Aikainen lintu emman nappaa

Emma-ehdokkuudet ovat tänä vuonna kohahduttaneet keskimääräistä enemmän. Iltalehden jutussa MKDMSK:n jäämisestä ilman ehdokkuuksia oli näyte Musiikkituottajien nimeämissäännöistä. Siellä ei ollut mitään, mikä estäisi edesmenneen artistin ehdokkuuden, mutta tämmöinen oli:
”Huomioon otetaan vielä vuoden 20.11.2018 jälkeen julkaistut äänitteet. Tämä koskee kaikkia sarjoja.”

Aika hämärästi ilmaistu, mutta tulkintani mukaan vuoden biisi -kategoriassa – edelleen ainoassa, joka minua kiinnostaa – on kaksi sääntöjen vastaista ehdokasta. Arttu Wiskarin Suomen muotoisen pilven alla ja Vilma Alinan Palasina olivat mukana jo 15.11.2018 julkaistulla Striimatuimmat-listalla eli ovat ehdokkaiksi liian vanhoja.

Sinänsä tuo sääntö on epäreilu tilanteessa, jossa ensisijaisesti vertaillaan striimi- ja radiosoittokertymiä. Summathan kasvavat koko ajan, eli alkuvuoden kappaleet ovat etulyöntiasemassa. Ehdokkaana ei ole yhtään vuoden 2019 jälkipuoliskolla ilmestynyttä biisiä – samoin kävi viime vuonna. Esimerkiksi Behmin Hei rakas olisi ansioituneempi ehdokas kuin Palasina, ja sen olisi huomannut katsomalla listamenestystä kertymän sijasta.

Hei rakas ei kelvanne ensi vuodenkaan ehdokkaaksi. Älä julkaise mitään heinä–lokakuussa, jos haluat Emman.

Jos vain 13:nneksi Striimatuimmat-listalla ja viitoseksi radiosoitossa noussut Palasina on Universalin kiintiöehdokas, niin sille paikalle olisi kuulunut Pyhimyksen Muistuta mua. Se on heittämällä vuoden kotimaisten hittien top viidessä, mutta kääk – julkaistu vasta elokuussa.

Lepää kirkkaasti

Roxette-vokalisti Marie Fredrikssonin kuolema oli odotetusti tiistain suurimpia uutisia. Spotify-porukkaa tieto ei kuitenkaan valtavasti järkyttänyt, sillä Top 200 -päivälistalle nousi vain kaksi 30 vuoden takaista balladia, Listen to Your Heart (#103) ja It Must Have Been Love (#144). Toissapäivänä ne valuivat lukemiin 138 ja 183.

Juice Wrldin sunnuntainen kuolema näkyi samoissa mittareissa paljon vahvemmin. Hänen suurin hittinsä, puolitoista vuotta sitten seitsemänneksi striimannut Lucid Dreams, harppasi kakkoseksi keräten seuraavina päivinä ykkös-, kakkos- ja kolmossijat. Maailmanlistallakin se oli hilkulla syrjäyttää Dance Monkeyn kärjestä.

Siinä mielessä loikka ei ollut yllätys, että jo viime viikolla se kupli Top 100:n tuntumassa. Kworb.netin keräämän datan mukaan se on pysytellyt Top 200:ssa yhtä viikkoa vaille koko olemassaolonsa ajan ja kerännyt Suomessa kohta kymmenen miljoonaa striimiä. Sting ainakin lienee tyytyväinen, kuullaanhan tässäkin biisissä monesti kierrätetty Shape of My Heart -sample.

Jokapäivä ei ole juhlapäivä

Olen varmaan täälläkin joskus kiitellyt Coldplaytä siitä, että bändi on jaksanut satsata hittibiiseihin, vaikka ei ole enää vuosiin ollut striimi- tai muidenkaan trendien harjalla. Viimeistään Viva la vidan (2008) jälkeenhän se olisi joidenkin aiempien stadionsuuruuksien tapaan voinut ryhtyä julkaisemaan albumien maistiaissinkkuina jotain omituisia taidejulistuksia.

Mylo Xyloto (2011) sisälsi radiolistan ykkösen Paradise, ja sen Ghost Stories -seuraajalta kaksikin biisiä eteni sekä striimien että radion kärkikymppiin, Magic ja A Sky Full of Stars. Kaksi kunnon hittiä lohkesi myös A Head Full of Dreamsiltä, nimittäin Adventure of a Lifetime ja Hymn for the Weekend.

Nyt näyttää siltä, että Coldplay oikeasti tarvitsi nuo iskusävelmät ylläpitääkseen albumisuosionsa. Uutuudelta Everyday Life ei ole löytynyt vastaavia täkyjä, ja se debytoi meillä vaisuhkosti kahdeksantena pudoten saman tien 25:nneksi. Se kenties katoaa jo seuraavalta listalta, mikä olisi dramaattista edellisen albumin 44 listaviikkoon verrattuna.

Kaksi elämää: Johnny

Sarjassa vertaillaan pitkään menestyneiden artistien ansioluetteloita oman aikansa listapisteissä ja lähihistorian Spotify-striimimäärissä.

Johnny lopetti levytysuransa jo vuonna 1973 ja olisi vajonnut syvemmälle unohduksiin ilman ilmiötä nimeltä Ihana aamu. Tuo vuoden 1971 ykkössingle on ymmärtääkseni soinut vuosikymmeniä armeijassa ja leireillä aamuherätysbiisinä. (Ei ensi käden kokemusta.) Se onkin striimannut todennäköisesti enemmän kuin muu Spotifyn Johnny-tarjonta yhteensä.

Eniten listapisteitä keränneen singlen biisit Iltapäivää (Sunny Afternoon) ja Hymyillen (Sunny Girl) jäävät kumpikin alle 20 000 kuuntelun, mutta Hymyhuulet (Lucky Lips) lähentelee sataatuhatta kenties tv-sarjayhteyksineen. The Soundsin Emma, jossa 16-vuotias Johnny soitti rumpuja, on 288 000 striimissä.

Johnny – 2 x Top 12
Listapistesijoitus, striimisijoitus, vuosi, listapistenapit, kuuntelumäärä

L	S			V	N	K
1	—		ILTAPÄIVÄÄ	1966	••••	19 600
2	7		HYVIN MENEE KUITENKIN	1966	•••	30 400
3	5		TUNTI VAIN	1965	•••	37 400
4	1		IHANA AAMU	1971	•••	749 600
5	—		ET VIELÄ TIEDÄ	1969	•••	3 500
6	—		TYTTÖ NIINKUIN PITÄÄ	1969	••	3 000
7	8		RAKASTUIN SINUUN LIIAN HELPOSTI	1965	•	29 600
8	3		AMARILLO	1972	•	86 700
9	10		REHTORIN LUISEVA SALLI	1964	•	25 000
10	—		ÖISIN VAIN VALVON	1966	•	20 600
11	—		ÄLÄ PELKÄÄ, EN SUA SYÖ	1968		1 200
12	—		YKSI PUNARUUSU	1967		2 500
—	2		HYMYHUULET	1963		90 500
—	4		PIKKU BELINDA	1970		40 100
—	6		OLET KAIKKI	1968		35 300
—	9		KOTIHIPAT	1964		28 500
—	11		MEIDÄN YHTEINEN (& Ann-Christine)	1964		24 600
—	12		LONELY AVENUE	1965		24 600

Apinan takaa-ajamat

Eilisellä radiolistalla JVG:n Ikuinen vappu peruutti takaisin kärkikymppiin, jossa on nyt vietetty 34 viikkoa – ilman ykkössijaa. Listan hidastuttua radioasemien muuttuneiden strategioiden myötä otin pari vuotta sitten käyttöön sellaisen pisterajoituksen, että vuosilistapisteissä huomioidaan vain 40 parasta Top 40 -sijoitusta. Tänä vuonna systeemiä on sovellettu kolmeen hittiin: Palavaa vettä, Suomen muotoisen pilven alla ja Ikuinen vappu.

JVG on ensimmäisenä ”päässyt” saman rajoituksen piiriin myös Striimatuimmat-listan suhteen, ja Spotifyn vuosikatsaukset näyttävät heittävän Ikuista vappua sielläkin kunnolla ylöspäin. Jos jollekulle on vielä epäselvää, se on pisteytyksessäni vuoden ja myös päättyvän vuosikymmenen kookkain hitti. Kaikkien aikojen sijoitus paljastuu myöhemmin erillisessä projektissa, enkä itsekään ole siitä varma – kunkin hittivuoden kertoimethan tarkistetaan aina vuosilistan valmistuessa.

Ikuisen vapun vuosilista-asema ei ylivoimastaan huolimatta ole täysin ratifioitu: Tones and In Dance Monkey näyttää jatkavan vahvasti (nyt striimi- ja radionelonen) ties kuinka pitkään. Jouluna se saa tehdä tilaa sesonkivyörylle, mutta tammikuussa laidun on taas avara. Sama koskee potentiaalista kotimaista pisterohmua, Behmin (kuvassa) striimiykköstä ja radionousijaa Hei rakas. Tilanteen tullen sen kiintiö tulee täyteen vasta ensi elokuussa…

All I want is better than Last Christmas

Ne ovat taas täällä, vuosi vuodelta vahvempina: Mariah Careyn All I Want for Christmas Is You (1994) ja Whamin Last Christmas (1984). Viime jouluna ne keräsivät pitkien uriensa parhaat vuosipisteet, Carey yli 1100 ja Wham lähes 900. Ne ylsivät myös ensi kertaa ykkösiksi, Carey striimeissä ja Wham latauksissa.

Ja katso: alun perusteella tämänkertainen rundi taitaa kasvattaa pottia vieläkin enemmän. Careyn joulualbumi Merry Christmas julkaistiin uutena versiona, ja Last Christmasin profiilia kohotti samanniminen brittielokuva. Viime vuoden samoihin päiväyksiin verrattuna striimisijat ovat parempia, radiosta ei vielä tiedä – Careyn paras sijoitus siellä on ”vain” yhdeksikkö, kun Wham on nähty kakkosena.

Kiipeämisen alkuvaiheissa on nähtävissä sama ilmiö kuin vuosi sitten: biisejä kuunnellaan enemmän viikonloppuna kuin arkipäivinä. Sunnuntain, maanantain ja tiistain Spotify-päivälistasijat olivat Careyllä 3–11–12 ja Whamillä 5–15–15. Kolmanneksi korkeimmalle, paljon noita alemmas on palannut Ariana Granden Santa Tell Me (2014).

Kaksi elämää: Eppu Normaali

Sarjassa vertaillaan pitkään menestyneiden artistien ansioluetteloita oman aikansa listapisteissä ja lähihistorian Spotify-striimimäärissä.

Eppu Normaali on laittanut Spotifyyn niin paljon livetallenteita, että ei kannattanut niiden kaikkien pieniä noroja ynnätä biisien striimisummiin, vaikka yleensä niin teen. Huomioin alkuversioiden lisäksi vain Mutala- ja Ratina-levyjen soitot, ja aikamoisia pottejahan niistä rakentui. Viisi kappaletta on ylittänyt viiden miljoonan rajan, ja isoin listahitti Kitara, taivas ja tähdet on vähän sen alla.

Yhtä noista viidestä (Vihreän joen rannalla) ei julkaistu lainkaan singlenä. Erikoista on sekin, että Tahroja paperilla on kuunneltu 25-kertaisesti saman albumin edeltävään singleen Sydän tyhjää lyö verrattuna. Listamenestyjä Afrikka, sarvikuonojen maa on omalla emoalbumillaan vasta neljänneksi striimatuin laulu.

Eppu Normaali – 2 x Top 12
Listapistesijoitus, striimisijoitus, vuosi, listapistenapit, kuuntelumäärä

L	S			V	N	K
1	6		KITARA, TAIVAS JA TÄHDET	1985	••••••	4 410 000
2	—		PUHTOINEN LÄHIÖNI	1980	•••••	786 000
3	—		AFRIKKA, SARVIKUONOJEN MAA	1988	•••••	1 207 000
4	10		NYT REPPUNI JUPISET RIIMISI RUPISET	1984	••••	2 278 000
5	1		MURHEELLISTEN LAULUJEN MAA	1982	••••	7 221 000
6	7		SUOLAISTA SADETTA	2004	••••	2 787 000
7	—		EI SANKARIAINESTA	2004	•••	512 000
8	—		NÄINHÄN TÄÄLLÄ KÄY	1993	•••	638 000
9	2		VUONNA '85	1986	•••	6 886 000
10	5		TAHROJA PAPERILLA	1990	•••	5 007 000
11	—		SYDÄN TYHJÄÄ LYÖ	1990	•••	200 000
12	—		SADAN VUODEN PÄÄSTÄKIN	2005	•••	554 000
—	3		JOKA PÄIVÄ JA JOKA IKINEN YÖ	1987	••	6 143 000
—	4		VIHREÄN JOEN RANNALLA	1985		5 025 000
—	8		BAARIKÄRPÄNEN	1988	•	2 679 000
—	9		KUN OLET POISSA	1990		2 291 000
—	11		URHEILUHULLU	1990	•	2 275 000
—	12		TAHDON SUT	2007	••	1 622 000