Greatest Greatest Hits -kesäsarjassa käsitellään kokoelmia, jotka menestyivät listoilla poikkeuksellisen hyvin artistin muuhun tuotantoon nähden.
Pieni kiharatukkainen Sayer saavutti ensin menestystä lauluntekijänä, mutta huomattiin pian myös esiintyjänä, kun The Show Must Go On nousi brittilistan kakkoseksi tammikuussa 1974. The Very Best ofin ilmestyessä hänellä oli jo kahdeksan Top 10 -hittiä ja jopa kaksi ykköstä USA:ssa, You Make Me Feel Like Dancing ja When I Need You. Ei siis ihme, että kokoelma nappasi paalupaikan miehen kotimaassa.Suomessa The Very Bestin ponnahduslauta oli huterampi, sillä vain One Man Band ja Thunder in My Heart sekä jälkimmäisen mukaan nimetty albumi (#26, 1977) olivat käväisseet Top 30:ssä. En muista, mainostettiinko kokoelmaa televisiossa, mutta kolmossija ja kultalevy puoltavat tuota olettamaa. Merkittävimpänä piirteenä Sayerin ja Suomen suhteessa on jäänyt mieleen se, että melkein kaikki radioäänet lausuvat jostain syystä hepun sukunimen kuin se olisi Sawyer.
Sayerin suosio hiipui 1980-luvulla nopeahkosti, mutta vuonna 2006 Thunder in My Heart elpyi brittiykköseksi Meckin remixinä. Tämä ei saanut miestä palaamaan Australiasta, jossa uraa oli luotu jo pitkään ja jonka kansalaiseksikin hänet kelpuutettiin vuonna 2009. Hyvin Sayer tuntuu viihtyvän, jos tästä 65-vuotiaalle varsin vetreästä lavanäytteestä voi jotain päätellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti