Jos floppi ei tapa, se vahvistaa

Single- ja radiolistojemme kärkikymmeniköissä on viisi yhteistä biisiä: Älä tyri nyt, Ai se eu te pego, Soutaa huopaa, Drive By ja tuoreimpana Stronger (What Doesn’t Kill You). Viimeksimainittu on Kelly Clarksonin ensimmäinen tuplaan yltäjä – itse asiassa se on laulajattaren ainoa Top 20 -sinkku, vaikka radiovalloitus tehtiin meilläkin pian hänen American Idol -voittonsa jälkeen vuonna 2003.

Kohta 30 täyttävän Clarksonin uraa voi lähtökohtiinsa nähden pitää yllättävänkin kestävänä, etenkin kun se on kulkenut myös karikkojen kautta. Uusi hitti ilmestyi jo syksyllä Stronger-albumilla, jonka eka single Mr Know It All floppasi meillä täysin – samoin koko albumi. Hänen viidestä pitkäsoitostaan kolme on tilastoitunut Suomessa aika epätasaisin tuloksin: 6, 19 ja 32.

Albumilla kappaleen nimi muuten kirjoitetaan What Doesn’t Kill You (Stronger), joka tuntuu ihan yhtä kankealta ja kysymyksiä herättävältä ratkaisulta kuin singleversio. Jokin kaupallinen motiivi tuplanimelle on löydyttävä, ehkä digikauppojen hakusysteemeihin liittyvä. Pelkkä Stronger lienee omiaan aiheuttamaan sekaannusta, siihenhän ovat hiteissään päätyneet viime vuosina muun muassa Britney Spears, Gary Barlow, Sugababes ja Kanye West.

Kirjaimia karsimalla kärkeen

Madonna teki sen, missä Apulanta viikko sitten epäonnistui: otti 11. ykkössijansa Suomen albumilistalla. MDNA:n paalupaikka mukaan lukien poprouva on viettänyt kärjessä yhteensä 39 viikkoa. Mitään erityistä ennätystä hän ei rikkonut, mutta esti yhden – Poets of the Fall näet yritti jatkaa ykkösputkeaan uransa viidennellä studiolevyllä, mutta Temple of Thought debytoi kolmosena. Pientä lohtua tuonee se, että Cradled in Loven 16. sija on bändin paras singlelistalla yli neljään vuoteen.

Kuka sitten vastaa tilastoennätyksistä, jos eivät nuo? Tietysti Iron Maiden. Kahdeksantena näyttäytyvä En vivo! on jo yhtyeen kuudes liveäänite listalla, ja ne ovat kaikki nousseet 14 parhaan joukkoon. Aniharva muu on yltänyt edes kolmeen – yksi niistä on Sonata Arctica, jonka Live in Finland tipahti nyt 20. sijalta 47:nneksi.

Maidenia yhdeksänneksi peesanneessa Harmajassa kiinnostaa lähinnä se, joko kokoonpano saisi toisenkin listaviikon. Marrasta edeltäneet Harmaja ja Lento poistuivat saman tien debyyttisijoiltaan 14 ja 13. Numerolla 15 Teddy & The Tigers puolestaan peesaa Freemanin ja Einin viimesyksyisiä knoppeja: ensi kertaa albumilistalla sitten 1970-luvun. Rockabillytrion tähän asti tuorein merkintä oli lokakuulta 1979.

Pakko katsoa 16: Somebody’s Watching Me

Listablogin epäsäännöllisessä sarjassa esitellään hämäriä mutta sivistäviä videonäkymiä hittihistoriasta.

Viime aikojen hittikoneesta LMFAO:sta muistetaan usein mainita, että heput ovat Motownin perustajan Berry Bordyn poika ja pojanpoika, mutta tarkempaan sukuverkon pöyhintään edetään harvoin. Motownhan oli kulta-aikoinaan kirjaimellisesti yhtä suurta perhettä: Gordyjen ja Motown-artistien häitä vietettiin useammat, ja esimerkiksi Diana Ross valikoitui yhdeksi niistä viidestä naisesta, joiden kanssa Berry laittoi lapsia. Ross ei kuitenkaan ole verisukua LMFAO:n Redflolle tai Skyblulle.

Vain veli- ja setäpuoli heille on myös Kennedy Gordy eli vuoden 1984 tähdenlento Rockwell. Hänestä kehkeytyi pappa betalar -poppariuden ruumiillistuma – kyllähän iskän markkinointikoneiston ja Michael Jacksonin laulaman kertosäkeen turvin kelpaa! Tosiasiassa Rockwell rustasi biisin tuottajakaverinsa kanssa, houkutteli megatähden studioon ja vasta sitten lähti arvuuttelemaan faijalta, kuka tässä laulaa ja kenen seurana.

Somebody’s Watching Me (#14) nojaa jokseenkin täysin Jacksonin lauluosuuteen, mikä näkyy myöhemmissäkin hittiversioissa. DJ Bobo nappasi kertosäkeen Somebody Dance with Me -singleensä (#14, 1993), ja Beatfreaksin remix/cover (#7, 2006) korosti Jackson-yhteyttä Thriller-kopiovideolla. Metallibändi Warmenin näkemys (#7, 2005) sen sijaan kuulostaa yllättävänkin uskolliselta Rockwellille.

Mitäs katsomista tuossa videossa sitten on? Ei kai mitään, jollei kiinnitä huomiota siihen, että kaikki Rockwellia edustustönössään ahdistavat zombi/humanoidihahmot ovat valkoisia. Oliko tämä syvällinen kuvaus afroamerikkalaisesta kokemusmaailmasta vai vain keino päästä ihonväritietoisen Music Televisionin suosioon?

23 vuoden piikki

Viime viikon albumilista oli hyvä myös itsenäisille pienlevy-yhtiöille. Apulantahan on vuodesta 2008 asti julkaissut omat levynsä ja saavuttanut studioäänitteillään kaksi kakkossijaa. Myös mystisellä Päijät-Hämeen sorto ja riisto -alamerkillä ilmestynyt Kaija Koon Irti ylsi kakkoseksi, ja kärkipaikan toi Apis-kokoelma Singlet 2004–2009.

Eläkeläisten viitossija on puolestaan vuodesta 1989 toimineen Stupidon ennätys. Singlelistalta tuli jo varhain hyviä merkintöjä Klamydian ansiosta, mutta Top 10 -albumia saatiin odottaa 2000-luvulle asti. Arto Muna & Millenniumin Rakkauden lähteillä (#7, 2001) sai lähes veroisensa seuraajan Giant Robotin Domesticitysta (#9, 2004). Eläkeläistenkin tähänastinen korkein sijoitus oli 9.

(Tokihan Klamydian myöhempi julkaisija Kråklund ja Apulannan aikaisempi Levy-yhtiö toimivat myös itsenäisesti ja muitakin menestyjiä piisaa, tämä annos tällä kertaa.)

Aikakoneen aikaan

Kokosin 50 hittiä -listaa ja siihen liittyvää listapalstaa Rumballe vuosina 1992-2007. Pystytin lehdelle vuonna 1997 nettisivut, joita ylläpidin muutaman vuoden, ja myös rumba.fi:ssä oli monenlaisia listaviritelmiä. Palvelin- ym. vaihdosten myötä ne katosivat bittiavaruuteen – tai niin minä luulin.

Wayback Machine -sivustolta voi löytää tallenteita iäkkäistäkin nettisivunraadoista, jos muistaa niiden tarkan osoitteen. Tässä on 50 hittiä -listan Top 20 marraskuulta 1996, jolloin julkaisin sitä omilla Eunet-kotisivuillani. Oi niitä aikoja: Eunet varasi asiakkailleen kotisivutilaa ruhtinaalliset 150 kilotavua eli 0,02 prosenttia yhdelle cd:lle mahtuvasta datamäärästä. Ja oi mikä sattuma: tuon ainoan näytelistan ykkösenä oli Aikakone.

Tässä taas on mahdollisesti viimeiseksi jäänyt vuoden 2004 versio rumba.fi:n lista-arkistosta, jossa on kieltämättä aika runsaasti tavaraa - osa jopa ihan validia. Pitää kuitenkin huomauttaa, että tuolla (ja lehdessä) julkaistut hittivuosilistat poikkeavat Sisältää hitin -kirjan vastaavista tilastoista. Ensinmainituissa pisteytys katkesi vuodenvaihteesta, jälkimmäisissä huomioitiin hitin koko listaura ja keskitettiin se yhdelle vuodelle.

Yhdestä puusta ykkönen

Vaikka Jukka Poika ei tätä ennen ollut kertaakaan yltänyt Suomen albumilistan kärkeen ja Apulanta peräti kymmenen kertaa, harvaa hämmästytti kamppailun kääntyminen ensinmainitun eduksi. Apista hopeasija tuskin haittaa – Kaikki kolmesta pahasta -levyn edeltäjä Kuutio jäi sekin kakkoseksi, mutta viihtyi listalla pitempään kuin mikään muu trion pitkäsoitto, 41 viikkoa.

Uutuuksista isoimman yllätyksen viitossijoineen järjesti Eläkeläiset, jota ei aiemmin ole nähty 9. sijaa korkeammalla. Moista uralla etenemistä olisi enemmän odottanut seitsemänneksi jääneeltä Olavi Uusivirralta. Mies tykkää julkaista levyjään vilkkaina viikkoina, sillä kun Preeria debytoi pari vuotta sitten viidentenä, sekin oli viikon neljänneksi korkein uutuus.

Adelen Rolling in the Deep rikkoi Top 20 -sinkkujen listaviikkoennätyksen päästyään mukaan 50. kerran. Neidon roikkumiset pistävät suhteellisuudentajun koetukselle – ilman hänen saavutuksiaan voisi hehkuttaa jopa sitäkin, että Lana Del Reyn albumi jaksaa jo seitsemättä viikkoa sijojen 5 ja 10 välissä. Tuo on ihan hyvin esimerkiksi verrattuna siihen, että mikään Eläkeläisten levy ei ole pysynyt tilastossa neljää viikkoa kauemmin.

Kapteenien kaksoisjohto

Kymmenen vuotta sitten Nopsajalka ja Jukka Poika olivat albumilistan Top 10:ssä nimellä Kapteeni Ä-ni tehtyään saman vain puoli vuotta aikaisemmin Soul Captain Bandin riveissä. Tuolloin ei paljon radiossa soitu, mutta nyt reggaeherrat ovat radiolistan ykkösenä ja kakkosena – kärkipaikkaa pitää Nopsajalan Elokuu-yhtyeen Soutaa huopaa takanaan Älä tyri nyt. Kumpikin biisi on ehtinyt myös singlelistalla kakkoseksi.

Esitysten asemaprofiilikin on huomattavan samankaltainen, molemmat soivat mm. Radio Suomessa ja erityisesti Novalla. Parin vuoden takaisen ”vain kerran työpäivän aikana” -rajoituskokeilun jälkeen Nova-rotaatiot ovat tihentyneet niin, että Bruce Springsteenin We Take Care of Our Ownille rekisteröitiin 35 soittoa viikossa. Tuo muodosti yli 85 prosentin osuuden pistemäärästä, joka oikeuttaa radiolistan 15. sijalle.

Lataajien jälkeen myös musiikkipäälliköt ovat luovuttaneet Madonnan Give Me All Your Luvin’in suhteen – se lojuu 32:ntena käväistyään ylimmillään sijalla 12. Herra Ylpön taannoinen ykkönen Mustat hevoset putosi jo Top 40:stä, samaten Robinin Frontside Ollie. Uusiksi Top 20 -hiteiksi kasvoivat Gotyen Somebody That I Used to Know (26–10), Erinin On elämä laina (79–16) ja Apulannan Zombeja (60–17).

Virtausta vai uusivirtausta?

Pitkähkön yrittämisen jälkeenkään Olavi Uusivirrassa ei taida tuoreine albumeineen olla ainesta listaykköseksi saati uudeksi Olavi Virraksi. Palkkien mukaan vanha virta soi Spotifyssa yllättävänkin tasapäisesti uuden kanssa – toki nuoremmalla on isommat kärkihitit, mutta vanhemmalla pitkä häntä.

Kankea lausahteluni viittaa siihen, että toiset ovat ”suomentaneet” Spotify-tyyppisille palveluille ulkomailla luodun streaming-termin striimaukseksi ja toiset tuskailevat paremman ilmauksen perään. Ikään kuin stream-sanaa ei mitenkään voisi tässä yhteydessä kääntää niin kuin se on aiemminkin käännetty, virraksi tai virtaukseksi.

Ennen kuin vastaanotan setäleiman otsaani, kerron toisaalta pitäväni tästä kielen kehityksestä. Kun englanninkielisessä maailmassa lanseerattavat uudet ilmiöt usein nimetään tutulla sanalla (kuten stream) ja niistä tehdään veteliä epäsuomennoksia, suomen kieli saa uusia sanoja, mutta englanti ei. Olisi tietysti stimuloivampaa keksiä oikeita uudissanoja, mutta sellaisiksi yleensä tyrkytetään/kelpuutetaan toinen toistaan käyttökelvottomampia yhdyssananiljakkeita kuten sormitietokone. Mieluummin vaikka striimataan, snoukataan ja ländätään.

Puhvelin syntytarina

Oli mukava huomata, että Ruotsin yleareena SVT Play tarjoaa minunkin katsottavakseni sarjan Hitlåtens historia. Kahdella tuotantokaudella on kerrottu yhteensä 12 kansainvälisen menestysbiisin tarinat. Valinnanvaraa aiheiksi riittää niin määrättömästi (etenkin kun vanhimmat ovat 30 vuoden takaa), että poiminnat tuntuvat väkisinkin mielivaltaisilta, mutta tätä voi pitää osana sarjan viehätystä.

Toki jopa Suomessa on tehty vastaavia ohjelmia albumeista, mutta niissä aistimani ummehtunut ”albumikokonaisuuden” pyhyyttä glorifioiva pohjavire ei oikein nappaa. Sinänsä kummassakin on parhaimmillaan samat koukut, asioita ihanasti pieleen muistavat haastateltavat ja jälkikäteen uudessa valossa näyttäytyvät anekdootit.

Kukaan tuskin ikinä tekisi albumiklassikko-ohjelmaa Neneh Cherryn lp:stä Raw Like Sushi, mutta SVT sai paljon kokoon sen Buffalo Stance -hitistä. Siitä, kuinka Cherry-tiimin Jamaikan-loman aikataulun saneli seuraava brittilistasija: niin-ja-niin suuri nousu tiesi äkkilentoa Lontooseen Top of the Pops -kuvauksiin. Ja millainen kohu 23 vuotta sitten lietsottiin siitä, että Neneh esiintyi TOTP:ssa näkyvästi raskaana ihonmyötäisissä vaatteissa...

Jakson varsinainen knoppi oli kuitenkin Cherryn aviomiehen Cameron McVeyn vanha video. Hänen Morgan McVey -duonsa sai aikaan yhden singlen, jonka b-puolella kuultiin varhainen versio Buffalo Stancesta. A-puolen Looking Good Divingin promolla (1986) esiintyi paitsi nuori Neneh myös vain 15-vuotias Naomi Campbell! Mallityttöjen taustabändi-idea matkittiin ajan megahitistä, Robert Palmerin Addicted to Lovesta.

Buffalo Stance oli Ruotsin listaykkönen, ja kolme muutakin kakkoskaudella esiteltyä biisiä menestyi siellä loistavasti – tosin Coldplayn Viva la vida ylsi kärkeen asti vasta Darinin versioimana. Omanlaistaan tilastohistoriaa teki muuallakin muutaman tv-sarjan elvyttämä Journeyn Don’t Stop Believin’ – se vietti vanhoilla päivillään 64 viikkoa Top 60:ssä, mutta ei käynyt koskaan 25. sijaa ylempänä.

Sitten mukana on tuttu, aiemminkin kommentoimani niputusilmiö: suurten sekaan on ties mistä syystä nostettu yksi höyhensarjalainen, The Flaming Lipsin Do You Realize. Suosittelen tsekkaamaan sarjan ja samalla miettimään, voitaisiinko Suomessa ikinä saada aikaan tällaista kansainvälisiin standardeihin pyrkivää projektia.

Pomotusta & euforiaa

Wrecking Ballin paalupaikka teki Bruce Springsteenistä ensimmäisen ulkomaisen artistin, jolla on Suomen albumilistan ykkösiä 1980-, 1990-, 2000- ja 2010-luvulla tai ylipäänsä millään neljällä vuosikymmenellä. Suomalaisista ehti ennen häntä Eppu Normaali, jonka Mutala nähtiin kärjessä viime joulukuussa. Brucen edelliset ykköset olivat Tunnel of Love (1987), Human Touch (1992), Greatest Hits (1995), The Rising (2002) ja Working on a Dream (2009).

Seuraavat uutuudet Sara (4) ja Katie Melua (6) ovat viidensillä lista-albumeillaan ylempänä kuin koskaan. Saran aiempi huippu oli neljän vuoden takainen kahdeksas ja Meluan toissavuotinen 15. sija. Barren Earth (16) lipsui kaksi porrasta alas toissavuodesta, mutta neljä seuraavaa tulokasta ovat kaikki ensikertalaisia: tangoprinssi Heikki Koskelo (18), Uniklubista tuttu Jussi Selo & Nefernefernefer (20), Mustat enkelit (24) ja fadolaulaja Carminho (27).

Uusi sinkkukärki Loreenin Euphoria oli jo viime viikolla latauslistalla ja komeili Ruotsin ykkösenä, joten ei ihme että se valittiin lauantaina naapurimme viisuedustajaksi. Toisen kerran peräkkäin kakkoseksi jätetty Danny Saucedo on takavuosina netonnut Suomessakin kaksi Top 10 -singleä, mutta uusi Amazing ei näytä meikäläisiä kiinnostavan.

Omenoita ja appelsiineja

Päivän listapaljastus oli Tech Radarin uutinen siitä, että USA:n suurimmassa hittitilastossa Billboard Hot 100:ssa huomioidaan tästedes Spotifyn ja muutaman muun palvelun kautta striimattu musiikki. NME tiedusteli saman tien brittien singlelistaa kokoavalta OCC:ltä, onko sillä vastaavia suunnitelmia. Ei kuulemma ole.

Billboardille päätös oli luontevampi, koska Hot 100:ssa on aina yhdistetty kaksi ei-niin-yhteismitallista arvoa, biisin menestys single/latausmyynnissä ja radiosoitossa. Niiden tolkullinen naittaminen edellyttää jatkuvaa periaatteellista pohdintaa ja eri data-aineistojen painoarvon tarkkailua, ja ihan sama koskee striimin ja myynnin yhdistämistä.

Ai miksikö? Ajatellaanpa Veeti-Amandaa, joka lataa Itunesista suosikkibiisinsä ja kuuntelee sitä sitten eri koneillaan 20 kertaa. Hänen kaverinsa Pinja-Oliver kuuntelee toisen biisin samana aikana Spotifysta 20 kertaa. Listamittaustulos 1:20, vaikka kuuntelumäärä sama. Seuraavalla viikolla kumpikin jatkaa kuunteluaan, jolloin listamittaustulos on 0:20. Jos kummankin fanitus kestää seuraavat puoli vuotta, Veeti-Amandan listaan vaikuttava kulutusarvo on edelleen nolla, mutta Pinja-Oliverin 520.

Myyntilista rekisteröi ostotapahtuman, ei sen jälkeistä määrittelemättömästi jatkuvaa kuluttamista. Striimauksessa sen sijaan jatkuva kuluttaminen näkyy yksi yhteen. Noiden yhdistäminen on yhtä kiusallinen proseduuri kuin euroviisun valinta sekä tuomariarvosanojen että yleisöäänten avulla. No, Ruotsissa harrastetaan molempia.

Kantrikanto kaskessa

Bruce Springsteenin Wrecking Ball ehti jo viime perjantaina Ruotsin ja Norjan ykköseksi ja teki saman eilen Britanniassa, mutta täkäläistä listasijaa on odoteltava vielä kolme vuorokautta. Todennäköisyys paalupaikalle on korkea, vaikka ei täällä sellainen itsestäänselvyys kuin naapurissa: ykkösiä on tullut Ruotsissa jo 13, Britanniassa yhdeksän, meillä tulisi kuudes.

Samana päivänä julkaisi albumin Springsteenin ikätoveri Lionel Richie (s. 1949) hieman toisenlaisin odotuksin. Tuskegee debytoi briteissä seitsemäntenä, mutta Suomen listalla häntä ei ole havaittu sitten vuoden 1992. Ilmoitus miehen ensimmäisestä Suomen-konsertista saattaa silti vauhdittaa kysyntää – samoin kenties se, että äänite sisältää vanhoja megahittejä countryduettoina. Esimerkiksi Endless Lovessa on Diana Rossin tilalla Shania Twain. Rakkaus lienee loputon, kohde vain vaihtuu.

Vaikka Richie löi läpi Springsteeniä myöhemmin, hän ehti meillä aiemmin ykköseksi. Kisa oli niin tiukka, että syyskuussa 1984 kolmesta kuukausittaisesta listastamme Seura ja Apu näyttivät kärkisijaa Richien Can’t Slow Downille, Suosikki Springsteenin Born in the USA:lle. Sisältää hitin -kirjaa varten laadituilla yhteislistoilla jälkimmäinen ei päässyt koskaan kärkeen, vaan eka Bruce-albumi ykkösenä oli Tunnel of Love (1987).

Muuttohaukan adjutantit

Kyyhkynen on ennenkin päässyt Suomen ykköseksi sekä single- että albumilistalla (George Baker Selectionin Paloma Blanca ja Ismo Alangon Pulu), joten sillä oli nyt varaa ottaa varis ja pöllö messiin. The Crow, the Owl and the Dove otti Nightwishille 14. paalupaikan singletilastossa, vaikka sitä ei näy latauslistalla lainkaan. Cd-sinkun lisäksi on tarjolla kallis 10-tuumainen vinyylipuriste.

Radiosoiton Top 10 on 80-prosenttisesti kotimainen, eikä sinkuissakaan jäädä paljon jälkeen. Mukaan nousivat Nightwishin lisäksi Petri Nygårdin Märkää ja Tie, kolmas kärkikymppilohkaisu Chisun Kun valaistun -albumilta. Alkovi ja Vapaa ja yksin -levyiltä irtosi kummaltakin vain yksi Top 10 -radiohitti, mutta nyt on saatu kasaan sijat 1, 1 ja 2. Sen sijaan Nightwishin ykkössingle ei ole ehtinyt Top 100 -radiolistalle.

Räppääjät ilman Ristoa

Sekä soolona että bändissä Top 10 -albumin tehneiden vokalistien eliitti kasvoi kahdella, kun GG Caravanin esikoinen debytoi kolmantena. Ryhmässähän vaikuttavat parhaimmillaan kahdeksantena ja kakkosena itsekseen käyneet Redrama ja Paleface. Tommy Lindgrenillä on pari ykkössijaakin, mutta Don Johnson Big Bandin keulakuvana. Vaikka nuo kolme ja 16:nneksi yksinään noussut Brandon kaikki esiintyvät On se hienoo -singlellä, kukin heistä pääsee sen lisäksi ääneen vain yhdellä albumiraidalla.

Joka toinen alkuvuosi on hyväksi havaittu levynjulkaisurytmi monille suomirocksuosikeille, ja niin on myös Risto Räppääjä -elokuville. Niistä ensimmäisen soundtrack ylsi neljä vuotta sitten 13:nneksi ja seuraavan toissavuonna 15:nneksi. Tämänkertainen Risto Räppääjä ja viileä Venla eteni kolmannella viikollaan kumpaakin paremmaksi sijalle 12. Oudosti jatkaa nousuaan myös menneen talven lumi nimeltä Putous 3, nyt jo kahdeksantena.

Jo kauan ennen Usko Eevertti Luttisen huttuviihdettä ovat suomalaisia ”riemastuttaneet” sananmuunnoksillaan muun muassa Pedro Hietanen ja Pirkka-Pekka Petelius. Radiosketseistä koostettuja Serpien kylässä -äänitteitä on nähty listalla ennestään neljä, ja nyt Top 50:n pohjasijoille saatiin kerralla kolme lisää. Eka osa nousi jopa seitsemänneksi syksyllä 2004.

Titaanijunalla suomalaisrintamaan

Titanium jatkaa kolmatta viikkoa Nielsen-radiolistan kärjessä. Kuten aiemmin alustin, David Guettan ensimmäisen ykkössijan Suomessa taatusti oletettiin tulevan muualta kuin radiosoitosta – mieshän on lukuisine kumppaneineen viettänyt Top 20 -singletilastossa peräti 131 viikkoa, mutta ei yhtään niistä ykkösenä. Titaniumin laulavalla Sialla on nyt toinenkin Top 20 -radiomerkintä, kun Flo Ridan kera levytetty Wild Ones eteni 19:nneksi.

Top 100:n korkein uutuus ei yllätä ketään: sijalla 24 I’m a Mess esittäjänään The Rasmus. Varsinaiseksi radiohittikoneeksi Rasmus ryhtyi vasta viidennellä albumillaan Dead Letters (2003), mutta Top 10 -sijoja on kertynyt jo 12. Kaksi numeroa sen yläpuolelle loikkasi lopulta Robinin Frontside Ollie. Jonkin lehden (Hesari?) infoboksissa biisin kehuttiin juhlivan single- ja radiolistojen kärjessä, vaikka sen paras ilmapelisijoitus oli tuolloin vain 38.

Top 10:ssä on Titaniumin seurana ainoastaan yksi ulkomainen kappale, sekin aika ennakoimaton. Parin vuoden takainen Hey Soul Sister ei jäänytkään pitkään puurtaneen jenkkibändin Trainin onnenkantamoiseksi, vaan Drive By on nyt sitäkin kolme porrasta korkeammalla, kuudentena.

Taas meitä odotutetaan

Jos viime viikon albumilistan suurin uutinen oli se, mitä listalta puuttui, niin sama kenties pätee singlelistaankin. Sen puuttujina näet kummastuttavat äkkiä tilastosta pudonnut Madonnan Give Me All Your Luvin’ ja siihen vielä yltämätön Apulannan Zombeja. Viimeksimainittu on sentään mukana kymmenen nimikettä pitemmällä latauslistalla.

Apulanta näyttää ”Beatlesin kukistettuaan” luopuneen kiivaimmasta ykkössijakikkailustaan – kaksi edellistä sinkkuahan vajosivat nopsasti paalupaikkansa jälkeen. Ensiviikkoinen albumikin on pistetty ilmestymään samana päivänä kuin uusi Jukka Poika. Ainakin singlekysyntä painaa vaakaa Pojan eduksi: uusi Älä tyri nyt komeilee kolmantena ja rejuvenoitunut Silkkii yhdeksäntenä.

Vahvasti viimevuotiset Pihtiote ja Silkkii ovat mukana albumeilla ja täten sotkevat/viivästyttävät suurimpien 2011-hittien laskelman valmistumista – siinähän saadaan pisteitä myös albumilistamenestyksestä. Toisaalta tuon Top 100:n julkistus on muutoinkin täysin herran huomassa, tai pikemminkin erään neidin. Adele-levyt kun tuntuvat myyvän loputtomasti, ja vuosilista haluaa huomioida kaikki viimevuotisiksi hiteiksi luokitelluille biiseille kertyvät sijoitukset.

Halpuuden historiaa

Ns. periaatteellisten syiden lisäksi antipatiaani midprice-listaa kohtaan on ylläpitänyt sen yleinen tylsyys – vanhojen hittilevyjen rääppiäisiltähän homma on näyttänyt. Robinin Koodi ei kuitenkaan ole ensimmäinen menestysäänite, jonka ainoat listamerkinnät tulevat tuota kautta. Olen katsellut vanhemmistakin tilastoista, kuinka paljon noita tapauksia löytyy ja kannattaisiko ne merkitä ylös.

Ensimmäinen Suomen midprice-lista julkaistiin huhtikuussa 1998 – samalla viikolla kuin Children of Bodom ja aikuis-Jonna Tervomaa tekivät myyntilistadebyyttinsä. Tuota top viitosta johti levy Huumorimiehiä: 20 suosikkia – ”Rotestilaulu”. Saman 20 suosikkia -julkaisusarjan Dingo-kokoelma Autiotalo meni kärkeen pari viikkoa myöhemmin, mikä ei estänyt liki identtistä Parhaat-albumia etenemästä seuraavana vuonna päälistan ykköseksi.

Selailemani parin vuoden aikana paalupaikalla pistäytyi useita päälistalla käymättömiä kokoelmia aika yllättäviltäkin nimiltä kuten Jeff Healey. The Best of Boney M vietti kärkiviisikossa peräti 25 viikkoa. Mutta sekaan pääsi takautuvasti myös esittäjän listaläpimurtoa edeltäneitä originaalialbumeita mm. Celine Dionilta, Yölinnulta ja E-typelta.

Aikaperspektiivi tekee joistakin löydöistä selvästi kiinnostavampia. Syksyllä 1998 midprice-ykköseksi nousi Experience Hendrix – The Best of Jimi Hendrix. Kaksi vuotta myöhemmin samainen äänite ilmaantui päälistan top teniin! Kyllä näitä pitää panna muistiin, samalla kuitenkin toivoen, että listan hintajaottelupelleily saataisiin joskus lopullisesti kuriin.

Hintakoodi mursi Koodin

Pariisin kevät teki odotetusti* korkeimman debyytin albumilistalle, kakkoseksi. Kaksi edellistä kevätjulkaisua saavuttivat kumpikin 12. sijan, mutta yhtä menestyneinä niitä ei voi pitää: Meteoriitti (2008) vietti tilastossa vain kaksi viikkoa, kun taas Astronautti (2010) jaksoi Tämän kylän poikii -hitin tuella yli puoli vuotta. Kaikki on satua -albumin maistiainen Saari otettiin vastaan vaisusti.

Onko Anna Abreun Greatest Hitsin debyyttisija 18 pahakin floppi? Kolmen ykkös- ja yhden kakkossijan jälkeen näyttäisi siltä, mutta verratkaamme häntä muihin Idols-löytöihin. Etenkin radiossa pitkään pärjänneiden Jani Wickholmin ja Katri Ylanderin kokoelmat vuosilta 2010 ja 2011 jäivät listalta ulos, eikä Hanna Pakariselta ole uskallettu julkaista sellaista lainkaan. Antti Tuiskun Aikaa – Greatest Hits (2007) ylsi 10:nneksi, kun kaikki hänen originaalilevynsä ovat menneet top viiteen.

*Odotus tietenkin sillä ennakoinnilla, että mm. hampurilaisaterian kylkiäisenä ja muutoinkin halvalla kaupatun Robin-levy Koodin lukemat ohjattaisiin midprice-tilastoon. Näin kävi, ja nyt odotellaan, jaksetaanko mediassa nostaa meteli. The Voice spekuloi aiheella jo eilen ja jopa haastatteli Musiikkituottajien edustajaa, mutta vastaus jäi ympäripyöreäksi. Tehtiinkö päätös viime tipassa?