torstai 1. joulukuuta 2022

Joulukuun lapset

Sarjassa listataan kussakin kuussa syntyneiden sooloartistien suurimmat hitit Suomen listoilla vuosina 1960–2020 ja vertaillaan eri kuukausien satoa. Yksi hitti per artisti. Sarja päättyy.

Täältä se löytyi, sarjan ainoa 2000-luvun lapsi. Billie Eilish, Britney Spears ja Taisto Tammi olivat kaikki suunnilleen samanikäisiä (17+) isoimman hittinsä noustessa listoille. Mukana on yksi jouluaattona, kaksi joulupäivänä ja yksi tapaninpäivänä syntynyt.

1. Reijo Kallio 27.12.1933 (Yksinäinen 1979)    
2. Alannah Myles 25.12.1958 (Black Velvet 1990)    
3. Marion 7.12.1945 (El Bimbo 1975)    
4. Ricky Martin 24.12.1971 (Livin’ la vida loca 1999)    
5. Taisto Tammi 10.12.1945 (Tango merellä 1963)    
6. Jörgen Petersen 2.12.1931 (Boulevard of Broken Dreams 1962)    
7. Riki Sorsa 26.12.1952 (Reggae OK 1981)    
8. Cheek 22.12.1981 (Timantit on ikuisia 2013)    
9. Billie Eilish 18.12.2001 (Bad Guy 2019)    
10. Dido 25.12.1971 (Here with Me 2001)    
11. Britney Spears 2.12.1981 (Baby One More Time 1999)    
12. Sinéad O’Connor 8.12.1966 (Nothing Compares 2 U 1990)

Yhteensä 79190,43 – sijoitus 4/12

tiistai 29. marraskuuta 2022

Catch 22

Googlailin eilen kovasti taustaa tiedolle, joka toistui sekä suomalaisissa että ulkomaisissa uutisissa koskien Pet Shop Boysin ensivuotista, Helsinkiinkin saapuvaa hittikiertuetta. Sille, että konsertissa kuultaisiin duon ”kaikki 22 Euroopan Top 10 -hittiä”. Mitä tuo tarkoittaa? Jäi vähintäänkin epäselväksi.

Ensinnäkin pelkästään Suomen singlelistalta on lohjennut 25 Top 10 -sijoitusta plus parille muulle vastaava radiosija. Eli tuohon summaan ei ole päädytty haarukoimalla koko maanosa. Toisaalta jos katsoo duon huippuaikoina toiminutta Eurochart Hot 100 -listaa, niin sieltä on saatu vain kymmenen Top 10 -merkintää. Ruotsista 14, samoin Saksasta.

Ahaa, Britanniasta 22! Näinkö yksinkertaista se oli? Ei toki, sillä noista 22:sta peräti kuusi puuttuu kiertuesetistä. Niiden tilalla ovat muun muassa Opportunities, jonka ainoat Top 10 -sijat tulivat USA:sta ja Uudesta-Seelannista, ja Jealousy, joka ylsi Irlannin kärkikymppiin. Toisaalta niin ylsi myös poisjätetty DJ Culture, joten tuokaan ei ole kriteeri.

Ehkä tietoni esitettävistä biiseistä eivät pidä paikkaansa. Kiertueesta löytyy vain yksi Wikipedia-sivu, espanjaksi. Sen konekäännöksen mukaan settiin kuuluu muun muassa hitti "Jätetty omille laitteilleni”.

sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Teitä on varoitettu

Spotify-kuuntelukulttuurista hyötyjiin kuuluvat muun muassa lapsille soitettavat kehtolaulut. Kun olen katsellut eri esittäjien soitetuimpia biisejä, niin esimerkiksi kaksi Top 10 -albumia ihan aikuisille tehneen Vuokko Hovatan koko kärki muodostuu uni- ja lastenlauluista. Samoin Suvi Teräsniskan Iltalauluja (2020) on edennyt artistin eniten listaviikkoja (64) keränneeksi albumiksi.

Teräsniskalla on myös kolmen menestyneen joululevyn tekijänä edessä jälleen mehukas sesonki. Viimevuotinen Tämä maailma tarvitsee joulun kiipesi ykköseksi ja Joulun henki (#4, 2014) komeili sekin kahdeksantena. Ensimmäinen Tulkoon joulu (#3, 2009) nähtiin viimeksi kahdeksan vuotta sitten Top 50:ssä, mutta jostain syystä se ja vain se oli tänään re-entryn tehneiden joulualbumien joukossa, sijalla 20.

Teräsniska on Warnerin artisti, kuten ovat kaksi muutakin korkeaa listallepalaajaa Sia ja Michael Bublé. Samaa kaartia nykyisin on Spinefarmin jättänyt, yhdeksännellä levyllään Viides adventti seitsemäntenä debytoinut Raskasta joulua -projekti. Joulualbumin Top 10 -sija jo marraskuun puolella on harvinainen ja lupailee nousua.

torstai 24. marraskuuta 2022

Paraatista paraatiin

Useissa historiikeissa, myös Wikipediassa, mainitaan Marionin saavuttaneen listamenestystä 1970-luvulla Länsi-Saksassa. Ainakaan myyntilistalla sellaista ei tullut, arkistot ovat tarkat, eikä muista tilastoista ole tietoa. Mutta Youtubesta löytyy ainakin kuusi näytettä esiintymisistä hyvin suositun näköisissä sikäläisissä tv-ohjelmissa.

ZDF-kanavalla pyöri kauan Starparade- ja Hitparade-ohjelmat. Starparade oli pitempi ja kansainvälisempi ja lähetettiin muutaman kuukauden välein. Hitparade tuli kerran kuussa ja esitti vain saksankielistä musiikkia. 5.12.1974 Marion esitti Starparadessa sekä El Bimbon että sen b-puolen Rikke ding, rikke dong. Ehtipä vaihtaa leninkiäkin välissä ja antaa haastattelun saksaksi.

Hitparade-tallenteissa ruutu näyttää suurikokoista numeroa, jota voisi ohjelman nimikin huomioiden luulla listasijaksi. Katsottuani kokonaisen jakson tajusin, että numerot olivat postikorttiäänestystä varten! Suosituimmat pääsivät ohjelmaan uudelleen, ja näin kävi myös El Bimbolle. Kaikki artistit istuivat siellä täällä studioyleisön seassa ja nousivat vuorollaan esiintymään.

Tubevideo on olemassa myös El Bimbosta ohjelmassa Die Nacht mit Musik (1975). Vuonna 1976 Marion palasi Hitparadeen biisillä Der Bauer und sein Weibchen, alkujaan Ballerino, suomeksi Kylähäät. Melko pian tämän jälkeen Saksa-projekti artistin itsensä mukaan ”vain hiipui”.

maanantai 21. marraskuuta 2022

Kolinaa Pörsänmäeltä

Kuukausi sitten kirjoitin artistin toiselle tekemistä tribuuttilevyistä. Eilen tuli syy muistella saman aiheen toista variaatiota, albumeita joissa laumana kunnioitetaan jonkun tuotantoa työnjaolla biisi per artisti. Vuoden takaisesta The Metallica Blacklist -levystä huolimatta ne ovat viime vuosina olleet harvinainen listanäky, mutta nyt sijalla 21 komeilee Egotripillä, varsin nimekkäiden esittäjien Egotrippi-tulkintoja.

Ensimmäinen lajityypin lista-albumi oli syöpäyhdistykselle varoja kerännyt Eino Partasen kauneimmat laulut (#19, 1978) ja toinen teatteriesitykseen perustuva Laulusi elää, Brel! (#18, 1984). Pari hittiäkin poikinut Toivo Kärki muistoissamme (1992) jäi sijalle 12, mutta oli kai jonkinlainen pioneerijulkaisu. Kaikki parhaat sijat (Top 10) ovat peräisin kahdeksan vuoden sisältä, aikaväliltä 2006–2014.

Tässä kahdeksikko aikajärjestyksessä.
Kaikki paitsi Mårtenson on turhaa #8, 2006
Melkein vieraissa – tribuutti Leevi and the Leavingsille #2, 2007
Sanat Jukka Virtanen #6, 2008
Mestaria kunnioittaen – tribuutti Tapio Rautavaaralle
#6, 2008
Melkein vieraissa – Nimemme on Dingo #8, 2008
Pörsänmäen sanomat – tribuutti Jaakko Tepolle #10, 2009
Eput rautaa #3, 2014
Nyt kolisee #1, 2014

Tuo ainoa ykkönenhän oli hiphoppareiden uusionäkemys ja anagrammi J. Karjalaisen vuotta aiemmin julkaistusta Et ole yksin -albumista.

lauantai 19. marraskuuta 2022

Ydinvoimaa kannatetaan taas

Syksyn mittaan on radiolistan Top 20:ssä nähty paljon biisejä, jotka eivät yltäneet striimien Top 40:een eli pääsevät suureen hittiarkistoon radiosijoituksensa ansiosta. Tuoreimpana eilen 20:nneksi eteni saksalaisen Topicin ja ruotsalaisen A7S:n kolmas yhteishitti Kernkraft 400 (A Better Day). Kuten viimevuotinen Your Love (9 AM) tämäkin versioi vuoden 1999 saksalaista teknoa.

Zombie Nationin Kernkraft 400 nousi kotimaassaan aikoinaan vain sijalle 22 eikä menestynyt Suomessa, mutta oli iso suosikki muualla Euroopassa, muun muassa brittilistan kakkonen. Yllättävää, että sen tylystä sointimaailmasta (joka kuulosti hengenheimolaiselta Mr. Oizon tuolloiselle Flat Beat -hitille) on Topicille pälkähtänyt päähän loihtia ja A7S:n laulaa noinkin vetoava nykyveisu.

Osui silmään, että Top 20:ssä on Kernkraftin lisäksi myös kolme muuta ulkomaista hittiä, joiden nimissä käytetään sulkeita. 17:nneksi nousi Lizzon 2 Be Loved (Am I Ready), 11:nneksi Lil Nas X:n Star Walkin’ (League of Legends Worlds Anthem) ja ykköseksi David Guettan ja Bebe Rexhan I’m Good (Blue). Kotimaisia sulkubiisejä ei ole Top 100:ssa ollenkaan.

keskiviikko 16. marraskuuta 2022

Top 24 -kynnyksen korkeudesta

Älkää kertoko kenellekään, mutta aion laittaa joulukalenterin siviili-facebooksivulleni. Erään operaation seurauksena järjestelin vanhat vinyylialbumini uudelleen – siis oikeasti vanhat, en ole ostanut niitä yhtään koko 2000-luvulla. Ja taas yllätyin, kuinka indie/kuriositeettivoittoinen kokoelmani on. Tätä ei taatusti löydy Spotifysta, eikä tätä.

Ja siinä kalenterin juoni: joka luukusta paljastuu omistamani lp-levy, jota ei ole tarjolla Spotifyssa. Ennalta puntaroin, saanko 24 kokoon, mutta tarjontahan paisui niin, että oli karsittava julmalla kädellä. Pois putosi muun muassa oheinen The Flying Lizardsin ihana Top Ten (1984). Kyytiä sai myös Raptorin listaykkönen Moe! (1990). Pitkänniminen kakkosalbumi on mulla cd:nä, ja niitä en katsastanut lainkaan.

Albumin poissaolo Spotifysta ei aina tarkoita, että sen sisältämä musiikki olisi myös poissa. Vaikka meillä aikoinaan silmittömästi myynyt Baccaran esikoislevy puuttuu, sen hitit ovat saatavilla alkuperäisessä muodossaan kymmenillä eri äänitteillä. Mutta minun älppäreistäni moni puuttuu ihan kokonaan. Ainakin juuri nyt, niitähän tulee ja menee.

Netflixissä on ruotsalainen kuusiosainen minisarja The Playlist, joka kertoo dramatisoidusti Spotifyn synnystä ja vähän tulevaisuudestakin. Sitä voi lämpimästi suositella – fiktiona. Aika fiktiivistä on esimerkiksi sen vaikerointi, että meillä on maailman kaikki musiikki, paitsi nyt ei ole Taylor Swiftiä, voi kääk mikä kriisi.

sunnuntai 13. marraskuuta 2022

Kehno tv-hittisyksy

Kun Alfa-tv viime vuonna elvytti Syksyn sävelen, katsoin muistaakseni aika pitkänkin pätkän finaalia. Neljän viikon takainen kisa meni täysin ohi, kunnes eilen kuulin voittajan (Leif Lindeman: Sydämes on kultaa vieläkin) päässeen radion Poppikoulun kysymyksen aiheeksi. Mitähän tuollaisella meriitillä striimaa Spotifyssa? Ei järisyttävästi, alle 20.000 kertaa.

Moni muu finaalibiisi on jäänyt muutamaan tuhanteen, Tero Vaaran Menköön kaikki jopa alle kahdentonnin. Paras potti on Frederikillä, Revontulten alla lähes 52.000. Viimevuotinen voittaja (Saija Tuupanen: Kuurasydän) on 86 tuhannessa, eikä mikään muukaan tuonkertainen ole yltänyt kuusinumeroiseen kertymään.

Noihin lukemiin verrattuna kolmastoista Vain elämää -kausi näyttäytyy suurena ja mahtavana, mutta omaan historiaan suhteutettuna saldo on heikko. Ei yhtään Top 40 -striimiviikkosijaa, ei toistaiseksi yhtään Top 100 -radiomerkintää. Ainoana yli 500.000 kuuntelua on haalinut Erika Vikmanin Ihmisen ikävä toisen luo. Yllättäen kakkosena, ehkä Spektin vierailun takia, on Meiju Suvas toisella Mikko Alatalo -coverilla Tytöt tahtoo pitää hauskaa.

torstai 10. marraskuuta 2022

Vaikea vastustaa

Viime perjantaina julkaistun Gettomasa-albumin Vastustamaton kaikki 11 raitaa mahtuivat vielä kuudentena päivänäkin Spotifyn 40 striimatuimman joukkoon ja kolme niistä kärkiviisikkoon. Yksitoista on albumiannoksena paljon verrattuna miehen kahden edellisen levyn kahdeksaan ja seitsemään kappaleeseen. Ensi sunnuntain ykkössija näyttää selviöltä.

Edeltäjä Kalamies (2020) jäi kakkoseksi ja häipyi (toistaiseksi) Top 50:stä 75 viikon jälkeen. Sen sijaan toukokuussa 2019 ilmestynyt Diplomaatti oli kärjessä kaksi viikkoa, eikä sillä ole edes aikomusta poistua minnekään. 180 listaviikon aikana on alimmillaan käyty sijalla 30, ja tästä pohjakosketuksesta on aikaa yli vuosi. Finnishcharts.comin Best of all time -listan ykkössija on karttunut ylivoimaiseksi. Sen biiseistä kaikki paitsi yksi ovat striimanneet vähintään platinarajan, neljä miljoonaa.

Tuore hittiryöpsähdys nostaa Gettomasan Top 40 -hittien määrän lähelle neljääkymmentä, vierailut mukaan lukien. Mutta Top 100 -radiolistalla ei edelleenkään ole käyty kuin kahdesti, ja visiiteistä onnistuneempi (Muijii Stadis) tuotti 63. sijan.

maanantai 7. marraskuuta 2022

Yksi ep vastaa kolmea albumia

Muutaman normaalimmalta näyttäneen viikon jälkeen albumilista palasi taas outoon nykyjamaansa. En tarkoita pelkästään Nightwishin ennätyksellistä Top 10 -dominanssia, vaikka sehän ensimmäisenä pistää silmään. Yhtyeen vanhojen levytysten spesiaalipainokset ilmaantuivat sijoille 2, 3, 4, 5 ja 7. Iäkkäimmät niistä, Angels Fall First ja Oceanborn, vieläpä paransivat alkuperäistä sijoitustaan.

Sijan 7 Over the Hills and Far Away julkaistiin alkujaan vuonna 2001 neljän ennenjulkaisemattoman biisin ep:nä, joten ei ihme että se myi ”singleksi” valtavasti. Uuden painoksen jatkeena on kahdeksan liveraitaa, joten nykyisin se on enemmän ”albumi” kuin moni muu ja ansaitsee debyyttimerkinnän, vaikka riitasointuja menneisyyden kanssa ei voi välttää.

Jako single- ja albumilistan sisältöjen välillä on ajan mittaan vaihdellut railakkaasti. 1980-luvulla alle 20-minuuttiset maxi-ep:t kuten Peer Güntin Through the Wall ja Kauko Röyhkän Mutta, mutta päätyivät albumilistalle, samoin George Michaelin Five Live (1992), joka kuitenkin juhli muiden maiden singletilastossa.

Myöhemmin taas jopa yli tunnin mittaiset eepokset määriteltiin fiilispohjalta ep:ksi ja sitä kautta singlelistalle, esimerkiksi Moonsorrow’n Tulimyrsky (#2, 2008). Sillä on enemmän kestoa kuin vuosien 2018–2021 kolmella Cledos-albumilistamerkinnällä yhteensä. (Boboff Tape 18:42, Ceissi 27:58, Kazama 15:14)

lauantai 5. marraskuuta 2022

Sinistä ja tulikuumaa

Julkaisin täällä viimeisen Suomi Hot 50:n tasan viisi kuukautta sitten. Lopetusperusteluni oli Spotifyn muuttunut listasivusto, josta ei enää saanut dataa entisenlaisessa muodossa. Myöhemmin huomasin, että taulukkona tallentaminen oli yhä mahdollista, mutta homma ei enää houkuttanut lainkaan. Striimi- ja radiolista ovat entisestään erkaantuneet ja Youtube-tilasto oudosti näivettynyt.

Jos lista yhä pyörisi, sen kärjessä olisi jo tovin komeillut ylivoimaisesti David Guettan ja Bebe Rexhan I’m Good (Blue), striimien taannoinen ykkönen ja radiosoiton nykyinen kakkonen. Sen takana hajonta on niin suurta, että toisena olisi varmaan jokusen viikon viettänyt Kuumaan Tulipalo, striimien hiljattainen yhdeksikkö, joka eilen harppasi radion viitoseksi.

Vaikka Kuumaa julkaisi ensisinglensä vuonna 2017 ja kävi albumilistalla toukokuussa 2019, se on tänä vuonna käyttäytynyt kuin hitaasti löydetty tulokas. Keväällä Oo vielä sekunnin mun palloili kauan Top 20:n alapuolella, ja Tulipalo oli myös verkkainen kiipeäjä – sen matka kärkikymppiin kesti 15 viikkoa. Yleensä tuollaista harrastavat vain ulkomaiset läpimurtajat. Uusin single Edelleen sua lähti oikeaoppisesti laskuun jo toisella viikollaan.

keskiviikko 2. marraskuuta 2022

Kivulloinen ihanuus

Viivin ja Robinin uutuusbiisi Ihana kipu rynni Spotifyn päivälistan kärkeen saldolla 289.285, joka ainakin Kworbin arkistojen mukaan on historian toiseksi korkein. Edellä on Sannin Että mitähän vittua (304.106) ja tuntumassa Isac Elliotin, Williamin ja Cledosin viimekesäinen 20min (284.955). Viidentenä päivänä Ihana kipu ehti kuitenkin vajota pienempin kuunteluihin kuin 20min, vertailuluvut 151.612 ja 170.282.

Vaikka moni muukin striimisuosikki vierailee ahkerasti muiden biiseillä, tuo Cledos tuntuu tällä hetkellä muodostuvan omaksi luvukseen. Muutaman viikon sisällä häntä on kuultu Nebin (Ylös/alas), Vitunleijan (Make-up) ja Mikael Gabrielin (Drama) Top 10 -hiteillä. Aiemmista fiiteistä tunnetuimpia ovat 20minin ohella Kuben Japanese drip ja A36:n Samma gamla vanligan lokalisoitu versio.

Itähelsinkiläinen rappari taitaa hitinteon myös isännän roolissa ja on vuodesta 2018 lähtien käynyt Top 10:ssä kymmenellä biisillä, joista Kysymys (ft Pyhimys) nousi ykköseksi ja Life (sun luo) (ft Behm) kakkoseksi. Ainoa varsinainen albumi Ceissi (2020) eteni myös listakärkeen, ep:t Boboff Tape ja Kazama sijoille kuusi ja viisi.

tiistai 1. marraskuuta 2022

Marraskuun lapset

Sarjassa listataan kussakin kuussa syntyneiden sooloartistien suurimmat hitit Suomen listoilla vuosina 1960–2020 ja vertaillaan eri kuukausien satoa. Yksi hitti per artisti.

Marraskuun potissa on historian suurin hitti, mutta silti se jäi kuukausivertailussa huonompaan puoliskoon. Tuon kärkihitin laulaja Mauno Kuusisto on myös vanhimmaksi elänyt sarjan artisti, 92-vuotiaaksi.

1. Mauno Kuusisto 3.11.1917 (Kertokaa se hänelle 1960)    
2. Bryan Adams 5.11.1959 ((Everything I Do) I Do It For You 1991)
3. Kim Wilde 18.11.1960 (Kids in America 1981)    
4. Virve Rosti 10.11.1958 (Kun Chicago kuoli 1975)    
5. Joe Dassin 5.11.1938 (Taka-takata 1973)    
6. Pasi Kaunisto 9.11.1950 (Koskaan et muuttua saa 1969)    
7. Robin 3.11.1944 (Vuonna 2525 / Prinsessa 1969)    
8. Tina Turner 26.11.1939 (The Best 1989)    
9. Diana King 8.11.1970 (Shy Guy 1995)    
10. Lauri Tähkä 9.11.1973 (Palavaa vettä 2019)    
11. Lost Frequencies 30.11.1993 (Are You with Me 2015)    
12. Brian Hyland 12.11.1943 (Sealed with a Kiss 1962)    

Yhteensä 77737,06 – sijoitus 7/12

perjantai 28. lokakuuta 2022

Mobilisointitrilleri

Kun amerikkalainen listalaskenta siirtyi kappale- ja soittomäärämittaukseen 1990-luvulla ja netti kehittyi, listoihin alettiin kohdistaa fanimobilisaatioita. Esimerkiksi Backstreet Boysin ja Nsyncin ihailijat ryhtyivät rikkomaan viikkomyyntiennätyksiä aina uuden albumin ilmestyessä. Striimiaikakaudella sesonkijulkaisut, etenkin joululevyt, alkoivat vahvistaa asemiaan.

Tämä on johtanut ilmeisesti Twitteristä lähteneeseen hankkeeseen: Michael Jacksonin Thriller-single halutaan saada halloween-viikolla ensi kertaa Billboard Hot 100:n ykköseksi. Kuulostaa hurjalta, vaikka viime vuonna se nousi jo 19:nneksi ilman erityisiä kampanjoita. Hot 100 on monimutkaistunut niistä ajoista, kun ynnättiin vain fyysisten sinkkujen myyntiä ja radiosoittomääriä.

Veljenpoika Taj Jackson kutsui viikko sitten livestriimiinsä tohtori, politiikan tutkija Andrew Greenen selittämään, kuinka kulutus tulee optimoida. Ohjeita on myös twiitattu monena päivänä. Nämä Spotify-versiot huomioidaan laskennassa, näitä ei. Älä kuuntele näin, ettei sinua luulla botiksi. Ota nyt käyttöön Youtube-tutustumisjakso, kuuntelusi saa paremman painoarvon. Älä käytä VPN:ää. Älä vaimenna ääntä alle 50 prosentin. Jne.

Jacksonin kannattajathan ovat joutuneet paneutumaan monenlaisiin aiheisiin taistellessaan ns. laatumedian harhaväitteitä vastaan: oikeustieteeseen, taloustieteeseen, lääketieteeseen, musiikkibisneksen lainalaisuuksiin... Ihan hyvä saada lisätietoa myös listojen logiikasta, koska joskus somessa näkee Jacksonin listameriitteihin liittyviä myyttejä yritettävän kumota aika heppoisilla selityksillä. Parempiakin olisi.

Mittausjakso alkoi tänään ja kestää ensi torstaihin. En jaksa uskoa ykkössijaan enkä todellakaan ole mobilisoinnin ystävä, mutta katsotaan nyt. Ehkä Elon Musk ehtii tuhota Twitterin ennen kampanjan loppua? Jo Top 10 -sijoitus toisi uuden ennätyksen peräkkäisten Top 10 -vuosikymmenten määrässä. Harmillinen muotoseikka koskee 1960-lukua: lista, jossa The Jackson 5:n I Want You Back nousi 17. sijalta kahdeksanneksi, laadittiin ja lehtikin julkaistiin vuoden 1969 puolella, mutta on päivätty viikon loppumisen mukaan 3.1.1970.

keskiviikko 26. lokakuuta 2022

Miljoonan sanan otsikko

Yksi klikkiotsikkobisneksen lieveilmiöistä on se, että jutun kohde banalisoidaan huomiohakuisilla määritelmillä. Moni esimerkiksi ilmaisi somessa närkästystään, kun kuolin- ja kuolinsyyotsikoissa Robbie Coltranea nimitettiin ”Harry Potter -tähdeksi”, vaikka hänen merkittävin roolinsa oli tv-sarjassa Fitz ratkaisee (Cracker).

Vaikutusta yritetään usein tehdä myös suurilla luvuilla, vaikka ne jäävät lukijalle abstrakteiksi. Viime sunnuntain tapahtumista V2 loihti otsikon ”Suomen virallisella listalla yli 100 miljoonaa albumia myyneen bändisuosikin uutuus jäi ulos kolmen kärjestä”. Tällä lienee viitattu Red Hot Chili Peppersiin, jonka Return of the Dream Canteen debytoi neljäntenä.

Suhtaudun hyvin skeptisesti maailmanlaajuista levymyyntiä hehkuttaviin väitteisiin. Mutta jos vertaillaan 1980-luvulla läpilyöneitä, noihin lukemiin oletetusti yltäneitä kuusikymppisten bändejä, niin aika kova vaatimus on olettaa niiden yhä nousevan kärkikolmikkoon. Def Leppard? Bon Jovi? Guns n’ Roses? U2?

Red Hot Chili Peppersin ansioluettelo toki on vahva, viisi ykkösalbumia. Uutuus kuitenkin ilmestyi vain puoli vuotta edellisen perään ja on tehty samoissa sessioissa. Tämänkaltaisissa hankkeissa jatkolevyt ovat perinteisesti menestyneet melko kehnosti, paitsi jos niiltä irtoaa hitti. Näinä 20-minuuttisten albumien aikoina kannattaa mainita, että kummallakin levyllä on 17 biisiä ja kestoa yli 70 minuuttia.

sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Keskiöiden aikaan

Muutama vuosi sitten yhtenään nähdyt odotettujen albumien biisiryöpsähdykset striimilistan kärkeen ovat käyneet harvinaisiksi. Tähän nähden Taylor Swiftin Midnights näyttäytyi perjantaina Spotifyssa varsin vahvasti – siltähän ei julkaistu mitään etukäteen. Albumin perusversion 13 biisiä ilmaantuivat sijojen 8–68 väliin, ja aamuyöllä perään tulleita bonusraitojakin ehti alemmille sijoille neljä.

Swifthän ei ole koskaan kunnolla lyönyt Suomessa läpi. Toissavuotinen Folklore kävi ykkösenä, mutta katosi listalta viidessä viikossa, mikä onkin hänen albumiensa listaviikkojen keskiarvo. USA:ssa suosio on huidellut huimana vuosikaudet, ja myös Midnights ehti jo rikkoa jonkin striimimääräennätyksen.

Vaikka Swiftin saavutuksista uutisoidaan usein Suomessa, juttujen sävy on jotenkin erilainen kuin toisella amerikkalaisartistilla, jonka kaupallisesta glooriasta haihtuu Atlanttia ylittäessä vielä suurempi osa. Täkäläisessä mediassa se kuitenkin hehkuu täysillä: Beyoncén megatähti-jumaluutta ei voi koskaan liiaksi korostaa. Usein mainitsemassani, pian valmistuvassa Top 1000 -artistipisteytyksessä Swift on Beyoncén edellä jo ennen uuden levyn osuutta, eikä hänenkään sijoituksensa päätä pökerrytä.

torstai 20. lokakuuta 2022

Jännittävät jänteet

Albumimarkkinoiden kulta-aika ei palaa, mutta koronasiirtymät ovat saaneet tämän syksyn näyttämään vireältä. Listalla on nähty monta pitkältä tauolta palannutta, kuten The Rasmus viiden, Erin kuuden ja Scandinavian Music Group seitsemän vuoden mittaiselta. Maija Vilkkumaakin venyi seitsemään, jos digi-ep:tä Joku muu, mikä ei lasketa. Viime viikolla 22-pistepirkko näyttäytyi listalla ensi kertaa sitten vuoden 2011.

Pirkot jäivät ulos Top 10:stä eikä listaviikkojakaan liene ylenmäärin luvassa, mutta asemat tulevassa Top 1000 -artistitulostuksessa kohenivat mukavasti. Yksi kriteeri kuudesta kun on aikajänne vanhimman ja uusimman listakäynnin välillä. Myös Björk otti selvän askeleen ylöspäin aikajänteeseen lisätyillä viidellä vuodella, vaikka Fossora ei yltänyt 30. sijaa korkeammalle.

Ei kannata silti liiaksi korostaa yhden muuttujan merkitystä – esimerkkinä Scandinavian Music Group ja Ultra Bra. Jännevuosissa SMG on edellä 20 vastaan 5 ja lista-albumeissa 10 vastaan 5. Ykkösiäkin on yhtä monta, kolme. Ultra Bran Top 1000 -sijoitus pysyy silti parempana. Ykkösviikkoja on 12 vastaan 3, ja pelkästään Kroketilla on melkein yhtä paljon listaviikkoja kuin SMG:n koko tuotannolla.

tiistai 18. lokakuuta 2022

Järnfara, spjutkastare

Olen tänä syksynä mukana järjestämässä Wizard of Loose -musavisaa, jonka pitopaikka Bar Loose juhlisti sunnuntaina 20 vuoden toimintaansa. Tulevan kirjani sivutuotteena kehitin kysymyksen tribuuttilevyistä, joissa artisti/yhtye versioi albumin täydeltä toisen artistin/lauluntekijän tuotantoa.

Kahdeksan tuollaista albumia – kaikki kotimaisia – on näet yltänyt listaykköseksi. Visassa piti tietää kaksi nimiparia, esittäjä ja kohde, mutta ei levyn nimeä. Ihan hyvin sujui, suurin osa sai mainintoja. Tässä kahdeksikko.
– Vesa-Matti Loiri: Eino Leino
– Vesa-Matti Loiri: Juha Vainio (Ystävän laulut)
– Pate Mustajärvi: Juice Leskinen (Ollaan ihmisiksi)
– Pate Mustajärvi: Johnny Cash (Musta)
– Sielun veljet: Tuomari Nurmio (Otteita Tuomari Nurmion laulukirjasta)
– Rajaton: Abba (Rajaton Sings Abba)
– Olli Lindholm: Vexi Salmi (Maailma on kaunis)
– Suvi Teräsniska: Yö (Hän tanssi kanssa enkeleiden)

Tein toisenkin huomion, ehkä turhan vaikean visailuun: listoilla on nähty viisi albumitribuuttia Tapio Rautavaaralle. Eka oli erikoisin: vuosi laulajan kuoleman jälkeen ruotsinhollantilainen Cornelis Vreeswijk levytti Suomessa lp:n En spjutkastares visor, joka miehen ainoana listamerkintänä ostettiin 24:nneksi tammikuussa 1981. Tässä muut neljä.
– Eri esittäjiä: Sunnuntaina sataa aina #24, 1989
– Tapani Kansa: Tapsa ja Rautavaara – lauluja elämän poluilta #5, 2004
– Eri esittäjiä: Mestaria kunnioittaen – tribuutti Tapio Rautavaaralle #6, 2008
– Waltteri Torikka Trio: Sininen uni – Rautavaaran lauluja #8, 2017

Yksikään tapsabiisi ei ole mukana kaikilla viidellä.

lauantai 15. lokakuuta 2022

Pitkiä ja lyhyitä häntiä

Kun Tiktok jatkuvasti elvyttelee striimihiteiksi vanhoja biisejä, oli vain ajan kysymys, milloin myös Eminem pääsee mukaan nosteeseen. Vuonna 2005 vaisuhkosti menestynyt (50 hittiä -listan 34:ntenä) Mockingbird lähti menneellä viikolla Spotifyssa riuskaan nousuun, tuorein sijoitus 37.

Eminemin kyky maleksia loputtomiin listan alasijoilla kävi ilmi jo ennen Tiktokia, ja sen näkee kworb.netin totaalitilastosta, jossa ovat kaikki Top 200 -päivälistalla syksystä 2014 eteenpäin käyneet 11.832 biisiä. Jos vertailee sellaisten hittien saldoja, jotka eivät ole koskaan käyneet Top 50:ssä, parhaiden joukosta löytyvät Lose Yourself (#58) 7.122.638 striimillään, Till I Collapse (#66), 4.918.079 ja The Real Slim Shady (#51), 4.426.147.

Samalta sivulta voi tutkia päinvastaista ilmiötä: päivälistan ykkösiksi rynnineet, jotka kuitenkin jäivät matalaan kokonaispottiin. Esiin arvatenkin nousevat poikkeustilanteisiin liittyvät kappaleet kuten DJ ILGin Löikö Mörkö sisään, Abban kohuttu paluu Don’t Shut Me Down ja ukrainalaisen Kalushin euroviisuvoittaja Stefania.

Heikkojen ykkösten kategoriassa toistuu myös lajityyppi ”suositun artistin ei-niin-iskevä single”, siellä on kosolti Antti Tuiskua ja Sannia. Oma lukunsa oli viisi–kuusi vuotta sitten Arttu Lindeman. Esimerkiksi Menee tunteisiin on yhä korkeimpien päiväsoittopottien vertailussa seitsemäntenä (201.614), mutta kokonaissoitoissa vasta sijalla 726.

keskiviikko 12. lokakuuta 2022

11 miljoonalla mukaan

Vaikka tuuppaan tänne riesaksenne monenmittaisia tekstilistoja, olen toki tietoinen kuvan ja äänen voimasta. Järjestys menee paremmin perille videopotpurina, kun on ”pakko” hiljentyä jokaisen näytteen kohdalle ja aikaansaada jonkinlainen reaktio. Niinkin kulahtaneen aiheen kuin Spotifyn kuunnelluimpien Abba-kappaleiden parissa. Youtube-video kertoo Top 50 -tilanteen lokakuun alussa.

Abba on siinä mielessä kiinnostava aihe, että sen 40 vuoden aikana, jolloin ei tullut uutta musiikkia, tuli kuitenkin monta isoa projektia, joiden biisivalinnat ovat saaneet muokata mieltymyksiämme. Gold-kokoelma, Mamma Mia -musikaali ja elokuva jatko-osineen ja uusimpana Voyage-konserttisarja. Toisaalta viimevuotinen Voyage-albumi oli niin maltillinen striimimenestys, että sekään ei näy tuloksissa erityisen vääristävästi.

Kirjoitin muinoin siitä, kuinka systemaattisesti vuoden 1978 single Summer Night City on syrjäytetty kaikista projekteista. Tähän pimentoon nähden Spotify-listan 35. sija on melkeinpä hyvä saavutus. Albumiraidan Slipping Through My Fingers paikka Top 20:ssä on myös sangen ymmärrettävä, kun muistaa sen keskeisen aseman Mamma Miassa. Koska Abban diskografia ei ole huiman laaja, listan pohjille on päässyt jopa deep cuteiksi luokiteltavia biisejä.

Kärkipäästäkin löytyy jotain yllättävää. Suomessa ja Ruotsissa täysin flopannut Lay All Your Love on Me komeilee kuudentena, hienoa. Top 10:ssä on myös pari muuta meillä huonosti tai ei ollenkaan tilastoitunutta, S.O.S. (#10) ja Take a Chance on Me (#5). Mamma Mian kolmossija ei yllätä, vaikka en sitä kummoisenakaan levytyksenä pidä. Gimme! Gimme! Gimme! on kakkonen ja Dancing Queen ykkönen.

sunnuntai 9. lokakuuta 2022

Vuoden tulokas

Sunrise Avenue ylsi parhaimmillaan kahdesti kakkossijalle albumilistalla, eli Samu Haber on nyt ekalla soololevyllään ylempänä kuin koskaan ennen. Tosin Vain elämää -kuvioista ykkösyys on enemmän kuin tuttua – miehellä taitaa olla jopa sarjan paras ansioluettelo. Hän oli mukana kuutos- ja kymppikausilla, joiden molemmat albumikattaukset menivät listakärkeen, ja kymppikauden (2019) joululevykin nousi ykköseksi.

Haberin voi sanoa pohjustaneen sooloalbumiaan perusteellisemmin kuin ehkä kenenkään aiemmin, koska esimerkiksi radiolistan kakkoseksi soitetusta Hiljaisuus-hitistä on jo yli viisi vuotta. Koronallakin oli osuutensa aikatauluun – sen takia kaikkien piti kaksi ylimääräistä vuotta odotella jäähyväiskonsertteja ja teeskennellä, että Haber ja Sunrise Avenue olivat jotenkin olennaisesti kaksi eri asiaa.

Mielenkiintoista nähdä, kehdataanko 46-vuotias Haber nimetä ehdokkaaksi tulokas-Emma-sarjaan. Kahdeksan vuotta Nylon Beatissä hittejä laulanut Erin nimittäin kelpasi yksinään ehdolle, samoin Kemopetrolissa albumiykkössijaa juhlinut Laura Närhi. Sunrise Avenue voitti yhtyetulokassarjan vuonna 2006.

perjantai 7. lokakuuta 2022

Ei sen enempää

Vuosi sitten ilmestyneen 1000 listan kirjan kaikki listat olivat Top 12 -mittaisia, ja sellaiset tehtiin myös kaikista Vain elämää -kausista hittipisteytysten pohjalta. Syksyn 2021 tuotantokauden tilanne oli tuolloin vielä kesken, mutta sen selvästi menestyneimmäksi esitykseksi osoittautui vahvoine radiosoittoineen Abreun, Evelinan ja Nelli Matulan Levoton tyttö.

Kaikilta muilta kausilta saatiin pistevertailulla vaivatta kokoon Top 12 paitsi surullisenkuuluisasta toisesta Espanjan-sessiosta keväällä 2018. Vain viisi esitystä keräsi minkäänlaisia pisteitä (silloin oli vielä latauslista), ja loput sijat piti poimia Spotifyn Top 200 -viikkolistan sijoituksista. Parhaiten striimasivat Arttu Wiskarin Tahdon olla sulle hellä (#25) ja Kasmirin Nelkytviis (#29) ensimmäiseltä Dannyn päivältä.

Koska hitit tuppaavat muutenkin valikoitumaan alkupään jaksoista, tämänsyksyinen saldo ei näytä hyvältä. Kolmen viikon aikana ei ole saatu yhtään Top 40 -viikkosijaa. Parhaaseen päivämerkintään 34 on yltänyt Erika Vikmanin Ihmisen ikävä toisen luo. Näyttää siltä, että jatkossa pistekynnyksen ylittämiseen tarvitaan jotain todella kohauttavaa. Radioreaktioita ei ole havaittu, mutta nehän tulevatkin hitaammin.

tiistai 4. lokakuuta 2022

Listamusiikin sosiologisesta kauneudesta

Otsikko on lähtöisin Teoston ja Musiikkituottajien teettämästä tutkimuksesta. Siinä on jonkin verran kiinnostavaa numerotietoa eri ikäryhmien tottumuksista ja artistien tunnettuudesta, mutta myös toteamuksia, joiden seuraksi kaipaisi esimerkkejä tai perusteluja.

”Somevaikuttajia palkataan nostamaan hittejä ja uusia artisteja. Mikrovaikuttajien käyttö korostuu, jotta videoversiointi leviää.”
”Keskittyneen kuuntelun osuus on kääntynyt uudelleen nousuun.”
”Oppi: Jos haluat ymmärtää, mitä Suomessa syvimmiltään tapahtuu ja ajatellaan, seuraa mitä suosituimmissa hiteissä lauletaan.”


Tuo viimeinen on vähän ristiriidassa sen huomion kanssa, että uusien artistien ja listapopin asema yleisessä tietoisuudessa on heikentynyt.
”Noin 30 ikävuoden kohdalla menee melko jyrkkä raja listapoppiin suhtautumisen myönteisyydessä: suhtautuminen muuttuu ensin kielteisemmäksi ja 60 ikävuoden jälkeen hyvin etääntyneeksi.”
Kiinnostavaa, t. nimim. syntynyt 1962.

Etääntynyt papparainen hätkähti eniten sitä tietoa, että 78 prosenttia 13–18-vuotiaista on viimeisen viikon aikana kuunnellut musiikkia auton radiosoittimesta. Miksi noin moni 13–18-vuotias edes viettää aikaansa autossa, musiikkia tai ei? Mun normiviikkooni tuossa iässä sisältyi nolla sekuntia autossa, vaikka isäni oli autoharrastaja ja ajoi työkseenkin. Juu en tarvitse luentoa harrastuksiin kuljettamisesta.

Tiktokista puhutaan tutkimuksessa tietysti paljon. Se on ”osavaikuttajana siihen, että kesän listabiisien tyypillinen kesto lyhyempi kuin koskaan – usein noin 2 minuuttia 30 sekuntia”. Paljon konkreettisempi syy lyhenemiseen on kyllä Spotifyn tilitysmalli. Mitä lyhyempi biisi, sitä useammin kassa kilahtaa.

Oma lukunsa ovat raportin kelvottomat grafiikat. Kun pylväsdiagrammi pitenee, sen ei kuulu leventyä yhtä paljon. Kun tutkimuksen mukaan ulkomaisten rapparien vertailussa Eminem on 20 kertaa niin tunnettu kuin Post Malone, niin grafiikassa ero on 400-kertainen. Klikkaa suuremmaksi.

lauantai 1. lokakuuta 2022

Lokakuun lapset

Sarjassa listataan kussakin kuussa syntyneiden sooloartistien suurimmat hitit Suomen listoilla vuosina 1960–2020 ja vertaillaan eri kuukausien satoa. Yksi hitti per artisti.

Aika legendaarisia yhden hitin ihmeitä on osunut lokakuulle: Pekka Himanka, Sam Brown ja George McCrae. Ja melkeinpä suomiperspektiivistä joukkoon kuuluisi Toni Braxton, jolla on sama syntymäpäivä kuin Brownilla.

1. Behm 26.10.1994 (Hei rakas 2019)    
2. Kim Lönnholm 4.10.1961 (Minä olen muistanut 1989)    
3. Joel Hallikainen 11.10.1961 (Kuurankukka 1992)    
4. Loreen 16.10.1983 (Euphoria 2012)    
5. Pyhimys 28.10.1981 (Muistuta mua 2019)    
6. George McCrae 19.10.1944 (Rock Your Baby 1974)    
7. Eminem 17.10.1972 (Lose Yourself 2003)    
8. Toni Braxton 7.10.1967 (Un-break My Heart 1997)    
9. Pekka Himanka 17.10.1943 (Kankaan kaunis Katriina 1976)
10. Sam Brown 7.10.1964 (Stop 1989)    
11. Katy Perry 25.10.1984 (Hot n Cold 2008)    
12. Eero Raittinen 6.10.1944 (Vanha holvikirkko 1968)    

Yhteensä 73919,34 – sijoitus 9/12

keskiviikko 28. syyskuuta 2022

Kakkosesta kakkoseen

Runsas vuosi sitten Haloo Helsingin Reiviluola debytoi striimien kakkossijalla tuoreen Älä pelkää elämää -albumin raitana. Nyt samainen laulu on radiolistan kakkosena, ja tässä välissä on tapahtunut niin paljon, että oli pakko vääntää siitä käyrä. Tai kaksi: sininen näyttää Top 100 -viikkostriimisijoitukset, punainen radiolistasijoitukset.

Striimisuosio ei jäänyt ryöpsähdykseksi, vaan laulu laskeutui levollisesti viihtyen Top 40:ssä vielä helmikuussa. Toukokuussa se näytti putoavan sadan joukosta, mutta lähti tasaisehkoon nousuun, joka palautti sen parhaimmillaan kymmenenneksi. Radiokäyrä sen sijaan on paljon levottomampi.

Reiviluola löydettiin ensin rotaatioon maaliskuun alussa ja pienen vauhdinoton jälkeen kurkotti huhtikuussa 20:nneksi. Sitten se osallistui samaan konkurssiin striimikäyrän kanssa, mutta elpyi, haahuili Top 40:n tuntumassa, katosi taas mutta ponkaisi syksyn tullen jyrkkään nousuun. Mahdollisimman ennakoimatonta toimintaa tämmöisen hittivuosijakoratkaisuihin pyrkivän jäärän silmissä.

Ehdin jo julistaa 2021-listan sellaisessa muodossa, jossa Reiviluola oli mukana kiistattoman striimimenestyksensä ansiosta, mutta kai se pitää sieltä poistaa – nyt sen uran hiipumista on mahdoton ennustaa. Siirrän eteenpäin samalla Vesalan Pahanilmanlinnut, joka myös on vironnut haudan partaalta seitsemänneksi.

Oikeasti, katsokaa tuota radiokäyrää, klikatkaa isommaksi. Vähemmästäkin alkaa listafanin kiinnostus hiipua.


 

maanantai 26. syyskuuta 2022

Puolakin pääsi mukaan

Kun tein testauslaskentaa tulevaa albumilistakirjaa varten siitä, millaisilla saavutuksilla pääsee tuhannen menestyneimmän artistin joukkoon, arvelin että eihän tilanne tästä enää juuri muutu. Jos laskenta huomioi 57 vuoden ajanjakson, niin tuskin puoli vuotta tai vuosi mitään mullistaa. Eikä kai mullistakaan, mutta kyllä tässä on lisäsäätöjä saanut tehdä.

Olen jakanut 1000 esittäjää kolmeen menestyskategoriaan. Kun sijoitukset muuttuvat kategorian sisällä, ei ongelmia. Mutta kolmos- ja kakkoskategorian rajalla tapahtuu koko ajan jotakin, ja koska nyt syksyllä ilmestyy paljon levyjä, pitää varautua muuttamaan usean esittäjän tekstimittoja.

Siihen tietysti varauduin, että tuhannen joukkoon etenee vielä uusia nimiä, ja se on tervetullutta – mukaanpääsykynnyksessä on yhä kohoamisen varaa. Eilen tähän ylsi kolmannen Top 10 -albuminsa julkaissut Behemoth, yhtye josta en tiennyt mitään. Olin kyllä merkinnyt arkistoihini ja varmaan saman tien unohtanut, että se on puolalainen. Musiikkityylin tietysti arvasin sinnepäin.

Eniten tässä projektissa minua on viisastuttanut se, että olen joutunut ottamaan selvää tsiljoonasta metallibändistä, jotka ovat esiintyneet Suomessa tsiljoona kertaa ilman että olisin koskaan noteerannut. Useimmilta olen kuunnellut suosituimman Spotify-biisin, tosin Behemothin kohdalla jätin kesken. Jotenkin tuntuu, että jopa alan harrastajat saattavat vielä yllättyä kirjan metallipitoisuudesta.

perjantai 23. syyskuuta 2022

Sininen on uusi sininen

David Guettan ja Bebe Rexhan I’m Good (Blue) palasi Spotifyn viikkolistan kärkeen ja tehnee saman sunnuntain singlelistalla. 54-vuotiaan Guettan edellinen Top 10 -single Flames oli keväältä 2018 ja Rexhan In the Name of Love syksyltä 2016. Heillä on kaksi aiempaakin yhteishittiä, Hey Mama ja Say My Name. Ja uutuushan lainailee Eiffel 65:n biisiä Blue (Da Ba Dee) vuodelta 1999.

Huomionarvoisen hyvin kappale pärjää siihen nähden, että ulkomaisten suurhittien puute on jo pitkään ollut ilmeinen. Kaksi seuraavaa tuontibiisiä ovat sijoilla 14 (Ghost: Mary on a Cross) ja 24 (Tom Odell: Another Love), kumpikin Tiktokin elvyttämiä. Toiseksi korkein tämänvuotinen on One Republicin I Ain’t Worried 29:ntenä.

I’m Good (Blue) eteni tänään radiolistalla 23–14, eli siinä on aineksia myös hyvään vuosilistasijoitukseen. Harry Stylesin As It Was onkin aika yksinään saanut kamppailla vuoden 2022 osalta suomalaisvoimia vastaan. Sen alapuolella kolme seuraavaa ulkomaalaista ovat kaikki viimevuotista tuotantoa, mutta kategorisoitu eteenpäin radiolistan hidastelun takia.

tiistai 20. syyskuuta 2022

Läpsyvien käsien vuosi

Saan Facebookissa päivittäin Radio 1 Chart Shows from this day in history -ryhmästä linkkejä äänitallenteisiin, jotka käyvät tuosta nimestä aika hyvi ilmi – Radio 1 on siis BBC:n kanava. Joskus harvoin klikkailen niitä soimaan muistellen, kuinka itse muinoin yritin saada niitä kuulumaan keskiaaltoradiosta.

Tänään otin kuunteluun 20.9.1981 lähetetyn show’n ihan mielijohteesta. Nykyisin tuosta ajasta tulevat kai ensiksi mieleen syntikkapop ja uusromantiikka, mutta ne kuuluivat valtavirrassa yhtä vähän kuin punk neljä vuotta aiemmin. Ison roolin otti alkuvuonna hollantilaisen Stars on 45:n käynnistämä diskomedleyvillitys. Monotoninen handclap-rytmi lisättiin milloin minkäkinlaisen potpurin päälle, klassista musiikkia unohtamatta.

1970-luvun alusta toiminut ”maailman huonoin orkesteri” The Portsmouth Sinfonia tarttui trendiin singlellään Classical Muddly, jossa edes tuo käsienläpsytys ei pysynyt kasassa, muusta puhumattakaan. Se nousi listan 38:nneksi ja pääsi aloittamaan maan kuunnelluimman radio-ohjelman. Ihana kappale, piti kelata se pari kertaa alkuun.

Classical Muddly löytyy myös Youtubesta, mutta jos kuuntelee sen osana ohjelmaa, niin perässä tulee monta näytettä nopeasti vesittyvästä sikermäkuumeesta, joka näkyi Suomessa onneksi vähän lievempänä.

lauantai 17. syyskuuta 2022

Syyskuun lapset

Sarjassa listataan kussakin kuussa syntyneiden sooloartistien suurimmat hitit Suomen listoilla vuosina 1960–2020 ja vertaillaan eri kuukausien satoa. Yksi hitti per artisti.

Tämä jakso piiloutui johonkin ja tulee hiukan myöhässä, Anastacian synttärinä, onnea. Muistutan vielä, että sarjan laskelmassa huomioidaan vain täyssoolous, siksi esimerkiksi Arttu Wiskarilta ei ole mukana Tässäkö tää oli. Hän ja Avicii ovat selvästi eri sukupolvea kuin muu porukka.

1. Kaija Koo 10.9.1962 (Kuka keksi rakkauden 1993)    
2. Avicii 8.9.1989 (Wake Me Up 2013)    
3. Irwin Goodman 14.9.1943 (Rentun ruusu 1988)    
4. Arttu Wiskari 16.9.1984 (Suomen muotoisen pilven alla 2018)
5. Pave Maijanen 3.9.1950 (Lähtisitkö 1985)    
6. Vera Telenius 24.9.1912 (Miljoona ruusua 1984)    
7. Danny 24.9.1942 (Kesäkatu / Hiljainen kitara 1967)    
8. Steve Kekana 4.9.1958 (Raising My Family 1982)    
9. Kirka 22.9.1950 (Surun pyyhit silmistäni 1988)    
10. Lasse Mårtenson 24.9.1934 (Myrskyluodon Maija 1977)    
11. Anastacia 17.9.1968 (Left Outside Alone 2004)    
12. Freeman 14.9.1951 (Ajetaan tandemilla 1976)    

Yhteensä 77901,17 – sijoitus 6/12

perjantai 16. syyskuuta 2022

Yhä pinnalla: viisut ja kesä

Arttu Wiskarin Elämän kova koulu sai radioasemilla hämmästyttävän vaisun alkureaktion, mutta vauhtiin lopulta päästyään se loikkasi tänään radiolistalla kahdeksannelta sijalta kärkeen. Huomattava etenijä (16–6) on myös armenialaisen Rosa Linnin Snap, joka sijoittui euroviisuissa vain 20:nneksi, mutta eteni Tiktokin kautta laajaksi striimihitiksi. Se on korkeimmalle noussut ulkomainen viisu sitten Loreenin ykkösen Euphoria (2012).

Täpärästi kakkoseksi Wiskarin taakse jäi Olli Halosen Suomen kesä, joka sai pitkään katsella Bessin EI-ennätysbiisin Ram pam pam kantapäitä eli ei ole yltänyt ykköseksi. Mutta hetkinen. Joulubiisien radiosoitto katkaistaan aina tylysti jo ennen joulun loppumista, mutta kenties historian laskelmoiduin kesäkappale soi yhä syyskuun puolessavälissä?

Tälle löytyy vertailukohta 20 vuoden takaa. Mamban Vielä on kesää jäljellä (2002) alkoi soida Radio Suomessa heti juhannuksen jälkeen, ja muiden mukaantulo nosti sen kuudeksi viikoksi radiolistan kärkeen. Se jatkoi rotaatiotaan, vaikka uudempikin single Meille vai teille oli sangen radiomyönteinen, kunnes ikään kuin yhteisestä sopimuksesta vaikeni vasta syyskuun vaihduttua lokakuuksi. Onko tämä Halosen tie?

maanantai 12. syyskuuta 2022

Pitkä raskas matka kärkeen

Koska olen vielä vähän aikaa kiinnostunut albumilistasta, niin ollaan sitten kunnolla ja juhlitaan Megadethiä. Vuonna 1983 perustettu yhtye nimittäin sai eilen The Sick, The Dying and the Dead! -albumilla vasta ensimmäisen ykkössijansa. Se oli aiemmin käynyt kolmesti kakkosena: Youthanasia 1994, Cryptic Writings 1997 ja United Abominations 2007.

Sama ilmiö näyttää toistuvan juuri metalliveteraanien kohdalla. Vuonna 1976 Länsi-Saksassa perustettu Accept eteni kolmoseksi jo vuonna 1986, mutta ykkössijaa se sai odottaa vuoteen 2014 (Blind Rage) – tosin välissähän oli yksi 14 vuoden levytystauko. Judas Priest perustettiin 1969 ja kiipesi pronssikorokkeelle vuonna 1988, mutta sillekin järjestyi paikka listakärjessä vasta 2014 (Redeemer of Souls), muutama viikko ennen Acceptia.

Listakäyntien määrässä ennen huipun saavuttamista menee noidenkin edelle mikäpä muu kuin Motörhead. 1975 perustettu trio ylsi nimittäin albumitilastoon 21 kertaa ennen kuin viimeiseksi studiolevyksi jäänyt Bad Magic kävi ykkösenä syyskuussa 2015. Sitä ennen korkein sijoitus oli kolmesti saavutettu viitonen.

lauantai 10. syyskuuta 2022

2000-luvun yllätysykköset

Pikku muistutus alkuvuonna lanseeratun Suomen radiolista-arkiston olemassaolosta. Siellä on paljon tietoa, jota ei muualta löydä. Voi vaikka mielensä mukaan koota Top 10:n yllättävimmistä 2000-luvun radioykkösistä, kuten minä sattumoisin tein. Nämä ovat aikajärjestyksessä.

Tomas Ledin: Sommaren är kort 2000
Tämähän on radiostandardi, mutta 18 vuotta vanhan singlen elvyttäminen ei yleensä onnistu ihan näin. Läpy markkinointiportaalle.

Green Day: Boulevard of Broken Dreams 2005
Kymmenen vuoden suosio ilman yhtään radiohittiä ja sitten ykköseksi. Sekä yhtyeen että listan piti vähän liikahtaa tämän eteen.

Lab: When Heaven Gets Dirty 2005
Englanninkielisen suomirockin huippukauteen mahtuu unohtuneitakin menestystarinoita. Labistä ei tämän jälkeen paljon kuultu.

Milow: Ayo Technology 2009
Belgialaishepun akustinen versio 50 Centin singlestä.

Volbeat: Fallen 2010
Metallivaikutteista tanskalaisbändiä ei tunnettu edes hitintekijänä, saati radiohitintekijänä.

Billy Talent: Surprise Surprise 2012
Äänekäs irtohitti yhtyeeltä, jonka myyntisuosio oli jo laskussa.

Stooshe: Black Heart 2012
Brittiläisen naistrion r&b/popviipale soi ykkösviikollaan tasaisesti lähes kaikkialla, eniten Novalla.

Redrama ft Kristinia Debarge: Let Go 2014
Englanninkielinen suomimusa oli tällöin jo vahvassa vastatuulessa. Edellisen backstreetboy-dueton soittamisen ymmärtää, mutta Debargehan oli tuntemattomuus.

Chisu: Ihana 2015
Iskelmän ja Nelosen musiikkipäälliköt myönsivät podcastissa, että Ihana otettiin tehosoittoon testitulosten vastaisesti. Kun todettiin, että vastaanotto ei tuputtamalla parane, biisi putosi kuin kivi. Oli vieläpä listahistorian eka ykkösdebyytti.

Olli Lindholm: Tuhoutuva tarina 2017
Radioseula Vain elämää -biiseille on tunnetusti tiheä, ja harvoista pärjääjistä tämä oli oudoin: 10. sijalta kärkeen, siitä neljänneksi, yhdeksänneksi ja alas.

tiistai 6. syyskuuta 2022

Ari pitää pintansa

Tietokilpailukysymys: mikä albumi on ollut pisimpään yhtäjaksoisesti Suomen virallisen listan ykkösenä?

Se ei ole Behmin Draaman kaari viehättää. Sillä on ennätykselliset 20 ykkösviikkoa, mutta niistä vain seitsemän on tullut yhtäjaksoisesti. Se ei ole Anssi Kelan Nummela. Sen 16 ykkösviikosta vain 11 on tullut yhtäjaksoisesti. Se ei liioin ole Haloo Helsingin Hulluuden highway, jonka 14 ykkösviikosta vain yhdeksän on tullut yhtäjaksoisesti.

Yhtäjaksoisten ykkösviikkojen ennätys on 12, johon ensimmäisenä ylsi kesällä 2007 Ari Koivusen Fuel for the Fire. Juhlikaamme Aria! Arille patsas! (Myöhemmin saman tuloksen saavuttivat The Baseballsin Strike! ja Jenni Vartiaisen Seili.)

Lukija: – Mutta mikä ennätys tuo tuommoinen on, ykkösviikko mikä ykkösviikko? Eihän Suomen lätkäkultienkaan määrää tai arvoa syö se, että välillä hävittiin, pikemminkin päinvastoin.

NIIN-PÄ, hyvä lukija.

Vaikka iso osa mediasta uskollisesti toisinsi eilen uutisiinsa Radiomedian tiedotteesta myös sanan yhtäjaksoisesti, niin eiköhän kansan käsitys ole nyt se, että Bessin Ram pam pam on 19 viikollaan historian pitkäikäisin radiolistan ykkönen. Ei se ole (vielä). Elastisen ja Jenni Vartiaisen Epäröimättä hetkeekään oli listan kärjessä 21 viikkoa, joista 18 (krooh pyyh) yhtäjaksoisesti.

maanantai 5. syyskuuta 2022

Tequilakahvin salainen piriste

Ns. virallisen singlelistan ja Spotifyn viikkostriimilistan väliset erot selittyvät yleensä yhden päivän laadintaerolla. Perjantaina julkaistavat uutuudet ehtivät kerätä striimejä vain kuudelta päivältä ja debytoivat alempana singlelistalla kuin täyden viikon huomioivassa Spotify-raportissa. Muutamat tästä logiikasta poikkeamiset lienevät selitettävissä sillä, että listalla huomioidaan epäselvällä tavalla myös epäselvän minimaaliseksi surkastunut latausmyynti.

Uusin ykkössingle, Been esikoishitti Tequilakahvi, sekoittaa pakkaa. Se ei ole kertaakaan komeillut Spotifyn päivälistan ykkösenä ja päätyi viikkolaskelmassa kolmanneksi. Onko sitä ladattu? Ei ainakaan Itunesissa, jonka suosituimmista Bee (kas kun ei Beem tai Bees) puuttuu täysin. Sen sijaan Spotify-ykkönen, David Guettan ja Bebe Rexhan I’m Good (Blue) löytyy sekä sijalta yksi että kolme.

Olen todennut usein, että tuo vajaaseen viikkoon johtava singlelistan laadinta-aikaväli (to–ke) tuntuu älyttömältä. Älytön on myös julkaisuviive sunnuntaihin asti, ja älyttömyydessä on otettu lisäaskel. Suomen virallisen listan aktivoituneella Facebook-sivulla singlelista julkaistaan seuraavana keskiviikkona. Uutuusbiisin suosion näkee sieltä siis vasta 12 päivää julkaisun jälkeen ja senkin vajavaisena.

perjantai 2. syyskuuta 2022

Muistamisen urakka

Yksi kesätauolta palaajista on Ylen podcast Susanna ja Pekka puhuvat popmusiikista, joka kysyi: ”Mutta mitä oikeastaan suremme kun suremme Vesa-Matti Loiria, Amy Winehousea tai Pave Maijasta?” Eli asiaa jota puidaan aina kun julkkis kuolee. Tuntuu että pelkästään Susanna Vainiola ja Pekka Laine ovat käyneet tämän saman keskustelun noin 14 kertaa aiemminkin. Tietysti liioittelen, mutta näin nämä asiat koetaan.

Välissä vilahti esille harvinaisempi aihe, kun mainittiin että kuulijat haluaisivat muitakin edesmenneitä muistettavan kuin niitä suurimpia suosikkeja. Tähän on vaikea vastata hienovaraisesti. Tosiasia kuitenkin on, että jos vaikka printtisanomalehti julkaisisi nekrologin kaikista, jotka jonkun mielestä sen ansaitsisivat, lehteen ei juuri muuta mahtuisi. Jonkun on otettava vastuulleen vainajien arvottaminen.

Silti tuntuu, että Radio Suomi on linjantiukennuksen edessä. Sehän ei muista teemaohjelmissaan pelkästään kuolleita, vaan myös tasavuosien täyttäjiä ja ties mitä iskelmäfinlandiapalkittuja. Samaa ihmistä saatetaan juhlia tilavasti 70-vuotiaana, 75-vuotiaana ja kuoltuaan 78-vuotiaana. Ja koska popkenttä ja -historia koko ajan laajenevat, popparikuolemat sen kuin yleistyvät.

En tiedä, onko Ylessä tällaista arvotusvastaavaa, mutta kernaasti kerron esimerkin kyseenalaisesta arvotuksesta. Tom Jonesin 80-vuotissyntymäpäivää juhlistettiin kaksituntisella ohjelmalla. Kieltämättä legendaarinen hahmo, mutta onhan hänen taiteilijaskaalansa kovin suppea. Ei tee itse lauluja, harvoin edes levyttää alkuperäisversioita. Jopa If I Only Knew oli cover.

Vielä tuohon, miksi taiteilijan kuolema aiheuttaa niin vahvan reaktion. Itse ainakin miellän, että kuolema paketoi elämäntyön ja paketti on valmis kokonaisarvioon. Se on totta (kuten podcastissa todettiin), että tarina jatkaa kehitystään, joskus selkiytyen, täydentyen, joskus vastuuttomasti vääristyen, mutta se on hiukan eri asia. Paketti pysyy.

tiistai 30. elokuuta 2022

Suomen kesä ilman Suomen kesää

Gramexin tiedote kesän soitetuimmista radiobiiseistä sai taas kohtuuttomasti tilaa mediassa verrattuna siihen, kuinka vähään näkyvyyteen paremmat tiedot samasta aiheesta jäävät. Gramex-laskelmissahan jokin peräpinsiön paikallisradion yösoitto on samanarvoinen kuin primetime-pyöräytys isolla kanavalla. Kansainvälinen radiolistakäytäntö painottaa soitot kuuntelijamäärän mukaan.

Paitsi että Radiomonitor mittaa kaupallisen radion lisäksi Yle-kanavien soitot, sen viikkotulospalvelu on nopea. Gramex-laskelma katkaistiin elokuun puolivälistä, ja tiedotteella kesti kaksi viikkoa valmistua. Vaikka Radiomonitor listaa hitit impactien mukaan, raportista löytyvät myös raa’at soittomäärät. Ja niitäpä onkin kiintoisaa verrata Gramexin ilmoittamiin lukuihin.

Laskin muutaman huippubiisin Radiomonitor-soitot ajalta 3.6.–11.8.2022, kymmeneltä viikolta. Yle-kanavien soittomäärät ovat tunnetusti vähäisiä, joten niiden mukanaolo ei alkuunkaan selitä oheisia huimia eroja. Biisin perässä ensin Gramex-ynnäys, sitten Radiomonitor-summa.
Camila Cabello ft Ed Sheeran: Bam Bam – 1047 – 2793
Bess: Ram pam pam – 968 – 3055
Harry Styles: As It Was – 847 – 3131

Neljänneksi ilmoitettu Ed Sheeranin Shivers oli Radiomonitorissa ihan ynnämuuta-osastoa, mutta saman artistin 2stepille mitattiin 2251 soittoa. Gramex-tiedotteessa huomataan suomalaisten biisien vähäisyys. Ei ihme, jos listasta puuttuu muun muassa Olli Halosen Suomen kesä, 2754 soittoa. Ram pam pam viettää muuten 18. viikkoaan Radiomonitorin ykkösenä.

lauantai 27. elokuuta 2022

Viikkojen teemaviikko

Viime albumilistalla Teflon Brothersin Circus (230) ohitti Haloo Helsingin Kiitos ei ole kirosanan (229) historian eniten listaviikkoja haalineena albumina. Samalla Metallican Metallica saavutti ensimmäisenä ulkomaisena levynä 200 viikon rajan. Ennätyksen tulevatkin vaiheet hahmottuvat selkeinä: Gettomasan Diplomaatti viettää 169. viikkoaan kahdeksantena, ja sen voi kuvitella roikkuvan mukana niin kauan kuin listaa edes laaditaan.

Sijalukupisteisiin perustuvassa finnishcharts.comin Best of All Time -laskelmassa Diplomaatti on jo nyt ylivoimainen ykkönen, ja keskimäärin varsin matalilla sijoilla maleksinut Circus vasta kymmenentenä. Sivuston ylläpitäjä Hung Medien soveltaa samaa konseptia muutamiin muihinkin maihin, ja Ruotsin listaviikkoennätykset kiinnostavat – siirryttiinhän heillä striimitilastointiin aiemmin ja onpa heidän listansakin pitempi.

Oletteko valmiita: Ruotsin ennätystä, 413 viikkoa, pitää Håkan Hellströmin Det kommer aldrig va över för mig (2013). Tiedon olisi voinut poimia tuoreelta viikkolistaltakin, sillä levy loikkasi ties mistä syystä äskettäin kakkossijalle. Koko ajan ei ole mennyt noin lujaa, vaan se on palannut Top 60 -listalle 11 kertaa.

Yhä viikkojaan (393) kartuttaa myös kakkonen, samana vuonna julkaistu Veronica Maggion Handen i fickan fast jag bryr mig, joka – kuka muistaa – kävi muinoin Suomessakin 32:ntena. Meillä alle 200 viikkoon jäänyt Adelen 21 pitää kolmossijaa 322 listaviikollaan.

keskiviikko 24. elokuuta 2022

Kolminkertainen poikkeusluola

On perustellusti kiinnitetty huomiota siihen, että striimilistaa on pidetty koko kesän vahvasti kotimaisissa käsissä. Harvat tuontihaastajatkin ovat olleet Tiktokin elvyttämiä kuten Ghostin Mary on a Cross ja Rosa Linnin euroviisu Snap. On myös noteerattu listan miesvoittoisuus, ja Yle jopa teki jutun näiden suomiäijähittien lyyrisestä maailmasta.

”Vanhaan” aikaan oli selvä jako siinä, että kaikki hitaammat nousijat tulivat ulkomailta ja kotimaiset hitit debytoivat heti huippusijallaan. Nyt esimerkiksi Lavaredon Blondi parantelee yhä asemiaan kuudennella viikollaan, eikä tämä ilmiö koske vain tulokkaita: Gettomasan Shamppanjadieetillä saavutti singlelistan ykkössijan vasta 12. listaviikolla. Toki tutut sannit ja anttituiskut tekevät yhä pikavisiittejä.

Mitään näistä suomisuosikeista ei ole julkaistu albumilla, mikä entisestään hapertaa albumilistan substanssia. Löytyy kuitenkin yksi poikkeus, jopa kolminkertainen sellainen: Uudessa nosteessa oleva Haloo Helsingin Reiviluola, tuorein Spotify-päivälistasija 17. Se on (melko) ajankohtaisen albumin raita, se on naisen laulama ja se on ainakin jossain määrin rockbiisi.

sunnuntai 21. elokuuta 2022

Vuotava ykkönen, ikuinen kakkonen

Tähän asti ainoa tietämäni albumi, joka nousi fyysiselle listalle aiemmin kuin päälistalle, on Hectorin joululevy (2018). Tänään päälistan ykkösenä debytoinut Arch Enemyn Deceivers kuitenkin oli jo viime viikon fyysisten kahdeksas. Häiriö taitaa liittyä siihen, että levyn julkaisua myöhennettiin miltei viime tipassa. Voinemme arvioida, että fyysisten kahdeksannen sijan tuottanut ”vuoto” ei ole ollut suuren suuri.

Joka tapauksessa ruotsalaisbändin ansiosta Evelina jäi taas vaille kärkipaikkaa. Hänen edelliset albuminsa olivat korkeimmillaan kakkosena, kakkosena ja kolmosena, ja nyt debytoi jälleen sijalla kaksi. Aiemmin hän on saanut seistä hopeakorokkeella The Weekndin ja Ville Valo & Agentsin vieressä.

Vesa-Matti Loirilla on Top 50:ssä vain kaksi levyä, Eino Leino viidentenä ja Hyvää puuta 27:ntenä. ”Vain” verrattuna esimerkiksi siihen, että heinäkuussa 2009 seitsemän parhaan joukossa oli yhtä aikaa kolme Michael Jacksonin albumia. Listalla lukee virheellisesti ”Eino Leino 1” – tuskin vuonna 1978 oli mitään suunnitelmia jatko-osille, koska takana oli huonoa levymyyntiä ja markkinoille tuli myös toinen, Heikki Sarmannon Leino-albumi Moment Musical, joka alkuun menestyikin listalla paremmin.

perjantai 19. elokuuta 2022

50 ykköstä, oikeesti

Kokoelmalevyjen kulta-ajan loppupuolen ilmiöitä oli Number Ones -konsepti, eli eliittipopparit yrittivät vakuuttaa kuluttajille tehneensä albumillisen verran ykköshittejä. Kriteerit vaihtelivat, ja tynnyrin pohjaa raaputettiin joskus vähän kyseenalaisilla työkaluilla. Ja jos paketti saatiin kasaan, välillä joutui toteamaan, että listahuiput eivät olleet niitä ikimuistoisimpia näytteitä artistin kyvyistä.

Helmikuussa 2020 Billboard raportoi Madonnan saavuttaneen 50. ykkösensä lehden Dance Club Songs -listalla. Sen lukuisista tilastoista millään muulla ei ollut aiemmin kyetty moiseen dominanssiin, jonkin countrylistan jollain artistilla oli 44 paalua. Tänään nuo 50 julkaistiin kokoelmalla Finally Enough Love: 50 Number Ones, jota voi nimittää myös remix-paketiksi, koska valtaosa sisällöstä on remixejä.

Dance Club Songs -listan yhteys hittimarkkinoihin on aina ollut aika kaukainen, eikä Madonna-lajitelmakaan ihan myötäile hänen tunnetuimpien sinkkujensa ansioluetteloa. Esimerkiksi True Blue -albumilta on vain yksi kappale, mutta viime aikojen epähittejä piisaa ihan kosolti. Vaikka tämä ei ole mikään kaupallinen merkkitapaus, niin ei ihan kuriositeettikaan.

maanantai 15. elokuuta 2022

Kirkkautta ja sameutta

Kustantamosynergisen operaation seurauksena sain haltuuni Antto Terraksen viime vuonna kirjoittaman Radio Suomipopin historiikin. Vaikka miehen värikäs tapa kerrata kaupallisen radion syntyvaiheet on mukavaa luettavaa, niin loputtomat henkilökuvat täysin epäkiinnostavista ihmisistä eivät nappaa. (Joo en kuuntele Suomipopia koskaan, mutta paljolti samoja naamojahan tarjotaan tv:stäkin.)

Toivoin saavani vähän eri muodossa infoa kanavan musiikkipolitiikasta. Kyllähän Mikko Koivusipilä ja Jussi Mäntysaari aiheesta puhuvat Access All Areas -podcastissa, mutta aika hygieeniseen sävyyn. Vaikka Koivusipilän ”the persoona” -esittelyssä on räväkkääkin tarinaa, niin sama hygienia jatkuu musiikkilinjauksen ympärillä. Opimme, että ”usvaisen erobiisin jälkeen ei tule toista samanlaista, jengi hyppii muuten silloilta”.

Kuitenkin kanavan alkuvaiheista ja ekasta musiikkitutkimuksesta kerrotaan avoimemmin: äänivelho jätti kesälomansa pitämättä saadakseen leikattua 1400 biisiä ajoissa testikelpoiseen muotoon. Tämä on hyvin tyypillistä juuri mediahistoriikeille: vanhoista asioista tehdään aitoja paljastuksia, ja meno käy sitä varovaisemmaksi, mitä lähemmäksi nykyaikaa edetään.

Kun olin muinoin Rumban webmaster ja kirjoitin nettiin lehden kevyen historiikin, kustantajan edustaja valitti, että siellä on mainittu konkurssi, ei saa mainita. Kun sanoin tarkoittaneeni alkuaikojen konkurssia, jonka myötä Rumba päätyi ”nykyiseen” omistukseensa enkä tuoreempaa (paljon hämärämmin hoidettua), tämä totesi että asia ok. Myöhemminhän Helsingin Sanomat teki tästä tuoreemmasta ison paljastusjutun ”vihreiden hämärähommat” -kulmalla.

lauantai 13. elokuuta 2022

Vesku Suomesta 3

Tätä kirjoitettaessa ei vielä tiedä, miten reaktio Vesa-Matti Loirin kuolemaan kanavoituu albumilistalla. Se on kiinnostavaa nähdä, koska mitään erityisen tehokasta tai ilmiselvää väylää ei tule mieleen. Huomioitakoon, että sunnuntaisella listalla ei vielä ehdi tapahtua paljon, laskentahan katkesi torstaista.

Joka tapauksessa reaktio vaikuttaa myös työn alla olevaan albumiartistien Top 1000 -listaan, jonka deadline on vuoden lopussa ja jossa Loirin voi arvata olevan hyvissä asemissa. Niin hyvissä, että olen kirjoittanut hänestä ykköskategorian mukaisen tekstin kirjaa varten. Ohessa tekstin välivaiheversio. Otsikko muuten viittaa siihen, että Vesku Suomesta -nimellä on julkaistu sekä albumi että kokoelma.

- - - - - -

Helsingissä syntynyt Vesa-Matti Loiri (1945–2022) sai ensimmäisen singlehitin Saiskos pluvan alkuvuonna 1969, mutta esikoisalbumi 4+20 julkaistiin vasta kesäkuussa 1971. Se nousi 15:nneksi ja paransi siitä kolmoseksi vuoden 2011 uusintajulkaisuna. Kansanlaululevy Vesku Suomesta (1972) ylsi 12:nneksi, mutta seuraava listamerkintä oli vasta loppuvuoden 1978 Eino Leino, joka pysyi kaksi vuotta Top 30:ssä ja kävi kärjessä puolenmatkan vaiheilla.

Leino-levyjä tuli lisää vuosina 1980 (#5), 1985 (#11) ja 2001 (#6). Yhteen säveltäjään tai sanoittajaan keskittyviä olivat myös Ennen viimeistä maljaa (#10, 1980), Oskar Merikannon lauluja (#14, 1981) ja Lasihelmipeli (#19, 1985). Sitten astui esiin Kusela, jonka Naurava kulkuri meni sekä single- että albumiykköseksi keväällä 1986. Seuraaja Voi hyvä tavaton (1987) pistäytyi sijalla 22.

Sydämeeni joulun teen -albumi pääsi vain 17:nneksi vuonna 1988, mutta vuoden 1998 täydennetty versio ostettiin kuudenneksi. 1990-luku sujui vaisusti, mutta 2000-luku sitäkin paremmin. Juha Vainiota coveroineet Ystävän laulut -albumit (2003–2004) ottivat ykkös- ja kakkossijan. Suomirock-trilogia Ivalo–Inari–Kasari (2006–2008) tuotti kolme kärkisijaa. Suosiota pönkittivät alkuperäisbiiseineen Hyvää puuta (#2, 2009), Skarabee (#3, 2010), Tuomittuna kulkemaan (#1, 2013) ja vanhoine löytöineen Pyhät tekstit (#4, 2016).

Vaikka Loiri on yltänyt ykköseksi erityyppisillä levyillä, niin ei kokoelmilla. Monenlaista on kokeiltu kuten Legenda – Lauluni aiheet -kolmikko ja huumorilaululajitelma, mutta paras tulos on Kaikkien aikojen Loirin kuutossija vuodelta 2014.

Lista-albumit: 32
Top 10 -albumit: 18
Listaykköset: 7
Ykkösviikot: 20
Listaviikot: 469
Aikajänne, kk: 544