Myydyimmät albumit 1–10/2008

Uusimpia vuositilaston nousijoita katsoessa huomaa, että kakkoseksi jääminen ei ole niin paha asia. Metallican takana kakkoseksi viikkolistoilla jäänyt Juha Tapio loikkaa 17. sijalta neljänneksi, ja 11:ntenä debytoi The Rasmukselle julkaisuviikollaan hävinnyt Popeda – Rasmus on yhä Top 20:n ulkopuolella. Suluissa sijoitus kuukausi sitten.

1. (1) Metallica: Death Magnetic
2. (2) Lauri Tähkä & Elonkerjuu: Tuhannen riemua
3. (3) Duffy: Rockferry
4. (17) Juha Tapio: Suurenmoinen elämä
5. (4) Nightwish: Dark Passion Play
6. (5) Children of Bodom: Blooddrunk
7. (6) Coldplay: Viva la Vida or Death and All His Friends
8. (7) Madonna: Hard Candy
9. (9) Soundtrack: Mamma Mia!
10. (–) AC/DC: Black Ice
11. (–) Popeda: Täydelliset miehet
12. (8) Poets of the Fall: Revolution Roulette
13. (13) Von Hertzen Brothers: Love Remains the Same
14. (10) Stella: Löytäjä saa pitää
15. (15) Jippu: Kuka teki minusta tän naisen
16. (11) Stamina: Raja
17. (12) Kari Tapio: Kaksi maailmaa
18. (–) Maija Vilkkumaa: Superpallo
19. (16) Matti ja Teppo: Satoi tai paistoi
20. (14) Teräsbetoni: Myrskyntuoja

Tyyntä mörköjen edellä

Mennyt julkaisuviikko oli ajankohtaan nähden hiljainen, minkä seurauksena Top 40:ssä on kahdeksan nousijaa ja neljä re-entryä. Uutuuksia saatiin vain viisi, joista yksi ensikertalainen (metalliryhmä Grendel 19:ntenä). Anna Abreun kunniakas yritys kukistaa AC/DC epäonnistui, ja viikkomyynti oli hiukan pienempi kuin se, jolla Juha Tapio jäi muutama viikko sitten Metallican taakse. Ensi kerralla kärkipäähän onkin sitten tyrkyllä kaikenlaista Loirista Lordiin...

Leevi and the Leavings lykkäsi listalle jo kuudennen kokoelmansa – niiden lisäksi viime vuonna ostettiin innokkaasti tribuuttialbumia. Jollei viiden cd:n paketti Matkamuistoja – kaikki singlet 1978–2003 kohenna 15. sijaansa, se on eka Top 10:n ulkopuolelle jäänyt Leevi-julkaisu sitten vuoden 1992 – kas – kokoelman, joka kantoi nimeä Menestyksen salaisuus.

Koska latauslistaa ei ole vielä julkistettu, en tiedä suuriko osa Apulannan sinkkuykkösen myynnistä oli fyysistä – luultavasti suuri. Siitäkin huolimatta, että Vauriot julkaistiin cd:n sijasta vain vinyylisinglenä. Radiolistalla biisi ei ole vielä ehtinyt 76. sijaa korkeammalle, vaikka Paha ihminen teki sille jo pari viikkoa sitten tilaa romahtamalla näyttävästi ulos.

Kaksi väriä: punainen

Simply Red konsertoi Helsingissä ensi huhtikuussa, vänkää. STT taustoitti uutista ainakin Helsingin Sanomien välittämänä näin: "Neljännesvuosisadan ajan toimineen yhtyeen suurimpia hittejä ovat muun muassa Stars, Something Got Me Started, Holding Back the Years ja Fairground." Ylen uutisissa nähtiin asiat toisin: "Simply Redin tunnetuin kappale on If You Don't Know Me by Now."

En nyt ota kantaa kumpaankaan suuntaan, koska jos noissa väittämissä on pyritty suomalaiseen näkökulmaan, bändin kultakauden ajoilta (1980-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun) ei ole olemassa erityisen päteviä mittaustuloksia eri biisien suosiosta. Kelpo anekdootti on kuitenkin se, että vaikka USA:n menestys jäi muutoin pätkittäiseksi, sekä Holding Back the Years että If You Don't Know Me by Now nousivat siellä ykkösiksi, mutta kotona Britanniassa eivät.

Toisaalta on erittäinkin myönteistä, että tuontyyppisten uutisten välillä on eroja, eli ihan joka taholla niitä ei käännetä ihan sanasta sanaan ihan samoista ulkomaisista lähteistä tai copypeistata levy-yhtiön tiedotteista. Mutta kunnon lokalisoinnista näkee esimerkkejä aivan liian harvoin. Esimerkiksi kun Norman Whitfield kuoli, uutisoijat eivät onnistuneet mainitsemaan hänen parhaiten täkäläisillä listoilla menestynyttä sävellystään, joka oli Aki Sirkesalon suomentama Pelkkää kuvitelmaa.

A on 1. kirjain

Tämän viikon albumilistalle ei ole luvassa kovin monta huippu-uutuutta – ikään kuin kukaan ei olisi halunnut asettua Anna Abreutä vastaan. Now-nimisen äänitteen oletettua ylivoimaa kuitenkin horjuttaa Anttilan myynnin tuore Top 40, jossa AC/DC:n Black Ice on ykkösenä – tosin sillä on Anttila-aikatauluissa kahden päivän myyntietu Abreuhön nähden.

AC/DC:lle on ilmoitettu jo 32000 kappaleen tukkumyynti, mikä entisestään vahvistaa niitä epäilyksiä, että päätös ulkomaisten albumien kulta- ja platinarajojen pudottamisesta oli hätiköity. Joo, viimevuotinen tuontilevyjen menekki oli kurja, mutta niin oli tarjontakin – ainoa todellinen tähti oli Amy Winehouse, ja suomalaisten kestosuosikit kuten juuri AC/DC, Metallica, Madonna, Coldplay ynnä muut pitivät taukoa.

Mitä enemmän (laillinen) pitkäsoittojen ostaminen jää varttuneen kansanosan harrastukseksi, sitä enemmän myyntikäyrät piirtyilevät vakiintuneiden mutta vireiden veteraaniartistien julkaisurytmiä seuraten. Tämä syksy näyttää hyvältä, mutta vahvempaa kaksikkoa sen pelastajaksi kuin Metallica ja AC/DC olikin vaikea kuvitella. Kuka pelastaa kevään – ei kai Guns N’ Roses?

Kävelkää ylitsemme

Loppuvuoden julkaisuruuhkassa on aina jalkoihinjääviä uhreja, ja viime vuosina yhä useammin nämä unohtujat ovat olleet kokoelmia. Tältäkin syksyltä on jo useita esimerkkejä, mutta aina vain niitä ilmestyy. Ensi viikolla ovat hittilajitelmineen vuorossa mm. Celine Dion ja Kari Tapio, seuraavalla mm. CMX ja Enrique Iglesias ja sitä seuraavalla mm. Christina Aguilera ja Simply Red.

Toisaalta USA:n katalogilista kertoo selväkielisesti, että kokoelmilla on keskimäärin paljon pitempi myyntihäntä kuin perusalbumeilla eli ne ovat tuottoisampia julkaisuja kuin mitä ensimmäiset listasijat kertovat. Mutta mitä hyötyä tämän ilmiön kannalta on siinä, että ne julkaistaan joulumarkkinoille?

Jonna Tervomaan Lemmikit 1998–2008 tipahti Top 40:stä kahden viikon jälkeen, mikä ei taatusti vastannut odotuksia – etenkin huomioiden, kuinka hienolla sinkulla (Päästä yli) sitä pohjustettiin. Muistan neljän vuoden takaisen haastattelukysymyksen, miksi Tervomaan siihen asti suurin hitti Rakkauden haudalla ei ollut mukana Halo-albumilla. Laulajatar vastasi, että täytyyhän kokoelmallekin säästää jotakin.

Muistan myös, kuinka luin Yle X:n tuoretta soittolistaa, johon oli lisätty Tervomaan esitys Raukkauden haudalla. En ollut tässä vaiheessa kuullut biisiä enkä edes tiennyt coverhankkeesta ja pidin väärinkirjoitettua nimeä mainiona. Etenkin kun tuolloin jouduin työpäivittäin olemaan tekemisissä ihmisen kanssa, jonka raukkaudella ei ollut mitään rajaa.

Mustan musan paluu

AC/DC ehti vaivattomasti parin päivän myynnillä Suomen albumilistan kärkeen. Black Ice on bändin viides peräkkäinen ykköseksi noussut studioalbumi – välissä Live (1992) kävi kolmantena, ja viime vuonnahan muinainen Back in Black (1980) hortoili muutaman viikon Top 40:ssä. Hyvä että hortoili, sillä ilmestymisvuonnaan se ei tilastoihimme yltänyt, vaan kuparisen rikkoi sitä seurannut For Those About to Rock.

Muut uutuudet eivät saaneet aikaan mitään ikimuistoista, muutama jäi yllättäen listalta kokonaan ulos. Esimerkiksi Keane sai kuluttajilta kylmää kiskoa, ja Tean toinen sooloalbumi on yksi vuoden dramaattisimmista flopeista. Michael Jacksonin kokoelmat eivät täkäläisille putoa – ei tämänkertainen King of Popkaan, vaikka sen sisältö koottiin Radio Aallon nettiäänestyksellä. 17 mukaan päässeestä biisistä vain neljä on samoja kuin minun blogini Top 17:ssä.

Pinkin So What on parantanut myyntiään kahdeksana peräkkäisenä viikkona, mikä tässä vaiheessa riittää singlelistan kakkossijaan. Turhaa kiirettä ei ole myöskään pitänyt Apocalyptican I Don’t Care, joka debytoi Top 20:ssä viisi kuukautta myöhemmin kuin radiosoiton Top 40:ssä. Uutiset biisin menestyksestä Billboardin rocklistalla lienevät vaikuttaneet lataustiheyteen.

Soittopisteiden nelikenttä

On aika tyypillistä, että Music Control -radiolistan kärkipäähän selviytynyt biisi saa pisteitä neljältä suurelta hitinpyörittäjältä (Nova, Yle X, NRJ ja The Voice) – ja vain niiltä, vaikka otannassa on mukana 14 asemaa. Hyvä esimerkki on viikon kovin nousija, 40. sijalta yhdeksänneksi tunkeutunut Madonnan Miles Away.

Nuo asemat dominoivat tilastoa kuuntelijalukujensakin takia, mutta listan market share -vertailu paljastaa, että ne myös soittavat määrällisesti eniten ajankohtaista hittimusaa. Menneen viikon sadasta soitetuimmasta kappaleesta 51 sai pisteitä The Voicesta, 57 Yle X:stä ja peräti 60 NRJ:stä. Aika erikoista, että vaikka NRJ tarjoaa hiteille tiheintä rotaatiota (jopa 60 kertaa viikossa), se ehtii soittaa niitä myös laajimmalla haarukalla. Tämä johtuu siitä, että vanhojen biisien osuus kanavan musiikista on pieni.

Myös soittolistansa lyhyydestä tunnettu Nova antoi pisteitä 44 kappaleelle, mutta moni niistä soi vain Music Control -tilastoon perustuvassa Suomen soitetuimmat -ohjelmassa eli kerran viikossa. Novalla soitetaan vanhaa musaa niin paljon, että sen kokonaispisteosuus jää NRJ:tä pienemmäksi, vaikka kuuntelijamäärä ja sen myötä pisteytyskerroin on moninkertainen.

Vaikka Radio Helsinki päästää ääneen jopa tuhat eri biisiä viikon mittaan, vain yhdeksän niistä oli viime viikolla Top 100 -radiohittejä. Suosiotaan kasvattava Radio Rock soitti vain kuuttatoista Top 100 -hittiä, mutta niiden keskimääräinen rotaatio oli suurempi kuin NRJ:llä soineilla. Ruotsinkielinen Extrem ei ole yhtä hittiorientoitunut kuin Yle X, vaan soittaa Top 100 -tavaraa kolmisenkymmentä prosenttia vähemmän.

Britneyn 95 ohitusta

USA:n Hot 100:ssa on nykyisten laadintametodien aikana käynyt tyypilliseksi, että hitti nousee ensin radiosoittopisteineen tilaston matalammille sijoille ja loikkaa siitä latausjulkaisun myötä kärkipäähän. Viimeisen kolmen kuukauden aikana on kolme kertaa rikottu ennätys siinä, kuinka alhaiselta numerolta voidaan hypätä ykköseksi. Tällä viikolla siitä tehtiin jo erittäin vaikea rikottava, kun Britney Spearsin Womanizer eteni 96–1.

Moisten saavutusten hehkuttelu on siinä mielessä triviaalia, että lukemattomat kappaleet ovat vuosien varrella syyhkineet paalupaikalle kokonaan listan ulkopuolelta. Vuodenvaihteessa kuopatun 50 hittiä -listan 15-vuotisen historian aikana mikään biisi ei debytoinut ykkösenä (jollei huomioida lyhyttä alkujaksoa, kun sitä laadittiin vain kahden viikon välein). Mutta Top 50:n sisäisessä nousussa päästiin lähelle maksimia: Anssi Kelan Milla vaihtoi seitsemässä päivässä 49. sijansa kakkoseksi marraskuussa 2001.

Jos Britneyllä itsellään on vähän mopo karkaillut viime vuosina, niin aika hukassa on moni häntä jahtaava tiedotusvälinekin. Nyt puhutaan daamin comebackistä ikään kuin vajaa vuosi sitten ilmestynyttä Blackout-albumia ei olisi edes olemassa. Sen hitit viettivät sentään jopa Suomen singlelistalla yhteensä 30 viikkoa. Ja vaikka ei ennätykseen yltänytkään, Gimme More loikkasi myös kunniakkaasti Hot 100:ssa, 68–3.

Kultaa taikka kuningatarta

Vuosien ja taas vuosien ajan ÄKT:n ylläpitämän Suomessa eniten (tukku)myytyjen ulkomaisten albumien tilaston kärkikaksikkona on huseerannut Queenin Greatest Hits II (1991) ja Abban Gold – Greatest Hits (1992). Sijoitukset eivät ole vaihtuneet, vaikka Abba on kokenut useita tilastollisesti mitattavia ylösnousemuksia. Tuorein, vuoden alussa päivitetty laskelma näyttää Queenin etumatkaksi runsasta 5000 kappaletta.

Mamma Mia! -leffa puhalsi Goldin menneenä kesänä uuteen liitoon, joka on tuottanut jo yhdeksän Top 40 -viikkoa. Jokohan valta vaihtuisi? Ei kovin helpolla – tällä viikolla nimittäin midprice-listan ykköseksi kimposi Queenin Greatest Hits II. Abban puolesta on tosin todettava, että yhtyeeltä on julkaistu useita lähes samansisältöisiä koosteita, kun taas EMI on onnistunut täsmäohjaamaan Queen-kysynnän kahteen GH-pakettiin, jotka varsin nasevasti kiteyttävät kvartetin 20 vuotta kestäneen aktiivikauden.

ÄKT sujautti äskettäin sivuilleen myös raportin vuoden 2008 ensimmäisen puolikkaan myyntimenestyksistä. Aika avoimen sellaisen, sanoisin – albumitilastossakin julkistetaan jopa alle 6500 kappaleen lukemia, kun aiemmin miltei kaikesta alle kultarajan jääneestä on vaiettu. 6500 on toki hyvä tulos useimmille, mutta jotkut saattavat pitää nolona sitä, etteivät tuollaiseen rankingiin mahtuneet runsaasta radiosoitosta ja muusta näkyvyydestä huolimatta. (yskäisy)Mariko(yskäisy)

No, noissa tilastoissa tunnetusti on puutteita ja kummallisuuksia kumpaankin suuntaan. Esimerkiksi viimevuotisten julkaisujen myynnin jakaminen kalenterivuosien välille näyttää olevan enemmän kuin tulkinnanvaraista puuhaa. Suosikkini on kaikkien aikojen myydyimpien ulkomaisten sinkkujen kunniataulu, jonka kakkosena komeilee 31000 (!) kappaleen menekillä Backstreet Boysin I Want It That Way. Sen listamenestys ei ollut yhtään muita BSB-sinkkuja kummoisempi, ja näistä muista yksikään ei ole yltänyt edes viiteentuhanteen.

Kestävää kauneutta

Keltaiseksi heittäytyneen tavarataloketjun hintapolitiikka elävöitti albumitilastoa ihan sopivasti – viikon uutuudet kun eivät marssineet esille yhtä vahvasti kuin parilla edellisellä listalla. Egotrippi ei pystynyt pudottamaan Maija Vilkkumaata kärjestä, ja muut debytantit jäivät korkeimman re-entryn, yhdeksänneksi palanneen Von Hertzen Brothersin taakse.

Jari Sillanpään (10) ja Oasisin (14) sijoilla toisaalta ei ole mitään merkitystä – osa mediasta kohtelee heitä megatähtinä maailman tappiin asti, vaikka yleisökannatus kuivuisi kuinka pieneksi. Sillanpään numero on oikeastaan ihan kunnioitettava siihen nähden, että albumi sisältää livenä äänitettyä latinoviihdettä. Genesis tuuppasi mukaan hittikoosteen (sija 27) vain runsas vuosi edellisen – ja ensimmäisen – listakokoelmansa jälkeen.

Happoradio näyttää vihdoinkin yltäneen konkreettiseen menestykseen, sillä Kaunis minä -albumin myynti on vakiintunut jo pitkähköksi aikaa Top 20 -tasolle. Che Guevara loikkasi Music Control -radiolistalla kymmenen askelmaa neljänneksi ja sinnittelee myös singlelistan Top 10:ssä.

Hienoja ja hienonnettuja hetkiä

Kun artistit päästetään itse muistelemaan vanhoja listasaavutuksiaan, vastuu siirtyy kuuntelijalle. Rempseimpinä historian uudelleenkirjoittajina muistuvat mieleen Riki Sorsa, jonka kotisivuilla mitä oudoimmista äänitteistä on tehty listaykkösiä ja Francis Goya, joka nettibiografiassaan yhä väittää myyneensä Nostalgia-levyään Suomessa 600000 (kuusisataatuhatta) kpl. Kunniamainintoja voisi jakaa ainakin Dannylle ja Klamydialle.

Silti mieltä jäi askarruttamaan Lauri Ylösen lausunto uudessa Rumbassa: ”Muistan hienon hetken, kun Rasmus oli Suomen virallisen listan ykkönen, Kwan kakkonen ja Killer kolmonen. Mietittiin silloin, että meidän kannattaisi tehdä yhteinen levy tai juhlistaa sitä hetkeä jotenkin. Päädyimme sitten ottamaan Dynasty-tatuoinnit.” Tuontyyppisen hehkuttelun olisi jo hyvä pitää paikkansakin.

Sen tiesin heti, että kyse ei voi olla albumilistasta, jonka kärkikolmikkoon Killer ei koskaan yltänyt. Singlelista-arkistosta löytyi yksi lähes kriteerit täyttävä laskelma viikolta 37/2001. Mutta tässäkin Lauri on syyllistynyt pikku pyöristämiseen, sillä kärkikolmikon järjestys meni näin: 1. Kwan (Late), 2. Killer (All I Want) ja vasta kolmantena The Rasmus (Madness).

Piipahduksia

Väki vaihtuu vilkkaasti Top 40:ssä, jossain suhteessa huolestuttavankin vilkkaasti: tällä viikolla listalta putosi yhdeksän albumia vain yhden listaviikon jälkeen. Niistä neljä ehti kurottaa 20 parhaan joukkoon: Eläkeläiset (9), Amon Amarth (10), The Haunted (12) ja Liekki (17). Hieman tylyltä tuntuu Liekin Hyönteisen kohtelu – viettihän Korppi-albumi listalla 14 viikkoa ja edellinen Kalliot leikkaa sekin vielä neljä.

Koko tähänastisen vuoden aikana noita Top 20 -pikavisiittejä oli aiemmin nähty vain 14. Luettelen niiden tekijät tuoreimmasta vanhimpaan: Eleanoora Rosenholm (17), Automatic Eye (17), Soulfly (20), Tarot (18), Loost Koos (20), Whistle Bait (19), Exit (5), Etcetera (8), Kalmah (17), I Walk the Line (20), Korpiklaani (16), Shade Empire (15), The Heartburns (17) ja Rotten Sound (12).

Heitä kelpaa katsella

52 listaviikkoa eli yksi vuosi on merkittävä aikaansaannos missä tahansa tilastossa – saati sellaisessa, joka on vain viiden nimikkeen mittainen. Tällä viikolla Metallica saavutti tuon rajan Suomen virallisella musiikki-dvd-listalla. Videos 1989–2004 on viettänyt 24 viikkoa ykkösenä, kahdeksan viikkoa kakkosena, 11 viikkoa kolmosena, yhden (!) viikon nelosena ja kahdeksan viikkoa viitosena. Sitä se teettää, kun ei julkaise kokoelmalevyä. Vai kauniit naamatko ovat syynä?

Top viitonen on muutoinkin mielenkiintoinen – etenkin tuosta kauneusnäkökulmasta. Sitä näet johtaa Usvaputki-dvd:llään Klamydia, jonka kolmestatoista Top 10 -albumista mikään ei ole päässyt ykköseksi. Ihmeen vetreästi kakkosena debytoi lähes 30 vuotta sitten listoilla juhlineen Teddy & the Tigersin Dancing Shoes.

Lemmikit saivat superpallosta

Listailmasto on muutamassa viikossa muuttunut seesteisestä alennusmyyntimeiningistä lähes veriseksi mittelöksi, jolla on dramaattisiakin uhreja. The Rasmuksen putoaminen ykkösestä seiskaksi kohotuttaa kulmakarvoja, samoin hiljattain kokoelmallaan Top 5:ssä käyneen Anne Mattilan Carpenters-levyn jääminen sijalle 24.

Karuin lukema lätkäistiin silti Jonna Tervomaan kokoelmalle Lemmikit 1998–2008, ja se on 28. Nyt-liitehän aika nokkelasti teki sen ilmestymisen kunniaksi jutun muinaisesta Jonna-hitistä Minttu sekä Ville, joka arvatenkin puuttuu levyltä. Hiukan silti ihmetytti sen tosiasian mainitsematta jättäminen, että tuosta klassikosta ja sen historiallisesta Syksyn sävel -voitosta on näinä päivinä kulunut tasan 25 vuotta.

Muutoin uutuudet järjestyivät Top 40:ssä varsin kaavaillusti. Maija Vilkkumaan Superpallo nappasi ykkössijan Samuli Edelmannin toisen virsiannoksen edestä, mutta joulun lähestyessä asetelma mitä varmimmin kääntyy toisinpäin. Ilmeiseltä lahjalevyltä vaikuttaa myös kuudentena debytoiva Rajaton/Queen. Tapio Rautavaaran Kulkurin taival on myynnissä seka tuplana että 14 cd:n pakettina, ja ainakin Anttilan tietojen mukaan juuri tuo ennätysjärkäle (mukana kirja) on vetänyt ostajia 8. sijan edestä.

Alfalistoja, silvuplee

Vaikka edelleen arvostan täysillä Steffen Hungin työtä finnishcharts.comin ja muiden listasaittien ylläpitäjänä, on pakko tuoda esiin myös muinaisen Musicsquaren tuhkasta noussut Alpha Charts, joka annostelee tilastotietoa hiukan toisella tavalla. Sekin seuraa useiden maiden listatapahtumia ja näyttää näppärästi eri artistien ja äänitteiden yleismaailmalliset tilanteet. Klikkaamalla miltä tahansa listalta vaikkapa nimeä Death Magnetic se näyttää Metallica-albumin sijoitukset ja viikot lähes 20 maassa. Nastaa.

Tietokanta on käynnistetty keväästä 2003 alkaen ja vatkautuu Statistics-sivulla monenlaisiin ynnäyksiin. Esimerkiksi eniten ykkösviikkoja kaikkien seurattavien maiden singlelistojen yhteenlaskuna on kerännyt Rihannan Umbrella, peräti 92. Albumisarjaa johtaa James Bluntin Back to Bedlam, jonka 78 kärkisijasta 14 tuli Irlannista ja 12 sekä Australiasta että Uudesta-Seelannista.

Alpha Chartsin listat voi liittää html-syötteenä myös omiin sivuihinsa, ja sitähän minäkin olen tuohon oikealle kokeillut. Oheiset kärkikympit ja -viisikot päivittyvät siis Alpha Chartsin kautta, ja jos homma pyörii tyydyttävästi, saavat siinä olla.

Nimi painaa

Paha ihminen on edennyt Music Control -radiolistalla vuoden suurimman pistepotin keränneeksi biisiksi. Ep-myyntinsä myötä se lähestyy myös singlevuosilistan kärkeä. Suunnilleen yhtä vahvoissa tupla-asemissa on 4 Minutes. Myöhemmistä julkaisuista parhaat eväät noin korkealle omistaa Livin’ in a World Without You, joka johtaa nyt kumpaakin viikkolistaa. En vielä tarkkaan tiedä, kuinka ja koska koostan tilaston vuoden suurimmista hiteistä, mutta ykkönen löytynee tuosta kolmikosta.

Mikä tässä kuviossa on vikana? Kappaleiden esittäjät ovat Apulanta, Madonna ja The Rasmus, jotka jo ennestään ovat syytäneet hittejä enemmän kuin laki sallii. Soitetaanko heidän biisejään oman laatunsa ansiosta vai vain turvallisina valintoina oikeiden megahittien puutteessa? Onko noista mikään raivannut tietään huipulle omilla ominaisvoimillaan siten kuin vaikkapa Jenni Vartiaisen Ihmisten edessä vuosi sitten?

Toki tänäkin vuonna on nähty läpilyöntejä, mutta täysin varauksetonta kannatusta ne eivät näytä saavan. Duffy on myynyt paljon albumeja ja Mercy roikkuu yhä latauslistalla, mutta se ei koskaan noussut radiosoitossa 30. sijaa ylemmäs. Vaikka Katy Perryn I Kissed a Girl pääsi tehosoittoon ja latautuukin ahkerasti, vosun albumi tipahti jo toisella viikollaan 37:nneksi. Aika tasainen menestysprofiili on alkuvuoden Chisu-hitillä Mun koti ei oo täällä, joka taitaa kiilata vuosilistan kärkiviisikkoon veteraanien sekaan.

Myydyimmät albumit 1–9/2008

Suomen tämän vuoden myydyimpien luetteloon tuli syksyistä säpinää, ja kuukauden päästä näemme myös lisää uusia nimiä Top 20:ssä. Ihan hyvä, sillä noihin alkuvuoden alennusmyyntinimiin alkaa jo kyllästyä. Ensimmäisestä kymmeniköstä puolet on ulkomaisia, toisesta ei yhtään.

1. (–) Metallica: Death Magnetic
2. (1) Lauri Tähkä & Elonkerjuu: Tuhannen riemua
3. (2) Duffy: Rockferry
4. (3) Nightwish: Dark Passion Play
5. (4) Children of Bodom: Blooddrunk
6. (6) Coldplay: Viva la Vida or Death and All His Friends
7. (5) Madonna: Hard Candy
8. (7) Poets of the Fall: Revolution Roulette
9. (–) Soundtrack: Mamma Mia!
10. (9) Stella: Löytäjä saa pitää
11. (8) Stamina: Raja
12. (10) Kari Tapio: Kaksi maailmaa
13. (12) Von Hertzen Brothers: Love Remains the Same
14. (11) Teräsbetoni: Myrskyntuoja
15. (13) Jippu: Kuka teki minusta tän naisen
16. (16) Matti ja Teppo: Satoi tai paistoi
17. (–) Juha Tapio: Suurenmoinen elämä
18. (14) PMMP: Puuhevonen
19. (15) Eri esittäjiä: Melkein vieraissa
20. (18) Juha Vainio: Legendan laulut

Triplajuhla

Yksi vuoden kovimmista listauutisista oli hilkulla, sillä The Rasmus kykeni vain niukin naukin pitämään Popedan takanaan Suomen albumilistalla. Popedan edellinen studioalbumi Häkää jäi sijalle 17, ja bändi on viimeksi nähty listaykkösenä helmikuussa 1992. Täydelliset miehet -albumia edelsi mitättömähkö single Onhan päivä vielä huomennakin – Pate Mustajärvihän levytti saman biisin jo 1984 Masi Luoma & Luojanluomat -yhtyeen vokalistina ja eteni jukebox-listan kahdeksanneksi.

Mutta Black Roses on kuitenkin ykkösenä, ja koska Livin’ in a World Without You palasi radio- ja singlelistojen kärkeen pikku notkahduksen jälkeen, The Rasmus pitää hallussaan harvinaista triplaa. Madonna ylsi samaan viikolla 19. Britannian tämänviikkoisia single- ja albumitilastoja johtavan ja USA:ssakin neljäntenä debytoineen Kings of Leonin Only by the Night sai meillä tyytyä sijaan 31.

Myös jenkkilistan viitonen, Pussycat Dollsin Doll Domination näyttäytyy vaisusti 38:ntena, sillä kummankin ohi meni paksu pino suomalaisia ja kolme ruotsalaista uutuutta. Ehkä yllättävästi metalliset ensikertalaiset Amon Amarth (10) ja The Haunted (12) kiilasivat Bo Kaspers Orkesterin (14) edelle. Näidenkin yli uransa parhaalle paikalle (9) kaasutteli Eläkeläiset sävelteoksellaan Humppa United.