Tuplamuuri rakoilee

Albumilistan värikoodisto muuttuu joulun lähestyessä aina toisennäköiseksi. Yleensä niin harvinainen nousijanuoli osui tänään peräti 22 levyn kohdalle, ja uutuustähtiä tuikkii vain kaksi. Nousijoista kummeksuttavin sijalla 22 on Michael Bublén Christmas, joka viime vuonna siirrettiin kamppailemaan midprice-osaston kärkisijoista.

Fyysisen myynnin lisääntyminen tietää suoratoistosuosikeille tilastollista alakynttä, mutta Spotify-kakkonen Calvin Harris nousi 15:nneksi ja David Guetta debytoi mukiinmenevästi sijalla 20. Guettallahan on ollut tänä vuonna jo neljä isoa lataus/radiohittiä, mutta niistä kaksi ensimmäistä (Shot Me Down ja Bad) ovat cd- Listenin mukana vain Deluxe Edition -versiossa. Ne kaksi muuta hittiähän ovat Lovers on the Sun ja Dangerous.

Spotify-kakkonen... siis jokuko on tunkenut Vain elämää -puoliskojen väliin? Kyllä, vieläpä niin että varsinaista listaa yhä johtava Ilta-paketti sysättiin striimeissä kolmanneksi. Edelleenkin Suomen listahistorian ainoa tapaus, jossa saman esittäjän yhtäaikaisista julkaisuista kumpikin meni vuorollaan virallisen myyntilistan ykköseksi, on Apulannan singlekaksikko Liikaa – Mitä vaan (1997).

Melko monenkokoisia ykkösiä

Radio Monitor on koonnut Suomen virallista radiolistaa syyskuusta 2013 alkaen. Koossa on siis ihan riittävästi dataa graafiseen esitykseen, joka kertoo soittopisteiden (impressions) vaihtelusta viikosta toiseen. Kuten viime kuun postauksestani voi verrata, erot ovat paljon maltillisempia kuin albumimyynnissä. Vuodenaikavaihtelua ei voi havaita käytännössä lainkaan. (Klikkaa kuvaa isommaksi.)

Mittayksikköhän muodostuu painottamalla soittokerrat vuorokaudenaikojen ja asemien kuuntelijamäärien mukaan. Ensimmäiset RM-listat iskivät tiskiin kovat lukemat, joita ei ole sittemmin ylitetty – asialla näet olivat Jenni Vartiaisen ja Cheekin odotetut hitit Junat ja naiset ja Timantit on ikuisia. Käyrästä näkee myös, että tämänhetkisellä ykkösellä (Haloo Helsingin Vihaan kyllästynyt) on keskimääräistä matalammat pisteet.

Muutaman kerran ykköskäyrä piipahtaa varsin lähellä sinistä linjaa, joka kertoo sijan 10 pisteet. Ja kun huomaa sinisen ja vihreän (sija 40) käyrän läheisyydet, näkee kuinka pienillä piste-eroilla tilasto pyörii. Top 40 -rajahan on siinä suhteessa tärkeä, että huomioin hittivuosilistojen laskennassa vain sen yläpuolella kerätyt kokonaispisteet.

Sinä ansaitset hitin

Ennen toissavuotiseen Vain elämäähän osallistumistaan Jari Sillanpää oli vajonnut listasuhdanteissa sille tasolle, että albumilistan Top 10 jäi kahdella peräkkäisellä studiolevyllä saavuttamatta. Tämänsyksyinen Rakkaudella merkitty mies nousi ilmestyessään kakkoseksi, mutta voisin kuvitella, että juhlavampaankin ryhtiliikkeeseen oli uuden levy-yhtiön suojissa valmistauduttu.

Koko 2000-luvun jatkunut ongelma, hitittömyys, ei ole poistunut mihinkään. Jos bilehenkisillä sinkuilla Malagaan ja Tanssii kuin Travolta tavoiteltiin tangokuninkaalle uutta yleisöä, siinä tuskin onnistuttiin. Mutta joko nyt nappaa? Radiolistan tämän viikon ainoa Top 20 -tulokas (31–19) on yllättävänkin puhutteleva balladi Sinä ansaitset kultaa, joka etenee lupaavasti myös latauksissa ja Spotify-soitoissa.

Biisin mahdollisuuksia visioidessa tuli mieleen 50 hittiä -listan ajoilta tuttu ilmiö, jonka ei soisi täysin katoavan. Etenkin 1990-luvulla kävi toistuvasti niin, että yksi tai kaksi syksyllä julkaistua sinkkua pääsi kunnolla vauhtiin vasta vuoden vaihduttua. Vuosi sitten Jannan Sä et ole hulluun reagoitiin näin – julkaistiin lokakuussa, korkeimmillaan tammikuussa ja paljon soittoa läpi kevään.

Ykkössuunta hukassa

One Direction oli ennustellusti viikon korkein uutuus, mutta bändiltä puuttuu yhä Suomen albumilistan ykkössija. Kyse on paljolti huonosta ajoituksesta: toisena peräkkäisenä vuonna jäätiin Vain elämää -markkinahumun jalkoihin. Esikoislevyltä tuskin vielä odotettiinkaan parempaa kuin nelossijaa, mutta himoittu seuraaja Take Me Home (2012) jäi kakkoseksi asetuttuaan samalle lähtöviivalle Yö-albumin Pelko ja rakkaus kanssa.

Raskasta joulua 2 (#6) harppasi laakista Suvi Teräsniskan ja Lauri Tähkän ohi sesonkilevyjen keulaksi. Teräsniskan tapaan jo toisen joulualbuminsa julkaissut Jarkko Ahola debytoi 17:ntenä. Vaikka nousu vielä jatkuu, en usko minkään joululevyn uhkailevan tänäkään vuonna ykkössijaa. Niiden kysyntä on jo lähes tapissaan – Robin poislukien ne ovat miehittäneet midprice-tilaston kokonaan.

Mehevän kontrastin adventinkatkuiseen tulokasosastoon toi death metal -yrittäjä Satanic Warmaster (#14), joka ylitti listakynnyksen vasta viidennellä albumillaan. Pitkään yrittänyt ensikertalainen on myös sijan 47 indonesialais-suomalainen Maco Oey. Tasaisen epätasaisesti meillä pärjäillyt Nickelback ylsi vain 31:nneksi ja Depeche Moden livetallenne 37:nneksi.

Ei yhtään nälkävuotta

Viitenä peräkkäisenä lauantaina blogissa julkaistut hittivuosilistoihin perustuvat Spotify-soittolistat eivät saa jatkoa – vielä. Vuodet 1966–1985 käsiteltiin jo aiemmin, ja vuosien 1986–1992 lopulliset tilastot ovat yhä kesken, vaikka olenkin taas aktivoitunut niiden suhteen. Ja huomannut, kuinka paljon työläämpää on saada aikaan dataa viikko- kuin kuukausilistoista.

Vuosilaskentaan päätyvät kaikki kappaleet, jotka ovat nousseet tietylle korkeudelle (aikakaudesta riippuen) single/lataus-, jukebox- ja/tai radiolistoilla. 50 hittiä -listan (1992–2007) kautta oli mahdollista päästä mukaan pelkillä albumimyyntipisteillä, mutta tuolloin operoitiin muutoinkin isommilla kappalemäärillä. Vuosilistat olivat jopa yli 400 biisin mittaisia.

1960- ja 1970-lukujen vuosilistoille päätyi hittejä sadan molemmin puolin. Singlelistan lyheneminen 1972 vähensi määrää, jukebox-listan tulo 1975 lisäsi. Vilkkaamman listakierron myötä 1980-luvun alkupuolella mentiin yli 150:n. Viikoittain laaditut tilastot heittivät summan reilusti yli kahdensadan vuonna 1986, ja radiolistan tulo kartutti massaa edelleen: vuoden 1990 keskeneräisessä laskennassa on noin 300 kappaletta.

50 hittiä -listan lakkautuksen jälkeen määrät vähenivät, ja vuoden 2011 summa jäi alle kahdensadan. Sen jälkeen etenkin latauslista on muuttunut paljon levottomammaksi, kun harva se kerta mukaan ryöpsähtää kerralla iso määrä saman levyn biisejä. Myös latausmyynnin ja suoratoiston eroavaisuudet ovat lisänneet hajontaa. Vuoden 2014 mittauksissa on mukana taas yli 300 hittiä.

Yhteinen erillispaluu

Viime viikon latauslista oli ennennäkemätön: 13 parasta biisiä kaikki lähtöisin Vain elämää -ohjelmasta ja seitsemän muutakin alemmilla sijoilla. Koska multihuipentuma on nyt ilmeisesti (toivottavasti?) takanapäin, voisi tuosta rykelmästä poimia vertailuja siihen, miten menestys korreloi alkuperäisten biisien kanssa.

Useimmat tietänevät, että Naurava kulkuri ja käytännössä kaikki Apulanta-esitykset olivat aikanaan isoja singlehittejä. Samoin Fintelligensin Sori. Paula Koivuniemen kappaleista Sua vasten aina painautuisin (1978) nousi yhdeksänneksi, ja Toni Wirtasen nyt ykköseksi viemä Sata kesää, tuhat yötä eteni etenkin suuren jukebox-menestyksensä myötä 1981-vuosilistan sijalle 26.

Sen sijaan useimmat yllättynevät siitä, että Peggy on ekaa kertaa myyntilistalla – se oli vuonna 1991 vain radiohitti. Ensimmäiset minkäänlaiset tilastomerkinnät saivat Elegia ja Miten ja miksi Paula Vesalan ansiosta. PMMP:n Oo siellä jossain mun pääsi alkuperäisenä single/latauslistalle vasta hiljattain Elastisen stimuloimana, ja nyt uusi versio on kolmosena sekä latauksissa että Spotify-soitoissa.

Kun kuuntelen Tomppaa jäi niin ikään muinoin vaille singlelistasijaa, mutta Samuli Edelmannin kierrättämä Kuuleeko yö nähtiin 26:ntena vuonna 1988. Se oli yli 26 vuoden ajan Paula Koivuniemen viimeinen singlemyyntihitti, mutta laulu ja laulaja tekivät yhtäaikaisen paluun erillään – Koivuniemihän on mukana Koneeseen kadonnut -esityksellään.

Myyttejä lahjaksi

Tasan 20 vuotta sitten joulumarkkinat olivat kokoelmien juhlaa: Bon Jovi, Sting ja Aerosmith pitivät Suomen listan parhaita paikkoja järkähtämättöminä kuusi viikkoa peräkkäin. Siitä bestofien jouluhegemonia on vähitellen rapautunut niin, että viime vuosina edes suursuosikkien, edes vastikään kuolleiden kokoelmia ei ole kelpuutettu kärkikymmenikköön.

Silti tänään Helsingin Sanomissa jaksettiin yhä väittää, että ”joulunajan tyypillisin levyhankinta on hittikokoelma tai poptähden joululevy”. Tarvitaan ehkä muutoksen konkretisointia. Luettelen alla viimeisen 20 vuoden toiseksi viimeisiltä viikkolistoilta kolmen korkeimmalle sijoittuneen artistikokoelman esittäjät.

1994 -- 1. Bon Jovi -- 2. Sting -- 3. Aerosmith
1995 -- 1. Madonna -- 5. Yö -- 6. Elton John
1996 -- 1. Eppu Normaali -- 9. Van Halen -- 10. Toto
1997 -- 3. Leevi and the Leavings -- 9. Sting & The Police -- 13. Eros Ramazzotti
1998 -- 6. U2 -- 7. Dire Straits -- 11. George Michael
1999 -- 1. Celine Dion -- 3. Mamba -- 7. Rauli Badding Somerjoki
2000 -- 1. The Beatles -- 6. Lenny Kravitz -- 11. Neljä ruusua
2001 -- 3. The Rasmus -- 6. Yö -- 9. Laura Pausini
2002 -- 3. Elvis Presley -- 15. Nirvana -- 16. Tauno Palo
2003 -- 8. Zen Cafe -- 10. Eppu Normaali -- 11. Fintelligens
2004 -- 4. Carola -- 7. Britney Spears -- 8. Robbie Williams
2005 -- 6. Nightwish -- 14. Eminem -- 26. Anastacia
2006 -- 17. Juice Leskinen -- 23. U2 -- 25. Abba
2007 -- 12. Tiktak -- 18. Andrea Bocelli -- 33. Antti Tuisku
2008 -- 2. Lauri Tähkä & Elonkerjuu -- 15. Celine Dion -- 22. Anna Eriksson
2009 -- 9. Juha Tapio -- 12. Rajaton -- 18. Yölintu
2010 -- 11. Irwin Goodman -- 16. Bon Jovi -- 26. Kari Tapio
2011 -- 11. Kaija Koo -- 21. Rammstein -- 33. Yö
2012 -- 19. Topi Sorsakoski -- 31. Katri Helena -- 35. Il Divo
2013 -- 14. Jukka Poika -- 20. PMMP -- 31. Popeda

Lasin ja kulkusen kilinää

Ainoa seitsemästä artistista, jonka Vain elämää nosti tänään albumilistan ykköseksi ensimmäisen kerran, on Elastinen. Hän on sooloillaan yltänyt parhaimmillaan neljänneksi, Fintelligens kolmanneksi. Veikkasin Päivä-levyn vetävän pitemmän korren Ela-hittien avulla, mutta Ilta-levyn latausykkönen Sata kesää, tuhat yötä ja neljä Paula Vesalan esitystä lienevät painaneet vaa’assa enemmän.

VE-läsnäolo taisi tällä kertaa lieventää Vesa-Matti Loirin perinteistä Isänpäivän Ihmettä, koska hänen kokoelmansa putosi kolme askelmaa. Niinpä kärkeen avautui tilaa uutuusryöpylle. Isämusaa niin ikään edustaneet Pink Floyd (#4) ja Foo Fighters (#5) taistelivat korkeimman ulkomaisen uutuuden tittelistä lähes samanlaisella cv:llä – kummallakin ennestään kaksi ykkösalbumia. Melkein midprice-kriteereillä kaupattu Isac Elliot jätettiin kovassa kisassa kuudenneksi.

Ruuhkassa joidenkin on aina tyydyttävä totuttua matalampiin asemiin, mutta silti yllättää, että Paleface (#14) jäi jopa Atomirotan (#11) esikoisalbumin taakse. Viimeksi Top 10:ssä käyneet Ghost Brigade ja Machine Head debytoivat nyt vasta sijoilla 16 ja 18. Suvi Teräsniskan (#13) ja Lauri Tähkän (#27) joululevyt epäilemättä jatkavat nousuaan, kolmatta sesonkiyrittäjää Jippua ei vielä edes näy Top 50:ssä.

Soittolista: Hitit Suomessa 1965

1965-vuosilista on kenties tasaisin kaikista. Mikään single ei pysynyt Top 40:ssä yhdeksää kuukautta pitempään eikä ykkösenä kahta kuukautta pitempään. Onni oli Kari Kuuvan puolella, sillä Tango Pelargonia ja Pikku Nina ottivat harvinaisen kaksoisvoiton. Miehen pitkään uraan ei muita listahittejä paljon mahdukaan.

Katri Helena mahdollisesti menetti toisen peräkkäisen paalupaikan oudosta syystä: vaikka hän lauloi Minne tuuli kuljettaa euroviisukarsinnoissa, Ragni Malmsténin versio julkaistiin kaksi kuukautta sitä aikaisemmin ja nousi kärkikymmenikköön. Hän onnistui kuitenkin naisartistien vertailussa pitämään niukasti takanaan Tamara Lundin (Sinun omasi).

Suurinta ulkomaista hittiä ei tehnyt The Beatles, vaikka se kaappasikin vuosilistan sijat 4, 10, 11, 16 ja 20. Kaikkien noiden ohi ylsi The Rolling Stonesin uran kovin Suomi-menestys The Last Time. Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1965 Suomi Top 40

(17) The Rolling Stones: (I Can’t Get No) Satisfaction
(38) The Lollipops: Do You Know (How Much I Love You)
(48) Eero ja Jussi: Kaunis nainen
(5) Katri Helena: Minne tuuli kuljettaa
(37) Seppo Hanski: Anneli, Anneli, Anneli
(9) Esko Rahkonen: Syvä kuin meri
(1) Kari Kuuva: Tango Pelargonia
(25) Cliff Richard: I Could Easily Fall
(7) Lenne & The Lee Kings: Stop the Music
(23) Danny: Piilopaikka
(13) Juha Watt Vainio: Juhannustanssit
(6) Tamara Lund: Sinun omasi
(22) Reijo Taipale: Kangastus
(46) Taisto Tammi: Anna-Liisa
(36) Elvis Presley: Crying in the Chapel
(42) The Byrds: Mr. Tambourine Man
(15) Hootenanny Singers: Gabrielle
(24) Bosse ja Robert: Nellyn palmikko
(44) Lasse Mårtenson: Tien kuningas
(18) Herman’s Hermits: I’m Henry VIII I Am
(30) The Rolling Stones: Get Off of My Cloud
(19) Johnny: Tunti vain
(33) Katri Helena: Letkis
(26) Theresa: Menolippu
(47) Sonny & Cher: I Got You Babe
(29) France Gall: Poupée de cire, poupée de son
(50) Viktor Klimenko: Aurinko laskee länteen
(21) Eino Grön: En tuntenut sua silloin
(8) Seppo Hanski: Dona dona
(2) Kari Kuuva: Pikku Nina
(34) The Lollipops: I’ll Stay by Your Side
(32) Barry McGuire: Eve of Destruction
(28) Juha Watt Vainio: Sellanen ol’ Viipuri
(14) Danny: Kauan
(35) The Honeycombs: That’s the Way
(43) Sir Henry & His Butlers: Let’s Go
(3) The Rolling Stones: The Last Time
(27) Katri Helena: Tyttö niin pieni
(12) Reijo Taipale: Monika, Monika, Monika
(39) Esko Rahkonen: Hiljainen kylätie

Listojen erottamat

Seuraavan albumilistan levykohtaiset myyntiluvut olisi tavallistakin kiinnostavampaa tietää. Suhdeluvutkin riittäisivät. Kuinka suuri menekkiero voi olla kahdella Vain elämää -äänitteellä, jotka ensimmäistä kertaa julkaistiin yhtä aikaa?

Suosikkiesiintyjän kahdesta samanaikaisesta albumista on toki tilastollisia kokemuksia: Antti Tuiskun New York (#1) / Rovaniemi (#2) 2006, Bruce Springsteenin Human Touch (#1) / Lucky Town (#2) 1992 ja Guns n’ Rosesin Use Your Illusion I (#3) / II (#1) 1991. Mainita voisi myös The Beatlesin kokoelmatuplat 1962–1966 (#2) ja 1967–1970 (#4), jotka viihtyivät pitkään Top 10:ssä sekä 1973 että cd-painoksena 1993.

Springsteenin ja Gunnarien tapauksessa ykköseksi meni se puolisko, josta ensimmäinen single julkaistiin. Lucky Town kuitenkin pysytteli Top 40:ssä viisi viikkoa kauemmin kuin Human Touch. Tuiskun levyjen erilaiset tyylilajit olivat jo ennalta tiedossa. Mutta mikä ratkaisee Vain elämää -otatuksen? Luultavasti se, että Päivä-versiossa on enemmän Elastisen esityksiä, myös ne kaksi isoa listahittiä.

Beatlesin eka kerta poislukien nuo kaikki julkaistiin aikakausina, jolloin listalaskenta perustui kappalemyyntiin eikä sijalukupisteytykseen. Hyvä, koska jälkimmäinen toimisi todella huonosti seuraavankaltaisessa skenaariossa.

Tähti Tähtinen julkaisee levyt Hittejä 1 ja Hittejä 2, joita ostetaan 20 kaupassa kussakin yhtä paljon. 20 kauppiasta sijoittaa ne raporttiinsa peräkkäin ykkönen edellä. Näin ykkönen saa lopputuloksissa 20 sijalukupistettä enemmän kuin kakkonen. Teoriassa noiden pistemäärien väliin voi mahtua monta muuta äänitettä ja yhtä paljon myyneet levyt päätyä listalla toisistaan vaikkapa viiden sijan päähän. No, tämähän on vain teoriaa. Vai onko?

Elämään kyllästynyt?

Tämänpäiväisen radiolistan ainoa Top 20 -uutuus on Stigin Roy Orbison, joka harppasi 47–16. Viime vuonnahan Stig nettosi kaksi Top 10 -hittiä, Viheltelen ja Niks ja naks. Korkein uutuus on 29:ntenä debytoiva Elastisen Peggy. 40 soitetuimman seasta ei löydy tämän syksyn Vain elämää -tarjontaa kuin kahden Elan biisin verran, mutta vuoden takainen Anna Abreun Kylmästä lämpimään elpyi taas 37:nneksi.

Albumien julkaisun myötä loputkin VE-esitykset vapautuivat suoratoistoon, ja valtaosa niistä ryöpsähti Spotifyn sadan kuunnelluimman listalle. Elastisen kaikki kuusi tulkintaa mahtuvat tänään 24 parhaan joukkoon – Oo siellä jossain mun eteni peräti kolmanneksi. Vähäisin edustus sadan joukossa on Vesa-Matti Loirilla, eli kyllä show’ta näkyy kotikatsomoissa seuratun ihan korvat auki.

Haloo Helsingin tuorein singlevalinta Vihaan kyllästynyt on radiolistalla viidettä viikkoa, mutta edelleen Beibi-edeltäjän alapuolella (sijat 9 ja 11). Single- ja lataustilastoista kappale katosi pian ensitutustelun jälkeen, mikä ei ole kovin tyypillistä HH-sinkulle. Ehkä kansaa ja jopa musiikkipäälliköitä häiritsee ihan tosissaan se, kuinka paljon alkumelodia myötäilee Juice-klassikkoa Kaksoiselämää.

Palataan asiaan 2034

Hector komeili vuonna 1974 albumilistamme ykkösenä kahdellakin levyllä (Herra Mirandos ja Hectorock 1). Seuraava paalupaikka (Salaisuuksien talo) tuli vuonna 1994 ja seuraava – jollei Mestarit-projektia lasketa – vuonna 2014 eli tänään. Lievästi yllätyimme, sillä Hauras ei ole hittirintamalla pärjännyt läheskään niin hyvin kuin kymmenen vuoden takainen Ei selityksiä, joka jäi kakkoseksi.

Hector ja Pepe Willberg ovat molemmat 67-vuotiaita. Vertailu ykköseksinousun iässä meni niin tarkalle, että debytointiviikollaan Hector on vanhempi, mutta heinäkuussa kärkeen palatessaan Pepe oli vanhempi. Suomalaisten ykkösmiesten vanhuusennätystä (68 vuotta 10 kuukautta) pitää kuitenkin yhä Vesa-Matti Loiri, joka tämänpäiväisen (#6) jälkeen on saanut 2000-luvulla listalle jo kuusi kokoelmaa – seitsemän, jos midprice huomioidaan.

Viime vuonna ykkösenä niin ikään käynyt Jonne Aaron sai nyt tyytyä nelossijaan, ja kuuden Top 10 -albumin jälkeen Lordi debytoi 13:ntena. Spotify-suosio siivitti Calvin Harrisin sijalle 14, ja keskiviikkona 69 vuotta täyttävä Neil Young ilmaantui 28:nneksi varmistamaan, ettei Hector vie ihan kaikkea seniorihuomiota. Storytone on Youngin 33. lista-albumi.

Soittolista: Hitit Suomessa 1964

Tämä vuosisoittolista näyttää hieman omituiselta, mutta omituiselta se näyttäisi silloinkin, jos Spotifylla olisi tarjota kaikki vuoden kovimmat hitit. Syynä on tietenkin The Beatles, joka miehitti muun muassa kärkikymmenikön sijoituksista puolet. Menestynein eli All My Loving on sentään mukana Eeron ja Jussin suomenkielisenä versiona. Lisää Beatlesista tässä postissa.

Muita uusia brittibändejä toki kuullaan kuten The Rolling Stones ja The Swinging Blue Jeans. Oma lukunsa on suomalaisten erityissuosikki, 15:nneksi Cadillacillä yltänyt The Renegades. Nuo ja Surfin’ Birdin kaltaiset noveltybiisit piirtävät jo kuvaavaa kontrastia tangovillitykselle ja perinteisemmälle jäyhistelylle kuten Rakastan sinua, elämä ja Tuopin jäljet.

Tilastollisen ensiesiintymisensä huhtikuun singlelistalla tekivät yhtä aikaa Danny ja Katri Helena. Dannyn isoimmat hitit tulivat myöhemmin, mutta Katri Helena harppasi laakista vuosilistan kärkeen. Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1964 Suomi Top 40

(17) The Swinging Blue Jeans: Hippy Hippy Shake
(45) Cay & The Scaffolds: Girls
(28) Danny & The Islanders: East Virginia
(8) Reijo Taipale: Vaaralliset huulet
(13) Eino Grön: Mustalaisprimas
(42) Reijo Viita: Syksyn sävel
(37) Dean Martin: Everybody Loves Somebody
(24) Gigliola Cinquetti: Non ho l'eta
(1) Katri Helena: Puhelinlangat laulaa
(36) Ronnie Kranckin orkesteri: Letkis
(31) Eero ja Jussi: Kaikki rakkauteni
(25) Manfred Mann: Do Wah Diddy Diddy
(39) Elvis Presley: Viva Las Vegas
(12) The Animals: The House of the Rising Sun
(26) Tapio Rautavaara: Tuopin jäljet
(3) Kauko Käyhkö: Rakastan sinua, elämä
(43) Jim Reeves: I Love You Because
(41) Louis Armstrong: Hello, Dolly!
(21) Millie: My Boy Lollipop
(52) Tamara Lund: Lapin tango
(27) Eino Grön: Tango Anjalle
(30) Markus Allan: Liljankukka
(23) Jan Rohde & The Adventurers: At the Jenka Show
(40) The Trashmen: Surfin’ Bird
(33) The Rolling Stones: It's All Over Now
(22) Antti Einiö & The Islanders: Farmer John
(38) Lasse Mårtenson: Laiskotellen
(48) Marion Rung: Haaremin ruusu
(46) The Honeycombs: Have I the Right
(19) Roy Orbison: Oh, Pretty Woman
(47) Cliff Richard: Don’t Talk to Him
(18) Four Cats: Sabeline
(16) Katri Helena: Budapestin sillat
(50) Johnny: Rehtorin luiseva Salli
(29) The Swinging Blue Jeans: Shakin’ All Over
(15) The Renegades: Cadillac
(5) Eino Grön: Seinillä on korvat
(6) Reijo Taipale: Tähdet meren yllä
(49) Taisto Tammi: Rakkauden rikkaus
(35) Elvis Presley: Suspicion

Elämä on viivyttelyä

Vain elämää teki latauslistalla uuden dominanssiennätyksen: koko kärkiviisikko on peräisin samasta ohjelmasta. Ensin on kaksi Elastista (Peggy ja Naurava kulkuri), sitten kaksi Paula Vesalaa (Miten ja miksi ja Sori). Viidentenä debytoi viime perjantaina kuultu Sata kesää tuhat yötä, jonka ansiosta Toni Wirtanen on lopultakin lista-artisti ihan itsekseen.

Suosituimmat itketyskierrätykset ovat iskeneet lähes yhtä lujaa myös suoratoistossa – ja juuri tuo iskuvoima saa ns. singlelistan näyttämään oudolta. Jo muutaman kerran torstaina latauslistan kärkipäähän sännännyt esitys on debytoinut sunnuntain singlelistalla paljon alempana ja ehtinyt samoihin korkeuksiin vasta viikkoa myöhemmin. Esimerkiksi Vesalan Sori debytoi 13:ntena, vaikka oli jo kolme päivää aikaisemmin noussut latausten kakkoseksi. Viikon päästä se johti kumpaakin tilastoa.

Koska Spotify-kuuntelijat tuskin ovat ratkaisevasti hitaammin reagoivia kuin lataajat (päivälistauksissa on nähty rajujakin nousuja), on syytä olettaa, että singlelistan julkaisuviive on pitkä – liian pitkä. Vai mikä tuossa mättää?

1970-luku: muistaa, ei muista

Juuri kun varsinaisen musiikkiprinttimedian ahdinko leijui korkeimmillaan yleisenä keskustelunaiheena, Suomen kuvalehti ja Helsingin Sanomien kuukausiliite nostivat samana päivänä (31.10.) kansiaiheikseen Sleepy Sleepersin ja Hectorin. Kummassakin jutussa muisteltiin mennyttä myös listatapahtumien kautta.

Sliipparien alkuperäisjäsen Kari Kajala kuvaili Kuka mitä häh? -singlen läpimurtoa näin: ”Ykkössijan esti joko Katri Helenan Vasten auringon siltaa tai Virve Rostin Kun Chicago kuoli.” Sanapari joko-tai tekee lausunnosta paikkansapitävän. Vasten auringon siltaa piti kaikilla listoilla kakkossijaa ennen Kuka mitää. Ainoa täydennettävä seikka on se, että Chicagon pudottua Kuka jatkoi kakkosena toisenkin hitin takana: George Baker Selectionin Una Paloma Blanca, lokakuu 1975. Hyvin muistettu.

Hector-artikkeli on sitten oudompi tapaus. Esikoishittiä Palkkasoturi (1966) väitetään listaykköseksi, vaikka se nousi Suosikissa yhdeksänneksi ja Iskelmässä vain sijalle 12. Sitten väitetään, että Hectorock 1 -albumilta (1974) oli yhtä aikaa neljä singlelohkaisua listalla. Eihän siltä edes julkaistu neljää singleä. Ake, Make, Pera ja mä ja Takataan roos olivat yhden kuukauden yhtä aikaa Top 10:ssä, siinä se.

Sliipparijuttu vie siinäkin voiton, että tilastotieto on selvästi sijoitettu sanojan suuhun, kun Hector-höpinän lähde jää arvoitukseksi. On lähde mikä tahansa, aina jaksaa ihmetyttää yleiset journalistiset periaatteet sivuuttava käytäntö: haastateltavan kertomia listasaavutuksia ei kyseenalaisteta, vaikka niitä jo kuluneen ajan takia kuuluisi pitää epävarmoina jollei tahallisen värittyneinä. Luulevatko toimittajat, että muita tietolähteitä ei ole olemassa kuin muusikon hatara muisti?

Enemmänkin odotettiin

Ennakkovärähtelyt tämänpäiväisestä albumilistasta lupailivat muutoksia ja yllätyksiä, mutta jotenkin ne kaikki laimenivat matkalla. Ei saatu edes uutta ykköstä, kun Vain elämää -imu veti Samuli Edelmannin vain kolmossijalle. Koska Yö putosi paalupaikalta numerotolkulla (ei tosin niin alas kuin arvelin), kärkeen palasi kolmanneksi viikoksi Haloo Helsinki!

Devin Townsendin nelossija on toki räväkkä, ja Taylor Swift (#10) paransi hurjasti aiemmista merkinnöistään. Ulkomailta, etenkin USA:sta kantautuneet myyntitiedot panivat veikkaamaan Swiftille vieläkin stydimpää läpimurtoa. Led Zeppelinin uusintajulkaisut jäivät alemmas (#9, #11) kuin viime satsi. Lupaavasti käynnistynyt Diandran kielenvaihto väsähti kakkosalbumin debytointiin sijalla 12.

At the Gates on tilaston ensikertalainen 15:ntenä. 1990-luvun alussa maineensa luonut ruotsalaisbändi (taas ruotsimetallia!) teki albumin 19 vuoden tauon jälkeen. Tauolta listalle palaaja, studiolevyissä laskettuna peräti 23 vuoden jälkeen, on Billy Idol (#37), ja Tommi Soidinmäkikin (#30) ehti olla poissa kahdeksan vuotta. Sonata Arctican uudelleenlevytetty Ecliptica (#20) jäi vain kaksi pykälää alkuperäisen esikoisen (1999) huippusijasta.

Soittolista: Hitit Suomessa 1963

Tango koki Suomessa kulminaationsa, kun Taisto Tammi, Reijo Taipale ja Eino Grön rynnivät tilastoihin. Vaikka Tangomarkkinoista on vaikea keksiä hyvää sanottavaa, lienee ainakin osittain niiden ansiota, että juuri tangohitit ovat tämän soittolistan tutuinta tavaraa. Vuosilistan kärkikaksikko Satumaa – Tango merellä kuuluu klassikko-osastoon näkökulmasta riippumatta.

Aikasidonnaisempi ilmiö oli suomalaisen ja ruotsalaisen rautalangan vyöry, jota Top 40:ssä edustavat The Sounds, Jan Rohde & The Adventurers, The Spotnicks, The Scaffolds, The Strangers ja Jerry Williams. Loppuvuonna esittäytyi meille myös The Beatles, jonka Twist and Shout soisi vuosilistasijalla 13, jos soisi.

Naisten osuus putosi poikkeuksellisen alas, mutta heidän seastaan löytyy tilaston todellinen knoppi. Yhtä aikaa helmikuussa Top 10 -listalla viihtyneet ja tässä peräkkäin sijoitetut Rauni Pekkala ja Tutta Jew ovat nimittäin siskokset. Samanaikaisia sisarusten erillisiä hittisinglejä saa ihan tosissaan muistella myöhemmästäkin historiasta.

Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1963 Suomi Top 40

(12) Eino Grön: Ruhtinaan viulu
(34) Taisto Tammi: Tangotyttö
(4) Rocco Granata: Tango d'amore
(13) Cliff Richard: Lucky Lips
(45) Paul Anka: Eso Beso (That Kiss)
(44) Les Chats Sauvages: Twist à Saint-Tropez
(3) The Sounds: Emma
(6) Jan Rohde & The Adventurers: Doin' the Jenka
(21) Kyu Sakamoto: Sukiyaki
(46) Reijo Taipale: Tango Humiko
(36) Olavi Virta: Leirinuotiolla
(9) Elvis Presley: The Walls Have Ears
(31) Gene Vincent: Be-Bop-a-Lula
(19) Little Peggy March: I Will Follow Him
(43) Tamara Lund: Olen mikä olen
(7) Jörgen Petersen: Manzanilla
(18) The Spotnicks: Johnny Guitar
(40) Eino Grön: Tulisuudelma
(17) Umberto Marcato: Restera
(37) The Delta Rhythm Boys: Raunchy Ropey
(15) John D. Loudermilk: Callin' Doctor Casey
(25) Chubby Checker: Limbo Rock
(23) The Scaffolds: Tullalla Twist
(16) Four Cats: Suuret setelit
(41) Ismo Kallio: Arabi-Ahab
(35) Paul & Paula: Hey Paula
(24) Eydie Gorme: Blame It on the Bossa Nova
(48) Rauni Pekkala: Paradiso
(42) Tutta Jew: Talven ruusu
(2) Taisto Tammi: Tango merellä
(27) Heikki Aarva: Tuulella ei ole ystävää
(30) The Strangers: Kolme kitaraa
(8) Paul Anka: Crying in the Wind
(11) Elvis Presley: Devil in Disguise
(28) Cliff Richard: Summer Holiday
(20) Jerry Williams: Number One
(33) The Sounds: Troikka
(29) The Adventurers: Letkajenkka
(5) Eino Grön: Kohtalon tango
(1) Reijo Taipale: Satumaa