Lokakuun jämä-Top 30

Facebook-countdowneista yli jääneitä listoja löytyy yhä laarin pohjalta. Nyt teemana ovat irlantilaisten tekemät hitit, yksi per esittäjä. Irlantilaisuuteen vaaditaan 50-prosenttinen pitoisuus. Esimerkiksi hieman yli 60 vuotta sitten Dublinissa syntynyt Siobhan Fahey (onnea!) huomioidaan osana Shakespear's Sister -duoa, mutta ei osana Bananarama-trioa, jonka muut jäsenet ovat brittejä.

1. Sinéad O’Connor: NOTHING COMPARES 2 U (1990)
2. Joe Dolan: MAKE ME AN ISLAND (1969)
3. Ronan Keating: LIFE IS A ROLLERCOASTER (2000)
4. The Script featuring Will.i.am: HALL OF FAME (2012)
5. U2: HOLD ME, THRILL ME, KISS ME, KILL ME (1995)
6. Brian McFadden: REAL TO ME (2004)
7. Hozier: TAKE ME TO CHURCH (2015)
8. The Corrs: BREATHLESS (2000)
9. Adam Clayton & Larry Mullen Jr: THEME FROM MISSION: IMPOSSIBLE (1996)
10. Johnny Logan: WHAT’S ANOTHER YEAR (1980)

11. The Cranberries: ODE TO MY FAMILY (1995)
12. Boyzone: NO MATTER WHAT (1998)
13. Chris De Burgh: LADY IN RED (1986)
14. Passengers featuring Luciano Pavarotti: MISS SARAJEVO (1995)
15. Enya: MAY IT BE (2002)
16. Westlife: YOU RAISE ME UP (2006)
17. Moloko: THE TIME IS NOW (2000)
18. Boomtown Rats: I DON'T LIKE MONDAYS (1979)
19. Gilbert O’Sullivan: CLAIR (1973)
20. Feargal Sharkey: YOU LITTLE THIEF (1986)

21. Samantha Mumba: GOTTA TELL YOU (2000)
22. Zig & Zag: HANDS UP! HANDS UP! (1995)
23. B*witched: BLAME IT ON THE WEATHERMAN (1999)
24. Shakespear’s Sister: YOU’RE HISTORY (1989)
25. Clannad featuring Bono: IN A LIFETIME (1986)
26. Gary Moore & Phil Lynott: OUT IN THE FIELDS (1985)
27. Hothouse Flowers: I’M SORRY (1988)
28. Val Doonican: WHAT WOULD I BE (1967)
29. Niall Horan: THIS TOWN (2016)
30. Imelda May: MAYHEM (2011)

Ruska hehkuu ultraviolettina

Englanninkielisen suomalaisen musiikin alamäestä hittimarkkinoilla on puhuttu paljon. Albumipuolella muutos ei ole yhtä merkittävä, vaikka esimerkiksi HIMiä ja The Rasmusta ei ole nähty ykkössijalla yli vuosikymmeneen. Striimipainotuksen lisääntymisestä huolimatta jotkut metallibändit pistäytyvät yhä paalulla silloin tällöin.

Kun vertaillaan ykköseksi nousseiden studioalbumien määrää, Amorphis ja Children of Bodom (kumpikin 5) ovatkin HIMin ja Rasmuksen (kumpikin 4) edellä. Niiden yläpuolella kuudella ykkösellä on Nightwish, mutta se ei enää hallitse yksin. Eilisen tilaston kärjessä debytoi urallaan kuudennen kerran huomattavasti harvemmin julkiseen keskusteluun pääsevä yhtye, Poets of the Fall. (Okei, Nightwishillä on lisäksi kaksi ykköskokoelmaa, mutta muotoilin asian noin draaman takia.)

Juuri brittikiertueen päättänyt Poets of the Fall tuskin sai tuuriykköstä, sillä kakkoseksi jätetyn Twenty One Pilotsin edellinen levy vietti 68 viikkoa Top 50:ssä, eli Trench-uutuus oli vaikea voitettava. Ultraviolet tarvitsi (ja sai) vahvat fyysiset myyntiluvut, koska ei sisällä striimihittejä ja bändin radiosoittokin tyrehtyi kuutisen vuotta sitten. Striimin tasaisuus kyllä hämmästyttää: edellisen Clearview-albumin kaikkien raitojen kuuntelumäärät ovat 613 tuhannen ja 295 tuhannen välissä. Joillakin albumeilla erot ovat jopa monikymmenkertaisia.

Ultravioletia ei pohjustettu pitkällä sinkkuputkella kuten esimerkiksi kuutossijalle jäänyttä Jannaa. Erityisen perusteellinen pohjatyö oli Hesaäijän esikoisalbumilla Gyl maar, joka sisältää jopa kolme vuotta sitten julkaistua musiikkia. Levy ylsi 13:nneksi ja majailee nyt 22:ntena, mutta hei – se ”myi platinaa jo ennakkoon”, kuten aikamme haukotuttavin mainoslause kuuluu.

Ilmapelin revanssi

Radiolistaa on vihdoinkin ruvettu tuulettamaan. Puolet Top 10:stä on alle kymmenen listaviikon biisejä, ja uusi ykkönen (Lauri Tähkän Mä en pelkää) tuntuu sekin verrattain tuoreelta, vaikka koki striimihuippunsa jo vuoden puolessavälissä. Sekaan yhdeksänneksi on pitkästä aikaa ehtinyt yksi Vain elämää -esitys, Radio Suomipopin tehotykittämä Ellinooran Funeral Song.

Vaikka The Rasmus oli Funeral Songin aikoihin (2004) radioiden lempilapsi, juuri tuo single jäi jostain syystä Top 20:n ulkopuolelle. Mutta onko jokin toinen biisi yltänyt kaksinkertaiseksi Top 10 -radiohitiksi Vain elämää -ohjelman ansiosta? Oikeastaan yllättävän moni siihen nähden, että tie radiolistalle on paljon töyssyisempi kuin striimi- tai latauslistoille.

Lauri Tähkän Polte (#5) palasi kuudenneksi Chisun esittämänä. Juha Tapion Kelpaat kelle vaan (#1) palasi neljänneksi Sannin esittämänä. Irinan Hiljaisuus (#1) palasi kakkoseksi Samun esittämänä. Samuli Edelmannin Peggy (#1) palasi samoin kakkoseksi Elastisen esittämänä. Ja yksi tuplaykkönenkin on olemassa, Funeral Songin tapaan kielenvaihdoksen läpikäyneenä: Sunrise Avenuen Fairytale Gone Bad ja Olli Lindholmin Tuhoutuva tarina nappasivat kumpikin paalupaikan radiolistalla.

Ulkomaisiakin tuplia löysin, kiitos lyhyen The Baseballs -kuumeen. Rihannan Umbrella noukki sijat 5 ja 1, Katy Perryn Hot n Cold sijat 1 ja 3. Erikoisen kaksikon muodostavat coverit Taiskan Mombasasta, Movetron (#1, 1998) ja Denigrate (#5, 2002). Taiskan aikoihinhan (1976) ei radiosoittolistoja vielä koottu, arkistoni alkavat vuodesta 1989.

Kaksi elämää: Ismo Alanko yhtyeineen

Sarjassa vertaillaan pitkään menestyneiden artistien ansioluetteloita oman aikansa listapisteissä ja lähihistorian Spotify-striimimäärissä.

Ismo Alanko on pitkällä soolourallaan toki tehnyt riittävän määrän hittejä tähän sarjaan, mutta koska kaikki isoimmat menestykset ovat bändituotoksia (Hassisen kone, Sielun veljet, Neljä baritonia), laitettiin kaikki kimppaan. Vaikka listapisteissä baritonien Pop-musiikkia on ylivoimainen, suoratoistossa viisi sitä vanhempaa biisiä kiilasi ohi.

Kärjessä komeilee Rappiolla, jukebox-ykkönen, joka mystisesti ei aikanaan pärjännyt singlelistalla. Muutoinkin striimi suosii Hassisen konetta ja hylkii Sielun veljiä. Neljästä miljoonabiisistä yksi on ehkä yllättävästi soolohitti Taiteilijaelämää – seuraavaksi rajan rikkoo Kun Suomi putos puusta. Kummankin tilaston 13. sijaa muuten pitää Vittu kun vituttaa.

Ismo Alanko – 2 x Top 12
Listapistesijoitus, striimisijoitus, vuosi, listapistenapit, kuuntelumäärä

L	S			V	N	K
1	6		POP-MUSIIKKIA (NB)	1997	•••••	923 000
2	4		PELTIRUMPU (SV)	1985	•••	1 111 000
3	—		TOISET ON LUOTUJA KULKEMAAN (SV)	1985	••	60 000
4	—		HASSISEN KONE (HK)	1980	••	202 000
5	—		LAATIKOITA (SV)	1991	••	21 000
6	8		EXTAASIIN (IA)	1993	••	619 000
7	11		RAKKAUDESTA (SV)	1987	••	407 000
8	—		IHMINEN (SV)	1988	••	37 000
9	1		RAPPIOLLA (HK)	1980	••	1 829 000
10	—		HILJAA VIRTAA VERI (HK)	1982	•	149 000
11	—		KEVÄT (SV)	1986	•	40 000
12	7		RAKKAUS ON RUMA SANA (IA)	1998	•	655 000
—	2		LEVOTTOMAT JALAT (HK)	1982	•	1 420 000
—	3		TAITEILIJAELÄMÄÄ (IA)	1995	•	1 211 000
—	5		KUN SUOMI PUTOS PUUSTA (IA)	1990	•	968 000
—	9		OIKEUS ON VOITTANUT TAAS (HK)	1981		591 000
—	10		TÄLLÄ TIELLÄ (HK)	1981		476 000
—	12		KULKURIN ILTAKALJA (HK)	1980		362 000

Viikko on pitkä aika

Viime sunnuntaina Klamydia nousi urallaan neljännen kerran albumilistan ykköseksi. Kiinnostavampaa lienee kuitenkin se, että Aikuisilta kielletty on yhdeksänä peräkkäisenä viikkona yhdeksäs uusi ykkönen. Kun tutkii syksyn julkaisutietoja, voi kuvitella putken hyvinkin jatkuvan vielä tovin.

Yhdeksästä kaikki paitsi yksi olivat aiemminkin kärkeen päässeiltä esittäjiltä/projekteilta, ja sen yhden eli Ariana Granden edellisen levyn toiselle vuodelle venynyt listaläsnäolo ennakoi myös paalupaikkaa. Oheisessa taulukossa esitän pari lisäfaktaa: mikä sijoitus irtosi fyysiseltä albumilistalta ja monentenako tällä viikolla ollaan. Edellinen ykkönen Kotiteollisuus romahti 17:nneksi, ja sen edeltäjä Turmion kätilöt on sysätty jo sijalle 27.

Viikkojen 32–40 albumiykköset, niiden sijoitukset päälistalla ja fyysisessä myynnissä sekä tämänviikkoinen sijoitus päälistalla

vko		ykkönen	pää	fyys	vko 40
32		Mamma Mia 2	1	1	—
33		Anna Puu	1	1	12
34		Ariana Grande	1	—	29
35		Cheek	1	1	11
36		Eminem	1	—	2
37		Jenni Vartiainen	1	2	3
38		Turmion kätilöt	1	1	27
39		Kotiteollisuus	1	1	17
40		Klamydia	1	1	1

Herrasmiehen lähdeluettelo

Syksyn sävel -artikkelille jatkoa siksi, että kaksinkertaisesta voittajasta Erkki Liikasesta on juuri julkaistu kirja (Heikki Haapavaara – Jukka Saastamoinen: Veijari ja herrasmies). Siinä kerrotaan Evakkoreen (1975) voittotarina vivahteikkaammin kuin miten olen sen aikaisemmin kuullut.

Liikanenhan oli mukana Merirosvoradiossa, Ylen tv-hupailussa, ja esitti siinä myöhemmin listoille nousseen biisinsä Meiä Veera. Mutta myös Evakkoreki kuvattiin tuohon ohjelmaan! Lopputuloksen nähtyään Pertti Reponen oli sitä mieltä, että tätä pitää tarjota kilpailevan yhtiön Syksyn säveleen, ja esitysvalmista jaksoa lyhennettiin kolme minuuttia. Yleläisille kerrottiin ”sähköisestä kipinäräpsystä”, jonka takia puuttuva pätkä olisi esityskelvoton.

Kävikö selväksi, mistä poimin oheisen anekdootin? Hyvä. Kirjasta, johon on sattumoisin myös poimittu tietoja minun listajulkaisuistani, mutta se ei käy selväksi lähdeluettelosta. Tietoja on lisäksi tulkittu hieman pieleen. Tämähän on muualtakin tuttua: katsotaan levyn listallenousuajankohta ja paras sijoitus ja oletetaan sijoituksen tulleen tuoreeltaan.

Veijari ja herrasmies -kirjassa sanotaan, että Liikasen ja Kari Tapion Aikapommi-albumi ”nousi 1975 keväällä Suomen listalle kahdeksanneksi”. Ehei. Levy debytoi Top 30:ssä toukokuussa, mutta putosi pois käytyään 19:ntenä ja saavutti huippusijan vasta lokakuussa Meiä Veeran ja Evakkoreen vauhdittamana. Tämä tieto on kaikkien nähtävillä Suomen vanhat albumilistat -sivustollani, jonka saa aivan vapaasti mainita lähdeluetteloissa.

Sävelten syksy

Päivälleen 50 vuotta sitten Kristian-nimellä esiintynyt Bengt Huhta julistettiin ensimmäisen Mainos-tv:n järjestämän Syksyn sävel -kilpailun voittajaksi. Vaikka Näin on ei kasvanut suurhitiksi (#10), finaalista päätyi listoille kolme muutakin biisiä. Jarkko ja Laura etenivät singlelistan kuutossijalle neljänneksi äänestetyllä laulullaan Viimeinen kerta.

Tuo ei jäänyt viimeiseksi kerraksi, kun jokin kisan finalisteista menestyi listoilla voittajaa paremmin. Oheisessa pistevertailussa (klikkaa isommaksi) nämä tapaukset on merkitty keltaisella. Voittajien hittipistemäärät on merkitty sinisellä, kaikkien muiden oranssilla. Palkin yhteismitta kertoo, mikä vuosi tuotti eniten hittisuosiota. Se oli 1973, jonka voittaja (Jukka Kuoppamäen Kultaa tai kunniaa) nousi singleykköseksi, mutta hävisi yhteispisteissä kahdelle muulle kappaleelle (Rauli Badding Somerjoen Ja rokki soi ja Pepe Willbergin Aamu).

Kuten graafista näkyy, kisa menetti suosiotaan 1980-luvulla niin, että kolmena peräkkäisenä vuonna se ei poikinut yhtään hittiä. Vaikka Kirkan Surun pyyhit silmistäni (1988) nosti sen profiilia, ei silti ihan niin lähelle kultakautta kuin graafista voisi tulkita. 1990-luvulla SS-kappaleet saivat paljon soittoa paikallisradioissa ja Radio Suomessa, mutta vain aniharvoin ylsivät enää singlelistalle.

Syksyn sävelen lyhyt paluu tämän vuosikymmenen alussa päästi mukaan jo aikaisemmin julkaistuja kappaleita, joten en tätä jaksoa ottanut katsaukseen mukaan. Jos haluat tietää nimet sinisten palkkien takana, niin arvaa mitä? Ne löytyvät Wikipediasta.