tiistai 25. helmikuuta 2020

Rauha ja ajoitus hakusessa

Vaikka Antti Tuiskun Valittu kansa -albumin striimit lähtivät riuskaan laskuun – esimerkiksi Kerran vuodes kirkkoon putosi viikkolistalla 9. sijalta 46:nneksi – se pystyi toisella viikollaan estämään Vesalan kakkossooloalbumia debytoimasta ykkösenä. Vesalalta ei onnistunut megatähdille ominainen biisiryöpsähdys, vaan ainoastaan Kuningas-kappale kohosi mainittavammin sijalle 18.

Lähes neljä vuotta sitten julkaistu Vesala oli ykkösenä yhdeksän viikkoa, ja PMMP:n normialbumeista kolme saavutti myös listakärjen. Edellinen varsinainen Vesalan tekemä studioalbumi, joka ei päässyt ykköseksi, oli lastenlevy Puuhevonen marraskuussa 2007. Toki hän julkaisi vuonna 2011 Pekka Kuusiston kanssa 13:nneksi tilastoidun Kiestinki-albumin.

Koska Valittu kansa ja Etsimässä rauhaa ovat kumpikin Warner-tuotantoa, vähän ihmetyttää niiden julkaisu noin lähekkäin, koska viikko-pari myöhemmin Vesalalla olisi ollut paremmat ohitusmahikset. Mutta ehkä ykkössijat eivät enää kiinnosta. Ja toisaalta kun kotimaisen musiikin kurssi oli korkeimmillaan 00-luvulla, usein näytti siltä että suosikit jakoivat ykkösviikot sopuisasti keskenään yli levy-yhtiörajojenkin.

lauantai 22. helmikuuta 2020

20 minuutin välein äänessä

Marraskuussa vertailin Radio Monitorin mittaustuloksia viiden vuoden välein. Kävi ilmi, että listan impactit eli biisille viikon mittaan osuneet kuulijakontaktit ovat päässeet putoamaan. Kun viisi vuotta sitten huippuhitin impactit saattoivat ylittää kymmenen miljoonan rajan, viimeaikainen listaykkösen keskiarvo oli kuuden miljoonan huitteilla.

Nyt liidellään kuitenkin vanhan ajan sfääreissä, ja asialla tietenkin Behmin ihmeviisu Hei rakas. Menneellä viikolla sen impactit nousivat 9,33 miljoonaan ja soittokerrat yli viiteensataan. Kakkonen Sä saat mut palasiksi ylsi vain 58 prosenttiin ja kolmonen Torn 43 prosenttiin Behmin kuuntelijamääristä. Näyttää mahdolliselta, että Lauri Tähkän viimevuotinen ykkösviikkoennätys 16 ei pysy pitkään voimassa.

Facebookissa piikittelin sille, että retroutuvassa radiokentässä Top 40 -kynnyksen ylittivät niinkin tuoreet esitykset kuin Alphavillen Forever Young (1984) ja Queenin Another One Bites the Dust (1980). Sinänsä kiistattomista klassikoista on mainittava, että aikoinaan Forever jäi singlelistan sijalle 24 eikä Another tilastoitunut laisinkaan ennen vuoden 1998 remixiä. Kun ajattelee, miten valtavasta sammiosta vuosikymmenten takaisia hittejä poimitaan, on hämmentävää että yksittäisvanhukselle kertyy 90 soittokertaa viikossa kun niin moni uutuus jää nollille.

Retroutuminen on entisestään lisännyt striimi- ja radiolistan välistä hajontaa. Spotifyn ja Radio Monitorin Top 100 -viikkolistoilla on vain 31 yhteistä hittiä ja niistäkin valtaosa jommankumman tai molempien alapäässä. Top 20:n yhteisiä kappaleita on ainoastaan neljä – Hei rakkaan lisäksi Epäröimättä hetkeekään, Everything I Wanted ja Salt. (Oheinen Ava Max -tukkatunnus on luultavimmin tehty suolalla.)

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

TBA

Vuosikymmenten ajan olennainen tieto hittisinglestä oli se, miltä albumilta se on ”lohkaistu”. Toinen olennainen oli se, kuka kirjoitti hitin. Kehitys on kulkenut niillä aika eri suuntiin, minkä huomasin aika hyväksikin asiaksi, kun syksyllä ilmestyvää kirjaa kootessani tuskailin aina vain pitenevien tekijätietojen mahtumisen kanssa ja sain joskus huojennusta albumitietojen puuttumisesta.

Tuskin on suurikaan spoileri, että kaksi tuhannesta mukaanpäässeestä hitistä ovat Arttu Wiskarin Suomen muotoisen pilven alla ja Ava Maxin Sweet but Psycho, molemmat vuoden 2018 jälkipuoliskon julkaisuja. Ja molempien albumillinen status yhä epäselvä. Ei tietoa ilmestymisajankohdasta eikä nimestä, vaikka lupailevaa puhetta on ollut jo kauan.

Wiskarilta ei ole tullut edes follow -up -singleä, vaikka muistelen jo ehkä puoli vuotta sitten jonkun podcastäävän musiikkipäällikön hehkuttaneen kuulemansa seuraajabiisin hittipotentiaalia. Ainoa arttujulkaisu viimeiseen 15 kuukauteen on ollut Myrskyn jälkeen -cover Olen suomalainen -leffan soundtrackillä.

Ava Maxiltä on ilmestynyt Sweet but Psychon jälkeen paljon ihan hyvin menestyneitä singlejä, mutta albumin aikataulu on vähintäänkin epämääräinen. Erään lähteen mukaan Psycho olisi nimen omaan ainoa tähänastisista sinkuista, joka varmasti kelpuutetaan sille mukaan. Luottavaisesti oletan tietäväni enemmän siihen mennessä, kun opus lähtee painoon.

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Ollaan millenniaaleja kaikki

Jos tuntuu siltä, että albumilistalla on liian vähän liikettä ja uutuuksia, niin – no ensinnäkin se on aivan totta, vain viiden vuoden takaiset tilastot olivat kovin toisenlaisia, kymmenen vuoden takaisista puhumattakaan – niin aina on olemassa fyysinen albumilista. Tämän viikon Top 10:stä yhdeksän on uutuuksia, ja vain pari niistä uusintajulkaisuja.

Kolme noista uutuuksista, joista kaksi ylsi päälistallekin, ovat esittäjänsä ensimmäisiä listajulkaisuja koko 2000-luvulla. Juliet Jonesin sydämen edellinen albumi Hai käväisi listalla marraskuussa 1996. Uutuus täydentää sarjan: kun aiempia on nimetty planeetan (Jupiter), valtion (Albania, Nauru?) ja fiktiivisen kaupungin (Joneskaupunki) mukaan, niin nyt otettiin käyttöön osavaltio, Kansas.

Sijan 48 Pääesiintyjät tilastoitui edellisen kerran vuonna 1993 parilla radiohitillä. Tuolloin sen ja Francinen kokoonpanot olivat samat, mutta nyt ymmärtääkseni ei, koska Vesa Haaja toimii Pääesiintyjien vokalistina. Kolmas 1900-luvulta palaaja on fyysisen listan seitsemäs, Sepultura, jonka edellisen listamerkinnän toi Against-albumi vuonna 1998, vaikka musiikkia on kyllä julkaistu koko ajan.

perjantai 14. helmikuuta 2020

Melunvastaisuutta

Nightwishin uralla ei oikeastaan ole ollut striimihittejä. Kun Élan viisi vuotta sitten debytoi kolmosena ns. singlelistalla, lista oli jo vahvasti striimaukseen perustuva, mutta todennäköisesti hyvin suuri osa Élanin pisteistä tuli latauksista ja fyysisestä myynnistä. (Striimatuimmat-listaa tai Spotifyn arkistoja ei tuolta ajalta ole.) Sen jälkeen bändillä ei olekaan ollut hittimerkintöjä.

Eikä niitä näköjään uusi Noise-single ole sen kummemmin tuomassa. Se debytoi Spotifyn päivälistalla kaikkien Antti Tuisku -albumiraitojen takana 18:ntena, mutta valui viikon mittaan 77:nneksi ja sai viikkosummauksessa sijan 38. Taas myöhässä jos silloinkaan julkaistava Striimatuimmat-lista jättää sen joko alemmas tai kokonaan pois Top 50:stä.

Radiolistalla lähes kuusiminuuttinen Noise debytoi näyttävästi sijalla 22, mutta jatkoaskelmat lienevät korkeita, koska melkein kaikki soittopisteet tulivat Radio Rockista. Vaikka sillä on paljon kuulijoita, se ei ainakaan vielä ole yksin nostanut mitään kappaletta Top 20 -kynnyksen yli. Ehkä se on vain ajan kysymys, loihtiihan saman konsernin Suomipop jopa Top 10 -sijoituksia ihan omin päin.

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Keralla 11 tulokkaan

Vaikka eivät ihan ennätykselliseen dominanssiin yltäneetkään julkaisupäivänään, Antti Tuiskun Valittu kansa -albumin kaikki 11 kappaletta debytoivat seuraavalla Striimatuimmat-listalla – luultavasti Top 30:ssä. Ne todellakin debytoivat kaikki yhtä aikaa, koska ensimmäinen maistiainen saatiin vain pari päivää ennen täysannosta.

Noita albumiraitaryöpsäyksiä on nähty aiemminkin, mutta kannattaa huomioida, että Tuiskun edellinen Anatude ryöpsähti varsin maltillisesti: sinkkujen lisäksi vain kolme raitaa ylsi hittiarkistooni. Pitkän uran ja kahden Vain elämää -visiitin myötä miehelle on kuitenkin karttunut mittava ansioluettelo, joka nyt siis pitenee kerralla 43 hitistä 54 hittiin.

Albumi-ilmiön ja Vain elämää -tuplabuukkausten takia eniten hittejä haalineiden artistien järjestys on jatkuvasti sellaisessa muutoksessa, etten ole pysynyt tilanteen tasalla. Mutta tämä muuttuu lähiaikoina, kun teen aiheesta kunnon selvityksen. Tosin vedän rajan 2019-vuosilistaan, joten Tuiskun, Eminemin ja Pyhimyksen viimeaikaisia metkuja ei siinä nähdä.

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Parannusmomentumin paikka

Emma-gaalan medianäkyvyys oli hämmentävän suuri muun muassa Ylen uutislähetyksissä, mutta voidaanko vieläkään odottaa ns. suuren maailman seuraamuksia, eli palkintojen ja näkyvyyden heijastumista listatapahtumiin? Jos voidaan, niin yksi kandidaatti on yli muiden.

Koskaan ei ole äänitteellä ollut sellaisia mahiksia kohentaa listasaavutuksiaan gaalan jälkeen kuin vuoden albumiksi valitulla Chisun Momentum 123:lla nyt. Epäedullisen pätkittäisen julkaisunsa takia se vain käväisi aikoinaan sijalla 22. Ei luulisi tarvittavan kummoistakaan kiinnostushyökyä, että tuo saavutus kohenisi. Joko pääsisimme todistamaan tällaista ennenkuulumattomuutta?

Sinänsä noin totaalinen kaupallisen menestyksen sivuuttaminen voittajavalinnassa on kiehtovaa. Momentum 123:n kymmenen raitaa ovat tätä kirjoitettaessa keränneet yhteensä noin 2.225.000 Spotify-striimiä, kun sille hävinnyt JVG:n Rata/raitti pääsee yhtä monella biisillä lukemaan 42.950.000, joka on miltei 20-kertainen. Jos käytämme vuosihittipisteytystä, niin vastaava ero biisipuolella olisi, jos vaikkapa Kymppilinjan Kaikki tytöt veisi Emman Ikuisen vapun nenän edestä.