Menestyksen (ruot)salaisuus

Varteenotettava ehdokas huomisen albumilistan korkeimmaksi uutuudeksi on Agnetha Fältskogin A. Sitä edeltänyt yhdeksän vuoden levytystauko ei tunnu kovin pitkältä, koska tuo vuoden 2004 My Colouring Book päätti paljon pitemmän hiljaisuuden – aiemmat Fältskog-soolot olivat 1980-luvulta. Sekä My Colouring Book että vuoden 1983 Wrap Your Arms Around Me nousivat meillä kakkossijalle.

Kymmenen vuotta sitten laadin Rumban 20-vuotisjuhlanumeroon tietovisan, jossa muun muassa arvuuteltiin vain yhdellä kirjaimella tai numerolla nimettyjä lista-albumeita. Myöhempää tilannetta en ole aktiivisesti kartoittanut, mutta A-nimisiä levyjä ei listahistoriamme tunne. Tunnetuimpia yksimerkkisiä lienevät Juice Leskisen L (2000), Princen rakkaussymboli (1992), Don Huonojen tähti (1999) ja The Beatles -kokoelma 1 (2000).

Eilen julkistetussa Ruotsin albumitilastossa Fältskog sai tyytyä kakkossijaan toisen vientilegendan takana. Roxette-mies Per Gesslen eka menestysyhtyehän oli Gyllene tider, joka piipahti Suomenkin listoilla Sommartider-hitin (1982) ansiosta. Ryhmä on tehnyt uuden levyn Dags att tänka på refrängen, joka pitää paalupaikkaa kolmatta viikkoa.

Kolmas yhteinen kevät

Latauslistalle mahtui vain kaksi matalaa debyyttiä, mutta kummallakin on vahvahkot odotusarvot. Sijan 28 Live It Up on jo kolmas Jennifer Lopezin ja Pitbullin kimppasingle. Toissa kevään On the Floor kasvoi kummankin uran suurimmaksi sukseeksi, ja vuoden takainen Dance Again kiipesi sekin hittivuosilistan 23:nneksi. Pari ensiesittää Live It Upin tänään American Idolin finaalissa.

Sijan 24 Pelimies puolestaan pohjustaa loppukesällä ilmestyvää Jukka Poika -kokoelmaa. Kiihkein Jukka-huuma on sen verran tuore ilmiö, että artistia ei vielä arvaisi kokoelmakypsäksi. Kun kuitenkin huomioidaan Soul Captain Bandin, Kapteeni Ä-nen ja Jenkkarekan pikkuhitit runsaan kymmenen vuoden ajalta, niin onhan siinä jo mistä valita. Joitakin kuulemma kuullaan uusina levytyksinä.

David Guettan, Ne-yon ja Akonin Play Hard on yhtä korkealla (#7) kuin viime syyskuussa. Silloin se teki pikavisiitin Nothing but the Beat -albumin kakkosversion uutena raitana, mutta vasta nyt tätä Alice Deejayn Better Off Alone -hittiä lainailevaa musiikkituokiota promotaan singlenä. Yhteensä albumin eri olomuodoilta on lohkaistu yhdeksän sinkkua.

Nolla Google-osumaa

Tämänvuotinen Listablogin kesäsarja vaatii hiukan selittämistä, koska aihevalinta tuntuu ristiriitaiselta tähänastisiin linjanvetoihini nähden. Olenhan julistanut, että sekalaisten hittien kokoelmat eivät kuulu albumilistalle ja jopa manipuloinut historiaa poistamalla ne vanhoista tilastoista. Pyrkimyksenäni oli yhdenmukaistus vuosien 1994-2009 listojen kanssa, joista ne kansainvälisen esimerkin mukaisesti eliminoitiin.

Viime vuonna julkaistussa pomus.netin listatietokannassa palautin ne paikoilleen kilpailun ulkopuolella, ilman sijalukua. Aion hamassa tulevaisuudessa pisteyttää virallista lista-aikaa edeltäneet hitit paremmin kuin mihin kykenin Sisältää hitin -kirjaa tehdessä. Tarvitsin sitä varten eri esittäjiä -levyjen listasijat, koska ne tuovat uuteen laskelmaan tärkeää lisäsubstanssia.

Kesäsarja käsittelee vuosien 1972-1993 menestyneimpiä kokoelmia. Joistakin tosin ei ole mitään sanottavaa – esimerkiksi joulukuussa 1982 ykköseksi nousseesta kuvan Double Lovesta – joten esille karsitaan vain kiinnostavimmat. Finnhits ei ole ainoa julkaisujatkumo, jonka osia saimme katsella vuodesta toiseen hyvinkin korkealla. Seassa on myös pari musiikkityylillään yllättänyttä myynti-ihmettä.

Eri esittäjiä -kokoelmat ovat ärsyttäneet myös sanallisella sekaannuksellaan. Niitä ei voi kutsua vain kokoelmiksi, koska yksittäiset artistitkin julkaisevat kokoelmia. Eri esittäjiä -nimellä toisaalta saatetaan tehdä hyvinkin yhtenäisiä taidekokonaisuuksia. Keksin sarjaa varten uuden sanan, koska on kivaa syöttää nettiin ennennäkemättömiä kirjainyhdistelmiä. Kesäkuun 1. päivä alkavan sarjan nimi on Variöösi.

Elämä halpeni

Voi sen kevätsiivouksen tehdä näinkin. Albumilistalta lakaistiin isolla luudalla levyjä midpriceen – joitakin niistä jo toisen kerran. Merkittävimpänä poistona pidettäköön Vain elämää -kaksikkoa, jolle ehti kertyä vain 24 ja 20 listaviikkoa. Kymppisijalta kadonnut Cheekin Sokka irti sai vuoden täyteen ja Robin sekä Tuure Kilpeläinen kumpikin 30 viikkoa. Putsauksen ansiosta poikkeuksellisen moni albumi nousi tai teki re-entryn.

Uutuuksista valokeilan varasti Rytmihäiriö, joka kymppi- ja kuutossijojen jatkoksi debytoi neljäntenä. Patricia Kaas (#17) vankistaa paluusuhdannettaan versioimalla levyllisen Edith Piafia. Nuo yhden artistin tuotantoa kierrättävät projektit ovat niin vakiintunut osa albumitilastoja, että niistä voisi joskus tehdä laajahkonkin katsauksen. Tuli heti mieleen kolme-neljä ykköstä.

Tv-sarjatähti Hugh Laurie (#26) paransi hiukan kahden vuoden takaisesta ensiesittäytymisestään, ja yli 20-vuotias brittibändi Cathedral (#44) eteni lopultakin meillä listanimeksi. Sen sijaan Top 50:n pohjasijoille ajautuneiden Sarah Brightmanin ja Joel Hallikaisen huippupäivät ovat aika kaukana – jopa niin kaukana, että Hallikainen palasi mukaan miltei 11 vuoden tauolta.

Putous pudottaa

Harvinaista synergiaa: kaikki ns. singlelistan Top 20 -kappaleet ovat tällä viikolla mukana myös Top 30 -latauslistalla. Suurimmillaan hajonta oli viime vuoden lopulla melkein puolet, eli 9/20 singletilastosta puuttui ladatuimpien joukosta. Radiolistankin myötäilyprosentti näyttää olevan keskimääräistä suurempi. (En nyt ota kantaa, ovatko nämä hyviä asioita.)

Radiolistan 64. sija ei estänyt Sini Sabotagea ottamasta pääosaa toisaalla: Levikset repee otti reilun harppauksen latausten ykköseksi ja sinkkujen kolmoseksi. Sen vierailija Ville Galle on täten äänessä merkittävällä kesähitillä kolmantena vuonna perätysten (Häissä, Kran Turismo) ja vetää sukuaankin tilastojen ihmeelliseen maailmaan – albumilistan 32:s Mäk Gälis on näet hänen veljensä.

Jussi Vatanen sai Aku Hirviniemen tapaan hitin jo toisella Putous-hahmollaan, kun Karim Z. Yskowiczin Olen somelainen kiipesi latauslistalle. Osansa biisissä on myös Petri Nygårdilla, jonka oma kesähittiyritys Lömällä putosi samalla yhden viikon jälkeen ulos. Toinen seuralainen Kari Tapio sai ekan latauslistamerkinnän, eikä singlelistallakaan ole käyty sitten vuoden 1983, jolloin asialla oli mikäpä muu kuin Olen suomalainen.

Hela maratontaulukko

Helatorstain ja Adelen kunniaksi kokosin ensimmäisen kattavan laskelman albumilistoillamme kauimmin viihtyneistä levyistä. Sainhan vasta hiljattain masteroitua vuodet 1966-1971, ja vuosien 1985-1993 korjauksiin olen vasta nyt tyytyväinen. Tämä tilasto ei siis enää muutu kuin uusien listatapahtumien kautta. Alussa listaviikot, lopussa aikaväli jolloin niitä on kerätty.

134 – Leevi and the Leavings: Keskiviikko (1997-2010)
118+ – Adele: 21 (2011-2013)
116 – Soundtrack: The Sound of Music (1966-1968)
110 – Eppu Normaali: Repullinen hittejä (1996-2007)
104 – Simon and Garfunkel: Bridge Over Troubled Water (1970-1972)
97 – Vesa-Matti Loiri: Eino Leino (1978-1980)
93 – Metallica: Metallica (1991-2012)
93 – Abba: Gold (1992-2010)
92 – Kari Rydman: Niin kaunis on maa (1976-1978)
90 – Ultra Bra: Kroketti (1997-1999)
85 – Michael Jackson: Thriller (1983-2009)
84 – Bruce Springsteen: Born in the U.S.A. (1984-1986)
77 – Hortto kaalo: Hortto kaalo (1971-1973)
74 – Alanis Morissette: Jagged Little Pill (1995-1997)
71 – Viktor Klimenko: Stenka Rasin (1971-1972)
71 – Chisu: Kun valaistun (2011-2013)
70 – Lady Gaga: The Fame Monster (2009-2011)
69 – Bomfunk MC’s: In Stereo (1999-2000)
69 – Chisu: Vapaa ja yksin (2009-2011)
67 – Kaija Koo: Tuulten viemää (1993-1994)
65 – ZZ Top: Eliminator (1983-1984)
64 – Hector: Herra Mirandos (1973-1974)
64 – Hurriganes: Roadrunner (1974-2011)
62 – Fredi: Niin paljon kuuluu rakkauteen (1972-1973)
62 – Red Hot Chili Peppers: Californication (1999-2011)
62 – Jenni Vartiainen: Seili (2010-2011)
60 – Lasse Mårtenson: Voiko sen sanoa toisinkin (1967-1968)
60 – Led Zeppelin: Led Zeppelin II (1969-1971)
60 – Eri esittäjiä: Työväen lauluja (1969-1971)
60 – J. Karjalainen: Suurimmat hitit (1992-2001)
60 – Spice Girls: Spice (1996-1998)

Täytettyjä leijonia

Toukokuussa ei yleensä enää saa eteensä niin vilkasliikkeistä albumilistaa kuin toissapäivänä. Seuraava tilasto lienee jo selvästi staattisempi, joten katsotaan vielä taakse. Top 50:ssä näyttäytyi ensikertalaisina neljä kotimaista esittäjää: Aivovuoto (#15), ennakoitua alemmas jäänyt Jontte Valosaari (#29), Mäk Gälis (#32) ja Santa Cruz (#34). Näitä säesti brittiryhmä Uncle Acid and the Deadbeats (#31).

Perinteisinä mukaantunkijoina tervehdimme koosteita Leijonat 2013 (#19) ja Eurovision Song Contest Malmö 2013 (#35). Aiemmin yhdentekevät viisulevyt ovat kahtena viime vuonna yltäneet Top 10 -menekkiin. Jos eri esittäjiä -äänitteet karsinoitaisiin yhä omaksi listakseen, jokainen leijonalevy pitäisi määritellä erikseen. 2011 ja 2013 ne täytettiin sekalaisella katalogihötöllä, mutta 2012 mukana oli paljon varta vasten äänitettyä. Vesku Jokisen Olen suomalainen soi sekä viime että tänä vuonna.

Suuri vaihtuvuus on suistanut usean hyvin aloittaneen albumin ulos Top 50:stä yllättävän aikaisin – toki kesä pulpauttaa niistä jotkut takaisin. Esimerkiksi David Bowie, Hurts ja Bon Jovi jäivät seitsemään viikkoon, Justin Timberlake kuuteen ja Raappana viiteen. Depeche Mode uhkaa kadota kuuden ja Von Hertzen Brothers seitsemän viikon jälkeen.