Viraaliuden arvo

Mediailmiön suuruuden huomaa siitä, kuinka huitaistuja juttuja siitä tehdään, näytteenä nyt Bara bada bastu. Esimerkiksi Ylessä radiojuontajat toistuvasti hekumoivat, kuinka Suomi saattaa ensimmäisenä ottaa viisuissa kaksoisvoiton. Kuitenkin jo vuonna 1962 kilpailun voitti ranskalainen Isabelle Aubret ja toiseksi tuli ranskalainen Francois Deguelt, joka edusti Monacoa. Muun kuin oman maan edustaminenhan on aina ollut yleistä.

Tänään on ilakoitu KAJ:n ennätyksellisestä äänimäärästä Melodifestivalenissa. Mahtaako kukaan selittää, miksi Måns Zelmerlöw sai tuloslaskennassa 90 prosenttia KAJ:n yleisöäänipisteistä (81 vastaan 90), vaikka jäi vain 75 prosenttiin itse yleisöäänistä (3,3 miljoonaa vastaan 4,3 miljoonaa)? Tuskinpa sellaista ehditään pohtia.

Eniten pistää kuitenkin huokaisemaan vanha ystävä, Spotifyn viraalilista. Ilta-Sanomat teki otsikon ”KAJ nousi maailman listaykköseksi” selittämättä lainkaan, mistä listassa on kysymys. Ylen uutiset tarjosi tällaista: ”Viraalilista kertoo siitä, miten nopeasti kappale leviää esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.” MTV:n uutiset puhui ”Viral 50 -soittolistasta”.

Jos mitataan leviämistä sosiaalisessa mediassa, niin miksi sellaisen hoitaisi Spotify? Varmaan somessa leviää Spotify-linkkejäkin, mutta valtaosa KAJ-liikenteestä on ihan muuta. Eikä viraalitilasto ole pelkästään soittolista, vaikka sen pohjalta toki kootaan Spotify-palveluun myös soittolista ja Bara bada bastu soi siinä ensimmäisenä.

Spotifyn listasivuston FAQ selittää viraaliuden näin:
Viral charts capture the songs gaining the most buzz on Spotify.
Chart placement is based on a few factors:
– If a song has recently risen in plays
– How often people share the song
– How many people recently discovered the song
Viral charts are entirely data-driven.

Kuulostaa sen verran summittaiselta, ettei minussa ainakaan viriä mielenkiinto. Mutta haluaisiko joku klikkiniilo vähän sisältöä helpon otsikkonsa taakse – tietoa siitä, onko viraaliudella mitään konkreettista arvoa? Listaa on koottu jo niin kauan, että sen pohjalta voisi tehdä hyvinkin laajaa tutkimusta. Millaista tulevaisuutta ykkössija enteilee, kuinka paljon sellaisen saavuttanut biisi on keskimäärin striimannut vaikkapa seuraavan vuoden aikana?

The MAN

Mauri Antero Numminen täyttää tänään 85 vuotta, onnea. Oheisessa kuvassa hän kauhisteli noin 30 vuotta sitten Sillankorva-baarin kotitalon purkamista. Se sijaitsi Toijalan rautatieaseman lähellä, ja Numminen pistäytyi siellä usein. Sen tilalle ei tänäkään päivänä ole rakennettu mitään. Kuvan otti Juhani Valli, klikkaa isommaksi.

Nummisen listahittiura koostuu viidestä sangen legendaarisesta coverista: Kissa vieköön 1970, Kotiharjun päällä 1971, Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä 1972, Maailma se on kuin silkkiä vaan 1976 ja Yes Sir, olen boogie 1995. Viimeksimainittu tehtiin 18 vuotta alkuperäisen jälkeen, muut olivat vanhempia – ei aina edes tiedetä, kuinka vanhoja.

Maailma se on kuin silkkiä vaan -biisin venäläinen säveltäjä Sasha Makarov eli 1870–1930, mutta muuta ajankohtatietoa en löydä. Kotiharjun päällä on F.W. Meachamin vuonna 1885 säveltämä marssi American Patrol, jonka eka suomalainen levyttäjä oli Olavi Virta 1954. Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä on Ich hab das Fräulein Helen baden sehn vuodelta 1925, tekijä Arpád Varosz, sanat Nummisen itsensä.

Kissa vieköön oli tuolloin neljä vuotta toimineen Love Recordsin eka käännöshitti. Louis Armstrong esitti sen vuonna 1939 Viimeisin iskusävel -elokuvassa nimellä Jeepers Creepers. Jo samana vuonna Bruno Laakko levytti sen Kauko Käyhkön suomennoksena, mikä oli noihin aikoihin poikkeuksellisen nopeaa toimintaa. Tässäkin Numminen on hieman muokannut lyriikkaa.

Luxemburgin jäljissä

Juuri tämä on ollut toiveeni, kun olen seurannut KAJin seikkailua Melodifestivalenissa: pääsy Ruotsin viisuedustajaksi ja täyden potentiaalin saavuttaminen listamenestyjänä. Sijoitus toukokuun finaalissa on yhdentekevä, sillä kaikki olennainen tapahtuu ennen sitä. Voiton ratkeamisen jälkeen tunnelma hyytyy nykyisin melkein yhtä nopeasti kuin joululaulusesonki.

Eilisillan tapahtumat näkyvät kai vahvimmin vasta huomenna julkaistavissa Spotify-striimeissä, mutta jo lauantain Bara bada bastu -lukemat kasvoivat Ruotsissa 57 prosenttia (613.890) ja meillä 24 prosenttia (198.495). Uutisoinnin runsaus meikämediassa pistää vähän huvittamaankin kun huomioi, miten valtavan usein viisuhistoriassa on edustettu muuta kuin omaa kotimaata eikä se ole ollut kummoinen uutinen. Luxemburg voitti viidesti muunmaalaisilla laulajilla.

Haluaisin palauttaa nauttijoiden ja nurisijoiden mieliin viimevuotisen hauskan väliaikanumeron We Just Love Eurovision Too Much, jossa ruotsalaiset lupailivat, että voittaminen ei ole heille enää niin tärkeää. Siihen upotetussa kuvitteellisessa Suomen väliaikanumerossa laulettiin saunovien tanssijoiden kera, mikä oli aika ansiokasta uumoilua tulevasta.

Katkerista kommenteista voi nähdä, että monet kuitenkin yhä rakastavat paljon enemmän voittamista kuin euroviisuja eivätkä näe, mitä hyvää linjanmuutoksesta voi seurata. Kuvittelevat, että Ruotsin kannattaa loputtomasti tuupata lavalle samasta tuubista puristettuja, kuoliaaksi mikromanageroituja popmöhkäleitään. Englanniksi, tietenkin. Jos Kaj sijoittuu toiseksi tai huonommin, he julistavat hautaan asti, että kyllä Måns Zelmerlöw olisi voittanut ja kaikilla olisi ollut ihanan tylsää.

Eilinen oli otsikoinnin juhlaa jo Emma-gaalan iänikuisten pöydänputsaamis-megalatteuksien ansiosta, ja viisu-uutisoinnissa on omat kompastelurituaalinsa, kuten vedonlyöjät tiedonlähteenä. Vaikka juuri oli saatu nähdä, ettei Zelmerlöwin otsikoidusti kiistaton vedonlyöntietu käynytkään todeksi, niin heti perään ollaan julistamassa: ”Vedonlyöjät povaavat KAJ:lle euroviisuvoittoa”.

Sama vaisto kesät talvet

Radiomonitor on lisännyt pdf-tulosteeseensa sarakkeen, joka näyttää listabiiseille myös edellisen päivän Spotify-sijoituksen. Eroavaisuudet ovat suuria, ja kun muistaa hiljattaisen omaa erinomaisuutta korostavan Radiomonitorin vertailuraportin, alkaa miettiä tarkoitusperiä: ”katsokaa kuinka pihalla Spotify on hittien todellisesta suosiosta”?

Top 10 -tilanteissa ei ole yhtään samaa kappaletta, ja Top 40:ssäkin vain kahdeksan. Paras yhteistulos on uudella radioykkösellä, Nelli Matulan Hitaammin hautaan, jonka Spotify-sijoitus on 11. Muut kahden Top 20 -paikan biisit ovat Lady Gagan Abracadabra (17–17) ja Erika Vikmanin Ich komme (20–10). Vikmanin viimevuotinen Myynnissä soi radiossa tällä haavaa paremmin, sijan 15 edestä.

Yhteneväisyyksiä löytyisi kyllä selvästi enemmän, jos otettaisiin huomioon ajoitukselliset erot (suomeksi: radion hitaus). Esimerkiksi radiokolmonen, Costin ja Juuna Chillin Vaisto, striimasi kakkossijan edestä jo viime kesäkuussa. Kummallisin elpyjä on 34. sijalta 16:nneksi loikkaava Jason Derulon When Love Sucks, joka oli korkeimmillaan kuudentena lokakuussa 2023. Elvyttäjä on Radio Nova, joka soitti sitä 24 kertaa viikossa.

En ny bastu måste byggas

Muistakin kulmista voisi arvioida Bara bada bastun potentiaalia radiohitiksi, mutta tässä yksi melko lannistava. Viimeisen 20 vuoden aikana ei ole nähty yhtään ruotsinkielistä kappaletta radiolistan Top 20:ssä, joten jonkinlaista rakenteellista hyljeksintää on havaittavissa. Ainakin jos vertaa radiosoittomittauksen alkuaikoihin – vuosilta 1989–2005 niitä löytyy täysi tusina.

1989 Eva Dahlgren: Ängeln i rummet #10
1995 Nordman: Vandraren #6
1996 Nordman: Be mig #5
1996 Tomas Ledin: Lika hopplöst förälskad #10
2000 Tomas Ledin: Sommaren är kort #1
2000 Tomas Ledin: Hopp #14
2002 Kent: Dom andra #7
2002 Kent: Kärleken väntar #6
2003 Kent: FF #11
2003 Lisa Nilsson & Aki Sirkesalo: Mysteriet #2
2005 Kent: Max 500 #4
2005 Kent: Palace & Main #3

Ainoa ykkönen Sommaren är kort on toki vuodelta 1982, mutta se julkaistiin uudelleen ryydittämään Tomas Ledinin kokoelma-albumia, joka nousi kolmossijalle. Biisi ei soinut Radiomafiassa, mutta oli yhtä aikaa Kiss FM:n ja Radio Suomen soitetuin.

Ruotsin radiolistan Top 10:ssä on muuten paraikaa kaksi kappaletta på svenska (joista kumpikaan ei ole Bara bada bastu), ja ykkösenä debytoi mikäpä muu kuin Måns Zelmerlöwin Revolution.

Huom, täydennys! Leijonien Den glider in kävi myös radiolistan kahdeksantena 1995, sotkin asioita kun en muistanut ruotsalaisen version keränneen ekat listapisteet ja suomalaisen tulleen perässä.

Napitukset 2/2025

Helmikuun etenijöiden kärjessä on tuttu kaksikko Turisti ja Mirella, mutta heidän hittiensä profiilit poikkeavat toisistaan. Taikurilla ei ole yhtään radiosoittopistettä (paras sija 43), kun taas Löytää mut viettää seitsemättä viikkoa radiolistan ykkösenä eli on kartuttamassa pottiaan vielä railakkaasti. Harvinaisuutena tällä kertaa ulkomainen tuplanappiutuja eli Bruno Mars (APT. ja Die with a Smile). Kolme UMK-kappaletta on ehtinyt toiselle tuhannelle, ja yksi tai kaksi taitaa vielä tulla perässä.

•••• (4000)
Turisti: Taikuri
Mirella: Löytää mut

••• (3000)
Lady Gaga & Bruno Mars: Die with a Smile

•• (2000)
Ares ft Averagekidluke & Turisti: Iha miten vaa

• (1000)
Ares: Menestys on paras tapa kostaa
Nelli Matula: Hitaammin hautaan
Rosé ft Bruno Mars: APT.
Erika Vikman: Ich komme
Viivi: Aina

Bastulla on edeltäjä

Kun meillä nyt kiistattomasti on suomalainen ruotsinkielinen hitti, kävin aiemmat tapaukset läpi vielä tarkemmin, ja luutaan jäi tällaisia murusia. Finntrollin viisibiisinen ep Trollhammaren kävi singlelistan 10:ntenä vuonna 2004. Beatin euroviisu Fri nousi 16:nneksi vuonna 1990, mutta sen a-puolena oli englanninkielinen versio Free. Ja sitten tietysti on ruotsalaisilta napattu Den glider in.

Niukkuus 65 vuoden aikana hämmentää, koska niin monen suosikkiartistimme äidinkieli on ollut svenska, ja tuo nuotti on kuultavissa esimerkiksi Johnnyn ja Riki Sorsan levyillä. Mysteriet-duetollaan kummallakin virallisella kielellä laulanut Aki Sirkesalo ei kuulunut heihin, mutta opiskeli ruotsinkielisessä opistossa. Raphiteillä Samma gamla vanliga, Stockholm–Helsinki ja Aktiverad ruotsinkielisistä osuuksista vastaavat ruotsalaiset.

Ylen keskiviikkoisessa haastattelussa KAJin Jakob Norrgård sanoi: ”On historiallista, että suomenruotsalainen kappale on listaykkösenä Suomessa.” Historiallinen on yksi monista klikkimedian vesittämistä sanoista, mutta jos puhutaan vain Spotifyn historiasta, tuo on aivan totta. Yksi ykkössingle löytyy kuitenkin ajalta, jolloin digikulutus ei vielä vaikuttanut listoihin eli kesäkuulta 2005.

Kyseessä oli vaasalaisen Kometfabriken-yhtyeen Gott nytt år. Se sai radiosoittoa vain X3Miltä ja jäi hittivuosilistan sijalle 203 sekä bändin ainoaksi listamerkinnäksi, vaikka takana oli iso EMI-yhtiö. Jotain mediayhteistyötä ilmeisesti tehtiin, koska musiikkivideolla näkyy pätkiä Vaasassa kuvatusta tv-minisarjasta NDA – Salassapitosopimus. Gott nytt årilla on alle 20.000 Spotify-kuuntelua, mutta ihan hyvä biisi.