Keinu vie korkealle

Antti Tuisku ylsi albumilistan ykköseksi ensi kertaa sitten lokakuun 2006. Toki tässä välissä ehti ilmestyä kuusi Top 10 -albumia, joten kovin dramaattisesta comebackistä ei ole kyse. En kommentoi -levyn kolmas hitti Keinutaan on kiivennyt ripeästi Spotifyn kymmenen kuunnelluimman joukkoon, ja sillä lienee parempi sauma myös radioiden tehorotaatioon kuin aiemmilla maistiaisilla Peto on irti ja Blaablaa.

Whitesnaken The Purple Album yllätti kiipeämällä toisella viikollaan yhdeksännestä kakkoseksi. Voisiko se jatkaa kärkeen asti, kuten coveroinnin kohde Deep Purple teki Suomessa kahdesti? Tapaukselle olisi ainakin yksi edeltäjä: kun Pate Mustajärvi teki tribuuttilevyn useasti paalupaikkaa pitäneelle Juice Leskiselle, niin lopputulos Ollaan ihmisiksi meni niin ikään ykköseksi. Sen sijaan esimerkiksi Vesa-Matti Loirin platinaisesti kierrättämä Juha Vainio ei itse päässyt koskaan listakärkeen.

Euroviisukokoelma loikkasi finaalinjälkeisellä viikolla odotetusti ylöspäin (#11), mutta ei tarpeeksi siihen nähden, että neljänä edellisenä vuonna käväistiin kärkikympissä. Hittimarkkinoilta tuttu saksalaistuottaja Zedd debytoi 21:ntenä ja jyväskyläläinen rappari Are ensi kertaa itsekseen 32:ntena. Hänet on nähty albumitilastossa toissavuonna kimppalevyllä Stepan kanssa.

Toukokuun Top 30

Toukokuussa Listablogin Facebook-sivulla lueteltiin menestyneimpiä ulkomaisia euroviisuja, jotka eivät voittaneet kilpailua.

1. Wess & Dori Ghezzi: Era (3./1975)
2. Lena Valaitis: Johnny Blue (2./1981)
3. Dschinghis Khan: Dschinghis Khan (4./1979)
4. Cliff Richard: Congratulations (2./1968)
5. Dario Campeotto: Angelique (5./1961)
6. Cliff Richard: Power to All Our Friends (3./1973)
7. The New Seekers: Beg Steal or Borrow (2./1972)
8. The Shadows: Let Me Be the One (2./1975)
9. Baccara: Parlez-vous Français (7./1978)
10. Carola Häggkvist: Främling (3./1983)

11. Conny Froboess: Zwei kleine Italiener (6./1962)
12. Mocedades: Eres tu (2./1973)
13. Catherine Ferry: 1-2-3 (2./1976)
14. Daniel: Julie / Dzhuli (4./1983)
15. Brainstorm: My Star (3./2000)
16. Olivia Newton-John: Long Live Love (4./1974)
17. Sandra & Andres: What Do I Do / Als het om de liefde gaat (4./1972)
18. Mouth & Macneal: I See a Star (3./1974)
19. Pierre Rapsat: Judy et cie (8./1976)
20. Gigliola Cinquetti: Si (2./1974)

21. Riccardo Fogli: Per Lucia (11./1983)
22. The Ark: The Worrying Kind (18./2007)
23. Claes-Göran Hederström: Det börjar verka kärlek, banne mej (5./1968)
24. Chocolate Menta Mastik: Say Hello / Emor shalom (6./1976)
25. The Allisons: Are You Sure (2./1961)
26. Gina G: Ooh Aah Just a Little Bit (8./1996)
27. Maarja-Liis Ilus & Ivo Linna: Kaelakee hääl (5./1996)
28. Chips: Dag efter dag (8./1982)
29. Pepe Lienhard Band: Swiss Lady (6./1977)
30. Vicky Leandros: L’amour est bleu (4./1967)

Ehdolla oli toinenkin viisuteemainen lista, jonka lisään tänne bonuksena. Monista kappaleista tehtiin useita suomenkielisiä versioita, tähän on poimittu vain parhaiten menestynyt.

Käännetyt euroviisut Top 30

1. Olavi Virta: Angelique
2. Katri Helena: Johnny Blue
3. Matti Esko: Jennie Jennie
4. Jukka Kuoppamäki: Rakkaus on sininen
5. Marja-Leena: Sätkynukke
6. Lea Laven: Niin
7. Robin: Mua onnitelkaa
8. Anneli Sari: Liian nuori rakkauteen
9. Katri Helena: Lintu ja lapsi
10. Kai Hyttinen: Saanhan olla hän

11. Tapani Kansa: Varkain vien taikka lainaan
12. Katri Helena: Nuoruus on seikkailu
13. Frederik: Aika rakkauden
14. Frederik: Tsingis Khan
15. Marion & Kirka: Silloin
16. Eero Raittinen: Rakkaudelta näyttää, hitto vie
17. Markku Aro: Judy Judy
18. Ritva Palukka: Vahanukke, laulava nukke
19. Heidi Kyrö: Päivänvaloon
20. Marion: Ding a dong

21. Meiju Suvas: A huu-a heijaa
22. Lea Laven: Lahjan sain
23. Kari Tapio: Aikuinen nainen
24. Friends: Säästä suukkosi vain
25. Seija Simola: Waterloo
26. Kai Hyttinen: Volare
27. Marion: Halleluja
28. Katri Helena: Kirje sulle
29. Lea Laven: Niin se käy
30. Carola: La la la

Kesäkuun Top 30:ssä kisaavat hitit, joiden nimessä mainitaan kesä tai jokin kesäkuukausi. Kaksi aluksi soivaa (sijat 30 ja 29) saattavat tuntua vielä epäajankohtaisilta.

Kirjainten kesä

Listablogissa on myös tänä vuonna kesäsarja. Ehkä vähän entistä suppeampi eikä alakaan ihan ensi kuun ekana päivänä, mutta kesäsarja kumminkin. Sain siihen idean eräästä Facebook-keskustelusta, jossa joku kertoi menevänsä illalla keikalle. Hän viittasi esiintyjään pelkillä nimikirjaimilla, jotka toiset innostuivat ymmärtämään tahallaan väärin.

Samojen kirjainten taakse keksittiin vaikka kuinka monta tunnettua artistia, ja aloin olla varma, ettei vastaavaa tähtikaartia löytyisi muille kirjaimille. Sitähän piti tutkia: kävin läpi tietokantani antaen sekä sooloartisteille että yhtyeiden johtohahmoille näppituntumahenkisen yhdestä-viiteen-pisteytyksen. Yksisanaista taiteilijanimeä käyttävät pääsivät mukaan oikeine nimineen, esimerkiksi Thomas Kirjonen tai Gordon Sumner.

Kesäsarjan aiheena ovat siis listahistorian 20 menestyneintä nimikirjainyhdistelmää. Koska pisteytys tapahtui summittaisesti, järjestyskin on hieman fiilispohjainen, mutta voittaja löytyi. Eikä tuo alussa mainittu keissi lopulta osoittautunut kovin poikkeukselliseksi. Minun nimikirjaimeni T.P. eivät yltäneet lähellekään kahdenkympin eliittiä – kuinkahan kävi omillesi?

Sivuovi aukesi

Ensimmäistä kertaa viiteentoista kuukauteen Suomen radiolistalla on ykkösenä ulkomainen levytys. Sannin valtakausi päättyi (tällä erää) yhdentoista viikon jälkeen, ja kärkeen siirtyi norjalaisen Kygon Stole the Show, joka kävi jo huhtikuussa ns. singlelistan kakkosena. Mieshän on netonnut jo kaksi kunnon hittiä tänä vuonna – edeltäjä Firestone ylsi radiosoitossa kolmossijalle.

Viime viikolla mainitsin Anssi Kelan jättipudotuksen, ja tällä hetkellä sadan soitetuimman joukossa ei ole yhtään kelalaulua. Onnistuneella uutuusalbumillaan En kommentoi ensi listan huippusijoihin tähtäävän Antti Tuiskun radiosuhde on myös selvästi viilentynyt. Edellisten kolmen pitkäsoiton sinkut keräsivät parhaat listapisteensä juuri radiosoitosta, mutta Peto on irti jäi sijalle 43 ja Blaablaa (en kuule sanaakaan) kääntyi laskuun sijalta 67.

Euroviisut voittanut Måns Zelmerlöwin Heroes on radiolistalla vasta 57:ntenä, mutta loikkasi Spotifyn päivälistalla sunnuntain kuunteluissa Top 50:n ulkopuolelta kakkoseksi. Muista kisaajista Viron Goodbye to Yesterday ilmaantui 14:nneksi ja Belgian Rhythm Inside sijalle 41. Mitään suurmenestystä Heroesin liikehdintä ei silti enteile. Edellinen ruotsalaisvoittaja, Loreenin Euphoria, oli sinkkuykkönen ja radiolistan top viidessä jo ennen viisufinaalia.

Vielä todettakoon, että Sannin syrjäyttäminen käänsi myös Warner Musicin radiodominanssin laskuvaiheeseen. Viime viikolla sen osuus Top 100:n soitoista oli ennennäkemättömät 44,4 prosenttia, kun kaksi muuta suurfirmaa (Sony ja Universal) riutuivat 25 prosentin kieppeillä. Uusi ykkönen Kygo on Sonyn kiinnitys.

Ulkokultalevy

Viime kesä oli täynnä tapahtumia ja yllätyksiä Suomen albumilistalla, ja samaa enteilee tämänpäiväinen tilasto lähikuukausille. Vuosi sittenhän muun muassa Judas Priest ja Accept kuittasivat pitkien levytysuriensa ekat ykköset – nyt niin ikään ekan ykkösensä sai Faith No More. Sol Invictus katkaisi peräti 18 vuoden levytystauon ja esti Mikael Gabrielia (#2) sekä Anssi Kelaa (#3) juhlimasta paalupaikkaa.

Mikael Gabrielin jäämisessä kakkoseksi on jotain tyydyttävää, koska Versus-albumin julistaminen ennalta kultalevyksi edustaa kaikkea sitä, mikä on hämärää ja noloa musiikkibisneksessä. Versus sai kultaa sillä perusteella, että kolme aiemmin julkaistua biisiä, jotka sattuvat sisältymään albumille, ovat keränneet yhteensä yli kymmenen miljoonaa striimausta. Artisti jopa tunnusti, että ei halunnut yhtä niistä (Woppaa) mukaan, mutta se piti ottaa edellämainitun kikan onnistumiseksi. Luoja tietää, millaiset kikkailut ja porsaanreikäpeijaiset tämä käytäntö jatkossa mahdollistaa.

Whitesnake (#9) nettosi kymmenennen Top 10 -sijoituksensa versioimalla Deep Purplea. Sijan 11 Horse Attack Sqwad on kotimaista grime-hiphopia. Niin ikään kotimaiset Cain’s Offering (#12) ja Sammal (#21) paransivat toisilla listakäynneillään muutaman sijan. Vasta vuosi viisuvoittonsa jälkeen albumin julkaissut Conchita Wurst debytoi 28:ntena ja annos vuonna 1983 vain rajallisesti päivänvalon nähneitä Irwin Goodman -biisejä 33:ntena.

Älä tee vauvoja, vaan kuuntele

Latauslistan ykkösdebyytti ei ollut yllätys, koska sama biisi on jo sunnuntaista asti komeillut Spotifyn kuunnelluimpana. Kyseessä on Yle X:n tämänvuotinen kesäkumikampanjakappale, Kasmirin ja Saaran Vauvoja. Saaralle tarjoutui nopeasti mahdollisuus kohottaa profiiliaan, kun esikoissinkku Ur Cool lähti vauhdikkaan alun jälkeen pian alamäkeen – tosin se edelleenkin mahtuu Spotifyn top viiteenkymppiin.

Kesäkumilaulujen tilastollinen merkittävyys oli pitkään kyseenalainen – ainoastaan Klamydian Onnesta soikeena (1998) menestyi singlelistalla. Vielä neljäkin vuotta sitten yhdistelmä Fintelligens + Cheek tuotti nihkeää jälkeä, mutta nyt näyttää tulleen iso hitti kolmantena vuonna peräkkäin, seuraaja Cheekin ja Jukka Pojan Jossulle ja Robinin viimekesäiselle ykköselle Kesärenkaat. Yksi paksu muuri on yhä murtamatta: se, että kilpailevatkin radiot ryhtyisivät vapautuneesti soittamaan kumihittejä.

Volyymiaan menettäneen latauslistan tämänviikkoinen random-vieras on Seinäjoen Helluntaiseurakunnan nuorisotyön julkaisema Oi taivainen isä viitossijalla. Melko randomiksi on ajan saatossa muuttunut myös muinainen hittiheppu Shaggy, joka palasi kymmenen vuoden listatauolta sinkulla Habibi (I Need Your Love) (#17). Mukana on ruotsalainen Mohombi, jonka tähän asti ainoasta tähtihetkestä Bumpy Ride ehti siitäkin kulua miltei viisi vuotta.

Sammuuko kipinä?

Kovin hyvä enne Anssi Kelan juuri julkaistun albumin kannalta ei liene se, että nimikappale Nostalgiaa romahti tuoreella radiolistalla 15. sijalta 71:nneksi. Pidän mahdollisena, että ensi viikolla romahdetaan vielä näyttävämmin: jääkiekon MM-joukkuettamme kannustava Robinin ja Elastisen Kipinän hetki on nyt 11:ntenä. Yleensä Suomen varhainen karsiutuminen pysäyttää kannustuslaulujen radiosoiton kuin seinään, mutta Kipinän tsemppikliseet ovat niin latteanpyöreitä, että ne voi helposti irrottaa lätkäyhteyksistään. Spotify-kuunteluissa alamäki ainakin on varsin loiva.

Näyttävin radionousija (53–12) on En pelkää pimeää, viides lohkaisu Kaija Koon viimevuotiselta levyltä. Edellisille merkittiin parhaiksi sijoiksi 1, 2, 24 ja 4. Kahdessa viikossa sijalle 19 on ehtinyt tamperelaisen Valovuosi-yhtyeen Aurinkokuningas, joka hiljattain teki pikavisiitin latauslistankin neljänneksi. Jo 16. viikkoa esikoislevyllään albumitilastossa roikkuvan Auroran Annetaan tapahtuu harppasi sadan ulkopuolelta 24:nneksi.

Hittivuosilistan valmistumista viivyttävä Jari Sillanpään Sinä ansaitset kultaa petrasi taas nelossijalle. Asemakohtaisia soittoja ei radiotulostuksesta enää näe, mutta veikkaan tihentyneen rotaation liittyvän Iskelmä-radion mainoskampanjaan, jossa biisi soi ekana. Myös toinen selvästi viimevuotinen hitti, Mikael Gabrielin Älä herätä mua unesta, peruutti radiolistalla takaisin 28:nneksi. Jos Siltsu jatkaa roikkumistaan, saa Mikaelkin rauhassa kartuttaa pottiaan niillä pisteillä, joita albumilistalta on kohta luvassa. Onpa mutkikas vuodenvaihto tällä kertaa.

Suurimmista paras

Viikon korkein albumiuutuus neljäntenä on Pertti Kurikan nimipäivien The Best of Greatest Hits. Vaikka kyseessä on koko uran paketoiva kokoelma, se on myös ensimmäinen albumi, joka sisältää viisuedustajan Aina mun pitää. Näin sitä voi verrata muiden euroviisuilijoiden listasaavutuksiin, ja kas: Lordin The Arockalypse debytoi aikoinaan alempana (#5) kuin PKN nyt. Sen 11-viikkoinen ykkösputki alkoi vasta Hard Rock Hallelujah -voiton jälkeen.

Kaksi edustaja-albumia on kuitenkin aloittanut korkeammalta: Hanna Pakarisen Lovers (2007) kolmosena ja Teräsbetonin Myrskyntuoja (2008) ykkösenä. Korkeat sijat painottuvat muutenkin viime vuosiin, sillä 1900-luvulla vain kolme albumia, kaikki edustusbiisin mukaan nimettyjä, ylsi kärkikymmenikköön: Marionin Tom tom tom (#7), Katri Helenan Katson sineen taivaan (#9) ja Anneli Saariston La dolce vita (#10). Esimerkiksi Kirkan sangen kunniakkaasti suoriutuneen Hengaillaan-hitin (1984) emoalbumi jäi 12:nneksi.

PKN:n taakse seitsemänneksi ilmestyi You Tubessa oivaltavilla covereillaan kansainvälistäkin huomiota herättänyt Steve ’n’ Seagulls. Kamelot (#12) sai mukaan viidennen ja Vesterinen yhtyeineen (#18) neljännen pitkäsoittonsa – sillä erotuksella, että Kamelot ylsi parhaalle ja Vesterinen jäi huonoimmalle sijoitukselleen. David Guettan Listen on 25-viikkoisella listaurallaan nyt ylempänä (#11) kuin koskaan ennen.

Vasemman palstan ylläpitoa

Tiedoksi blogin vanhojen vuosilistojen tutkijoille. Hiljattainhan sain valmiiksi vuodesta 1961 alkavan kokonaishittitietokannan, jonka yhteydessä tarkistin jokaisen vuosilistan painotuksia. Nyt tuon tarkistuksen seuraamukset on päivitetty myös blogin vuosilistoihin. Tarkoittaa sitä, että muutama hitti on joko saanut tai menettänyt nimen perään lisättyjä asteriskeja. Kaksi biisiä vaihtoi vuosilistaa ja yksi paransi sijoitustaan palattuaan vuosien jälkeen latauslistalle.

Radiomuukalainen

Muutoin hiljaiseen radiolistaan sisältyy yksi knoppi: 21–20 nouseva, kahdeksalta asemalta soittoa saanut Beautiful Alien on Daruden uran ensimmäinen Top 20 -radiohitti. Biisihän kävi aiemmin latauslistan jaetulla ykkössijalla. Runsaan 15 vuoden takainen legenda Sandstorm ei muusta sukseestaan huolimatta yltänyt lähellekään tuota rajaa.

Ilmestyttyään lokakuussa 1999 Sandstorm kelpasi joksikin ajaksi Radiomafian soittolistan pohjaosastolle. Puolisen vuotta myöhemmin NRJ nosti biisin, sekin vain lyhyeksi kotvaksi, kymmenen soitetuimpansa joukkoon, mutta muut radiot eivät reagoineet. Kun seuraaja Feel the Beat julkaistiin toukokuussa 2000, Mafia ja NRJ lähtivät sen taakse yhtä aikaa, eivät kuitenkaan huippurotaatiolla. Mielenkiintoista kyllä myös Sandstorm palasi heinä–elokuussa Radiomafian soittoon.

Before the Storm -albumilta lohkaistiin vielä kolmas hitti Out of Control. Ei sekään valloittanut uusia taajuuksia, mutta NRJ veivasi sitä kiihkeimmillään 64 kertaa viikossa. NRJ oli tuolloin liekeissä rotaationsa kanssa, sillä edes tuo määrä ei riittänyt viikon soitetuimman titteliin. Vuoden 2003 single Next to You soi kohtalaisesti myös Kissillä ja Extremillä ja toi miehelle tähän asti merkittävimmän radiosijoituksen – 31.

Mustaa makiaa

Viikon korkein albumitulokas vei viimeaikaisen listailmiön tähänastiseen ääreensä: kyseessä oli lp-painos jo seitsemän vuotta sitten julkaistusta Heikki Kuulan albumista, joka omana aikanaan ei tilastoitunut. Eri formaattien eriaikaiset julkaisut ovat aikaisemminkin synnyttäneet outoja nykimisliikkeitä, jotka kertovat myös paljon lp-levyn paluusta kaupallisesti varteenotettavaksi formaatiksi. No, yhden viikon mittaiseksi jäävä visiitti ei vielä ole mikään jättipotti, etenkään kun painokset usein tietoiseksi jätetään muutaman sadan kokoisiksi.

Pikakäynnit korostavat entisestään sitä tosiasiaa, että albumilistalla eletään nykyään kahdessa maailmassa. Äänitteen ostaminen ja kuuntelu eivät todellakaan ole yhteismitallista toimintaa. Striimausten huomiointi toi tilastoon substanssia, tiettyä perusporetta, joka näkyy joidenkin levyjen loputtomana roikkumisena jossain hälläväliä-sijoilla. Pikkupainoksilla pystyy kuitenkin tekemään piikin tämän usvan läpi ”kunnon sijoille” (top teniin). Lillujien ja piikkaajien seassa onneksi on yhä kutakuinkin perinteisesti liikehtivää aineistoa, joka saa listan tuntumaan listalta.

Kuulan retromenestyksessä on ironinen sivumaku, sillä mieshän on mukana Teflon Brothersissa, tuossa hittikoneessa, jonka Pämppää on ns. singlelistan korkein uutuus kuudentena ja kiipesi aiemmin latauslistan kakkoseksi. Viime vuonna niitettiin vähintään yhtä kovaa menestystä biisillä Maradona (Kesä ’86), mutta albumilistalla tuli takkiin: hittihumuun julkaistu Isänpäivä jäi sijalle 46. Pitäisiköhän siitäkin ottaa lp-painos?

Paluu on pysyvää

Vappu näkyi Spotifyn päivälistoilla reiluna, ehkä jopa 50 prosentin kuuntelumääränousuna. Kun ostopäiviä oli tavallista vähemmän, varauduin näkemään albumilistalla vahvasti striimautuvien artistien dramaattisiakin nousuja. Aika vähiin ne kuitenkin jäivät – David Guetta kyllä harppasi 29–13, mutta sen taustalla saattaa olla myös muita ilmiöitä.

Viikon silmätikuksi muodostui ulkomaantähtien sijasta Yökyöpelit, joka sisältää musiikkia Laura Ruohosen erinomaisesta lastennäytelmästä ja TV2:lla tulleesta 13-osaisesta sarjaversiosta. Aiemmin 41:ntenä käynyt levy teki re-entryn yhdeksänneksi taatusti jonkin muun kuin Spotifyn ansiosta. Ehkä muistat täällä joskus mainitun, että viimeisin albumilista ilman re-entryjä nähtiin syksyllä 2013 – tilanne on yhä voimassa.

Korkein uutuus Heikki Kuula (#8) paransi pykälällä Perhosveitsi-Heikki-nimellä 2012 tullutta huippumerkintäänsä. Mumford & Sons ylsi taannoin esikoisellaan 19:nneksi ja debytoi nyt 10:ntenä. Korpiklaanin 16. sija on jaettu toiseksi paras bändin kuudesta listavisiitistä. Josh Grobanilla (#24) on takanaan lähes kaikensuuruisia numeroita, mutta Kesä (#36) ja Fifth Harmony (#45) ovat tilaston ensikertalaisia.

Soittolista: Hitit Suomessa 1992

Tämä vuosilista oli aikoinaan hankala tehdä kirjaani varten, koska 50 hittiä -lista käynnistettiin elokuussa eivätkä alku- ja loppuvuosi olleet oikein yhteismitallisia. Parannettu vanhempien vuosien pisteytyssysteemi osoittautui niin hyväksi, että käytin sitä uudessa laskennassa koko ajanjaksolle. Jos jokin loppuvuoden hitti oli kerännyt paremmat pisteet 50 hittiä -systeemillä, se sai pitää ne.

Tulokkaat yli muiden olivat Neon 2 ja Joel Hallikainen. Popedan ja Neljän ruusun jättihittejä voi pitää enemmänkin työvoittoina. Tyylipuhtaaksi yhden hitin ihmeeksi muodostui Ten Sharpin You. Ehdoton singlelistamenestyjä, neljästä Abba-coverista muodostuva Erasuren ep Abba-esque on edustettuna biisillä Take a Chance on Me – samoin kuin duon Pop!-kokoelmalla.

Spotify-puutteista ei ole paljon mainitsemista, vain sijojen 20 ja 31 The KLF. Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1992 Suomi Top 40

(3) Neon 2: Polku
(8) J. Karjalainen yhtyeineen: Telepatiaa
(6) Ten Sharp: You
(28) Mr. Big: To Be with You
(10) Madonna: This Used to Be My Playground
(15) Katri Helena: Anna mulle tähtitaivas
(26) Neljä ruusua: Pullaa
(4) Popeda: Kersantti Karoliina
(17) East 17: House of Love
(44) 2 Unlimited: The Magic Friend
(16) Dr. Alban: It’s My Life
(29) Hausmylly: Gigolo
(51) Benny Törnroos: Käy Muumilaaksoon
(42) Nirvana: Smells Like Teen Spirit
(49) Guns n' Roses: November Rain
(37) R.E.M.: Drive
(27) Bruce Springsteen: Human Touch
(22) Mikko Kuustonen: Abrakadabra
(21) Puolikuu: Nyt loppuu todellisuus
(13) Inner Circle: Sweat (A La La La La Long)
(23) Snap!: Rhythm Is a Dancer
(=5) Erasure: Take a Chance on Me
(33) Simply Red: Stars
(11) Maggie Reilly: Everytime We Touch
(48) Danny & Aikamiehet: Tämä taivas, tämä maa
(1) Joel Hallikainen: Kuurankukka
(25) Anna Hanski: Jos et sä soita
(19) Roxette: How Do You Do!
(30) Bon Jovi: Keep the Faith
(24) Metallica: Wherever I May Roam
(9) ZZ Top: Viva Las Vegas
(45) Popeda: Repe ja Lissu
(7) Neon 2: Tässä talossa
(14) Madonna: Erotica
(41) The Shamen: L.S.I.
(36) Dr. Alban: One Love
(2) Neljä ruusua: Juppihippipunkkari
(12) J. Karjalainen yhtyeineen: Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään
(46) Kolmas nainen: Niin sen täytyi olla
(18) Queen: The Show Must Go On

Ensin eliitti, sitten ennätys

Sannin 2080-luvulla johtaa radiolistaamme jo yhdeksättä viikkoa. Koska sillä on yhä turvallinen miltei 30 prosentin pistekaula uhkaajiinsa, ryhdyin miettimään, josko tässä lähenneltäisiin jo ennätyksiä. Ja kas, eihän pitkäaikaisimmista radiolistan ykkösistä ole mitään laskelmaa, joten sellainen on tehtävä.

Otin lähtökohdaksi alkuvuoden 1994, jolloin 50 hittiä -listaa ja sen oheistuotteena syntynyttä soitetuimpien radiohittien tilastoa alettiin julkaista viikoittain. 1990-luvun aikana ei nähty vielä yhtään kymmenviikkoista valtiasta, eikä sen jälkeenkään niitä ole syntynyt kuin viisi. Sannilla on hyvät mahdollisuudet edetä korkealle oheisessa rankingissa.

Pitkäaikaisimmat Suomen radiolistan ykköshitit
13 vk – Jenni Vartiainen: Missä muruseni on
11 vk – Anssi Kela: Milla
11 vk – Samuli Edelmann: Enkelten tuli
10 vk – Madonna: American Pie
10 vk – Robbie Williams: Feel
9 vk – No Doubt: Don’t Speak
9 vk – J. Karjalainen: On kaikki niinkuin ennenkin
9 vk – Cher: Believe
9 vk – Sakari Kuosmanen: Pieni sydän
9 vk – Yö: Rakkaus on lumivalkoinen
9 vk – Jenni Vartiainen: En haluu kuolla tänä yönä
9 vk – Lady Gaga: Alejandro
9 vk – Chisu: Kohtalon oma
9 vk – Nopsajalka: Lupaan olla

Lisäys 28.5. klo 9.20
HUOM.
Jos tulit Sannin "ennätystä" koskevan uutisen kautta, niin tuo uutinen on perätön. 2080-luvulla jäi 11 ykkösviikkoon.

Vieraat on tähtii

Yksi Spotifyn ja perinteisen musiikkibisnesmallin ristiriidoista on se, että raha ei jakaudu Spotifyssa sen mukaan, mistä kuluttaja maksaa vaan sen mukaan, mitä yhteissummauksen mukaan soitetaan eniten. Jatkuvasti muutamaa suosikkiaan luukuttavan kansanosan (lue: nuorison) kulutustapa vaikuttaa paitsi listoihin myös rahanjakoon moninkertaisesti verrattuna siihen, kuinka suuri osa jaettavasta rahapotista on näiltä tehokäyttäjiltä peräisin.

Koska erilaisten musiikinkulutustapojen vertailuun on vaikea keksiä muita yksiköitä kuin raha, niin nuo kulutuskäyrät ovat muuttuneet nopeasti eräässä muussakin suhteessa. Talouselämä-lehden viimeviikkoisessa artikkelissa (josta on netissä pätkiä) pääsi esille asia, josta Ifpin lehdistötiedotteessa vaiettiin: suomalaisen musiikin osuus digitaalisista tienesteistä on jyrkässä laskussa. Bisnesmallien lempilapsi ja hirmuvallan käyttäjä, nuori aktiivinen ihminen, ei kuuntele suomalaisia artisteja. Paitsi artikkelin päähenkilöä, Elastista, ja muutamaa muuta.

Elastinen kuitenkin muistuttaa jutussa, että hän ei ole Rähinä-yhtiönsä striimatuin artisti; että Uniikin Pojat on poikii -videota (2010) on katsottu You Tubessa yli kuusi miljoonaa kertaa. ”Kun kaverilla on miljoonahitti You Tubessa, keikkaa järjestyy.” Jotenkin tuossa virkkeessä huomio kiinnittyy sanoihin kaverilla ja järjestyy, kun verestää muistiaan katsomalla Pojat on poikii.

Vaikka biisin ja videon pääesittäjäksi on merkitty Uniikki, hän pääsee ääneen vasta kohdassa 2:45. Sitä ennen Elastinen ja Spekti ovat ehtineet rellestää hyvän tovin seksistisissä bailufantasioissaan ja Spekti hihityttää lapsia peitellyn rivoilla sanaleikeillään, jotka taatusti keräävät yleisöä. Uniikki jää armotta ”oman” hittinsä sidekickiksi, mutta mitä väliä, jos nimeen liitetyillä numeroilla saa myytyä keikkaa.

Leikitellen kärkeen

Puolitoista vuotta sitten esikoisellaan yhdeksänneksi yltänyt Sanni on nyt Lelu-albumeineen uusi Suomen ykkönen. Hän on eka naissooloartisti kärjessä sitten viime elokuun ja Mirel Wagnerin. Kakkossijaan sai jo kolmannen kerran peräkkäin tyytyä Pariisin kevät. Edellisillä yrityksillä bändi sai katsella Adelen (2012) ja Klamydian (2013) kantapäitä.

Huonon singlevastaanoton jälkeenkin Jukka Poika pitänee kahdeksatta sijaansa pettymyksenä. Mew (#9) ja Blur (#12) on myös nähty aikoinaan ylempänä, mutta pitkän tauon jälkeisiksi suorituksiksi ihan hyviä. Eniten ihmetyttää hittikoneeksi ryhtyneen Stigin kymmenes sija. Miehen paras albumitilastomerkintä on yhä Stigidilaation kahdeksikko vuodelta 2007.

Aika paljon yhteistä sijoilla 22 ja 23: kummallakin debytoi ruotsalaisyhtye (Shining ja Hardcore Superstar), jotka molemmat ovat toista kertaa mukana ja molemmat jäivät hiukan ekaa yritystä alemmas. Kaarle Viikatteen kanssa äskettäin saavutettu Top 5 -sijoitus ei suuremmin nostanut Marko Haaviston profiilia, vaan hänen tuorein Poutahaukat-julkaisunsa päätyi tutuille korkeuksille 48:nneksi.

Saaran Ur Cool näyttäytyi vihdoin ns. singlelistalla kymmenen päivää sen jälkeen kun komeili Spotifyn soitetuimpana. Tuosta asemasta se on ehtinyt valua päiväraportissa jo sijalle 30, ja viikkokertymä oikeutti singlelistan 10. sijaan. Latauslistan kaksi ensimmäistä numeroa olivat kolme ja kahdeksan.

Merkkikuukausi 5/2015

Sarjassa juhlitaan artisteja, joiden ensikäynnistä Suomen listoilla tulee tässä kuussa kuluneeksi pyöreähköjä vuosia.

50 vuotta: Esko Rahkonen
50 vuotta: Donovan
Rahkosen tangoklassikko Syvä kuin meri sinnitteli vuoden 1965 pitkäkestoisimmaksi listasingleksi. Catch the Wind oli eka brittiherra Donovanin kuudesta singlemerkinnästä, ja kokoelma-albumikin pääsi tilastoihin.

45 vuotta: M.A. Numminen
45 vuotta: José Feliciano
Ensimmäinen askel Mauri Anteron salonkikelpoisuuteen oli Kissa vieköön -single. Sokea amerikkalaistrubaduuri Feliciano löi läpi Rain-hitillä ja seurasi sitä ikivihreällä Che Sara.

40 vuotta: Kari Tapio
40 vuotta: Virve Rosti
40 vuotta: Pave Maijanen
40 vuotta: Virtanen
Yhteisalbumi Aikapommi Erkki Liikasen kanssa nosti kolmekymppisen Tapion lopulta listoille. Samaan aikaan tutustuimme Vickyn Kun Chicago kuoli- ja Maijasen Fever-hitteihin sekä Veltto Virtaseen ja Moog Konttiseen singlen Lolita kautta.

35 vuotta: Sig
35 vuotta: The Jam
Sigin ensimmäinen hitti oli se isoin, Tiina menee naimisiin. Jamin suunnaton brittisuosio ei koskaan heijastunut meille kovin vahvana, mutta Going Underground käväisi yhtenä kolmesta sinkusta Top 30:ssä.

25 vuotta: Finlanders
2000-luvun alussa suurinta suosiotaan nauttinut iskelmäbändi sai ekan radiohittinsä kappaleesta Painu lähemmäksi kultasein.

20 vuotta: Waldo
20 vuotta: Janne Hurme
Waldon 18 hittimerkintää sisältävä jatkumo alkoi biisillä It’s About Time. Hän ja Hurme nimesivät esikoisalbuminsakin ekan hitin mukaan – Hurmeella se oli Kirje.