Toinen poski käännetty

Uutuusperjantain julkaisuista Spotify-listan korkeimmalle, tosin vain 14:nneksi, nousi Cheekin Cow. Tai siis salaperäisen Cheek-nimellä operoivan artistin, jonka instrumentaalin moni epäilemättä klikkasi ääneen luullen Jare Tiihosen palanneen hittimarkkinoille. Mediasta nautaeläintä ehti ensimmäisenä ihmettelemään Iltalehti varhain eilisaamuna.

Sinänsä tapauksessa ei ole ihmeteltävää – Spotifyn järjestelmissähän samannimiset artistit menevät usein sekaisin, ja on julkaisijoiden vastuulla oikaista virheet. Kuvituksena ohessa ”vahvistetun artistin”, Marionin sivu, jossa poseeraa jokin bändi, mutta Suositut-listaa hallitsee suomalainen Marion – jolla on toisaalla oma Marion Rung -sivunsa.

Ihmettelyjutuissa ei ehditty noteerata iltapäivällä julkistettua listasijoitusta, jossa oli omat outoutensa. Top 200 -tilasto kertoi Cow’n päivästriimimääräksi 42.088, mutta artistisivun lukema on tätä kirjoitettaessa vain 1.358. Levy-yhtiö ESM on viime marraskuusta lähtien julkaissut eri alustoille paljon biisejä, kaikki eri esittäjänimillä, joista mainittakoon Broadcast ja Carcass. Vaikuttaa taas joltain tekoälyhankkeelta.

Ärsyke ja vastakaiku

Asiaa on työläs selvittää aukottomasti, mutta kworb.netin ihanien arkistojen avulla sain varmuuden: Spotify-listojen historiassa on ennennäkemätöntä, että Käärijän Cha cha challe mitattiin tänään 20. kerran peräkkäin yli satatuhatta päiväkuuntelua. Putki alkoi UMK-finaalilauantaina. Ennätyksen rikkojaehdokas tosin hengittää niskaan, sillä listaa johtava Maailman ympäri on myös rakentanut 14 päivän putken.

Youtubeen tulvii kaikista maanosista reaktioita Cha cha chahan, sekä kisaesitykseen että musavideoon, ja minäkin olen niitä selaillut, koska vastaanotto on pääosin hyvin myönteistä. Toisaalta pelottaa seurata kuplautumisen äärimuotoja: joidenkin katsojien koko kokemusmaailma tuntuu koostuvan ainoastaan jostain Maltan 2013 korkokengistä ja Slovenian 2008 bassokuviosta.

Eniten ärsyttää kuitenkin tämä. Musiikkityylien verbalisointi pohjautuu siihen viestinnän menneeseen aikaan, jolloin lukijalla ei ollut mahdollisuutta samanaikaiseen kuunteluun. Jostain syystä monilla on yhä valtava tarve päteä luettelemalla mahdollisimman nopeasti tunnistamiaan tyylejä – siitä samasta biisistä, jonka katsojakin kuulee. Ja Cha cha chassa näitä pätemispisteitä riittää.

K
E
T
Ä

K
I
I
N
N
O
S
T
A
A
???

Ehkä joillakin on tapana tutustua musiikkiin luokittelun kautta – niin kauan kuin turvallisia lokeroita ei löydy, sitä ei voi ”ymmärtää” eikä siihen voi muodostaa suhdetta. Tämä teoria ainakin selittäisi monen Cha cha cha -katsojan hämmennyksen. Monet osaavat kääntää sen riemuksi, jotkut eivät.

Katsojakommenteissa joskus ripitetään niitä, jotka ovat erehtyneet reagoimaan live-esityksen sijasta musiikkivideoon – ”eihän sillä ole merkitystä kisan kannalta”. Ikään kuin viisulavan kuuluisi olla viisumusiikin ainoa elinympäristö. Toki useimmat historian muistikuvat liittyvät kilpailusuorituksiin, mutta esimerkiksi Lordin Hard Rock Hallelujah on kerännyt musiikkivideollaan Youtube-katsojia tuplasti ESC-kanavan voittoesitykseen verrattuna.

Viljo-Viljamin tehorotaatio

Kuten kuukausi sitten viimeksi kerroin, hittivuosilistojen pisteytyksessä huomioidaan sekä striimi- että radiolistalta 40 parasta viikkosijoitusta. Vain muutaman kerran vuodessa jokin hitti onnistuu roikkumaan jommassakummassa Top 40:ssä noin kauan, ja ne käyvät yleensä tutuiksi laajalle kansanosalle.

Ylihuomenna todennäköisesti sarakkeet tulevat täyteen monille vähän vieraammalle musiikkiesitykselle, sillä paraikaa 31. sijaa radiolistalla pitää Willy Williamin Trompeta. Sitä ovat soittaneet viime kesästä lähtien yli tuhat kertaa sekä Loop, NRJ, Kiss että Radio Top 51. Korkeimmalle kolmossijalleen se on silti saanut eniten apua painoarvokuningas Radio Novalta, 336 soittokertaa. Spotify-päivälistalla ei ole ylletty 97. sijaa ylemmäs.

Ranskalaisen Willy Williamin pääosin espanjaksi esittämä Trompeta toistelee melodiakuviota Guru Joshin brittihitistä Infinity (1989), joka menestyi meillä paremmin vuoden 2008 versiona. Olen aina luullut, että tuon kuvion salainen ase eli hittimauste oli äänten alussa kuultava tuplalyönti, mutta Trompetasta se on poistettu. Luulin kai väärin.

Diandra & de andra

Alati suosiotaan kasvattaneen Elämäni biisi -ohjelman esityksiä ei ole julkaistu Spotifyssa tai Youtubessa, mutta niidenkin menestys on vertailtavissa. Ne ovat nimittäin saatavilla ohjelman Areena-sivulla erillisinä klippeinä. Kävin läpi kaikkien viimesyksyisen kauden klippien saldot nyt, kun alkupään ajallinen etumatka loppupäähän on tasoittunut.

Kokonaisten jaksojen katsomismäärien erot ovat pieniä, mutta klippien yllättävänkin suuria, ja yksi sarjan vakioartisteista on murskaavan ylivoimainen: Diandra. Ainoastaan Martti Suosalon vierailu pani hänelle edes vähän kampoihin. Moisen suosion kanavoiminen (tai palauttaminen) äänitemenestykseksi askarruttaa paraikaa varmaan useaakin tahoa. Diandra julkaisi albumin viimeksi vuonna 2015.

Alla 30 katsotuinta klippiä syksyltä 2022. Kutakin kokonaista jaksoa on lisäksi striimattu Areenassa yli satatuhatta kertaa, ykkösjaksoa ja Loiri-jaksoa yli 200 000.

114970 Diandra: Elegia
102428 Diandra: Bridge Over Troubled Water
92366 Martti Suosalo: Kohtalokas samba
79166 Diandra: Yksinäisen keijun tarina
77134 Diandra: The Winner Takes It All
71729 Diandra: Indian Reservation
59096 Diandra: Because of You
56888 Diandra: I Love Paris
50758 Tero Vesterinen: La Bohème
48352 Diandra: 99 Luftballons
37978 Diandra: What a Feeling
34145 Diandra: Tinakenkätyttö
19912 Arja Saijonmaa: Korkea veisu
14542 Diandra: Let It Go
9916 Diandra: Vaiheet
9889 #Elämänibiisi-toivepotpuri: Tanssimusiikkia!
7755 Tero Vesterinen: Albatrossi
7645 Ilja Teppo & Kasmir: Pamela
5881 Jore Marjaranta: Niin paljon kuuluu rakkauteen
5532 Tero Vesterinen & Iris Vainionpää: Vielä kerran kaikki muuttuu
5269 Arja Saijonmaa & JP Leppäluoto: Lapin kesä
5268 Tero Vesterinen: Itkevä huilu
4289 Irina: King of Sorrow
4117 Kasmir & Jore Marjaranta: The Boxer
4068 JP Leppäluoto: Paha vaanii
4033 Kasmir & JP Leppäluoto & Jore Marjaranta & Tero Vesterinen: Drowning
3755 Jore Marjaranta: Vaiheet
3661 Elämäni Biisi -tähtisolistit: Savanni nukahtaa
3641 Jore Marjaranta: The Riddle
3065 Tero Vesterinen: Karhun elämää

Suomikin on nyt globaali

Vajaat kolme kuukautta ykkösalbuminsa jälkeen Costi julkaisi uuden singlen Maailman ympäri, jota striimattiin perjantaina Spotifyssa huimat 260.000 kertaa. Vauhti on säilynyt sen jälkeen ihan hyvin, joten viikkopotti on ylittämässä miljoonan rajan. Tuota ei nähdä kovin usein, mutta nyt nähdään kerralla kahdesti: Käärijän Cha cha cha tekee sen toisena viikkona perätysten.

Kun kokosin tänne kahden vuoden ajan Hot 50 -listaa (2020–2022), tarkkailukohteeni striimin ja radion voimasuhteissa oli se, mihin sijaan 100.000 viikkostriimiä riittää. Tuo kertoo yleisvolyymistä enemmän kuin huippulukemat. Yleensä sillä mentiin jonnekin 40:n ja 50:n väliin, mutta uusimmalla viikkolistalla ainoastaan sijalle 67, eli kokonaiskuuntelu on viime aikoina selvästi kasvanut.

Radiolistalla samankaltainen tarkkailuraja on miljoona impactia, ja tuo raja on liikkunut toiseen suuntaan. Muutama vuosi sitten sen saavutti keskimäärin 80 biisiä viikossa, mutta viime viikolla nykyajalle tyypillisesti vain 57. Impact-kertoimia säädetään vuosittain asemakohtaisesti kuuntelijalukujen mukaan.

Erikoista, että Costin single on listahistorian ensimmäinen Maailman ympäri -niminen hitti. Yleisimpien nimien joukosta nimittäin löytyvät Around the World ja All Around the World, joita on yhteensä kahdeksan. Parhaiten menestyi vuonna 1989 Lisa Stansfield, joka pääsi laulullaan Top 1000 -kirjaankin.

Kauppaan ja selitän

Monesti mainitsemani kirja Albumilistahistorian Top 1000 on nyt ilmestynyt ja myynnissä muun muassa BoD:n kaupassa. Siitä on myös Google Booksissa laaja esikatselu. Vaikka se on trilogian kolmas osa, kyseessä on vahvasti oma kokonaisuutensa, jonka tekovaiheeseen sisältyi omia erillisiä tavoitteita.

Koska opus perustuu yksinomaan listatapahtumiin, päätin poistaa kielenkäytöstäni kaikki viittaukset myyntilukuihin, kultalevyihin ja platinastriimauksiin. Siinä on myös ulkoasukokeilu, jollaista en ole ennen nähnyt ainakaan itseni tekemänä. Vältelläkseni jatkuvaa selittämistä, mikä on single/hitti ja mikä albumi, tein kummallekin oman italic-tyylin, siis kaksi erinäköistä kursiivia samassa tekstissä. Toimii, kunhan ei mene sotkemaan niitä keskenään.

1000 artistia esitellään menestyksen perusteella kolmessa erikokoisessa formaatissa, joista syntyi melkoinen palapeli. Jako 1–30, 31–200 ja 201–1000 syntyi siksi, että palikkasummaksi tulisi parillinen sivumäärä. Paremmuus- tai aakkosjärjestys tuntuivat ulkoasullisesti mahdottomilta, joten päädyin dramatisoituun aikajärjestykseen, jossa artisti sijoitettiin oletettuun huippu/läpimurtoajankohtaansa.

Mitä se dramatisointi tarkoittaa? Koska pitkä ura tuottaa paljon pisteitä, kuvituksen osakseen saaneet suosikit (Top 200) painottuivat aikajanan alkupuoliskoon, ja kokonaisuutta tasoitettiin siirtämällä kuvattomia mahdollisimmaan alkuun ja usean kohokohdan kuvallisia tuonnemmaksi. Vaikka The Doorsin listahuippu oli 1990-luvun alussa elokuvan takia, yhtye sijoitettiin aktiivivuoteensa 1968. Megadeth päätyi ainoan ykkössijansa ansiosta syksyyn 2022 eli viimeiselle sivulle.

Lopputuloksista sen verran, että jotkut isotkin ilmiöt olisivat tarvinneet pysyvyyttä yltääkseen kunnon sijoihin. Esimerkiksi Ultra Bra jäi 167:nneksi, Bomfunk MC’s 273:nneksi ja Spice Girls sijalle 380. Lyhyisiin listavisiitteihin erikoistuneet rockmedian kestoidolit saattavat myös yllättää matalilla asemillaan: Radiohead #291, Blur #647, The Cure #710.

Viihdemedian painotukset omaksutaan usein ulkomailta, ja sen seuraajat saattavat hämmästyä ainakin seuraavien supermegatähtien sijoituksista: Rihanna #235, Taylor Swift #311, Kanye West #374, Beyoncé #420. Danny ja Mikko Alatalo ovat aina saaneet näkyvyyttä enemmän kuin sijat 93 ja 206 edellyttäisivät, ja nuoremmista medialellikeistä Pete Parkkonen löytyy vasta sijalta 729.

Pari täydennystä: unohdin mainita ennätysosastossa sen oikun, että vuonna 2014 listaykkönen vaihtui 20 viikkona peräkkäin. Ja painoonlähetyksen jälkeen kuulin, että Gary Glitter on vapautettu vankilasta, jossa "tätä kirjoitettaessa" kerroin hänen istuvan.

Listaihmisten 10 moitetta

Soundin Listaihminen-palstalta (1985–1989) poimittuja moitteita.

Modern Talking: Let’s Talk About Love
– Tällaisiin suhtautuu usein ennakkoluuloisesti ja niin niihin pitääkin. Saatanan huono bändi. (Jukka Haarma 11/1985)
– En voi sietää. Heti arvaa kuka tekee suomalaisen version näiden hiteistä. (Esa Kuloniemi 12/1985)

Far Corporation: Division One
– Voi vittu, neidit ammattikitaristit, lyökää kitarat perseeseenne ja pieraiskaa, että tulee edes jonkinlainen soundi. Munat pois ja hirteen! (Njassa 2/1986)

Sade: Promise
– Tosi pitkäpiimäistä. Armottoman tylsä ja väsyttävä. (Epe Helenius 4/1986)

Metallica: Master of Puppets
– Tää on kaikkein pahinta heviä. Ei toimi ollenkaan. (Mikko Puska 5/1986)

J. Karjalainen & Mustat lasit: Varaani
– En ole eläessäni pitänyt yhdestäkään Karjalaisen kappaleesta. Paitsi ehkä Doris-piisistä. Tulee mieleen, että puolalainen ravintolabändi soittaa bluesia. (Harri Siivonen 6/1986)

Bogart Co: Dance Station
– Mä en usko tähän bändiin. Hirveää sanoa näin, kun joutuu naamatusten niiden jätkien kanssa. Jos tällaista viedään Suomesta, niin mä en tiedä, mitä sanois enää. (Outi Popp 7/1986)

Bon Jovi: Slippery When Wet
– Samaa sarjaa kuin nuo muutamat edelliset banjo-osaston sankarit. Tämän edessä mä en pyörry enkä konttaa. (Uuge Kojola 11/1986)

Don Johnson: Heartbeat
– Voi vittu. Tähän on tultu, että koko maailma ostaa jotakin amerikkalaista hirvittävällä markkinoinnilla tehtyä skeidaa. Ihmiset voidaan panna ostamaan levy, vaikka kukaan niistä ostajista ei sitä myönnäkään. Musiikkibisnes on suurteollisuutta ja 95-prosenttisesti huijausta. (Riku Mattila 1/1987)

Scorpions: Savage Amusement
– Tää nyt ei onneksi ole sitä kaikkein pahinta heavya. Mutta Scorpionsistakin on vielä melkoinen matka sellaiseen musiikkin, jota mä jaksaisin kuunnella. (Jukka Junttila 7/1988)

Sabrina: Something Special
– Oh please! Tästä mä en sano mitään, sillä se menisi yhdeksi haukkumiseksi. (Minna Pitkänen 1/1989)