Ikuistakin ikuisempi

Olen monesti marmattanut siitä, että hidasliikkeinen radiolista myöhästyttää hittivuosilistojen valmistumista. Tosiasiassa striimilista on viime vuosina hidastunut sitä enemmän – se vain ei haittaa kokonaisuutta, koska radiosoitto tulee joka tapauksessa sen perässä ja sanoo viimeisen sanan.

Markus Hilden kertoi viime viikolla britti- ja jenkkilistablogissaan, että Teddy Swimsin Lose Control on yhä 89. listaviikollaan Billboard Hot 100:n seitsemäntenä ja striimipisteissä yhdeksäntenä. Ihan noin paljon ei Suomen tilanne ole venähtänyt, mutta paljon kuitenkin. Otin vertailuun vuosien 2016 ja 2024 kymmenen isoimman striimihitin listaviikot Top 10:ssä ja Top 40:ssä. Yhdeksän vuotta sittenhän meillä oli sittemmin ikävästi pois hiipunut erillinen Striimatuimmat-lista.

Vuonna 2016 iso striimihitti vietti Top 10:ssä keskimäärin 11,8 viikkoa, vuonna 2024 taas 16,1 viikkoa. Ero on suurempi Top 40:n osalta: 20,8 viikkoa vuonna 2016, peräti 38,8 viikkoa vuonna 2024. Todellinen luku on isompikin, koska Timanttei, Luotathan ja Lightskinboy roikkuvat yhä 40 kuunnelluimman joukossa. Lightskinboylla on 43 listaviikkoa, joista vain kuusi Top 10:ssä.

Biisien turnauskestävyys tuntuu lähteneen kasvuun muutamasta jättihitistä, joiden aikana (2019–2020) meillä ei ollut virallista tapaa mitata Top 40 -läsnäoloa: JVG:n Ikuinen vappu, The Weekndin Blinding Lights ja Behmin Hei rakas. Spotify-viikkolistojen perusteella Ikuiselle vapulle olisi kertynyt 82 viikkoa, mutta todennäköisesti Mirellan timanttipotti menee siitäkin ohi. Nykyinen lukema on 70.

Rinnakkain ja vastakkain

On se sitten kilpa-asetelma tai kimppa-asetelma, niin melkoinen asetelma kuitenkin: Erika Vikman ja KAJ nauttivat suopeista menestysennusteista euroviisufinaalin alla. Sekä Ich komme että Bara bada bastu ovat yltäneet Spotify-ykköseksi ja radiolistan kärkikymppiin. Usein muistakin maista on noustu listoille jo ennen finaalia, mutta nyt vain Viron Tommy Cashin Espresso macchiato pääsi pikaisesti parin varjosta esille Spotifyn päivälistan sijalle 108.

Vastakkainasetteluunhan media aina luottaa, ja kuulemma eräs pääkaupunkiseudun paikallislehti teetti laajan gallupin siitä, kannattavatko suomalaiset enemmän Vikmania vai KAJ:ta. Alexander Stubbiltakin tätä tivattiin. Yleisradiossa kaikki viisuihin liittyvä on automaattisen hihhuloinnin kohde, mutta onkohan siellä tarkoitus pitää mielessä, että Vikman kilpailee suomalaisen televisioyhtiön eli Ylen edustajana ja KAJ jonkun muun?

KAJ:n suosio poiki ainakin yhden ”Suomi käänsi selkänsä Erika Vikmanille” -kolumnin, mikä oli aika kohtuuton väite. Ensinnäkin KAJ on niin omanlaisensa ilmiö myös viisukuplan ulkopuolella, että suhtautumista vanhaan kaluttuun Erikaan ei voi arvioida samoilla mittareilla. Ja jos vertaa aikaan ennen Käärijää, Vikman on varmasti saanut edustuksellaan paljon enemmän huomiota kuin vaikka The Rasmus kolme tai Darude kuusi vuotta sitten.

Ukesta ukeen

Norjan virallinen listasivusto jykevöitti hiljattain tarjontaansa: sekä single-, albumi- että radiolistat ovat nyt Top 100 -mittaisia. Ruotsissa mitat ovat Top 100 ja Top 60, mutta radiotulostus puuttuu – kuten puuttuu Britannian ja Saksankin sivustoilta. Toinen toistaan joutavanpäiväisempiä musiikkityylitilastointeja kyllä piisaa. Meillähän sinkkuja on 50, albumeita 50 ja radiota 100.

Huomionarvoista Norjassa on sekin, että singlelistan arkisto ylettyy vuoteen 1958. Mitta oli yllättävänkin pitkään vain Top 10, mutta alusta asti jokaviikkoinen. Albumilistaa on tarjolla vuodesta 1967 lähtien ja radiolistaa vuodesta 2018. Vanhimmissakin tilastoissa näkyy äänilinkkejä ja kuvia, mutta hakutoiminnot ovat ainakin minulle sekavia. Sen verran toki tajuan, että uke on viikko.

Vaikka kenties ei ole helppoa keksiä, mitä konkreettista hyötyä sivuston sisällöstä suomalaiselle on, niin yritetään. Muiden Euroopan maiden listahistoriassa meidän euroviisuistamme menestynein on Cha cha cha tai Hard Rock Hallelujah, mutta Norjalla on omat viehtymyksensä. Käärijä nousi singlelistan kolmoseksi eli yhtä ylös kuin Riki Sorsan Reggae OK (1981), mutta Sorsa pysyi Top 10:ssä seitsemän viikkoa Käärijän neljää vastaan.

Älä anna sen olla, kierrätä

38 vuotta sitten Suomenkin ykkössingle oli brittiläisen Ferry Aid -kokoonpanon Let It Be. Nimet jo kertovat, että kerättiin varoja 193 ihmishenkeä vieneen lauttaonnettomuuden tuhoihin versioimalla The Beatlesiä. Organisoinnista vastasi The Sun -lehti, joka oli myynyt halpoja lippuja kyseiselle lauttamatkalle Belgiaan, ja tuottajina toimi Stock Aitken Waterman. Biisi äänitettiin kolmessa päivässä runsas viikko tapahtuneen jälkeen.

Ei ihme jos hanke on unohtunut, koska tuolloin (1987) oli moni jo saanut tarpeekseen starakertymien hyväntekeväisyyshymneistä, jotka eivät tuoneet mitään uutta Do They Know It’s Christmasin ja We Are the Worldin lajityyppiin. Usea pyydetty kieltäytyi kunniasta The Sunin huonon maineen takia, mutta kun nyt katsoo videota, niin supertähteyden vähyydestä huolimatta tarjolla on kuitenkin aika monenlaista artismia.

On esimerkiksi Kim Wilden ja Nik Kershaw’n yhteislaulua, on Gary Mooren ja Mark Knopflerin vuorottelevat kitarasoolot, on Kate Bush! Pakollisesta jättikuorokohtauksesta erottuu paljon tyyppejä, joista ihmettelee: miksi tuo ei saanut soolo-osuutta, kun joku puolenhitinihme Taffy sai? Esimerkiksi Bonnie Tyler, Suzi Quatro tai Hot Chocolaten ikoninen laulaja Errol Brown, jonka kuolemasta tulee huomenna täyteen kymmenen vuotta.

Se, että versiota harva enää muisti, taisi lisätä hämmennystä, kun vuonna 2010 Norjan TV2 mainosti Gylne tider -sarjan uutta tuotantokautta. Sarjassa kolme heppua kiersi maailmalla kyselemässä takavuosien tähtien, näyttelijöiden, laulajien ja urheilijoiden kuulumisia. (Joo, norjalaisilla on rahaa.) Käsittämätön rykelmä mukaan suostuneita aukoi videolla suutaan juuri tuon Ferry Aid -levytyksen tahtiin. Ricki Lake on olevinaan Boy George, no mikäs siinä.

Napitukset 4/2025

Linkin Parkin The Emptiness Machine on roikkunut lähes koko alkuvuoden radiolistan Top 10:ssä ja tienasi huhtikuussa toisen tuhatpistenappinsa. Se on 2024-vuosilistalla nyt viidenneksi suurin ulkomainen hitti ja saattaa vielä tuostakin petrata. Oheinen kuva on sen cd-singlen kansi.

The Emptiness Machinesta saattaa myös muodostua vuosilistan valmistumisen viimeinen viivästyttäjä, sillä muutamat muut radiolistan ikihongat kokivat tänään melkoisia pudotuksia: Bessin Kyyneleet sateessa, Costin Vaisto ja Jenni Vartiaisen Viimeinen pisara. Vartiaisen Leima hyökkäsi tilalle 33. sijalta kymmenenneksi. Noiden välissä julkaistu Valitsen sut uudestaan floppasi kummassakin tilastossa.

••••• (5000)
Turisti: Taikuri

••• (3000)
Averagekidluke: Diva
Ibe: Marraskuu
Ares: Menestys on paras tapa kostaa
Nelli Matula: Hitaammin hautaan

•• (2000)
Erika Vikman: Ich komme
Sliki ft Turisti: Ne oli vääräs
Linkin Park: The Emptiness Machine
JVG: Rehellisesti
KAJ: Bara bada bastu

• (1000)
Jore & Zpoppa ft Ibe & Elastinen: MVP
Averagekidluke: Mitä meist jää
Jenni Vartiainen ft Turisti: Leima
Bess ft Käärijä: Kaistaa

18 vuotta kulta-ajasta

Pulpahti vain päähän: missäs oli se ”näytönsäästäjä”, joka reagoi koneella soivaan musiikkiin, löytyisikö vielä jostakin? Löytyi nykyisin Musiikki-nimellä toimivasta äpistä, siitä josta pääsee (kuka muistaa) Itunes Music Storeen. Kuvioihme oli jopa jossain välissä päivittynyt entistä hienommaksi, ja katselin sitä aikani kuunnellen erimittaisia pätkiä muinoin Ipod-käyttöön lataamistani biiseistä, kunnes alkoi tulla puhetta.

Olin keväällä 2007 jotenkin ladannut Ylen podcast-sarja Pop-Talkin ensimmäisen jakson. Niitä on Areenassakin, mutta vasta jaksosta 54 eteenpäin. Neljä ihmistä (all male panel, kuinkas muuten) keskusteli brittiläisen The Word-lehden väitteestä, että 2007 olisi historian paras musiikkivuosi. Hyvin keskustelikin, herrojen kokemukset ja näkemykset täydensivät toisiaan. 2007:n erityisyyteen suhtauduttiin keskimäärin skeptisesti mutta ei kyynisesti.

Nyt ainakin minusta tuntuu, että 2007:ssä ei ole juurikaan muisteltavaa. Elettiin kulutuksellisessa välitilassa: keskustelijat tunnistivat latauskulttuurin hyödyt ja haitat, cd ja musalehdet olivat vielä ihan relevantteja, Youtube mainittiin kerran, mutta edellisvuonna perustettua Spotifya ei kertaakaan. Vaikka luin joskus Wordiä ja käytin Itunesia, olen kutakuinkin ehtinyt unohtaa molemmat. Tuomon levy oli kyllä hyvä.

Latauskauppa eli kai nousuvaihetta päätellen siitä, että latauslista perustettiin vasta helmikuussa 2007 ja otettiin mukaan singlelistaan saman vuoden syksyllä. Volyymi kasvoi sen verran, että päätin lopettaa 50 hittiä -listan, Rumban listapalstan ja paljolti muutkin Rumba-yhteyteni. Tämän blogin piti alkaa 2008 alussa, mutta kai malttamattomuuttani pistin ensipostauksen tulille jo uudenvuodenaattona. Se näyttää oheisessa hakemistossa jotenkin tyhmältä.

Hiljaiset miljoonat

Singlelistalla on poikkeuksellisesti paljon nousussa olevia vanhoja hittejä, lähes puolet. Osittain syynä on sesonki-ilmiö: pitkäperjantaisin ilmestyy niukasti uutuuksia. Toinen tekijä on joidenkin päiväperhojen, etenkin kahden edellisviikon julkaisun romahdus. Williamin Enkeli ja Sexmanen Kuolematon putosivat kumpikin 14 sijaa, 10–24 ja 11–25. Enkä ihmettele.

Herroilta on viimeisen viiden vuoden aikana vierailut mukaanlukien tullut yhteensä melkein sata (45 + 47) hittimerkintää, joten melkoista tarkkaavaisuutta on heidän uriensa seuraaminen vaatinut. Yhä jokunen niistä on tilastoitunut pitkäksikin aikaa kuten Sexmanen Turisti-yhteistyö Lightskinboy ja Williamin Isac Elliot -yhteistyö Anteeks, mutta valtaosa tosiaankaan ei.

Uutuuksien puutteen korvasi 50. sijalta 14:nneksi harpponut Aikapoliisin Herkkukauppa (bam tsiki tsiki). Lähes neljä vuotta sitten julkaistu jyväskyläläislevytys on saanut vauhtia Tiktokista, mutta se ehti striimata melkein miljoonan ennen päätymistään Spotifyn Top 200:aan. Naisartistin kaksi muutakin biisiä vuodelta 2018 on pikkuhiljaa kiivennyt miljoonasarjaan, toinen jopa tuplasti. Radiosoittoa on rekisteröity vain Radio Keskisuomalaisesta.