Syrjäkadun pilvipalvelu

Redrama nappasi laakista uransa parhaan latauslistasijoituksen, Kun Clouds debytoi tänään kolmantena. Biisillä kuulemma yritetään USA:n markkinoille, ja vaikea mennä sanomaan, toimiiko vierailijavalinta hyötynä vai haittana. Vahvasti autotuunatussa äänessä on näet Backstreet Boysista tuttu A.J. Mclean. Redramalla on yksi ykkössingle kymmenen vuoden takaa, Hang It Up.

Edellistä tilastoa johtanut Emmelie De Forestin Only Teardrops valahti seitsemänneksi, ja kaikki viisi muuta viisuesitystä katosivat Top 30:stä. Aika lyhyt siis on kevään suurimman mediatapahtuman noste, jollei biisissä ole aitoa hittiainesta. Paljonpuhuvana faktana todettakoon, että ainoa radiolistan Top 100:stä löytyvä kilpailukappale on Loreenin viimevuotinen Euphoria (#59).

Oheisen Spotify-listaversion ja itse soitto-ohjelman tarjoaman Top Lists -luettelon suurimmat erot ovat juuri euroviisuissa: Krista Siegfridsin Marry Mellä on sijat 34 ja 50. Viime viikolla näytti siltä, että tuo vasemmanpuoleinen osaisi yhdistää saman levytyksen eri julkaisuversiot, mutta nyt siellä on muun muassa David Guettan Play Hard peräkkäin sijoilla 46 ja 47. Haljua.

Jälleen toivotaan

Nielsenin radiolistapaneelin 21 aseman joukossa on monia pikkuyrittäjiä, joiden painoarvo lopputulosten kannalta on kovin marginaalinen. Mutta kun tällä viikolla listaykkösen ja kakkosen piste-eroa oli vain puoli prosenttia, sekä Radio Pori että Sun FM voivat kehuskella sillä, että ilman juuri heidän pariakymmentä soittokertaansa Elokuu (Tänään lähtee) olisi saanut päästää ohitseen Anssi Kelan (Miten sydämet toimii?).

Latauslistan 16:ntena debytoinut Erinin Ei taida tietää tyttö syyhki suoraan radiotilaston sijalle 10. Pitkän hiljaisuuden päättäneen Jonna Tervomaan Minä toivon vastaanotettiin sekin lupaavasti 20:nneksi. Kummankin ykkösvauhdittaja on Radio Suomipop. Listahistoria tuntee myös Reijo Kallion (1982) ja Katri Helenan (2003) Minä toivon -kappaleet – sekä kaksi I Wish -hittiä esittäjinään Stevie Wonder (1977) ja Skee-lo (1996).

Erin epäilemättä hyötyy yhä Vain elämää -nosteesta, ja Tervomaankin nimeä vilautettiin kakkoskauden osallistujadebatissa silkassa harhautushengessä. Kun Seiska vuosi oikean artistikattauksen liian aikaisin, Ilta-Sanomat yritti paikata konsernisisarensa Nelosen puhjennutta julkistuskuplaa heittämällä sekaan vääriä nimiä. Tiedä sitten, mitä Tervomaa ja muut tekaistut tempusta tykkäsivät.

Kasvukausi päällä

Daft Punkin takana moni muukin meitä uutuuslevyllä muistanut kohensi statustaan albumitilastossa. Kotimainen Battle Beast petrasi 7. sijansa viidenneksi, mutta paremmassa vauhdissa on kuutosalbumillaan Trouble Will Find Me amerikkalainen The National: kolmen vuoden välein sijoitukset ovat kehittyneet 23 – 9 – 3. Keväällä 2016 sitten kärkeen!

Timo Tolkki tavoittelee sinnikkäästi Stratovarius-aikojensa huippuja. Toissavuonna hänen Symfonia-yhtyeensä nousi yhdeksänneksi ja Avalon nyt seitsemänneksi. Myös sijan 12 Airbourne nokitti viisi numeroa edellisestä kerrasta. Harva uskoisi, että Thirty Seconds to Mars (#14) on niin ikään ylempänä kuin koskaan. Kaksi Love Lust Faith + Dreamsin edeltäjää viihtyivät listalla kauan, mutta jäivät sijoihin 15 ja 19.

Tulokkaiden ja yhdeksänneksi harpanneen euroviisulevyn takia kaikki viime listan kuusi parasta tuplasivat sijalukunsa – erikoinen näky. Debyyteistä ainoa alakanttinen on Husky Rescue, joka väsähti kahden Top 10 -merkinnän jälkeen 35:nneksi. Listan ulkopuolella toki on lisää pettymyksiä. Mihin esimerkiksi on unohtunut Egotrippi-laulaja Mikki Kausteen soolo?

Kylän suurin kypärä

Facebook-sivu Suomen Virallinen Lista Radiossa paljasti, että sunnuntain albumilistalle on luvassa ”yllätys ykkönen”. Jos arvailu lähtee siitä, mikä sivun ylläpitäjän mielestä on yllätys, niin oikea vastaus lienee Daft Punk. Ja tokihan se olisi tavaton sattumus siihen nähden, että ranskalaisduon edellinen visiitti tilastossamme tuotti 16. sijan vuonna 2001. Mutta lähimenneisyyttä seuranneita se tuskin juuri hätkähdyttäisi.

Kuinka tavaton listaykkönen ranskalainen artisti ylipäätään olisi? Nähty on, mutta harvoin. Pianohempeilijä Richard Clayderman pistäytyi kärjessä vuoden 1989 alussa, ja joulumyyntiä 1997 hallinneen Era-projektin isä oli pariisilaissyntyinen Eric Lévi. Mireille Mathieu ylsi kahdella peräkkäisellä albumilla kakkoseksi vuosina 1982-83, ja samoihin aikoihin hopeamitalin nappasi yhden hitin ihme F.R. David (Words).

Kaikesta myötätuulestaan huolimatta Random Access Memories saa pinnistellä tosissaan saavuttaakseen pitkäkestoisimman ranskalaisen lista-albumin tittelin. Paraikaakin Top 50:ssä näkyvän Patricia Kaasin Je te dis vous (1994) keräsi nimittäin 49 listaviikkoa. Tuon ohittamiseen vaaditaan muitakin isoja hittejä kuin Get Lucky, mutta potentiaalia riittää. Kyllä, minunkin suosikkiraitani on Lose Yourself to Dance.

Voitosta voittoon

Malmön kevätkarkelot näkyvät vahvasti tuoreella latauslistalla. Tanskalaisen Emmelie De Forestin Only Teardrops sinkoutui kärkeen ja norjalaisen Margaret Bergerin I Feed You My Love kolmoseksi. Palaajat Krista Siegfrids (#7) ja Robin Stjernberg (#25) on virheellisesti merkitty uutuuksiksi, jollaisia aidosti ovat sijan 22 jakavat Hollannin ja Unkarin edustajat. Nobody’s Wife -hitistä muistettu Anouk palasi Suomen tilastoihin 15 vuoden tauolta.

Euroviisujenkin Spotify-suosiota voi jatkossa seurata tuosta vasemmalta, jonne toivottavasti viikoittain päivittyy Suomen tilanne – tai lipusta valitsemalla monen muunkin maan. Mukana soittomäärät! Pitää Spotify-listojen laadintametodeja luotettavina tai ei, on hienoa nähdä mihin tahansa suomalaiseen musiikki-ilmentymään liitettynä noin suuri luku kuin 221.489. Joka siis on Levikset repee -biisin viikkokuuntelumäärä.

Oheinen Top 50 ei ole täysin sama (miksi?) kuin mikä näkyy Spotifyn Top Lists -valikon kautta. Tuon saa upotetuksi omallekin sivulleen osoitteesta charts.spotify.com.

Kesä on tehty meitä varten

Haloo Helsingin Vapaus käteen jää kapusi lopulta 16. viikollaan Suomen radiolistan ykköseksi. Mahtaako tämä enteillä jotain myös albumille, joka debyyttiviikollaan jäi kakkoseksi, mutta lähtee Top 10 -kyttäysasemista hiljaiseen kesään? Anssi Kela tuskin 25. sijaltaan enää kärkikamppailuun elpyy, vaikka Miten sydämet toimii? eteni ilmapelissä jo kolmanneksi.

Kotimaisesta kärjestä huolimatta ulkomaisilla radiohiteillä on enemmistö Top 10:ssä. Paikoille 8–10 nousivat Daft Punkin Get Lucky, Volbeatin Cape of Our Hero ja Trainin jo viime vuonna julkaistu Mermaid. Korkein Top 100 -tulokas 36:ntena on yllättäen monikansallisen Studio Killersin Jenny. Top 20 on suuntana myös Rihannalla (92–26 Right Now) ja Michael Monroella (72–28 Ballad of the Lower East Side).

Viisuviikkokohote toteutui Krista Siegfridsin kohdalla sijaluvuin 55–11. Marry Men soitoista 52,6 prosenttia tuli Ylen kanavilta. Kun Paradise Oskarin Da Da Dam kaksi vuotta sitten kiisi 87. sijalta neljänneksi, sen Yle-osuus oli 41,9 prosenttia, joten kaupallisten radioiden euroviisukiinnostus näyttää tuosta hiipuneen.

Toisenlainen tie, suunta sama

Jo edellisen levyn aikoihin totesin, että Antti Tuisku on Suomessa eniten Top 10 -albumeita alle 30-vuotiaana tehnyt artisti. Kakkosena debytoinut Toisenlainen tie toi yhä vain 29-vuotiaalle Tuiskulle kymmenennen kärkikymppipaikan yhtä monesta julkaisusta. Rakkaus on -sinkun nihkeä vastaanotto ei siis sittenkään enteillyt alamäkeä.

Paleface, Tommy Lindgren ja Redrama hajottavat ansiokkasti tilastomerkintöjään eri projektien alle. GG Caravanin jälkeen he näyttäytyvät Julkinen sana -nimellä neljänsinä Ricky-Tick Big Bandin kanssa. Top 10:ssä esittäytyy myös Helsingissä vastikään keikkaillut brittibändi Bring Me the Horizon, joka äänekkyydestään huolimatta on päässyt ainakin Yle X:n soittolistalle.

Vahvasta naislaulajarosteristaan tunnettu WEA/Warner on nyt kotimaisten miesten ansiosta sijoilla 1, 2, 3 ja 6. Jonne Aaronin kolmas ykkösviikko saattaa johtua siitä, että äitienpäivämyynti vaikutti vielä tähänkin listaan – se ainakin johtuu, että välillä jo Top 20:n ulkopuolella käynyt Michael Bublé harppasi seitsemänneksi. Hidastuneen tulospalvelun takia voi varautua myös siihen, että lätkä- ja euroviisulevyt pitävät asemansa ensikin viikolla.

Krista Siegfrids debytoi irvokkaahkosti samalla sijalla 24, jolle jäi viisufinaalissa. ”Ennakoitua” huonomman menestyksen ihmettelijät voisivat vähitellen opetella perusasiat: äänestystulos päätetään ihan muualla kuin kisapaikalla, ja raatien 50/50-paluun jälkeen kikkailu/kohuesitysten pärjäämismahdollisuudet vähenivät ratkaisevasti. Kun vain kymmenen biisiä 26:sta saa pisteitä, muutamakin huono raatiarvosana sysää monien tykkäämän esityksen helposti nollille.

Menestyksen (ruot)salaisuus

Varteenotettava ehdokas huomisen albumilistan korkeimmaksi uutuudeksi on Agnetha Fältskogin A. Sitä edeltänyt yhdeksän vuoden levytystauko ei tunnu kovin pitkältä, koska tuo vuoden 2004 My Colouring Book päätti paljon pitemmän hiljaisuuden – aiemmat Fältskog-soolot olivat 1980-luvulta. Sekä My Colouring Book että vuoden 1983 Wrap Your Arms Around Me nousivat meillä kakkossijalle.

Kymmenen vuotta sitten laadin Rumban 20-vuotisjuhlanumeroon tietovisan, jossa muun muassa arvuuteltiin vain yhdellä kirjaimella tai numerolla nimettyjä lista-albumeita. Myöhempää tilannetta en ole aktiivisesti kartoittanut, mutta A-nimisiä levyjä ei listahistoriamme tunne. Tunnetuimpia yksimerkkisiä lienevät Juice Leskisen L (2000), Princen rakkaussymboli (1992), Don Huonojen tähti (1999) ja The Beatles -kokoelma 1 (2000).

Eilen julkistetussa Ruotsin albumitilastossa Fältskog sai tyytyä kakkossijaan toisen vientilegendan takana. Roxette-mies Per Gesslen eka menestysyhtyehän oli Gyllene tider, joka piipahti Suomenkin listoilla Sommartider-hitin (1982) ansiosta. Ryhmä on tehnyt uuden levyn Dags att tänka på refrängen, joka pitää paalupaikkaa kolmatta viikkoa.

Kolmas yhteinen kevät

Latauslistalle mahtui vain kaksi matalaa debyyttiä, mutta kummallakin on vahvahkot odotusarvot. Sijan 28 Live It Up on jo kolmas Jennifer Lopezin ja Pitbullin kimppasingle. Toissa kevään On the Floor kasvoi kummankin uran suurimmaksi sukseeksi, ja vuoden takainen Dance Again kiipesi sekin hittivuosilistan 23:nneksi. Pari ensiesittää Live It Upin tänään American Idolin finaalissa.

Sijan 24 Pelimies puolestaan pohjustaa loppukesällä ilmestyvää Jukka Poika -kokoelmaa. Kiihkein Jukka-huuma on sen verran tuore ilmiö, että artistia ei vielä arvaisi kokoelmakypsäksi. Kun kuitenkin huomioidaan Soul Captain Bandin, Kapteeni Ä-nen ja Jenkkarekan pikkuhitit runsaan kymmenen vuoden ajalta, niin onhan siinä jo mistä valita. Joitakin kuulemma kuullaan uusina levytyksinä.

David Guettan, Ne-yon ja Akonin Play Hard on yhtä korkealla (#7) kuin viime syyskuussa. Silloin se teki pikavisiitin Nothing but the Beat -albumin kakkosversion uutena raitana, mutta vasta nyt tätä Alice Deejayn Better Off Alone -hittiä lainailevaa musiikkituokiota promotaan singlenä. Yhteensä albumin eri olomuodoilta on lohkaistu yhdeksän sinkkua.

Nolla Google-osumaa

Tämänvuotinen Listablogin kesäsarja vaatii hiukan selittämistä, koska aihevalinta tuntuu ristiriitaiselta tähänastisiin linjanvetoihini nähden. Olenhan julistanut, että sekalaisten hittien kokoelmat eivät kuulu albumilistalle ja jopa manipuloinut historiaa poistamalla ne vanhoista tilastoista. Pyrkimyksenäni oli yhdenmukaistus vuosien 1994-2009 listojen kanssa, joista ne kansainvälisen esimerkin mukaisesti eliminoitiin.

Viime vuonna julkaistussa pomus.netin listatietokannassa palautin ne paikoilleen kilpailun ulkopuolella, ilman sijalukua. Aion hamassa tulevaisuudessa pisteyttää virallista lista-aikaa edeltäneet hitit paremmin kuin mihin kykenin Sisältää hitin -kirjaa tehdessä. Tarvitsin sitä varten eri esittäjiä -levyjen listasijat, koska ne tuovat uuteen laskelmaan tärkeää lisäsubstanssia.

Kesäsarja käsittelee vuosien 1972-1993 menestyneimpiä kokoelmia. Joistakin tosin ei ole mitään sanottavaa – esimerkiksi joulukuussa 1982 ykköseksi nousseesta kuvan Double Lovesta – joten esille karsitaan vain kiinnostavimmat. Finnhits ei ole ainoa julkaisujatkumo, jonka osia saimme katsella vuodesta toiseen hyvinkin korkealla. Seassa on myös pari musiikkityylillään yllättänyttä myynti-ihmettä.

Eri esittäjiä -kokoelmat ovat ärsyttäneet myös sanallisella sekaannuksellaan. Niitä ei voi kutsua vain kokoelmiksi, koska yksittäiset artistitkin julkaisevat kokoelmia. Eri esittäjiä -nimellä toisaalta saatetaan tehdä hyvinkin yhtenäisiä taidekokonaisuuksia. Keksin sarjaa varten uuden sanan, koska on kivaa syöttää nettiin ennennäkemättömiä kirjainyhdistelmiä. Kesäkuun 1. päivä alkavan sarjan nimi on Variöösi.

Elämä halpeni

Voi sen kevätsiivouksen tehdä näinkin. Albumilistalta lakaistiin isolla luudalla levyjä midpriceen – joitakin niistä jo toisen kerran. Merkittävimpänä poistona pidettäköön Vain elämää -kaksikkoa, jolle ehti kertyä vain 24 ja 20 listaviikkoa. Kymppisijalta kadonnut Cheekin Sokka irti sai vuoden täyteen ja Robin sekä Tuure Kilpeläinen kumpikin 30 viikkoa. Putsauksen ansiosta poikkeuksellisen moni albumi nousi tai teki re-entryn.

Uutuuksista valokeilan varasti Rytmihäiriö, joka kymppi- ja kuutossijojen jatkoksi debytoi neljäntenä. Patricia Kaas (#17) vankistaa paluusuhdannettaan versioimalla levyllisen Edith Piafia. Nuo yhden artistin tuotantoa kierrättävät projektit ovat niin vakiintunut osa albumitilastoja, että niistä voisi joskus tehdä laajahkonkin katsauksen. Tuli heti mieleen kolme-neljä ykköstä.

Tv-sarjatähti Hugh Laurie (#26) paransi hiukan kahden vuoden takaisesta ensiesittäytymisestään, ja yli 20-vuotias brittibändi Cathedral (#44) eteni lopultakin meillä listanimeksi. Sen sijaan Top 50:n pohjasijoille ajautuneiden Sarah Brightmanin ja Joel Hallikaisen huippupäivät ovat aika kaukana – jopa niin kaukana, että Hallikainen palasi mukaan miltei 11 vuoden tauolta.

Putous pudottaa

Harvinaista synergiaa: kaikki ns. singlelistan Top 20 -kappaleet ovat tällä viikolla mukana myös Top 30 -latauslistalla. Suurimmillaan hajonta oli viime vuoden lopulla melkein puolet, eli 9/20 singletilastosta puuttui ladatuimpien joukosta. Radiolistankin myötäilyprosentti näyttää olevan keskimääräistä suurempi. (En nyt ota kantaa, ovatko nämä hyviä asioita.)

Radiolistan 64. sija ei estänyt Sini Sabotagea ottamasta pääosaa toisaalla: Levikset repee otti reilun harppauksen latausten ykköseksi ja sinkkujen kolmoseksi. Sen vierailija Ville Galle on täten äänessä merkittävällä kesähitillä kolmantena vuonna perätysten (Häissä, Kran Turismo) ja vetää sukuaankin tilastojen ihmeelliseen maailmaan – albumilistan 32:s Mäk Gälis on näet hänen veljensä.

Jussi Vatanen sai Aku Hirviniemen tapaan hitin jo toisella Putous-hahmollaan, kun Karim Z. Yskowiczin Olen somelainen kiipesi latauslistalle. Osansa biisissä on myös Petri Nygårdilla, jonka oma kesähittiyritys Lömällä putosi samalla yhden viikon jälkeen ulos. Toinen seuralainen Kari Tapio sai ekan latauslistamerkinnän, eikä singlelistallakaan ole käyty sitten vuoden 1983, jolloin asialla oli mikäpä muu kuin Olen suomalainen.

Hela maratontaulukko

Helatorstain ja Adelen kunniaksi kokosin ensimmäisen kattavan laskelman albumilistoillamme kauimmin viihtyneistä levyistä. Sainhan vasta hiljattain masteroitua vuodet 1966-1971, ja vuosien 1985-1993 korjauksiin olen vasta nyt tyytyväinen. Tämä tilasto ei siis enää muutu kuin uusien listatapahtumien kautta. Alussa listaviikot, lopussa aikaväli jolloin niitä on kerätty.

134 – Leevi and the Leavings: Keskiviikko (1997-2010)
118+ – Adele: 21 (2011-2013)
116 – Soundtrack: The Sound of Music (1966-1968)
110 – Eppu Normaali: Repullinen hittejä (1996-2007)
104 – Simon and Garfunkel: Bridge Over Troubled Water (1970-1972)
97 – Vesa-Matti Loiri: Eino Leino (1978-1980)
93 – Metallica: Metallica (1991-2012)
93 – Abba: Gold (1992-2010)
92 – Kari Rydman: Niin kaunis on maa (1976-1978)
90 – Ultra Bra: Kroketti (1997-1999)
85 – Michael Jackson: Thriller (1983-2009)
84 – Bruce Springsteen: Born in the U.S.A. (1984-1986)
77 – Hortto kaalo: Hortto kaalo (1971-1973)
74 – Alanis Morissette: Jagged Little Pill (1995-1997)
71 – Viktor Klimenko: Stenka Rasin (1971-1972)
71 – Chisu: Kun valaistun (2011-2013)
70 – Lady Gaga: The Fame Monster (2009-2011)
69 – Bomfunk MC’s: In Stereo (1999-2000)
69 – Chisu: Vapaa ja yksin (2009-2011)
67 – Kaija Koo: Tuulten viemää (1993-1994)
65 – ZZ Top: Eliminator (1983-1984)
64 – Hector: Herra Mirandos (1973-1974)
64 – Hurriganes: Roadrunner (1974-2011)
62 – Fredi: Niin paljon kuuluu rakkauteen (1972-1973)
62 – Red Hot Chili Peppers: Californication (1999-2011)
62 – Jenni Vartiainen: Seili (2010-2011)
60 – Lasse Mårtenson: Voiko sen sanoa toisinkin (1967-1968)
60 – Led Zeppelin: Led Zeppelin II (1969-1971)
60 – Eri esittäjiä: Työväen lauluja (1969-1971)
60 – J. Karjalainen: Suurimmat hitit (1992-2001)
60 – Spice Girls: Spice (1996-1998)

Täytettyjä leijonia

Toukokuussa ei yleensä enää saa eteensä niin vilkasliikkeistä albumilistaa kuin toissapäivänä. Seuraava tilasto lienee jo selvästi staattisempi, joten katsotaan vielä taakse. Top 50:ssä näyttäytyi ensikertalaisina neljä kotimaista esittäjää: Aivovuoto (#15), ennakoitua alemmas jäänyt Jontte Valosaari (#29), Mäk Gälis (#32) ja Santa Cruz (#34). Näitä säesti brittiryhmä Uncle Acid and the Deadbeats (#31).

Perinteisinä mukaantunkijoina tervehdimme koosteita Leijonat 2013 (#19) ja Eurovision Song Contest Malmö 2013 (#35). Aiemmin yhdentekevät viisulevyt ovat kahtena viime vuonna yltäneet Top 10 -menekkiin. Jos eri esittäjiä -äänitteet karsinoitaisiin yhä omaksi listakseen, jokainen leijonalevy pitäisi määritellä erikseen. 2011 ja 2013 ne täytettiin sekalaisella katalogihötöllä, mutta 2012 mukana oli paljon varta vasten äänitettyä. Vesku Jokisen Olen suomalainen soi sekä viime että tänä vuonna.

Suuri vaihtuvuus on suistanut usean hyvin aloittaneen albumin ulos Top 50:stä yllättävän aikaisin – toki kesä pulpauttaa niistä jotkut takaisin. Esimerkiksi David Bowie, Hurts ja Bon Jovi jäivät seitsemään viikkoon, Justin Timberlake kuuteen ja Raappana viiteen. Depeche Mode uhkaa kadota kuuden ja Von Hertzen Brothers seitsemän viikon jälkeen.

Näitä tulee enää harvoin

Mitä oivallisin tilaisuus kohottaa Suomen listojen profiilia meni taas medialta ohi. Harvoinpa asettuu uutuuslevyineen samalle lähtöviivalle neljä niin ilmeistä otsikkomagneettia kuin Aku Hirviniemi, Jonne Aaron, Elastinen ja HIM. Miten tätä kilpailutilannetta hehkutettiin, pohjustettiin tai spekuloitiin? Eipä juuri mitenkään.

Paraskin puhuja. No, Listablogia tilanne ei kutkuttanut, koska jokaisen noista menekkiodotus oli otsikkomagnetismia pienempi – oikeastaan kaikki pärjäsivät yläkanttiin. HIMhän on julkaissut seitsemän pitkäsoittoa peräkkäin ilman ykkössijaa, Elastisen paras tähänastinen soolonumero oli kahdeksan, Jonne Aaron sai murskakritiikkejä ja Aku Hirviniemen rahastus alkaa olla jo kovin läpinäkyvää.

Jonne Aaron on nyt ensimmäinen Vain elämää -artisti, joka nousi albumilistan ykköseksi sekä yhtyeessä (Negative) että soolona. HIM otti kahden studiolevyedeltäjänsä tavoin hopeamitalin, Elastinen petrasi neljänneksi ja Hirviniemi jäi kolme pykälää hahmonsa Marja Tyrnin muinaisesta kakkossijasta. Noiden imussa vielä Deep Purple kirjautti uransa 15. Top 10 -merkinnän debytoituaan kahdeksantena.

Ihmettelikö kukaan, miksi sekä latauksia että Spotify-soittoja johtava Psyn Gentleman jäi ns. singlelistalla toiseksi? Vastaus: cd-single. Anttila on siirtänyt myydyimpien levyjen listansa takaisin netanttila.comiin, ja siellä albumien seassa komeilee Isac Elliotin New Way Home perässään hinta 2,99 e. Latauksissa biisi on vasta 13:ntena.

Tasavertaisuuden haamu

Psyn Gentleman on lähtenyt Billboardin Hot 100:ssa jo jyrkkään alamäkeen (5–26), mutta meidän latauslistallamme se ehti vasta nyt ykköseksi. Eri maiden sijoitusten vertailu on käynyt arveluttavaksi laadintametodien pirstouduttua – esimerkiksi tuo USA:n lukema tuli lähes pelkillä You Tube -soitoilla, joita ei muualla juuri sisällytetä listalaskentaan. Toinen hämmentäjä on tietenkin Spotify.

The Voice of Finland -finaalin siivittämänä latauslistan 21:nneksi nousi Lisa Nilssonin ja Aki Sirkesalon 10-vuotias duetto Mysteriet. Se on Nilssonin ensimmäinen täkäläinen singlemyyntimerkintä. Yllättäen Sirkesalollakaan ei ollut niitä aiemmin kuin yksi (Pelkkää kuvitelmaa #9, 1995), vaikka hän nettosi kuusitoista Top 10 -sijoitusta radiolistalta.

Mysteriet edustaa Top 30:ssä ummehtunutta menneisyyttä jo pelkällä esittäjänimellään: kaksi artistia eikä heidän välissään featuring-sanaa! Toisin kuin 13 muussa listan biisissä. Kun Itunes-käytännön sanelemana nuo vierailijat usein vielä erotellaan biisi- eikä esittäjäsarakkeeseen, hierarkia korostuu. Itse esitys saattaa silti kuulostaa tasapuoliselta duetolta tai jopa vierailijan varastamalta show’lta.

mpk12: Grace (1994)

Midpriceklassikot-sarjassa käsitellään tunnettuja levyjä, joiden ainoa tilastomerkintä Suomessa on tullut midpricelistalta.

Jeff Buckleyn ainoaksi varsinaiseksi albumiksi jäänyt Grace ei ilmestyessään ollut listamenestys, vaikka kritiikit ylistivät ja mies promosi levyä pitkällä maailmankiertueella – se kävi ainoastaan Australian Top 10:ssä. Grace sai paksun myyttikuorrutteen ja vakiopaikan tulevista maailman paras albumi -äänestyksistä kesäkuussa 1997, kun Buckleyn hukkunut ruumis nostettiin Wolf Riveristä.

Kuologlooria tarttui eritoten Buckleyn versioon Leonard Cohenin Hallelujah’sta, joka alkujaan ei noussut esiin tasavahvalta levyltä – minä ainakin ostin Graceni nimiraidan ja Last Goodbyen takia. Sen esilläolo tv-sarjoissa, elokuvissa ja miltei pakollisilta vaikuttaneissa laulukisakierrätyksissä kohotti Buckleyn miespuoliseksi Eva Cassidyksi, ja Hallelujah muun muassa komeili jouluna 2008 brittilistan kakkosena.

Suomalaiset eivät ikinä hoksanneet Cassidyn haudantakaista tähteyttä, mutta täkäläistenkin Idols-jollotusten myötä Hallelujah eteni singlelistan 14:nneksi. Jo tätä ennen, huhtikuussa 2007, muutama vuosi aiemmin laajennettuna Legacy Editionina julkaistu Grace kiipesi midpricelistamme kärkeen yhden viikon ajaksi.