keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Formaatti–sisältö 6–0

Suomen televisiossa ja radiossa lähetettävät listaohjelmat painottuivat etenkin 10–30 vuotta sitten albumimyyntilistaan. Tämä ei johtunut albumimarkkinoiden suuremmasta viihdearvosta, vaan raaoista käytännön seikoista. Albumi oli bisneksen perusyksikkö, manimanimani, ja mahdollisti menekkivolyymillaan uskottavan viikoittaisen raportoinnin.

Isommissa, singlemarkkinoiltaankin relevanteissa maissa albumilistashow’n käsite on ollut aina vieraahko. Esimerkiksi listojen ihmemaan Britannian radiossa sellaista on lähetetty ainoastaan silloin tällöin, viimeiseen yli kymmeneen vuoteen ei lainkaan. Se kelpaa vain ison ja mahtavan singlehittiparaatin apupojaksi. Albumimenestystä on seurattu enemmän myyntilukujen kuin listasijojen kautta, ja myynnin hiipumisen myötä menestyksen kiinnostavuus niin ikään hiipuu.

Viihdearvoeron näkee selvästi netissä ylläpitämieni single- ja albumilista-arkistojen kävijämäärissä. Vaikka sivuuttaisi ulkoisten linkkien aiheuttamat ajoittaiset latauspiikit, singlesivustoa luetaan ainakin nelinkertaisesti albumisivustoon nähden. Tuon arvoeron voi kuvitella vain kasvavan nyt, kun musiikkiteollisuus on ”normalisoitunut” uuden perusyksikön eli suoratoistobiisin alaisuuteen.

Vaikka albumilla on ollut hetkensä bisneksen ja musiikkijournalismin kultamunana, niin hittinostalgiassa ja ajankuvauksessa single on aina ollut kuningas.

Mutta mitä tekee aiemminkin ihmettelemäni Radio Suomen listaohjelma Hittikimara? Vanhojen sinkkutilastojen sijasta se on nyt ainakin kolmesti peräkkäin poiminut summittaisia kappaleita Top 10 -albumeilta. Esimerkiksi euroviisukokoelmalta Arto Sotavallan käännösversion Espanjan yhdeksänneksi sijoittuneesta esityksestä. Random-poiminnoissa voi toki piillä oma viehätyksensä, mutta mitä tekemistä niillä on ”hittikimarassa”? Hittiys muuttuu taas kerran juontajan mutu-tuntumaksi.

Albumi on ajankuvanakin kyseenalainen, koska se on myös uudelleenmyymisen formaatti. Huhtikuuta 1982 käsittelevä ohjelma kruunattiin vuonna 1970 julkaistulla biisillä, koska ykkösenä oli taas yksi Simon and Garfunkelin kokoelma. Tuollaista tilannetta ei voi kiertääkään, koska ohjelma on jostain syystä sitonut itsensä soittamaan aina pelkän kärkikymmenikön kokonaisuudessaan. Ei ymmärrä.

2 kommenttia:

  1. Uskoisin, että albumilistoihin siirryttiin siksi, että ohjelma alkoi nopeasti toistaa itseään soitettujen kappaleiden osalta. Vai ehkä myös siksi, ettei vuoden 1997 listalta jouduttaisi soittamaan Klamydian Perseeseen-kappaletta?

    Pelkän kärkikymmenikön soittamiseen on luultavasti syynä se, että lähteenä on käytetty ainoastaan top 10 -listoja sisältävää Suomi soi 4 -kirjaa. Taas kerran, vaikka Mitä Suomi soittaa on vain osatotuus.

    VastaaPoista
  2. Tuohon juuri viittasin ekassa Hittikimara-postauksessani. Tuntuu että on haluttu saada mahdollisimman vähällä miettimisellä aikaan mahdollisimman helppoa ohjelma-ajan täytettä, ja tämä on alkanut kostautua.

    VastaaPoista