Viikon Adelet

Palkintogaalasesongin jäljiltä Adelen 21 juhlii maailman listoilla taas parhaiden päiviensä malliin. Tuo näyttää heijastuvan myös Suomeen, vaikka omiin Emmoihimme emme osaakaan reagoida lompakolla. 21 on meillä ykkösenä 56. listaviikollaan, mikä on viikkolista-aikakaudella ennennäkemätöntä. Myös Rolling in the Deep lähentelee Top 20 -singlelistan läsnäoloennätystä, joka toistaiseksi on Nightwishin nimissä (Over the Hills and Far Away, 49 viikkoa). Latauslistalla se on viettänyt jo 54 viikkoa.

Brittidaamin nimi löytyy siis tilaston kuin tilaston kärjestä – paitsi Suomen radiosoittolistalta, jonka Top 50 on täysin Adele-vapaa! Someone Like You on vasta 52:ntena ja tuleva single Rumour Has It sijalla 93. Top 20 -hiteiksi etenivät tällä viikolla Juha Tapion Rakastan niin kauan kuin mä voin (17) ja Pitbull ft Chris Brownin International Love (20).

Vaikka medialle on kosolti tarjolla vaikuttavia, tosipohjaisia Adele-uutisia, välillä pitää turvautua dadaismiin vanhasta tottumuksesta. Esimerkkinä Radio Novan eilisiltainen otsikko ”Adele rikkoi jo Michael Jacksonin ennätyksen”. Väitteen pohjana on 21-albumin brittimenekin nousu Bad-albumin ohi. Mutta Britannian albumimyyntiennätys on vankasti Queenin Greatest Hitsillä, ja Adele on all time -listalla ”vasta” kahdeksantena. Hän ei rikkonut edes Jacksonin henkilökohtaista ennätystä, sillä Thriller on yhä edellä. (Tuo Novan teksti on muutoinkin aika hillitöntä tuubaa.)

Retrokuriiri

MTV3 Sarja -kanava pyörittää (iki)vanhoja tv-sarjoja. Olin syksyllä jonkinlaisessa Dallas-koukussa, mutta sittemmin kanava on unohtunut, vaikka siitä yhä maksankin osana Welho Mix -pakettia. Viikonloppuna hoksasin sen näyttävän kolmea sarjaa, joilla oli melkoinen, nykymittapuulla jopa poikkeuksellinen vaikutus Suomen listoihin.

Yleiseurooppalainen tulkinta Jules Vernen kirjasta Tsaarin kuriiri (1975) ja Ranskassa kuvattu jenkkisarja Taiteilijan tytär (1984) sisälsivät molemmat romanialaisen Vladimir Cosman musiikkia, ja molempien soundtrack ylsi meillä Top 20 -albumitilastoon. Kumpikin poiki singlehitin, jonka suomalainen versio nousi jukeboxlistalle. Ensinmainitun Nadia’s Theme (#7) päätyi Pasi Kauniston ja jälkimmäisen Only Love (#4) Lea Lavenin tulkittavaksi. Only Loven laulajan Nana Mouskourin oma älppäri Alone eteni kahdeksanneksi.

Oma lukunsa on kuitenkin Sheriffi McCloud – tai siitä vuonna 1976 esitetty yksi jakso. Kun aloittelevaa kantrilaulajaa näyttelevä Barbi Benton tulkitsi biisin Ain’t That Just the Way, tv-kansa oli lääpällään. Virve Rostin versio Näinkö meille aina täällä käy nousi pian ykköseksi, kun alkuperäistä ei saatu heti julkaistua. Suomi soi 4 -kirjan mukaan maahantuoja antoi ainoan Benton-äänitteensä Yleisradion soitettavaksi.

Kun huomioi kahden ykkössinkun lisäksi Bentonin ja Rostin albumisuosion ja Lutricia McNealin hittipäivityksen vuodelta 1997, Ain’t That Just the Way voidaan vaivatta julistaa kaikkien aikojen tv-hitiksi. USA:n listoille se ei ole noussut koskaan, ja Britanniassakin vasta McNealin versiona. Alla se esitys, johon Suomi rakastui.

Vaikea neljäs nielaisu

Vaikka Swallow the Sunilla on neljä Top 10 -albumia ja vaikka niistä kolmas palasi viime viikolla neljännen seuraksi, minään listojen vakiokalustona yhtyettä ei voi pitää. Sille on kertynyt vain 11 listaviikkoa (3+3+2+3), ja Emerald Forest and the Blackbird saattaa pudota Top 50:stä jo seuraavalla kerralla jättäen summan tuohon.

Neljä Top 10 -singleä voi haalia nopeastikin yhden aallon harjalla, mutta albumisarjassa se yleensä edellyttää kunnon jalansijaa bisneksessä, eikä sekään aina riitä – ajatellaanpa nimiä, joilta tuo meriitti puuttuu, kuten Rauli Badding Somerjoki. Tai Duran Duran. Tai Frederik, Motörhead, Juha Vainio ja Wigwam. Tai tämä diivaviisikko: Kylie Minogue, Britney Spears, Jennifer Lopez, Rihanna, Shakira.

Tuntuu myös erikoiselta, että Bruce Dickinsonin sooloura on poikinut neljä Top 10 -albumia, mutta John Lennonin tai Paul McCartneyn ei. Simon & Garfunkel teki sen pelkillä kokoelmilla. Näilläkin tuo saavutus on, mutta maine ei ehkä samalla tasolla: Hausmylly, Enigma, Poisonblack, Rainbow, Bay City Rollers, Charles Plogman, Village People ja Freud Marx Engels & Jung.

Yllättävin Top 10 -kvartetin kerääjä kuitenkin on – tättärää – Hanson. Yhden hitin ihmeen leimalla koristellut veljekset julkaisivat kulta-albumi Middle of Nowheren (1997) perään joululevyn Snowed In (#7) ja keväällä aiemmista äänityksistä koostetun 3 Car Garagen (#8). Varsinainen follow-up This Time Around (2000) jaksoi listalla vain kaksi viikkoa, mutta niistä paremman kymmenentenä.

Alennusdilemma

Adelella ei ole piiitkän pestinsä aikana ollut paljon kaltaistaan seuraa Suomen albumilistan kärkipäässä, mutta nyt toinen nuori brittinainen Emeli Sandé debytoi viidentenä. Ehkä siitä riemastuneena 21 palasi nappaamaan kahdeksannen ykkösviikkonsa. Chisullakin on suomalaisnaisena ollut vähän yksinäistä, vaikka hän saa ajoittain yllättäviä lähestyjiä kuten nyt 16:nneksi ilmestynyt 35-vuotias blueskitaristi Erja Lyytinen.

Otsikko saattaisi viitata tilaston useisiin halvan hinnan avulla kohoaviin äänitteisiin, mutta samoista kirjaimista voi yhdistää myös sanaparin Samuli Edelmann. Tähtipölyä eteni tällä viikolla Pienellä kivellä -albumin kolmanneksi Top 10 -radiohitiksi, ja yhteensä Edelmannilla on niitä nyt huimat 24. Pitkäsoittokin innostui kiipeämään takaisin seitsemänneksi.

Tarjousnousijoista mainittakoon Sielun veljien Maallinen vaellus 1983–2011, joka syksyllä tuoreeltaan jaksoi vain sijalle 45, mutta näkyy nyt 24:ntenä. Poko-bändinä Siekkareilta on julkaistu kosolti kokoelmia, joista aikaisemmat päätyivät vaatimattomahkosti sijoille 18 ja 16. Viikon kymmenestä uutuudesta ilmeisin alisuoriutuja on vasta 39:ntenä debytoiva Putous-albumi.

Tarinaterapiaa

Perheellisen on pakko yrittää, vaikkapa sitten valjastamalla rockhistoria osaksi työväen inspiroimista. Satuin kuulemaan Yle Puheesta pätkän yritysvalmentaja Henkka Hyppösen haastattelua, joka oli niin lennokasta sinnepäin muistamista, että halusin lisää. Sama tarina hieman hillitymmin väritettynä löytyi myös nettikolumnista. Ehkä kolmas versio on luettavissa kolumniin linkatusta kirjasta, mutta maltan odottaa sen kanssa.

Queen-single Bohemian Rhapsodyn synnystä on kuultu monia legendoja, ja Hyppönen näyttää poimineen omaansa rusinat useasta pullasta. Vaikka kyse on toki sekä lista- että popkulttuurin merkkiteoksesta, joku roti suurentelussakin. Muistan väitteen Queenin 18 ykköshitistä herättäneen ennenkin ihmetystä. Summa on saatu huomioimalla mm. Innuendo-albumiraita Ride the Wild Wind (1991), joka nousi jonkin puolalaisen listan kärkeen.

Yksityiskohdilla ei kenties ole niin väliä ihmisiä innostaessa, mutta silloin ne voisi jättää kokonaan pois. Kuten sen, että tarina muka sijoittui vuoteen 1979. Neljän vuoden heitto ei ole ihan pieni ihmiselle, joka oli 13-vuotias Queen-fani Bohemian Rhapsodyn ilmestyessä ja 17-vuotias entinen Queen-fani silloin, kun Henkka Hyppönen väitti sen ilmestyneen.

On yritysvalmennuksesta mitä mieltä tahansa, Hyppönen hyödyntää popmytologiaa ryhdikkäämmin kuin hänen vaimonsa Jenni Pääskysaari. Maailma ansaitsisi nettitallenteen TV1:n Yokotai-ohjelmasta 2000-luvun alusta, jossa Pääskysaari päivittelee muun muassa plastiikkakirurgi Rolf Nordströmin kanssa Michael Jacksonin muuttunutta ulkonäköä. Sen puutteessa joudun itsekin sinnepäin muistelemaan.

Nordströmiltä tivataan toistuvasti, voiko Jacksonilla olla tekonenä, ja kun tämä kohteliaisuuttaan lopulta arvelee sen olevan teoriassa mahdollista, Pääskysaari pääsee kuin pääseekin kruunaamaan session luultavasti itse keksimällään vitsillä. Hän ennustaa, mitä tuolle irtonenälle tapahtuu Jacksonin kuoleman jälkeen. Meidän empaattinen, lämmin ja ihana Jennimme!

Hahmo, hahmo vai minä?

Silkkii-singlen elpyminen listakolmoseksi johtunee siitä, että Jukka Poika esitti biisin hiljattain MTV3:n katsotussa Putous-ohjelmassa Iina Kuustosen kanssa. Kuustonen liehakoi muutenkin poppareiden kanssa – osallistuivathan toissa iltana hänen Jani-Petteri-hahmonsa musikaaliin sekä Robin että GG Caravan (joilta molemmilta ilmestyy sopivasti kohta albumi).

Kuustosen tiivistä assosioitumista musiikkikuvioihin myötäilee paitsi isäsuhde myös MTV3:n draamasarja Helsingin herra, jossa hän näyttelee laulajatähti Maisaa. Maisan nimissä on julkaistu jopa single Rakkaudesta laulu. Seuraavalle listalle on tyrkyllä Putous-albumi, jossa Jani-Petteri tulkitsee Tschaikowsky-soolokappaleen.

Vaan kuka nousee ensiksi listoille, Maisa, Jani-Petteri vai Iina? Siellä on tavattu monia roolihahmoja (Jean-Pierre Kusela, Aki & Turo, Risto Räppääjä, Rölli...), myös miehen esittämää naista (Marja Tyrni) ja naisen esittämää miestä (Bart Simpson), mutta missä viipyvät naisten naishahmot? Ei tule minulle mieleen ketään, ja tuo Maisa vaikuttaa kovin vaisulta rikkoakseen lasikaton.

Rakkaus löytyi, puhetta ei

Tämän viikon albumilistalta pudonneista numeraalisesti dramaattisimmat ovat Perhosveitsi-Heikki ja Lika-Aki sekä Herra Huu, jotka viettivät ainoat listaviikkonsa sijoilla 9 ja 14. Vaikka hiphop-skenemme viimeaikainen noste on poikinut myös muutamia kestomenestyjiä, lajityypille ominaisia pikavisiittejä näkyy yhtä paljon kuin ennenkin.

Todellinen pohdinnan kohde kuitenkin on Rihannan Talk That Talk, jonka 11-viikkoinen kaari kävi ylimmillään vain 16:ntena. Hittipuolellahan nainen yhä uhkuu sitä luotettavuutta, jonka luulisi saavan albumiostajat liikkeelle – We Found Love on 20. viikollaan vaihteeksi nousussa singletilastossa. Ruotsissa Talk That Talk jäi sijalle 26, mutta meni muun muassa Norjan listan ykköseksi.

Alavireisesti on sujunut myös Rammstein-kokoelman listataival (korkein sija 12). Oli syytä olettaa, että viimeistään kolmen päivän takainen Helsingin-keikka heittäisi sen kärkiviisikkoon, mutta aika alhaalta (30) tuohon loikkaan on lähdettävä. Emma Salokoski -kokoelman tähänastiset sijat (42 ja 49) panevat miettimään, tietääkö kukaan edes sen olemassaolosta. No, minä kuulin vasta tänään, että Anna Abreulta ilmestyy keskiviikkona Greatest Hits.

Koko yön kiipeämisellä neloseksi

Staminan kolmatta ykkössijaa albumilistalla voi tuskin sanoa jymyuutiseksi. Bändin kahden vuoden julkaisurytmi on vielä täsmällisempi kuin taannoin mainituilla Poets of the Fallilla ja Herra Ylpöllä, sillä Nocebon edeltäjät Raja (2008) ja Viimeinen Atlantis (2010) nousivat molemmat kärkeen helmikuussa ja viettivät siellä kaksi viikkoa.

Ensimmäisenä tuli mieleen laskuvirhe, kun näin maanantaina Anttilan myyntitiedoissa kakkosena brittiläisen poikabändin One Directionin, mutta ehdin tällä välin varustautua parilla järkisyylläkin Up All Nightin räväkkään nelosdebyyttiin. En tosin kovin vahvoilla, joten olkaa hyvät, tässä teille viikon yllättäjän standaari.

Sen voisi ojentaa myös 23 sijaa kiipeävälle Van Halenille, koska A Different Kind of Truthin kolmossija on sama kuin mihin edellinen David Lee Roth -vetoinen Halen-albumi 1984 kaikkine klassikkohitteineen ylsi. Ehkä sekin yllättää, että sijan 18 Paul McCartney oli edellisen kerran studiosoololevyllä tuota ylempänä Suomessa vuonna 1983! Yksi liveäänite käväisi 15:ntenä kahdeksan vuotta sitten.

Guetta onkin radio-dj

Radiolistalla tapahtuu koko ajan, ykköset vaihtuvat ja uutuuksia lykkää. Top 20 -hiteiksi etenivät tällä viikolla Elokuun Soutaa huopaa (22–9), Poets of the Fallin Cradled in Love (31–10), Michel Telón Ai se eu te pego (32–16), odotetusti kovimpana nousijana Madonnan Give Me All Your Luvin’ (62–17) ja Lana Del Reyn Born to Die (29–19). Tuo Telón eurohitti on jo Suomen Spotifyn kolmanneksi soitetuin.

Top 100:n korkein uutuus herättää siinä suhteessa kiinnostusta, että Viikate ei ole koskaan netonnut Top 20 -sijoituksia, mutta nyt Sysiässä näyttäytyy 34:ntenä. Jo viime vuonna singlelistalla pistäytyneet Adam Lambertin Better than I Know Myself ja Pariisin kevään Saari ovat lopultakin Top 40 -radiohittejä – sen sijaan Robinin Frontside Ollie valahti jo sijalle 55 käytyään vain 38:ntena.

Uutena ykkösenä juhlii Herra Ylpön Mustat hevoset, ja yksi sen syrjäyttäjäehdokkaista on neljänneksi noussut David Guetta ft Sian Titanium. Guettahan on dominoinut singlelistaa peräti kymmenellä Top 10 -merkinnällään, mutta ilman yhtään paalupaikkaa – aika yllättävältä tuntuisi, jos eka sellainen tulisikin radiosoitosta. Jopa Nova ja Aalto suosivat Titaniumia.

Uutinen taas numeroiksi

Kun tarkastelee amerikkalaisen r&b:n menestystä Suomen listahistoriassa, Whitney Houstonia voi pitää uranuurtajana. Valtaosa harvoista afroamerikkalaisista äkki- ja kestosuosikeista on vedonnut disco/tanssiyleisöön tai jonkun Tina Turnerin tapauksessa aikuisrockin ystäviin. Mary J. Bligen kaltaiset kotimaassaan instituutioiksi kasvaneet diivat eivät ole kelvanneet lainkaan albumilistallemme ja Houstonin kummitäti Aretha Franklinkin vain nihkeästi.

The Bodyguardko r&b:n merkkipaalu? Ehkä ei, mutta se ei olekaan meillä Houstonin menestynein levy. Vuoden 1987 Whitney vietti kahdeksan viikkoa ykkösenä ja myi virallisen maahantuojan kautta lähes 60.000 kpl – enemmän kuin Bodyguard tai esimerkiksi Michael Jacksonin samanvuotinen Bad. Jo vuoden 1985 esikoinen nousi verkkaisen varmasti kakkossijalle ja kultalevyksi.

Viime aikoina on saatu turhan tiuhaan havaintomateriaalia kuoleman vaikutuksesta levymyyntiin. Biisilatauspuolella se kuitenkin tarjoaa ristiriitaiset eväät kunnon johtopäätöksiin. Suruviesti nosti latauslistalle kahdeksan Kirkan ja kuusi Michael Jacksonin biisiä, mutta ei yhtään esimerkiksi Topi Sorsakoskelta tai Kari Tapiolta. Ennakkotietojen mukaan I Will Always Love You saattaa kamppailla tämänviikkoisen tilaston kärkipaikoista.

Halpaakin voi lypsää

Singlelistan ykkössijasta käytiin kiintoisa kamppailu, koska pukarit ovat olleet asialla useasti 1980-luvulta asti. Aiemmin kahdeksan kertaa kärkeen noussut Metallica jäi kakkoseksi Beyond Magnetic -ep:llään, ja Madonnalle osui paalupaikka jo neljännentoista kerran. Jospa luettelen nuo kaikki ykköset: Into the Groove, Papa Don’t Preach, Like a Prayer, Vogue, Hanky Panky, Justify My Love, This Used to Be My Playground, Deeper and Deeper, Secret, Frozen, Hung Up, 4 Minutes, Celebration, Give Me All Your Luvin’.

Metallica-ep:n noin kahdeksan euron hinta tuntuu nykyisin kovalta singlelistaäänitteeksi, vaikka kymmenisen vuotta sitten moni cd-sinkku oli lähes yhtä tyyris. Hintojen yleistä laskua merkittävämpi trendi on se, että niinsanottu midprice on selvästi tärkeämpi bisneksen tulonlähde – ja entistäkin hämärämpi käsite. Vielä muutama vuosi sitten hinnanpudotus oli merkki siitä, että äänite on imetty jokseenkin kuiviin.

Haloo Helsingin III siirrettiin midpriceen joulun jälkeen, mikä ei estänyt lypsämästä siitä vielä tämänhetkistä radioykköstä Jos mun pokka pettää. Jenni Vartiaisen Seili on lisännyt panssariinsa pari platinakerrosta päälistalta kadottuaan. Ja Anttila mainostaa kevään kohutuimman artistin Robinin albumia ennakkotilattavaksi hintaan 11,95. Näiden sijasta virallinen Top 50 -albumilista mittailee mieluummin joutavanpäiväisten Kaikkien aikojen wtf -kimaroiden menekkiä.

Odotusten täyttymisiä

Leonard Cohen saavutti ensimmäisen ykkössijansa Suomen albumilistalla 77-vuotiaana. Hän on paitsi historian vanhin ensikertalainen tuossa asemassa myös historian vanhin kuka tahansa – aiempaa ennätystä piti 72-vuotias Vera Telenius. Sen sijaan pisimpään listadebyyttinsä jälkeen kärkipaikkaa odottaneen artistin titteli säilyy Kari Tapiolla (32 vuotta), koska Cohen ehti tilastoomme vasta 50-vuotiaana Various Positions -albumilla.

Swallow the Sunin neljäs peräkkäinen Top 10 -albumi debytoi edeltäjiään ylempänä kakkossijalla. Viidenneksi ilmaantui Lana Del Rey, joka olisi kuulemma digimyynteineen päässyt edellisellekin listalle, mutta tuo sijoitus ei kelvannut asioista päättäville. Mustasch eteni kolmannella listalevyllään ensi kertaa top teniin, kuudenneksi.

Värttinän listakurssi on vaihdellut yhtä paljon kuin sen kokoonpano. Kun Oi dai myi platinaa vuonna 1991, sitä seurannut Seleniko pääsi hädin tuskin listalle. Ja kun Miero kuusi vuotta sitten palautti bändin kärkikymppiin, sen perään julkaistu kokoelma floppasi täysin. Nyt Utu debytoi 12:ntena, kahden oudonnimisen, mutta listoilta tutun rapparin välissä. Heikki Kuula on tällä kertaa Perhosveitsi-Heikki (9) ja Huge L puolestaan Herra Huu (14).

Eros Ramazzotti palasi kokoelmineen unohduksen partaalta 23:nneksi ja yhdistelmä David Lee Roth + Van Halen liki esihistoriasta sijalle 26. Vaikka Rothin liidaamaa Halenia pidetään ainoana oikeana, Suomen listaykköset syntyivät erillään – Roth soolona 1988 ja 1991, Van Halen vokalistinaan Sammy Hagar vuonna 1988.

Koivu ja (super)tähti

Yksi hupaisimmista musiikkijournalismin tehokeinoista on niputtaminen. Esimerkiksi sellainen, että suomalaisten vahvojen naisartistien menestyksestä puhuttaessa mainitaan Jenni Vartiainen, Chisu ja joku oma/kaveripiirin neverheard-suosikki. (Tai ehkä yleisemmin joku, josta kaveripiiri kohkaa niin paljon, että toimittaja oikeasti luulee hänen olevan merkittävä/suosittu.) Eräästä näytteestä kirjoitin taannoin täällä.

Aika pitkälle vietyä niputtamista edusti myös tänäisen Helsingin Sanomien juttu ensi kesän konserttivieraista. Tokihan supertähti-sana on pitkään potenut huimaa inflaatiota, mutta että Björk toistuvasti rinnastetaan sen avulla Madonnaan ja Bruce Springsteeniin... huokaus. Ei kai sen perusteettomuuden puolesta tarvitse ruveta latomaan numeroita tiskiin, eihän?

Kun Björkin levymyynti oli korkeimmillaan 90-luvun puolivälissä (eikä silloinkaan kovin korkealla), hänen ei voi sanoa saaneen supertähden vastaanottoa konsertoidessaan Porissa. Sekä Hesarissa että Ilta-Sanomissa näkyy kirjoitetun, että elokuinen Flow-keikka olisi Björkin eka esiintyminen Helsingissä, mutta minä ainakin näin hänet Lepakossa kesäkuussa 1989 The Sugarcubesin vokalistina.

Runoja syksyllä, levyjä keväällä

Jos mun pokka pettää siirtyi hieman yllättäen nelossijalta radiolistan uudeksi ykköseksi. Haloo Helsinki! sai täten ekan paalupaikkansa, sillä vaikka Maailman toisella puolen oli menneen vuoden kolmanneksi suurin radiohitti, se sai tyytyä peesaamaan kahdeksan viikkoa kakkossijalla. Niiden välissä myös Kuule minua kiipesi kolmoseksi, mutta III-albumin ensilohkaisu Kokeile minua jäi Top 20:n ulkopuolelle.

Saman artistin yhtäaikaiset Top 10 -hitit ovat radiolistalla harvinaisia. Chisu ei yltänyt siihen Kun valaistun -albumin ekalla singleparilla, mutta nyt toinen Kohtalon oma ja kolmas Tie miehittivät sijat kolme ja kahdeksan. Se ensimmäinen Sabotage jaksaa vielä soida sijan 45 edestä. Top 20:ssä on myös kaksi Samuli Edelmannia, kun Tähtipölyä kiipesi 40–14 ja Se viimeinen viihtyy 16:ntena.

Korkeimmasta uutuudesta (31. Cradled in Love) vastaa Poets of the Fall, jolta on tapana ilmestyä albumi joka toinen kevät, eikä viimevuotinen kokoelma näytä rikkoneen rytmiä. Samaa kaksivuotissykliä noudattaa Herra Ylppö & Ihmiset, joiden Mustat hevoset eteni jo kakkoseksi.

Toinenkin kevythetki

Singlelistan kakkosena debytoinut Laura Närhen Hetken tie on kevyt on yhdessä suhteessa aika väsähtänyt patenttiratkaisu. Sillähän puffataan elokuvaa (Vuosaari), kuten monella muullakin viime vuosien kotimaisella coverhitillä. Tuttuja symbiooseja: Jipun ja Samuli Edelmannin Jos sä tahdot niin + Jos rakastat, Jonna Tervomaan Rakkauden haudalla + Helmiä ja sikoja, Jore Marjarannan Haaveet kaatuu + Pahat pojat jne.

Erotuksena se, että kun nuo Hectorin, Sakari Kuosmasen ja Ville Pusan originaalit eivät olleet maineensa veroisia listamenestyksiä, Tehosekoitinkin eteni (taannehtivasti) singletilaston kärkikolmikkoon. Eipä tule mieleen toista kahta Top 3 -levytystä poikinutta kotimaista biisiä, jollei uusia Ihanaa Leijonat ihanaa -miksauksia lueta erillisiksi versioiksi (eikä niin nyt tehdä). Saa vapaasti muistuttaa, jos keksii, myös sampleista.

Taiskan Mombasa (1976) ja Matkalla Mombasaan -leffaan tehty Denigrate-versio (2002) nousivat neloseksi ja kolmoseksi, mutta sävellys on alkujaan italialainen. Kilpailevista käännösbiiseistä legendaarisin keissi lienee Paloma Blanca, jolla oli joulukuun 1975 jukebox-listalla kolmoisjohto – Katri Helena ykkösenä, Kisu kakkosena ja George Baker Selectionin alkuperäinen kolmosena.

Siskoja yhdessä ja erikseen

Aika arvaamaton oli viikon korkein albumiuutuus. Anneli Mattila toki tunnetaan listakäynneistä sijoilla 17, 16, 21 ja 18, mutta edellisestä ehti kulua jo kolme ja puoli vuotta, eikä isosisko/verrokki Annen urasuunta ole tällä välin näyttänyt ainakaan ylöspäin. Uuden levy-yhtiön (AXR) suojissa useilla ennakkosinkuilla pohjustettu Seitsemäs taivas debytoi kymmenentenä. Mukana on laimea cover Merja Rantamäen Jossain-klassikosta (1977).

Kovin nousija ei yllättänyt niin paljon, vaikka 41 askelman loikka onkin historian toiseksi mittavin. (Historia tarkoittaa kahta vuotta, koska Top 40 -aikakaudella tuollainen ei ollut mahdollinen.) Lamb of God on näet käynyt kolme vuotta sitten samaisella viitossijalla. 34–20 nouseva The Black Keys näyttää tekevän hidasta läpimurtoa.

Kehuttujen ruotsalaissiskosten First Aid Kitin The Lion’s Roar on toiseksi korkein debyytti 19:ntenä, ja muina ensikertalaisina ylösmerkataan Black Magic Six (40), Soulfallen (46), Carnalation (49) ynnä Primal Fear (50). Uutuustähden virallisella listasivulla viereensä saanut Black Sabbathin Dehumanizer ylsi jo vuonna 1992 sijalle 15.