perjantai 2. maaliskuuta 2012

Halpuuden historiaa


Ns. periaatteellisten syiden lisäksi antipatiaani midprice-listaa kohtaan on ylläpitänyt sen yleinen tylsyys – vanhojen hittilevyjen rääppiäisiltähän homma on näyttänyt. Robinin Koodi ei kuitenkaan ole ensimmäinen menestysäänite, jonka ainoat listamerkinnät tulevat tuota kautta. Olen katsellut vanhemmistakin tilastoista, kuinka paljon noita tapauksia löytyy ja kannattaisiko ne merkitä ylös.

Ensimmäinen Suomen midprice-lista julkaistiin huhtikuussa 1998 – samalla viikolla kuin Children of Bodom ja aikuis-Jonna Tervomaa tekivät myyntilistadebyyttinsä. Tuota top viitosta johti levy Huumorimiehiä: 20 suosikkia – ”Rotestilaulu”. Saman 20 suosikkia -julkaisusarjan Dingo-kokoelma Autiotalo meni kärkeen pari viikkoa myöhemmin, mikä ei estänyt liki identtistä Parhaat-albumia etenemästä seuraavana vuonna päälistan ykköseksi.

Selailemani parin vuoden aikana paalupaikalla pistäytyi useita päälistalla käymättömiä kokoelmia aika yllättäviltäkin nimiltä kuten Jeff Healey. The Best of Boney M vietti kärkiviisikossa peräti 25 viikkoa. Mutta sekaan pääsi takautuvasti myös esittäjän listaläpimurtoa edeltäneitä originaalialbumeita mm. Celine Dionilta, Yölinnulta ja E-typelta.

Aikaperspektiivi tekee joistakin löydöistä selvästi kiinnostavampia. Syksyllä 1998 midprice-ykköseksi nousi Experience Hendrix – The Best of Jimi Hendrix. Kaksi vuotta myöhemmin samainen äänite ilmaantui päälistan top teniin! Kyllä näitä pitää panna muistiin, samalla kuitenkin toivoen, että listan hintajaottelupelleily saataisiin joskus lopullisesti kuriin.

5 kommenttia:

  1. Dingon 20 suosikkia - Autiotalo sisältää nimesä mukaisesti 20 kappaletta kun 1999 julkaistu tupla-levy Parhaat puolestaan 35 kappaletta, olemalla ensimmäinen koko (siihen astisen) uran kattava kokoelma. Niitä yhden levyn kokoelmia Dingolta on julkaistu lukematon määrä, jotka melkein kaikki sisältää suurimmalta osin samat kappaleet, mutta vaikka Autiotalo ja Parhaat sisältää molemmat kaikki ne hitit niin en kyllä laskisi niitä liki identtiseksi (jos ei lasketa samaa bändikuvaa jota on käytetty molempien levyn kannessa)

    VastaaPoista
  2. Eiks tuo sama kansikuva jo aika vahvasti yhdistä. Ja ne biisit, joiden takia Dingo-kokoelmia ostetaan, mahtuvat ymmärtääkseni helposti yhdelle levylle.

    VastaaPoista
  3. Ok, noin ajateltuna olet kyllä aivan oikeassa...

    VastaaPoista
  4. Jos midprice-lista pitää jostain syystä olla olemassa, niin olkoot, mutta sen PPD-hintaraja 8 euroa aikana, jolloin suurin osa ihmisistä toivoo levyjen maksavan kympin molemmin puolin, on käsittämättömän korkea. Tekisivät siitä edes Britannian budget chart -tyyppisen eli vain aidosti halvat albumit (PPD vitosen tai alle) tuupattaisiin sinne.

    Jenni Vartiaisen ja Haloo Helsingin levyjen albumilistaurat katkaistiin tylysti kesken lykkäämällä ne midprice-listalle ja samaan aikaan päälistalle otetaan kuitenkin PPD-hinnaltaan "normaaleja" levyjä, joita myydään edullisesti. Esimerkiksi CDON.com kauppaa Lana Del Reytä ja One Directionia hintaan 11,95 - samaan hintaan kuin Anttila Robinia.

    VastaaPoista
  5. CDON hintoihin verratessa pitää muistaa, että he ostavat ulkomaiset levynsä Ruotsista. Olisi moraalisesti arvelluttavaa mikäli Ruotsin hinnottelupäätökset vaikuttaisivat suoraan suomalaiseen listahistoriaan.

    VastaaPoista