Heillä ajoissa, meillä myöhässä

Tämänvuotisia kotimaisia albumeita on turha odotella ilmestyväksi enää parin seuraavan viikon jälkeen. Muutama varoittava esimerkki on saanut levy-yhtiöt entistäkin harkitsevammiksi – Indxin ja Pizza Enricon levyjen jääminen myyjien käsiin lienee osittain johtunut liian lähelle joulua ajoittuneesta julkaisusta. Kun katsotaan koko 2000-luvun listoja viikoilla 50–52, vain Idols 2005 on tehnyt kunnon debyytin (3). Mikään muu uutuusalbumi ei ole noina viikkoina ilmaantunut 19. sijaa korkeammalle.

USA:ssa sen sijaan mylly pyörii maaliviivoille asti etenkin hip hop- ja r&b-ympyröissä. Muun muassa Mary J. Blige on julkaissut kaksi peräkkäistä albumiaan jouluviikolla hyvin tuloksin – mutta Blige tunnetusti ei ole koskaan kiinnostanut suomalaista yleisöä. Viime vuonna Alicia Keysin The Element of Freedom ilmestyi joulua edeltävällä viikolla ja debytoi Billboard 200:ssa kakkosena Susan Boylen takana. Meillä se joutui kuplimaan listan ulkopuolella kaksi viikkoa ennen kuin hypähti 17:nneksi vuoden vaihduttua.

Tämä huomioiden Michael Jacksonin albumi ajoittuu jännään rakoon – sehän julkaistaan eri maissa välillä 13.–15. joulukuuta eli ilmeisesti tavoittelee meillä ekaa listasijaansa vasta jouluaaton aattona. Paha! Jackson onnistuu kuoltuaankin hankkiutumaan tilanteisiin, joissa yksi ja sama asia projisoituu perspektiivistä ja tarkoitusperistä riippuen täysin vastakkaisiksi lopputuloksiksi. Tilastollisesta altavastaaja-asemasta huolimatta moni on valmis ja innokas julistamaan minkä tahansa muun kuin ykkössijan dramaattiseksi flopiksi.

Michaeliksi ristityn levynhän ei ollut tarkoitus jäädä noin viime tippaan, mutta valtataistelut perikunnan, siipeilijöiden, lakimiesarmeijan ja levy-yhtiön välillä luultavasti sotkevat asioita jatkossakin, koko monisatamiljoonaisen Sony-diilin ajan. Tärkeää on ollut myös jäljittää ja kreditoida jokainen levytyksiin osallistuja ennen julkaisua, jotta vääjäämätön oikeusjuttujen hyöky saadaan minimoitua.