Lisää titaania

Mittavalle ja hiljaiselle albumilistalle on viime aikoina ollut helppo juuttua. Harva olisi alkuvuonna arvannut esimerkiksi Lana Del Reyn viettävän 25. listaviikkoaan sijalla 21. Toisaalta Norjassa Born to Die putosi vastikään paalupaikalta vietettyään siellä puoli kesää. Saksassakin se on nyt ostetuin ulkomainen levy kahdeksantena.

David Guettan viimevuotinen Nothing but the Beat putosi ensi kerran Top 50:stä jo kahdeksan viikon jälkeen, mutta jatkuvien singlelohkaisujen myötä sillekin on kertynyt läsnäoloa puolen vuoden edestä. Ja jatkoa odotetaan, sillä latauslistan kakkosena debytoiva She Wolf pohjustaa albumin uutta painosta. Laulajana sama Sia kuin Titaniumilla, joka on tämän vuoden suurimpia hittejä.

Latausykköseksi pyyhälsi PSYn Gangnam Style, jota lienee turha odotella singletilastoon. Spotify tarjoaa siitä vain säälittäviä jäljitelmiä, jotka eivät ole kelvanneet sadan soitetuimman joukkoon. Biisit.infon mukaan kappale on soinut Yle X:llä kuusi kertaa ja The Voicella kerran, joten toistaiseksi ei ole suuri vääryys, jos se ei pääse radiolistan mittauskoneistoon.

Pitkä hiki ei kuivahda

Syksyn suuret levyjulkaisut alkavat jo tunkea tietoisuuteemme radiomaistiaisina. Viikon näyttävimmän radiolistaharppauksen (34–7) tehnyt Tuure Kilpeläisen ¡Eloon! pohjustaa kuukauden päästä ilmestyvää albumia. Sesongin vaihtumisesta kielii Pariisin kevään Kesäyön romahdus (1–12–26), mutta toisaalta JVG:n Kran turismo palasi kahdenkympin joukkoon.

Nielsen Music Controlin asemakohtaiset tiedot ovat pirstaleisia ja harvojen nähtävissä, mutta radioiden nettinäyttöjä hyödyntävät amatöörilaskurit ovat tehneet paluun. Vaikka radiot ovat teknisellä häirinnällään nitistäneet kaikki aikaisemmat yrittäjät, Biisit.info on kyennyt pyörittämään aika laajaakin toimintaansa kohta vuoden. Seurannassa on 11 asemaa, ja tulostusta höystetään viitseliäästi You Tube -videoilla.

Kiinnostavimpia biisit.infon tarjonnassa ovat koko vuotta 2012 koskevat tiedot. Kuten se, että Metro FM on soittanut David Guettan Titaniumia älyttömät 682 kertaa. Ja Groove FM Inner Circlen 20-vuotiasta Sweat (A La La La La Long)ia huimat 349 kertaa. Europen Not Supposed to Sing the Blues (??) on kerännyt Radio Rockissa 314 ja Radio Cityssä 217 soittoa. Radio Nostalgian rotaatiovoittaja on tv-sarja Onnen päivien tunnari!

Aina vain viimeiset

Hiljaisesta äänitekaudesta on myyntilistoihin tylsiä, mutta myös kiehtovia seuraamuksia. Kärjen lähelle eksyy yllättäviä julkaisuja kuten suomalais-ranskalaisen Eva & Manun esikoislevy (#8), ja kahdeksanvuotias turkulainen kulttialbumi saavuttaa tilastomerkinnän vasta suppeahkona vinyylipainoksena (Wojciech: Ystävät, toverit #37). Parhaisiin sijoihin ylletään ei-ihan-tuoreina kuten The Black Keys viime viikolla ja Jennifer Lopez -kokoelma nyt.

Aikamoistahan sekin on, että lähes 50 vuotta sitten Jacksonvillessä perustettu Lynyrd Skynyrd nettosi toiseksi parhaan numeronsa Suomesta Last of the Dyin’ Breedin debytoitua kymmenentenä. Vain vuoden 1993 The Last Rebel (hyväksi havaittu teema) pääsi ylemmäs. Sisältää hitin -kirjan mukaan se kävi yhdeksäntenä, mutta nyt väitän sen käyneen kuudentena. Miksi?

Teemaan palataan syksyn mittaan, joten selitän lyhyesti: olen koonnut albumilistoista uudet versiot aikaväliltä syksy 1985 – joulukuu 1993 ja jatkossa referoin aina niitä. Tietoja on yhdistelty paremmalla tavalla, mutta konkreettisimmin Lynyrd-merkinnän muuttumiseen vaikutti se, että kirjani listasijoitustiedoissa ei huomioitu Radio Cityn vuoden 1993 ajan koostamia valtakunnallisia listoja.

JoukkoPSYkoosi

Latauslistalla liikehditään yhtä vauhdikkaasti kun radiolistalla muutama päivä sitten. Täälläkin vanha ykkönen (Cheekin Syypää sun hymyyn) väsähti sijalle 12, ja kärjen valtasivat uutuudet – tosin aivan eri tavara. Will.i.amin ja Eva Simonsin This Is Love rynni kärkeen 27. sijalta, kakkosena debytoi Elonkerjuun Surun ja ilon kaupunki ja 16 porrasta kuudenneksi eteni PSYn Gangnam Style.

Pitkäikäisyyttä ei statistiikka näille lupaile. Will.i.amin aiemmat soolo/featuring-listavisiitit ovat jääneet lyhyiksi – yhteensä mies sai nyt toisen ykköshittinsä The Black Eyed Peasin Don’t Phunk with My Heartin seuraksi. Elonkerjuun edellinen single Viistäköön siipeni maata katosi pian toukokuisen kolmosdebyyttinsä jälkeen, mutta on radiopuolella elpynyt tämän viikon sijalle 19.

Korean ihmeessä Gangnam Stylessä riittää aineksia kunnon vitsaukseksi, onhan sen pääkkö video ratsastustansseineen kerännyt You Tubessa jo yli 53 miljoonaa katsomiskertaa. Sen nähneelle kaukoitä saattaa tuntua entistäkin kaukaisemmalta, vaikka PSY eli kohta kolmevitonen Park-Jae Sang on sangen länsimaistunut taiteilija kaksine amerikkalaisine yliopistotutkintoineen.

Äkkikovettuneet kädet

Vaikka levy-yhtiöillä ei ole suurta pelkoa siitä, että viihdeuutistoimittajat raskauttaisivat heidän tiedotteitaan journalistisilla pyrkimyksillä, sen pienenkin epäilyksen voi eliminoida. Voi perustaa eri nimellä sivuston, jonka otsikot tasaveroisesti kisaavat klikkauksista Ampparit.comissa uutispalvelujen rinnalla.

Kertomansa mukaan Tune.fi ”tarjoaa musiikkialan uutisia ja soittolistoja”. Ne käsittelevät yksinomaan Sony Musicin kiinnityksiä. Tiistaina klo 13.55 Tune.fi julkaisi tiedotteen PMMP:n uusimman albumin platinamyynnistä ja radiolistan ykkössijasta. Toisintajista Hs.fi oli nopein runsaan tunnin aikailulla, Radio Novan netti ehti riemuun vasta seuraavana aamuna.

Monet napsaisivat uutisestaan varsin pohdituttavan jatkoinformaation: ”Myös vuonna 2005 julkaistu albumi Kovemmat kädet on ylittänyt merkittävän 100.000 kappaleen myyntilukeman.” Musiikkituottajien kultalevytietokannassa, johon on ehtinyt mm. Robinin viimekeväisen levyn runsas satatonninen, tuon albumin lukema on vain 83.825. Aika rivakka kohennus tuosta vain.

Kovemmat kädet on vasta neljästoista 2000-luvulla julkaistu äänite, joka voi kehuskella kuusinumeroisuudellaan. Niistä kaksi ilmestyi 2010-luvulla, eikä yksikään ole ulkomainen. Tosin rohkenen väittää, että yli satatuhatta suomalaista omistaa Adelen 21-albumin, vaikka virallisen maahantuojan kautta sitä onkin mennyt vain 75.000. Esimerkiksi Cdon.comin suomalaiset tuontilevyostokset kirjautuvat ruotsalaisiin tukkuihin.

Stigiä mä metsästän

Radiolistan kärjessä kääntyi uusi lehti, kun edellinen ykkönen vajosi 12:nneksi ja viime viikon Top 20 -tulokkaat miehittivät sijat 1–2–3. PMMP sai jo viidennen paalupaikkansa (Rakkaalleni), ja myös kakkosella (Green Day: Oh Love) sekä kolmosella (Maroon 5: Payphone) on aikaisempaa kokemusta terävimmällä huipulla olosta.

Kahdenkympin joukkoon otettiin muutama pitkä loikka. Menestyneen kokoelman jälkeen levy-yhtiötä vaihtanut Johanna Kurkela on 13:ntena (Oothan tässä vielä huomenna) ja jo toisella biisillä comeback-albumia pohjustava Neljä ruusua 17:ntenä (Katkera kuu). Niiden väliin tyhjästä 14:nneksi ilmaantui Stooshe-trio, jonka Black Heart kävi brittikolmosena aiemmin kesällä.

Spotifyn kuunnelluin ja latauksissakin nykivästi pärjäävä Brädin Lämpöö ei ilmeisesti ole radiolistaotannassa lainkaan, ja sama taitaa päteä myös toiseen Spotify-suosikkiin Stigiin. Hiphopmerkkien biisit välillä ajetaan Nielsenin koneistoon tuoreeltaan, välillä myöhässä ja välillä ei lainkaan – missä mättää?

Debyyttirääppiäiset

Multi-cd-boksit ovat siitä kieroja artefakteja, että ne säilyvät albumilistakelpoisina hurjankin hinnanpudotuksen jälkeen. Tapio Heinosen (#3) ja Pave Maijasen (#11) boksit julkaistiin aikoinaan (viime ja toissavuonna) juhlistamaan artistien pyöreitä synttäreitä, mutta listaäänitteitä ne ovat vasta nyt – hinta on tärkeämpi ostomotiivi kuin juhlatunnelma.

Vuonna 1985 kuollut Heinonen oli hilkulla päästä Yläkerta-kesäsarjaan, sillä hänen kokoelmiaan on nähty normilistalla vuosina 2002 ja 2006 ynnä vielä kolmas midpricessa vuonna 1999. Maijaselta ilmestyi Kaikki nämä vuodet -niminen katsaus jo vuonna 1992 (#19), mutta siinä oli vain yksi levy – lp:llä 12, cd:llä 18 biisiä. Nyt myytävässä neljän cd:n ja dvd:n paketissa ei ole lainkaan euroviisua Yamma yamma, jonka ”imuun” kaimalevy muinoin julkaistiin.

Menneisyyttä tarjotaan myös numeroilla 28 ja 30. Mustan paraatin Peilitalossa jäi neljä pykälää ensiyrittämällä vuonna 1983 tulleesta listasijasta. Kolmikärjen veljeskunta paketoi CMX:n varhaistuotantoa, josta ennestään pääsi tilastoihin vain ep Musiikin ystävälliset kasvot – sekin uudelleenjulkaisuna vuonna 1998.

Heidän infernaalinen kierrätyksensä

Urakatsaustyyppisistä kokoelmalevyistä tulee yleensä ensiksi mieleen Poko-yhtiö, joka on julkaissut niitä ahkerasti välillä kiusallisin, välillä hyvinkin voitokkain seurauksin. Muistaako Popeda, että pian pitäisi pukata ulos 35-vuotisjuhlakokoelma? Myös Matti ja Teppo harrastavat omassa firmassaan juhlalevyjä, mutta niiden välissä syntyy yhä uuttakin tavaraa yllättävän energisesti.

Omaksi ilmiökseen on muodostumassa HIM, jonka neljännestä kokoelmasta vastikään tiedotettiin. Nimessä luvataan Two Decades of Love Metal, vaikka ensimmäinen ep 666 Ways to Love ilmestyi vasta loppuvuonna 1996. Toisaalta yhtyeen perustamisesta on jo 21 vuotta, ja jos tongitaan noin vanhoja asioita, Ville Valo on sen ainoa alkuperäisjäsen.

Edellisistä koosteista mikään ei noussut Suomen ykköseksi, mutta And Love Said No – The Greatest Hits 1997–2004 keräsi maailmalta varsin kunnioitettavan sijoitusketjun. Englanninkieliseen wikipediaan on koottu kattavahko taulukko bändin kansainvälisistä listasaavutuksista, ja toki toivomme niitä tulevan vielä lisää.

Yläkerta #1: Elvis Presley

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Lokakuussa 1977 Suomessa 14:nneksi nousi Moody Blue -albumi, jolla ennenjulkaisematonta studioaineistoa on jatkettu liveäänityksillä – kaikki pikarahastuksen merkit siis. Mutta sepä julkaistiin alkujaan jo heinäkuussa ennen kuin 42-vuotias Elvis Presley kuoli 16. elokuuta. Syksyn muita listaheijastumia suru-uutiseen olivat kokoelma Elvis in Demand (#24) ja Danny Mirrorin imitaatiosingle I Remember Elvis Presley (#9).

Vuosina 1979–1982 tilastoitui kolme K-telin joulumarkkinalevyä (Love Songs #3, Gospels #11, Movie Songs #23). Uusi kiinnostus kokoelmiin lietsottiin juhlistamalla kuoleman ja syntymän vuosipäiviä: 30 suosituinta (#3, 1997), Love, Elvis (#13, 2005) ja The Essential Elvis Presley (#11, 2007). The 50 Greatest Love Songs (2001) kipusi 26:nneksi juhlasesonkien ulkopuolella. Tämä tekstikin ilmestyy päivälleen 35 vuotta Elviksen kuolemasta.

Tuottoisinta muistelu oli 10 vuotta sitten. Ensin Niken mainoksissa soinut Junkie XL:n remiksaus A Little Less Conversationista palautti miehen Suomen singlelistalle 33 vuoden tauolta (#6), ja taas yksi kokoelma Elv1s – 30 #1 Hits rynni ykköseksi myyden 90.000 kpl. Seuraavana syksynä ElvIIs 2nd to None oli albumiyhdeksikkö ja Rubberneckin’ sinkkukuutonen.

Elvis Presley ei itse säveltänyt tai sanoittanut, mutta hänen tunnetuksi tekemistään biiseistä on levytetty kolme ykköshitticoveria: Pet Shop Boysin Always on My Mind (1987), ZZ Topin Viva Las Vegas (1992) ja UB40:n Can’t Help Falling in Love (1993). Lopullisesti hänet nosti tämän kesäsarjan kärkeen listalevyissä tämän tästä vilahtava nimi. Esimerkiksi pelkästään vuonna 1991 hiteiksi merkittiin Dire Straitsin Calling Elvis ja Raptorin Karvanoppaelvis.

Tuhlaria säästellään

Uuden radiolistan kärki on ennätyksellisen tasainen – ykkösellä on vain noin 50 prosenttia enemmän pisteitä kuin Top 20:n pohjabiisillä. Tämä osittain selittää tilaston rajunnäköiset nousut ja laskut. Ainoana paikkansa piti taas se ylimmäinen, Pariisin kevään Kesäyö.

Melkoisen vitkastelun jälkeen kunnon ryhtiliikkeeseen ylsivät PMMP:n Rakkaalleni (29–5) ja Maroon 5:n Payphone (27–8). Jälkimmäisen myötätuuli oudoksuttaa, koska bändin seuraavakin sinkku One More Night on ehtinyt paistatella myyntilistoilla (mutta on radiossa vasta 41:ntenä). Kelly Clarkson nappasi Dark Sidella neljännen Top 10 -radiohittinsä (23–10). Top 100:n ulkopuolelta 13:nneksi rynni muun muassa Nuorgamin levyraadissa ansaitusti tyrmätty Green Dayn Oh Love.

Huomion herättävät silti putoajat. Trainin 50 Ways to Say Goodbye vajosi kolmosesta 25:nneksi ja Kylie Minoguen Timebomb kahdeksannesta 85:nneksi. Eniten kummastuttaa Laura Närhen Tuhlari, joka viikko sitten eteni 14–2, mutta sijaitsee nyt 16:ntena. Pääsyy on Nova-soittojen supistuminen 35:stä viiteen, mutta myös Iskelmä ja Suomipop pistivät suuta soukemmalle.

Yläkerta #2: Tapio Rautavaara

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Urheilu-, elokuva- ja levysankari Tapio Rautavaara menehtyi 64-vuotiaana aivoverenvuotoon 25. syyskuuta 1979. Markkinoilla ollut Unohtumattomat-kokoelma sai ostajia, mutta varsinaisesti väen pisti liikkeelle uusi tuplakooste Reissumiehen taival, joka määräsi joulumarkkinoita myyden 150.000 kpl. Vanhasta amerikkalaisviisusta suomennettu Korttipakka (1976) soi jukeboxeissa viitossijan edestä – myöhemmin sitä parodioiva Turo’s Hevi Geen Santapaperi (1989) oli myös pikkuhitti.

Vaikka suosikkitupla sai toki viidenneksi nousseen jatko-osan, Rautavaara katosi listoilta vuoden 1999 Kulkuri ja joutsen -elokuvaan asti, ja senkin soundtrack jäi sijalle 21. Vauhti kuitenkin parani: marraskuussa 2004 julkaistu En päivääkään vaihtaisi pois nousi kymmenenneksi (17 viikkoa) ja syksyn 2008 Kulkurin taival kolmanneksi. Tuo peräti 14 cd:n kaimaboksin saanut tupla keräsi 37 listaviikkoa.

Tapani Kansan coveralbumi Tapsa ja Rautavaara ylitti kultarajan ja eteni viitoseksi syksyllä 2004. Perään Jukka Poika sai Top 10 -singlen versiollaan Juokse sinä humma -klassikosta. Rautavaaran ensiksi levyttämistä käännösbiiseistä Toiset on luotuja kulkemaan kasvoi kahdesti kookkaahkoksi hitiksi: Sielun veljet 1985 ja Kari Tapio 2004. Various-levy Mestaria kunnioittaen – tribuutti Tapio Rautavaaralle nousi kuutoseksi elokuussa 2008.

On pissalla hintaa

Kun Spotify-soitot alettiin keväällä huomioida singlelistalla ja Itunes tästä suivaantuneena rajasi mukanaolonsa pelkkään latauslistaan, noille tilastoille muotoutui jonkinlainen, tosin ei vieläkään kovin luonteva työnjako. Mutta muotoutui myös pieni väliinputoajien joukko, joka ensi kertaa konkretisoitui vasta tänään. Muistaako joku fyysiset single- tai ep-levyt?

Singlelistan 19:ntenä, Spotify-virtausten kanssa mielivaltaisin kertoimin mittelemässä debytoi uusintajulkaisu kahdeksan biisin vinyyli-ep:stä Ääretön joulu, jonka teki yhä toimiva Terveet kädet -yhtye vuonna 1982. Se on bändin ensimmäinen listamerkintä, mahtavaa. Mutta onko se oikeassa seurassa?

Single- ja latauslista ovat käytännössä vakioituneet yksittäisten biisien temmellyskentiksi, ja Ääretön joulu sisältää niitä kahdeksan, joista tunnetuin lienee Pissaa ja paskaa. Joo, yhteiskestoa vain kuusi minuuttia, mutta hintaa 8,90 euroa. Vähiten epäluonteva koti sille olisi midprice-tilasto, jonka historiasta löytyy useita ep:ksi luokiteltuja julkaisuja.

Madonnan ja Björkin mediarinnastuksista olen marissut jo aiemmin, mutta kyllähän esimerkiksi Yle-uutisten otsikko ”Kahden naissupertähden päivä” jaksaa kaiken jälkeenkin nostattaa myötähäpeää. Tänään Madonna palasi albumilistalle (22), Björk ei. Eikä ihme, sillä ns. supertähden Biophilia jaksoi tuoreeltaankin Top 50:ssä vain yhden viikon.

Yläkerta #3: Olavi Virta

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Kun 57-vuotias Olavi Virta kuoli diabeteksen ja alkoholismin heikentämänä 14. heinäkuuta 1972, hänen tuoreimmasta listamerkinnästään oli yli yhdeksän vuotta. Aika kauan saatiin odottaa seuraavaakin, vaikka tuotantoa tämän tästä paketoitiin albumeiksi. Lopulta tv-kampanjoitu Unohtumattomat-kokoelma rynni ykköseksi maaliskuussa 1976 ja ylitti silloisen timanttilevyrajan 50.000 kpl. Seuraavana vuonna Unohtumattomat 2 ja 3 saavuttivat sijat 3 ja 18.

Virta levytti yli 600 eri kappaletta ja osan niistä toistamiseenkin, joten uusintajulkaistavaa on piisannut. Vuoden 1983 Sinitaivas-tupla nousi 12:nneksi ja vuoden 1997 Suomiviihteen legendat 31:nneksi. Arvometallikantaan palattiin vuoden 2005 tuplalla Mestari – Legendan ääni elää (#6, 21 viikkoa), ja uusin tilastoituminen tapahtui viimevuotisella Arkistojen aarteita vol. 1:llä (#38).

Moni viime vuosien hitti on Olavi Virran tunnetuksi tekemä käännösbiisi kuten Charliesin Keinu kanssani (2001) ja Tuomari Nurmion Hopeinen kuu (2003). Miehen alkuperäistuotannostakin on syntynyt Top 10 -radiocovereita kuten Samuli Edelmannin Sinun silmiesi tähden (1992) ja Tapani Kansan Täysikuu (1991). Topi Sorsakosken läpimurtoalbumi Hurmio (1985) sisälsi melkein pelkkiä Virta-levytyksiä, ja Jukka Perkon The Music of Olavi Virta (2000) myi sijan 30 edestä.

Yläkerta #4: Jimi Hendrix

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Jimi Hendrixille ei ole irronnut Suomesta kultalevyjä, mutta hänen poikkeuksellinen listarekisterinsä ansaitsee korkean aseman. Kuollessaan (lisää suosikkimyyttisi tähän) 27-vuotiaana 18. syyskuuta 1970 hän oli listoilla livelevyllään Band of Gypsys, joka eteni lokakuussa kolmossijalle. Brittiykköseksi syyhkinyt Voodoo Chile -single jaksoi meillä 13:nneksi. (USA:n Hot 100:ssa Hendrixiä ei koskaan nähty 20. sijaa ylempänä.)

Oma Jimi-postuumien alalajinsa ovat tulkinnat siitä, millainen pitkäsoitto jälkeenjääneistä äänityksistä oli tarkoitus syntyä. Näitä ovat mm. The Cry of Love (#5, 1971), War Heroes (#23, 1972) ja Crash Landing (#17, 1975). Samaa aineistoa uusin maustein kierrätti vielä vuoden 1997 First Rays of the New Rising Sun (#24), ja niinkin myöhään kuin 2010 pääsi levitykseen albumillinen ennenkuulematonta Hendrixiä – Valleys of Neptune nousi viitossijalle.

On myös saatu perinteistä kokoelmaa (Cornerstones 1967–1970, #37, 1990 ja Experience Hendrix – The Best of #9, 2000) ja jotain sinnepäin (Blues, #24, 1994). Liveäänitteistä listalle löysivät tiensä Experience (#18, 1971), Hendrix in the West (#10, 1972) ja Woodstock (#22, 1994). Kuolleenaolo ei ole estänyt miestä juhlimasta listoilla neljällä vuosikymmenellä – 1980-luku tosin jäi kokonaan väliin.

Saako jo ottaa raskaammin?

”Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin” kuulostaa yhä ajankohtaiselta suomalaisten korvissa – ainakin siitä päätellen, että JVG ft Raappanan Kran turismo viettää jo yhdeksättä viikkoa singlelistan ykkösenä. Sen verran syksy jo kurkkaa nurkan takaa, että biisi tipahti tällä viikolla Top 20 -radiolistalta. Tilalle tullut uutuus ei ole sekään ihan uusi: huhtikuusta asti single- ja lataustilastoissa ajoittain sangen ylhäällä seikkaillut Tacabron Tacata (25–18).

Yllättävän pitkäksi ajaksi Top 20:n alapuolelle on juuttunut PMMP:n Rakkaudesta-albumin kakkoslohkaisu Rakkaalleni (29). Se ensimmäinen single Heliumpallo vain piipahti latauslistalla ja on vasta vuoden 61. suurin radiohitti, joten mahtaako niitä kunnon iskusäveliä levyltä löytyäkään? Jos lastenlevy Puuhevosta ei lasketa, duon kaikilta neljältä aikaisemmalta pitkäsoitolta irrotettiin vähintään yksi vähintään kolmen napin hitti.

(Kolmen napin hitti viittaa edesmenneen 50 hittiä -listan pisteytyssysteemiin ja tarkoittaa suurehkoa, vuosilistalla noin 20 parhaan joukkoon yltävää menestystä myynti- ja radiolistojen yhteisvaikutuksena.)

Yläkerta #5: Roy Orbison

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Viimeksi vuonna 1965 Suomen listoilla tavattu Roy Orbison palasi pinnalle superkokoonpano Traveling Wilburysin riveissä ja teki bändikaveri Jeff Lynnen tuottaman soololevyn. Näitä kahta promotessaan hän sai sydänkohtauksen 6. joulukuuta 1988 ja kuoli 52-vuotiaana. Tuohon mennessä 25:nneksi ehtinyt Wilburys-albumi lähti nousuun ja ehti tammikuussa nelossijalle.

Helmikuussa 1989 ilmestynyt Mystery Girl vietti kahdeksan viikkoa albumilistan kakkosena kolmen eri levyn takana ja myi liki 50.000 kpl. Sitä vauhditti vuoden kuudenneksi suurin hitti You Got It (single #2, jukebox #1, radio #1), jonka lisäksi Top 10 -radiohiteiksi kasvoivat She’s a Mystery to Me ja California Blue – jälkimmäinen tosin Kari Tapion versiona Aikaan täysikuun. Palasipa kuvioihin myös muinainen Oh Pretty Woman.

Kun K-tel ja CBS julkaisivat samaan imuun kokoelmat sijoille 9 (The Best Years) ja 32 (The All Time Greatest Hits), Orbisonille kertyi runsaassa puolessa vuodessa 47 listaviikkoa. Myöhemmin ilmestyi vielä kaksi Top 10 -kokoelmaa, Sweets for Finland (2000) ja The Essential (2006). Nuori tähdenlento Karo ja Yölintu-vokalisti Simo Silmu ovat saaneet Top 10 -radiomerkinnän Orbison-biiseillä Blue Bayou (1998) ja Vain yksinäinen (Only the Lonely, 2004).

Elokuussa ennätetään

Tavaratalokampanja palautti Adelen 21:n vielä kerran albumitilaston kärkeen. Ykkössija 79. listaviikolla on arvatenkin ennätys, ja yhteensä levyllä on nyt 11 paalupaikkaa. Finnishcharts.com ylläpitää eniten listapisteitä keränneiden sinkkujen ja albumien rankingia vuodesta 1995 alkaen, ja 21 on edennyt siellä jo kakkoseksi, yli sadan listaviikon yltäneiden Leevi- ja Eppu-kokoelmien väliin.

1980-luvulta asti listavisiittejä harrastaneen Testamentin tämän viikon nelossija on koko uran paras. Jennifer Lopezin eka kokoelma debytoi 19:ntenä ja Tomas Ledinin ties kuinka mones 37:ntenä. Se on miehen 14. lista-albumi Suomessa, millä kukistetaan kaikki muut ruotsalaiset sooloartistit – jopa Eva Dahlgren. Tosin Dahlgrenin 12 albumista kahdeksan nousi kärkikymmenikköön, jonne Ledin on päässyt vain kahdesti.

Eevil Stöö ja Koksukoo tipahtivat kärjestä 16:nsiksi, mikä on viikkolistahistorian toiseksi dramaattisin ykkössijan menetys. Mokoman Luihin ja ytimiin (2007) romahti 1–22. Harvoin näkee listansisäisiä nousujakaan No Smoking Teamin malliin (49–10). Bruce Springsteenin ja Red Hot Chili Peppersin elpymiset ovat tietenkin keikka-avusteisia, ja teho taitaa näkyä myös ensi viikolla – tämänpäiväisten listojen mittaushan meni poikki jo keskiviikkona.

Yläkerta #6: Kari Tapio

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Menehtyessään 65-vuotiaana sydänkohtaukseen 7. joulukuuta 2010 Kari Tapio oli uransa huipulla. Hän oli vain kolme vuotta aikaisemmin saavuttanut ensimmäisen paalupaikkansa albumilistalla, ja hänen kuolemallaan täytettiin Suomessa varmaankin eniten palstatilaa tämän sarjan artisteista. Ensimmäisinä tilastoihin riensivät joulukysyntää lievittämään alkuvuonna ykkösenä käynyt coverlevy Vieras paratiisissa (nyt #2) ja urapaketti Sinivalkoinen ääni (#26).

Vuonna 2011 Tapio-levyillä haalittiin huimat 82 listaviikkoa, vaikka lataus- ja radiolistoilla ei havaittu mitään reaktioita. Vanhan Fazer/Warner-tuotannon Kaikki parhaat (1999) palasi neljänneksi, ja tammikuun lopulla ilmestynyt Laulaja 1945–2010 vietti ykkösenä neljä viikkoa. Loppuvuodeksi AXR keksi vielä hengellissävytteisen Valaise yön (#17) ja Warner patenttituplan Olen suomalainen – 44 huippuhetkeä 1972–1992 (#13).

On sangen mielenkiintoista, että ulkomaantähtien arkistoista löytyy kuolemanjälkeistä julkaistavaa jopa vuosikymmeniksi, mutta tuotteliaiksikaan tiedetyiltä suomalaislegendoilta ei yleensä mitään. Kari Tapioltakin on saatu kuultavaksi vain sinänsä huomionarvoinen Felix Zenger -yhteistyö Pitkät päivät täällä, josta ei tullut hittiä.

Yläkerta #7: Juha Vainio

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Levy-yhtiön voi katsoa toimineen suorastaan oppikirjamaisesti sen jälkeen, kun Juha Vainio menehtyi 52-vuotiaana sydänkohtaukseen 29. lokakuuta 1990. Tasaisin välein kokoelmatuplia: Lauluntekijä ja laulaja (#2, 1990), Sellaista elämä on (#7, 1998) ja Legendan laulut (#2, 2008), joista toista tuettiin neljän cd:n ja kolmatta kymmenen cd:n rinnakkaisversiolla. Sellaista elämä on -nimellä oli jo aiemmin ilmestynyt studio-lp ja Valittujen Palojen kokoelma.

Yhteensä noille kertyi 73 listaviikkoa, ja tilkkeeksi on saatu 1970-luvun lopun ”vaihtoehtotuotantoa” luotaava Porno-ooppera / Pahojen poikien lauluja 3 (#27). Ainoa coversinglehitti on DJ Jorman tuosta osastosta poimima Aina mielessä (2001). Vesa-Matti Loiri teki Vainio-biiseistä kaksi Ystävän laulut -albumia, jotka nousivat joulumarkkinoilla ykköseksi (2003) ja kakkoseksi (2004). Yhteisjulkaisu pistäytyi vielä 12:ntena alkuvuonna 2007.

Luottomies

Juha Tapion viimevuotisen albumin kolmas single Rakastan niin kauan kuin mä voin on kerännyt tänä vuonna viidenneksi eniten radiolistapisteitä, ja nyt neljäs lohkaisu Jossain täällä debytoi Nielsen-mittausten sijalla kymmenen. Yhteensä Tapio on kerännyt Top 10 -sijoituksia vajaassa vuosikymmenessä 16 biisilleen – putken aloitti Mitä silmät ei nää kesällä 2003.

Miehen kannatus lepää vakaasti akselin Iskelmä–Nova–Suomipop varassa, ja tämä pätee uuteenkin hittiin. Tuntuu kuitenkin hiukan kavahduttavalta, että nuo asemat ”päättivät” aloittaa alkujaan viime syyskuussa julkaistun musiikkiesityksen tehorotaation juuri samaan aikaan. Noin korkeita debyyttejä nähdään yleensä vain oikeasti uunituoreiden, kauan odotettujen biisien kohdalla. Kuka nykii kenenkin naruja?

Toinen Top 20 -portista astuja on Laura Närhen Tuhlari (26–14). Kiinnostavasti 21:nneksi on edennyt Alanis Morissetten Guardian. Kanadalais-amerikkalaisen paras radiolistamerkintä on Hands Cleanin (2002) 11. sija, eikä mikään mega-albumi Jagged Little Pillin (1995) lukuisista hittisinkuista soinut meillä Top 20 -sijan edestä.