perjantai 23. helmikuuta 2024

Suvin ja Samulin pirteys

Alkuvuoden ilmiö, Mirellan Timanttei, on päässyt vauhtiin myös radiosoitossa ja loikkasi tänään 21. sijalta viidenneksi. Tv-koneistojen ulkopuoliseksi tulokasartistiksi läpimurto on ollut sangen nopea, jos vertaa vaikka Beehen, jonka vuoden vanha Viimeisiä sanoja palasi taas ykköseksi. Timanttei on jo tähanastisilla näytöillä vahva ehdokas 2024-listan kärkitaistoon.

Yllättävämpi harppoja 34. sijalta seitsemänneksi on Suvi Teräsniskan syyskuussa julkaistu Seuraavassa elämässä. Se on artistin kymmenes Top 10 -radiohitti, mutta edellisestä merkinnästä ehti kulua seitsemän vuotta, ja senkin aiheutti Vain elämää -vetäisy. Vielä riittää tavoiteltavaa, sillä Kaija Koon samanniminen kappale ylsi kakkossijalle vuonna 1995.

Viikon korkeimmalla 22:ntena debytoi Ellinooran ja Samuli Putron duetto Osuma, eikä tämä ole kummallekaan vielä erityisen mainittava saavutus. Striimipuolella Putro sen sijaan on oudoissa korkeuksissa kahdeksantena. Kun striimimittaus oli vielä alkuvaiheissaan vuonna 2012, Olet puolisoni nyt kävi sijalla 12, mutta sen jälkeiset soolosinglet ovat jääneet kauas Top 50 -rajasta.

tiistai 20. helmikuuta 2024

Seuraajan peesissä

Kuumaan Ylivoimainen oli hyvin esillä sekä UMK-finaalissa että Emma-gaalassa ja eteni sunnuntain Spotify-kuunteluissa 17:nneksi. Yllättävämpää on se, että toissavuotinen edeltäjä Tulipalo on saanut selvästi vähemmän huomiota, mutta kiipesi sijalle 24. Kumpikin on haalinut yli 20 miljoonaa kuuntelua ja pieni joulunotkahdus poislukien pysytellyt koko mittavan listauransa ajan Top 50:ssä.

Kworb tilastoi suomalaisten Spotify-soittojen kokonaissaldoa koko Top 200:n osalta, joten voisi järkeillä, että kun Spotifyn ilmoittamasta summasta vähennetään Kworb-summa, jäljelle jää ulkomaisen kuuntelun osuus. Ylivoimaisen kohdalla tulos on noin 1,8 miljoonaa. Pidän sitä mahdollisena, koska viimevuotinen UMK herätti huomiota muissakin viisumaissa. Mutta myös Tulipalo yltäisi yli 1,2 miljoonan! Ei tosin ole mitään takeita siitä, että Spotifyn lista- ja kokonaispottimittaukset olisivat yhteneväisiä.

Emma-gaalassa muutama palkintokategoria näytti aika köykäiseltä, mutta en ole niiden alkaneesta vuodesta niin huolissani kuin sarjasta ”Vuoden striimatuin ulkomainen biisi”. Vaikka Miley Cyrus sai pystin ihan kunnon lukemilla, niin jatko näyttää synkältä. Sunnuntailistan Top 40:ssä ei ole ainoatakaan tuontikappaletta. Paras niiden tämänvuotinen singlelistasija on 20, johon jaksoi Ariana Granden Yes, And. Ehkä euroviisut poikivat jotain säällistä kuten viime vuonnakin.

PS. Oli aika hupaisaa, kun parikin Emman jakajaa piti ennen nimen julistamista "dramaattisen" tauon, mutta suun U-asennosta näki, että he aikovat sanoa Kuumaa.

sunnuntai 18. helmikuuta 2024

Rikos ei ole vanhentunut

Kun Suomeen muutama vuosi sitten perustettiin retrohenkisiä radioasemia, myös Top 100 -radiolistan alasijoilla alkoi vierailla viime vuosisadan biisejä. Ne ovat harvinaistuneet viime aikoina, eivätkä tv:n, elokuvien tai Tiktokin elvyttämät striimihititkään ole juuri kokeneet radioelpymisiä. Edes Kate Bushin Stranger Things -suosikki Running Up That Hill ei ylittänyt Top 100 -kynnystä.

Saltburn-leffassa pinnalle palannut Sophie Ellis-Bextorin Murder on the Dancefloor (2001) eteni kuitenkin perjantaina Radio Monitorin mittauksissa 38:nneksi. Spotifyssa se ei ole meillä menestynyt muiden maiden malliin, vaan paras päiväsija oli 59 ja viikkosija 68. Omana aikanaan se noukki sijoitukset 15 (single), 14 (Suomen radiolista) ja 9 (Nielsen Music Control).

Radio Monitorin tulostuksissa kappaleen vanhat listaviikot on nollattu, koska vanhan kansainvälisen laatijan Nielsenin arkistot eivät siirtyneet sen käyttöön, kun vuoro vaihtui vuonna 2013. Meillähän Ifpi-arkistoissa näkyvät sellaisinaan myös vuosina 1995–2009 kootut Yleisradion listatiedot.

torstai 15. helmikuuta 2024

Alaikäiset keski-ikäiset

Vielä UMK:sta sen verran, että Iltalehti julkaisi kisan alla jutun ”Yle unohti ydinyleisönsä – Sillä voi olla kohtalokkaat seuraukset” antaen ymmärtää, että iltaman anti oli liian nuorekasta. Vedettiin esiin takavuosien papparaiset Danny ja Tommi Läntinen, jotka koko viisuhistoriaan peilattuna jäävät pelkiksi anomalioiksi. Koko 1900-luvulla ei karsintalavalla nähty yhtään edes viisikymppistä.

UMK 2024:n esiintyjien keski-ikä oli selvästi yli 30 vuotta. Milloin ensimmäisen kerran Suomea edusti kolmekymppinen vokalisti? Keväällä 1976, viisitoista vuotta ensimmäisen osallistumisemme jälkeen. Asialla tuolloin Fredi, joka jo 25-vuotiaana lauloi ”on nuoruusaika tuo jäänyt taa”. 1960-luvulla vastuuta kantoi useampikin alle 20-vuotias. Oheinen graafi kertoo artistien ikäkehityksestä hieman valikoidusti – mukana bändisolisteja, mutta ei kaikkia. Klikkaa isommaksi.

Nuorimmat viisuedustajat
1962 Marion Rung 16
1969 Jarkko ja Laura 18 ja 19
1968 Kristina Hautala 19
1974 Carita Holmström 20
1996 Jasmine 20
2011 Paradise Oskar 20
2014 Topi Latukka (Softengine) 20

Vanhimmat viisuedustajat
1993 Katri Helena 47
2019 Darude 43
2022 Lauri Ylönen (The Rasmus) 43
2005 Geir Rönning 42
2009 Waldo (Waldo’s People) 42
1992 Pave Maijanen 41
1989 Anneli Saaristo 40

Lehden haastattelemista entisistä edustajista moni sanoi, että he eivät koe enää kuuluvansa kohdeyleisöön. Suhteutusta: silloin kun Markku Aro esiintyi euroviisuissa, nykyisen Markku Aron ikäiset katsojat olivat 1800-luvulla syntyneitä eli tuskin tuolloinkaan ihan viisujen aaltopituudella.

tiistai 13. helmikuuta 2024

Säännöt viisuudelle

Tähän asti verrattain vaisusti striimannut Windows95manin No Rules harppasi Spotifyn päivälistalla jo UMK-päivänä lauantaina 67. sijalta 13:nneksi ja sunnuntaina siitä ykköseksi (134.815). Ero kahteen muuhun samasta show’sta vauhtia ottaneeseen esitykseen jäi vain viiteen tuhanteen: kakkoseksi kuunneltiin väliaikanumero, Käärijän ja Erika Vikmanin Ruoska ja kolmoseksi Sara Siipolan Paskana.

Jos vertaa vastaavaan päivään vuosi sitten, silloinkin kärkitrio oli UMK-johdannainen, mutta striimimäärien erot aivan toisenlaiset: Käärijän Cha cha cha 262.617, Kuumaan Ylivoimainen 155.363 ja Keiran No Business on the Dance Floor 72.282. Tuolloin kisaseitsikko otti sijat 1–2–3–5–7–20–61, tällä kertaa 1–3–7–8–16–17–18.

Jos taas vertaa Youtube-tili Uuden Musiikin Kilpailun videoiden katsojamääriä, No Rulesin ja Ruoskan perästä kolmossijalta löytyy Pilvi Hämäläisen ”hyllytetty kahdeksas kisaesitys” Näytän sinulle taivaan. Esiin on kirjattu ylemäisen runsas tuotantohenkilöstö (yli 20 nimeä), mutta ei biisin säveltäjää tai sanoittajaa. Saa nähdä, johtaako suosio koskaan varsinaisena äänitteenä ilmestymiseen.

lauantai 10. helmikuuta 2024

Yksi riittää

Päivää vaille vuosi julkaisunsa jälkeen Been Viimeisiä sanoja palasi eilen radiolistan ykköseksi. Siinä mielessä omituista, että artistilta on sen peräänkin ehtinyt ilmestyä striimihittejä, joista Silkkiin verhoiltuna eteni kolmoseksi ja Sä puhuit enkeleistä kuutoseksi. 2023-vuositilastossa Viimeisiä sanoja on yltänyt kärkikymmenikköön, ja parin sijan parannus on vielä aivan mahdollinen.

Hitaasta edistyksestä huolimatta voin kuvitella Bee-ilmiötä muisteltavan myöhemmin samaan sävyyn kuin Iltalehti eilen: ”Laulaja Sini Sabotage nousi raketin lailla suosioon, kun Levikset repee -hitti valtasi radiokanavat vuonna 2013.” Tuossa ei nousunopeuden määrittely niinkään töki, vaan se, että biisi ei vallannut radiokanavia. Se kyllä kävi radiolistan 12:ntena, mutta pisteitä tuli lähinnä neljältä kannattajalta: Yle X, NRJ, The Voice ja (kuka muistaa) Metro.

Yhdenkin valtaaminen joskus riittää, sillä kahdeksannelta sijalta löytyy kappale, joka soi eräällä asemalla viikossa 66 kertaa eikä muilla kertaakaan. Arvasitte oikein: asialla Suomipop ja Vain elämää, mutta mikä niistä melkein sadasta kauden 14 vetäisystä? Tuoreeltaan singlelistan 39:ntenä pistäytynyt Robin Packalenin Sä et ole hullu.

torstai 8. helmikuuta 2024

Piste pisteytykselle

Jake Nymanin tuoreehkossa kirjassa Monen vuoden jälkeen – radiomiehen muistelmat puhutaan toki myös listoista, toimihan hän pitkään Suomen virallisen listan tuottajana. Koska kuulin ennalta teoksen sisältävän melko kriittisiä äänenpainoja, arvelin tämän teeman kohdalla niiden kohdistuvan maamme levybisnekseen. Mutta Nyman taisi jo muinoin sanoa siitä kaiken tarvittavan pitkässä vastineessaan Helsingin Sanomiin.

Tällä kertaa sanan säilä heiluu vuonna 1994 aloittaneen Lista Top 40:n tv-version tuottaja-ohjaajan Olof Qvickströmin suuntaan. Kiteytetysti: miehet eivät tulleet toimeen keskenään. Tiheästi vaihtuneista radioversion juontajista on vain hyvää sanottavaa, mutta Alex Nieminen pääsee paljastamaan, että pelkäsi Nymanin vaativuutta ja pikkutarkkuutta – etenkin vedettyään erään sunnuntaishow’n pahassa kankkusessa.

Paljastuu myös se ratkaiseva askel, kun vuonna 1997 lista vihdoin siirtyi mittaamaan myyntilukuja sijoituspisteiden sijasta. Vaikein suostuteltava oli Stockmann, ja yhteisymmärryksen syntymiseen tarvittiin Fazer-musiikin toimitusjohtajan paikalta Ylen tv-pomoksi siirtyneen Heikki Lehmuston suhdetoimintataitoja.

Nymanin ja Qvickströmin käsitykset tv-version katsojalukukehityksestä eivät nekään kohtaa – jälkimmäisiä näkee Ylen muistelujutusta. Täytyy hieman tarkentaa kirjan kertomusta Yle-listan edeltäjistä: Suosikin oma lista loppui 1990, Seuran jo sitä aiemmin. Ne tilastot, jotka lakkautettiin Ylen saatua virallisen laadintavastuun, tulivat Radio Ykköseltä ja Radio Cityltä.