeksi voinut kuvailla ankaraksi, sillä uutuuksia pukkasi kolmelta esittäjältä, joiden edellinen levy ylsi paalupaikalle. Kahdella heistä oli menossa jo muutamankin ykkösen putki studioalbumien osalta. Putkeaan sai varsin odotetusti jatkaa Iron Maiden, jolle The Book of Souls on uran kuudes ykkönen ja 22. Top 10 -albumi Suomessa. Kotona Britanniassa se nosti bändin kärkeen vasta viidennen kerran.

Neljän ykkösen (joista kolme peräkkäin) jälkeen Amorphis sai tyytyä hopeasijaan. Five Finger Death Punch (#3) petrasi kuudennella listalevyllään korkeusennätystä neljä pykälää. Se kolmas ykkösputken havittelija, Amadeus Lundberg, debytoi vasta kuudentena. Hänen viimevuotinen Vain rakkaus -levynsä tosin aloitti sijalta 19, ja kärkeen kiipeäminen kesti kahdeksan viikkoa.

Alemmille sijoille ilmaantui kotimaisia ensikertalaisia: tuottajakaksikko Sima (#36), vaasalainen Rifftera (#37) ja kirkkonummelainen Embassy of Silence (#42). Sijan 47 Grave Pleasures kävi toissavuonna 33:ntena nimellä Beastmilk. Keltanokkien seassa yllättävän matalalla (#46) näyttäytyi monenlaista medianäkyvyyttä viime aikoina nauttinut Samae Koskinen. Albumi valitettavasti toteuttaa nimeään Henkilökohtainen ennätys siinä, että miehen kaikki aiemmat soolot ylsivät vähintään sijalle 31.

Kuuntelija tekee soiton

Radio Monitor mittasi viikon aikana suomalaisista radioista Juha Tapion uutuusbiisille hurjat 464 soittokertaa, mikä on suurin koskaan näkemäni potti. Sinun vuorosi loistaa on kuitenkin listalla vasta kolmantena, koska lopputuloksissa soittokerrat painotetaan biisiä soittaneen aseman ja vuorokaudenajan kuuntelijamäärien mukaan.

Painotuskertoimien vaikutusta voisi havainnollistaa sillä, miltä Top 10 näyttäisi pelkkien soittomäärien mukaan järjestettynä. Suluissa on todellinen listasija ja loppupäässä pari todellista yllätystä:
464 – Juha Tapio: Sinun vuorosi loistaa (3)
401 – Chisu: Ihana (2)
300 – Felix Jaehn: Ain’t Nobody (10)
289 – Roope Salminen: Madafakin darra (1)
278 – The Weeknd: Can’t Feel My Face (6)
246 – Calvin Harris: How Deep Is Your Love (8)
241 – Jonne Aaron: Kirosanoja (4)
221 – Alvaro Soler: El mismo sol (47)
213 – Zara Larsson: Lush Life (9)
212 – Nicky Jam: El perdon (33)

Viikko sitten ihmettelin, kuinka Mikael Gabrielin ja Diandran Viimeisen kerran voi olla Top 20:ssä niin pienillä soittomäärillä (nyt 55 soittoa, 17. sija). Radio Monitor on laskenut sen yhdelle soitolle keskimäärin 50.000 kuulijaa. Samalla suhteutuksella yksi Juha Tapio sai noin 14.500 kuulijaa ja espanjalaisyllättäjä Alvaro Solerin esikoissingle vain runsaat 7.000 kuulijaa! Ilmeisesti jokin pikkuasema veivaa El mismo solia yöt läpeensä?

On ihan oikea lähtökohta huomioida radiolistalla kuuntelijaluvut. Sekaannusta aiheuttaa vain se, että paljon julkisuutta saavat Gramexin tilastot eri vuosien soitetuimmista biiseistä perustuvat pelkkiin soittomääriin ja tuottavat usein ratkaisevasti toisenlaista tietoa kuin Radio Monitor -järjestelmä. Vielä harhaanjohtavampia ovat tietysti Yleltä nähdyt vuosiraportit, jotka asettavat samanarvoisiksi alueradion ja valtakunnallisen radion soittokerrat.

Vain elämää Top 30, kaudet 1–3

Vasta ensi viikollahan se alkaa, neljäs kausi. Mutta olen hyvissä ajoin liikkeellä, jos joku haluaa siteerata. Luettelen tässä parhaiten listoilla menestyneet, siis eniten suoratoisto-, lataus- ja radiosoittopisteitä keränneet Vain elämää -versiot kolmelta ensimmäiseltä kaudelta. Radion osuus näyttää kärkipään suhteen varsin ratkaisevalta, sillä rotaatiokynnys on osoittautunut vain harvan hitin saavutettavissa olevaksi.

1. Erin: MITÄ TÄNNE JÄÄ 2012

2. Elastinen: NAURAVA KULKURI 2014  

3. Anna Abreu: KYLMÄSTÄ LÄMPIMÄÄN 2013  

4. Paula Vesala: SORI 2014  

5. Elastinen: PEGGY 2014  

6. Cheek: PUHELINLANGAT LAULAA 2012  

7. Cheek: TINAKENKÄTYTTÖ 2012  

8. Erin: VAPAA 2012  

9. Samuli Edelmann: TEIT MEISTÄ KAUNIIN 2014  

10. Jonne Aaron: KYLMÄ ILMAN SUA 2012  

11. Paula Vesala: MITEN JA MIKSI 2014  

12. Erin: VASTEN AURINGON SILTAA 2012  

13. Cheek: RAKASTUIN MÄ LOOSERIIN 2012  

14. Toni Wirtanen: SATA KESÄÄ, TUHAT YÖTÄ 2014  

15. Elastinen: OO SIELLÄ JOSSAIN MUN 2014  

16. Cheek: KADUILLA TUULEE 2012  

17. Pauli Hanhiniemi: SIIDERIPISSIS 2013  

18. Jari Sillanpää: LIEKEISSÄ 2012  

19. Cheek: LEVOTON TUHKIMO 2012  

20. Paula Vesala: PAHEMPI TOISTAAN 2014  

21. Jonne Aaron: LINTU JA LAPSI 2012  

22. Paula Vesala: SUA VASTEN AINA PAINAUTUISIN 2014  

23. Jonne Aaron: SATULINNA 2012  

24. Elastinen: KUN KUUNTELEN TOMPPAA (KUUNTELEN PAULAA) 2014  

25. Erin: NAHKATAKKINEN TYTTÖ 2012  

26. Elastinen: MINÄ JA HÄN 2014  

27. Vesa-Matti Loiri: ARMO 2014  

28. Paula Vesala: ELEGIA 2014  

29. Elastinen: MITÄ KUULUU 2014  

30. Cheek: GIVING UP! 2012  

Uuden ajan maratoonarit

Jo lähes kahden vuoden ajan, viikosta 40/2013 lähtien, jokaisella Suomen Top 50 -albumilistalla on ollut vähintään yksi re-entry. Putken katkeaminen on ollut todella hilkulla: viime viikon ainoa palaaja Tippa-T oli sijalla 50. Tällä viikolla rima väpätti tavallaan vielä enemmän – listalla ei ollut yhtään sinistä kaarinuolta, mutta uutuudeksi merkitty Pekka Pohjolan uudelleenjulkaisu Harakka bialoipokku (#50) on tilastoitu ensimmäisen kerran helmikuussa 1975.

Listalta putosi taas kerran Skrillexin ja Diplon Jack Ü -projekti, joka on pätkittäin kerännyt 15 listaviikkoa käymättä koskaan 33. sijaa ylempänä. Tuo ei edes ole ennätys, vaan Tove Lon Queen of the Clouds on seikkaillut sijojen 33 ja 50 välillä peräti 21 viikkoa. Tällaisen käytöksen yleistyminen johtuu tietenkin suoratoiston sisällyttämisestä listalaskentaan. Pelkillä striimeillä ei voi nousta kovin korkealle, mutta mukana roikkuminen sujuu joiltakuilta yllättävän vaivattomasti.

Suoratoistosukupolvea on myös se ennätys, kuinka kauan Top 50:ssä voi pysyä pääsemättä koskaan 20:n joukkoon. Imagine Dragonsin Night Visions pysyi 32 viikkoa. Top 10:n ulkopuolisten pisin lista-aika on yhä Britney Spearsin esikoislevyn 47 viikkoa, mutta kyllä sillekin on uhkaajia luvassa – vaikkapa Pitbullin Globalization, joka on mukana 35. viikkoa (korkein sija 14).

Paha sai palkkansa

23 lista-albumia runsaassa 34 vuodessa, ja nyt vasta Motörhead nähdään ensimmäistä kertaa Suomen ykkösenä. Edellinen huippu oli kolmasti saavutettu viides sija. Viimeaikaiset uutiset Lemmy Kilmisterin terveysongelmista ja keskeytyneistä keikoista ovat varmasti huolestuttaneet faneja, mutta tuskinpa Bad Magicin sukseeta voi rinnastaa artistin kuoleman aiheuttamiin tilastollisiin elpymisiin.

11 uutuuden joukossa on paljon ensikertalaisia. Kotimaisista mukavasti radiosoittoa saaneet Tiisu ja Elias Koskinen & Päivän sankarit debytoivat toisena ja 13:ntena sekä metalliryhmä Black .44 sijalla 19. Hittilistoilta tuttu kanadalaismiekkonen The Weeknd näyttäytyy 18:ntena ja amerikkalaisleidi Halsey sijalla 36.

Iisan (#9) toinen sooloalbumi debytoi kolme porrasta edeltäjäänsä alempana. Soilworkin (#12) tilastokäyrä otti ensi kertaa takapakkia, kun kuudes lista-albumi jäi viidettä hieman alemmas. Toinen ruotsalaisryhmä Backyard Babies palasi seitsemän vuoden tauolta 17:nneksi. Iiro Rantala (#23) on omissa nimissään korkeammalla kuin koskaan ennen. Sijan 24 Nile pääsi mukaan neljättä kertaa, jokohan jenkkibändin albumille heruisi toinenkin listaviikko?

Varteenotettavuuttuneisuuksia

Se, että Drag Me Downista muodostuisi One Directionin eka valtavirtahitti, on taas hieman lähempänä: biisi harppasi tämän päivän radiolistalla ennenkokemattomiin korkeuksiin 14:nneksi. Myös Justin Bieberin asema täyden palvelun poptähtenä näyttää vankistuvan. Latauslistalta on tullut ennenkin hyviä sijoja ja radiolistalta hiljattain yksi Top 10 -käynti, mutta uutukainen What Do You Mean? syyhki epäbiebermäisesti muutamassa päivässä Spotifyn kuunnelluimmaksi.

Temppuun toi lisähohdetta se, että biisille teki tilaa kärjessä Cheekin Sä huudat, joka ilmestyttyään keräsi aluksi ennätyksellisiä kuuntelumääriä, yli 200.000 päivässä. Bieber on pitänyt takanaan myös Teflon Brothersin Ay ay ayn – sen edeltäjä Pämppäähän juhli Spotify-huippuna enimmän osan kesää. Teflonveljet eivät yleensä ole radioiden mieleen, mutta parin seikan takia Ay ay ayn vaiheita on kiinnostavaa seurata. Sen soundimaailmasta tulee oitis mieleen Arttu Wiskarin Kahvimaito, ja laulajavieraana toimii tangokuningas Teemu Roivainen.

Jo maaliskuussa lataus- ja singlelistojen yläpäässä nähty Mikael Gabrielin ja Diandran Viimeisen kerran on vasta nyt Top 20 -radiohitti, ilmeisesti parin ison kanavan tehorotaation ansiosta. Kun kaikille muille Top 20:ssä mitattiin vähintään 130 viikkosoittoa, duettovanhus keräsi niitä vain 61 ja ylsi silti 17. sijalle. Myös 18:nneksi loikannut ranskalaisen Martin Solveigin Intoxicated julkaistiin joskus alkuvuonna.

Idols-nimiä ja puolikkaita

Vuosi ja kahdeksan kuukautta seitsemännen Idols-kauden loppumisen jälkeen voittaja Mitra Kaislaranta julkaisi lopulta esikoisalbuminsa, joka debytoi uusimman listan 12:ntena. Hänestä tuli kahdeskymmenes albumitilastoon yltänyt Idols-kilpailija, jos Anneli Mattilaa ei lasketa – hänhän vetäytyi ekasta kaudesta niin varhaisessa vaiheessa, ettei ruudussa nähty juuri muuta kuin koelaulu.

Tässä kaikki 20 sen mukaisessa järjestyksessä, kuinka korkealle he ovat parhaimmillaan listalla nousseet. Yhteensä nuo 20 ovat levytysprosessissa menettäneet 5,7 sukunimeä. 

#1 (x4): Antti Tuisku

#1 (x3): Anna Abreu

#1 (x2): Ari Koivunen

#1 (x2): Anna Puu(stjärvi)

#1: Jani Wickholm

#1: Koop Arponen

#1: Pete Parkkonen

#1: Diandra (Flores)

#2 (x2): Hanna Pakarinen

#2: Ilkka (Jääskeläinen)

#2: Kristian Meurman

#3: Katri Ylander

#6: Christian Forss

#8: Agnes (Pihlava)

#9: Kristiina Brask

#10: Martti Saarinen

#10: Lassi Valtonen

#12: Mitra (Kaislaranta)

#26: Roni (Tran)

#49: Stina Girs

Merkkikuukausi 9/2015

Sarjassa juhlitaan artisteja, joiden ensikäynnistä Suomen listoilla tulee tässä kuussa kuluneeksi pyöreähköjä vuosia.

50 vuotta: Jormas
50 vuotta: Sonny and Cher
Tarkkaan ottaen eka Jormas-hitti Mr. Tambourine Man julkaistiin nimellä The Finnish Beatmakers, mutta kyseessä on joka tapauksessa Pepe Willbergin eka listavisiitti laulajana. Cherin eka visiitti oli I Got You Babe – sooloavaus Bang Bang saatiin seuraavan vuoden huhtikuussa.

45 vuotta: Black Sabbath
Hevipioneerien esikoisalbumi Black Sabbath huomattiin meillä aika hitaasti, sillä jo kahden kuukauden kuluttua sitä seurasi Paranoid samannimisine klassikkosinkkuineen.

30 vuotta: Sakari Kuosmanen
30 vuotta: Yngwie Malmsteen
30 vuotta: Simply Red
30 vuotta: Sandra
30 vuotta: John Mellencamp
30 vuotta: Huey Lewis & The News
Huh mikä ryntäys. Kuosmasen ensimmäinen merkintä oli Sakari Kuosmanen -albumi, Malmsteenilla Marching Out, Simply Redillä single Money’s Too Tight to Mention ja Sandralla tietenkin jättihitti Maria Magdalena. Mellencamp ja Lewis rekisteröitiin meillä kovin myöhään useiden jenkkimenestysten jälkeen, mutta ehtivät myöhäisinäkin moniin korkeisiin albumisijoituksiin.
• 30 vuotta on myös siitä, kun viralliseksi väitetty Seuran julkaisema lista muuttui kuukausitilastosta kaksiviikkoiseksi ja kartutti albumilistan Top 30:stä Top 40:ksi.

25 vuotta: The 3 Tenors
25 vuotta: Deee-lite
Multikansallisia kokoonpanoja aika vastalaidoilta. Oopperatrio tuli Italiasta, Espanjasta ja Meksikosta, Groove Is in the Heartin tekijät USA:sta, Ukrainasta ja Japanista.

20 vuotta: Alanis Morissette
Vaikka Jagged Little Pill -albumilta lohkesi saman tien hitti You Oughta Know ja heti perään Hand in My Pocket, se ylsi ykköseksi ennätyksellisesti vasta 47. listaviikollaan.

15 vuotta: Destiny’s Child
15 vuotta: Kapasiteettiyksikkö
Beyoncé Knowles esittäytyi suomilistoilla The Writing’s on the Wall -albumilla. Viisi Top 15 -albumia julkaisseen Kapasiteettiyksikön riveistä ei noussut megatähtiä, mutta Uniikki nyt kumminkin.

10 vuotta: James Blunt
You’re Beautiful haiskahti tullessaan ja jyrätessään yhden hitin ihmeeltä, mutta aika tasaisen uranhan Blunt on sen varaan rakentanut.