Aakkoset järjestykseen

Kymmenen vuoden takaisessa kesäsarjassa listasin hittihistoriaa biisinnimien alkukirjainten mukaan. Viisi vuotta myöhemmin kaavailin tekeväni 1000 listan kirjaan samantapaisen tulostuksen esittäjien alkukirjainten mukaan, mutta jätin tekemättä, koska siihen oli tulossa turhan paljon samantyyppistä sisältöä. Kirjan formaattihan oli Top 12, ja nyt alkava sarja tuo tarjolle listat joka kirjaimesta, jolla eri esittäjiä löytyy vähintään 12. Siis vain yksi biisi per esittäjä.

Aakkostus menee tietenkin sukunimen perusteella. Annostus puolestaan niin, että jokaisessa viidestä jaksosta käydään läpi viisi Top 12 -listaa. Sarja alkaa viikon päästä, ja dramaturgia paljastuu oheisesta kuvasta. Lienee helppo havainnoida, mitkä aakkoset jäivät pois: Q, X, Å, Ä ja Ö. Erikoista, että vaikka Ä-alkuisia biisejä on tietokannassa 75, Ä-alkuisia esittäjiä löytyy vain kaksi. 

Mukaan päässeiden tulokset ovat yllättävän tasaisia. Olen elänyt siinä käsityksessä, että S-kirjaimella alkavia esittäjiä on selvästi eniten, mutta kun vertaa Top 12:een vaadittavia hittipistemääriä, kolmen kirjaimen kohdalla alaraja oli yli 6000 pistettä ja S ei kuulu niihin. Kotimaisimman tilaston tarjoaa arvatenkin K (11/12) ja vähiten kotimaisen O (1/12, se yksikin tulkinnanvarainen).

Kahdenlaisia tulokkaita

Helmi Marleenan esikoisalbumin kaikki 12 biisiä ylsivät Top 50 -singletilastoon, kahdeksan niistä Top 20:een. Kukaan ei aiemmin ole yltänyt noin laajaan ryöpsähdykseen noin kevyeltä perustalta: 14. toukokuuta julkaistu Juhannusvalssi kasvoi artistin ensimmäiseksi kunnon menestykseksi, sitä ennen paras sinkkusija oli 25.

Radiohaastattelussa Helmi Marleena kertoi Juhannusvalssin olleen valmis jo juhannukseksi 2025, mutta promotyöhön ei jäänyt tarpeeksi aikaa. Striimi- ja radiosuosion sesonkisynkronointi on nykyisin hankalaa jollei mahdotonta, ja radiolistalla biisi ei olekaan yltänyt kuin 51:nneksi. Radio Suomen haastattelijat tosin väittivät Juhannusvalssia isoksi radiohitiksi, mutta taustalla lienee se vanha fiksaatio, että ”radiohittiä” ja ”kesähittiä” pidetään lumovoimaisempina taikasanoina kuin pelkkää ”hittiä”.

Ifpi.fin listasivujen yli 30 vuotta kattavassa artistihakemistossa on runsaat 5000 nimeä, mutta eiliseen asti sieltä puuttui kokonaan Dolly Parton. Tiukkaa mukaanpääsy teki nytkin, sillä Jolene (1973) debytoi singlelistan toiseksi alimmalla sijalla. Se kävi kuolinuutisen jälkeen korkeimmillaan Suomen Spotifyn 18:ntena. Virve Rostin samanniminen käännösversio ylsi aikoinaan 10:nneksi (jukebox) ja 17:nneksi (myynti). Partonin ainoa tähänastinen merkintä oli kokoelman 21. sija vuonna 1982.

Retrokierros vko 36/26

10 vuotta sitten
The Chainsmokers ft Halsey: Closer ••
Maailmalla kenties vuoden suurin hitti, joka mm. ensimmäisenä vietti puoli vuotta USA:n Hot 100 -listan Top 5:ssä. Meillä se tyytyi striimien viidenteen, latausten 13. ja radion 11. sijaan.

20 vuotta sitten
Christina Aguilera: Ain’t No Other Man ••
Back to Basics oli artistin suosituin albumi Suomessa, 18 listaviikkoa ja kuutospaikka. Sen avaussingle noukki sijat 5 (single), 4 (50H) ja 15 (radio) ja tarjosi myös instrumentaalin.

30 vuotta sitten
Suede: Trash •••
Singletilaston ykkössija jo yllätti, radiolistan seitsemännestä puhumattakaan. Ne veivät lontoolaisryhmän 50 hittiä -listankin kärkeen. Korkein Coming Up -albumin 18 viikkosijasta oli nelonen.

40 vuotta sitten
Tina Turner: Typical Male •••
Private Dancer -ylösnousemusta ja paria leffabiisiä seuranneesta singlestä tuli artistin uran ensimmäinen ykkönen Suomessa. Vaikka Break Every Rule -albumi jatkoi linjaa, lisähittejä siitä ei lohjennut.

50 vuotta sitten
Jackpot: Sing My Love Song •••••
Amsterdamilaisbändi ylsi singlellä kotimaassaan vain 27:nneksi, mutta meillä oltiin myyntiykkösiä ja jukeboxien yhdeksänsiä. Jackpot teki täällä seitsemän keikan kiertueen ennen hajoamistaan.

Onnea 100-vuotiaalle

Tällä viikolla Yleisradio juhlii satavuotista olemassaoloaan. Siinä humussa esille tuskin nousee kysymys, mikä mahtaa olla tuon pitkän reissun pahin ja noloin moka. Vaikka en ole ollut todistamassa ihan koko aikakautta, epäröimätön vastaukseni olisi Leaving Neverland -elokuvan esittäminen ja laaja puffaaminen. Se sai juhlan alla seurakseen yhtä nolon ja härskin kolmiosaisen sarjan Michael Jackson: popin kuninkaan tuho.

Kumpikaan ei kestä minkäänlaista journalistista päivänvaloa. Ehkä siksi kukaan ei suostu sitä niihin kohdistamaankaan. Niiden koko olemassaolon mahdollistaa se, että brittien ja USA:n lakien mukaan kuolleen ihmisen kunnianloukkaus ei ole rikos. Voisin tässä repiä Popin kuninkaan tuhon riekaleiksi (ehkä vielä revinkin jos kauniisti pyydetään), mutta otan kevyemmän esimerkin siitä, mihin kaikkialle ison mediatalon vuosikymmeniä kestänyt sinnikkään kokonaisvaltainen perehtymättömyys ja piittaamattomuus heijastuu.

Radio Suomen lauantaiaamupäivissä pyöri ennen Lauantaitalkoot, joka pyrki olemaan erityisen lupsakka hyvän mielen levittäjä. Sitä saattoivat persu ja vassari kuunnella kahdestaan lusikka-asennossa ilman pelkoa, että kummankaan maailmankuva säröilisi. Kerran toinen juontaja rupatteli The Beatlesistä, ja toinen innostui täydentämään, kuinka Michael Jackson ”kieroili” heidän biisinsä itselleen. Olipa ihana ja lämminhenkinen anekdootti, semmoinen kieroilijahan se Jackson oli, lisää tätä!

Ylen ulkopuolella jotkut ovat kyllä hieman vilkaisseet tapausta ja tietävät, ettei siihen sisältynyt mitään kieroilua – Paul McCartney ja Lennon/Ono päättivät jättää käyttämättä sekä tämän ostomahdollisuuden että yhden aiemman. Tämänkintyyppinen Jackson-aiheinen mis-, dis-, töks-, poks- ja däng-informaatio paitsi niellään purematta myös saadaan mahdutettua osaksi minkälaista ohjelmistoa tahansa.

Pekka Laine mainostaa radiossa Ylen hankkimia musiikkidokumentteja, ja Popin kuninkaan tuhon hän hoiti vastakkainasettelulla Michael-elokuvan kanssa. Kumpi kertoo totuuden syytöksistä, aikaikkunan ulkopuolinen keskinkertainen viihdeleffa vai vastuuttomuuksia tihkuva ”dokumentti”? Heh heh. Ehkä kuitenkin se, joka vihdoin uskaltaisi kajota vuoden 2005 oikeuspöytäkirjoihin. Niistä muun muassa näkisi, että on olemassa puolustusasianajaja nimeltä Tom Mesereau. Häntä ei vaivauduttu edes mainitsemaan tässä tuoreimmassa viritelmässä.