Tekstien mentävä on

Kirjaani varten kerätyistä eri aikakausien singlekansista on huomattavissa monenlaisia trendimuutoksia. Esimerkiksi 1960–1970-luvuilla levy-yhtiön logo oli olennainen, prominentti osa kantta. 1980-luvun vaihteessa se alkoi nopeasti kadota ja logottomuus muodostui normiksi, mutta irtologoja riitti bongattavaksi vielä vuosien ajan.

Puhun nyt siis Top 1000 -hittien kansista. Neljän ruusun Juppihippipunkkarin (1992) Parlophone-logon jälkeisen tauon katkaisi yllättäen Anssi Kelan Milla (2001) RCA-logoineen. Seuraavat tulivat vasta 2010-luvulla: Jukka Pojan Älä tyri nyt (KHY Suomen musiikki) ja J. Karjalaisen Mennyt mies (Warner). Ulkomaisista Lost Frequenciesin Are You with Men (2015) kannessa oli sekä Armadan että Kontorin logo.

Fyysisen singlen kuolema tietysti muutti ”kannen” funktiota, mutta se ei heti näkynyt. Merkittävin oire oli kansitekstien katoaminen, jota edisti Alan Walker monine hitteineen. Viime aikoina esimerkiksi Pyhimys ja Behm ovat julkaisseet sinkkuja pelkillä kansikuvilla, mutta läheskään kaikki eivät ole teksteistä luopumassa – ei edes Oku Luukkainen, vaikka muutoin onkin Mentävä on -hitissään ottanut mallia Walkerin Faded-kannesta. Vai mitä mieltä olette? Klikkaa kuvapari isommaksi.