Muistoa kunnioittaen

Artistin kuoleman jälkeen julkaistut ennenkuulemattomat äänitteet tuntuvat kelpaavan suomalaisille huonommin kuin muille. Esimerkiksi kymmenisen vuoden takainen useiden maiden listat mullistanut Eva Cassidy -ilmiö ei hetkauttanut meitä lainkaan. Freddie Mercuryn kuoleman jälkeinen Queen-albumi Made in Heaven myi toki platinaa, mutta elävät jäsenethän promosivat sitä aktiivisesti.

Listahistoriamme ainoa iso postuumihitti on Roy Orbisonin You Got It (1989), radio- ja jukeboxtilastojen ykkönen ja sinkkukakkonen. Jossain vaiheessa oli syytä järkeillä, että Michael Jacksonin arkistomateriaalilla riittäisi rahkeita nousta Orbisonin rinnalle, mutta tilaisuus on jo ennalta tärvätty mitä taidokkaimmin. Kun jopa artistin läsnäolo omalla levyllään on onnistuttu kyseenalaistamaan, Michael-albumiprojekti ehdittäisiin vielä kruunata laittamalla vaikka kanteen hänen lastensa alastonkuvat.

Jo viimevuotinen This Is It -biisisähläily ennakoi fiaskoa, ja myös Akon-duetto Hold My Hand annostelee tuota läsnäoloa kovin kitsaasti. Singlemyynnissä on päästy sijalle 16, mutta radiolistalla ei edelleenkään olla edes sadan soitetuimman joukossa. Muutaman albumiraidan ohella nettiin on vuotanut niitä huomattavasti verevämpi (ja aidompi) Do You Know Where Your Children Are jostain 90-luvulta. Veikkaan vuodon motiiviksi projektin sivustaseuraamisesta aiheutunutta turhautumaa.