Pintamutaa

Löysin Museoviraston kuva-arkistosta otoksia Pinnalla-ohjelman kuvauksista. Yllätyin, koska tuosta MTV:n 1971 aloittamasta ja aika pian lopettamasta show’sta on tähän asti voinut vain lukea epämääräisiä viittauksia. Joo, poppia soitettiin, mutta kuvista paljastuu ihan ehta listaohjelma, jopa niin ehta että kuvatiedoissa sillä on virheellinen, muuallekin levinnyt nimi MTV Lista.

Maikkarilla selvästi tartuttiin siihen, että Yle lakkautti suositun radiolistaohjelmansa vuoden 1970 lopussa, ja samalla sen suosittuun juontajaan Eeva Keinäseen, joka ilmaantui ruutuun Markku Veijalaisen rinnalle. Mistä lista tuli? Kuvan perusteella (klikkaa isommaksi) ei Suosikista, vaan kyseessä oli varmaan sama laskelma, jota Billboard ajoittain julkaisi, mutta ei mikään täkäläinen lehti. Suosikki päästi numeron 9/71 listasivullaan ilmoille seuraavan kommentin:

”Pinnalla-ohjelma on törkeää yleisön aliarvioimista! Luuletteko, että katsoja vuonna 1971 luulee tv-ohjelmaksi sitä, että soitetaan Uriah Heepin, Tom Jonesin ja Rollareiden levyjä ja näytetään heistä ruudussa mustavalkoista valokuvaa! Kammottavan kaavamaista kultalevynjakoa, päivätanssimaisesti itseään nytkyttelevät ihmiset, sahapukkimaiset juontajat, mielikuvitukseton ohjaus jne… Suomalainen musiikkiviihde on saavuttanut tv-ruudussa pohjamudan.”

Lopussa kerrottiin vielä pt Jyrki Hämäläisen käsittelevän ”tv-listan” taustoja toisaalla tarkemmin. Täytynee joskus hankkia se käsiinsä. Jyräyshän kilahteli muulloinkin kilpaileville tilastoille, ainakin vuonna 1985 Seura-listan julistauduttua viralliseksi. Aika halpaa muuten tuo vinoilu mustavalkoisille kuville, kun todennäköisesti koko lähetys oli mustavalkoinen. Tuolloin värilaitteita oli korkeintaan parilla prosentilla kotitalouksista.

Kuvien perusteella ohjelman kotimaiset esiintyjät yritettiin saada samassa sessiossa saman elävän yleisön eteen, mikä on ollut hankalaa myöhemminkin yritettäessä. Nuo tulostaulun numerotkin vähän askarruttavat – ne saattaisivat olla jopa myyntilukuja, mutta ei sellaisia ole koskaan kerrottu.

10 000 radiominuuttii

”Albumin kaikki kahdeksan kappaletta nousivat heti julkaisun jälkeen Spotifyn kymmenen kuunnelluimman joukkoon – aiemmin vain Cheek ja JVG ovat yltäneet samaan.” Näin hehkutti Warner-tiedote Averagekidlukea taas aika hassusti, koska Cheekin ja JVG:n reippaimmissa ryöpsähtäjissä (Kuka muu muka, Alpha Omega, Popkorni, Rata/raitti) oli enemmän kappaleita, jopa yli 10, eivätkä siis ole voineet yltää samaan. Cheekin Alpha Omega pystyi lokakuussa 2015 täyttämään Spotifyn päivälistan koko kymmenikön.

Denim-albumin kahdeksan raitaa pitivät viikon mittaan pintansa niin, että singlelistan sijoitushaitari oli 1–18. Raptaustaiset suosikit ovat viime aikoina kyenneet etenemään radiosuosikeiksi ilman Vain elämää -visiittiä – jopa Turisti, joka kävi kymmenentenä Jenni Vartiaisen siivellä. Averagekidlukellekin on kertynyt paljon striimihittejä, mutta radiolistalla hän ei ole yltänyt kuin vieraana 35:nneksi ja itse 42:nneksi.

Nykyisin on aika mielivaltaista erotella rappareita muusta popmassasta, mutta koska ”urbaani kulttuurimedia” Klangi kirjoittaa hänestä, lasken tähän kategoriaan Kaukuan. Hän on näet suhdannepoikkeus: vaikka esikoissinkku 10.000 tuntii jäi singlelistalla 26:nneksi, se on kiivennyt radiosoitossa sijalle 11. Kaukua on Kaiku-yhtiön artisti ja kolme eniten häntä soittanutta asemaa ovat samaa Sanoma-konsernia, mutta kyllä hän on päässyt muuallakin lupaavasti ääneen.

Villiintykäämme

Ylen nettiotsikointia eilen: ”Teosto: Yhä useampi kotimainen megahitti villitsi suomalaisia viime vuonna – katso kymmenen soitetuimman lista.” Itse juttu alkoi lauseella: ”Vuonna 2024 Suomessa oli poikkeuksellisen monta isoa hittikappaletta.” Myöhemmin kerrottiin: ”Soitetuin kappale niin radiossa, televisiossa kuin elävän musiikin esityksissäkin oli Anin ja Aleksanteri Hulkon säveltämä ja sanoittama kappale Jos puhutaan totta.”

Kohta 1. Ilmeisesti ”suomalaisia villitsevä megahitti” tarkoittaa, että kappale oli Teoston mukaan kymmenen soitetuimman joukossa – ulkopuolelle jääneet eivät sitten kai villinneet ketään. Kömpelöhköä klikinkeruuta. Kohta 2. ”Poikkeuksellisen monta isoa hittikappaletta” -väitteelle ei anneta mitään perustelua, paitsi ehkä sitä kautta, jos tarkoitetaan vain suomalaisia kappaleita, joita siis oli Top 10:ssä paljon, kahdeksan.

Kohta 3. Kielessämme käytetään niin-kuin-sanaparia aika riehakkaasti, mutta tuosta seuraa silti väärinymmärrys. Eihän kymmenottelun voittajastakaan voi noin vain sanoa, että hän voitti sekä aitajuoksun, seiväshypyn että kiekonheiton. Hän ei välttämättä ollut paras missään yksittäislajissa.

Teosto julkaisi vuositietonsa kuudes kesäkuuta, mutta Yle juttunsa vasta 18. päivä. Sinänsä se ja sama, koska paljon paremmat tiedot viime vuoden radiosoitoista saatiin Radiomonitorilta jo tammikuussa. Niiden mukaan eniten soittoja ja erityisesti kuuntelijoita oli Behmin Syntymäpäivällä. Yksittäisten soittokertojen kuuntelijalukujen erot voivat olla jopa tuhatkertaisia, enkä oikein tiedä, kuinka jonkin paikallistaajuuden yösoitto onnistuu ”villitsemään suomalaisia”.

Täyden kympin artistit

2024-hittivuosilistan Top 20:ssä tapahtui vielä kolme sijalukumuutosta, yksi yllättävä, joten odotan vielä ainakin seuraavan viikon pisteet. Tulosten julkaisun jälkeen käynnistän jonkinlaisena kesäsarjana isomman tulostuksen 65-vuotisen pisteytetyn listahistorian kunniaksi. Siinä järjestetään vuosilta 1960–2024 kaikki vähintään 10 single/jukebox/radiotilastokäyntiä aikaansaaneet esittäjät noiden 10 suurimman hitin yhteissaldon mukaan.

Tuhannesta Top 12 -listasta koostuneessa 1000 listan kirjassani (2021) tein suunnilleen saman 12 hitin kriteerillä. Tuon on harva nähnyt, mutta kerron eroavaisuuksista sen, että kun kirjaan kelpuuttui 250 esittäjää, niin neljä vuotta myöhemmin summa on jo 373. Eivät kaikki ole uusia nimiä, vaan monta sellaistakin, jotka eivät saa kokoon hittitusinaa, mutta kymmenikön saavat. Kuten vaikka Hurriganes, Spice Girls ja Anita Hirvonen. Sen voi paljastaa, että ykkössija vaihtuu.

Tihentyneiden ja pidentyneiden listojen takia hittimerkintöjen kerääminen on nyt olennaisesti helpompaa kuin takavuosikymmeninä, ja kun rankingia aletaan käydä loppupäästä läpi, nimistö koostuu paljolti viimeaikaisista striimi-ihmeistä. Kärkeä lähestyttäessä suhdanteet kuitenkin tasoittuvat. 50 tai 100 striimimerkinnän potista ei ole hyötyä, kun vain kymmenen huomioidaan.

Koska striimi-ihmeistä tulevat ensiksi mieleen loputtomat duetot ja fiittaukset, kerrottakoon että minkäänlaista pistejyvitystä ei harrasteta. Pääartisti saa hitin koko saldon, ja jos duetto on tasaveroinen, kumpikaan ei saa mitään. Siinä teille, kimppapönöttäjät, purkaa pölyä. En vielä ole päättänyt, moneenko osaan sarja jaetaan.

Vanhan tuulen puhallus

En muista, suuriko osa muinaisesta Rockradion kuuntelustani kului kotiäänittäjän sormi rec-painikkeella, mutta muistan reaktioni: miksi te taas soitatte tuota, miksette koskaan soita sitä, sitä, sitä, sitä tai sitä mahtavaa biisiä, jonka kuulin Radio Luxembourgista? Niukan lähetysajan tuhlaamista! Tuo tuntemus muistuu mieleen Radio Suomen äärellä, mutta nyt se ei koske uutta, vaan vanhaa musiikkia. Miksi taas tuo eikä ikinä sitä.

Laajan vastuualueen takia kanavalla on kaikelle musiikille liian vähän aikaa, ja taas-tuntemus syntyykin yllättävien pikkureaktioiden kautta. Viime viikkoina olen muutaman kerran luullut alkusekunnit kuultuani: nyt tulee Dua Lipan Houdini, hyvä biisi. Intro ei ole samanlainen, mutta siinä on elementtejä, joista voisi rakentua Houdini. Illuusio haihtuu kuitenkin heti, kun laulaja avaa suunsa. Kyseessä onkin Kikka ja Kiihkeät tuulet, paikallisradiolistan nelonen keväältä 1990.

Radio Suomi näyttää jostain syystä poimivan randomisti myös vanhoja hittejä rotaatioon, muutaman vuoden tai vuosikymmenien takaisia. Alkuvuonna tällaisen vaiheen koki hienon The La’s -yhtyeen ainoan albumin sinkku There She Goes (1988). Toisto herätti huomioni, koska jokainen juontaja äänsi esittäjän väärin, el eis. Wikipedia selittää nimen näin: ”La’” is just an abbreviation for ”lad”, so ”The La’s” simply means ”The Lads”. Bändi siis tuli Liverpoolista, ei Los Angelesista.

Jussin jäämistöstä

Viisi vuotta sitten kerroin täällä oivalluksestani, että Raha-automaattiyhdistyksen jukebox-listaa alettiin koota aikaisemmin kuin on annettu ymmärtää. Tarvitsi vain päästä käsiksi ensimmäisen julkaisijan, Intro-lehden numeroihin, ja hiljattain pääsin käytyäni Musiikkiarkistossa ja saatuani pöytään nivaskan lehtiä, joissa oli Jussi Raittisen osoitetarra. Eka lista löytyi syyskuun 1974 Introsta ja lienee kertonut elokuun tilanteen.

1. Hector: Takataan roos / Laura (sua kauheesti kaipaan)
2. Juice Leskinen & Coitus int: Marilyn
3. Rauli Badding Somerjoki: Näin käy rock ’n’ roll
4. Hurriganes: Blue Suede Shoes
5. Ami Aspelund: Waterloo
6. Marion: Tule tule tuutimaan
7. Abba: Waterloo
8. Hullujussi: Friduna skikuna
9. Anna Babitzin: Pitkätukka poikafrendi
10. Lena Zavaroni: (You’ve Got) Personality

Ei kovin lupaava aloitus, kun ykköseksi julistettiin kaksi biisiä. Ne toki olivat samalla Hectorin singlellä, mutta jukeboxit soittavat yksittäisiä raitoja, ja Laura oli selvästi merkitty b-puoleksi. Muistan listan historiasta vain yhden samanlaisen sattumuksen Dingon huippuajoilta. Kärkikympin muut hitit olivat tuttuja ajan singlelistoilta paitsi viimeinen, pikkuvanhan lapsitähden Lena Zavaronin (You’ve Got) Personality. Singlen toinen puoli Schools Out ei ollut Alice Cooper -cover, harmi.

Kierrätystie on kuuma

Varmaan täytyy jotenkin noteerata tämänvuotinen Vain elämää -kokoonpano – ennakoihan se melkoisia todennäköisyyksiä listasijoituksille, kun mukana ovat muun muassa Lauri Haav, Viivi, Käärijä ja Kuumaa-laulaja Johannes Brotherus. Kvartetilla on viimeisen kahden vuoden ajalta yhteensä 32 Top 10 -singleä.

Kiinnostavin elvytettävä on ilman muuta Pelle Miljoona, jonka huippukauden (1977–1980) klassikot ovat sisällöltään yhä ajankohtaisia, mutta retoriikaltaan ”vääräoppisia”. Onneksi niissä on vivahde-eroja: jos ei uskalla tarttua biisiin Väkivalta ja päihdeongelma, turvallisempi valinta on vaikkapa Mitä tänään koulussa opit. Ja ilakointiin on myös mahdollisuuksia – Mä vain pogoon sopisi ainakin Käärijälle.

Tokihan Pelleä on versioitu ihan viime vuosinakin, esimerkkinä Maustetyttöjen aika yksioikoinen näkemys kappaleesta Juokse villi lapsi. Vuonna 2022 Esa Eloranta ja Marko Haavisto julkaisivat kokonaisen albumin demonstroidakseen, kuinka alkujaan melko karut raidat toimivat leppoistettuina. Levyn nimi on Kymmenen miljoonaa, mutta voisi olla Juokse villi lapsi -lyriikan mukaisesti Löysiä kanoja ja kukkoja.

Vain elämää -rihmastokin sai otteen artistista jo 12. kaudellaan, kun Pelastakaa lapset -erikoisjaksossa Tuure Kilpeläinen esitti laulun Olen kaunis. Se on listapisteissä isoin Pelle-hitti, mutta tälle vetäisylle on kertynyt Spotify-striimejä vain 73 tuhatta.