Halpaakin voi lypsää

Singlelistan ykkössijasta käytiin kiintoisa kamppailu, koska pukarit ovat olleet asialla useasti 1980-luvulta asti. Aiemmin kahdeksan kertaa kärkeen noussut Metallica jäi kakkoseksi Beyond Magnetic -ep:llään, ja Madonnalle osui paalupaikka jo neljännentoista kerran. Jospa luettelen nuo kaikki ykköset: Into the Groove, Papa Don’t Preach, Like a Prayer, Vogue, Hanky Panky, Justify My Love, This Used to Be My Playground, Deeper and Deeper, Secret, Frozen, Hung Up, 4 Minutes, Celebration, Give Me All Your Luvin’.

Metallica-ep:n noin kahdeksan euron hinta tuntuu nykyisin kovalta singlelistaäänitteeksi, vaikka kymmenisen vuotta sitten moni cd-sinkku oli lähes yhtä tyyris. Hintojen yleistä laskua merkittävämpi trendi on se, että niinsanottu midprice on selvästi tärkeämpi bisneksen tulonlähde – ja entistäkin hämärämpi käsite. Vielä muutama vuosi sitten hinnanpudotus oli merkki siitä, että äänite on imetty jokseenkin kuiviin.

Haloo Helsingin III siirrettiin midpriceen joulun jälkeen, mikä ei estänyt lypsämästä siitä vielä tämänhetkistä radioykköstä Jos mun pokka pettää. Jenni Vartiaisen Seili on lisännyt panssariinsa pari platinakerrosta päälistalta kadottuaan. Ja Anttila mainostaa kevään kohutuimman artistin Robinin albumia ennakkotilattavaksi hintaan 11,95. Näiden sijasta virallinen Top 50 -albumilista mittailee mieluummin joutavanpäiväisten Kaikkien aikojen wtf -kimaroiden menekkiä.

Odotusten täyttymisiä

Leonard Cohen saavutti ensimmäisen ykkössijansa Suomen albumilistalla 77-vuotiaana. Hän on paitsi historian vanhin ensikertalainen tuossa asemassa myös historian vanhin kuka tahansa – aiempaa ennätystä piti 72-vuotias Vera Telenius. Sen sijaan pisimpään listadebyyttinsä jälkeen kärkipaikkaa odottaneen artistin titteli säilyy Kari Tapiolla (32 vuotta), koska Cohen ehti tilastoomme vasta 50-vuotiaana Various Positions -albumilla.

Swallow the Sunin neljäs peräkkäinen Top 10 -albumi debytoi edeltäjiään ylempänä kakkossijalla. Viidenneksi ilmaantui Lana Del Rey, joka olisi kuulemma digimyynteineen päässyt edellisellekin listalle, mutta tuo sijoitus ei kelvannut asioista päättäville. Mustasch eteni kolmannella listalevyllään ensi kertaa top teniin, kuudenneksi.

Värttinän listakurssi on vaihdellut yhtä paljon kuin sen kokoonpano. Kun Oi dai myi platinaa vuonna 1991, sitä seurannut Seleniko pääsi hädin tuskin listalle. Ja kun Miero kuusi vuotta sitten palautti bändin kärkikymppiin, sen perään julkaistu kokoelma floppasi täysin. Nyt Utu debytoi 12:ntena, kahden oudonnimisen, mutta listoilta tutun rapparin välissä. Heikki Kuula on tällä kertaa Perhosveitsi-Heikki (9) ja Huge L puolestaan Herra Huu (14).

Eros Ramazzotti palasi kokoelmineen unohduksen partaalta 23:nneksi ja yhdistelmä David Lee Roth + Van Halen liki esihistoriasta sijalle 26. Vaikka Rothin liidaamaa Halenia pidetään ainoana oikeana, Suomen listaykköset syntyivät erillään – Roth soolona 1988 ja 1991, Van Halen vokalistinaan Sammy Hagar vuonna 1988.

Koivu ja (super)tähti

Yksi hupaisimmista musiikkijournalismin tehokeinoista on niputtaminen. Esimerkiksi sellainen, että suomalaisten vahvojen naisartistien menestyksestä puhuttaessa mainitaan Jenni Vartiainen, Chisu ja joku oma/kaveripiirin neverheard-suosikki. (Tai ehkä yleisemmin joku, josta kaveripiiri kohkaa niin paljon, että toimittaja oikeasti luulee hänen olevan merkittävä/suosittu.) Eräästä näytteestä kirjoitin taannoin täällä.

Aika pitkälle vietyä niputtamista edusti myös tänäisen Helsingin Sanomien juttu ensi kesän konserttivieraista. Tokihan supertähti-sana on pitkään potenut huimaa inflaatiota, mutta että Björk toistuvasti rinnastetaan sen avulla Madonnaan ja Bruce Springsteeniin... huokaus. Ei kai sen perusteettomuuden puolesta tarvitse ruveta latomaan numeroita tiskiin, eihän?

Kun Björkin levymyynti oli korkeimmillaan 90-luvun puolivälissä (eikä silloinkaan kovin korkealla), hänen ei voi sanoa saaneen supertähden vastaanottoa konsertoidessaan Porissa. Sekä Hesarissa että Ilta-Sanomissa näkyy kirjoitetun, että elokuinen Flow-keikka olisi Björkin eka esiintyminen Helsingissä, mutta minä ainakin näin hänet Lepakossa kesäkuussa 1989 The Sugarcubesin vokalistina.

Runoja syksyllä, levyjä keväällä

Jos mun pokka pettää siirtyi hieman yllättäen nelossijalta radiolistan uudeksi ykköseksi. Haloo Helsinki! sai täten ekan paalupaikkansa, sillä vaikka Maailman toisella puolen oli menneen vuoden kolmanneksi suurin radiohitti, se sai tyytyä peesaamaan kahdeksan viikkoa kakkossijalla. Niiden välissä myös Kuule minua kiipesi kolmoseksi, mutta III-albumin ensilohkaisu Kokeile minua jäi Top 20:n ulkopuolelle.

Saman artistin yhtäaikaiset Top 10 -hitit ovat radiolistalla harvinaisia. Chisu ei yltänyt siihen Kun valaistun -albumin ekalla singleparilla, mutta nyt toinen Kohtalon oma ja kolmas Tie miehittivät sijat kolme ja kahdeksan. Se ensimmäinen Sabotage jaksaa vielä soida sijan 45 edestä. Top 20:ssä on myös kaksi Samuli Edelmannia, kun Tähtipölyä kiipesi 40–14 ja Se viimeinen viihtyy 16:ntena.

Korkeimmasta uutuudesta (31. Cradled in Love) vastaa Poets of the Fall, jolta on tapana ilmestyä albumi joka toinen kevät, eikä viimevuotinen kokoelma näytä rikkoneen rytmiä. Samaa kaksivuotissykliä noudattaa Herra Ylppö & Ihmiset, joiden Mustat hevoset eteni jo kakkoseksi.

Toinenkin kevythetki

Singlelistan kakkosena debytoinut Laura Närhen Hetken tie on kevyt on yhdessä suhteessa aika väsähtänyt patenttiratkaisu. Sillähän puffataan elokuvaa (Vuosaari), kuten monella muullakin viime vuosien kotimaisella coverhitillä. Tuttuja symbiooseja: Jipun ja Samuli Edelmannin Jos sä tahdot niin + Jos rakastat, Jonna Tervomaan Rakkauden haudalla + Helmiä ja sikoja, Jore Marjarannan Haaveet kaatuu + Pahat pojat jne.

Erotuksena se, että kun nuo Hectorin, Sakari Kuosmasen ja Ville Pusan originaalit eivät olleet maineensa veroisia listamenestyksiä, Tehosekoitinkin eteni (taannehtivasti) singletilaston kärkikolmikkoon. Eipä tule mieleen toista kahta Top 3 -levytystä poikinutta kotimaista biisiä, jollei uusia Ihanaa Leijonat ihanaa -miksauksia lueta erillisiksi versioiksi (eikä niin nyt tehdä). Saa vapaasti muistuttaa, jos keksii, myös sampleista.

Taiskan Mombasa (1976) ja Matkalla Mombasaan -leffaan tehty Denigrate-versio (2002) nousivat neloseksi ja kolmoseksi, mutta sävellys on alkujaan italialainen. Kilpailevista käännösbiiseistä legendaarisin keissi lienee Paloma Blanca, jolla oli joulukuun 1975 jukebox-listalla kolmoisjohto – Katri Helena ykkösenä, Kisu kakkosena ja George Baker Selectionin alkuperäinen kolmosena.

Siskoja yhdessä ja erikseen

Aika arvaamaton oli viikon korkein albumiuutuus. Anneli Mattila toki tunnetaan listakäynneistä sijoilla 17, 16, 21 ja 18, mutta edellisestä ehti kulua jo kolme ja puoli vuotta, eikä isosisko/verrokki Annen urasuunta ole tällä välin näyttänyt ainakaan ylöspäin. Uuden levy-yhtiön (AXR) suojissa useilla ennakkosinkuilla pohjustettu Seitsemäs taivas debytoi kymmenentenä. Mukana on laimea cover Merja Rantamäen Jossain-klassikosta (1977).

Kovin nousija ei yllättänyt niin paljon, vaikka 41 askelman loikka onkin historian toiseksi mittavin. (Historia tarkoittaa kahta vuotta, koska Top 40 -aikakaudella tuollainen ei ollut mahdollinen.) Lamb of God on näet käynyt kolme vuotta sitten samaisella viitossijalla. 34–20 nouseva The Black Keys näyttää tekevän hidasta läpimurtoa.

Kehuttujen ruotsalaissiskosten First Aid Kitin The Lion’s Roar on toiseksi korkein debyytti 19:ntenä, ja muina ensikertalaisina ylösmerkataan Black Magic Six (40), Soulfallen (46), Carnalation (49) ynnä Primal Fear (50). Uutuustähden virallisella listasivulla viereensä saanut Black Sabbathin Dehumanizer ylsi jo vuonna 1992 sijalle 15.

Hittivuosi yskähtelee käyntiin

Albumilistan kärkipää tuskin paljon kääntää kylkeään ennen kuin uusi Stamina ehtii mukaan runsaan parin viikon päästä, mutta radiolista sentään liikehtii sesongista toiseen. Top 20:een otettiin tänään loikkia aika alhaalta: jo elokuussa singlelistalla käynyt David Guetta ft Sian Titanium 44–12 ja Chisun Tie 40–17. Vielä paljon alempaa ihan tuntumaan ilmaantui Elokuun Soutaa huopaa (94–21).

Valoisin tulevaisuus lienee silti Laura Närhen versiolla Tehosekoitin-hiturista Hetken tie on kevyt (69–18). Se on näet lähtenyt soimaan lähes koko asemaskaalalla NRJ:stä Iskelmään. Alkuperäinen ei ilmestyessään keväällä 2002 yltänyt kuin 50 hittiä -listan sijalle 30, mutta latausaikana vuoden 2008 lopulla se löydettiin singletilaston kolmanneksi. Biisin säveltänyt Matti Mikkolahan toimii nykyisin Närhi-levyjen tuottajana.

Korkeimpien Top 100 -tulokkaiden esittäjillä on noin 50 vuotta ikäeroa, eikä kannatus tainnut tulla ihan samoilta radioilta: Bruce Springsteenin We Take Care of Our Own debytoi 30:ntenä ja Robinin Frontside Ollie 38:ntena. Springsteenillä on radiolista-aikakaudella ollut vain yksi kunnon hitti – ensimmäisten Suomen-keikkojen kunniaksi Waitin’ on a Sunny Day nousi seitsemänneksi kesäkuussa 2003.