70 viikkoa hirveyttä

Von Hertzen Brothers otti toisen ykkös- ja Sunrise Avenue toisen kakkossijansa Suomen albumilistalla, joten emme ylläty. Paitsi joku ehkä siitä, että Sunrisen viiden vuoden takainen menestyslevy On the Way to Wonderland ei todellakaan käynyt ykkösenä, vaikka vietti 17 viikkoa Top 10:ssä. Sen seuraaja Popgasm hyytyi viitoseksi, joten ehkä sittenkin yllätymme Out of Stylen ryhtiliikkeestä.

Neljänsuoran kuutospaikasta voi myös vähän hätkähtää, sillä vaikka bändin toissavuotinen albumi viihtyi listalla yhdeksän viikkoa, korkeimmaksi sijaksi jäi 23. The Sounds (10) lipsui kuusi askelmaa edellisestä debyyttinumerostaan ja Matti Johannes Koivu (18) seitsemän Irwin-coverlevynsä saavutuksesta. The Strokesin uutuus (31) on jäämässä alemmas kuin mikään kolmesta edeltäjästään. Laskevassa trendissä ovat myös Rubik (14), The Haunted (26) ja Matthau Mikojan (48).

Oma lukunsa ovat viikon live-tulokkaat, jotka näyttäytyvät sijoilla 20 (Green Day), 32 (Adam Lambert) ja 39 (Mastodon), vaikka jokaisella esittäjällä oli alla Top 10 -albumi. Mikähän on tuorein kärkikymppiin edennyt konserttiäänite, viimevuotinen Popedako? Saa oikaista, kun en nyt rupea sitä selvittämään.

Kaikkien noiden sekaan mahtui aitoja ensikertalaisiakin, mainittavimpana kehuttu Mirel Wagner (15) jostain syystä vasta muutama viikko levyn ilmestymisen jälkeen. Seuraa hänelle tekevät saksalaissyntyinen viulisti David Garrett (27) ja lahtelainen metalliyhtye Kill the Romance (44). Vaihtelua tuo myös Status Quon (45) läsnäolo, koska edellisestä tilastomerkinnästä pääsi kulumaan 23 vuotta.

Lady Gagan The Fame Monster nousi 70 viikollaan 2000-luvun sitkeimmäksi lista-albumiksi. Tapu tapu.

Taas noi

Music Control -radiolistan Top 20 imaisi tänään sisäänsä viisi uutuutta, joista kaksi on vähintäänkin tuttuja singlelistan kärjestä: Jennifer Lopezin ja Pitbullin On the Floor (29–11) ja Petri Nygårdin Selvä päivä (27–18). Kumpikin saa kiittää nousustaan NRJ:n yli neljääkymmentä soittokertaa. Muidenkaan tulokkaiden tekijöitä ei voi tuntemattomiksi haukkua: Antti Tuisku (13. Yksinäinen), Within Temptation (15. Faster) ja Teleks (19. Kaunein kaikista).

Kolmella laulullaan radiolistan ykkösenä komeillut Lady Gaga on ainakin jonkinlaisessa vastatuulenvireessä, koska Born This Way kääntyi laskuun sijalta 11. Tilanne on kuitenkin pienestä – tai okei, aika suuresta kiinni: koko tämänhetkinen Top 10 on mukana Radio Novan soittolistalla, ja sille mahdollisesti päästessään tuorein gagakin voi yhä helposti harpata kärjen tuntumaan.

Louise, nyt mä raakkaan sut

Vaikka Suomessa ilmestyy tuon tuosta usean cd:n urakatsausbokseja ties minkä bonustilpehöörin kera, niiden kaupallinen vetovoima on jäänyt hämäräksi. Esimerkiksi Warner Musicillä on tapana julkaista megalaatikon seuraksi samanniminen kahden levyn hittitiiviste, ja kun listoilla kaksikon myynti on yhdistetty, ei voi tietää, kumpi kansaa on enemmän kiinnostanut.

Yksittäistapauksista kuten Eppu Normaalin vaisuhkosti vastaanotetusta Jackpot-annoksesta voi jättiboksien kohderyhmän päätellä aika pieneksi. Samoin siitä, että ensi viikolla J. Karjalaiselta julkaistaan vain 34-biisinen tuplakokoelma. Käytännössä se on ammennettu samasta matskusta kuin Suurimmat hitit (1992) ja Vanhaa rautaa (2004), koska noiden jälkeen tehtyä Lännen-Jukka-trilogiaa ei kappalevalinnassa huomioitu.

Tuplan nimeä Kaikki hitit on pidettävä hieman outona – sen perusteellahan kaikki mukanaolijat ovat hittejä, mutta mikään siitä pois jätetty jiilevytys ei ole. Ei esimerkiksi singletilaston nelonen Runo (1987) tai joko radio- tai jukeboxlistan Top 10:ssä käyneet Mustat lasit, Aurinko lemmi häntä puolestani, Rokulipäivä, Irmeli, Kehrääjä ja Valtatie. Tuosta luettelosta jo huomaa, että ihan iskupitoinen triplakin olisi ollut kasattavissa.

Veikkauksia kokoelman listamenestyksestä vastaanotetaan, itselleni se on melkoinen arvoitus – kantta ei ainakaan voi sanoa maailman houkuttelevimmaksi. (Ja otsikkohan viittaa omaan ikisuosikkiini Louiseen.)

Pitkäikäinen pikavisiitti

Duck Saucen Barbra Streisand ja Jenni Vartiaisen Duran Duran ovat aikaansaaneet myhäilyä viihtymällä singlelistalla pitkään yhdessä, usein lähekkäin – esimerkiksi tämän viikon sijoilla 17 ja 19. Kyllähän poptähdet aika ajoin pääsevät hittien teksteihin, mutta suoriksi biisinnimiksi aniharvoin: ainoina edeltäjinä Suomen listoilta mieleen tulevat Juice Leskisen Andy Mccoy (1996) ja Raptorin Debi Gibson (1990).

Nyt latauslistalle on ilmaantunut kolmaskin nimi, jonka suurin suosio ajoittui 1980-luvun alkuun: E.T. USA:n ykkössijaa tavoitteleva Katy Perryn esitys taitaa lyriikkansa perusteella viitata johonkin muuhun kuin leffasta tuttuun mulkosilmään – asian mahdollisesti varmistava video saa ensi-iltansa vasta ensi viikolla. Jo syksyllä Top 50:stä pika pikaa pudonneelta Teenage Dream -albumilta lohkaistiin täten neljäs hitti myös meidän tilastoihimme.

Multiykköset kukistuivat

Ansioluettelolla arvioituna viikon vahvin tulokas oli ilman muuta Samuli Putro, joka edellisellä soolollaan ja kuudella Zen Cafén lista-albumilla oli kerännyt vain kulta- ja hopeamitaleita. Älä sammu aurinko sai kuitenkin tyytyä katselemaan nelossijalta, kun Michael Monroe kaappasi uransa ekan paalupaikan. Vaikka konkari onkin moisen tempun tekijäksi (s. 1962), myös kummempaa on nähty: Kari Tapio pääsi ensi kertaa ykköseksi 62-vuotiaana ja Vera Telenius 72-vuotiaana.

Ainoana lista-aktina neljällä ykkösalbumilla uransa avannut Poets of the Fall jäi kokoelmallaan odotetusti alemmas. Yhdeksännessä sijassa on sikäli jotain tuttua, että neljä peräkkäistä kolmossijaa studiolevyillään saaneen Uniklubin kokoelma kävi myös ysinä. Emma Salokosken (17) ja Pelle Miljoonan (24) katalogi on niin sekalainen, että lastenlevyn ja uusversiokoosteen sijoituksia on vaikea suhteuttaa mihinkään – kiva kun ovat mukana.

Sen sijaan Rotten Sound (25), Eleanoora Rosenholm (28) ja Samae Koskinen (31) ottivat ilmeistä takapakkia, koska edeltäjillään kaikki viihtyivät Top 20:ssä. Myöhäisaikojen katsaus The Chrysalis Years Anthology (48) palautti Ramonesin Suomen albumilistalle 18 vuoden tauolta. Se on punklegendan yhteensä kahdestoista tilastomerkintä.

Monroe ennätyskunnossa

Michael Monroella on nyt 30-vuotisen levytysuransa ensimmäinen aikakirjoihin virallisesti rekisteröityvä radiohitti, kun ’78 eteni Music Control -tilaston sijalle 20. Tuki tuli tasaisesti kolmelta asemalta: Radio Rock soitti sitä 16, Yle X 16 ja NRJ 15 kertaa viikossa. Biisi nappasi viimeisen Top 20 -paikan huomattavasti ilmeisemmän airplaysuosikin, Laurin Heavyn nenän edestä. Täpärästi ulkopuolella kärkkyy myös Kotiteollisuuden Soitellen sotaan, joka latauskannatuksen puutteessa yrittää tätä kautta itselleen hittistatusta.

Vaikka Anttilan Top 40 ei ole enää entisen veroinen virallisen listan suunnannäyttäjä, niin Monroen Sensory Overdrive -albumilla on valoisat näkymät: se komeilee peräti kakkossijalla muun muassa Samuli Putron uutuuslevyn yläpuolella. Kakkonen olisi parempi kuin mihin edes Hanoi Rocks ylsi konsanaan, ja mikä tahansa Top 10 -sijoitus kävisi soolouran huippuhetkeksi – tähän asti korkeimmat sijoitukset ovat 12, 13 ja 14.

Nimittelyä

Anssi Kela totesi hiljattain viihdyttävässä blogissaan, että hänen epäonnistuneimmin nimetty hittinsä on 1972. Harva tietää sen oikean nimen, vaan mieluummin käytetään vaikka lausetta Meistä tuli muurareita. Tuoreempi samantyyppinen ongelma on Kymppilinjan ykkössinkulla Minä, josta useimmat muistanevat ensiksi sloganin Täältä tulee hauki. (Biisin tekstissä ei ole ainoatakaan minä-sanaa!)

Useimmat ottavat varman päälle nimivalinnassa. Esimerkiksi kaikki tuoreimman singlelistan kappaleet ovat hyvin selkeitä – jopa niin, että biisin titteli on sama kuin koko lyriikka (Duck Sauce: Barbra Streisand). Hätävarjelua voi lisätä poimimalla nimeen kaksi tuttua ilmausta: Waka Waka (This Time for Africa).

Hittihistoriassa on kuitenkin paljon klassikoita, joiden tuttua nimeä ei mainita tekstissä: Queenin Bohemian Rhapsody, Nirvanan Smells Like Teen Spirit, Michael Jacksonin Earth Song... Ultra Bran Tyttöjen välisestä ystävyydestä jopa sai uuden elämän lehtiotsikonkeksijöiden varioitavana. Miljoonasade päätyi esikoissinkussaan Juri Gagarinin sijasta nimeen Lapsuuden sankarille, mutta Sleepy Sleepersin väännös oli (tässäkin suhteessa) simppelimpi Nykäsen Matti.

Mutta kyllä junttimusassakin voi pärjätä random-nimillä – esimerkkeinä The Bloodhound Gangin The Bad Touch ja Bat & Ryydin Ehtaa tavaraa. Erikoinen oli myös Kake Randelinin läpimurtolaulu Kirje kotiin (1980), jossa ei ole edes kertosäettä. Vielä haluan mainita Kent-singlen FF ihan vain siksi, että se ja 1972 ovat peräkkäin vuoden 2003 suurimpien hittien tilastossa.

Myyntiaika pitenee

Suomihiphopin uuden nousun voi todeta paitsi lisääntyneistä listanimikkeistä myös uudenlaisesta käytösmallista. Vielä jokin aika sitten valtaosa rap-albumeista harrasti äkkikatoamisia, mutta nyt ne saattavat piikkinsä jälkeen jumittua listan alemmille paikoille viikkokausiksi – tuoreena näytteenä mainittakoon Mikael Gabriel.

Palefacen 26-viikkoista läsnäoloa ovat siivittäneet monet mainesanat ja palkinnot, mutta miksi myös Cheek on mukana 25. viikkoa? JHT 2:lta ei ole lohjennut kuin yksi hitti, ja artistin vakioyleisön luulisi hankkineen albumin ajat sitten, mutta jostakin löytyy yhä ostajia. Jopa Puhuva kone on kerännyt 22 listaviikkoa täysin ilman varsinaisia hittejä.

Muunkinlaisten äänitteiden sitkeys herättää huomiota: välillä Top 50:stä pudonneet Anna Puu ja Happoradio ovat jälleen Top 20:ssä. Puun Sinä olet minä soi hiljattain tiiviisti radiossa, mutta sekin on jo tyrehtynyt. Vaikka Happoradion Ahmat tulevat on paraikaa radiolistan 10:ntenä, niin latauslistan perusteella ostajia houkuttelee paremmin sitä edeltänyt sinkku Pelastaja.

Bodomin alapuolella

Avril Lavigne on 2000-luvun tasaisimpia hitintekijöitä, vaikka albumit ilmestyvät harvakseltaan – Goodbye Lullabyn edeltäjä The Best Damn Thing on neljä vuotta vanha. Taukojen takia uudet pitkäsoitot eivät tunnu suurilta tapauksilta, vaan debytoivat maltillisesti ja roikkuvat listalla kauan. Sijoitusketju 9–14–8 noukki tänään jatkokseen toisen kasin.

R.E.M. sai yhdeksän peräkkäistä albumia kärkikymppiin Out of Timesta (1991) Accelerateen (2008), mutta tuohon putkeen Collapse Into Now ei enää yllä sijan 17 debyytistä. Aika pahalta näyttää myös Idols 2011:n kannalta (16). Edellinen idolikatras tosin paransi 10. sijan debyytistä neljänneksi, ja yksi Tähtien loistoa -levyn biiseistä on singlelistalla – kisasta luopuneen Lassi Valtosen Solitude.

Colosseum (36) on ensi kertaa tilastoissa kolmosalbumillaan, mutta mielenkiintoisempi kotimainen debytantti sijalla 43 on Circle. Yli 30 pitkäsoittoa ilman tilastomerkintöjä julkaissut bändi pääsi jostain syystä mukaan viime syyskuussa ilmestyneellä Rautatiellä. Ryhmän johtohahmot Rättö ja Lehtisalo ovat käyneet jopa Top 10:ssä yhteisäänitteellään Kauko Röyhkän kanssa.

Neljä erisuurta

Warner Musicilla on viitoisjohto tämänpäiväisellä Music Control -radiolistalla. Sen prosentuaalinen osuus Top 100:n soittopisteistä on kuitenkin vain niukasti Sonya suurempi, koska Sonylla on yhteensä 35 hittiä mukana Warnerin 28:aa vastaan. Universalilla on 20, mutta neljänneksi suureksi mielletyllä EMIllä vain kaksitoista. Kuten noista luvuista voi ynnätä, pienemmille yrittäjille jäi vain viisi paikkaa.

Tuossa kärkiviisikossa roikkuu yhä Missä muruseni on, joka on tänä vuonna kerännyt sijat 1–1–1–2–2–3–3–4–4–4–5. Tätä menoa se roikkuu Top 20:ssä vielä syksylläkin, mutta eiköhän hittivuosilista 2010 saada julkistettua ennen sitä – joko siksi, että ykkössija on jo varma tai siksi, että kokonaispistemäärän enemmistö kallistuukin tämän vuoden puolelle. Jälkimmäinen tuskin toteutuu, koska biisin tämänhetkisistä singlemyyntipisteistä 70 prosenttia on viime vuodelta.

Huh huh mikä yllätysykkönen!

Netissä on viime aikoina ansaitusti viritelty Älä klikkaa roskaotsikoita -tyyppisiä kampanjoita. Tämänpäiväisistä huuhaa-täkyistä kenties härskein ei alkanut sanoilla huh huh tai oho: STT:n ansiosta useille sivustoille levisi ”Children of Bodom singahti kolmanneksi brittilistalla”. Oikeakin informaatio olisi taatusti ollut tietotoimistomme saatavilla – se, että Relentless Reckless Forever debytoi Britannian virallisen albumitilaston sijalla 71.

Minullakin on mahtipaljastus: Suomen ykkösenä komeilee Dropkick Murphys! Ylläpidän listaa, johon kelpaavat vain d-alkuiset artistit, ja jenkkipunkkarien Going Out in Style peittosi siinä muun muassa Dingon, Dannyn ja Bob Dylanin! Onpa aikoihin eletty! Kuinkahan Iso D kommentoi tapahtunutta? (Todellisuudessa murphyjen virallinen listanumero on 45.)

Children of Bodom on toki Suomessa matkalla kohti neljättä albumilistan paalupaikkaansa. Ensimmäisestä ykkössinglestä on jo 13 vuotta, ja niitä on kertynyt seitsemän. Was It Worth It ylsi toissaviikolla kuutoseksi ilman digimyyntiä, mutta tipahti pois saman tien.

Kovempiakin suosikkeja

Pääsin tutustumaan Radio Aallon listaohjelmaan vasta tämänpäiväisen uusinnan kautta, mikä tietysti on elämyksenä toisenlainen kuin jos lista paljastuisi sija sijalta parin tunnin ajan. Myös ohjelman yksi jakso (eli mainoskatkojen väli) piti kuunnella kahteen kertaan. Siitä muuten onkin kauan, kun virallinen lista on saanut ensiesityksensä radio-ohjelmassa – elettiinkö silloin Radiomafian aikaa?

Aallon show käsittelee pelkkää albumilistaa – tai alpumilistaa, juontajahan toimii Ylestäkin tuttu Jani Juntunen artikulaatioineen. Tallella on kumma tapa kieltäytyä taivuttamasta numeroita ja käyttämästä järjestyslukuja. Levy toisensa jälkeen on paikalla se ja se, ei esimerkiksi kakskytkahdeksantena. Re-entryjäkin väitetään uutuuksiksi.

Show on silti viihdyttävämpi kuin Yle X:n viimeiset viritykset – okei, tuohon ei paljon vaadita. Etenkin rupatteluissa Jouni Hynysen kanssa tuli sympaattisesti esiin ymmärrys siitä, millä tavalla listat ovat ”tärkeitä”. Musiikki siirtyilee avoimesti tyylistä toiseen, eli Aalto ei enää tukeudu pelottavaan sloganiinsa pehmeät suosikit. Ei ole hihhulikonsultteja keksimässä selityksiä sille, miksi kuulijoita pitää estää tietämästä, miltä Julma-Henrin tai Mustaschin listalevyt kuulostavat. Näinkin oudoista asioista pitää nykyisin ymmärtää olla kiitollinen.

Pilkettä silmässä

Suurten kotimaisten kuukausi alkoi Kotiteollisuuden viidennellä ykkössijalla Suomen albumilistalla. Ulkomaisetkin näyttäytyvät ihan kunniakkaasti: fadotähti Mariza (6) alkaa neljännellä Top 10 -albumillaan olla paitsi ylivoimaisesti menestynein portugalilainen lista-artisti myös yksi menestyneimmistä Afrikassa (Mosambik) syntyneistä.

Teleksin seiskasijasta on lupa yllättyä, sillä vanhan levy-yhtiönsä suojissa duo työsti yhtä isoja radiohittejä kuin nykyisinkin, mutta ylsi myynnissä vain sijalle 40. Myös ”noeliton oasis” Beady Eye on 20. sijallaan korkealla Oasisin vaisuihin loppuvaiheisiin verrattuna. Peräkkäiset ruotsalaiset Mustasch (17) ja Lykke Li (18) voivat niin ikään olla tyytyväisiä numeroihinsa. Lykke pääsi oheiseksi kuva-aiheeksi tapetin ansiosta – minulla on tuota samaa seinälläni.

Viikon retropalaaja on Wigwamin muinainen (1975) ykkönen Nuclear Nightclub (24), ja Dropkick Murphysinkin (45) edellisestä visiitistä on kohta kymmenen vuotta. Iiro Rantala (26) on ensimmäistä kertaa mukana itsekseen, mutta tutustui tunnelmaan jo 24 vuotta sitten Akimowskaja Sisters & Brosin nuorena pianistina. Trio Töykeiden pomona hän eteni sijalle 12 asti.

Vanha lattia soi, uusi myy

Radiolistan Top 20:ssä ei tapahtunut tällä viikolla mitään poikkeuksellista, mutta ainahan voi kurkata sen alapuolellekin. Ja huomata vaikka, että Pitbullin ja T-painin Hey Baby (Drop It to the Floor) on viihtynyt Top 40:ssä marraskuusta asti (15 viikkoa) käymättä kertaakaan 20 soitetuimman joukossa. Koska hittivuosilistalla huomioidaan Top 40 -radiosoittopisteet, biisi saattaa kiivetä siinä yllättävän korkealle – singlelistalta kun lohkesi viides sija.

Pitbullhan hallitsee paraikaa singlemyyntiä Jennifer Lopezin kanssa, mutta tuo On the Floor on radiosoitossa vasta 59:ntenä. Aika takkuisesti (38) etenee myös Pinkin Fuckin’ Perfect siihen nähden, että kahdeksan edellistä hittiä keräsivät sijoitusketjun 5–4–2–2–6–1–2–2. Mutta on virkistävää nähdä Top 100:n korkein uutuus sijalla 41: Michael Monroen ’78. Monroella on tähän asti ollut vain myyntilistakäyntejä Hanoi Rocksin ja Beats and Stylesin vokalistina.

Maaliskuu, musiikkikuu

Suomessa on ihmetelty, miksi aktiiviset levynjulkaisukaudet tuntuvat supistuvan ja yhä suurempana osana vuodesta ei tapahdu mitään säväyttävää. Tämän vuoden alkupuoliskon jokseenkin kaikki ennaltaodotetut myyntitykit ilmestyvät maaliskuun aikana, esimerkiksi Children of Bodom, Idols 2011, Von Hertzen Brothers, Anna Abreu, Lauri (Ylönen) ja Kotiteollisuus.

Ruotsissa sesonki alkoi hiukan aiemmin, ja listoille ovat ehtineet mm. huippusuosittujen The Arkin ja Mustaschin kokoelmat ja Roxetten paluualbumi. Eivät kuitenkaan ykkösiksi, vaan kaikki nuo on pitänyt takanaan Septemberin Love CPR. Arkin ansioluettelossa on neljä ja Roxettella kuusi listaykköstä, kun taas Septemberin eli Petra Marklundin aiemmat pitkäsoitot ovat sinkkuhiteistä huolimatta jääneet Top 10:n ulkopuolelle. Mikä muutti kuviot?

Eiköhän se ole rappari Petterin vuonna 1999 levyttämä Mikrofonkåt, joka eräässä tv-ohjelmassa päätyi Marklundin versioitavaksi. Dance-näkemys ampaisi saman tien listakärkeen 11 viikon ajaksi ja myi triplaplatinaa. Se soi Suomenkin Love CPR -painoksessa sekä ruotsiksi että englanniksi (Me & My Microphone), mutta meillä levyä kaupitellaan Resuscitate Me -sinkun avulla.

30 vuoden huoli

Jennifer Lopez syyhki singlelistamme kärkeen niin pitkän notkahduksen jälkeen, että Lambada-lainan lisäksi American Idol -tuomaruus näyttää olennaiselta myötävaikuttajalta On the Floor -biisin herättämään kiinnostukseen. Edellisestä Top 10 -sinkusta on kuusi ja edellisestä ykkösestä (Love Don’t Cost a Thing) yli kymmenen vuotta. Vaikka Pitbull-seuralaista on nähty lähimenneisyyden listoilla paljon tiheämmin, hän saa juhlia ensimmäistä paalupaikkaansa.

Kolmosena debytoinut Munamies nousi arvatenkin ekaa kertaa singlelistalle, mutta niin nousi myös taustakuoro Rajaton. On pitänyt muutamankin kerran vertailla menestyneimpiä singlehitittömiä albumiartisteja (ehkä joskus jahka), ja eiliseen asti Rajaton oli hyvissä asemissa. Pave Maijasen tai oikeammin Mistakesin alkuperäinen Pidä huolta kohosi kakkoseksi melko tasan 30 vuotta sitten – huipulle pääsyn esti nykyisistäkin tilastoista tuttu Barbra Streisand (Woman in Love).

Jo tammikuussa julkaistu Vanha nainen hunningolla pomppasi jostain kahdeksanneksi, eli Erin (Anttila, ent. Koivisto) ylsi tasoihin Nylon Beat -partnerinsa Jonna K:n (Kososen, nyk. Geagean) kanssa soolosinglevertailussa. Jonnan kasi tuli euroviisuehdokkaalla Like Believers Do (2004), mutta lyhytikäinen Jonna’s Problem -yhtye pääsi vielä kolme porrasta ylemmäs (Me, Myself & U 2006).

Lataustiedostojen seassa kuutossijalla on pitkästä aikaa cd-single, Children of Bodomin Was It Worth It. Vaikka näytteitä lähes entisenlaisista menestymismahdollisuuksista saadaan tuon tuosta (viimeksi Hevisauruksen joulu-ep), niin moni muhkean ansioluettelon kerännyt bändi lakkasi kokonaan yrittämästä latausmyynnin mukaantulon jälkeen – mainittavimpina The 69 Eyes ja CMX, joita ei ole näkynyt singlelistalla sitten vuoden 2007.

Listaohjelman paluu

Laulaja 1945–2010 oli jo tähän asti kolmella viikollaan Kari Tapion pitkäkestoisin ykkönen, ja nyt se nappasi vielä yhden Asa Masan nenän edestä. Paremmin Asana tunnetulle artistille tuo kakkonenkin on uran korkein, vaikka Top 5 -käyntejä oli takana neljä. Rappareista Asalle antaa tukea 33:ntena debytoiva Edorf – muutoin viikko on metallisin miesmuistiin.

Turisas (5), Moonsorrow (7) ja Before the Dawn (8) ovat ensi kertaa Top 10:ssä, ja Turmion kätilöt (6) sivusi parastaan. Pitkältä hiljaiselolta palannut Verenpisarakin (15) on käynyt noissa korkeuksissa kahdeksan vuotta sitten. Ruotsalainen Evergrey (36) on ensikertalainen, ja kakkosalbumillaan 12:ntena viihtyvän Adelen esikoislevy 19 nousi debytanttina sijalle 39.

Jos et ole Musiikkituottajien listasivua lukenut, niin Radio Aalto alkaa tänään lähettää listaohjelmaa klo 18.00, minkä seurauksena tilastojen nettijulkistus siirtyy ensi viikosta lähtien myöhäisemmäksi. En ehdi tänään lähetystä kuunnella, mutta varmaan joskus täytyy.

Upea vai apea?

Satunnaishavainto telkkarista: MTV Finlandissa pyörii ohjelma Download Chart. Se ei ole eikä voi olla The Voicen yksinoikeudella esittämä virallinen latauslista, ja ohjelmatiedot kertovat vain: ”Ladatuimmat ja suosituimmat videot samalla upealla listalla!” Ladatuimmat videot, You Tubessako? Sieltä ei tietääkseni voi erikseen kartoittaa suomalaisten latauksia. Mikä muuten tekee listasta upean?

Tarkkailen tilannetta sijasta 14 eteenpäin ja alan epäillä sitä joksikin ulkomaiseksi rankingiksi, kunnes kuutosena tulee Missä muruseni on, viitosena taas random-henkisesti Kanye Westin All of the Lights. Kakkosena soivan Grenaden aikana mietin, onko kärjessä Lady Gaga vai Petri Nygård ja miksi jompikumpi puuttuu. Ne puuttuvat molemmat – kärkivideona komeilee Sunrise Avenuen Hollywood Hills! Määriytyykö listan upeus sen perusteella, kenen hatusta se on vedetty?

Voihan tuo olla jonkin yksittäisen latauspisteen tilanne, mutta ei ainakaan Ovi-musiikin tai Itunesin. Huomenna julkaistavat listat kertonevat enemmän sen mahdollisesta suhteesta todellisuuteen – Hollywood Hills on noussut ainakin Itunesin sijalle 10.

Netistä turhaan lisätietoa etsiessäni osuin mukavaan yllätykseen. Billboard Goddessin jo pari vuotta You Tubessa pyörittämä jenkkihittikatsaus on saanut suomalaisen jäljittelijän. Nimimerkki ananaskirsikka86 kokoaa Suomen Top 30 -latauslistasta joka viikko noin 15-sekuntisista näytteistä koostuvan videosikermän, jossa näkyvät tärkeimmät tilastomerkinnät. Se ansaitsee paremmat katsojaluvut, vaikka tuoreimmassa potpurissa onkin ääniongelmia.

Reput viehätyskoulusta

Roxetten paluualbumi Charm School otettiin Ruotsin kakkossijan lisäksi yllättävän hyvin vastaan Sveitsissä ja Saksassa, joissa se ylsi kärkeen asti. Suomalaiset ovat katsoneet tarvitsevansa moista koulutusta vain sijan 29 edestä, mutta tällä viikolla She’s Got Nothing On (but the Radio)sta tuli Radio Novan vankalla tuella duon viidestoista Top 20 -radiohitti. Edellisestä ehti kulua liki kahdeksan vuotta.

Britney Spearsin Hold It Against Me teki näyttävän debyytin 14:nneksi, mutta siinä oli paljon uutuushehkutusta – notkahduksen jälkeen kesti kuusi viikkoa, että Top 10 -kynnys ylittyi (11–6). Samalla avauksella mukaan nousi Sunrise Avenuen Hollywood Hills (12–9). Kotimaisia myynti-loppui-mutta-radioon-kelpaa-bändejä riittää muutenkin, sillä Lovexin Slave for the Glory loikkasi 30. sijalta 12:nneksi.

Bruno Marsin Grenade tipautti Duran Duranin paalupaikalta vuoden korkeimmilla soittopisteillä. Se on eka ulkomainen radioykkönen lähes viiteen kuukauteen – edellisen kerran asialla oli Volbeat, joka sattumoisin on myös toistaiseksi tuorein ei-suomalainen albumiykkönen.