Vuosi josta vaietaan

Musiikkituottajien sivuille on saanut pitkään odotella kunnon raporttia viime vuoden ostetuimmista levyistä. Täältä 2013-osio puuttuu kokonaan, ja täällä luetellaan vain levyjä ilman myyntilukuja. Numerot kyllä saa näkyviin artistinimiä klikkaamalla. Niistä saa koostettua tällaisen top tenin, kun jättää vainelämää-osaston huomioimatta:

83.446 Robin: Boom kah
75.836 Cheek: Kuka muu muka
62.777 Jenni Vartiainen: Terra
44.584 J. Karjalainen: Et ole yksin
42.624 Juha Tapio: Lapislatsulia
36.182 One Direction: Midnight Memories
32.594 Haloo Helsinki!: Maailma on tehty meitä varten
29.921 Suvi Teräsniska: Hän tanssi kanssa enkeleiden
27.954 Erin: Sä osaat!
26.582 Suvi Teräsniska: Pohjantuuli

Aika kovia lukuja yleisiin bisneskäyriin verrattuna, platinarajahan on 20 tuhatta. Miksi niitä piilotellaan, onko niissä jotain hämärää? Katsoin muuten vertailumielessä saman sivuston tietoja vuodelta 1993. Tuolloin julkaistuista albumeista vain kolmelle myönnettiin saman vuoden aikana platinalevy. Ne olivat Kaija Koon Tuulten viemää, Joel Hallikaisen Anna vierellesi tulla ja kokoelma Blue Moon.

Finnishcharts.comin listasijapisteytyksessä viimevuotiset levyt järjestyvät kovastikin toisin. Alltime-tilastossa Haloo Helsinki! on ehtinyt jo yhdeksänneksi, kun seuraavaksi parhaat Cheek ja Robin lojuvat vasta sijoilla 46 ja 49.

GGH 31--40: kuplijat

Greatest Greatest Hits -kesäsarjassa käsitellään kokoelmia, jotka menestyivät listoilla poikkeuksellisen hyvin artistin muuhun tuotantoon nähden.

Sarjan alkusoitoksi annan näytteen kymmenestä kokoelmasta, jotka olisivat voineet mahtua 30 parhaan joukkoon, mutta jotenkin eivät mahtuneet.

Bo Kaspers orkester: Hittills (1999)
Ruotsalaisryhmän eka listalevy ja ainoa kultarajan ylittäjä, mutta ylsi vain kahdeksanneksi – neljä muuta albumia nousi paremmille sijoille.

Zen Café: Jättiläinen (2003)
Kolmas listaykkönen ja eniten ostettu ZC-albumi hyötyi varmasti siitä, että maistiaisiksi lohkaistu Piha ilman sadettajaa kasvoi yhtyeen suurimmaksi hitiksi.

Freddie Mercury: The Freddie Mercury Album (1992)
Kuolonostetta hyödyntänyt soolouran kiistatta menestynein albumi (#7) kalpenee Queenin saavutusten rinnalla.

Juha Vainio: Lauluntekijä ja laulaja (1990)
Vain muutama viikko Vainion kuoleman jälkeen julkaistu tupla kelpaisi sarjaan, jollei nimen mukaisesti toinen levy sisältäisi muiden artistien esityksiä.

Juice Leskinen: Kautta aikain (1997)
Sting: Fields of Gold – The Best of Sting 1984–1994 (1994)
Klamydia: Klamytologia (1998)
Esittäjiensä ostetuimmat levyt, mutta toisin kuin muutamat muut heidän julkaisunsa ne eivät päässeet listaykkösiksi. Kautta aikain nousi korkeimmilleen vuosikymmen myöhemmin Leskisen kuoltua.

Sakari Kuosmanen: Onnen lyhteitä – 32 kulkijan laulua (2001)
Kakkossijoineen Kuosmasen meritoitunein albumi, vaikka ainoa iso hitti Pieni sydän julkaistiin vasta myöhemmin.

Spede & G. Pula-aho: Pure nenääs! – kaikki sketsit ja seikkailut 1960–1964 (2002)
Jaakko Teppo: Jälkitauti – kaikki levytykset 1980–1986 (2008)
Kun julkaisuun puristetaan karsimatta koko olemassaoleva tuotanto, sitä tuskin voi enää pitää greatest hitsinä. Hienosti toki molemmat menestyivät.

Crazy, muttei hullu

Monet viimeaikaiset striimi/lataushitit eivät tahdo kelvata radioille. Ne soittavat mieluummin vanhojen tuttujen flopanneita biisejä kuten Brand new ihanuus (#3) ja Ra-ta Ta-ta (#4). Esimerkiksi ison tähtikatraan esittämä, tosin radiolistalla Tuomas Holopaisen nimiin merkitty Lohtu on vasta sijalla 40. Ainoina Top 10 -mainetta kummallakin taholla nauttivat Nopsajalan Lupaan olla ja Calvin Harrisin Summer.

Aiemminkin airplay-nostetta nauttineen norjalaisen Donkeyboyn Crazy Something Normal on soitetuin ulkomainen biisi viidentenä, mutta Spotifyn kuunnelluimmissa sille lohkeaa vain sija 65. Vaikka Softenginen Something Better putosi kummallakin rintamalla rajusti viisuhuuman jälkeen, se peruutti tänään radiolistalla 29. sijalta 17:nneksi – käyköhän latauslistalla samoin? Viime viikolla se nyykähti kolmospallilta 27:nneksi.

Erikoisinta kohtelua saa Janna, jonka läpilyöntilaulu Sä et ole hullu menestyi jo viime vuoden lopulla, mutta näytti unohtuvan tuoreemman Läpinäkyvä-singlen myötä. Ilmeisesti jälkimmäinen ei kuitenkaan tyydyttänyt radiokanavia, ja alimmillaan 82:nneksi ehtinyt Hullu alkoi hiljalleen elpyä, viime viikolla neljänneksi asti ja on nyt kuudes. Läpinäkyvä sen sijaan on syrjäytetty sijalle 76. Aika selvää, kummalla biisillä ensi viikolla ilmestyvää albumia kaupitellaan.

Hätähuuto, joka tehosi

Coldplay katkaisi suomalaisen ykkösputkensa syksyllä 2011, kun Mylo Xyloto ei vajaa-aikaisella myynnillä jaksanut syrjäyttää Chisua. Nyt vilkkaana julkaisuviikkona (neljä uutuutta top viidessä) bändi osoitti asemansa Ghost Storiesin debytoitua kärjessä. Siinä mielessä Xylotoakaan ei voi pitää notkahduksena, että se on 28 viikollaan Coldplayn pitkäikäisin lista-albumi.

Seuraavat uutuudet Sabaton (#2) ja Brädi (#4) ovat suorastaan yllättävän korkealla. Ruotsalaisbändin parannus viime kerran ysisijasta näyttää vielä ihan loogiselta, mutta Brädin hyvä singlelistamenestys ei riitä selittämään III:n harppausta. Edellisenkin albumin pohjalla oli kunnon hitti Lämpöö, mutta silloin jäätiin jouluruuhkassa 39:nneksi. Top 10 -menestyksiin viime vuosina tottunut Kauko Röyhkä sai sen sijaan tyytyä nyt 16. sijaan. Albumin julkaisi pieni Svart-yhtiö, mutta niin julkaisi myös syksyllä neljänneksi kiivenneen livelevynkin.

Viikon bittiavaruudessa harhaillut Michael Jacksonin Xscape päätyi lopulta viidenneksi. Jarin saaman Musiikkituottajien vastauksen mukaan (neljäs kommentti täällä) tuo sijoitus sisältää kahden viikon myynnin, mikä ei tietenkään ole oikea tapa kompensoida virhettä. Ainoa tapa on mitätöidä vanha lista ja julkistaa uusi, kuten joskus aiemminkin on tehty. Tuo falski viitonen on pelkästään ennenjulkaisemattomia biisejä sisältävälle Jackson-albumille paras sija Suomessa yli 20 vuoteen.

Ilmainen hevi voitti lastensairaalan

Tammikuussa 1985 äänitetty, USA for Africa -nimellä julkaistu almulaulu We Are the World oli niin humongöösi tähtikattaus, ettei musiikkipuolella onneksi ole sittemmin pyrittykään sitä kukistamaan. Muiden maiden vastaavat hankkeet eivät yltäneet samaan, ja nyt voikin todeta, että tuolloin Maksamme velkaa laulanut Apua-orkesteri on kohdannut suomalaisen voittajansa. Se on kömpelöllä ja kummallisella nimellään 29 vuoden taakse viittaava Live Aid Uusi Lastensairaala 2017.

Novan sivujen tuoreen Spotify-listan ykköseksi noussut Lohtu on Tuomas Holopaisen sävellys, ja vokalisteja piisaa niin, että luettelun sijasta suosittelen katsomaan videon. We Are the Worldin aikoihin elettiin musiikkivideon kulta-aikaa, mutta tuottaja Quincy Jones patisti osallistujia laulamaan soolopätkänsä mahdollisimman tunnistettavasti (lue: maneerisesti). Tunnistaako Lohdun laulajia ilman videota? Yllättävän huonosti, ehkä pari kolme, mutta toisaalta se tekee kappaleesta vahvemman kokonaisuuden.

Latauslistalla Lohtu jätettiin kuitenkin kakkoseksi. Sen päihitti megasuosikki, jonka You Tube -videota on katsottu viidessä kuukaudessa 175 kertaa, jota on soitettu Spotifyssa 1366 kertaa ja jonka esittäjällä on kunnioitettavat 252 Facebook-tykkääjää. Kyllä, 4orderin ilmaiset Itunes-lataukset kehdataan yhä huomioida latauslistalla. Välissä oli viikon katkos, eli Frozen Groundin tämänviikkoinen paalupaikka tuli vieläpä re-entryllä. Hyvin menee.

Parhauden paremmuutta

Alkuviikon sää on taatusti nostanut ensimmäiseksi jokaisen päähän saman kysymyksen: Mitä kuuluu Listablogin kesäsarjalle? Myös minun. Asiaa tutkailtuani päädyin vastaukseen: Ihan hyvää. Tosin äskettäin hoksasin omaperäisemmän aiheen, mutta jätetään se hautumaan ja mennään tällä. Sarjassa on taas 30 osaa, ja niitä edeltää yksi bubbling under -henkinen yhteenveto.

Sarjan nimi on Greatest Greatest Hits ja aiheena artistien hittikokoelmat, jotka menestyivät poikkeuksellisen hyvin esittäjän muuhun tuotantoon verrattuna. Kriteerit eivät olleet aivan yksinkertaiset, vaan lisäsin laskelmaan useita muuttujia ja sen jälkeenkin hioin järjestystä fiilispohjalta. Sijalukuihin ei siis kannata suhtautua yhtä vakavasti kuin muutamissa aiemmissa tiukan faktapohjaisissa listauksissa.

Pelkkä vertailu artistin muihin (huonosti vastaanotettuihin) levyihin ei riitä, vaan menestyksessä pitää olla jokin perustaso – kaikki sarjan levyt nähtiin vähintään Top 10:ssä. Asetin menestyksen määrittelyssä yleensä listasaavutukset myyntilukujen edelle. Tuskin ketään yllättää tieto, että kaikki sarjan kokoelmat ovat vähintään kymmenen vuotta vanhoja. Toisaalta ennen 1980-lukua julkaistujakin mahtui mukaan vain jokunen.

Soppaan lisättiin myös miinusmuuttujia. Muutama kokoelma pärjäsi ensisijaisesti yhden tuoreen hitin ansiosta ikään kuin tavallinen uutuuslevy – ei ei, vääräoppista. Artistin kuoleman aiheuttamaan äkkinosteeseen suhtauduin niin ikään väheksyvästi. Rajasin kokoelma-käsitteen ulkopuolelle koko tuotannon paketoivat julkaisut, vaikka sellaisiakin on ajoittain ostettu innokkaasti. Mitä jäi jäljelle? Aletaan katsoa kuun lopulla.

Suomen viallinen lista

Muutama viikko sitten se olisi vielä tuntunut uskomattomalta, mutta Pepe Willbergin nousu Suomen albumilistan ykköseksi ei enää oikeastaan hätkäytä. 67-vuotias Willberg on historian neljänneksi vanhin artisti listakärjessä – häntä iäkkäämpinä huipun ovat tähän mennessä valloittaneet 77-vuotias Leonard Cohen (2012), 72-vuotias Vera Telenius (1984) ja 68-vuotias Vesa-Matti Loiri (2013).

Amerikkalaiset The Black Keys (#10) ja Down (#21) petrasivat toisella käynnillään lähes kymmenen pykälää ensimmäisestä. Kokeneemmat tilastoitujat The Mars Volta (#26) ja Tori Amos (#41) ovat sen sijaan laskusuhdanteessa – Amos jaksoi kolme vuotta sitten vielä kahdeksanneksi. Vuosia sairastellut Anastacia palasi sijalle 38. Ensikertalaisina vastaanotimme helsinkiläisbändi Gim Kordonin (#13), tangokuningatar Heidi Pakarisen (#17) ja brittiryhmä Vallenfyren (#43).

Sikäli kuin nuo sijat ovat lopullisia. Ennakkotietojen mukaan The Black Keysin Turn Blue käy maalikamerakamppailua USA:n ykkössijasta Michael Jacksonin kanssa. Toissaperjantaina julkaistua Xscapea ei näy Suomen Top 50:ssä lainkaan, mitä on pakko pitää laadintavirheenä. Ja jos se sellaiseksi osoittautuu (kuka reklamoi, onko siitä hyötyä?), niin moniko vähemmän ilmeinen äänite on tätä ennen jäänyt vaille listasijaa? Tämä alkaa jo tuntua kiusalliselta.

Isoja numeroita

Viime viikon Spotify-listalla David Guettan Bad-singlelle merkittiin muheva kuuntelulukema, yli 344 tuhatta, jollaista ei ole nähty sitten Cheekin parhaiden päivien. Bad menestyy jostain syystä Pohjoismaissa muuta palloa paremmin, vaikka sen maantieteellisesti kirjava partnerijoukko ei näitä seutuja sivuakaan. Showtek on hollantilainen veljespari ja Vassy australiankreikkalainen naisvokalisti.

Kuten ennustelin, Jukka Poika ei saanut kansaltamme järin hyvää vastaaottoa Brand new ihanuus -sinkulleen – radiosoitossa se kylläkin on kiivennyt viidenneksi. Enemmän yllätti Anna Abreun Ra-ta Ta-tan riuska putoaminen lataus- ja suoratoistolistoilta. Molemmathan osallistuivat Vain elämää -kakkoskauteen, mikä luontevasti johdattaa siihen tosiseikkaan, että Pauli Hanhiniemen soololohkaisu Muutkin mokaa väsähti sekin pian lupaavan alun jälkeen. Radiolistan Top 20:stä on valuttu jo 53:nneksi.

Spotifyn selvästi kuunnelluimmat kotimaiset kappaleet, Kasmirin Vadelmavene ja Teflon Brothersin Kendo Anthem eivät sen sijaan ole ylittäneet radio- Top 20 -kynnystä. Biisit.info-sivuston mukaan Kendo Anthem on julkaisustaan lähtien saanut vain muutaman irrallisen soiton eri kanavilta, ei varsinaista rotaatiota laisinkaan. Rotaatiosta puheen ollen: biisit.info kertoo Radio Loopin soittaneen tänä vuonna jo 1345 kertaa Imagine Dragonsin esityksen Demons. Melkoinen luuppi kieltämättä.

Edustaminen on riskipeliä

Kuten usein viime vuosina myös Softenginen Something Better otti aimo harppauksen radiosoitossa ennen edustustehtäväänsä Euroviisuissa: 40:nnestä 12:nneksi. Edeltäjät tulivat seuraavalla listalla yhtä lujaa alas, mutta onko Softenginen 11. sija finaalissa jo niin myönteinen tulos, että tilastollinen noste kestäisi pitempäänkin? Palaako Something Better jopa petraamaan latauslistan helmikuista 17. sijaansa?

Suomalaisten viisujen listakaaren ja etenkin myöhemmän maineen kannalta kisamenestys on jopa naurettavan ratkaiseva – ikään kuin ulkomaiset äänestäjät määräisivät, saammeko tykätä biiseistämme. Kojon Nuku pommiin julistetaan kerta kerran jälkeen epäonnistuneimmaksi viisuksemme muistamatta, että ennen kohtalokasta nollaansa se oli kunnon singlehitti ja jukeboxlistan ykkönen. Oheisessa graafissa pisimpien palkkien kokoajat ovat juuri niitä, joita suostuttiin kuuntelemaan vielä finaalin jälkeenkin.

Kyllä, tein viikon takaista voittajagraafia mukailevan esityksen myös suomiviisuista. Omat biisimme menestyivät jo ennen vuotta 1964, mutta esimerkiksi Marionin Tipitii (1962) keräsi singlelistalla niin hyvän potin, että olisi epäreilua esittää se tässä pelkkänä arviona. Pistearkistonihan ulottuu toistaiseksi vuoteen 1966.

Moottoroitu Viikate kärkeen

Viisi ykkösalbumia runsaassa seitsemässä vuodessa on harvinainen saavutus, johon Viikate haki hieman lisäravinteita: tuore kärkilevy Panosvyö näet kierrättää Motörhead-tuotantoa. Motörheadin paras saavutus Suomessa on viitossija, eli albumi on samankaltainen hanke kuin Vesa-Matti Loirin Ystävän laulut (2003) ja Pate Mustajärven Musta (2010): alkuperäisartistit Juha Vainio ja Johnny Cash saivat puuttuvan ykkössijan coveroinnin kautta.

Seitsemäntenä debytoiva Brother Firetribe on alisteinen jäsentensä muille projekteille. Täten uutta levyä saatiin odottaa kuusi vuotta, vaikka edeltäjän, pykälää ylempänä käyneen Heart Full of Firen nimiraita ylsi radiolistan ykköseksi. Viisi vuotta on ehtinyt kulua myös Finlandersin edellisestä merkinnästä. Välissä julkaistiin kaksi flopannutta joulualbumia, ja nytkin saatiin tyytyä 37. sijaan.

Uutuuksien sekaan osui kaksi samannimistä. My First Bandin Corazon (#16) on huima parannus vuoden 2011 kakkosalbumista, mutta Santanan Corazon (#39) jää pahasti menneiden mainetekojen varjoon. Vastaavasti Epica (#26) kohensi aikaisempaa parastaan, mutta Lykke Li (#24) jäi omasta enkastaan kuusi pykälää. Sijan 34 Abba-pakettijulkaisun ei listasääntöjen mukaan pitäisi kelvata Top 50 -materiaaliksi lainkaan.

Haamusuorituksia

Jos latauslistan vaiheista voi mitään ennustella, niin viikon päästä julkaistavan Coldplay-albumin menestysnäkymät ovat mainiot. A Sky Full of Stars debytoi näet torstaina ykkösenä, ja se on yhtyeen uran ensimmäinen paalupaikka Suomen lataus- tai singletilastoissa. Ghost Storiesin kaksi aiemmin julkaistua maistiaista ovat nekin yhä Top 20:ssä, ja niistä Magic pärjää myös Spotify- ja radiolaskelmissa.

Samoilla jossitteluilla lupaavalta näyttää niin ikään Michael Jacksonin eilen ilmestyneen Xscapen vastaanotto. Justin Timberlaken äänellä höystetty sinkku Love Never Felt So Good debytoi kuudentena, mikä on Jacksonin paras latauslistanumero. Vajaat viisi vuotta sittenhän tilastoon ryöpsähti kerralla klassikko poikineen, mutta mikään niistä ei noin korkealle. Edellinen, paljon hämärämmistä lähteistä haalittu postuumialbumi Michael kävi yhdeksäntenä.

Kaikkine manöövereineenkin Xscape jäänee silti toisen timonpäiväisen uutuuden jalkoihin. Samanmielisten some-kuhina usein johdattaa harhakuviin eivätkä kehuvat arvostelut yleensä vaikuta ratkaisevasti menekkiin, mutta Helsingin Sanomien mukaan Pepe Willbergin albumin kysyntä on yllättänyt kaikki. Nöyristä ennakko-odotuksista kertova 3000 kappaleen ensipainos sai saman tien lisätilauksen, ja Pepe & Saimaa komeilee Itunes Storen ykkösenä.

Monistava monitori

Vajaan vuoden verran radiolistaamme koonnut Radio Monitor tarjoaa sivustossaan peräti 32 eri maan Top 10 -listat ja vielä erillisen Eurooppa-laskelman. Niitä selatessa likipitäen järkyttyy suomalaisten omatahtoisuudesta. Tutkii sitten Arabiemiraattien, Islannin tai Etelä-Afrikan tilannetta, suunnilleen samat nimet jumittavat aina kärjessä, mutta ei meillä – tälläkin haavaa kymmenikkömme on 70-prosenttisesti kotimainen.

Vaikka myös Britanniassa ja Ruotsissa jossain määrin kuljetaan omia polkuja, yllätyksiä niidenkään listoista on turha hakea. Eksoottisin löytö lienee Australian ykkönen, indieyhtiölle levyttävän Sheppardin single Geronimo. Bändille nimensä antaneet kolme Sheppardin sisarusta ovat näet syntyisin Papua Uusi Guineasta.

Euroradiotilastossa kiinnittävät huomiota muutamat biisit, jotka menestyvät Suomessakin hyvin muualla paitsi radiossa – kuten nelossijaa pitävä Mr. Probzin Waves. Ns. singlelistalla erikoisesti neljä peräkkäistä viikkoa 20:ntenä roikkunut Faul & Wad Ad vs. Pnaun Changes on eurolistan kahdeksantena, mutta meidän radiolistallamme vasta sijalla 60. Pelkästään ulkomaiset biisit huomioiden se tosin nousisi 28:nneksi.

Monenlaisia voittajia

Vaikka itse instituutio on kohta jo 60-vuotias, tänä keväänä tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun euroviisujen voittokappaleesta tuli ensi kertaa Suomessa hitti. Esittäjä oli Italian Gigliola Cinquetti, jonka Non ho l’eta nousi sekä Iskelmän että Suosikin singlelistalla kolmanneksi. Tuon jälkeen voittosävelmiä on vastaanotettu meillä varsin vaihtelevasti, kuten allaolevasta graafista näkee. Palkit kuvaavat kokonaislistapisteiden määrää. Kuinka käy tänä vuonna?

Kuoleva aurinko sai etumatkaa

Sijat 9, 5 ja 6 edellisillä julkaisuillaan netonnut Insomnium on albumilistan korkein uutuus kakkosena. Shadows of the Dying Sun saanee kiittää asemastaan Kent-albumin myöhäistä julkaisua: Tigerdrottningen tienasi 9. sijansa vain yhden päivän myynnillä. Nähtäväksi jää, paljonko tuo pikamenekki verottaa ensi viikon sijoitusta – nousua on luvassa joka tapauksessa.

Uudelleenversiointiannos Dumari ja spuget bailaa (#7) on Tuomari Nurmion yhdestoista Top 10 -albumi. Joose Keskitalo (#16) kohensi uransa parasta numeroa ja kovan yrityksen jälkeen Pete Parkkonenkin (#20) yhden pykälän edellisestä kerrasta. Kaunis kuolematon (#30) ja Sinitaivas (#36) ovat listan ensikertalaisia, ja vuonna 1970 ilmestynyt Wigwamin Tombstone Valentine tilastoitui niin ikään vasta nyt. Sijan 44 Pixies on edellisen kerran havaittu näissä kuvioissa vuonna 1991.

En ole systemaattisesti kartoittanut bonuspainosten vaikutusta listasijoituksiin, mutta Suvi Teräsniskan Pohjantuuli (37–4) koki hyödyn, jota voi sanoa sangen poikkeukselliseksi. Joskus platinapainoksia vauhditetaan ennenjulkaisemattomilla radiohiteillä, mutta nyt radiolistan kymmenentenä majaileva Vaiettu rakkaus oli mukana jo alkuperäisellä levyllä. Ehkä jokin kolmesta uudesta raidasta tekee myöhemmin sille seuraa.

Valoisa vanhuus

Nyt kun levy on kääntynyt pysyväntuntuiseen laskuun, otetaan tapaus kunnon ihmettelyyn. Reijo Taipaleen Valon lapsi nousi pari viikkoa sitten nelossijalle, mikä on 74-vuotiaan artistin uran paras. Hänen ensimmäinen albumilistamerkintänsä on heinäkuulta 1967 (yhteis-lp Eino Grönin kanssa), eli korkeimman sijoituksen odottelu – vieläpä uudella musiikilla – kesti ennätykselliset 46 vuotta 9 kuukautta. Paha tuosta parantaa, kun eka suomalainen albumilista julkaistiin runsaat 48 vuotta sitten.

Ensi perjantaina ilmestyy äänite, jolla ennakkokohun perusteella on myös mahdollisuudet petrata pitkän uran parasta. Pepe Willbergillä ei näet ole omissa nimissään yhtään Top 20 -albumia, vaikka viisi on nähty Top 30:ssä vuosina 1973–1999. Jormas-laulajana nyt 68-vuotias Willberg tilastoitui jo joulukuussa 1966 ja eteni kolmanneksi asti. Vaikka Matti Mikkolan kanssa tehtyä Pepe & Saimaata onkin ehditty kovasti ylistää, niin tuon kolmossijan kohentaminen olisi jo melkoinen ilmiö.

Huipulla ei ole yksinäistä

Albumilistan kärkikymmenikköön mahtuu tällä viikolla kahdeksan ykkösenä käynyttä äänitettä. Kun Daft Punk ja Opeth tekivät re-entryn, Top 50:ssä niitä on yhteensä huimat 17. Tästä voisi päätellä, että paalupaikka vaihtuu tiuhaan ja levyt roikkuvat mukana pitkään. Mutta esimerkiksi Scandinavian Music Groupin helmikuinen ykkönen on ehtinyt pudota, samoin sitä edeltänyt Bruce Springsteen.

Eniten ykkösviikkoja noista mukanaolevista on haalinut neljällä eri käynnillä Robinin Boom kah, seitsemän. Tuon isompia kertymiä ei olekaan nähty sitten Adelen 21:n, jonka julkaisusta on yli kolme mutta viimeisestä ykkösviikosta alle kaksi vuotta. Vaikka listan nykyisellä ikäpresidentillä Haloo Helsingillä on 63 viikkoineen kosolti matkaa Adelen lukemiin, 2000-luvun pisimpään kotimaiseen läsnäoloon ei tarvita enää kuin kahdeksan lisäviikkoa. Yleensähän suomalaisten kestomenestyjien lento katkeaa midprice-siirtymään.

Ykköseksi päässeitä pitkäsoittoja harvoin tohtii kutsua flopeiksi; lähimpänä tuota määritelmää Top 50:n levyistä lienee Happoradion Elefantti. Se jaksoi Top 20:ssä vain viisi viikkoa, ja sen single Sinä & hän on kerännyt listapisteitä ainoastaan radiosoitosta. Kahdelta edelliseltä albumilta lohkesi myös Top 5 -latauslistahittejä. Uusimmalla radiolistalla neljän vuoden takainen Pelastaja (#63) päihittää kaikki Elefantin kappaleet.