25 tusinaa, osa 1

Viisiosaisessa sarjassa laitetaan hittihistoria järjestykseen esittäjien alkukirjainten kautta. Yhdeltä esittäjältä pääsee mukaan vain yksi kappale. Numeroalkuisten jälkeen kirjaimet käsitellään aakkosjärjestyksessä. Aakkostus menee sukunimen perusteella, ja the-artikkelit jätetään huomiotta. Mikä tusinoista on musiikillisesti paras?

#
1. 2 Unlimited: NO LIMIT ••••• 1993
2. 24K Goldn ft Iann Dior: MOOD •••• 2020
3. The 69 Eyes: DANCE D’AMOUR ••• 2002
4. 50 Cent: IN DA CLUB •• 2003
5. 4 Non Blondes: WHAT’S UP? •• 1993
6. 22 Pistepirkko: DON’T SAY I’M SO EVIL •• 1992
7. 2. maanantai: MIXET TAHDO OLLA MUNKAA? •• 1994
8. 3 Doors Down: IT’S NOT MY TIME • 2008
9. 3oh!3: DON’T TRUST ME • 2009
10. 3rd Nation: I BELIEVE • 1994
11. 49ers: TOUCH ME • 1990
12. The 5th Dimension: AQUARIUS – LET THE SUNSHINE IN • 1969

A                
1. Aikamiehet: ILTATUULEN VIESTI •••••••••• 1967
2. Bryan Adams: (EVERYTHING I DO) I DO IT FOR YOU •••••••• 1991    
3. Paul Anka: ADAM AND EVE ••••••• 1960
4. Avicii: WAKE ME UP ••••••• 2013    
5. Ace of Base: THE SIGN ••••••• 1994    
6. Abba: DANCING QUEEN ••••••• 1976    
7. Adele: ROLLING IN THE DEEP ••••••• 2011
8. Apulanta: TEIT MEISTÄ KAUNIIN ••••••• 1998
9. Ahti ja Behm: TÄHDET ••••••• 2025
10. A36 ft Cledos, Ibe & Averagekidluke: SAMMA GAMLA VANLIGA •••••• 2021
11. Taisto Ahlgren: PETTÄJÄN TIE •••••• 1972
12. Anna Abreu: VINEGAR •••••• 2008

B                
1. Behm: HEI RAKAS ••••••••••• 2019
2. Bess: RAM PAM PAM •••••••• 2022
3. The Baseballs: UMBRELLA ••••••• 2009
4. The Brothers Four: GREENFIELDS ••••••• 1961
5. Baccara: YES SIR I CAN BOOGIE ••••••• 1977
6. Boney M.: RIVERS OF BABYLON ••••••• 1978    
7. Blind Channel: DARK SIDE •••••• 2021
8. The Beatles: ALL MY LOVING •••••• 1964
9. Laura Branigan: SELF CONTROL •••••• 1984
10. Bon Jovi: ALWAYS ••••• 1994
11. Bat & Ryyd: EHTAA TAVARAA (80-LUVUN TYKKI) ••••• 1989
12. Billie Eilish: BAD GUY ••••• 2019

C                
1. Christie: YELLOW RIVER •••••••• 1971
2. Phil Collins: ANOTHER DAY IN PARADISE ••••••• 1989
3. Mariah Carey: ALL I WANT FOR CHRISTMAS IS YOU •••••• 1994
4. Cher: BELIEVE •••••• 1998
5. Alice Cooper: POISON •••••• 1989
6. Cutting Crew: (I JUST) DIED IN YOUR ARMS ••••• 1986
7. Cheek: TIMANTIT ON IKUISIA ••••• 2013
8. Clean Bandit ft Sean Paul & Anne-Marie: ROCKABYE ••••• 2016
9. Irene Cara: FLASHDANCE (WHAT A FEELING) ••••• 1983
10. Chisu: KOHTALON OMA ••••• 2011
11. Toto Cutugno: L’ITALIANO ••••• 1983
12. Culture Beat: MR. VAIN ••••• 1993

D        
1. Celine Dion: MY HEART WILL GO ON ••••••••• 1998
2. Darude: SANDSTORM ••••••••• 2000
3. Dingo: AUTIOTALO •••••••• 1985
4. F.R. David: WORDS ••••••• 1983
5. Danny & Armi: TAHDON OLLA SULLE HELLÄ ••••••• 1977
6. Joe Dassin: TAKA-TAKATA •••••• 1973
7. Don Johnson Big Band: ONE MC, ONE DELAY ••••• 2003
8. Dido: HERE WITH ME ••••• 2001
9. Waldo De Los Rios: MOZART SYMPHONY NO. 40 ••••• 1971
10. Dr. Alban: LOOK WHO’S TALKING! •••• 1994
11. Daft Punk ft Pharrell Williams: GET LUCKY •••• 2013
12. Jason Donovan: SEALED WITH A KISS •••• 1989

Pikapallo hallussa

Välillä muistuu mieleen jokin vanha Billboard-juttu ja miettii, löytyisikö se worldradiohistory.comin arkistoista. Yleensä etsintä osoittautuu turhan työlääksi, mutta nyt oli tarkemmat koordinaatit: lehden takakansimainos kesä–syksyltä 1998. Ja tuossahan se on punaisella: ”No 1 in Finland!” Klikkaa isommaksi ja lue pikkutekstitkin.

Asialla oli austinilaisen Fastball-yhtyeen levy-yhtiö Hollywood ja aiheena The Way -singlen ykkössija Nielsen Soundscanin Musiikkituottajille kokoamalla radiolistalla. Minipräntissä lueteltiin todellisia saavutuksia Amerikan kamaralla platinamyynteineen. Suomi-otsikko oli siis kai jonkinlaista vitsihuumoria, olimmehan vuonna 1998 vielä musabisneksen kiistaton kehitysmaa. Siinä olisi yhtä hyvin voinut lukea ”No 1 in Ulaanbaatar!”

Nielsen-tilasto pyöri tuolloin vielä vajaateholla, kaikki levy-yhtiöt eivät olleet mukana sen laadinnassa, (paikallis)radioasemista puhumattakaan. 50 hittiä -sivutuotteena syntyneellä Rumban radiolistalla The Way saavutti vain kahdeksannen sijan. Eron olisi voinut selittää, jos biisi olisi erityisesti miellyttänyt markkinajohtaja Radio Novaa, mutta se oli liian rockia kanavan tuolloiseen linjaan. Omissa arkistoissani huomioidaan Nielsen-sijaluvut vain vuosilta 2008–2013.

Retrokierros vko 37/26

10 vuotta sitten
Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani: Autiosaari ••
Biisi jäi striimilistan sijalle 31 (sekin artistin paras), mutta latauksissa mentiin kahdeksanneksi ja radiosoitossa ensi kertaa kärkeen. Myös Surusilmäinen kauneus -albumi toi ekan ykkössijan. 

20 vuotta sitten
Sunrise Avenue: Fairytale Gone Bad ••••••
Läpimurtolaulu eteni kahdeksaksi viikoksi sekä radio- että 50 hittiä -listan kärkeen, myynnistä lohkesi kakkossija. Sillä valloitettiin myös Saksan tienoo muutaman kuukauden päästä.

30 vuotta sitten
Alexia: Summer Is Crazy ••
Italiattaren kesä- ja esikoishitti tuli lähes syksyllä, mikä kenties oli esteenä Top 20 -radiosijalle. Singlelistalla mentiin silti kolmoseksi, diskolistalla neloseksi ja 50 hitissä seiskaksi.

40 vuotta sitten
MC Miker G & Deejay Sven: Holiday Rap ••
Kun hollantilaiskaksikko höpötti Madonnan Holiday-hitin taustan päälle ja otti väliosaksi Cliff Richardin Summer Holidayn, ykkössijoja ropisi Euroopasta. Suomen singlelistan kolmosia.

50 vuotta sitten
Frederik: Ramaya ••
Afric Simonen Ramaya oli hitti ennen Hafananaa ja Frederikin Ramaya tuli ennen Tapani Kansan Hafananaa, mutta se eteni jukebox-huippuunsa (#5) hitaasti. Singlemyynnin sijoitus oli kuudestoista.

Aakkoset järjestykseen

Kymmenen vuoden takaisessa kesäsarjassa listasin hittihistoriaa biisinnimien alkukirjainten mukaan. Viisi vuotta myöhemmin kaavailin tekeväni 1000 listan kirjaan samantapaisen tulostuksen esittäjien alkukirjainten mukaan, mutta jätin tekemättä, koska siihen oli tulossa turhan paljon samantyyppistä sisältöä. Kirjan formaattihan oli Top 12, ja nyt alkava sarja tuo tarjolle listat joka kirjaimesta, jolla eri esittäjiä löytyy vähintään 12. Siis vain yksi biisi per esittäjä.

Aakkostus menee tietenkin sukunimen perusteella. Annostus puolestaan niin, että jokaisessa viidestä jaksosta käydään läpi viisi Top 12 -listaa. Sarja alkaa viikon päästä, ja dramaturgia paljastuu oheisesta kuvasta. Lienee helppo havainnoida, mitkä aakkoset jäivät pois: Q, X, Å, Ä ja Ö. Erikoista, että vaikka Ä-alkuisia biisejä on tietokannassa 75, Ä-alkuisia esittäjiä löytyy vain kaksi. 

Mukaan päässeiden tulokset ovat yllättävän tasaisia. Olen elänyt siinä käsityksessä, että S-kirjaimella alkavia esittäjiä on selvästi eniten, mutta kun vertaa Top 12:een vaadittavia hittipistemääriä, kolmen kirjaimen kohdalla alaraja oli yli 6000 pistettä ja S ei kuulu niihin. Kotimaisimman tilaston tarjoaa arvatenkin K (11/12) ja vähiten kotimaisen O (1/12, se yksikin tulkinnanvarainen).

Kahdenlaisia tulokkaita

Helmi Marleenan esikoisalbumin kaikki 12 biisiä ylsivät Top 50 -singletilastoon, kahdeksan niistä Top 20:een. Kukaan ei aiemmin ole yltänyt noin laajaan ryöpsähdykseen noin kevyeltä perustalta: 14. toukokuuta julkaistu Juhannusvalssi kasvoi artistin ensimmäiseksi kunnon menestykseksi, sitä ennen paras sinkkusija oli 25.

Radiohaastattelussa Helmi Marleena kertoi Juhannusvalssin olleen valmis jo juhannukseksi 2025, mutta promotyöhön ei jäänyt tarpeeksi aikaa. Striimi- ja radiosuosion sesonkisynkronointi on nykyisin hankalaa jollei mahdotonta, ja radiolistalla biisi ei olekaan yltänyt kuin 51:nneksi. Radio Suomen haastattelijat tosin väittivät Juhannusvalssia isoksi radiohitiksi, mutta taustalla lienee se vanha fiksaatio, että ”radiohittiä” ja ”kesähittiä” pidetään lumovoimaisempina taikasanoina kuin pelkkää ”hittiä”.

Ifpi.fin listasivujen yli 30 vuotta kattavassa artistihakemistossa on runsaat 5000 nimeä, mutta eiliseen asti sieltä puuttui kokonaan Dolly Parton. Tiukkaa mukaanpääsy teki nytkin, sillä Jolene (1973) debytoi singlelistan toiseksi alimmalla sijalla. Se kävi kuolinuutisen jälkeen korkeimmillaan Suomen Spotifyn 18:ntena. Virve Rostin samanniminen käännösversio ylsi aikoinaan 10:nneksi (jukebox) ja 17:nneksi (myynti). Partonin ainoa tähänastinen merkintä oli kokoelman 21. sija vuonna 1982.

Retrokierros vko 36/26

10 vuotta sitten
The Chainsmokers ft Halsey: Closer ••
Maailmalla kenties vuoden suurin hitti, joka mm. ensimmäisenä vietti puoli vuotta USA:n Hot 100 -listan Top 5:ssä. Meillä se tyytyi striimien viidenteen, latausten 13. ja radion 11. sijaan.

20 vuotta sitten
Christina Aguilera: Ain’t No Other Man ••
Back to Basics oli artistin suosituin albumi Suomessa, 18 listaviikkoa ja kuutospaikka. Sen avaussingle noukki sijat 5 (single), 4 (50H) ja 15 (radio) ja tarjosi myös instrumentaalin.

30 vuotta sitten
Suede: Trash •••
Singletilaston ykkössija jo yllätti, radiolistan seitsemännestä puhumattakaan. Ne veivät lontoolaisryhmän 50 hittiä -listankin kärkeen. Korkein Coming Up -albumin 18 viikkosijasta oli nelonen.

40 vuotta sitten
Tina Turner: Typical Male •••
Private Dancer -ylösnousemusta ja paria leffabiisiä seuranneesta singlestä tuli artistin uran ensimmäinen ykkönen Suomessa. Vaikka Break Every Rule -albumi jatkoi linjaa, lisähittejä siitä ei lohjennut.

50 vuotta sitten
Jackpot: Sing My Love Song •••••
Amsterdamilaisbändi ylsi singlellä kotimaassaan vain 27:nneksi, mutta meillä oltiin myyntiykkösiä ja jukeboxien yhdeksänsiä. Jackpot teki täällä seitsemän keikan kiertueen ennen hajoamistaan.

Onnea 100-vuotiaalle

Tällä viikolla Yleisradio juhlii satavuotista olemassaoloaan. Siinä humussa esille tuskin nousee kysymys, mikä mahtaa olla tuon pitkän reissun pahin ja noloin moka. Vaikka en ole ollut todistamassa ihan koko aikakautta, epäröimätön vastaukseni olisi Leaving Neverland -elokuvan esittäminen ja laaja puffaaminen. Se sai juhlan alla seurakseen yhtä nolon ja härskin kolmiosaisen sarjan Michael Jackson: popin kuninkaan tuho.

Kumpikaan ei kestä minkäänlaista journalistista päivänvaloa. Ehkä siksi kukaan ei suostu sitä niihin kohdistamaankaan. Niiden koko olemassaolon mahdollistaa se, että brittien ja USA:n lakien mukaan kuolleen ihmisen kunnianloukkaus ei ole rikos. Voisin tässä repiä Popin kuninkaan tuhon riekaleiksi (ehkä vielä revinkin jos kauniisti pyydetään), mutta otan kevyemmän esimerkin siitä, mihin kaikkialle ison mediatalon vuosikymmeniä kestänyt sinnikkään kokonaisvaltainen perehtymättömyys ja piittaamattomuus heijastuu.

Radio Suomen lauantaiaamupäivissä pyöri ennen Lauantaitalkoot, joka pyrki olemaan erityisen lupsakka hyvän mielen levittäjä. Sitä saattoivat persu ja vassari kuunnella kahdestaan lusikka-asennossa ilman pelkoa, että kummankaan maailmankuva säröilisi. Kerran toinen juontaja rupatteli The Beatlesistä, ja toinen innostui täydentämään, kuinka Michael Jackson ”kieroili” heidän biisinsä itselleen. Olipa ihana ja lämminhenkinen anekdootti, semmoinen kieroilijahan se Jackson oli, lisää tätä!

Ylen ulkopuolella jotkut ovat kyllä hieman vilkaisseet tapausta ja tietävät, ettei siihen sisältynyt mitään kieroilua – Paul McCartney ja Lennon/Ono päättivät jättää käyttämättä sekä tämän ostomahdollisuuden että yhden aiemman. Tämänkintyyppinen Jackson-aiheinen mis-, dis-, töks-, poks- ja däng-informaatio paitsi niellään purematta myös saadaan mahdutettua osaksi minkälaista ohjelmistoa tahansa.

Pekka Laine mainostaa radiossa Ylen hankkimia musiikkidokumentteja, ja Popin kuninkaan tuhon hän hoiti vastakkainasettelulla Michael-elokuvan kanssa. Kumpi kertoo totuuden syytöksistä, aikaikkunan ulkopuolinen keskinkertainen viihdeleffa vai vastuuttomuuksia tihkuva ”dokumentti”? Heh heh. Ehkä kuitenkin se, joka vihdoin uskaltaisi kajota vuoden 2005 oikeuspöytäkirjoihin. Niistä muun muassa näkisi, että on olemassa puolustusasianajaja nimeltä Tom Mesereau. Häntä ei vaivauduttu edes mainitsemaan tässä tuoreimmassa viritelmässä.