Yllättävää liikettä

Singlelistalla on piristävästi rikottu protokollaa viime aikoina. Ensin Samuellin Hei Supermario tallusti kärkeen lyhyin Spotify-askelin, ja nyt Lounaonlinen Motion liikkui vielä poikkeuksellisemmin harpaten seitsemännellä viikollaan 19. sijalta ykköseksi. Temppua helpotti kärkitilanteen tasaisuus – kukaan ei kerännyt huippukuunteluita, kun edellisen viikon Lauri Haav -hyökykin talttui nopeasti.

Myös Haav-roiskeilla oli monenlaisia kohtaloita. Ovi kii jopa nousi kakkossijalle, mutta moni muu romahti toista- tai kolmattakymmentä pykälää. Muutamalle saman viikon uutuudelle vapautui näin tilaa petrata asemiaan: Sara Been CEO (Rich Man) eteni toisella viikolla 21–11 ja Mintun Viaton 24–16. Saimme myös vuoden ensimmäisen ulkomaisen Top 10 -singlen, kun Justin Bieberin ja Nicki Minajin Beauty and a Beat kiipesi yhdeksänneksi.

Viralliset listat julkaistaan ifpi.fin etusivulla perjantaisin klo 17, mutta ne saa yleensä esiin jo muutama tunti aikaisemmin vaihtamalla sivuosoitteeseen uudemman numeron. Eilen vappuna taisi päivittäjällä olla sen verran kiire muihin puuhiin, että kun vilkaisin tilannetta jo ennen kahtatoista, listat olivat esillä.

Retrokierros vko 18/26

10 vuotta sitten
Petri Nygård: Pannaan Suomi kuntoon ••
Koska aiemmat suurhitit tulivat vääränä sesonkina, tämä on artistin ainoa striimiykkönen ja myös striimatuin Spotify-biisi, 25+ miljoonaa. Radiosoiton top sataan ei ollut mitään asiaa.

20 vuotta sitten
Shakira ft Wyclef Jean: Hips Don’t Lie ••••
Flopahtanutta Oral Fixation vol. 2 -albumia täydennettiin muokkauksella Wyclef Jeanin biisistä Dance Like This. Tuloksena kakkossijat kaikilla listoilla, ja albumi elpyi 13:nneksi.

30 vuotta sitten
The Prodigy: Firestarter •••••
Vaikka takana oli jo ykkösalbumi, reaktio silti yllätti: 37 viikkoa singlelistan Top 20:ssä, joista viisi kärjessä. Radiosoittoa tuli varovahkosti Mafialta ja Kissiltä. 50H #5.

40 vuotta sitten
Sigue Sigue Sputnik: Love Missile F1-11 •••
Kohubänditähdenlennon prototyyppi Britanniasta rynni meillä singlelistan kolmoseksi ja jotenkin myös albumillaan nelossijalle. Kotimaassaan Flaunt It kävi vain kymmenentenä.

50 vuotta sitten
Vicky: Tuolta saapuu Charlie Brown ••••••
Sinkku- ja jukebox-ykkösen alkuperäisessä brasilialaisessa versiossa Charlie Brown tarkoitti Jaska Jokusta, mutta meillä ei. Sovituksen innoittajana oli saksalaisen Bennyn Top 10 -hitti.

Havaintokyky lipsuu

Kun vuonna 1997 Michael Jackson tuli yksityiskoneellaan Suomeen konsertoimaan, Jyrki-ohjelman kameraryhmä oli kentällä odottamassa ja saikin mainion kuvakulman takaviistosta: auringonvalo paistoi tuulilasin ja poistumisoven kautta koneen läpi. Muiden matkustajien poistuttua Jacksonin siluetti asteli ohjaamoon, sanoi jotain ja puristi lentäjän kättä.

Saipa pikkuyrittäjä hienon skuupin, ajattelin: näimme livenä pienen detaljin, jonka supertähti ei tiennyt välittyvän julkisuuteen. Myöhemmin, ehkä seuraavana päivänä, Jyrki ilmoitti näyttävänsä kaiken saamansa Jackson-aineiston uusintana. Mutta ei, ”kaiken” alkoi vasta siitä, kun mies astui ulos koneesta. Ettekö te huomanneet, mitä nauhallenne tarttui ennen sitä? No, ei ollut eka eikä vika kerta, kun median havaintokyky lipsuu Jacksonin kohdalla.

Vaikeaa tai vastenmielistä oli havaita esimerkiksi se, kun vuoden 2010 postuumilevyllä Michael (#9) julkaistiin kolme raitaa, joilla todennäköisesti ei ollut mitään tekemistä Jacksonin kanssa. MJ-imitaattori Jason Malachi myönsi myöhemmin laulaneensa ne, ja Sony poisti ne albumin suoratoistoversioista. Damien Shieldsin (kuvassa) 14 vuotta työstämä erittäin kiehtova Faking Michael -podcastsarja kertoo aiheesta eniten. Hyvä tiivistelmäkin siitä on tarjolla.

Kuvitelkaapa, että vaikka David Bowien postuumialbumi olisi sisältänyt äänimatkittuja petkutusbiisejä. Ainakin musiikkimedia olisi kiehunut narkästyksestä ja vaatinut huijarien ja levy-yhtiön päitä vadille. Jacksonin kohdalla ei eväkään heilahtanut. Yhden asian voisi kuitenkin juuri nyt havainnoida: feikkibiisit tehneet ja myyneet lankomiehet Eddie Cascio ja James Porte kuuluvat siihen perheeseen, joka paraikaa esiintyy otsikoissa hyväksikäytettyinä. Yllättäen kukaan ei pitkissä jutuissaan kerro meille tästä yhteydestä.

Erityisesti kannattaa havainnoida heidän juonensa oveluus ja Jacksonin perikuntaa pyörittävän John Brancan lyhytnäköisyys. Hän ei Sonyn sätkynukkena voinut myöntää tulleensa huijatuksi biisikiistassa, vaan julisti niiden aitoutta, ja nyt hänen pitäisi uskottavasti kääntyä Cascioita vastaan. Sehän on median mielestä ihan luonnollista, että vuosia Jacksonia ylistäneet ja puolustaneet heittäytyvät rahaa vaativiksi ”uhreiksi”, mutta vastapuolen kelkankääntö tuskin saa yhtä innostunutta ymmärrystä.

Kuten arvata saattoi, John Brancan rooli Michael-elokuvassa on naurettavan ylikorostunut. Yksi mystisesti puuttuvista avainhahmoista on näet legendaarinen manageri Frank Dileo, jota Branca tässä tuuraa lakimieshommien ohessa.

Retrokierros vko 17/26

10 vuotta sitten
Elastinen ft Johanna Kurkela: Oota mua ••
Elastinen feat. oli tv-sarja ja albumi, joissa esitettiin uusia biisejä eri artistien kanssa. Pari muutakin yhteistyötä ylsi striimikärkeen, mutta Oota mua oli ainoa radiohitti (#1).

20 vuotta sitten
Don Johnson Big Band: Road •••••
Ei ihan läpimurtobiisi One MC, One Delayn veroinen pisteimuri, mutta sai ehjän ykkössarjan single-, radio- ja 50 hittiä -listoilla. Se soi paljon mm. Novalla, Suomipopilla ja (kuka muistaa) MTV Nordicilla.

30 vuotta sitten
Madonna: One More Chance •
Balladikokoelma Something to Remember on Suomessa artistin ostetuin levy, ja sen kolmas single (toinen ennenjulkaisematon) kävi radiokolmosena, 50H-kakkosena ja singlemyynnissä 12:ntena.

40 vuotta sitten
Bogart Co: Princess ••
Turkulaisbändin toisen albumin toinen hitti eteni singlelistan neloseksi ja jukeboxtilaston kolmoseksi. Sitä on päivitetty ensin Sound of RELSin ja sitten suomeksi Ressun ja Jussin voimin.

50 vuotta sitten
Hurriganes: An Awful Crime ••
Vain sinkkuna julkaistu biisi oli myynnin ja jukeboxien kolmonen, ja b-puoli Oh Baby Dollkin soitettiin tilastoihin. Levyllä kitaroinut Ile Kallio versioi sen Black Devils -bändeineen 2025.

Ei remix tuota tarkoita

Lauri Haavin uusi albumi No Haav no love odotetusti valtasi parhaat paikat Spotifyn päivälistalta, mutta tilanne on oudon tasainen. Näyttävimmin avannut Ibe-yhteistyö Ulkopuolinen on sittemmin vajonnut viidenneksi, ja viikkolistan ykkössijan ottanee Perhonen. Se julkaistiin jo aiemmin ja ehti kolmannella singlelistaviikollaan pudota yhdeksänneksi. Muutkin pohjustussinkut lähtivät nopeaan laskuun.

Näyttää siis siltä, että tästä annoksesta ei ehkä nouse sellaisia kestosuosikkeja kuin esimerkiksi Isac Elliotin tai Averagekidluken albumeilta. Merkkejä tosin on siitä, että joskus helmet erottuvat ajan kanssa. Bizi-albumin Sä olit oikees ryöpsähtäessä sen viitosraita Sade osuu ikkunaan debytoi singlelistalla vasta kuudenneksi korkeimpana sijalla 29, mutta kaksi viikkoa myöhemmin se oli pesueen kärjessä kymmenentenä.

Tietysti uudet tulkinnat voivat myös antaa puhtia. IFPIn listasysteemi on onnistunut jotenkin sotkemaan Turistin ykköshitin Kui paljon kaksi versiota. Adjutantteja tihkuva remix nousi kolmoseksi, mutta myöhemmin kumpikin listanimike on kulkenut tuon remixin nimellä, listaviikkojen määrä vain erottaa ne toisistaan. Viime aikoina alkuperäinen on saavuttanut parempia sijoja.

70-vuotiaana huipulla

Albumilistan sijoille 4, 5, 7 ja 8 ilmaantui Danzigin neljä ensimmäistä levyä: Danzig (1988), Danzig II: Lucifuge (1990), Danzig III: How the Gods Kill (1992) ja Danzig 4 (1994). Koska kaikki ovat ajalta ennen Musiikkituottajien arkiston alkua, ne on merkitty uutuuksiksi.

Kaksi vanhinta ovatkin ensikertalaisia, mutta kolmas kävi aikoinaan sijalla 24 ja neljäs peräti yhdeksäntenä. Vaikka amerikkalaisyhtye esiintyi Provinssirockissa vuonna 1995, myöhemmät levyt eivät enää ylittäneet Top 20 -kynnystä, eli nuo neljä uutta sijoitusta ovat sille kaikkien aikojen parhaat. Ainakin Wikipedia-diskografian mukaan ne ovat maailmallakin ainoat Top 10 -merkinnät. Ruotsin ja Norjan tuoreissa tilastoissa niiden fyysinen myynti on huomioitu, mutta päälistalle eivät eväät riitä.

Danzigista tulee minulle aina ensiksi mieleen Rumban numero 15/1992, jonka kannessa pullisteli Glenn Danzig. Lehdessä oli tekemäni uudistettu ulkoasu, ja vielä olennaisempaa, ensimmäinen 50 hittiä -lista ja sen ympärille kasattu uusi listapalsta.

Retrokierros vko 16/26

10 vuotta sitten
Coldplay: Hymn for the Weekend •••
A Head Full of Dreams -albumin toinen single ei juhlinut huippusijoilla (striimi #14, radio #6), mutta roikkui 35 viikkoa radiolistan Top 40:ssä. Taustoja lauloi muudan Beyoncé.

20 vuotta sitten
Poets of the Fall: Carnival of Rust ••••••
Bändin suurin hitti vietti kolme viikkoa radioykkösenä ja kuusi viikkoa 50H-kakkosena Lordin takana. Ulkomaisia listasijoja ei herunut, mutta Spotify-kuunteluita on kertynyt yli 40 miljoonaa.

30 vuotta sitten
Leningrad Cowboys: Where’s the Moon ••
Covermenestysten jälkeen cowboyt levyttivät originaalibiisejä kakkossijalle ostetuksi Go Space -albumiksi. Single eteni radiolistan kakkoseksi ja 50 hittiä -listan kärkeen.

40 vuotta sitten
Nana Mouskouri: Only Love •••
Pariisiin sijoittuneessa Taiteilijan tytär -minisarjassa soinut biisi oli singlelistan kolmas ja levyautomaattien viides. Se sai jukebox-tilastossa seuraa Lea Lavenin kotoistuksesta Rakkaus.

50 vuotta sitten
Brotherhood of Man: Save Your Kisses for Me ••
Briteille kolmannen viisuvoiton tuonut kappale kävi meilläkin listakärjessä, mutta myöhemmät kaksi brittiykköstä eivät enää kiinnostaneet. Käännösversion nimi oli Säästä suukkosi vain.